lauantai 25. tammikuuta 2020

Tuulta ja tyventä

On ollut vähän tuulista. Vaikea sanoa mikä dominopalikka kaatui ensin, mutta meni melko pitkä pätkä matalaksi. Nyt istun lattialla jalat levällään, kädet puuskassa ja huuli väpättäen katselemassa koko kosahtanutta komeutta. Että voi paska miten se nyt noin. 

Minä ja mio on päätetty erota. Ei mitään sen suurempaa draamaa siinä, mutta onhan se perseestä. Sattuu. Silti on helpottunutkin olo, olen varma että on kaikille parempi näin. 

Minulle ero on osa prosessia, jonka tiimellyksessä olen tullut kyseenalaistaneeksi kovin kantaviakin rakenteita itsessäni. Alkuun sukelsin suoranaiseen seksuaali-identiteettikriisiin. Kevyttä kauraa, kyseenalaistin muun muassa kaikki koskaan kokemani tunteet toisia kohtaan, sekä niin polyamorisuuteni kuin alistumisenikin. Tuntui kuin valtavan kristallilinnan läpi olisi pyyhkäissyt paineaalto, joka pistää kaiken helisten sirpaleiksi. Hetken olin vakuuttunut siitä, että olen aivan hirveä ihminen, joka käyttää muita pelkkänä taikapeilinä hokemaan omaa ihmeellisyyttään. Kävelevä klisee, joka ei voi rakastaa ketään toista kun ei itseäänkään.

Se on varmasti totta, etteivät minun ongelmani ole sen omaperäisempiä kuin kenenkään muunkaan. Sen sijaan en usko enää olevani silkka Saatana sunnuntaihatussa. Saattaisin luullakin, jollei minulla olisi ollut enoa osoittamassa aukot kehittelemässäni tuhoteoriassa. Se ei lopulta tarvinnut siihen kovinkaan monta siirtoa. Mua vähän itkettää kun ajattelen miten hyvin se minut tuntee ja tykkää musta silti. Ja miten se on liian älykäs nielemään mitään mun hevonpaskaa.


Juno puolestaan on katsonut kunnia-asiakseen huolehtia, että vaikeidenkin aikojen keskellä pysyn kunnollisesti kidutettuna. Kun väistelin väsymystäni sen käskyjä, se ajoi minut jonnekin teollisuustakapihalle ja hakkasi minusta anteeksipyyntöjä. Silloin se nöyryytti minua verbaalisesti tavalla jota mulle ei ole koskaan tehty, ja jonka en olisi ikinä uskonut tuntuvan minusta millään tavalla hyvältä. Sätti minua asioista joita olen jättänyt tekemättä, ja toisaalta niistä mitä teen pieleen. Niistä pienistä asioista, joista oikeasti koen häpeää ja syyllisyyttä.

Ja tiedättekö mitä. Hetkeksi pääsin viimeinkin niistä irti, juno yksinkertaisesti otti ne minulta pois. Kun se sanoi ne ääneen ja rankaisi minua niistä, ne olivat lunastettuja ja loppuunkäsiteltyjä, poissa sielustani. En sanoisikaan että se tuntui hyvältä, se oli vielä parempaa. Koska hetkeen minusta ei tuntunut pahalta. 

Sitten se vei minut elokuviin. Oli luvannut minulle Frozenin, mutta veikin siihen uuteen taidelesboleffaan ja pisteli reisiäni haarukalla. Kuin ilkeä voi toiselle oikein olla..!

Se on muutenkin mulle kovempi kuin kukaan muu. Olen tottunut selkäsaunoihin ja sen semmoiseen, mutta mitä enemmän junon kanssa olen, sitä kauemmas sellaisesta meiningistä mennään. Kohti silkkaa sadistista kidutusta. Viime yönä se paineli minun rintalastaani ja voi vittu ette tiedä miten kovaa se sattuu. Minulta pääsi täydellinen hätäitku, vollotin täyteen ääneen ja rukoilin sitä lopettamaan. Mutta se ei auta junon kanssa, sen se teki selväksi. Ettei se lopeta ennen kuin käytän liikennevaloja, mitä en ole koskaan ennen joutunut tekemään. Aamulla kun se teki samaa uudestaan, painoi sormensa ennestään arkaan rintaani, tuntui kuin piikki olisi lävistänyt koko kalloni ja alkoi oksettaa. Tyhmänä tyttönä kerroin sen junolle ja kuinkas sitten kävikään. Se vei minut vessaan ja pakotti oksentamaan, työnsi kättään kurkkuuni kunnes yskin sisältäni kitkerää litkua sen sormien lomitse.

Mutta kun se piteli minua sylissään, nukahdin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman tuntikausien taistelua. Nukuin aamuun asti ja näkemättä painajaisia. Tunnen junon kanssa olevani turvassa, yhtä aikaa särkyvällä ja minkä tahansa iskun kestävällä tavalla rakastettu.

Siltä ylipäätään tuntuu nyt. Ei minua pelota mikään, ei varsinkaan kenenkään menettäminen. En oikein enää koe että siten voisi käydäkään. Ei se lopu se muuttuu. Tänään ollaan näin, jonain päivänä todennäköisesti jollain toisella tavalla, muttei kukaan voi ottaa minulta mitään pois. Ei palaakaan siitä, mitä olen toisten kanssa jakanut. 

Tuntuu vapaalta. Ei tarvitse etsiä mitään kun ei mitään puutu. Jos jotain löydän, se voi olla mitä vaan ja muuttaa ihan yhtä hyvin kaiken tai ei yhtään mitään.

Ei minun onneni ole siitä kiinni. 

perjantai 3. tammikuuta 2020

Syväluotaavaa spekulointia

Jätti kävi. 

Se tuli niin myöhään yöllä että olin ehtinyt jo nukahtaa. Käperryin sen kainaloon unisena ynisemään onneani, kun se oli viimein siinä. Se piteli minua suuressa ja lujassa jätinsylissään, ja ajattelin jo sen haluavan alkaa nukkumaan, kunnes se painoi peukalonsa huulieni väliin. Ensin hellästi, antaen minun imeä sitä sievästi omaan tahtiini, mutta pian vaativammin, alkaen puhua jätinkieltään, niitä matalalta muristuja kauheuksia minusta. Nukkumaan alettiin vasta kun se oli lauennut suuhuni ja tyyntynyt takaisin ennalleen. 

On aika hauskaa, että jätistä on todella tullut jätti. Tarkoitan, että kun keksin sille lempinimen tätä blogia varten, en ajatellut ollenkaan että jätti se olisi jatkossa oleva, myös meidän keskinäisessä puheessamme. Sitä ei ole aiemmin käynyt, en minä ole sanonut setää setäksi tai Kuningatarta Kuningattareksi missään muualla kuin täällä. Mutta jätti se nyt on, ja nimenomaan silloin kun se on minulle julma. Siirtymä on saumaton ja äärimmäisen luonnollinen. Pieni taianomainen täydenkuun efekti siinä silti aina on, kun joku niin suloinen ja kiltti onkin äkkiä jotain täysin pidättelemätöntä. He's not a man anymore. Tiettyä jakomielisyyttä mutta ihanaa sellaista. 

Aamu meni aika arkisissa merkeissä. Minun täytyi huolehtia koira hoitoon, jotta jätti saisi kaikessa rauhassa raiskata ja pahoinpidellä minua. Kun ajoin takaisin kotiin, minua tosissani jännitti ja ujostutti. Lähinnä olisin halunnut mennä siltä kokonaan piiloon, mutta se ei tietystikään käynyt päinsä.

Jätti käski minut vierelleen sohvalle ja piteli minua välillä niskasta, välillä kaulasta. Samalla se työnsi sormiaan minun suuhuni, mikä on muuten nykyään minusta esileikkien aatelia. Aivan mielettömän kiihottavaa..! Jätti nautiskeli minun odotuksestani ja kaikesta tarjolla olevasta ajasta täysin siemauksin, joi teetänsä verkkaisesti tasan tuntien miten minä jo kiemurtelin ja vingahtelin nahoissani. Siinä se urahteli ja mietiskeli ääneen yksi kerrallaan asioita joita tahtoi minusta seuraavaksi.

Se tahtoi minut puhtaana, alastomana ja hiukset saparoilla. Raipan jolla lyödä, sekä tarjottimella tapin, liukuvoidetta, minulle mieleisen lelun ja sen asian jonka olin ostanut meille joululahjaksi. Jotain pientä, tiedättehän. Sellaista mitä nyt ostetaan muutaman kuukauden tapailun jälkeen. 


Olin järkyttävän häpeissäni sen typerän tarjottimen kanssa ja sillä tavalla täysin alastomana, mutta suoriuduin kuin suoriuduinkin takaisin jätin luo. Mitä sen jälkeen tapahtui, onkin sitten aika maagisia asioita. 

Jätti leikki minulla kauan siinä sohvalla. Sillä oli kumihanskat käsissään, ja se työnsi sormiaan sisääni. Veti minut aina takaisin ylös, kietoi kätensä kaulalleni ja puri merkin selkääni. Laittoi minut imemään sormiaan jotka olivat juuri olleet perseessäni. Hellitti sitten otteensa ja tuuppasi minut takaisin polvilleni pylly pystyssä ja jatkoi penkomistaan. Lopulta se työntyi sisään pilluuni, istui rennosti paikallaan sohvalla ja laittoi minut tekemään työt. Tyydytä jättiä. Saparot huiskivat pääni sivuilla kun työnsin itseäni sitä vasten uudelleen ja uudelleen. Se tuntui upealta, törkeältä esineellistämiseltä ja nöyryytykseltä. Varsinkin kun se toisti sitä. Veti itsensä ulos ja laittoi minut taas pyllistelemään levittääkseen reikääni, ja veti sitten noin vain takaisin työntyäkseen sisään ja odotti täysin oikeuksin minun jatkavan käskemättäkin. Koska niin minä tein.

En hahmota missä välissä, mutta joka tapauksessa jätti löi minua kovaa ja kauan. Antoi hengittää hetken ja jatkoi sitten taas säälimättömän kovilla iskuilla, kunnes rukoilin hädissäni ettei se löisi enää. En tiedä johtuiko se kovasta kivusta vai siitä valtapelistä jolla se minut oli lumonnut, mutta olin poikkeuksellisen tukevassa endorfiinikännissä. Muistan maanneeni seuraavia iskuja odotellessa poski mattoa vasten silmät sumuisessa puoliummessa, ilman ainuttakaan ajatusta päässäni ja pelkkä nautinto kehossa kohisten. Käsittämättömän onnellisena ja läpikotaisin antautuneena. 

Luulen että vielä lyömisen jälkeen jätti jatkoi sormileikkiään, ennen kuin lopulta työnsi tapin sisääni. Se otti minut taas otteeseensa ja murisi korvaani tahtovansa minun menevän sängylle tyyny vatsani alla ja jalat levällään, valmiina koska se haluaisi panna pilluani. Jälkeenpäin jotenkin huvittaa se tarkkaavaisuus ja keskittyminen millä jätin käskyjä tottelin, painoin vaiti jokaisen sanan mieleeni jotta tekisin varmasti juuri kuten se haluaisi. Aivan kuin mikään koko maailmassa ei olisi yhtä tärkeää. Tämäkin tehtävä oli sangen yksinkertainen, mennä nyt vain makamaan mahalleen, mutta suhtauduin siihen huumaantuneella hartaudella. Kun jätti oli jo tullut huoneeseen korjasin vielä hätääntyneenä asentoani, koska muistin vasta siinä sen "jalat levällään" -kohdan ja säikähdin olivatko ne tarpeeksi. 

Se tappi tuntui sisälläni jokaisella työnnöllä, liikkui pyllyssäni jätin tahtiin. Jätti nai minua ensin takaapäin, päästi painonsa päälleni ja murisi nöyryyttäviä kehuja tottelevaisuudestani. Kun se käski minut selälleni pystyin katsomaan sitä silmiin pieniä hetkiä. Enempää en uskaltanut. Jätin katse on hurja kun se on siinä tilassa, se tuntuu kirjaimellisesti syövän minua silmillään. Ne ovat täynnä nälkää ja kylläisyyttä yhtä aikaa, jätti nauttii vallastaan niin silminnähden ja aidosti että siitä on leikki hyvällä tavalla kaukana. Tavallisesti sen katse on aina lempeä, mutta siitä lämmöstä ei näy jälkeäkään kun se riepottelee minua. Pantuaan tarpeekseen jätti laittoi minut imemään kyrpäänsä, kerjäämään jälleen että saisin niellä sen siemenen. Kun anon tarpeeksi kauan ja kiltisti minä aina saan. 


Sitten koitti aika. Kun jätti oli värissyt ja hengittänyt suurimman raukeuden kehostaan, se oli valmis kokeilemaan meidän uutta leluamme. Se keräsi haluamansa tavarat mukaansa ja ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Alleen se otti saunajakkaran, laittoi kai kumihanskat jälleen käteensä ja komensi minut kontalleni lattialle. Se liikutteli tappia sisälläni ennen kuin otti sen pois, ja sekin sattui kovasti. Kun se tunki taas sormiaan sisälle ja venytti niillä aukkoani, minua alkoi toden teolla kauhistuttaa miten kestäisin sen mitä tuleman piti. 

Mutta se ei ollut niin paha ensin. Levittimen laittaminen sisään ei sattunut juuri ollenkaan. Kun jätti alkoi avata sitä se loksahti hivenen ja minä säikähdin. Sitten avaaminen oli tasaista, en oikeastaan tuntenut sitä muuna kuin vähä vähältä yltyvänä särkynä koko pepussani. Välillä jätti piti taukoja ja jatkoi sitten avaamista. Katsotaan vieläkö pikkuhuoran reikä leviää. 

Levitettyään minut tarpeeksi auki jätti työnsi painoani vielä vähän eteenpäin, jotta pyllyni olisi mahdollisimman pystyssä. Siinä minä sitten odotin, silmät kauhusta ja odotuksesta selällään, kunnes tunsin lämpimän kusen ruiskuavan päälleni ja sisälleni. Kokonaan minun sisälleni. Voihkin ja vikisin, menin vähän suunniltani. Virtsa täytti minut ja valui ulos, osui välillä pillulleni ihanasti painavana suihkuna. Mietin että olisin hyvinkin voinut saada orgasmin pelkästään siitä, jos se vain olisi jatkunut tarpeeksi kauan. 

Kun kuseminen loppui, minun osuuteni vasta alkoi. Jätti ojensi minulle wandini ja tiesin tietysti mitä minun piti tehdä. Yritin liikahtaa varovasti saadakseni sauvan jalkojeni väliin, mutta pienestäkin liikkeestä kuului kammottava hörppäävä ääni ja kusi valui jälleen reisiäni pitkin. Hävetti. Enkä minä halunnut kaiken tulevan ulos ennen kuin olisin lauennut. Ei se kai tullutkaan, jossain vaiheessa jätti ainakin sanoi näkevänsä miten se yhä lainehti sisälläni. Siinäs kuulitte: kaveri ihan oikeasti näki sisälleni ja laittoi minut runkkaamaan siinä katsellessaan. Miten se saattoi tehdä sellaista, miten kukaan saattaa 💜

Minulta ei kestänyt kovin kauaa, eikä tällä kertaa totisesti tarvinnut kuvitella mitään muuta kuin sitä missä jamassa sillä hetkellä olin. Kun olin tullut voimattomana vavahdellen ja kiittänyt jättiä, se alkoi irrottaa levitintä. Silloin minua sattui tosi paljon. Ei sentään "ei enää ikinä" -paljon, mutta sen verran että pelästyin. Ja kun lysähdin kerälle kusiselle lattialle, näin että minusta oli tullut vähän sotkua, mikä ei tietenkään ole kovin yllättävää muttei kivaakaan. Kipu, häpeä, helpotus ja orgasmi tulivat itkuna ulos. Jätti antoi minun itkeä, piteli kättään selkäni päällä ja keräsi minut syliinsä, sanoi pitävänsä minusta huolta. Lupasi että olen turvassa.

On vähän hullua miten helppoa jätin kanssa kaikki on. Luulisi että näin hurjien asioiden toteuttaminen olisi edes jonkinlaisen kynnyksen takana, mutta ei vain ole. Tilanne lipuu kusienemaan niin luontevasti ettei se tunnu vaativan sen enempää eforttia kuin kädestä piteleminen, vaikka vaste onkin valtava. Minä todella antaisin sen tehdä itselleni mitä tahansa se keksii haluta, tiedän ettei se koskaan voisi olla mitään mikä vahingoittaisi minua. 

Minusta on ihanaa ajatella, että kuitenkin meidän suhteemme on yhä aika alussa. Kun se jo nyt on  näin tällainen, voi vain kuvitella millaisiin paikkoihin se meidät vielä vie.