tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post1797258973430211600..comments2024-02-06T09:02:03.319+02:00Comments on Pure mua!: Suhteestani sitomiseenUnknownnoreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-63442590448946242982016-08-02T13:17:17.296+03:002016-08-02T13:17:17.296+03:00Olipa mielenkiintoista lukea tämä ja varsinkin tuo...Olipa mielenkiintoista lukea tämä ja varsinkin tuo sitojan kommentti. Itsellä aika vähän kokemusta (vielä) sidotuksi tulemisesta, mutta lähinnä muistan sen tietynlaisen vapauden olla tekemättä mitään. Olisi ihana saada lisää sitomiskokemuksia.mannahttps://www.blogger.com/profile/05031650269500188724noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-59805714207024531342016-07-31T15:32:43.911+03:002016-07-31T15:32:43.911+03:00Kommentoin näin sitovan ihmisen puolelta, eikä san...Kommentoin näin sitovan ihmisen puolelta, eikä sanojani voi laittaa kenenkään toisen kaltaiseni suuhun, puhun siis vain omasta puolestani.<br /><br />Minulla on karkeasti määritellen kolme tapaa toteuttaa sidontaa: meditatiivinen, valokuvauksellinen ja siinä kolmannessa harvemmin ehtii ottaa kuvia. Kaikkia näitä yhdistää molemmin puolinen luottamus. Onhan kyse taiteenlajista, joka alunperin on kehitetty kidutukseen ja teloitukseen. Se vastuu mikä minulla on sidottavaa kohtaan päättyy oman pääni sisällä vasta siihen, kun viimeinenkin kierros köydestä on purettu. Jälkihoitoa tietenkään unohtamatta.<br /><br />Sidottavia on niin kaikenlaisia, ettei niitä voi oikein määritellä mitenkään muuten, kuin karkeasti sellaisiin, joilla aukeaa imatrankoski, kun köysinippua avataan ja sellaisiin, jotka häipyvät mielessään sputnikeiksi kiertoradalle. Oikeastaan sillä tavalla ei ole mitään merkitystä, kunhan se sidottavan tunne on positiivinen. <br /><br />Teknisestihän sitominen ei ole mitään rakettitiedettä, vaan täysin fysiikan lakien mukaista ja ellei siinä olisi sitojalle mitään muuta, niin se olisi niin tylsää, etten sitä tekisi.<br /><br />Mitä minä siitä sitten saan? Sen toisen ihmisen täydellinen hallinta, kun hän sananmukaisesti luovuttaa henkensä käsiini. Samalla se vastuu painaa ja pitää lukea sidottavan nonverbaalista kehonkieltä ja etsiä sieltä vaaranmerkkejä, kun sidottava ei välttämättä itse tunnista niitä. Muistelen, kun joskus jouduin purkamaan riiputuksen vaikka sidottava olisi siinä halunnut olla vielä pidempään, mutta kyynärpää oli vaihtanut jo väriään liikaa ja sormet olivat täysin kylmät. Tässä on se vastuu, joka painaa. Itse sitojana menen jonkinasteiseen meditatiiviseen tilaan, jossa on vain minä ja sidottava. Esimerkiksi bileissä tapahtuvia roikotussidontoja tehdessäni en huomioi ympäristöä mitenkään ja kun saan sidonnan purettua ja halaan mallia, niin saatan hämmästellä, että mitä nuo kaikki ihmiset tuossa tekevät ja miksi ne tuijottavat meitä. En tiedä, miten sitomisesta on tullut tavallaan niin alkukantainen keskittyminen, että mikäli en omaisi autonomista hermostoa, niin unohtaisin varmasti hengittää. Kun sitten sidonnan lopuksi halaan ja saan vastuun pois päästäni, niin silloin alkaa se oma euforia ja se saa vaan vahvistusta, kun seuraa sidottavan euforiaa. Tätä tunnetta en vain osaa sanoin kuvailla, minulla ei ole riittävätsti termistöä siihen. <br /><br />Sivuhuomautuksena siihen kolmanteen sidontatapaan, mainitsen sen, että vaikka olenkin kokeillut jos jonkinlaisia kahleita, ketjuja, valjaita etc, niin edelleenkin aito juutti on se, minkä kanssa käteni toimivat parheiten. Juurikin viime bileissä ollessani olin tarkoituksella jättänyt omat köydet kotiin ja kuitenkin oli halukas roikkuja. Sain lainaksi köyttä, mikä oli osaltaan synteettistä kuitua, eikä se tuntunut käsiini ollenkaan hyvältä, mutta sidottavaa se ei haitannut ja halusi olla yllättävänkin kauan "lentämässä".<br /><br />Kaiken kaikkiaan sidonta tuo minulle sellaista nautintoa, mitä muuten ei arjessa voisi saada<br /><br /><br />SetäAnonymousnoreply@blogger.com