tag:blogger.com,1999:blog-9394727959688214582024-03-12T06:51:08.072+02:00Pure mua!Let's talk about sex.Unknownnoreply@blogger.comBlogger87125truetag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-6036239383081145152023-04-28T18:02:00.008+03:002023-04-28T23:31:35.150+03:00Jumalten keinusta junnaavaan junarataan<p style="text-align: justify;">Kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttaa seksuaalisuuteen siinä missä muihinkin elämän aspekteihin. Vaikutuksia on sekä suoraa että välillistä sorttia, ja näinä päivinä olen tullut niistä tuskallisen tietoiseksi. </p><p style="text-align: justify;">Koska minulla on pitkä historia eri diagnoosien ja lukemattomien lääkekokeilujen vihoviimeisissä viidakoissa, olen käynyt lähtökohtaisesti hyvin lääkevastaiseksi. Kun muutama vuosi sitten pääasialliseksi ongelmaksi osoittautui kaksisuuntainen, lääkäri sai kuitenkin vakuutetuksi, ettei pieleen menneissä pillerin pyörittelyissä oltu vain osattu huomioida kolikon molempia puolia. Suostuin kokeilemaan vielä yhtä lääkettä, joka sopikin sikäli hyvin, ettei siitä tuntunut olevan minkäänlaista sanottavaa haittaa.</p><p style="text-align: justify;">Ja niin vain porskutin useamman vuoden ilman ensimmäistäkään saikkua mielialan vuoksi. Ei tullut sitä kaiken repivää pakokauhua, päättymätöntä itkua ja pyörryttävää painetta rinnassa. </p><p style="text-align: justify;">Mutta eipä ole tullut niitä huippukausiakaan niin kuin ennen. Minun maniani ovat suhteellisen lieviä, harvoin päädyn sellaiseen holtittomuuteen josta olisi suoranaista haittaa itselleni tai muille. Päinvastoin, koen olevani elossa ja pystyväni mihin vain, eikä se aivan harhaista olekaan. Toki moni proggis jää lopulta kesken kun nousukiito taas taittuu, mutta ehdin ennen sitä saada paljon aikaiseksikin. Myös ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta saan silloin eniten irti, kaikki yksinkertaisesti tuntuu voimallisemmin. Ainut ongelma on, etten tahdo saada nukutuksi tyrehtymättömältä tarmoltani, ja pitemmän päälle seuraa alamäki ja uupuminen, kun kaikista niistä palloista ei saakaan enää koppia jotka on tullut heittäneeksi ilmaan. </p><p style="text-align: justify;">No. Joka tapauksessa viime syksynä totesin, että ei veikkoset tämä ole sitä elämää jota tahdon elää. Sitä nukkuvaa ja puolikuollutta tästä on tullut, pirun passiivista ja velttoa. Virta riittää töihin ja arjen välttämättömyyksiin, ja sitten se kerta kaikkiaan loppuu. Te ette tiedä, miten monia tunteja olen viettänyt vain istumalla ja puuduttamalla itseäni tv-sarjoilla, jotka olen jo moneen kertaan katsonut - mitä vain, mikä saa ajattelun loppumaan, koska en jaksa edes sitä. Ei mitään henkilökohtaista omaa, ei inspiraatiota eikä innostusta. Siispä otin ja lopetin lääkityksen sen kummempia konsultoimatta ketään, ajatellen, että otan sen jumalten keinun helkkaristi mieluummin kuin samaa ympyrää junnaavan junaradan.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfI5JNaOYFZqDBeVBy5Yqq9n2Txa3AcIbQjkVUJ7n9ClUNOqOzG5qaqLv6lenFqwqb2CoV89XLem-Y0VPzd2ygmFID6kDYvYzClg820cY3eEpVyMbntOm8EyVC1psyMEdDGT-z6coG-vKbCQETMpqJyXlf2o2QH5octF0zlFnw3r_1oTLcN7qK7d1ZPQ/s1920/sunset-ge740cd8ff_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfI5JNaOYFZqDBeVBy5Yqq9n2Txa3AcIbQjkVUJ7n9ClUNOqOzG5qaqLv6lenFqwqb2CoV89XLem-Y0VPzd2ygmFID6kDYvYzClg820cY3eEpVyMbntOm8EyVC1psyMEdDGT-z6coG-vKbCQETMpqJyXlf2o2QH5octF0zlFnw3r_1oTLcN7qK7d1ZPQ/s320/sunset-ge740cd8ff_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Nyt puolisen vuotta myöhemmin olen ollut kohta kokonaisen kuukauden sairaslomalla. Tilanne eskaloitui uskomattoman nopeasti ilman suurempaa syytä: yhtäkkiä kontrastit mielialojen välillä olivat kovempia kuin koskaan, ja ahdistus sai jopa lievästi psykoottisia piirteitä, kun saatoin kirjaimellisesti kymmenessä minuutissa muuttua hyperventiloivasta hermorauniosta täysin toimintakykyiseksi ja taas takaisin. Olin itsestäni niin irti ja häilyvä, että aidosti pelkäsin menettäväni järkeni. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Häntä koipien välissä jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen. Lääkäri lupasi, että kunhan tasaava vaikutus on saavutettu, voidaan kokeilla rinnalle jotain aktivoivaa. Että jos sitä jaksamista sitten riittäisi muuhunkin kuin arjen suorittamiseen. </p><p style="text-align: justify;">Välillä mietin sitä, miten kaikista ei vain ole eläjiksi. Että ehkä olen yksi niistä. Ei siis todellakaan mitään itsetuhoista taustalla tässä, ihan vain sitä etteivät kaikki koskaan vain saa otetta. <i>Ei ilman kynsiä saa tartuttuu. </i>Työn, perhearjen ja itseni toteuttamisen tasapainottaminen ei ole onnistunut minulta koskaan, ja koska kaksi ensin mainittua on pakko priorisoida, minä häviän. Aivan todella häviän. </p><p style="text-align: justify;">Jos mielenkiinto omaan itseen on lopahtanut, ei sitä liiemmin liikene muitakaan kohtaan. Onhan minulla joitain ihastuksia ja huippuhetkiä ollut viime vuosina, mutta kammottavan äkkiä ne ovat laimenneet. Loistavatkaan sessiot eivät ole kauaa jaksaneet janottaa kokemaan lisää, vaan palautuminen passiivisuuteen on lähtenyt liki samantien. "Olipa hyvä, ja tämä tästä tällä erää." </p><p style="text-align: justify;">Ihastukset puolestaan kaatuvat yksinkertaisesti viitsimättömyyteen. Kotoa lähteminen yhtään mihinkään tuntuu täysin ylivoimaiselta muutenkin, saati jos siihen liittyy seksin mahdollisuus. Että pitäisi sheivata ja kattoa vähän mitkä alkkarit laittaa jalkaan, hyi helevetti mikä homma. Eikä sitä kehtaa ihan seinästä revästynä karvaperseenäkään mennä, joten antaapa sovinnolla olla. </p><p style="text-align: justify;">Viime aikoina jopa seksi itsessään on alkanut tuntua ajatuksena vaivalloiselta. En vaan jaksais sitä ainaista kullin lutkuttamista ja hikisenä vehtaamista ja vihtomista, kun ei kiinnosta kipukaan. Niin ikään poissa on kaikki kaipuu heittäytyä jonkun armoille ja alistua. No thanks, I'm good. Silloin tällöin tulee sentään runkatuksi, mutta sekin on suunnilleen yhtä kiihkeä toimenpide kuin hampaitten harjaaminen. Fantasioinnista ei ole puhettakaan, asian ajaa anaali kuin anaali mistä tahansa tuubista. </p><p style="text-align: justify;">Huomautettakoon, etten usko lamaantuneen libidon johtuvan suoranaisesti tästä lääkityksestä. Mitään muutosta ei ollut huomattavissa sinä aikana kun olin lääkettä syömättä, eikä tämän tyyppisiä haittavaikutuksia ole raportoitu. Mutta välillisesti sitten toki, kun elämä käy liiankin tasaiseksi, eikä jaksa innostua seksuaalisuudesta sen enempää kuin mistään muustakaan. Viitsin vielä uskoa, että jos vain saisi enemmän energiaa ylipäätään, virkistyisi tämäkin elämän osa-alue.</p><p style="text-align: justify;">Olisi totisesti suotavaa, sillä jos miettii niitä asioita jotka tekevät minusta minut, on seksuaalisuus yksi keskeisimmistä. Kaikki se ehtymätön kiinnostus halun ja rakkauden moninaisuudesta, ja loputtomat mahdollisuudet viehättyä siitä, mitä toisen ihmisen kanssa voi löytää...! Sekä siitä toisesta että itsestään. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7epq-CGBXo-9uGcF61BGJ7M-Df-cAh2jME_u14xkxhQLy-vOtquq7HYVqXuGy-wW2RpJ1dfe_VmcHk9TRJC1NIQCtZUviIEgjkPxxHNEJ_RgFhbRKe5RNOc8dSfvkd7YnS0j34_s0Q7NxaOpNJGutc7uhc_JEkS1PhBFzPTtRuNqQSTPeHlLEwD0Jlg/s1920/freedom-g19d72a110_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7epq-CGBXo-9uGcF61BGJ7M-Df-cAh2jME_u14xkxhQLy-vOtquq7HYVqXuGy-wW2RpJ1dfe_VmcHk9TRJC1NIQCtZUviIEgjkPxxHNEJ_RgFhbRKe5RNOc8dSfvkd7YnS0j34_s0Q7NxaOpNJGutc7uhc_JEkS1PhBFzPTtRuNqQSTPeHlLEwD0Jlg/s320/freedom-g19d72a110_1920.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Toinen asia jota itsestäni kaipaan, on kirjoittaminen. Minun tapauksessanihan se linkittyy vahvasti seksuaalisuuteen, ja samalla vielä kolmanteen tekijään joka tekee elämisestä minulle merkityksellistä: vaikuttamiseen. Mulla on ollut aina valtava palo tarttua epäkohtiin ja muuttaa asioita parempaan suuntaan, useimmiten kirjoittamalla. Saada lukija ajattelemaan ja oivaltamaan jotain itsestään tai ympäröivästä maailmasta, taistella sitä kautta niitä asioita vastaan, jotka asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan, tai asettuvat esteeksi niiden ja jonkin tärkeän väliin. Valitettavasti seksuaalisuuteen liittyy yhteiskunnallisesti valtavan paljon parantamisen varaa, mutta mulle se on samalla innostavaa. Jotain minkä eteen tehdä parhaani.</p><p style="text-align: justify;">Eli kun tämän kolminaisuuden saisi uudelleen kasatuksi, asiat olisivat jo merkittävästi paremmalla tolalla. Omin voimin se ei yksinkertaisesti onnistu, joten olen kiusallisella tavalla sellaisen avun varassa johon en täysin pysty luottamaan. Kuulostaahan se hienolta, että voisi löytyä sellainen medikaalinen kombo, joka tasaisi pohjat pois ja toisi tilalle sitä oikeanlaista nostetta. Mutta mitkä ovat todennäköisyydet? Eikä se hetkessä käy vaikka jonkinlaista sukseeta saavutettaisiinkin, luultavasti on edessä taas monta karvasta katajan kaluamista ennen sitä. </p><p style="text-align: justify;">Miten vain, on tässä sentään jonkinlaista yritystä pitkästä aikaa. Edelleen tuudittaudun tuntikausia päivässä MasterChef Australian lohdulliseen lämpöön ja löyhyyteen, mutta sentään aktiivisesti tympii että teen niin. Kuten kaikessa muutoksessa, ensimmäinen askel on huomata että jokin on pielessä. Mulle ominainen seuraava askel on suivaantua siitä, ja se on kuulkaa saatanallisen check tässä vaiheessa. Ei jumalauta voi olla tosi että tätä on elämä. </p><p style="text-align: justify;">Ja tämän tekstin myötä olen kuitenkin kirjoittanut edes jotain, vaikka olen kait minä näistä samoista asioista jauhanut jo sen seittemän kertaa ennenkin. Ei tällä taatusti maailma miksikään muutu, mutta minä tunnun itselleni taas aavistuksen tutummalta. </p><p style="text-align: justify;">Se on tavattoman tärkeää. </p>Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-6643949224221991442022-12-17T15:43:00.013+02:002022-12-17T19:19:58.851+02:00Mieltä laajentava miniloma <p></p><div style="text-align: justify;"><i>"Mä aloin just ymmärtää ranskaa!"</i></div><i><div style="text-align: justify;"><i>"No se taisi sitten olla aika hyvä orgasmi."</i></div></i><p></p><p style="text-align: justify;">Kuten edellisessä merkinnässä kerroin, kävin jätin luona pian uudelleen. Teksti sen sijaan ei taaskaan järin pikaisesti päivänvaloa nähnyt, vaan tapahtumista on vierähtänyt viikkoja. Keskeisimmät kokemukset kirjasin tuoreeltaan, mutta viimeiset lihat luiden ympärille kirjoitan vasta tänään taaksepäin katsoessani. </p><p style="text-align: justify;">. . . </p><p style="text-align: justify;">Tämänkertainen täysihoito alkoi klassisella hartiahieronnalla. Olin onnistunut saamaan niskani tuskalliseen juntturaan, ja jätti halusi helpottaa minun oloa. Mahdollisesti toki myös parantaa käytettävyyttä, mutta sööttiä silti, ei sen olisi tarvinnut. </p><p style="text-align: justify;">Sittenpä olikin pikkusiskon määrä mennä solmimaan hiuksensa saparoille ja peseytymään huolellisesti, varmistaen että olisi valmis isoveljen perversioille. Vaatteita se ei enää tarvitsisi. Vaikka huijasin kyllä vähän ja kietouduin pyyhkeeseen, koska on sentään eri asia ja perin ujostuttavaa kävellä suoraan toisen eteen alastomana. Silti, vaikka tämä olisi nähnyt sinut lukuisia kertoja joka puolelta, sisäpuolta myöten. </p><p style="text-align: justify;">Äkkiähän se pyyhe sai tietysti lähteä. Lähimuisti taisi mennä samaa kyytiä, koska ei mulla taaskaan ole mitään kronologista kokonaiskäsitystä tapahtumista. Testasin, ja koitin heti ensimmäisen session jälkeen palauttaa mieleen sen vaiheet, eikä siitä tullut paljon mitään. Pää alkaa toimia vähän samoin kuin onnettomuustilanteessa: kaikki ei mitenkään voi jäädä mieleen, vaan elämä muuttuu sarjaksi sangen impressioinistisesti toisiinsa yhdistyviä klippejä. Olisi eittämättä metkaa päästä joskus näkemään taltiointi sessiosta, että olisiko se mennyt todellisuudessa lähellekään siten kuin on mieleen piirtynyt. Tosin todennäköisesti se todellisuus näyttäisi melko paljon tylsemmältä, siitä huolimatta että siitä näkisi kaikki likaiset yksityiskohdat. Kaikki tärkeimmät asiat kun tapahtuvat silmien takana. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7ibzHep9myV_ZOff0fRTZWUKjJqnTMVyQRnbzOldSvm_4kMvMU1VYjMY6ZIjg-fQ9Q2h6qeSKK3Mn5sY3hDkk-WEsMSwPWuu1eCFtJziPf-uz-G_jyksJ3-rJrrSuj1as2vN9QAzeR3iw-uFIoJsHBUwjVYj98lwtg4ZWlialZPcx07rYtisB9xJ8YA/s1280/camera-g17b0894c4_1280.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="847" data-original-width="1280" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7ibzHep9myV_ZOff0fRTZWUKjJqnTMVyQRnbzOldSvm_4kMvMU1VYjMY6ZIjg-fQ9Q2h6qeSKK3Mn5sY3hDkk-WEsMSwPWuu1eCFtJziPf-uz-G_jyksJ3-rJrrSuj1as2vN9QAzeR3iw-uFIoJsHBUwjVYj98lwtg4ZWlialZPcx07rYtisB9xJ8YA/s320/camera-g17b0894c4_1280.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Joka tapauksessa, tiedän olleeni pian tyyny vatsani alla kasvot patjaan painaneena ja saparot surkeina, kun isoveli aloitti taas häikäilemättömän hyväksikäytön ja häpäisyn. Muistan sen käskeneen levittää itseäni ja työntäneen kielensä pikkusiskon pyllyreiälle, mikä on yksi nöyryyttävimmistä asioista mitä mulle on ikinä tehty. Tuntuu jopa paljon häpeällisemmältä kuin se, miten isoveli usein käskee minut nuolemaan omaansa ja pilkkaa miten taitava pikku perseennuolija olen. Ja sekin kuitenkin on kohtuullisen kovaa kamaa henkisesti, nuolla parhaansa mukaan vaikka se on hankalaa, painaa kasvonsa niin kiinni ettei pysty hengittämään ja silti vain jatkaa koska toinen käskee ja ilmiselvästi nauttii. Mutta silti, paljon riisuvampaa on joutua itse nuolluksi sieltä, ja asiaa tuntuu vain pahentavan, että se itse asiassa tuntuu fyysisesti aika nautinnolliselta. </p><p style="text-align: justify;">Mitä pyllyyni muutoin tulee, jätti oli sille tällä kertaa vieläkin julmempi. Kun se viimeksi rääkkäsi uhkaamalla työntää leveän lasitapin kokonaan sisään vastoin kärsimystäni, tällä kertaa kidutus tapahtui simppelisti toteuttamalla. Kerta toisensa jälkeen jätti survoi asioita sisääni vaikka rukoilin hädissäni ettei se tekisi sitä, ja vaikka välillä kirjaimellisesti <i>kiljuin</i> kivusta kun se kuitenkin teki. Turhaksi osoittautui hyvin pian se toivo, että harjoittelun myötä reikäni venyttäminen ei sattuisi yhtä paljon. Ihan ensimmäinen tapinlaitto tuntui vielä menevän yllättävän helposti, mutta sen jälkeen jäivät harvaksi hetket, kun ei sattunut silmittömästi, eikä minuun yhtään sen isompia asioita saanut sopimaan kuin ennenkään. Sitä alkaa totisesti arvostaa anaalipornotähtien ammattitaitoa.</p><p style="text-align: justify;">Kaikkein kipeintä tekee aina ulosvetäminen, ja sekös isoveljeä huvitti kun tuli huomanneeksi. Perkele kun minusta aina näkee kaiken...! Olin polvillani jätin edessä ja se leikki työnnellen lasitappia hitaasti sisään ja ulos. Siinä vaiheessa viikonloppua olin alkanut pelätä sitä tappia tosissani, ja kun olin nähnyt sen jätin kädessä tämän käskiessä minut polvilleni, olin päätynyt primitiivisten pakohaaveiden jälkeen liki stoalaiseen selviytymistilaan. Koska tiesin lähihetkien tuntemusten painottuvan kipuun ja kärsimykseen, tein kaikkeni sulkeakseni kaikki aistikokemukset ulos. </p><p style="text-align: justify;">Menestys oli lopulta heikko, mutta yritys kovin keskittynyt. Tavallisesti en ole seksin aikana hetkeäkään hiljaa, vaan minusta pääsee koko ajan jotain ääntä, mutta nyt vaikenin. Kun isoveli työnsi tappia sisään eikä kipu ollut kaikkein pahinta, keskityin hiiskahtamatta sulkemaan sen mielestäni pois kaiken muun mukana, olemaan yksinomaan hiljaa enkä mitään muuta tässä maailmassa. Mutta kun veli veti tappia ulospäin, kipu leikkasi välittömästi väkisin läpi, ja minusta pakeni parkaisuja. On/off, hiljaisuus/huuto. Ymmärrän viihdearvon, vaikken varsinaisesti nauttinut esityksestä. Isoveli leikki tuskallani kuin lapsi valonkatkaisijalla, ja vielä ilkkui päälle, miten pikkusiskon reikä oli selvästi tarkoitettukin siihen, että sinne pakotetaan asioita sisään - alkoihan tyttö vinkua vasta heti kun niitä alettiin ottaa pois. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheqsKhJGXtrCyLVT2xOJ9FhbdGMs_eqlkBFXndVkuIQXjf0yJA9QUyiNkhZr1tSXIZcvZenb4Q2PVytDKS-zcMlywgCHBXkHaP8XjdaDUgp1sz_zeFz1tXrluWyBz3azU0OR6ychRjJCNb4p_5aDzkAoEngX7vcUQ7tfX3uk85EEyZIlGH5REFPQ9Adw/s1920/woman-g46b445df6_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheqsKhJGXtrCyLVT2xOJ9FhbdGMs_eqlkBFXndVkuIQXjf0yJA9QUyiNkhZr1tSXIZcvZenb4Q2PVytDKS-zcMlywgCHBXkHaP8XjdaDUgp1sz_zeFz1tXrluWyBz3azU0OR6ychRjJCNb4p_5aDzkAoEngX7vcUQ7tfX3uk85EEyZIlGH5REFPQ9Adw/s320/woman-g46b445df6_1920.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kivun hallintaa hiljaisuudella koetin lähes yhtä surkein tuloksin kun jätti hakkasi minua. Välillä kun olin vain ihan hiljaa, kestin vähän kauemmin ja kovempaa, mutta todella vähän. Huomattavasti isomman osan ajasta pyrin paniikissa pakoon. Tunnun viime aikoina kestäneen piiskaamista kovin kehnosti, enkä ole päässyt siihen kipulutkan hurmokseen, jossa pelkät iskut herättävät orgastisia tunteita. Edellisellä kerralla tosin oli melko huumaava yhdistelmä isoveljen hyväillessä liukkaroidulla kädellä samalla kun löi. Kipu oli kipua, tahdoin siitä pois, <i>mutta se käsi</i>. Kun veli liu'utti sitä minua pitkin ja käytti välillä sormia sisällä, alkoi tuntua, että se voisi aivan helposti työntää sinne koko nyrkin, niin vastustusta vailla kehoni tuntui olevan. Melkein kerjäsin sitä tekemään sen, mutta ehkä vielä etäisesti käsitin, ettei kaikki mitä haluissani himoitsen ole oman etuni mukaista.</p><p style="text-align: justify;">Koska jätin nyrkit on valtavat. Syntyikin melko dramaattinen vaikutelma, kun se jossain välissä painoi nyrkkinsä poskeani vasten, ja uhkasi vielä jonain päivänä tekevänsä pikkusiskosta oman pienen anaalifistauskäsinukkensa. Kun se nyrkki on herra paratkoon minun naaman kokonen. </p><p style="text-align: justify;">Vastaavasti vaikuttavaa kokoa on jätin kengissä. Mulla ei varsinaisesti ole mitään jalka- tai kenkäfetissiä, mutta jätillä on suuret nahkaiset maihinnoususaappaat, jotka herättävät väkisinkin voimakkaita tuntemuksia. On aina kiihottanut aivan järjettömästi, kun se on pakottanut solmimaan ne jalkaansa, nuolemaan niitä ja kihnuttamaan itseäni niitä vasten. Se miten se tallaa niillä, ja varsinkin miten se potkii...! Töytäisee jalallaan niin että paiskaudun juuri sinne mihin se haluaa. Oikeasti, olisin helvetin tyytyväinen sellaiseenkin sessioon, jossa jätti vain potkisi minua ympäri huonetta eikä mitään muuta. Ei tarvitsisi.</p><p style="text-align: justify;">Pikkusiskon ja isoveljen välinen asetelma on tuonut kyseisiin buutseihin vielä lisäboostia. Pikkusiskoa ne kengät todella pelottavat kaikessa vieraudessa ja uhkaavuudessaan, muistuttavat mielikuvista joita ei oikein tavoita, mutta jotka liittyvät jollain lailla aikuisten kauheuksiin. Viime kerralla isoveli sai lisäksi kertakaikkisen neronleimauksen jolla nöyryyttää pikkutytön vihoviimeisiä ytimiä myöten. Paiskottuaan ja tallottuaan aikansa se jätti minut lattialle selälleni makaamaan ja meni hetkeksi pois. Kuulin missä se liikkui ja tajusin mitä se teki, mutten ehtinyt käsittää mitä se aikoi. En ennen kuin se jo tapahtui ja tajunnan räjähtäminen on ainoa mahdollinen metafora kuvaamaan miltä se tuntui.</p><p style="text-align: justify;">Isoveli oli kerännyt lattialta kaikki käytetyt kondomit, joita oli siihen mennessä viikonloppua ehtinyt kertyä kokonainen kasa. Se saapasteli viereeni jättiläisenä, ehkä painoi jalallaan pitääkseen paikallaan, ja alkoi tiputella kumeja yksitellen päälleni eri puolelle kehoa. Muistutti, miten suurinta osaa niistä oli käytetty perseeni raiskaamiseen. Se oli sanoinkuvaamattoman törkeästi tehty, ihanimpia asioita ikinä. Tismalleen sen maagisen pisteen ytimessä jossa rumasta tulee kaunista. Mahdotonta muistaa, mutten usko saattaneeni tehdä muuta kuin haukkoa henkeäni äärirajoille kiihottuneessa shokissa. Kun jälkeenpäin olen ajatellut tilannetta, kiihotun luonnollisesti yhtä äkkiä kuin hiirenloukku räpsähtää, mutta alan myös kirjaimellisesti kihistä innosta. Koko juttu oli yksinkertaisesti niin lyömättömästi keksitty että sitä on pakko ihailla. Mulla on maailman paras isoveli 💜</p><p style="text-align: justify;">Sen kanssa laukean tavoilla jotka on mulle uusia. Monta kertaa peräkkäin, jos se jatkaa tekemistä minä jatkan tulemista. Muistatteko miten viime merkinnässä mietin, että saattaisin jopa laueta pelkällä penetraatiolla? No sekin tapahtui. Kun isoveli pani takaapäin pilluani minä vain tulin, ja ennen kuin huomasinkaan tulin jo uudestaan. </p><p style="text-align: justify;">Orgasmien myötä tulee monesti myös odottamattomia reaktioita. Varsinkin viime aikoina olen saanut jätin kanssa ennennäkemättömän hervottomia nauruhepuleita, jotka ei välillä tunnu loppuvan ollenkaan. Joskus mua vain naurattaa ilman sen kummempaa syytä, mutta usein se johtuu jostain älyttömästä mieleen putkahtaneesta asiasta. Kerran sain tultuani poikkeuksellisen voimakkaita "sähköiskuja", tiedättehän, sellaisia nykimisiä ja kramppeja raajoissa ja silmäkulmissa. Ristin sen sillä sekunnilla pelikaanimies-orgasmiksi ja olin kuolla nauruun siitä nokkeluudesta. Seuraavalla kerralla olinkin sitten tikahtua entisestään, kun keksin saaneeni naurava kulkuri -orgasmin. Että se niistä eteerisistä venuksista orgasmin aaltojen huuhdottua lanteita, tämä tyttö on toista maata.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSh5052JSvCjkgQUK963aYWyA-PEqn4y6jLCdLWXuYJFb0ljiTAcGG9j9HreyIRvFCm1W3h9PetLHnQ40lbdfagnKfNZvNvwrP6c4mNSUpDsFLOJnpJVLnuc9GYVLFdvvlSfopdT1DsQOCywjg76TJDCdqZiAQx7G0NmCgpYC4pw9gA9qo0wKMokFgxQ/s1920/woman-gd67853382_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1274" data-original-width="1920" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSh5052JSvCjkgQUK963aYWyA-PEqn4y6jLCdLWXuYJFb0ljiTAcGG9j9HreyIRvFCm1W3h9PetLHnQ40lbdfagnKfNZvNvwrP6c4mNSUpDsFLOJnpJVLnuc9GYVLFdvvlSfopdT1DsQOCywjg76TJDCdqZiAQx7G0NmCgpYC4pw9gA9qo0wKMokFgxQ/s320/woman-gd67853382_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Toiseenkin suuntaan se voi mennä. En tiedä mitä siinä kävi, mutta kerran wandillani leikkien isoveljen sylissä, sen sormet suuhuni työnnettynä, samanaikaisesti yökkäsin, laukesin ja purskahdin itkuun. Purskahtaa kuulostaa kyllä vähättelyltä, sellaisella voimalla itku hyökkäsi minusta ulos. En voinut kuin nyyhkyttää ja ulista. Ei minulla mitään hätää ollut, ei pahaa mieltä eikä oloa. Jotain jännää aivokemioissani vain. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Melkoisia voimia minussa siis jätin kanssa ollessa liikkuu. Yhden erityisen pysäyttävän orgasmini aalloissa mulle valkenikin salamaniskun lailla, miksi orgasmeja ranskaksi kutsutaan pieneksi kuolemaksi. En ole suoraan sanottuna ikinä tajunnut sitä - siinä mihinkään kuolemassa olla, päinvastoin eletään oikein urut auki. Ja sitten kerran se oli yhtäkkiä selvää kuin pläkki. Kaikki pysähtyy. Sydänkin, voisin vaikka vannoa. Jokaiseen hetkeen kätketty odotus jatkuvuudesta pyyhkiytyy pois, on vain ja ainoastaan keho ja mieli kuilun reunalta putoamassa johonkin, jonka syövereillä ei ole määrää eikä rajaa. Kun sieltä palaa todellisuuteen, tuntuu todella kuin aukoisi silmiään käytyään jo kuoleman porteilla.</p><p style="text-align: justify;">Vaikka tuntuukin, että me mentiin jätin kanssa melko suoralla solahduksella syvään päähän heti kun alettiin tapailla, on nämä vuodet vieneet vielä aika paljon kauemmas pinnasta. Se ei ole ollut ehkä niin selkeästi havaittavaa muutosta, kun on tosiaan oltu syvällä alun alkaenkin, ja tietysti siksikään kun on nähty harvakseltaan. Mutta kun tällä tavalla taaksepäin miettii, tilanne on elänyt aika merkittävästikin. Juuri esimerkiksi se, miten kehoni reagoi paljon vapaammin. Osansa on toki henkilökohtaisellakin kasvulla, muttei se selitä kaikkea. Mun orgasmit on yhä enemmän tai vähemmän oikukkaita toisten ihmisten kanssa, mutta jätin ne on näemmä hyväksyneet sisäpiiriinsä. Ja yhtä lailla kuin meidän keskinäiset kieroutumamme ovat evolvoituneet, oma kinkyyteni on kypsynyt ja löytänyt kivijalkansa, jonka päälle kaikkea uutta voi rakentua. Se on ollut helpompaa, kun on ollut koko ajan joku jonka kanssa jatkaa tarinaa eteenpäin, sen sijaan että ainoastaan aloittaisi alusta uusien ihmisten kanssa. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8y3mpX2XdkJeCoWqpwQAYElT2wmp5ZBCPahOaLrn5_w09fwSj20tjt3B7mkfuRsbNbQfwgLvy2eHM96fj6Reh7WmXhBa2yuw3Ck6MNlcsRD_nyCr5U5K4b6NkRvAN8WF6smN2bNhttRyL5XKBRgxRJ-_-_ztsw-m7QPAbcAHeqkvQCoa9K9JrR_RyuQ/s1920/model-g6245cfedf_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1920" data-original-width="1644" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8y3mpX2XdkJeCoWqpwQAYElT2wmp5ZBCPahOaLrn5_w09fwSj20tjt3B7mkfuRsbNbQfwgLvy2eHM96fj6Reh7WmXhBa2yuw3Ck6MNlcsRD_nyCr5U5K4b6NkRvAN8WF6smN2bNhttRyL5XKBRgxRJ-_-_ztsw-m7QPAbcAHeqkvQCoa9K9JrR_RyuQ/s320/model-g6245cfedf_1920.jpg" width="274" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Sitä onkin jo sen verran syvällä kinkykuplassaan, että vaikka toki tietää pitää asioita aikamoisina, ne kategorisoi kuitenkin mielessään asioiksi, joita seksissä voi kaikin mokomin tehdä jos kumpaakin sattuu hotsittamaan. Normaaliksi toiminnaksi. Välillä sitten havahtuu näkemään itsensä ulkopuolisen silmin, ja huomaa todeta, että olihan tuo kieltämättä oikeasti aika perverssiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Esimerkki. Jätti nai minua kurkkuun maatessani wandilla runkaten ja pää alaspäin sängyn reunan yli roikkuen. Samalla jätti rullaili piikkipyörällä kaulallani ja aivan elävästi tuntui kuin se olisi viiltänyt sitä auki. Sepä oli minusta niin valtavan ihanaa, että laukesin uskomattomalla voimalla, korskien kurkkuun valuvaa kuolaa jätin yhä painaessa kyrpäänsä nieluuni. En tiennyt kumpaan olin tukehtumassa mutta henkeä en saanut, mikä voimisti orgasmia entisestään. Ja as usual, se oli meidän mikromaailmassamme koko ajan isoveli joka teki tuon kaiken 12-vuotiaalle pikkusiskolleen. </p><p style="text-align: justify;">Kun jätti pyöräytti minut siitä ottamaan suihin ja nielemään siemenensä, olin ihan todella päissäni omasta verestäni. Ehkä senkin siivittämänä iski kirkas hetki, jotenkin <i>näin</i> mitä oltiin juuri tehty, ja olin tikahtua nauruun. Sieluni silmin kun näin myös vapautuneen jakkupukunaisen, joka drinkin äärellä uskoutuu ystävättärilleen silmät kujeillen kokeilleensa miehensä kanssa "jotain vähän uutta", viitaten tarkempia yksityiskohtia paljastamatta Kaalimadosta sopuhinnalla saatuun Satisfyeriin. Ei niin että siinä olisi yhtään mitään vääränlaista tai vähäpätöisempää, puhutaan vain aivan eri maailman mausteista. Toisille on kutkuttava käänne käyttää seksileluja yhdessä kumppanin kanssa, toiset piristää perus-suikkaria sen lelun lisäksi yhtä aikaa roolileikkimällä pedofiilistä insestiä, roikottamalla päätä alaspäin ja sekä tukehduttamalla että simuloimalla valtimon viiltämistä. </p><p style="text-align: justify;">Henkilökohtaisesti tykkään siitä, että saan ja osaan nauttia molemmista maailmoista. Vaikka aina innosta soikeana kertoilen, mitä kaikkea tavallistakin tolkuttomampaa on tullut tehtyä, ei se ole mulle mikään itseisarvo, enkä ole lakannut nauttimasta simppelimmästä seksistä. Jätinkin kanssa on luontevaa mässäillä moraalittomuuksilla ja runnoa rajoja, mutta en siltäkään sitä <i>edellytä</i>. </p><p style="text-align: justify;">En tiedä onko se välittänyt näistä kirjoituksista, kun pääpaino kuitenkin on seksuaalisissa sensaatioissa, mutta jätti on mulle hirmuisen rakas ihminen. Tykkäisin siitä, vaikkei se joka kerta saisikaan mua puhumaan kieliä tai näkemään ennen kätkettyjä totuuksia. </p><p style="text-align: justify;">Mutta aika usein se kyllä saa. </p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-73765850218662149532022-10-23T15:40:00.009+03:002022-10-23T19:17:05.087+03:00Kiiltokuvia (muistoja Painal Spa:sta)<p><i><u><span style="color: red; font-size: x-small;">Sisältövaroitus: jälleen kerran väkivaltaista ageplaytä ja insestifantasiaa.</span></u></i></p><p><i><b><span style="font-size: medium;">Torstai 20.10.</span></b></i></p><p style="text-align: justify;">Kirjoittaminen on nykyään käsittämättömän kankeaa. Kuin olisin ollut onnettomuudessa ja koittaisin opetella kävelemään uudestaan. Elämä pyörii dissosiatiivisella intensiteetillä töiden ympärillä, mikä ei ole itsessään haitannut, koska nautin kovasti siitä mitä teen. Aina ohikiitävän hetken sitä vain miettii, että onkohan mulla mua enää ollenkaan. </p><p style="text-align: justify;">Mutta seksiä on ollut, tai jotenkin vaan tullut. Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta olevani osaton siihen, piirunkaan passiivisempana seuraneitinä olisin pumpattavaa mallia. Vaikkei oma mieleni ole toisten ihmisten kanssa hekumointia hoksinut halajaman, jostain kosmisesta sattumanvaraisuudesta sitä on silti osunut kohdalle. Eikä sentään minunkaan toosa tuohesta ole! Horrostavankin halun saa helposti hereille kun oikeilla herkuilla houkuttelee. </p><p style="text-align: justify;">Yhtenä erityisen ilahduttavana käänteenä meillä on jätin kanssa ollut aktiivisempaa aikaa. Jopa siinä määrin, että vaikka olen tosissani yrittänyt sitä saada sanoiksi, ehtii aina tapahtua jotain uutta huikeaa ja on pitänyt aloittaa alusta. Nyt mulla on sitten irrallisia muistilappuja loppukesästä asti, eikä minkäänlaista näkemystä kuinka saisin niistä koherenttia kertomaa. Viikon sisään vauhti on vielä vain kiihtynyt, koska käynnissä on lähtölaskenta siihen, kun menen taas viikonlopuksi jätin luo. Tälläkin hetkellä pyllistelen tappi sen käskystä sisälläni, koettaen etsiä asentoa, jossa tuntuisi vähän vähemmän inhottavalta viettää määrätyt 30 minuuttia. </p><p style="text-align: justify;">Mutta jospa palataan siihen, kun oli vielä kesä ja kirkkopuistossa penkki. Tavattiin jätin kanssa lyhyesti kuulumistenvaihdon ja pienen kehityskeskustelun merkeissä, koska oli kiepahtanut kokonainen vuosi edellisestä kohtaamisesta. Päädyttiin jälleen toteamaan, että se ei haittaa mitään, vaikka aikaa ehtisi mennä. Ei niin että suhde sillä syklillä suuremmin syvenisi, mutta tuntuu joka kerta hyvältä huomata, ettei mikään meidän dynamiikastamme myöskään katoa etäisyyksiin. Niinpä tämäkin tapaaminen kehittyi keskellä kaupungin kirkasta iltapäivää reilun tunnin mikrosessioksi, pitkän tauonkin jälkeen isoveljenä ja pikkusiskona. Siten me ollaan jääty, niissä rooleissa me loistetaan. Niissä on niin paljon mitä ei tarvitse eikä kai voikaan näytellä. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihASYgiowDni6t01648zTmB37OGDAJg41MjSbJABydOq5lXG8jycQXbMJsQH9N9n1AAi1tyS-B4dXpw5Opr6H7-GG6IBteepE5voUgxgHGYElKky7CJXHUWVCp7VNEOXMHsAF9gmQ3IohsMRl_u-mYMTBMjDVPn5g8DqODGrRfIkgr_bMTxMqQO51s5Q/s1920/lover-g0c815f51b_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1225" data-original-width="1920" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihASYgiowDni6t01648zTmB37OGDAJg41MjSbJABydOq5lXG8jycQXbMJsQH9N9n1AAi1tyS-B4dXpw5Opr6H7-GG6IBteepE5voUgxgHGYElKky7CJXHUWVCp7VNEOXMHsAF9gmQ3IohsMRl_u-mYMTBMjDVPn5g8DqODGrRfIkgr_bMTxMqQO51s5Q/s320/lover-g0c815f51b_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Käytännössä ei tapahtunut mitään mikä olisi kiinnittänyt ohikulkijoiden huomion, pelkkiä sanoja ja lyhyitä otteita hiuksissa ja kaulalla. Ehkä sylkäisyjä suussani, en muista enää, mutta se olisi jätin tapaista. Pahaenteistä, murisevaa naurua ja minun avuttomia ynähdyksiäni, sekä sen vuoksi mitä oli meneillään että sen vuoksi, kun ei voinut silloin ja siinä tapahtua yhtään enempää. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Ne jotka näkivät meidät, näkivät tuiki tavallisen kaulailevan kaksikon. Se mitä ne eivät voineet tietää oli, että olimme siinä penkillä vallitsevassa rinnakkaistodellisuudessa sisko ja veli toisillemme. Me nähtiin ulos, mutta kukaan ei voinut nähdä sisään. Kaikki se törkeä mitä isoveli pikkusiskonsa korvaan kuiskaili kävi kirjaimellisesti toteen, tuli todelliseen ympäristöön todellisine toisine ihmisineen. Ne näkivät meidät, mutta eivät sitä mitä oli tekeillä - ihan oikeasti niin.</p><p style="text-align: justify;">Siitä tapaamisesta ei onneksi mennyt kauaa, kun jätti tuli yöksi. Isoveli pääsi viimein käsiksi pikkusiskoon, joka oli ehkä ehtinyt alkaa toivoa, ettei se mitä tapahtui viime kesänä toistuisi. Ehkä, eihän se enää tahdo erottaa pelkoa ja halua toisistaan, kun kuitenkin aina peiton alla ajattelee isoveljeä ja koskee itseään.</p><p style="text-align: justify;">Mukanaan jätti toi uuden lyömävälineen, aikas tyylikkään nahkapäällysteisen raipan. Toki se sillä löikin, mutta sulaa parhautta oli, miten se tuli täyttäneeksi sillä yhden lapsuuden fantasioistani. Olin nimittäin vielä ala-asteella kun näin elämäni ensimmäisen pornovideon telkkarista, ja siinä työnnettiin juuri samannäköinen pitkä raippa naisen takapuoleen. Teki elinikäisen vaikutuksen! Ja nyt jätti teki sen saman tempun minulle. Voitte varmaan kuvitella millaisiin järjettömyyksiin kiihottaa, kun on runkannut jollekin yksittäiselle visuaaliselle mielikuvalle kahdenkymmenen vuoden ajan aina aika ajoin, ja sitten se täysin yllättäen toteutuukin itselle. Hauska yhteensattuma, en ainakaan mielestäni ollut jätille kertonut tätä tarinaa.</p><p style="text-align: justify;">Vielä kuudesti kiihottavampaa oli, että juuri isoveli teki sen minulle. Istui nojatuoliin ja komensi eteensä tarjoamaan peppuani sen pengottavaksi sormillaan, sillä raipallaan ja lopulta kyrvällään. Ja minä olin siinä paikassa itseäni, jossa se kaikki oli vierasta ja pelottavaa, täydellisessä viattomuuden tilassa. Samaan aikaan havainnoin tilannetta aikuisesta tietoisuudestani käsin, ja kiihotuin sen äärimmäisestä vääryydestä isoveljen paraikaa perseraiskaaman pikkutyttön pillun niin märäksi, että se nyyhkytti yhtä paljon häpeästä kehonsa reaktioiden tähden kuin kivusta jota joutui kärsimään. </p><p style="text-align: justify;">Sadomasokistiset anaaliraiskausfantasiat on vähän kuin hyvä jäätelö. Toimii aina, enkä suinkaan ole ensinkään kranttu, mutta kyllä insestinen ikäpervoilu on makuna mun ehdoton lemppari. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy00X9pJmo-gaPacYc3iQy2JUi27vpQ8IW6VomHDgxtEXYTWWTNRaGxSfmhgVod-5U4M69d6opormnFCXnzKcbu8-G8huVRu3Q4H_d18c1uQZDN51QLhUEU_SFLCgI7sybMBuvxW2xf6A30eDosec9rO-kLncn-Ner52aHp6d2iMGXx4j5VGltQZ1LBg/s1920/people-g02baba7c9_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy00X9pJmo-gaPacYc3iQy2JUi27vpQ8IW6VomHDgxtEXYTWWTNRaGxSfmhgVod-5U4M69d6opormnFCXnzKcbu8-G8huVRu3Q4H_d18c1uQZDN51QLhUEU_SFLCgI7sybMBuvxW2xf6A30eDosec9rO-kLncn-Ner52aHp6d2iMGXx4j5VGltQZ1LBg/s320/people-g02baba7c9_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Minäkin olin tehnyt hankinnan jota tahdoin jätin kanssa käyttää. Lasisen, läpinäkyvän tapin, jonka ristin pettymystapiksi. Olin näet tehnyt mittavan määrän salapoliisintyötä tilatakseni samanlaisen jättitapin kuin näin yhdessä kuumottavassa kuvassa kerran, mutta se oli lopultakin aivan väärä ja vain kolmanneksen siitä koosta kuin kuvittelin. Eikä anustappeja jostain kumman syystä sovi noin vain palauttaa.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Pettymys tosin hälveni sangen pian, kun tappia soviteltiin sisään. Sattui aivan saatanasti, ja kiitin kaikkia menneitä ja tulevia jumalia kun se ei ollut milliäkään isompi. Mutta oli se lopulta aika kiitollista, kun jätti levitti minua kuvaillen nautinnollisella riettaudella miltä se näytti. Miten isoveli saattoi katsoa suoraan pienen siskonsa sisään. Ja miten nöyryyttävää oli kävellä vaikeasti ontuen sen oven luo, jonka karmeihin jätti oli kiinnittänyt nahkakahleet pitämään minua aloillani kun se löi. </p><p style="text-align: justify;">Se ilta ja aamu olivat täydellisiä, eikä onneksi taaskaan mennyt kovin kauaa, kun näimme uudelleen. Silloin saimme toisillemme kokonaiset kaksi yötä, ja se oli sulaa luksusta. Kunnon täysihoito täynnä väkivaltaista tabufantasiaa, hyvää ruokaa ja paljon unta, kaikkea täydellisessä balanssissa. Viiden tähden Painal Spa. </p><p style="text-align: justify;">Olimme kävelleet läpi kaupungin perjantai-illan, isoveli pidellen kädestä pikkusiskoa, joka katsoi ihmeissään kaikkia valoja ja taloja. Minua ujostutti ja olin aika hämmentynyt, joten kun jätti kysyi olisinko halunnut vaihtaa kuulumisia ensin, tuntui turvallisemmalta pudota heti meidän dynamiikkamme turvaverkkoon. </p><p style="text-align: justify;">Jätti oli kehottanut ottamaan mukaani molemmat edellisellä kerralla kiinnostaviksi todetut kapineet, raipan ja lasitapin. Totta kai tiesin, ettei aiottu arsenaali tulisi rajoittumaan niihin, mutta ällistyin silti mitä kaikkea isoveli oli parille tarjoilupöydälle levittänyt valmiiksi siskonsa pahoinpitelyä varten. Kumi- ja nahkahanskoja, piiskoja, tappeja ja kuulia, kunnioitettava kokoelma kondomeja. Erityisesti huomioni kiinnittyi esille aseteltuun vasaraan ja jäätelökauhaan, mutta tietääkseni niitä ei tällä kertaa käytetty. Sitä on tiedättekö joskus yllättävän haastavaa pysyä perillä, mitä kaikkea omassa perseessä on käynyt. </p><p style="text-align: justify;">Jatkoimme siitä runkkufantasiasta jonka olin jätin kanssa aiemmin jakanut. Että pikkusisko tulisi isoveljen luo viikonloppukylään, aikoen selittää ettei halua tehdä enää sitä mitä oli antanut isoveljen aiemmin tehdä. Sitä hävettäisi ja pelottaisi että joku saa tietää. Vanhemmat, tai tytön kaverit jotka pitäisivät sitä varmasti ällöttävänä eivätkä haluaisi olla sen kavereita enää, koska niitten isosiskotkaan ei tee vielä sellaisia asioita – eivätkä koskaan, ikimaailmassa tekisikään veljiensä kanssa.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYy472uDupBZkXHoIYCsafLWAZjy6QPw6m4-A9mDuaEfcIqrm-jpD_c45_6z83k5sO6sRDn24DPzRxy8zd4PoSGcWk7_GbX9cm2HSfdzx8R7l1BSEMxWci2zcfMxnq31TQo9m9m337nO-kLF9UBZSzoPtHH0X1Akw_SokNOLejSdeF-3XaTCNq4DhSuw/s1920/woman-g5d6779531_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1920" data-original-width="1280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYy472uDupBZkXHoIYCsafLWAZjy6QPw6m4-A9mDuaEfcIqrm-jpD_c45_6z83k5sO6sRDn24DPzRxy8zd4PoSGcWk7_GbX9cm2HSfdzx8R7l1BSEMxWci2zcfMxnq31TQo9m9m337nO-kLF9UBZSzoPtHH0X1Akw_SokNOLejSdeF-3XaTCNq4DhSuw/s320/woman-g5d6779531_1920.jpg" width="213" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Niinpä kun jätti halasi ja sen rinnasta nousi urinaa, aloin kiemurrella sen otteessa. Käänsin kasvoni pois kun se painoi suunsa suutani vasten ja käski imemään isoveljen kieltä, koska se oli tytöstä inhottavaa. Luonnollisesti kaikki vastustelu sai isoveljen vain kiihottumaan entisestään ja riuhtomaan siskonsa sohvan luo, lattialle jalkojensa väliin. Sopersin silkkipaperinhauraalla äänellä ettei se saisi enää, että sen pitäisi lopettaa. En halua olla, en ole sellainen tyttö kuin isoveli sanoo että olen. Jos se lopettaisi nyt, voitaisiin vielä olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. </div><p></p><p style="text-align: justify;">En muista keskustelun yksityiskohtia, jos sitä edes voi keskusteluksi sanoa, kun toinen puhuu pornoa ja toinen ynisee ja vinkuu. Lopputulema joka tapauksessa oli, että isoveli olisi saattanutkin lopettaa, <i>jollei </i>pikkusiskon pieni pillu olisi paljastanut sen oikeasti tykkäävän siitä mitä isoveli tekee. Että se on sittenkin sellainen tyttö. </p><p style="text-align: justify;">Ja niin se kaikki alkoi taas. Nöyryytys, kipu, pelko, ja niiden nostattama, pitelemättömänä luonnonvoimana pauhaava halu. Lopulta kaiken peittelevä tyydytys, aamuyön kaltainen rikkomaton sees.</p><p style="text-align: justify;">Mitä kaikkea pikkusisko saikaan sen viikonlopun aikana kestää...! Ehkä koska aikaa oli enemmän, jätti vei kaiken tavallistakin pitemmälle. Ennen kaikkea, antoi isoveljen <i>todella </i>leikkiä pikkuskon peppureiällä (punastuttaa joka kerta kun se sanoo niin). Laittoi istumaan korkealle jakkaralle ja työnsi asioita sisään, enkä tunnistanut niitä kaikkia kun en nähnyt. Ne kuulat kyllä tunsin, niitä oli kolme enkä voi käsittää että lopulta kaikki sisälläni. Isoveli leikki vetämällä niitä ulos ja pakottamalla takaisin sisään samalla kun työntyi pikkusiskon pilluun. Ja voi taivas se oli mahtavaa. Ei sinällään niiden kuulien ansiosta, vaikka niillä rääkkääminen olikin ollut oivallista esileikkiä. </p><p style="text-align: justify;">En ole ennen ollut mitenkään pillupenetraatio-orientoitunut ihminen. En minä panemista pahaksenikaan ole pistänyt, vaan nauttinut varsinkin siitä ensityöntymisen hetkestä. Kuitenkin vaikka olisin toisen kanssa, se mitä himoitsen saadakseni on orgasmi, minkä kanssa vaginaalisella seksillä ei tapauksessani ole luontaista tekemistä. Tai näin oli ennen. Hiljattain on useamman kerran käynyt sillä tavalla, että järkeni on ollut pimetä siitä miten kovaa tahdon toisen nimenomaan sisälle pilluuni. Klassinen kiima. Eikä ole tullut sitä "no niin sitten missäs se wandi on että saadaan homma hoidettua" -efektiä, vaan mittaamaton mielihyvä silkasta sisäkkäisyydestä jatkuu vaan. Ihan todella rukoilen ettei toinen lopettaisi. En yhäkään ole saanut panemalla orgasmia, mutten tiedättekö enää pidä sitä sulana mahdottomuutena. </p><p style="text-align: justify;">Mutta kuten jätti toistuvasti tähdentää, tytön kannattaa olla kovin kiitollinen niistä harvoista kerroista kun isoveli valitsee pillun suosikkireikänsä sijaan. Lukematon onkin se määrä, kuinka monta kertaa isoveli kyrpänsä siskon aivan liian pieneen peppuun pakotti. Jossain vaiheessa se alkoi sattua aika paljon, olin kaikesta käsittelystä arka ja purrut jo jonkin aikaa hammasta kestääkseni "vielä vähän" (sitä itselleni sinisilmäisesti vakuutin, ettei isoveli voisi enää kauaa pitempään). Kun jätti silloin vetäytyi ulos ja käänsi minut kyljelleni vain työntyäkseen uudelleen sisään, kipu oli jo sietämätöntä. </p><p style="text-align: justify;">Siedin sitä silti. Todella nyyhkytin ja ainoastaan kärsin tilanteesta, en ollut kiihottunut vaan tuskissani. Ja kuitenkin otin sen vastaan. Samoin kävi myöhemmin, kun jätti työnsi sitä lasitappia sisääni – jostain syystä se ei tällä kertaa suostunut sopimaan sisään. Tai olisihan se sopinut, jätti olisi voinut painaa sen sisään väkisin, ja sillä se uhkailikin. Työnsi sen kerta kerran jälkeen aivan rajalle, pienikin liike ja se olisi uponnut sisään suunnilleen halkaissen minut kahtia. Jätti piti tappia paikallaan siinä ratkeamispisteen rajalla, roikotti silmittömän kauhun kynnyksellä, koska tiesin miten sattuisi jos se menisi kokonaan sisään. Varsinkin, miten kestämättömän kivuliasta se olisi silloin enää ottaa ulos. </p><p style="text-align: justify;">Tällä samalla anaalikivulla jätti leikki mitä suurimmalla nautinnolla koko viikonlopun. Sellaista se ei ole ennen tehnyt, vaikka sangen sadistisia toimenpiteitä pyllylleni suorittanut onkin. Siihen on luonnollisesti kuulunut kipuakin, muttei milloinkaan ennen noin kovaa ja pitkäkestoista. Ja täysin tietoisesti aiheutettua. </p><p style="text-align: justify;">Eipä olisi tullut mieleenkään, että se saattaisi olla kuumaa. Jos on joskus pantu perseeseen niin että se tekee kipeää, harva tahtoisi sitä sorttia toista kertaa. En ollut ajatellut, että sillä kivulla edes voisi leikkiä, koska se on yhdistynyt automaattisesti siihen, että jotain tehdään vain ja ainoastaan väärällä tavalla, pieleen. Mutta tarkemmin miettien, ihan same oldhan se sinänsä on kuin kipukynnyksen yli piiskaaminenkin. Tismalleen samalla tavalla tahdon pois ja lopettaa kun lyödään niin kovaa ettei se enää edes kiihota, ja silti saan suunnatonta tyydytystä heti kun se on ohi. Niinpä kun jätti yhden tällaisen erityisen tuskaisen anaalihetken jälkeen veti pääni syliinsä ja makasin siinä selälläni helliteltävänä, hymyilin autuaasti koko sydämestäni kuin kissa auringonlaikussa.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmkM_ucvt-xGQ0ndQ87JnYg7VUtPtxu9bV_t4uZq2_yzhFoAAfmTOozWOVBICaCNMGSOMzLPyfRKdBgsAC34QHu2NpFWwsJdVC9AwlxixfXr53bNotHSpxTvn2XBHtU1SSoD8xe3Ync_9mpNKYIYj1tS23GmONTfvtCb765phwOUarYmv-X2X0UUEa0w/s1920/naked-woman-g85c5f9ef6_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1920" data-original-width="1709" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmkM_ucvt-xGQ0ndQ87JnYg7VUtPtxu9bV_t4uZq2_yzhFoAAfmTOozWOVBICaCNMGSOMzLPyfRKdBgsAC34QHu2NpFWwsJdVC9AwlxixfXr53bNotHSpxTvn2XBHtU1SSoD8xe3Ync_9mpNKYIYj1tS23GmONTfvtCb765phwOUarYmv-X2X0UUEa0w/s320/naked-woman-g85c5f9ef6_1920.jpg" width="285" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Siihen samaiseen valoon löydettiin toinenkin salakäytävä, ja se saattaa olla vielä pimeämpi. Vaikea sanoa enää kun silmät tottuvat koko ajan. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Wartenbergin pyörä ei esineenä ollut uusi, mutta uusiksi käsitykseni siitä kyllä meni. Rullailtuaan selkääni pitkin, pakaroideni välistä ja reiälle asti, jätti painautui päälleni ja vei piikkipyörän kaulalleni... ja sitten hitaasti kasvojeni iholle. </p><p style="text-align: justify;">Sillä hetkellä tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista. Wartenbergin pyörä on siitä jännä vekotin, että aivot eivät oikein saa sen aiheuttamista aistiärsykkeistä tolkkua, vaan ne joutuvat heittämään kehiin parhaan arvauksensa – ainakin minä tunnen pyörän vedot viiltoina, vaikkeivat ne sitä tietenkään ole. Ei siis yllätä pätkääkään miten kovaa kiihotuin, kun jätti kosketti pyörällä kaulaani. Simulaatio kun on suht äärimmäinen ja kaulaan kohdistettu väkivalta yksi lempiasioitani. </p><p style="text-align: justify;">Sen sijaan yllätti, millainen pamaus päässä kävi kun jätti vei pyörän kasvoilleni. Reaktio oli räjähtävä ja tuli täysin puskista, ilman minkäänlaista kiihottunutta odotusta tai edes tietoisuutta siitä, että kohta tapahtuu jotain. Jotain vain tapahtui. Siinä hetkessä tuntui siltä, kuin jätti olisi viiltänyt kasvojani, ja se tunne itsessään osui suoraan johonkin mentaaliseen klitorikseen, jonka olemassaolosta en ollut ollenkaan tietoinen. Jätiltäkään ei mennyt ohi miten voimakkaasti tunsin, vaan vähän myöhemmin se laittoi minut runkkaamaan samalla kun piti päätäni sylissään ja kuljetti piikkipyörää joka puolella kasvojani. Ja se oli fantastista, voi hyvä jumala miten upeaa se oli...!</p><p style="text-align: justify;">Eikä mulla edelleenkään ole aavistustakaan miksi, siihen ei liity mitään kiihottavaa mielikuvaa tai fantasiaakaan. Kyllä minä viiltelystä toisinaan fantasioin, mutta en todellakaan siitä että joku leikkaisi kenenkään naamaa auki, menee heittämällä liian pitkälle. Jätti ei painanut kovaa enkä tuntenut sitä kipuna, tunsin ainoastaan mielipuolista mielihyvää kuvitteellisista viilloista kasvoillani. Ei käy järkeen, koska tismalleen sama tunne muissa kehonosissa ei aiheuta vastaavaa euforiaa. </p><p style="text-align: justify;">Viikonloppuun mahtui muitakin ikimuistoisia tähtihetkiä, isompia ja pienempiä. Asioita jotka olivat aivan uusia, ja sitten sellaisia joihin palattiin pitkästä aikaa. Koska en saanut kirjoitetuksi kaikkea auki tuoreeltaan, ne ovat päässäni erillisinä pieninä kappaleina koko tarinan sijaan. Kiiltokuvina, joita nyt liimailen tähän vihkoon. </p><p style="text-align: justify;">Tämä tässä on ihan pieni mutta pidän siitä kovasti: siinä isoveli painaa uhaten kyrpänsä takaapäin vasten pikkusiskon jalkoväliä ja ilkkuu ettei sillä ole edes kondomia päällä. Se ei työnny sisään eikä sillä ole merkitystä, koska mielikuva on jo läimäyttänyt tyttöä ja saanut sen huohottamaan. Tämä toinen on isompi ja ihan uusi, laitan sen tähän viereen koska luulen että näillä kahdella on jokin yhteys. Se on kuva isoveljestä tutkimassa miltä pikkusiskon pyllyreikä maistuu, häpäisten tytön kehon lopullisesti. Sitten on vielä tämä joka on aika erilainen kuin muut, tämä jossa pikkusisko on polvillaan suihkun lattialla ja odottaa isoveljen kusevan sen päälle. </p><p style="text-align: justify;">Se oli erityinen hetki. En ollut leikkinyt kusella aikoihin se enempää jätin kuin muidenkaan kanssa, ja siinä vaiheessa kovaa rääkkäämistä oli kestänyt jo hyvän tovin. Kun odotin, lattia oli yhtäkkiä hyvin kylmä ja nirhoi polvia, eikä odotuksessa ollut sellaista kiihottunutta kauhua kuin yleensä. Olin vain ja ainoastaan nujerrettu, totaalisen lannistunut. Yhtäkkiä olin ihan yksin, ja hetken mietin että nytkö se kävi. Nytkö olin taipunut niin paljon että katkean. Se ei ollut pitkä hetki, mutta sen ajan oli tosi, tosi kylmä. Muumien Mörkö ja Azkabanin ankeuttajat yhtä aikaa, Game of Thronesissa palmupaitakelit siihen verrattuna. </p><p style="text-align: justify;">Eikä minulla silti ollut mitään hätää. Ennen kuin ehdin edes ajatella sanoiksi <i>mitä minä teen, </i>mulla oli vastaus kirkkaana mielessä. Mun tarvitsisi vain sanoa jätille ja se keräisi minut talteen mistä hukasta hyvänsä. Pelkkä sen tiedostaminen oli kuin kulaus kuumaa kaakaota, eikä minua kylmännyt enää. Ei tarvinnut keskeyttää tilannetta, vaan olin taas valmis ottamaan vastaan. (Mutta se suuhunpissaaminen oli kyllä silti pitkästä aikaa hirmu ällöä...!)</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2heX9BXYviu-Ey5HjzNnBq8m3ginNd_ns6oIPtzSkK2zQZk8c1NmFiGRfejgUf8SFqMy_8mOxeYlaZ53b4z9iFWY5iiRf9XiptDxxBIfTCkp8VUPFHA168IhuZy1awu_3MuzJBW402ScpYwUZt58E7f4Xposw1ofNMfLQkiVPeQk-bhnaa7GiqIP-ug/s1920/portrait-g4bfe84a09_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2heX9BXYviu-Ey5HjzNnBq8m3ginNd_ns6oIPtzSkK2zQZk8c1NmFiGRfejgUf8SFqMy_8mOxeYlaZ53b4z9iFWY5iiRf9XiptDxxBIfTCkp8VUPFHA168IhuZy1awu_3MuzJBW402ScpYwUZt58E7f4Xposw1ofNMfLQkiVPeQk-bhnaa7GiqIP-ug/s320/portrait-g4bfe84a09_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Tuon reissun jälkeen olen miettinyt paljon sitä, miten ainutlaatuista tämä oikeasti on. Aivan hätkähdin, kun yhtäkkiä pämähti päähän että niin, ei tämä kaikilla ole tällasta. Ylipäätään, se mistä haaveillaan sängyn vastalaidoilla voi olla valovuosien päässä siitä, mitä tapahtuu vuoteen keskellä. Ei ole ihme, jos siinä sängyssä ei pian enää tapahdukaan muuta kuin luku Seppo Jokisen uusinta ennen nukkumaanmenoa. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Eikä edes seksuaalisesti suht vapautuneiden välillä ollenkaan välttämättä voi jakaa <i>tällaisia</i> asioita. Silloinkin kun voi, se vaatii yleensä jonkin verran työstämistä, kun taas meillä kaikki on aina tuntunut etenevän omalla painollaan. Eikä ole missään vaiheessa, synkimmänkään saastan suhteen käynyt mielessäkään pelko, että tulisi torjutuksi tai tuomituksi. Ei meilläkään tietenkään kaikki kinkit kohtaa, vaikka naurettavan moni kohtaakin. Ollaan kuitenkin hyvin orgaanisesti osattu liikkua siellä yhteisellä alueella, eikä ole pienintäkään huolta, että sen ulkopuoliset tontit saisivat toisen muuttamaan käsitystään toisesta. </p><p style="text-align: justify;">Kiehtovalla tavalla tämä järkähtämätön luottamus kertautuu meidän leikeissämme. Kun heräsin aamulla ennen jättiä, ja se oli siinä vieressä aivan lähellä, upposin sinne missä oltiin koko viikonloppu oltu, vaikkei se edes tehnyt muuta kuin nukkua tuhisi. Olin aivan yksinkin se pieni tyttö, jota isoveli oli käyttänyt käsittämättömän kamalilla tavoilla hyväkseen. Silti se tyttö oli asettunut kaikessa rauhassa nukkumaan saman sadistin viereen joka oli sitä rääkännyt. Se luottamus, se että tyttö kuitenkin painaa kasvonsa vielä nukkuvan isoveljen ihoon täynnä suunnatonta hellyyttä – se on paitsi ihaninta, myös perversseintä maailmassa. Eihän isovelikään tekisi tällaisia kauheuksia kellekään toiselle tytölle, ei ikinä. Siihen tarvitaan erityinen side, liikuttiinpa millä toden tai fantasian tasoilla hyvänsä. </p><p style="text-align: justify;">Huomenna menen jätin luo uudelleen. Pohjatyönä se on jo yli viikon laittanut venyttämään reikääni itse isoveljeä varten. Eilen lopulta edettiin eri välineiden jälkeen siihen pahamaineiseen lasitappiin, ja se oli kauhistuttavaa. Kesti ikuisuus saada se kokonaan sisään, ja kun määrätty aika oli ohi, pois ottaminen teki aivan kamalan kipeää. </p><p style="text-align: justify;">Tämän pakotetun pepputreenin tuoksinassa tapahtui taas yksi eka kertakin: <i>minä </i> harrastin puhelinseksiä. Tietysti olen lähetellyt vaikka minkälaisia viestejä, mutta varsinainen puhelinseksi on ollut aiemmin erittäin no go liittyen sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Olisin todennäköisesti nytkin sanonut että sori en vaan pysty, jos jätti olisi jättänyt sen vaihtoehdon ja kysynyt voiko soittaa. Mutta ei, se yksinkertaisesti ilmoitti soittavansa koska haluaa kuulla minun äänen, ja myös teki sen ennen kuin ehdin sanoa mitään. Ja niin vastasin puheluun, vaikka sydän jättikin pari lyöntiä välistä jotta sain suustani ulos moin. </p><p style="text-align: justify;">Kiusaannuttava itsetietoisuus raukeni tyhjiin heti, kun kuulin jätin kiihottuneen äänen puhuttelevan minua pikkusiskokseen. En tiedä millä tavoin muut subspaceen uppoavat, mutta mulla se menee niin että hump. Askel tyhjään, tyhjään joka on niin käsittämättömän täynnä, että sitä ikään kuin hävittää oman itseytensä rajat ja on pelkkää tilaa sille kaikelle tapahtua. Kuin olisi lasia jota toinen puhaltaa. </p><p style="text-align: justify;">Voi olla että kiusaannuttavasta itsetietoisuudesta siirryttiin kiusaannuttavaan itsensä tiedostamattomuuteen, sillä sekunnin sadasosassa lakkasin välittämästä miltä kuulostan. Jälkikäteen miettien toivon, etten satuttanut sen enempää jätin kuin naapureidenkaan tärykalvoja. Onneksi koiralla on edes luppakorvat.</p><p style="text-align: justify;">Oli nimittäin suurenmoista. Mulla oli yksi vähän helpompi tappi sisälläni, isoveljen käskystä. Kun olin lauennut kahdesti sen karmeille jutuille, se käski ottamaan tapin pois, ja kuunteli kun tein niin kertoen koko ajan miltä se tuntuu. Laittoi anomaan että isoveli tulisi myös, ja kuulin kuinka se tapahtui. </p><p style="text-align: justify;">Miltä tämä puhelinsessio sitten kaiken kaikkiaan tuntui? Jotain kertonee siitä seurannut orgasminauruhepuli mieleen kirkkaana nousseesta muistikuvasta – tällin saaneesta Kelju K. Kojootista, jonka pään ympärillä pörrää Tipejä. Että jos puhelimitse sessiointi ei toki sama asia olekaan kuin livenä, ei sen hopeaansa tarvitse vähääkään hävetäkään. </p><p style="text-align: justify;">Huomenna sitten taas, saa nähdä mitä isoveli on pikkutytön päänmenoksi keksinyt. Ja että onko kaikella tällä pyllyjumpalla ollut vaikutusta, olenko venynyt niin, että minua voi käyttää vielä nöyryyttävämpiin äärimmäisyyksiin asti.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b><i><span style="font-size: medium;">Sunnuntai 23.10.</span></i></b></p><p style="text-align: justify;">Olen tullut kotiin. Piestynä, pureskeltuna, ja koko alapää araksi runnottuna. Mieli täynnä hymyä, rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta mitä olen saanut kokea. </p><p style="text-align: justify;">Monta uutta kiiltokuvaa liimattavana.</p>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-45488153244570623112022-06-16T10:39:00.004+03:002022-06-16T20:36:27.725+03:00Kaulaorkkuja ja kova raja<p style="text-align: justify;">Ollaan hirviön kanssa soudettu ja huovattu hiestä märkänä. </p><p style="text-align: justify;">Se tuli yhdestä reissusta ja lähti seuraavaan, eivätkä pari yhteistä viikkoa siinä välissä varsinaisesti olleet mikään Pariisin loma. Hirviön yllättävän äkkinäisen uudelleen lähtemisen lisäksi mulla on elämässäni muita hyvin kuormittavia asioita meneillään, ja olen sitä sorttia joka läppäsee silloin luukut kiinni. En halua enkä yksinkertaisesti edes pysty ottamaan ketään lähelle silloin. Olin paskamaisen torjuva ja välinpitämätön, mihin hirviö reagoi ymmärrettävästi melko huonosti. Seurauksena kohtaamisista ei jäänyt juurikaan kirjattavaa, mutta yksi kiehtova fysiologinen ilmiö kuitenkin.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpACVyE0B_YDgDOVytZ6SSLAMs5Q2xujr7xdAIU0HLkRQUc6UJsoQuuPRiNtGUoHixq5QjWBppmS-VEjyr9KDXbax2jdDUPj-IBZyYSmTWO7j8O3saWodMKNrvpNf-B4eBa2zxcwinzfQu4XCWQGxJqZ8wSy32kX1QX7R_7yU8kuTqJPh1UdsFNouJoQ/s1920/neck-gaa3017536_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1279" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpACVyE0B_YDgDOVytZ6SSLAMs5Q2xujr7xdAIU0HLkRQUc6UJsoQuuPRiNtGUoHixq5QjWBppmS-VEjyr9KDXbax2jdDUPj-IBZyYSmTWO7j8O3saWodMKNrvpNf-B4eBa2zxcwinzfQu4XCWQGxJqZ8wSy32kX1QX7R_7yU8kuTqJPh1UdsFNouJoQ/s320/neck-gaa3017536_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Köllöteltiin sängyllä, ja hirviö alkoi kosketella kasvojani eri tavoin. Tarttui leukaan, hieroi kättään naamaani, silitteli - ehkä leipominen olisi sitten kuvaavin sana. Vähä vähältä hirviön kosketus alkoi keskittyä leuan ja kaulan rajalle, ja siinä vaiheessa homma heilahti hetkessä hellittelystä hekumaksi. Niinpä kun hirviö kiersi kätensä kaulani ympärille, eikä edes kuristanut vaan painoi niin kevyesti ettei se rajoittanut hengitystäni, sain orgasmin kuin giljotiinilla leikaten. Oikeasti. Pam sano jänis kun ase laukes, aivan yhtäkkiä tajusin tulevani täristen, koko kehon syvyydeltä. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Pelkästä fyysisestä stimulaatiosta tuleminen on mulle edelleen hyvin harvinaista, enkä ole todellakaan ollut tietoinen että kroppani saattaisi reagoida tuolla tavalla mihinkään. Temppu oli sitä paitsi toistettavissa. Olen lauennut kaulastani kolmesti, ja ainoastaan yhdellä kerralla mukana oli muualle kohdennettua kosketusta. Silloinkin vain jalka vasten häpyäni, täysissä vaatteissa. </p><p style="text-align: justify;">Koska aiempi pari viikkoa meni niin sanotusti itte omasta eestänsä, kokonaisvaltaisten kehityskeskustelujen jälkeen hirviö järjesti itselleen parin päivän reissun takaisin. Tällä kertaa satsasin aivan tietoisesti siihen että todella ottaisin hirviön vastaan sekä henkisesti että fyysisesti: sheivasin ja meikkasin sitä varten, minkä vertaa en edellisellä kerralla ollut viitsinyt tehdä. </p><p style="text-align: justify;">Erinäisistä syistä treffipäivä ei silti alkanut auvoisimmin, kaikenlaista paskaa ja sotkua. Päästiin yhtä kaikki aika hyvään nousuun, ja vietettiin oikein esimerkillinen parisuhdepäivä lounaineen, kahviloineen ja teattereineen, ja illalla hirviö hakkasikin minua vähän. Siitä oli seuraamaisillaan suorastaan seksiä, kunnes tapahtui tahaton mutta yhtä kaikki kammottava ylilyönti, joka rikkoi ensimmäistä kertaa kinkypolkuni varrella kovia rajojani vastaan - niitä jotka olin hirviöllekin sanoittanut. Se meni vain kerta kaikkiaan liian pitkälle. </p><p style="text-align: justify;"><i>Senkin läski pikku porsas. </i></p><p style="text-align: justify;">Minä aivan täysin ymmärrän sen kinkin jota hirviö haki. Lihavan naisen paneminen pilkaten sitä lihavaksi ja vastenmieliseksi on tabupornon klassikkogenrejä, joista olen itsekin nauttinut, kiihottavalla tavalla väärin. En kuitenkaan kiihotu pätkääkään ajatuksesta että minä olisin se läski. Mulle on ollut äärimmäisen kipeä asia miten painoni on noussut, enkä yrityksistä huolimatta ole saanut sitä laskemaan. En koe kroppaani pientä vähää omakseni, vaan juurikin vastenmieliseksi ja vääränlaiseksi. Jos itsetuntoni on siis ollutkin siltä osin helvetin huteralla pohjalla, tuntui siltä kuin hirviö olisi sillä hetkellä pistänyt sen epätoivoisen viritelmän kertalaakilla kokonaan palasiksi. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP3Zs8anwxOLzKmf5aENcR9wZsJ4zMhDlqsFhocdeGDmErwTcdTPE2WjfvaRJ-mAQAMqrnmBD2ZtzWxyhG_wDKK-Lvr744TKpdAoiVUhjVx7PiimCb7rLEitdulV2bLWXy7a_OgY7kkJmyJ3lQRcnrUEvc_CpKSZnuNUozwPduthnUyumF8JuQEcaphw/s1920/woman-g617717a79_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1082" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP3Zs8anwxOLzKmf5aENcR9wZsJ4zMhDlqsFhocdeGDmErwTcdTPE2WjfvaRJ-mAQAMqrnmBD2ZtzWxyhG_wDKK-Lvr744TKpdAoiVUhjVx7PiimCb7rLEitdulV2bLWXy7a_OgY7kkJmyJ3lQRcnrUEvc_CpKSZnuNUozwPduthnUyumF8JuQEcaphw/s320/woman-g617717a79_1920.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Menin täydelliseen shokkiin, turvasanat eivät käyneet mielessäkään. <i>Et sinä voi sanoa noin et sinä voi sanoa noin et sinä voi sanoa noin.</i> Hirviö ei huomannut hätätilaa heti, mutta onneksi hyvin pian. En suoraan sanottuna usko, että olisin pystynyt siinä mielentilassa tilannetta pysäyttämään.</p><p style="text-align: justify;">Se yö oli helvetillinen. Hirviö oli hirveän pahoillaan, pyyteli anteeksi ja toisti miten haluttava olen, mutten voinut karkottaa järkytystä siitä, että senkö takia sitten. Senkö takia hirviö kiihottuukin kehostani, että se on riettaalla tavalla ruma ja halveksuttava, sitenkö se minut näkee. En kerta kaikkiaan voinut nähdä mahdolliseksi, että enää koskaan kehtaisin paljastaa itseäni sille. Halusin kotiin mutta ei ollut voimia lähteä, jäin sen sänkyyn itkemään yksin vaikka se oli vieressä. En antanut sen koskea enää. </p><p style="text-align: justify;">Kun heräsin, mulla oli yhä infernaalisen paha olla, mutta halusin hirviön lähelle. En ollut sille vihainen, ainoastaan surullinen meidän vuoksemme. Siitä että tilanne oli mennyt niin kauhealla tavalla pieleen, sekä siitä, etten oikeasti tiedä miten se vaikuttaa jatkossa. Pystynkö luottamaan, olemaan hirviön kanssa seksuaalisesti muistamatta joka kerta ne sanat. Joka tapauksessa minulla oli voimakas tunne, että me yhdessä olimme menettäneet jotakin suurta, jotakin sellaista mitä emme voi saada takaisin. </p><p style="text-align: justify;">Alakulosta huolimatta siitä päivästä tuli jotain erityisen kaunista. Hirviö oli todella pahoillaan, ja teki kaikkensa että mulle tulisi parempi mieli. Oli aivan taivaallista sovintoseksiä. Hirviö tutki kehoani eri tavalla kuin ennen, pelkästään tuottaakseen nautintoa: silitteli ja nipisteli rintojani, ja sormetti ja hyväili intensiteettiä vaihdellen vaikka kuinka kauan. Sain nauttia itseni maitohapoille. Välillä hirviö käsitteli minua väkivaltaisemmin, solmi kravatin kaulaani ja kuristi sillä, riuhtoi ottamaan siltä suihin ja sinänsä sinnikkäästi yritti panna peppunkin. Siitä ei vain tullut juuri mitään, se ei yksinkertaisesti sopinut sillä kertaa kuin hetkeksi, ja sattui aivan saatanasti. Onneksi olen sikäli sekopää, että saan sellaisista kokemuksista jälkeenpäin oivallista runkkumatskua. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiopbv3gh6RGrf5ZK9Z88yFhwfGUCz9y4wlIc9C4oUwScteZLFp2E_MZTWfXAOQr6Sb4bYZXSCWPu6qtqFhYHn6NlH4Yo_ugnHZLELKCiYf2yW4GMsgU0TNZ89tlSb640LRveMEADSyAV6hE6zF9q7hyty24WWnZpf_X6tPlzBMw4CP-_f-s1a2dzg15Q/s1920/hand-g702187164_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1281" data-original-width="1920" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiopbv3gh6RGrf5ZK9Z88yFhwfGUCz9y4wlIc9C4oUwScteZLFp2E_MZTWfXAOQr6Sb4bYZXSCWPu6qtqFhYHn6NlH4Yo_ugnHZLELKCiYf2yW4GMsgU0TNZ89tlSb640LRveMEADSyAV6hE6zF9q7hyty24WWnZpf_X6tPlzBMw4CP-_f-s1a2dzg15Q/s320/hand-g702187164_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Sinä päivänä rakastuin hirviöön. Mutta minuun sattui yhä, joten kärvistelin täysin päinvastaisten tunteiden ristitulessa. Siksi oli aivan hyvä tähän väliin, että se meni pois. Tilanne on jokseenkin neutralisoitunut, vaikka kyllä minua alkaa itkettää kun tähän tekstiin ja tapahtuneeseen palaan näin parin viikon jälkeen. Tällä kertaa en pysty puolustelemaan sitä millään tavalla vaikka olenkin antanut anteeksi. Mitä se sanoi sinä yönä oli yksiselitteisesti väärin. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Että en yhtään tiedä mitä tulee, vai tuleeko yhtään mitään. Kai sitä katsotaan sitten syksyn saavuttua, kun se tulee, jos se tulee eikä taas heti lähde. Kuvio kuulostaa kieltämättä kuluttavalta, mutten jostain syystä koe sitä niin. Ehkä en vain jaksa, koska tässä keväässä ja alkukesässä on ollut paljon raskaampiakin elementtejä. </p><p style="text-align: justify;">Mutta kyllä minä pelkään, onko vääjäämätöntä että tapahtuu uudelleen jotain pahaa. </p>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-23562754553767528412022-01-24T10:30:00.004+02:002022-01-25T10:16:09.301+02:00Hirviö<p style="text-align: justify;">Minulla on uusi, tarkemmin määrittelemätön suhde. Ja se ihminen on <i>kauhea</i>.</p><p style="text-align: justify;">Jälkikäteen ajatellen on ärsyttävän ilmeistä että sekaannuin siihen. Silti, vaikka alun perin pidin sitä niin ylimielisenä kyrpänä, etten ikikuuna päivänä alistuisi sellaiselle. </p><p style="text-align: justify;">Ja sitten sen kädet olikin mun kurkulla. Kerrostalon pihalla, kuka tahansa olisi voinut nähdä. Se vangitsi seinää vasten kun löi nyrkillä mahaan, repi mekosta napit ja sanoi minun rintoja utareiksi rääkätessään niitä. Ajattelin että en ehkä ikinä ole kuullut mitään yhtä vastenmielistä, ja siinäkös silti huohotin halusta heikkona.</p><p style="text-align: justify;">Se mies on yhtä aikaa väkivaltanen hullu ja täydellinen herrasmies (eihän herrasmiehuus ei ole milloinkaan estänyt misogyynisiä väkivaltafantasioita). Vaikka se ottaa syliin, silittelee ja pussaa, se ei todellakaan ole mikään nallekarhu. Suurpeto kyllä. Kun mietin minkä lempinimen sille antaisin blogissani, vastaus oli kolmessa sekunnissa selvä. Se ei yksinkertaisesti voisi olla mikään muu kuin hirviö. </p><p style="text-align: justify;">Dominoivuutta ja sadistisuutta kuvattaessahan käytetään paljon petotematiikkaa. Ajatusta, että top-ihmisissä on alkukantainen, vaarallinen puoli, joka raapii sisältä ja välillä päästetään vapaaksi, vaikkakin rajatulla alueella. Se mielletään erillisenä, salattuna ja suitsittuna osana itseä, tiettynä täydenkuun taikana ja poikkeuksena normaaliin. Useimmissa tapauksissa se kuvaakin loistavasti sitä muutosta, mikä tavallisesti ihan säyseässä ihmisessä tapahtuu, kun halu hallita ja satuttaa herää horroksestaan. </p><p style="text-align: justify;">Hirviö ei ole sellainen. Sen peto ei koskaan peräänny ja käy lepäämään. Se <i>on </i>se peto, koko ajan. Silloinkin kun se ei näennäisesti tee mitään raakalaismaista, se on todellisuudessa valmis hyökkäämään heti kun hetki on otollinen. Ja se satuttaa minua julmemmin kuin on ikinä ennen satutettu. Ennen kaikkea paljon kovempaa, mutta myös aivan uudenlaisilla tavoilla, jotka on niin ilkeitä että on vaikea käsittää miten se pystyy sellaiseen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg8gmLykj5YI_e0CqLTRb0mKpxj252RFxoDx-EbmohlgznvrWFcoQNc6G8eddla41gH7DXvpX4falo8QxqLx3nt361MjQ8kjPXqfjDmUF2IYPMsrCbyvcCB5vFc_zny5-7IZUhXhXd3dKXZ5AN6S2CN0rUaqDy8UrvZmr-xMFPf9P3VTgRAZtyo6JX3-g=s1920" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1920" data-original-width="1881" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg8gmLykj5YI_e0CqLTRb0mKpxj252RFxoDx-EbmohlgznvrWFcoQNc6G8eddla41gH7DXvpX4falo8QxqLx3nt361MjQ8kjPXqfjDmUF2IYPMsrCbyvcCB5vFc_zny5-7IZUhXhXd3dKXZ5AN6S2CN0rUaqDy8UrvZmr-xMFPf9P3VTgRAZtyo6JX3-g=s320" width="314" /></a></div><p style="text-align: justify;">Viimeksi kun nähtiin, se käytti hiirenloukkuja minuun. Vittu hiirenloukkuja. Pilluun totta kai, mutta myös kieleen. <i>Kieleen. </i>Lämmitteli käskemällä työntämään kielen ulos ja teippaamalla syömäpuikot puristamaan sitä, niin että minulta valui kuola lammikoksi lattialle. Ja se katseli sitä tyytyväisesti istuen vastapäätä, niin kuin tilanne olisi ollut täysin kasuaali. Sille varmaan olikin. </p><p style="text-align: justify;">Sain levätä hetken kun hirviö otti puikot pois. Kieltä jomotti, sitä oli pakko venytellä samoin kuin jalkoja on liikuteltava ja ravisteltava kun on istunut huonossa asennossa. Sitten se otti toisen pöydällä vaanineista hiirenloukuista ja olin puoliksi paniikissa, puoliksi varma että se pilailee. Vetäydyin ja nauroin kun se vei sitä lähemmäs suutani, kuin se olisi ollut leikkiä jossa pikkupoika uhkailee tyttöä sammakolla tai hämähäkillä. Sillä oli hiirenloukku, jonka vilpittömästi pelkäsin katkaisevan kieleni, ja kun tajusin että se oli tosissaan, siirryin rukoilemaan että ihan oikeasti ei. Hirviö kuitenkin vakuutti ettei siinä kävisi kuinkaan, eikä se tietenkään aikonut antaa sen räpsähtää kiinni vaan asettaa huolellisesti paikalleen. Tuntui siinä vaiheessa helvetin laihalta lohdulta yhtä kaikki.</p><p style="text-align: justify;">Mutta minä työnsin kieleni ulos, vastoin kaikkia vaistojani. Kun loukku likistyi paikalleen, kipu oli välittömästi niin kova että hätäännyin. Mutta juttu on niin, ettei minun hätäni häiritse hirviötä tippaakaan. Ei se kidutus kauaa kestänyt, mutta ihan riittävän pitkään silti. Pahinta oli loukun irrottaminen, pelkäsin että se menisi jotenkin pieleen. Mutta kuten hirviö oli luvannut, mitään pahaa ei tapahtunut. Sain pitää kieleni, ainakin tällä kertaa. </p><p style="text-align: justify;">Niin. Se hätä. CNC ei ole minulle mikään uusi juttu, mutta sen vieminen näin pitkälle on. Olen tottunut siihen, että se on tietynlaista tanssia rajojen yli ja takaisin. Sinnittelen oman aikani äärirajoilla, lopulta lyyhistyn ja tahdon jo lopettaa, koska tuntuu etten kestä. Mutta se joka minua satuttaa tietää että oikeasti kestän, ja antaa pudota ohuelta nuoraltani. Kuitenkin aina vain vähän matkaa ennen kuin koppaa kiinni. </p><p style="text-align: justify;">Hirviö puolestaan... siinä pisteessä se vasta toden teolla innostuu. Sen silmät laajenevat raivokkaasta riemusta, ja se näyttää oikeasti seinähullulta kun jatkaa lyömistä. Ei todellakaan ole kyse mistään hullunkiillosta silmissä, se ilmaus mitä haetaan on batshit crazy. Enkä minä enää nyyhkytä vaan hyperventiloin ja huutoitken, en pelkää vaan olen pakokauhun vallassa. Rukoilen primitiivisen vaiston varassa sitä nimeltä kuin yrittääkseni saada siitä jotain humaaniutta esiin, eikä se toimi. Jos yritän peittää itseäni käsilläni, se lyö käsiin. Ei anna milliäkään armoa, vaan sitä jatkuu tasan niin kauan kuin se haluaa. Koska en silloinkaan sano turvasanaa, vaikka meillä teoriassa sellainen on. En oikeastaan pidä sitä todellisena vaihtoehtona, se ei käy mielessäkään vaikka kuinka kärsin tavalla, joka ei ole enää hyvään aikaan ollut nautinnollista. </p><p style="text-align: justify;">Miksi? Siksi etten voi olla sen enempää turvassa kuin ollessani sellaisessa vaarassa. Ylipäätään alistumisessa mulle on keskeinen osa tyydytystä se, miten koen että minusta pidetään huolta. Eikö se nyt ole aika äärimmäistä huolenpitoa, että toinen on valmis ottamaan vastuun hyvinvoinnistani sellaisessa koettelemuksessa? Ettei mikään minussa hajoa henkisesti tai fyysisesti. Valmis ottamaan vastuun jopa hengestäni, jos tarpeeksi pitkälle mennään. </p><p style="text-align: justify;">En ihan hevillä unohda miten se hakkasi minut ensimmäisen kerran tosissaan. Olin jo entisistä lyönneistä violetti koko ylävartalostani ja reisistäni kun se vasta varsinaisesti aloitti esityksensä. Aiemmin olin nähnyt sen lelujen joukossa paksun, kovaa nahkaa olevan läpyskän, ja tuumannut mielessäni ykskantaan, että tuolla se ei minua muuten lyö. Loppuratkaisu ei yllätä ketään. </p><p style="text-align: justify;">Se hakkasi käsiä ja yläselkää voimiensa takaa. Kun yritin suojata niitä ja vetäytyä, se alkoi lyödä jalkoihin. Niinpä sitten vain käperryin sen syliin kuin turvaan, mytyksi jalkojen juureen niitä halaten, samaan aikaan kun se minun turvani jatkoi murjomistani täyttä häkää. Hirviö on kertonut sen olleen sille aivan erityinen hetki: miten hain turvaa ryömimällä kohti kättä joka minua löi. Jossain vaiheessa minun on täytynyt kuitenkin yrittää pakoon, koska muistan maanneeni selälläni ja katsoneeni sitä itkien lohduttomasti. En jaksanut enää tapella vastaan vaikka sattui niin käsittämättömän paljon, makasin siinä velttona ja katsoin ja itkin. Kun hirviö seisoi siinä yläpuolellani ja löi aina vain, puristin silmäni kiinni ja näin yhä sen siluetin kuin kirkkaaseen valoon katsoneena. Mutta se huone oli hämärä. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhNNWDnOVwgPj1FqlqFxFkm19fTPv7vqlX0la6njUJKR4IBfkIHZ14oq7Cvi8QlsNr6gz6KJY56VDFka7L5czPDFc1rgVQSJKEwiicp146MaXNXSPzsQmtvb4Q7d7Ls1-S5uqJ5AJVu9okcowki6BNPwuei8GtcR3VcW8qiJBuRkKRm8fhAz211tL9cpA=s1920" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1920" data-original-width="1281" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhNNWDnOVwgPj1FqlqFxFkm19fTPv7vqlX0la6njUJKR4IBfkIHZ14oq7Cvi8QlsNr6gz6KJY56VDFka7L5czPDFc1rgVQSJKEwiicp146MaXNXSPzsQmtvb4Q7d7Ls1-S5uqJ5AJVu9okcowki6BNPwuei8GtcR3VcW8qiJBuRkKRm8fhAz211tL9cpA=s320" width="214" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Kun hirviö työntää kätensä minuun, se tekee asioita jotka tuntuvat aivan järjettömän hyvältä, saavat sätkimään sähköstä jota sen sormista virtaa. Ja sitten, seuraavassa hetkessä, se saattaa painaa kynnellään minun klitorista. Käsitättekö te ollenkaan miten paljon se sattuu? Tai kun nipistää ikuisia aikoja ihoa aivan siinä lähellä, antaa välillä hetken hengähtää kun sattuu vain paljon, ja sitten nipistää kovemmin ja repii, oikeasti repii pilluani, ja tuntuu että aivan pian lihasta irtoaa palanen. Silloin huudan, vollotan ja vingun, en saa suusta muuta kuin sata ei:tä, puristan sen rannetta, puristan silmiäni kiinni. Huudan niin lujaa, että niissä väleissä kun päähän pakenee edes joitain ajatuksia, pelkään poliisien tulevan hetkenä minä hyvänsä, koska jonkun naapureista on täytynyt jo soittaa apua. Välillä pelkään että puhkaisen hirviön tärykalvot kun huudan silloinkin kun painaudun sen olkaa vasten. Huudan sen suuhun, kun se painaa omansa sitä vasten ja ahmii minun tuskaani, parahduksia ja parkaisuja joita minusta pääsee.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Hirviö on turvallisesti mutta oikeasti vaarallinen. Pidän täysin mahdollisena, melkein jopa aika todennäköisenä että se jonkun kerran vielä murtaa minulta sormet tai kylkiluun, taikka aiheuttaa aivotärähdyksen, kun pyrin kaikin keinoin pakoon eikä se hellitä. Jotain vikaa mulla täytyy päässä olla, koska se ajatus tuottaa paitsi kiihottumista, myös suoranaista kaipausta sitä kohtaan. Kenties lievä Münchhausenin tapainen, olen pienestä pitäen rakastanut olla tavalla tai toisella niin kipeä että on pitänyt käydä lääkärissä. Asia palautui tietoisuuteen, kun keväällä sattui pieni tapaturma ja jouduin tikattavaksi. Toimenpiteen aikana paitsi kiihotuin, koin myös uskomatonta rauhaa ja tyynnytystä, ja muistelin sitä vielä kauan mielihyvää tulvillani. Sitä hetkeä kun minua parsittiin umpeen ja sain vain maata paikallani kun joku hoiti minua. Sitähän hirviökin tekee kun on ensin tehnyt minusta muusia, ottaa lähelle ja pitää huolta. Repii ja parsii.</p><p style="text-align: justify;">Hirviö itse asiassa sai minut ensimmäisen kerran itkemään aivan muulla tavalla kuin satuttamalla, vaikka olikin siinä vaiheessa jo rääkännytkin. Makasin selälläni huohottaen ja se oli taas yläpuolellani sillä tavalla kuin olisi koko maailma ja minä jotain olemattoman pientä. Olin tainnut vedota siihen sanomalla etten enää kestä, koska se vastasi ettei minun tarvitsekaan kestää. Ja sitten se sanoi sen. <i>Tänään sinun ei tarvitse <b>pärjätä</b>. </i>Se oli neula johonkin valtavaan vesi-ilmapalloon minussa, elämän mittainen määrä asioita jotka alkoivat valua itkuna poskille. Pärjäämisen pakko kun on jotain mihin olen kasvanut, omaksunut suoranaisen maailmankuvan jossa elämä on pohjimmiltaan sitä että jotenkin pärjää, kaikista vastuksista huolimatta. </p><p style="text-align: justify;">- - - </p><p style="text-align: justify;">Yllä olevan tekstin luonnostelusta on jo pieni ajanlasku aikaa, ja asiat ovat muuttuneet monella tavalla. Ensinnäkin siten, että hirviö on poissa, konkreettisesti. Palaa joskus kevään ensimmäisenä päivänä niin kuin joku pahuksen kieroutunut Nuuskamuikkunen. </p><p style="text-align: justify;">Sitä ennen väkivalta sen kanssa ehti saada piirteitä joista osan osasin arvata, osaa todellakaan en. Useammin kuin kerran olen saanut miettiä luovia tapoja peitellä kasvoissani olevia mustelmia, ja toisena hetkenä taas kantaa niitä kuin mitäkin mitalia. Pestä meikit pois ennen kauppaan menoa kotikotona ja toivoa jonkun vanhan tutun tulevan vastaan. Että se näkisi, muttei tietenkään kehtaisi sanoa mitään. </p><p style="text-align: justify;">Sen turvasanankin minä sanoin. Sinä iltana kipu oli yksinkertaisesti vain liikaa, ja se repi taas minun rinnoista ja vatsasta kimpaleita, tai siltä se ainakin tuntui. Katse hirviön silmissä silloin tulee olemaan elämäni kiihottavimpia muistoja. Miten se hetkeksi pysähtyi, käsivarsi kaulaani painaen. Ei mistään käskystä saati huolesta tilanteen suhteen vaikka sen tarkistikin, vaan pohjattoman <i>mielissään. </i>Aivan kuin leijona, jonka nenän eteen joku onneton hiirenpoikanen jostain heinikosta olisi pelmahtanut kuin tarjottimelle. En muista nyökänneeni, mutta niin kuulemma tein. Se ei ollut lupa jatkaa - se oli vain ja ainoastaan minä hyväksymässä sen tosiasian jonka hirviön silmistä näin. Että se aikoisi siitä eteenpäin jatkaa ilman minun lupaani. </p><p style="text-align: justify;">Ja niin se myös teki. Jatkoi lihani repimistä. Heitteli minua hiuksista vetäen pitkin huoneistoa, ei siis tukistamalla ohjannut vaan todella hiuksista veti ja paiskoi. Potki kun makasin lattialla ja itkin. </p><p style="text-align: justify;">Aiemmin minua olisi varmaankin hävettänyt kirjoittaa tästä. Onhan se nyt aivan pervoilun peruspilareita, että turvasanaa on kunnioitettava, kaiken on loputtava sen siliän tien kun se sanotaan. Että joka ei näin toimi, ei mikään kinky olekaan, vaan väkivaltarikollinen. En ole sitä mieltä että hirviö on, siitä huolimatta että siinä otuksessa on paljonkin sellaista, mikä ei varmasti monenkaan mielestä kestäisi päivänvaloa. Miten se fantasioi minun huoraavan joillekin tissibaarissa kuolaaville äijille, niin että saisi herkutella häpeällä jota tunnen. Tai hirttävänsä minut tajuttomaksi, ja naivansa pari astetta jo kylmennyttä kehoani. Enkä tiedä miten päin olisin, koska sen tapa himoita niitä asioita pelottaa minua. Silti monet niistä ovat tismalleen samoja fantasioita kuin minullakin on ollut, osa taas sellaisia jotka ovat alkaneet kiihottaa hirviön myötä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3DWDDae8cc3Pr57DkRg9oJjSRH-AQ_foOc4BLQTMJ8rEzHK3cmsbz3l3jPQ-Ck2dSHyRdsxGEkgo0qii746hbYq3fBhGAyOUYk6P0El1_54ozBhTbpPVxi3oM-QGgCzGjbZQJuZFtEc_EyLyPaH3hwdz_-Io1Jp2seMCpr4o5DrCjfRdIYwXimNmDMg=s1920" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3DWDDae8cc3Pr57DkRg9oJjSRH-AQ_foOc4BLQTMJ8rEzHK3cmsbz3l3jPQ-Ck2dSHyRdsxGEkgo0qii746hbYq3fBhGAyOUYk6P0El1_54ozBhTbpPVxi3oM-QGgCzGjbZQJuZFtEc_EyLyPaH3hwdz_-Io1Jp2seMCpr4o5DrCjfRdIYwXimNmDMg=s320" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Ja minä todellakin tiedän miten tämä teksti tulkitaan. Että olen rakastunut ja menettänyt arvostelukykyni, ja nyt minua hyväksikäytetään oikein olan takaa. Tai että olen menettänyt järkeni ja ajautunut toimintaan, joka mitä suurimmassa määrin on uhka itselleni, mennyt yksinkertaisesti liian pitkälle. Ja tiiättäkö, minua naurattaa aivan poskettomasti. Ei, en missään tapauksessa kehota ketään ottamaan tästä hommasta mallia, mutta voin vakuuttaa että tämä on mitä konsensuaalisinta kinkyilyä, joka on viime kuukausina tehnyt elämästäni huomattavasti mielekkäämmän tuntuista kuin pitkään aikaan. Tuonut ennen kaikkea valoa ja lämpöä. </p><p style="text-align: justify;">Minä todella halusin että se lopettaa kun sanoin sen turvasanan. Halusin että <i>me</i> lopetamme. En enää oman kokemukseni mukaan olisi kestänyt enempää, ja olin tullut siihen pisteeseen etten halunnut olla kestämättäkään, vaan minulle riitti. Kyse on vain siitä, ettei hirviölle vielä riittänyt. Aivan samalla tavalla kuin aina ennenkin tällaisissa rajallatanssimisissa, se teki tilannearvion että todellisuudessa kestäisin, vaikka olinkin eri mieltä. (Itse asiassa, en tiedä onko olemassakaan sellaista hetkellistä kipua jota ihminen ei kestäisi. Mitä se edes käytännössä tarkoittaa ettei kestä?) Jos sillä olisi ollut syytä uskoa että minulla oikeasti on joku hätänä, joku paikka pahasti rikki tai traumaperäinen paniikkikohtaus tms., tilanne olisi tietysti ollut toinen. </p><p style="text-align: justify;">Mulle ei jäänyt pätkääkään turvaton olo. Ei pienintäkään epäilystä antaa sen satuttaa uudestaan, ainuttakaan syytä arvioida uudelleen luottamustani siihen. </p><p style="text-align: justify;">Koska minä todella luotan siihen ihmiseen. Kunnioitan ja arvostan poikkeuksellisella tavalla. Se on varsinainen skenesaurus ja tehnyt valtavasti töitä jokaisen meidän kinkyn oikeuksien eteen. Olisi aivan järkeenkäypiä syitä glorifioida sitä, mutta siitä ei ole kyse, vaikka pidänkin hirviötä eräänlaisena vapaustaistelijana. Kyse on paljon hiljaisemmasta, syvemmästä arvossa pitämisestä, ei todellakaan mistään kirkuvasta fanityttöilystä. </p><p style="text-align: justify;">Hyvin epätavanomainen tilanne tämä meidän suhteemme joka tapauksessa on. En yksinkertaisesti tiedä mitä tunnen, ja se jos jokin on minulle kummallinen tilanne, koska tavallisesti mun tunteet on suuria ja selkeitä kuin Hollywood Hills.</p><p style="text-align: justify;">Tiedän sen, että olen hirviöön valtavan kiintynyt, ja minun rintaa puristi kun se lähti. Puristi tänään, kun muistelin kaikkia hetkiä, ja tiesin ettei niitä tule pitkään aikaan - tai ehkä koskaan jos jokin liian iso asia ehtii muuttua. Yhtä aikaa sattuu, hymyilyttää ja itkettää, kun näen jossain silmieni takana miten se liikkuu, millaiseksi tila muuttuu kun se on läsnä, ja miten se kaikki vaihtelee syistä joita ehdin alkaa oppia tuntemaan. Tiedän, miten polttavasti punastuin kun äiti kujeillen kertoi kuulleensa siskolta, että minulla on joku uus kaveri. Ja miten yhtäkkiä halusin kertoa kaiken siitä millainen mies hirviössä on sisällä, mitä se tekee työkseen ja mistä se on kotoisin. Miten sillä on kauneimmat hiukset jotka olen koskaan nähnyt. Enkä silti sanoisi olevani rakastunut siihen. Jos olenkin, rakastuminen on ennen tuntunut ihan eriltä. Mulla ei myöskään ole minkäänlaisia odotuksia sen suhteen. </p><p style="text-align: justify;">Ei mitään muuta kuin se, etten tahdo menettää sitä.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">// edit.</p><p style="text-align: justify;">Ajattelin tekstin kirvoittavan pikemminkin paheksuntaa ja paremmintietämistä kuin pahaa oloa ja huolta. Se ei ollut tarkoitus, enkä minä sille todellakaan hekottele jos niin on käynyt.</p><p style="text-align: justify;">Kirjoituksessa korostan hirviön julmuutta ja sen vääjäämättömyyttä, sitä etten pääse sitä pakoon tässä ääriesimerkissä edes turvasanalla. Näin siksi, että se todella on keskeinen osa sitä, miksi suhde hirviöön on mulle erityislaatuinen.</p><p style="text-align: justify;">Hirviössä ja meidän suhteessa on kuitenkin myös toinen puoli joka ei tässä niin noussut esiin. Hirviö on älykäs, täyspäinen ja huomaavainen. Se on huolehtinut että mulla on töissä mukana kunnolliset eväät, ja on aina valmiina tukemaan kun mulla on hankala paikka. Välillä me vietetään tuntikaupalla katsoen telkkaria minun hieroessa ja silitellessä sitä. </p><p style="text-align: justify;">Ihan normaali, kahden ihmisen yhteisymmärrykseen perustuva suhde siis, vaikka melkoista väkivaltaseksiä sisältääkin 🙂</p>Unknownnoreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-4701137635552453702021-08-03T07:40:00.005+03:002021-12-04T08:33:10.109+02:00Pikkusisko ja sen veli<p style="text-align: justify;"><i>Sisältövaroitus: tässä merkinnässä kerrotaan insestisistä fantasioista ja ikäleikeistä. Pakolliset disclaimerit voit lukea laajemmin <a href="https://puremuablog.blogspot.com/2020/04/dynaamista-dynamiikkaa.html" target="_blank"><b>täältä</b></a>, mutta lyhkäisyydessään, todellisen hyväksikäytön kanssa millään tällä ei ole yhtään mitään tekemistä. </i></p><p style="text-align: justify;">Minun nimimerkkini ei liity insesti-fantasioihin. Liittyy Billy Idoliin ja identiteettiini kuopuksena, sekä pikkuisuuteeni, vaikka en vielä nikkiä valitessani varsinaisesti ollutkaan siitä tietoinen. Yhtä kaikki, ei minulla missään tapauksessa ole mitään sisarusfantasioita vastaan. </p><p style="text-align: justify;">Näin jättiä viime viikolla. En ollut edes tajunnut miten kova ikävä minun sitä oli. Totta puhuakseni, en ollut tainnut tajuta miten kova ikävä mulla oli ylipäätään. Kuten jätille nauroinkin, mä en käsitä mihin multa kaikki ihmiset meni. Ihan vasta niitä oli vaikka kuin paljon, ja yhtäkkiä ei ole käytännössä ketään. Periaatteessa on, muttei periaatteet silitä sua (eikä pure). Tyypillisesti se ei haittaa minua, enkä tunnista itsessäni ihon ikävää. Sen perusteella miten hyvin resepti tepsi, olisin silti valmis antamaan diagnoosin että läheisyydenkaipuupa hyvinkin. </p><p style="text-align: justify;">Tyypillisesti olen myöskin enempi sitä sorttia että pannaan ensin ja rupatellaan sitten. Vaikken enää olekaan sellainen sosiopatti kuin ennen, en edelleenkään ole sangen sulava kuulumistenvaihtaja. Seksuaalinen kontakti on mulle paljon luontevampaa ottaa, eikä sen jälkeen tunnukaan luonnottomalta jutella niitä näitä. Tällä kertaa sekin meni erillain. Ujostutti, mutta tosissani tarvitsin sitä että silti jonkin aikaa vain puhuttiin ja oltiin, ennen kuin mitkään seksuaalis-spatiaaliset partikkelit päästettiin pörräämään. <br /></p><p style="text-align: justify;">Eikä minun tarvinnut pyytää. Se oli sula itsestäänselvyys, vaikkei se tarkemmin ottaen ollenkaan ole. Ei vaikka olin viestitellessä tehnyt selväksi, miten uupuneessa ja turhautuneessa mielentilassa satuin olemaan. Joku toinen olisi tuumannut, että tukistetaanpa tuo tuittuilu pois heti alkuunsa. Joku toinen kerta se olisi toiminutkin. Mutta jätti ymmärsi ettei nyt, ja ihan yhtä lailla se näki kun taas oli <i>nyt</i>. Kun päivitys oli latautunut ja olin uudelleenkäynnistämistä vailla valmis. Se istui sängyn laidalla ja otti minut halaukseen, polvilleni jalkojensa väliin, ja sitten alkoi sinkoilla. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR6fHR4xjVUVgNURcn-Mrpc4s6aGt_HxFm1rroDwD4oJ7ghkxgrdxPIzGX1lXfM5DvyH10UM0-Cy7OAzwi2gG3Yy5X1y0c7u19OxvPJHonuB6nSrHKF7-T9JRR61ULji32FZ-811BvCX-n/s1920/sparkler-677774_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR6fHR4xjVUVgNURcn-Mrpc4s6aGt_HxFm1rroDwD4oJ7ghkxgrdxPIzGX1lXfM5DvyH10UM0-Cy7OAzwi2gG3Yy5X1y0c7u19OxvPJHonuB6nSrHKF7-T9JRR61ULji32FZ-811BvCX-n/s320/sparkler-677774_1920.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Jätistä pääsi matalaa murinaa, minusta pieniä ynähdyksiä. Olin jo siinä kiinni, mutta painauduin vielä lähemmäs. Se ei satuttanut vaan piteli yhä pehmeästi, kuitenkin paljon lujemmin. Minä kutistuin pisaroiksi ja jätti kasvoi valtamereksi. </p><p style="text-align: justify;">Se kertoi ajatelleensa, että voitaisiin leikkiä pientä roolileikkiä. Jotain insestistä. Sitten jätti kysyi, kuka niitä pahoja asioita tekisi. Automaattinen vastaus oli isi, mutta se tuntui heti väärältä. Painoin kasvoni jätin vatsaa vasten ja tunnustelin millainen se mulle on, millaista yhteenkuuluvuutta siihen koen, ja se sana oli siinä heti. Mutta en minä kehdannut sitä sanoa. Mikä onni että jätin ensimmäinen arvaus osui oikeaan.</p><p style="text-align: justify;"><i>"Olisko se isoveli?"</i></p><p style="text-align: justify;">Jätti teki aika arvostettavan peliliikkeen ja varmisti, ettei mulle oikeasti ole tapahtunut sellaisia asioita, koska se nyt olisi edellyttänyt aika paljon enemmän esipesua. Sen jälkeen pohjustus olikin helppo ja lyhyt. Pikkusisko olisi menossa nukkumaan kun vanhemmat ovat poissa, ja isoveli tulisi tekemään mitä on halunnut tehdä. Se tietäisi, että siskolla on tänään alkaneet ensimmäiset kuukautiset ja se olisi iso tyttö nyt. <br /></p><p style="text-align: justify;">Koko tämä "kokeiltaisko roolileikkiä ja miten se tehdään" -keskustelu käytiin parissa minuutissa. Se ei tuntunut hetkeäkään miltään irralliselta kartanpiirtämiseltä, vaan se oli ikään kuin jo sisällä siinä mitä meillä ennestään on ollut, uusi tulokulma vain. Siksi se ei tuntunut pätkääkään päälleliimatulta eikä näyttelemiseltä. Se oli <i>leikkiä</i>. Eikä itse asiassa ole olemassakaan mitään niin totta kuin leikki on, koska se tekee todellisuutta mistä ikinä hyvänsä. </p><p style="text-align: justify;">Käperryin peiton alle kuin nukkuisin. Kuulin jätin tulevan huoneeseen, ja se asettui makuulle taakseni ihan lähelle. Kosketti takapuoltani, painoi suunsa korvaani vasten ja alkoi tiputella sinne rumia sanoja. Havahduin mutten täysin herännyt, yritin vetäytyä kauemmas. Rooli oli äärimmäisen luonteva ja helppo, melkein kuin minä muutenkin, mutta se antoi silti erilaista liikkumavaraa. Oli järjettömän kiihottavaa ja vapauttavaa saada tapella vastaan. Pehmeästi, ei mitään primal playta, mutta kuitenkin pyristellä pois, yrittää estää toista koskemasta, kieltää... ja lopulta luovuttaa. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBTVFJlfLNKqzKa7bFcy98aC-lMomo4fc2XXehEQjZE1AfnY1Gc-ao42c3GFLly-AEU0mE7F6v_1w92qFKE7EpVg-ss6UfY5GpIdlhW3Hg9TiNI5BTioA0oN1FXyf27vfRlbi45m2TZYcs/s1920/people-2558290_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1279" data-original-width="1920" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBTVFJlfLNKqzKa7bFcy98aC-lMomo4fc2XXehEQjZE1AfnY1Gc-ao42c3GFLly-AEU0mE7F6v_1w92qFKE7EpVg-ss6UfY5GpIdlhW3Hg9TiNI5BTioA0oN1FXyf27vfRlbi45m2TZYcs/s320/people-2558290_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Aika hauskaa miten erillä tavalla kiihottavaa pienistäkin asioista tuli. Niin kuin suuteleminen. Jätti kiristi pyytämään että se suutelisi minua, ja sai jestas sentään pussaamisen tuntumaan aivan sikamaisen perverssiltä ajatukselta. Niin hurjalta, että <i>"vai otatko ennemmin isoveljen kyrvän perseeseen"</i> oli oikeasti aika brainer. Samalla tavalla se painosti ottamaan sen suuhunsa... ja raiskasi minun perseen lopulta silti (<i>"mutta sä lupasit...!"</i> ei auttanu yhtään). Vaikka olin arka ja aika peloissani, se työnsi vielä sen jälkeen peppuni täyteen valtavia jätinsormiaan. Neljä, miten se voi saada sinne neljä, uhkasi jonain päivänä laittavansa koko nyrkin. Komensi laukeamaan. Orgasmi tuli pitkän tauon jälkeen yllättävän nopeasti, varsinkin kun makasin selälläni kasvot jättiin päin enkä päässyt piiloon. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Heti kun olin lauennut mielestäni kerralla tyhjiin, jätti käski tulla uudestaan. Ensireaktioni oli, että sen on täytynyt tulla hulluksi, en missään tapauksessa pystyisi enkä kestäisi. Mutta se ei jättänyt hirveästi vaihtoehtoja vaan oli täysin varma asiastaan, että juttu oli yksinkertaisesti sillä tavalla että tulisin koska se sanoo niin. Ja sillä tavalla se oli, eikä se loppujen lopuksi ollut edes hankalaa. Tulinkin sitten sillä mielin, että lähti toisesta korvasta hetkeksi kuulo. </p><p style="text-align: justify;">Oli ihan sairaan kivaa! Mennään heti uudestaan -tavalla kivaa. Ja tosi erilaista, käytiin kokonaan uusissa pimeyksissä. Otettiin leikkiimme eri <i>ei</i> kun ennen, ja siinä samalla uusi tunne: inho. Tietysti isoveljen nussimaksi tuleminen on sairasta ja väärin, mikä sinänsä ei ole mitään uutta meille. Mutta se on myös ja ensisijaisesti ällöä. Pikkusisko ei halua että isoveli koskee siihen, koska se on <i>inhottavaa</i>. </p><p style="text-align: justify;">Luulen, että siksi molemmille tuli myös tarve selkeästi sulkea asia jo leikin sisällä, mitä ei ennen ole tapahtunut. On riittänyt että kumpikin tietää, ettei mikään niistä kauheuksista päde session ulkopuolella. Nyt mulle itsellenikin tuli olo, että jos tämä menee yhtään pitemmälle, se ei ole enää hauskaa. Tismalleen samaan aikaan jätti alkoi ohjata tilannetta siihen suuntaan, että pikkusiskokin alkaisi kuitenkin haluta ja nauttia, vaikka se kauhistuttaisi ja hävettäisi sitä. Ja tadaa, kun isoveli vei minulta neitsyyden pillustakin, tuntui ennennäkemättömän hyvältä vain tuntea sen kyrpä sisälläni. Toki siinä suunnanvaihdoksessa olikin oma aspektinsa myös turmeltumisella: onhan se vain aivan superkiihottavaa että isoveli saa pienen siskonsa haluamaan sitä. </p><p style="text-align: justify;">Huomaa että leikki meni mieleen melkoisella voimalla, koska näin todella intensiivisiä unia. Ensin uneksin jätin kosketuksesta ja havahduin orgasmiin, sitten näin painajaista jossa pahoitin sen mielen ja heräsin kyynelissä. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RV8uIghAuTH-VsCWBkbp_XZ-ZvJMhDI8MAyPCXAOrncRuSc4OHvm6wybbxUD9APrj7TCSpq8U-QwGmgdfGr7XGIGm8JNP3w51qunkSUJdVJn40m22aKnHjVAaguxsk9CpzFckbWSGscT/s1920/woman-2048905_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1295" data-original-width="1920" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RV8uIghAuTH-VsCWBkbp_XZ-ZvJMhDI8MAyPCXAOrncRuSc4OHvm6wybbxUD9APrj7TCSpq8U-QwGmgdfGr7XGIGm8JNP3w51qunkSUJdVJn40m22aKnHjVAaguxsk9CpzFckbWSGscT/s320/woman-2048905_1920.jpg" width="320" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Aamulla jätti vielä pieksi minut. Oli ihan kamalaa, sattu tosi paljon. Rakastan sitä kun se ei lopeta vaikka haluan ja rukoilen. Käskee vain hengittää ja jatkaa, koska tietää että kestän vielä. Ja minä kestän, koska luotan siihen että se tietää. </div><p></p><p style="text-align: justify;">En varmaan ikinä lakkaa ällistelemästä miten on edes mahdollista löytää joku, jonka kanssa jakaa ja toteuttaa näin kieroutuneita fantasioita. Ja että se tuntuu vieläpä maailman helpoimmalta asialta. Jätti osaa lukea minua täydellisesti, erottaa vikinät ja ynähtelyt toisistaan, eikä mun puolestani tarvi ikinä ihmetellä mitä se multa haluaa. Me yksinkertaisesti tajutaan toisiamme. Tällasenki leikin vois toteuttaa hirmu monella eri tavalla, mutta me oltiin heti samalla sivulla. Kun jätti puhui kauheitaan, se sanoi prikulleen niitä asioita jotka kiihottivat minuakin eniten koko skenaariossa. Hirvittäviä juttuja, sitä kaveria ei kuulkaa paljon ujostuta. </p><p style="text-align: justify;">Olen käsittämättömän onnellinen, että ollaan tällasia paatuneita pervoja molemmat. Jätin kanssa voi oikeasti tapahtua mitä tahansa, ja olen silti turvassa aina. </p><p style="text-align: justify;"><i>Isoveli pitää susta huolta. </i></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-88834834733755040382021-05-26T07:12:00.000+03:002021-05-26T07:12:03.731+03:00Tuntematon maa: näkökulmia kinkyyteen<p style="text-align: justify;">Tättärää! Täältä tulee jotain, mistä olen lapsellisen innoissani: uudistunut <a href="http://www.tuntematonmaa.net/WP/">Tuntematon maa</a>, verkkolehti kinkystä elämäntavasta. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFBXtRAAYNEiucQXndLHkK8xGbVXSweBF90VFFcXgOI9zVtVpoJszmJc9P98LlOFLpJJiFJPqFddFzmsmPyhirpkbGf8TtrR74CxPxvcl8GKyog0oVl6QzA64sgR1bSDuWVV837Fvkyk7O/s1913/Tuntematon+maa.PNG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="866" data-original-width="1913" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFBXtRAAYNEiucQXndLHkK8xGbVXSweBF90VFFcXgOI9zVtVpoJszmJc9P98LlOFLpJJiFJPqFddFzmsmPyhirpkbGf8TtrR74CxPxvcl8GKyog0oVl6QzA64sgR1bSDuWVV837Fvkyk7O/s320/Tuntematon+maa.PNG" width="320" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tätähän on puuhasteltu jo viime vuoden lopulta, mutta erinäisistä, enimmäkseen saamattomuuteen liittyvistä syistä aikaansaannos näkee päivänvalon vasta nyt. Älkäämme surko sitä, keskittykäämme siihen miten mahtihomma tästä vielä voikaan lähteä lentoon!</div><p></p><p style="text-align: justify;">Mutta se ei onnistu ilman teitä muita. Jotta lehdestä tulisi juuri niin upea ja tärkeä kuin potentiaalia on, sen sisällön on rakennuttava yhteisöllisesti. Siispä jos Sinulla on minkäänlaista kiinnostusta tehdä tekstejä tai julkaista kuvia sivustolla, ota ihmeessä yhteyttä 💜 (toimitus@tuntematonmaa.net)</p><p style="text-align: justify;">Näen Tuntemattoman maan paitsi mahdollisuutena taltioida kinkykulttuuria ja herättää keskustelua, myös tilaisuutena tehdä kinkyyttä näkyväksi osana ihan tavallisten ihmisten elämää ja identiteettiä. Ei minään mitä pitäisi peitellä tai hävetä, ei minään mikä oikeuttaisi syrjintää millään elämän osa-alueella. </p><p style="text-align: justify;">Kyllä vain, ikuisena idealistina uskon että tällä on oikeasti merkitystä. Eikä yksikään hapannaama mahda sille mitään!</p><p style="text-align: justify;">Ikuinen idealisti. Te ette edes tiedä millainen merkitys sillä on <i>mulle</i>, että olen löytänyt sen kaverin kätköistäni taas. Olo on vähintään yhtä inkarnoitunut kuin Tuntemattomalla maalla itsessään. Viimeiset pari viikkoa olen takonut tekstiä kutakuinkin joka hetki kun olen kerennyt istumaan alas, sitä vain tulee ja tulee jostain.</p><p style="text-align: justify;">Kaikki muukin minun elämässä tuntuu nytkähtäneen eteenpäin, pois roudasta ja ruosteesta. Jos joku kysyisi, vastaisin rehellisesti että se on totta. Minä olen onnellinen. </p>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-77422134455909168812021-05-19T09:35:00.002+03:002021-05-19T09:51:00.677+03:00"Voitasko nähä?"<p style="text-align: justify;">Tästä blogista uhkaa tulla varsinainen Tinder-päiväkirja Enkä edes käytä sitä mitenkään aktiivisesti! (Sanovat kaikki.)</p><p style="text-align: justify;">Otanta on joka tapauksessa riittävän laaja että olen ennättänyt närkästymään usein toistuvasta match-käyttäytymisestä. Muahan ei haittaa yhtään, jos keskustelua ei aloitetakaan, tai se hyvin nopeasti hiipuu: so be it. Mutta voi luoja miten riipivää on, jos jo kättelyssä vastapuoli tahtoo tavata. Hullujako ne on!</p><p style="text-align: justify;">Mulle on täysin käsittämätön konsepti, että ne (vitun iänikuset) kemiat suvaitsisivat ilmaantua vasta tavattaessa, eikä toisesta voisi muodostaa kunnollista käsitystä pelkän kirjoittelun perusteella. Pelkän ja kirjoittelun...! Millaista rienausta kirjallista itseilmaisua kohtaan. Itsehän uskon vakaasti, ettei toisen sieluun millään muulla tavalla käsiksi pääsekään. Puhua voi mitä tahansa, mutta kirjoittaapa ei pystykään, paljastamatta itsestään jotain mitä ei kahvikupin äärellä näe. </p><p style="text-align: justify;">Tyypillisesti ihastunkin viestien perusteella jo ennen ensimmäistä tapaamista, jota ei itse asiassa todennäköisesti tule jollen ole jo päätä pahkaa pihkassa. Mitä järkeä siinä olisi, jos toinen ei tekstitse saa sulatettua sen verran itsestään että pitäisin sitä kiehtovana. Eikä kirjoittamisen merkitys minulla hiivu mihinkään edettäessä tutustumisvaiheesta suhteeseen. Mulle se on aivan elimellisen tärkeää, jotta suhteessa säilyisi niin turvallisuuden tunne kuin se (vitun iänikunen) kipinä ja seksuaalinen halukin. Jos sähköistä vuorovaikutusta ei tapahdu muuten kuin naamat tai genitaalit vastakkain, se ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. </p><p style="text-align: justify;">Tavallisesti en tähän ristiriitaan vastakkaista näkymystä edustavien ihmisten kanssa törmää, koska olen jo kauan kuokkinut kiinnostavat tyypit esiin keskustelufoorumilta. Tinder ei todellakaan ole keskustelufoorumi. </p><p style="text-align: justify;">Vähän aikaa sitten tein jotain mitä en yleensä ikinä tee: tykkäsin tyypistä jonka esittelyteksissä ei ollut sanaakaan. Se oli virhe, tietenkin, mutta puolustuksekseni lumouduin kaverin poikkeuksellisen näyttävästä viikinkiparrasta. Viesti vastineeksi pomppasi näytölle välittömästi, ja keskustelun kulku oli kutakuinkin seuraava:</p><p style="text-align: justify;">- Moi mis asut? Ajelen täs, nähtäiskö</p><p style="text-align: justify;">- No tuota minä tykkään kyllä vähän tutustua ennenko lähen vieraan ihmisen kans mihinkään.</p><p style="text-align: justify;">- Ite en tykkää lätistä tääl. </p><p style="text-align: justify;">Ja matchini katosi kuin emätinpuikko toosaan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinbtBTkL3ahgATemUQ1LXDJRKY_fdw5O9FctEuHmzG8VDYkcYV4AA3RLBIdSmzeGL7bXAYxOKoMm_W3F0kQJjof0v3y2mdAbFnAxEk3NIeQ5XdSIxuvXp_U3H3zVyi5KxngIXSTqKWy_n-/s1920/woman-6060371_1920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1312" data-original-width="1920" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinbtBTkL3ahgATemUQ1LXDJRKY_fdw5O9FctEuHmzG8VDYkcYV4AA3RLBIdSmzeGL7bXAYxOKoMm_W3F0kQJjof0v3y2mdAbFnAxEk3NIeQ5XdSIxuvXp_U3H3zVyi5KxngIXSTqKWy_n-/s320/woman-6060371_1920.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Toinen tapaus alkoi lupaavammin, mielenkiintoisella profiilitekstillä ja kunnioittavalla lähestymisellä. Mahdollinen tapaaminen vilahti varhaisissa puheissa, mutta ymmärrystä riitti kun tapani mukaan ilmoitin, ettei sen aika ole ennenkuin olen sulkenut pois murhatuksi tulemisen todennäköisyyden. Keskustelu jäi kuitenkin hyvin pinnalliseksi, enkä saanut tyypistä oikein minkäänlaista otetta. Niin ikään en saanut mahdollisuutta esitellä omia hurmaavia puoliani, mikä nyt on silkkaa haaskausta. Tästä huolimatta palattiin toivottavasti jo ajankohtaiseen ensitapaamiseen, jolloinka sanoin suoraan ettei tästä vieläkään ole saanut siihen pohjaa. </p><p style="text-align: justify;">Ja sieltä se taas tuli. Hän ei yleensä juurikaan viestittele, koska kasvotusten kaikki on "niin paljon mielenkiintoisempaa". No kuule jospa koittasit kirjoittaa pikkusen tenhoavammin niin ehkä se tuntuski mielekkäämmältä saatana. </p><p style="text-align: justify;">Ennen olin sikäli taukki, että pidin suorastaan tyhminä ihmisiä joiden kirjallinen itseilmaisu on onnetonta. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että ihmiset ovat tässäkin erilaisia, ja paskastikaan kirjoittavan älynlahjoissa ei välttämättä ole minkään maailman puutteita. Mutta minun ymmärrys loppuu siihen, jos selvästi osaa kirjoittaa täysin sujuvasti, eikä siltikään siihen suostu, jollei aivan pakko panemisen pitimiksi ole. Asiat ovat näet sillä tavalla, etten minä koe sen enempää seksuaalista kuin romanttistakaan mielenkiintoa ihmisiin, joiden kanssa ei kommunikointi kirjoittamalla käytä. </p><p style="text-align: justify;">Myöskin olen lopen kyllästynyt siihen, että normaali toisiaan kunnioittavan ihmisen välinen seksi sanaillaan joksikin helevetin henkimaailman kohtaamiseksi. Hyvä kun ei kristallilapset pyöri piiriä ympärillä heinäpeltokuvioita polkien samalla kun naida läpsäytellään. </p><p style="text-align: justify;">Note to self: ei enää tyyppejä jotka voitaskonähättelee jo ensimmäisissä viesteissä, eikä <i>missään tapauksessa</i> ihmisiä, jotka viittaavat sanallakaan "henkiseen kohtaamiseen".</p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-2734090787678714592021-04-17T08:44:00.005+03:002021-04-17T08:56:06.946+03:00Villi viikko (satoi kasvoille kyyneleitä)<p style="text-align: justify;">Minulla oli hiljattain viikko, josta sain hyvin kiellettyä mielihyvää. </p><p style="text-align: justify;">Harrastin seksiä neljän eri miehen kanssa. Se on vaikea sanoa niin ettei se kuulosta väärältä, ei minua miellytä kehuskella sillä montako pää(tai esi)nahkaa yhden viikon aikana sain. Minua kiihottaa ajatus, että olin sellainen lutka. Tuskin olisin viitsinyt toteuttaa niistä tapaamista kahta enempää jollei se olisi ajanut minua. Ei sillä etten olisi kiinnostunut kaikista heistä, olen vain hirveän huono haalautumaan yhtään mihinkään tapaamisiin. Kaikki nämä kaverit olivat siis sellaisia joita muutoinkin olen nähnyt, karhu, tindermies, ja kaksi joita en ole vielä nimennyt. </p><p style="text-align: justify;">Toinen näistä kahdesta on Tinderistä hänkin, ihka ensimmäinen matchini, jonka kanssa tavattiin vuosi sitten muttei ole tullut nähtyä uudestaan, vaikka kivaa olikin. Jälleen asioita joita punastuttaa sanoa, mutta imartelee tolkuttomasti, millainen rooli minulla hänen seksuaalisessa heräämisessään kuulostaa olevan. Hän on kertonut pohtineensa olevansa jopa jollain tasolla aseksuaalinen, mutta meidän tapaamisemme jälkeen oivaltaneen, että paikka josta hän halunsa löytää on vain tosi rajallinen. How about that, tyttö joka käännyttää aseksuaalin 😄 (joo joo, tiedän ettei se mene niin, mutta onhan se balsamia itsetunnolle vähän leikitellä ajatuksella). </p><p style="text-align: justify;">Nyt tarjosin hänelle todella mahdollisuuden päästää koiransa irti, ja vastavuoroisesti sain antautua alistumiseeni. Kun se kiinnitti käteni taakse ja nai kurkkuani. Kahlitsi x-asentoon sänkyynsä ja nyhti minusta nautintonsa, löi, sylki ja sitoi silmäni näkemästä. Laukesi kasvoilleni ja hiestä kaulalle liimautuneille hiuksilleni, sanoi ettei ole koskaan ennen tullut kenenkään muun kuin vaimonsa kanssa, vaikken sitä uskoisikaan. Ja minä uskoin, tietenkin, koska tuntuu hyvältä uskoa sellaisia sanoja.</p><p style="text-align: justify;">Win-win.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-xvo04Sz_GV4bPrHZhC3NKsQcQoDdd_DOzsn7TrC2McTQ0vpgiFbIklnp9FblukjvEjzLBDKfeETd6FRScSdwU4VRbRxwmMQJLBT45310ohxPxYAo_IxOsgnurIRZWYv3mAPdx2SyvvrM/s1920/summerfield-336672_1920+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1275" data-original-width="1920" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-xvo04Sz_GV4bPrHZhC3NKsQcQoDdd_DOzsn7TrC2McTQ0vpgiFbIklnp9FblukjvEjzLBDKfeETd6FRScSdwU4VRbRxwmMQJLBT45310ohxPxYAo_IxOsgnurIRZWYv3mAPdx2SyvvrM/s320/summerfield-336672_1920+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Sitten oli se-mies. Se mies, jonka kanssa jaoin kaikki mahdolliset neitsyyteni, taivas varjelkoon kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Se mies, joka laittaa viestejä joissa haluaa vain minua, joissa ääneni saa sen hulluksi halusta, joissa se ajattelee minua kun panee muita. Uskon, koska ei ole mitään merkitystä onko se totta vai satua joka sana. </p><p style="text-align: justify;">Se pyysi minut yöksi, ja vähän yllätyin moisesta... ystävällisyydestä kai se sana on, kuin ystävä. Laittoi minulle aamupalaakin. Keskusteli kanssani pitkälle yöhön, kirjoista ja musiikista ja siitä miten irrallaan sitä tuntee olevansa. Kuunneltiin Pariisin Kevättä ja minusta pulppusi suunnilleen kaikki sanat mitä minussa on, ja se näytti omansa. Alettiin panemaan jo ennen kuin ulko-ovi oli kokonaan kiinni, lopetettiin ja alettiin uudestaan. Se puri hampaansa rintoihini ja sanoi pikkuhuoraksi, ja minä pyysin näyttämään mitä sellaisille tehdään. Oli aivan fantastinen yö, vaikka tukikättäni särki kaikesta suihinottamisesta. Täytyy tosiaan alkaa tanssia enemmän jotta vähän vahvistuisi. </p><p style="text-align: justify;">Aamulla kävelin kotiin ja itkin. Kiersin sen saaren jonka tunnen niin hyvin, jossa olin joitain vuosia sitten valtavan onnellinen vaikken tajunnut sitä silloin. Soitin Pariisin Kevättä aina vain ja todella kuuntelin. <i>Käännät jokaisen kortin / patoja patoja.</i> Minua on aina vaivannut miksi ne kortit ovat juuri patoja, mikä symboliikka niissä on. Sitten, yhtäkkiä päivänselvänä. <i>Ne on patoja. </i>Pato...ja. </p><p style="text-align: justify;">Minun patoni eivät vielä murtuneet, mutta niistä tihkuu läpi. Eikä minua pelota, odotan sitä. Taon nyrkeilläni vaikkei voimastani mikään vapaudu. Ne railot tulevat siitä, kun uskallan hetkittäin olla niin helvetin hauras. On ollut aikoja jolloin uskalsin koko ajan, eikä mikään silloin pidätellyt minua virtaamasta.</p><p style="text-align: justify;">Sillä tavalla tahdon elää, en kivien takana. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/0pk1zrOEnQc" width="320" youtube-src-id="0pk1zrOEnQc"></iframe></div>Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-78442266501997946772021-01-31T09:45:00.002+02:002021-05-27T05:17:10.107+03:00Säkenöivää seksiä, nukkuvaa elämää<p>Tässä minä taas istun silmät seljällään ja ihmettelen, miten paljon aikoja voi kulua ilman että oikein huomaakaan. </p><p>Luulin, että olisin jo selättänyt kolmenkympin kriisini, mutta voi veljet NYT se vasta todella on talossa, jättimäisine kultakelloineen ja persvako puoliksi paistaen. Ihan tällain neutraalina kannanottona vailla ranneveriä ja itsesääliä, olen elämääni lopen kyllästynyt. Siinä ei ole montaakaan elementtiä, josta varsinaisesti pitäisin sillä tolalla kuin se on, huolimatta siitä miten kovasti yritän pyristellä.</p><p>Onneksi seksuaalielämässä on ollut monia valopilkkuja. Silti, vaikka viime yön unettomuuttani pelasin Tinderin oikeasti läpi, ilman voittoja. Se kieltämättä kirvoittaa jo pientä itsesääliä pintaan. </p><p>Jokin aika sitten kävin pitkästä aikaa jätin luona. Seksi oli ihan yhtä häiriintynyttä kuin aina ennenkin. Jätti pakotti minut katsomaan kasvojaan peilin kautta, samalla kun rääkkäsi minua ja persettäni, ja se näky tatuoitui verkkokalvoilleni. Entäpä tämä sitten, kuunnelkaapa: Se laittoi minut pitämään leukani alla teepannua, samalla kun kusi suuhuni. Näin ollen kaiken mitä en saanut niellyksi, mikä oli oikeastaan kaikki ylipäätään koska pitkän ajan jälkeen minua todella inhotti, se kaatoi sisälleni anaalilevittimen avulla. Sitten jätti ojensi wandini ja runkkasin itselleni orgasmin sen katsellessa, ääriäni myöten täynnä sen virtsaa. </p><p>Teki aivan valtavan hyvää olla taas piestävänä ja käytettynä. Alkaen siitä kun astuin ovesta ja jätti painoi minut käsi kurkullani sitä vasten, muristen mitä kaikkea kauheaa aikoi minulle tehdä. Päättyen niihin kauhun hetkiin kun olin jo niin arka, että tosissani rukoilin ettei se enää koska en kestäisi, ja silti se työntyi sisälleni. Tivasi, missä jätin kyrpä on, ja kun en olisi saanut sanotuksi, survaisi itsensä syvemmälle. Sinne, tytön pyllyyn, kuten oli parkaistava ettei se satuttaisi minua. Sitten se teki meille järkyttävän hyvää ruokaa ja katsottiin lähekkäin Netflixiä. Ihanaa. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYSQECdEgUt5f5Xypkn0tlu_mvkKcXbTz7P2bU3X2Z6-vB-5Y8Nim9OQmcJqih2ZmRYOGK6NhYRt8bYlHQXaPr5kTOA4ijhvM_fBv4xyNZUNRYvveBd2fyTOkS5TSAyX_8Qw3omns7degR/s2048/intimacy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYSQECdEgUt5f5Xypkn0tlu_mvkKcXbTz7P2bU3X2Z6-vB-5Y8Nim9OQmcJqih2ZmRYOGK6NhYRt8bYlHQXaPr5kTOA4ijhvM_fBv4xyNZUNRYvveBd2fyTOkS5TSAyX_8Qw3omns7degR/s320/intimacy.jpg" width="320" /></a></div><br />Oli myös kohtaaminen varsinaisen keijukaisen kanssa. En ole ikinä nauranut yhtä paljon ja kovaa session aikana, eikä ole aikoihin myöskään sattunut sillä tavalla, herranjumala miten kipeää oikeasti teki. Sen kynnet oli veitsenterävät ja se löi paljain käsinkin naurettavan kovaa, puri kymmeniä kymmeniä kertoja ja laski ne, mikä sai sen tuntumaan kaksin verroin kamalalta pelätessä, kun tiesi miten kauan se vielä jatkuisi. Kova kipu ja toisaalta meidän mahdottoman luonteva tapamme ylipäätään olla yhdessä, kuin olisimme tunteneet jo kauan, teki tepposensa aivokemiassani ja purkautui hysteerisenä räkänauruna samaan aikaan kun kärsin ja kärvistelin. <p></p><p>Karhun kanssa tapaillaan edelleen, vaikka yhteydenpito on huomattavasti harvempaa. Seksi sen kanssa on seinähullua. Tarkoitan, ettei siinä ole tolkun häivää, miten hyvältä tuntuu vain koskea toista. Hurjaa haluta jotakuta sillä tavalla kuin haluan sitä, ilman mitään kivun tai hallinnan elementtejä. Puhtaasti nautintoon keskittyminen on myös avannut aivan uusia ovia. En olisi esimerkiksi uskonut, että tissiorgasmit olisivat minulle mahdollisia, mutta näemmä olin raskaasti väärässä. </p><p>Se vika karhussa on, että se on yksinkertaisesti täydellinen mies. Eikä tämä ole tunneperusteinen lausunto, en ole siihen rakastunut, se vain on kylmä fakta. Sinä päivänä kun karhu on luotu, on viehättävien ominaisuuksien karkkikaupasta lapettu joka ainoasta laarista kelpo kauhallinen. Mikä parasta, se ei itse tajua sitä ollenkaan, vaan on kaiken hyvän päälle vielä vaatimatonkin, ilman että sen itsevarmuus kuitenkaan järkkyy. Muutenkin sen maanläheisyys on seksuaalisesti uskomattoman vapauttavaa. Sen kanssa voi huoletta naida kuukautisten red room -vaiheessa, eikä tunnu pätkääkään nololta jos anaaliseksi menee sotkuiseksi. Se ei vain piittaa sellaisista asioista. Hauskaa on sekin, ettei karhu pidä meikistä, siis ollenkaan. On aika ihana tunne tietää, että se tykkää minun kasvoistani eniten, kun en ole tehnyt niille yhtään mitään ollakseni kauniimpi. </p><p>Huomaankin alkaneeni verrata kaikkia kandidaatteja karhuun, ja ikävä kyllä se vaikuttaisi olevan voittamaton kaikilla osa-alueilla. Kuka tahansa uusi kaveri on siihen verrattuna täysi meh, eikä minun kiinnostukseni kylkeään viitsi kääntää saati herätä. Yhden Tinder-miehen joka tapauksessa tapasin viime viikonloppuna. Se oli kivaa, seksi ja läheisyys ihanaa. Muttei se vaan... Ei se vaan. </p><p>Kaikesta hyvästä seksistä huolimatta olen ensimmäistä kertaa elämässäni turhautunut seuranhakuun, jos tätä minun hommaani sellaiseksi voi suhteellisessa passiivisuudessaan sanoa. Joku sanoisi, että kenties siitä se kenkä puristaakin, mutta en oikein tiedä. Vaikuttaa vain siltä, että kaikilla kiehtovilla ihmisillä on täysin toisenlaiset odotukset suhteelta kuin minulla. Polyhenkisillä on jo primäärinsä, monoilla joko liian painavat toiveet perheestä ja loppuelämästä tai sitten pelkkä kädenlämpöinen kevyt tapailu mielessä, vaikkei silkka seksi olisikaan. </p><p>Kuinka vaikeaa voi olla löytää joku jonka kanssa rakastaa kuin hullupäiset, ilman että tarvitsee koko elämäänsä ripustaa toisen varaan? </p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-32417080408151119082020-06-14T17:21:00.000+03:002021-05-27T05:17:39.641+03:00Hukassa. <div style="text-align: justify;">
Mitäpä se minun seksuaalielämään? No saatananmoista sekoilua totta kai. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sekä juno että joonatan on jättäneet minut. Julkisesti sen enempää retostelematta todettakoon, ettei kummankaan kanssa asia mennyt mitenkään mukavasti. En tajua miten niissä niin kävi vaan kävipä kumminkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta ei se mitään. (Kyllä se mitään, mutta on pakko nostaa piikit pystyyn jottei vallan luhistuisi.) Karhun kanssa menee mainiosti. Ollaan nähty melkeinpä viikottain, ja aina olen yhtä onnellinen. Se sanoo pieneksi, suukottaa otsalle ja pesee minut, laittaa hoitoainettakin. Panee minua yhtään piittaamatta vaikka minulla on kuukautiset, vetää itsensä ulos ja laukeaa sotkuiselle pillulleni. Sitten me juodaan kahvia ja täytetään ristikkoa. Puhutaan asioista joista me tykätään, ja ollaan samaa mieltä. Hyvät bataattiranskalaiset on hyviä, mutta ne voi mennä karmealla tavalla pieleen. Naantalin kylpylä on ihan paska mutta vanha kaupunki kaunis. Radion rock-kanavilla soi parasta musiikkia, mutta niitä ei voi kuunnella kun ne soittavat aina pelkästään kaikkein kuluneimpia kappaleita. Karhu on niitä ihmisiä, joiden kanssa vain tulee loputtomasti asioita mieleen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten se lähtee kotiin ja minä jään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Karhu onkin oikeastaan ainut asia jossa minulla on mikään ankkuri pohjassa. On joitain orastavia kontakteja, mutten tässä kaikessa kaaoksessa saa niihin oikein tartuttua. Siinä ohella joitain toistuvia seksuaalisia kohtaamisia tiettyjen ihmisten kanssa, mutta en tunnu niittenkään langanpätkien päästä saavan otetta. Kaikki on jotenkin niin irrallaan. Kuin katsoisi joen kuljettamia lehtiä rannalta, onko ne niitä samoja vai tuleeko uusia, mistä senkin tietää.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXLJZV7EBg8qBAKEp__SIiJBKKBMK-x8FZHDxHg1X9nNEo0eI0DBtuha6rwMTgl5EA1hD402coPLXGlD_jdUiVxldMjJzK0M9jeu0t3mOP9MNFYUggclJvhXjTkBs_Sox4MGWM_AKyJQZ5/s1600/the-princess-2536786_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXLJZV7EBg8qBAKEp__SIiJBKKBMK-x8FZHDxHg1X9nNEo0eI0DBtuha6rwMTgl5EA1hD402coPLXGlD_jdUiVxldMjJzK0M9jeu0t3mOP9MNFYUggclJvhXjTkBs_Sox4MGWM_AKyJQZ5/s320/the-princess-2536786_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rintakehä tuntuu vanhalta piirongilta. Sellaiselta, jonka ovet eivät tahdo sovinnolla pysyä kiinni, eivätkä edes sopia karmeihinsa. Täytyy painaa ja pujottaa hakaset huolellisesti säppiin, sitten on nätimpi ja parempi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei tämä kaikki varsinaisesti itsetuntoa hivele. Näemmä minua on ihan hauska penkoa jonkun kuukauden, mutta sen pitemmälle ei kenenkään mielenkiinto pysy yllä. Mukava panna mutta mahdoton rakastua, ja loppuviimein siihen panemiseenkin löytyy kiinnostavampia kavereita. Jo vain, nyt ryvetään tippaakaan kainostelematta ja kursailematta itsesäälissä ja -inhossa todellisella tunteenpalolla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En ole ihan varma mitä paraikaa olen tekemässä, mutta selvästikään se ei toimi järin hyvin. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-20057287903863494572020-05-29T16:49:00.001+03:002021-05-27T05:18:22.142+03:00Wanhan ajan vaniljaa<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: justify;">
Mä olen ihastunut vaniljamieheen. Dear Eki, mitä teen?<br />
<br />
Kaiken kummallisen keskellä päädyin Tinderiin. Onhan siellä kaikenlaista rekkamiestä uusia purkupaikkoja etsimässä (valitan, en keksinyt tuota kuvausta hatustani), mutta yleisesti ottaen yllätyin positiivisesti miten mielenkiintoisia ihmisiä sieltä löytyy.<br />
<br />
Aika pian sieltä löytyi mies nimeltä karhu. Täysin epäpervo familyman, turvallinen ja vakaa kuin satavuotias tammi. Ja se on <i>ihana</i>. Hämmennyksekseni minua ei haittaa ollenkaan, ettei se tahdo eikä pystyisikään olemaan mulle julma. Olin alkanut luulla, että tarvitsen sitä välttämättä, mutta meidän olemiseemme se ei vain kuulu eikä sopisikaan.<br />
<br />
Jollain hyvin mielenkiintoisella tavalla karhu onnistuu silti täyttämään kinkyjäkin tarpeitani olematta itse millään lailla vinossa. Vähän hassua, miten luontevasti sekin on alkanut puhua minusta hellittelevästi pienenä, ja sellainen siihen nähden olenkin. Meidän välillämme siihen ei vain liity minkäänlaista seksuaalista valta-asetelmaa, se on silkkaa henkilödynamiikkaa. Karhu on peruspersoonaltaan varsinainen caregiver.<br />
<br />
Ja arvaattekos yllätystä, seksi on mahtavaa. Viestittely meni nopeasti melko kiihkeäksi, ja halusin sitä aivan järjettömästi siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa tavattiin. Ikinä ei pidä aliarvioiman tasokkaan eroottisen verbaliikan voimaa! Ja tissikuvien tietysti, puolin ja toisin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLnqIaFi47zbjKYUqkEr0BkjXo6-LGlIOCjdI0Mp6R6E5J-JLyzKepjfIaQfChV_wMK-B7T17xHeXKcatP6npyeUGY6x-6axD5BJTOCwsm4rkG8hdzIma5U1E1AOtFuExCYLMwN9CyetpL/s1600/man-802062_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1063" data-original-width="1600" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLnqIaFi47zbjKYUqkEr0BkjXo6-LGlIOCjdI0Mp6R6E5J-JLyzKepjfIaQfChV_wMK-B7T17xHeXKcatP6npyeUGY6x-6axD5BJTOCwsm4rkG8hdzIma5U1E1AOtFuExCYLMwN9CyetpL/s320/man-802062_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Mitä se mahtava seksi sitten on? Päihittämätöntä potenssia ja pitkäkestoista penetraatiota? Nyt kun kerran palataan perusasioiden äärelle, millaista se on se naiminen jonka nautintoarvo kipuaa korkeuksiin, enkä edes hoksaa kaivata saavani selkääni? Pakkohan sen on olla kaikkea enemmän, isommin ja pitempään, mahtaa olla melkonen mustan miehen melakin kaverilla.<br />
<br />
Ikävä tuottaa pettymys, mutta mistään supersankariseksistä ei ole kysymys. Kaikki on täysin tavallista, ja sellaisenaan täysin täydellistä. Karhu on mielettömän seksikäs, sen läheisyys ja kosketus saa minun pään ihan sekaisin. Kun jäimme ensimmäistä kertaa kaksin, olin itselleni täysin epätyypillisesti aloitteellinen. Suorastaan heittäydyin sen syliin katkaisten kahvitteluhetken kasuaalisuuden, en voinut olla menemättä lähelle.<br />
<br />
Sen ratkaisevan hetken jälkeen vetovoima ei ole ainakaan mihinkään laantunut. Joka kerta kun näemme, suudelmat ovat jo eteisessä täynnä janoa. Karhu likistää minut itseään vasten ja minä painaudun, ynähtelen mielihyvääni vasten sen suuta. Se silittelee joka puolelta, näkee käsillään ettei minulla ole yöpaitani alla alushousuja. Nuuhkin tuoksuja sen kaulalta, tuoksuja jotka on lapsesta asti olleet mulle tuttuja. Rakkaiden miesten tuoksuja. Puuta, öljyä ja tupakkaa, työn huuhtomaa suolaa ihon pinnalla. Hentoja aavistuksia, niitä pitää osata etsiä, mutta löydän ne joka kerta.<br />
<br />
Karhu vie minut muutenkin melkoisille nostalgiatripeille. Ensinnäkin me tosiaan suudellaan paljon. Paljon paljon. Ja ihanasti, pehmeästi mutta himoiten, ilman kieltä. Kun riisumme toisiamme, muistan miltä tuntui silloin kun sitä tapahtui ensimmäisiä kertoja. Huokaista kun toinen riisuu paitansa ja lämpö sen rinnasta pääsee peittämättömänä vasten omaa ihoa, tuntea sen erektio ensin farkkujen, sitten alushousujen läpi, lopulta paljaana kädessään. Ja kun karhu ohjaa istumaan syliinsä, tulee sisään ja ratsastan yhteisen liikkeen hieroessa klitoristani, muistan prikulleen sen hetken kun se asento viimeksi tuntui yhtä hyvältä. Olin silloin 15-vuotias. En edes muista milloin viimeksi muutenkaan olen ollut kenenkään päällä, olen ajatellut olevani siihen liian lihava.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcBpj9Upncl6_OWN1AuabYWpJzKBH_Y1We8Wn3uE4frQM-AxIT14hYBwrm2G6n7mXBglDS4H9UifkJdmgYD9N-MU-SSsbkq9amzGcDMkypMbrT6Qj3E4zbtEEflaLSi1C_wyDMF6FqgNAJ/s1600/nature-1790139_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcBpj9Upncl6_OWN1AuabYWpJzKBH_Y1We8Wn3uE4frQM-AxIT14hYBwrm2G6n7mXBglDS4H9UifkJdmgYD9N-MU-SSsbkq9amzGcDMkypMbrT6Qj3E4zbtEEflaLSi1C_wyDMF6FqgNAJ/s320/nature-1790139_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Karhun kanssa en tunne painoani. Kun istun hajareisin sen päällä hieroakseni sen kipeitä rintalihaksia, juttelemme mistä vain ja nauruni helähtää sisältä helposti kuin vapaa lintu, tunnen itseni höyhenenkeveäksi. Karhu nostelee ja siirtelee minua tuosta noin vaan, ottaa syliinsä polvelleen istumaan. Suutelee aina vain, samalla kun silittelee kätensä vähä vähältä yöpaitani alle jalkojeni väliin, hyväilee sillä taivaallisella tavalla kuin se tekee. Sillä, joka saa minut laukeamaan hervottomasti vavisten ja sykkien sen kättä vasten, takertumaan kiinni kuin hukkuva.<br />
<br />
Viimeksi kun karhu kävi, yksi hetki taltioitu suoralla nauhoituksella pääni pornodatabaseen. Oli enää vähän aikaa, ja vaikka oltiin jo kertaalleen väsähdetty tyystin, halu ehti sylitellessä kiehahtaa uudestaan. Karhu johdatti minut vasten keittiöntasoa ja työntyi sisääni takaapäin. Lähellä orgasmiaan se vetäytyi ulos ja riisui kondomin, alkoi runkata itseään. Sisäinen spermafettarini sekosi täysin kun tajusi mitä pian tapahtuisi. Notkistin selkääni, pyörittelin lantiotani ja tarjosin itseäni odottamisen humalasta huohottaen. Pian lämmin aalto pyyhkäisi yli takapuoleni, valui kohisten ihoni rantaa kastellen sen. Kolme kuumaa pisaraa karhun spermaa särkyi pienenpieneksi lammeksi keittiön kovalle lattialle, ja kun sen näin, minun päähäni räjähti avaruudentyhjyys. Hetkeen ei pienintäkään tietoisuutta mistään muusta kuin niistä kolmesta pisarasta keittiöni lattialla. Että aika kiihottavaa minusta oli se.<br />
<br />
Jännittäviä aikoja elämme siis. Piti saatana tämäkin päivä nähdä, kun kirjoitan blogiini tällaista harlekiinia..! Se ei vain tiedättekö tunnu yhtään lällyltä. Päinvastoin, se on helvetin intensiivistä, kovaakin, tai ainakin lujaa. Ja on meillä sentään anaaliseksiä, ettei tämä aivan kerrassaan perusheteronyssyttämiseksi mene, taivas varjelkoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Vaikka eipä silläkään mitään väliä olisi. Tykkään tästä, siinä kaikki.</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-54665239502476197612020-04-05T14:55:00.000+03:002021-05-27T05:21:06.793+03:00Dynaamista dynamiikkaa<div style="text-align: justify;">
Ollaan kuljettu joonatanin kanssa melkoinen matka siitä pisteestä, kun se odotti minua alaoven edessä autossaan. Minusta tuntuu, etten koskaan palannut siltä reissulta. Avasin oven ja näin sen hymyn, enkä ole unohtanut miltä prikulleen se näytti sillä hetkellä. <i>Oletpa sinä ihastuttava</i>. Kipusin kömpelösti kyytiin, me ajettiin pois, eikä sitä minua sen koomin ole nähty. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jokainen kohtaaminen muuttaa <i>kaiken.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Kutakuinkin kaikki ne määreet joihin olen aiemmin seksuaalisesti identifioitunut, ovat joonatanin kanssa jääneet yksi kerrallaan liian pieniksi. En minä kokonaan niistä ole ulos kasvanut, ne eivät vain istu samalla tavalla kuin ennen.<br />
<br />
Meidän suhteessamme on hyvin voimakasta D/s-dynamiikkaa. Toisaalta, me ollaan aivan äärimmäisen vertaiset. Myönnän, mulla oli sitä kohtaan aluksi pienen fanitytön hurmaantumista, alhaalta ylöspäin. Joonatan on poskettoman komea, älykäs, hauska ja lahjakas verbaalisesti. Kun se laittoi minulle ensimmäisen viestin, välitön reaktioni oli rehellisesti sanottuna silkka HAHAA. Kaikista maailman hupakoista se laittoi viestiä <i>minulle</i>, siitä suoraan teidän kaikkien naamaan luuserit!! (...Sillä onhan kypsä, kunnioittava ja kontrolloitu tunnereaktiokykyni vertaansa vailla.)<br />
<br />
Ei joonatan ole silmissäni nyttemmin yhtään vähemmän filmaattinen. Päinvastoin, mitä paremmin sen tunnen, sitä upeampi se minusta on. Silti ei ole millään tavalla sellainen olo, että se olisi minua ylempänä yhtään missään hierarkiassa. Paitsi silloin kun se on. Kun jotkin tieteelle tuntemattomat partikkelit sen sisällä alkavat liikkua levottomasti ja minä aistin sen, ollen välittömästi valmis antamaan sen tehdä tahtonsa mukaan. Kaikki valta valahtaa minusta kuin kevyt kangas sen jalkojen juureen, ja mitä minusta jää, on pelkkä lelu eikä oikea nainen ollenkaan. Ainutlaatuinen, arvokas, ansaittu lelu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMWzXU0JQ88uhpu57Fosc5-3j6YKyPB82EG_SUKJ1oLxmwNerNQOZ2otImnhRw3_lHaDGFeMgkhUaI_0BwxVhdyhhVu_EGKsgWWxOnfIzryzshPQtl7OXlQpFVNaaNwnCxZ4gksQ7htnH/s1600/girl-1733341_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1065" data-original-width="1600" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMWzXU0JQ88uhpu57Fosc5-3j6YKyPB82EG_SUKJ1oLxmwNerNQOZ2otImnhRw3_lHaDGFeMgkhUaI_0BwxVhdyhhVu_EGKsgWWxOnfIzryzshPQtl7OXlQpFVNaaNwnCxZ4gksQ7htnH/s320/girl-1733341_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Siitä lelusta se ottaa ahneesti nautintonsa. Se on ehkä alkuun vähän varonut uutta hienoa lahjaansa, tarttuen siihen kerta kerralta kovemmin käsin. Alkaa luottaa että kestän sen julmat huvit, muttei vielä ole päästänyt sisäistä Action Maniaan kokonaan kahleitta kimppuuni. Ihanpa hyvä näin! Asteittainen siedätys on varmasti oman etuni mukaista.<br />
<br />
Sen lisäksi että olen joonatanin subi ja lelu, olen myös sen pikkuinen. Sillain oikeesti. Tietty pikkuisuus on minulle ominaista kaikissa suhteissani, eikä ageplaykään mulle mikään uutuus valikoimassa ole. Olen itse asiassa muutenkin sukeltanut siihen yhä syvemmälle, löytäen nautintoja joita ei oikein sanoakaan saa. Joonatanin kanssa olen kuitenkin tullut näistä nautinnoistani korostuneen tietoiseksi, ja saanut purettua melkoisia aihepiiriin liittyviä tunneumpisolmuja. Ei ole montaakaan viikkoa kun vielä jossain keskustelussa sanoin enolle, että näistä asioista edes minä en julkisesti kirjoittaisi, vaikkei hirveästi häpyä ole jäljellä. Että riski olisi liian suuri, tabu liian väkevä.<br />
<br />
Kerran kun olin lauennut pääni pimeäksi joonatanin sormet pepussani ja itseäni hyväillen (toim. huom. <u>pelkin sormin</u>, vuosikausiin kuulumatonta mulle), tuli puheeksi mitä olin lauetessani ajatellut. Tai no, toinen yritti ottaa puheeksi ja toinen nielaista päänsä mahdollisimman huomaamattomasti. Melko pöhköä, tiesinhän joonatanin tietävän miten kovasti kiihotun ikäleikeistä. Silti se, että olisin siinä turvatussa kainalopaikassani sanonut ääneen ajatuksen, jolle olin hetki sitten lauennut, tuntui suorastaan fyysisesti pahalta ja liki mahdottomalta. Kuin olisin koittanut pakottaa kalmankylmää kiveä rintalastan ja ihon läpi ulos joonatanin nähtäväksi. Mutta se ei antanut periksi, vaan odotti kunnes sain lopulta jotenkuten kerrotuksi.<br />
<br />
Asiahan on sillä tavalla, etteivät hyväksikäyttöfantasiat tee kenestäkään pedofiiliä. Ei ole minun seksuaalinen haluni kohdistunut kuunaan ainoaankaan lapseen, ja menen takuuseen ettei joonataninkaan. Kielletty kiihottaa ketä tahansa, joitain meistä sitten vain astetta raskaammin kielletyt, pahat asiat. <b>Ajatuksen tasolla</b>. Fantasioina, ja niitä kuvitelmia toisintavina leikkeinä. Mutta eipä ole kuulkaa hirveän helppo ruveta kellekään niistä rupattelemaan, ei edes kumppanilleen. Pelkäsin että jokin mitä sanoisin saisi joonatanin kaikesta huolimatta torjumaan tai tuomitsemaan minut.<br />
<br />
Yllätyskäänne: eipä tuominnutkaan. Sen sijaan se yllytti minua. Kysyi, kuka se paha mies minulle niissä kuvitelmissa on. En pystynyt taaskaan heti sanomaan, joten se alkoi arvailla. Pudistin suu mutrussa päätäni muutamalle kiusoittelevalle arvaukselle, mutta sitten. <i>Isi. </i>Jähmetyin ja vaikenin, ja joonatan tiesi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGF04p5bLp1NgWsqgLntONo6TFibOPRanfTyZC9AZtyepFUvyMs_ZLP-uoPH0KMvj4RDr5Ksdncu873SowCltllvnXQ6HUUmvfrreQ1A1vSU_TXTQbxRLuyHL14zC_LIvbToBCjSkRufB9/s1600/cute-955786_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGF04p5bLp1NgWsqgLntONo6TFibOPRanfTyZC9AZtyepFUvyMs_ZLP-uoPH0KMvj4RDr5Ksdncu873SowCltllvnXQ6HUUmvfrreQ1A1vSU_TXTQbxRLuyHL14zC_LIvbToBCjSkRufB9/s320/cute-955786_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Siitä pitäen meistä molemmista on noussut aivan lapioimalla totista törkyä. Joonatan on minulle kiltti ja helläkin isi, tyynnyttelee ja pitää huolta. Silittää ja koskettaa etsien joka puolelta minusta ne kohdat jotka tuntuvat parhaalta, tekee sen kosketuksen itsensä takia, kiireettömästi. Koskee mun prinsessapaikkaani, vaikkei sinne panekaan. Kehuu hyväksi tytöksi kun saan sen laukeamaan nenänsä puuduksiin ja koko kehonsa sähköiskuille.<br />
<br />
Ja sitten se on jotain aivan hirviömäistä. Pakottaa minut ottamaan sen liian pieneen pyllyyni ja puhuu kammottavan rumia miten on sitä odottanut, mitä kaikkea on mulle jo tehnyt vaikken välttämättä muista. Uhkaa että isi kutsuu joku kerta työkavereitaankin katsomaan, millaisen pienen persehuoran se on minusta tehnyt. Ja jos en tee heti miten isi sanoo, sen täytyy satuttaa minua, pahasti. Enkä saa ikinä kertoa kenellekään mitä on tapahtunut. Jos hädissäni vingun että kerron, se murisee minut pelästyksiin.<br />
<br />
Entä minä sitten? Minä, jonka ei pitänyt piitata mistään varsinaisesta pikkuistelusta. Nyt haaveilen muun muassa siitä, miten värittäisin ihanaa uutta Frozen-värityskirjaani, kun isi tulisi ja alkaisi koskea minua sillä tavalla kun ei saa. Kaikki suloinen ja tyttömäinen josta olen aina tykännyt, on saanut fantasioissani synkempiä sävyjä. Palan halusta heittäytyä sen kaiken viattoman lapsekkuuden häpäisyyn, turvassa joonatanin kanssa.<br />
<br />
Häpäisy onkin erottamaton osa meidän seksuaalista dynamiikkaamme myös. Kerran kun joonatan nai minua kurkkuun erityisellä hartaudella, oksensin siihen sen jalkojen juureen vessan lattialle. Vettä vain, koska en ollut syönyt, ja joonatan luulikin minun yökkineen pelkkää kurkkulimaa, mutta vatsasta asti se tuli. Joonatanin laettua kasvoilleni se katsoi minua ja moitti sotkua jonka olin tehnyt, sanoi miettivänsä pitäisikö isin painaa kasvoni siihen että oppisin. Ja se painoi. Tarttui tukastani ja hieroi kasvojani omaan oksennukseeni.<br />
<br />
Pidän valtavasti tavasta jolla joonatan minua nöyryyttää. Usein näissä leikeissä etäännytetään itseä, nöyryytetään jonkin roolin tai muun näkymättömän pleksin takaa. Joonatan on siinä täysin itsenään, lihansa alta asti. Ja sen sijaan että se nousisi yläpuolelleni jonnekin kaukaisuuksiin, se tulee väkivaltaisen lähelle minua. Ei me leikitä yhtään mitään, ei omaksuta rooleja jotka ilmentäisivät meitä kiihottavia asioita. Me päästetään irti itsestämme se, mikä on liian totta useimmille näyttää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqXWA-fBhMX21ErkSZrNIqksLEpScovdym2l7ivVJVnRHT3Us-Mq0BaVvSR0ClbyhOad-NRpPqL9gys6Wj-ZJwPfbWiS1ggTkLpJSzx9t9HZwrcKO3pMIRVnwandVTn8_-hqWMmqUjxDdf/s1600/woman-2333327_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqXWA-fBhMX21ErkSZrNIqksLEpScovdym2l7ivVJVnRHT3Us-Mq0BaVvSR0ClbyhOad-NRpPqL9gys6Wj-ZJwPfbWiS1ggTkLpJSzx9t9HZwrcKO3pMIRVnwandVTn8_-hqWMmqUjxDdf/s320/woman-2333327_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Näitä hetkiä on ollut aika paljon. Harmittaa, etten ole saanut kaikkea kirjoitetuksi talteen. Niin kuin sitä, miten joonatan kuristi minua vessan peilin edessä, laittoi katsomaan itseäni kun hallitsi hapensaantiani kietoen käsivartensa takaapäin tiukasti kaulani ympärille. Minusta olin silloin tosi kaunis. Meikit levinneenä, täysin sen armoilla. Ja joonatan, joonatan oli siinä kaikessa rajattomassa vallassaan sulaa pornoa. Tunsin ja näin omin silmin, miten vaivattomasti se voisi tappaa minut siihen paikkaan, ja miten tietoisuus siitä kiihotti sitä vähintään yhtä paljon kuin minuakin.<br />
<br />
Että näin, tällanen suhde meillä. Saattaa kuulostaa karmealta, mutta mulle tämä on taivaanpalasia. Eikä meidän välillämme pelkkää pimeää pervoutta ole. On valtavasti naurua, hellyyttä ja molemminpuolista arvostusta.<br />
<br />
Minä olen tosi rakastunut.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
xxx</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämänkin tekstin kirjoittaminen tuntui tavattoman työläältä, ja luulen oivaltaneeni osaltaan miksi. On nimittäin hirveän ahdasta kirjoittaa yhdestä kumppanista, kun tietää toisten kumppanien lukevan. Kirjoitetut sanat on tässä petollisen voimakkaita. Jos kirjoitan miten olen jonkun kanssa nauttinut, pelkään kirjoittavani sen samalla pois joltakulta toiselta. Riippumatta siitä mitä kerron, tuntuu siltä kuin yhtä aikaa kieltäisin vastaavaa olleen muiden kanssa. Ja toisin päin, kun kerron jostain mikä liittyy useampaan suhteeseeni, mutta puhunkin tietystä tilanteesta tai siitä miten se yhden ihmisen kanssa ilmenee, on kuin siinä sivussa mitätöisin sen toiselta - kun sellaista kerran voi tehdä "kenen kanssa tahansa". Vaikkei se ole yhtään niin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja kuitenkin tahdon ja koen tarvetta kirjoittaa kokemuksistani eri ihmisten kanssa. Olen ollut varpaillani, etten sivulauseessakaan vertaisi heitä toisiinsa, vaikka toisaalta se on hassua. Totta kai minä teen niin jäsennellessäni asioita päässäni. Jos ihmiset eivät olisi erilaisia myös kumppaneina, eipä niitä olisi mieltä ollakaan sitä yhtä enempää. Ei se tarkoita, että niitä arvottaisi sen erilaisuuden mukaan, pistäisi paremmuusjärjestykseen. Hyi helvetti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hankalaa, mutta harjoitellaan. </div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-61329547294627901242020-03-20T11:50:00.000+02:002020-03-21T08:45:04.075+02:00Menkkaränkkäinen mosaiikkimerkintä<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: justify;">
<b>20.3.2020</b><br />
<br />
Ette tiiä kuulkaa millainen piikki minun lihassa tämä merkintä on! Tämä on roikkunu viikkotolkulla puolivalmiina, koska ei tässä oikein ole mitään tolkkua. Sirpaleita sieltä täältä. Ei mitenkään pahaenteisesti, sirpaleethan tietää onnea. Mutta koherenttia kokonaisuutta niistä on paska paljain kätösin muovailla. Niinpä olen jättänyt sikseen, minkä seurauksena en ole päässyt eteenpäin, kirjoittamaan ajankohtaisemmista asioista. Tässä kun on tarinani kannalta muutamia keskeisiä juonenkäänteitä, jotka on pakko päräyttää alta pois.<br />
<br />
Eli tehhäänpä niin, että julkasen sen kummempia sievistelemättä sen mitä olen soperrellut, kursitaan homma kasaan ja laitetaan nokka taas menosuuntaan.<br />
<br />
<b>~ 24.2. - 9.3.2020</b><br />
<br />
Minulla on liian paljon mistä kirjoittaa. En saa kirjoitettua sanaakaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mion ja minun yhteinen koti on annettu pois. Nyt sen vasta alkaa tajuta miten moni asia on loputtomasti toisin. Haikea olo, mutta kiitollinen siitä mitä sain mion kanssa elää. <i>Sinä rakastit musta tällaisen. </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juno on satuttanut ja sylitellyt minua sen minkä on pystynyt. Ei ole helppoa löytää aikaa ja tilaa olla kahdestaan, tuntuu että tulee vain koko ajan lisää esteitä eteen. Mutta kaikki järjestyy. Kun juno suukottelee ja sanoo minua <i>nassumaakariksi </i>olen siitä täysin varma. Tai lyö pöhköillä asioilla, kuten pastamitalla tai Ahvenanmaan lipulla. Kivun jälkeen sen syli on jotain niin pehmeää ettei sitä voi selittää, siihen jää kellumaan eikä halua ikinä pois. Tunnen itseni pikkiriikkiseksi ja suloiseksi, onni kuplii nauruna minusta yli. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhslYYEkosszByUfhg8mdtTIM3D4dhIpSzAIPsJ9S8wc1BBCL5I0DPSRl7-IUQA_mXcd36ut5zzqXXs8wPOgMAKoh48FL9815joY0XjToXRdUNVFFkZ_Wrrn5UFfhdTqEskNgDZ5qEbuOZk/s1600/girls-839809_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhslYYEkosszByUfhg8mdtTIM3D4dhIpSzAIPsJ9S8wc1BBCL5I0DPSRl7-IUQA_mXcd36ut5zzqXXs8wPOgMAKoh48FL9815joY0XjToXRdUNVFFkZ_Wrrn5UFfhdTqEskNgDZ5qEbuOZk/s320/girls-839809_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ja sitten on se toinen puoli, kova ja kiihottava. Kun se laittaa kumartumaan lipaston ylle, kämmenet vasten sen pintaa. Ottamaan vastaan iskuja sen käsistä ja suusta, sen häpäistessä sanallisesti siitä mitä on täältä lukenut minun antavan itselleni tehdä. <i>Pidätkö sinä itseäsi feministinä? </i>Se kysyy pehmeällä äänellä, enkä aavista ansaa. Sitten se nostaakin esiin miten olen antanut kommentoida suihinottotaitojani tai kusta päälleni. Siinä tilanteessa sellainen sheimaaminen tuntuu täydeltä todelta, olen tilassa jossa mikä vaan mitä minusta sanotaan on. Sen käyttäminen nöyryyttämiseen tuntuu räjähdyksilä tajunnassa ja kehon pehmeimmissä kohdissa. Tietysti se on aika äärimmäistä luottamusleikkiä. Täytyy todella tietää, ettei minusta oikeasti ajatella sillä tavalla, vaan seksuaalisuuttani arvostetaan silloinkin kun jokin siinä tuntuu vieraalta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jättikin kävi rääkkäämässä, sain ihan tosissani selkääni. Peppuuni ei hevillä enää jälkiä jää mutta nyt jäi, siksi hartaasti jätti minua hakkasi. En tiedä mikä minun oli mutta olin päättymättömässä kipukiimassa. Vaikka kukkakeppi kuinka sai nyyhkyttämään hätääni, hetken kuluttua halusin lisää. Ja kun jätti raapi sillä ja kynsillään selkääni, tuntui humalluttavan hyvältä. Siinä pöllyssä olisin antanut sen repiä vaikka riekaleita minusta.<br />
<br />
Perseeni raiskaamisessa jätti totisesti otti vahingon takaisin tahattomasta tauosta. Retuutti vaikka miten päin ja käytti kerta kerran jälkeen rajusti, sai minut itkemään silkkaa avuttomuuttani. Täytti sormillaan kauhun partaalle.<br />
<br />
Kaiken kivun ja käyttämisen jälkeen olin voimaton mutta täydellisessä ekstaasissa. Makasin rähmälläni pää jätin sylissä, nauroin ja itkinkin vähän. Sovimme luopuvamme orgasmikontrollista ja muista omistusoikeuksista, tällä hetkellä sellaiselle ei vain ole tarpeeksi tilaa. Surettaa, mutta ymmärrän että sen on nyt oltava näin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD1cixu3YGOTLxegMJ_Quti902HXUNGFyCBnm44RNGXRgpdctuU8bdy-fnl_fzqyg41TtSxTLdYxdRaByG1eCmkwoVlLKzpcWrNlKZ0fpIz1h36qCosP1bQbuP2kDaSFv19wdxoDaZxqT9/s1600/summerfield-336672_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1063" data-original-width="1600" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD1cixu3YGOTLxegMJ_Quti902HXUNGFyCBnm44RNGXRgpdctuU8bdy-fnl_fzqyg41TtSxTLdYxdRaByG1eCmkwoVlLKzpcWrNlKZ0fpIz1h36qCosP1bQbuP2kDaSFv19wdxoDaZxqT9/s320/summerfield-336672_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Sitten on joonatan. Voi hyvä helvetti että onkin. Tiesin että se olisi upea, mutten voinut arvata millaisen maailman siitä löydän. Se on yksi <i>mä en oo koskaan</i> -leikki koko jätkä, saan jatkuvasti olla haukkomassa henkeäni kun asioita tapahtuu ensimmäistä kertaa.<br />
<br />
Olen jo monta kertaa lauennut sen kanssa ilman että minun pää on siinä mukana ollenkaan, pelkästä fyysisestä nautinnosta. Ja niin kuin olen jankuttanut, ettei se toimi mulla sillä tavalla..! Sitä oli tapahtunut tasan kerran aiemmin yksin ollessani, ja toisen kanssa laukeaminen on aina ollut minulle huomattavasti haastavampaa muutenkin. Mulla on sitä paitsi ollut pieniä orgasmivaikeuksia, kestää runkatessakin paljon kauemmin tulla kuin tavallisesti. Mutta ehkä se liittyykin jotenkin siihen. Kai orgasmitkin voivat sitten muuttua, niin kuin taivas tietää että olen saanut huomata kaiken muunkin tekevän.<br />
<br />
Se alkoi siitä, kun joonatan yhtenä päivänä kuristi minua samalla kun käytin wandiani. Kuristi pitkään, rajoille asti kuulemma, ja kun se viimein löysäsi otteensa, orgasmi vyöryi päälle sillä samalla hengenvedolla. Ilman ainuttakaan ajatusta päässäni. Sen jälkeen sitä on alkanut sattua sen kanssa, enkä vain voi käsittää että miten vitussa. Että mulla ei yhtäkkiä aina olekaan mitään kontrollia siitä laukeanko vai en, tuntuu absurdilta kun olen tottunut tosissani psyykkaamaan itseni siihen.<br />
<br />
Nyt kun en enää ole jätille anaalisesti omistautunut, joonatanin kanssa on auennut uusi ovi. Innostuttiin vähän, ja ollaankin sitten siirrytty <i>no analista</i> muitta mutkitta <i>anal onlyyn</i>. Tuli puhetta sellaisista suhteista, joissa on voimassa sopimus ettei perinteisempää penetraatiota tehdä ollenkaan, ja ajatus oli minusta heti valtavan kiihottava. Sovittiin siis, ettei joonatan enää laita kulliaan pilluuni. Kerran se kerkesi sen vain tehdäkin. Pikkuisen itse asiassa harmittaa, vähänkö olisi ollut huisia jos se ei milloinkaan olisi..! Mutta turha pillittää pantua pillua.<br />
<br />
Hermopisteiden härnäämisen lisäksi joonatanilla on muitakin mulle tuoreita tapoja tuottaa kipua. Kun se lyö, se ei monestikaan läpsi vaan ruhjoo eri osilla käsiään ja jalkojaan. Sillain ihan tosissaan potkii ja mätkii.<br />
<br />
- - -<br />
<br />
<b>20.3.2020. Takaisin tulevaisuuteen. </b><br />
<b><br /></b>
Mitä helvettiä, tossako se sitten oli? Kuvittelin jaaritelleeni metritolkulla kaikenlaista, koskapa viime viikkojen aikana on tapahtunut varsin valtavasti. Näemmä siitä ei olekaan päätynyt tänne montaakaan sanaa.<br />
<br />
Paukutetaanpa raporttia sitten. Tiedoksi, että olen apokalyptisen pahalla päällä, menkkapsykoosi makeimmillaan. En siis oikeasti suhtaudu näihin asioihin millään tavalla kylmästi tai välinpitämättömästi, vaan sapettaa alkaa selostamaan olleita kun olisi tarve kirjoittaa sitä mukaa kun tapahtuu ja tuntuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYcsq2gcUJSfmmlgtixlqgx-RJ3DtTb4gfMJiu4NjjiESLnvDJ3Q4Zs_bak_x7XEJfRYYYjRNU0DifBeZ8qBPixy9nG8990kwSN84sEEy6rw2NDRz3jX2DpRufSC0WuIwZI4HzGjKnGuAn/s1600/woman-3170568_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1034" data-original-width="1600" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYcsq2gcUJSfmmlgtixlqgx-RJ3DtTb4gfMJiu4NjjiESLnvDJ3Q4Zs_bak_x7XEJfRYYYjRNU0DifBeZ8qBPixy9nG8990kwSN84sEEy6rw2NDRz3jX2DpRufSC0WuIwZI4HzGjKnGuAn/s320/woman-3170568_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Myös junon kanssa riisuttiin suhteesta sessioiden ulkopuolinen D/s pois. Ei enää somerajoituksia, jokapäiväistä kiitollisuuspäiväkirjaa, pelkästään luvanvaraista alkoholin nauttimista tai alarajaa päivittäin juodun veden määrälle. Kuten jätinkin kanssa, ymmärrän täysin että tilanne vaatii mukauttamista, eikä siinä mitään. Mutta harmittaa saa. Juuri kun olen oivaltanut, miten itse asiassa kaipaan aika kovasti sitä että minua hallitaan ja rajoitetaan myös arjessani, varsinkin tuolla tavalla huolenpidollisesti.<br />
<br />
Ja jälleen seuraukset peilautuvat minun ja joonatanin suhteeseen. Pieniä, huolehtivia ohjeita, joita noudatan kuuliaisesti. Hampaat pestään aamuin illoin (tietysti, mutta hassua miten eriltä sekin voi tuntua kun toimii toisen sanan alla), kädet pestään joka kerta kun tullaan ulkoa sisälle, ja puhelimen käyttöön pyydetään lupa samassa tilassa ollessa. Lisäksi joonatanin säännöt auttavat hallitsemaan pahaa tapaani repiä kynsinauhoja. Aina kun tekee mieli, teen sen sijaan venytyksiä tai rasvaan ärsyttävät kohdat. Toimii aika hyvin! Ja tulee venyteltyä kun mun ihan oikeasti pitäisikin.<br />
<br />
Tällainen imperatiivinen huolenpito liittyy toiseenkin asiaan joka on elänyt. Joonatanin kanssa seksuaalinen dynamiikka on kehittynyt vahvasti isi-pikkuishommiksi, joista tulen kirjoittamaan toisella kertaa perusteellisemmin. Todettakoon vain, että se on <i>huikeaa. </i>Kuin jokin maaginen lipas olisi tempautunut auki ja sieltä nousisi kaikkea saatanan säkenöivää ja suunnattoman suurta.<br />
<br />
Eikä enokaan ole enää pelkkä platoninen pervobestis. Yhtenä päivänä kun olin sen luona teellä, sylittely menikin seksiksi. Se kuristi minua ja työnsi sormiaan suuhuni, nipisteli nänneistäni orgastisia tuntemuksia. Pani minua lopulta joka paikkaan, laski vain legginsini alas ja työntyi sisään. Ja taas taannuin pikkutytöksi, mutta ihan toiseksi kuin jätin, junon tai joonatanin kanssa. Edelleen, aiheesta enemmän ensi kerralla (ehkä, jollei ole jotain akuutimpaa).<br />
<br />
Kaiken tämän vispilänkaupan päälle olen ujosti kiinnostunut yhdestä ihanasta tyypistä BDSM-baarissa. Sen suhteen mun olis pakko olla aloitteellinen jos tahtoisin alkaa tutustumaan, ja sekös ei tältä tytöltä noin vain käytäkään. Sitä paitsi, en tiedä olisiko mitään järkeä pyöritellä tätä polypalleroani enää yhtään isommaksi. Lähtee pian karkuun kuin kurpitsakärryt Haisulilta.<br />
<br />
Tunnelmat paikan päältä? Freaking out. Tähän asti olen kaikkien viimeaikaisten suhdekiemuroideni suhteen onnistunut pysymään verrattain tyynenä. Yksi ainut koko olemassaoloni perustuksia ravisuttava kriisi, hyvä minä!<br />
<br />
Tällä hetkellä tekee mieli käpertyä sikiöasentoon kädet korvilla ja huutaa. "Äläkää ampuko minä oon omia." Tiiä taas yhtään mitä kaikilla näillä tunteilla ja haluilla pitäisi tehdä. Pää pommittaa pelkoperäisiä asioita joita en yksinkertaisesti tahdo kuulla, mutten voi sivuuttaakaan. Mikä perkeleintä, tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa minkä verran tästä sisäisestä sekasorrosta on todellisten tekijöiden summaa, mikä taas valunee verenä ulos muutaman päivän sisällä.<br />
<br />
Never stop the madness, todellakin. </div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-63117267964416518032020-02-18T16:54:00.000+02:002020-02-18T18:25:08.336+02:00Pisteiden yhdistelyä<div style="text-align: justify;">
Olen <i>taas</i> yltä päältä pihkassa. Jollen olisi läsnä kun näitä asioita tapahtuu, epäilisin ilman muuta että keksin kaiken hatustani. Minkä saatanan Sammon se minä olen muka takonut, kun tämä onni ei ota loppuakseen? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Totta joonatan kuitenkin on, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Ollaan kirjoiteltu jo joitain viikkoja, ja olin alusta asti ihastuksissani. Kaverin kirjallinen itseilmaisu on sellaista sorttia, että mulla pyörii pikkuhousut jaloissa. Onnistuin silti asettumaan, koska tulkitsin että se halusi ainoastaan keskustella kanssani. Jossain vaiheessa molemminpuolinen ihastus nosti kuin nostikin päätään, ja erinäisten vaiheiden jälkeen eskaloitui ensimmäiseen tapaamiseen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viestien perusteella seksuaalinen attraktio on ollut sen verran käsinkosketeltavaa, että olisi ollut melkoinen yllätys jos mitään ei olisi tapahtunut. Tietysti sekin optio oli olemassa, siitä huolimatta että mentiin suoraan joonatanin asunnolle. Mulle kahvittelut julkisella paikalla ei ole mikään ensitreffien edellytys, hankkiudun naamakkain vain ihmisten kanssa joiden perustellusti luotan paitsi tuntevan konseptin nimeltä <i>ei, </i>myös suhtautuvan kirvesmurhaamiseen lähtökohtaisen nihkeästi. Mutta niin, tapahtui aika paljonkin mitään. Kun palasin kotiin, maailma oli pelkkää keijupölyä ja pastellivärejä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDb6OAiQK0gl5PRU1gasPyfmWS-ZBV9YhUlVplOgm0TabWR8HgSWmqh-t34uTiaYtsMOzEkAoAe20dcjUjhIeTuNblfoTRshfrb9yC4kWLD1WSv0ANn2C-v-k3NJEEB0cjCLdP5srjNMdD/s1600/converse-2485685_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1065" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDb6OAiQK0gl5PRU1gasPyfmWS-ZBV9YhUlVplOgm0TabWR8HgSWmqh-t34uTiaYtsMOzEkAoAe20dcjUjhIeTuNblfoTRshfrb9yC4kWLD1WSv0ANn2C-v-k3NJEEB0cjCLdP5srjNMdD/s320/converse-2485685_1920.jpg" width="213" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ehkä me suudeltiin jo hississä, ainakin sain painaa pääni joonatanin rintaa vasten. Kotioven sulkeuduttua se sai minut tuntemaan itseni tosi kauniiksi avatessaan mekkoni napit, katsellessaan ja puristellessaan rintojani ihaillen. Pian joonatan antoi minun pudottautua polvilleni ja ottaa sen suuhuni ensimmäistä kertaa, imeä kovaksi jotta saattoi työntyä syvälle kurkkuuni. Niin syvälle, että oli parempi siirtyä pesuhuoneeseen, koska välillä minä oksensin vähän. Happamia vesiä sisältäni.<br />
<br />
Tässä vaiheessa joonatanin verbaliikka teki minuun uudenlaisen vaikutuksen. Sen tapa puhua kauheuksia on kiehtovan omintakeisella tavalla kieroutunut. Samalla kun se todella sivaltaa siitä millainen huora olen, miten monen kyrvän on täytynyt suussani käydä jotta osaan niin hyvin, se suhtautuu asiaan sangen suurella sympatialla. Äänestä ei katoa tyynnyttelevä lempeys vaikka se sanoisi miten hirveitä. Kuin se vilpittömästi säälisi minua, säälimättä yhtään käyttää suloista surkeuttani hyväkseen.<br />
<br />
Joonatan laukesi sotkien kasvoni kokonaan. Käski sulkea silmäni ja antoi spermansa valua lämpimänä niiden yli poskilleni, levitti sitä kyrvällään ja työntyi takaisin suuhuni. Nostettuaan minut lattialta se komensi katsomaan peilistä. Kauhea temppu, mutta aika pahuksen kiihottavakin. Sitten se vei minut suihkuun, sylitteli ja suukotteli, ja sai jollain kierolla konstilla käytännössä pyytämään sitä pissaamaan päälleni.<br />
<br />
Hetken hellittelyn jälkeen joonatan antoi hyvin havainnollistavan anatomian oppitunnin, niin kivun kuin nautinnonkin näkökulmasta. Se etsi ja näytti joka puolelta kehoani kipeimmät hermopisteeni, painoi sormensa niihin ja aiheutti silmitöntä kipua kummallisen kevyelläkin kosketuksella. On aika hurja hissi millaisia reaktioita sellainen kipu aiheuttaa. Nopeasti nouseva hätä, <i>ei enää yhtään</i>, ja välittömästi kun kosketus ja sen myötä kipu lakkaa, sitä haluaakin lisää. Ei ihme että siitä menee melkoiseen pöllyyn. Vinguin, voihkin ja nauroin vuorotellen. Pidän myös valtavasti siitä, miten intensiivinen kontakti tuolla tavalla satuttaessa säilyy. Ikään kuin leikiteltäisiin sormin sillä rajapinnalla jossa ollaan erit, mutta kipukokemuksen sisällä erottumattomasti toisissa kiinni. <i>Tästä sinä loput ja minä alan.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjK-P5-xTzEoCjmsCcrfUcZbNmv-tWvaOrcahyphenhyphenGUPTRDSALVUz-lcojN21guSI8m_QwKP4_thhJ_LdwlzzVm4Ls2UPvB7_M5vmEa9kehYHmdjxaBbkwE1fowHdM5iBpnhSxN07wculRYMR-/s1600/adult-1869735_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjK-P5-xTzEoCjmsCcrfUcZbNmv-tWvaOrcahyphenhyphenGUPTRDSALVUz-lcojN21guSI8m_QwKP4_thhJ_LdwlzzVm4Ls2UPvB7_M5vmEa9kehYHmdjxaBbkwE1fowHdM5iBpnhSxN07wculRYMR-/s320/adult-1869735_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ja sitten oli se nautinto-osuus. Täytyy todeta, etten ole koskaan erityisemmin piitannut G-pisteronklauksesta tai muutenkaan hirveästä pillun leipomisesta. Se ei ole pullataikina, herra paratkoon. Värkkini voi olla vähän erityisherkkä ja tiedostan sen, mutta ikävä kyllä kaikki seksikumppanini eivät ole aina tehneet samoin. Minua ainoastaan sattuu kun sinne mennään siirtomaaisännän ottein, kaiken huipuksi vielä kuvitellen että hihkun hekumaani ja kiemurtelen kiimasta, kun oikeasti yritän heidän ylpeyttään loukkaamatta kieliä kärsiväni. Pitäisi opetella kommunikoimaan reippaasti suoraan, tiedän. Se on vain paljon helpompaa jos liikutaan leveyksillä "älä ihan niin lujaa jooko", ei niinkään enää silloin kun siirrytään luokkaan "voitko pistää sen moottorisahan pois".<br />
<br />
Höhlä sanoa, mutta minusta tuntui että joonatan todella kuuli pilluani. Kuunteli reaktioitani ja minua, varmisti tarvittaessa. Tuntui mielipuolisen hyvältä, painauduin sen kättä vasten kuin eläin jota rapsutetaan juuri oikeasta kohdasta. Ironista sinänsä, fyysinen nautinto oli niin suurta että se pitkälti blokkasi orgasmini. Kuten olen kertonut, en laukeile ilman päänsisäistä pornoani, enkä todellakaan pystynyt keskittymään kuvitelmiin kun kehossa kävi sellainen kuohu ja kohina.<br />
<br />
Jotain muuta sen sijaan tuli. Kun olin lopulta pyytänyt joonatania lopettamaan, se kysyi olinko tosiaan sanonut etten ole koskaan squirtannut. Vahvistin, olen suhtautunut sangen skeptisesti siihen että sitä tulisikaan tapahtumaan. Niinpä kun joonatan virnistäen nosti nähtäväkseni nesteistä kiiltelevän kätensä, ensimmäinen ajatukseni oli että <i>se on vale. </i>Vaikka minusta olikin tuntunut erilaiselta kuin yleensä, luulisi ejakulaation yhtä kaikki erottuvan edukseen, mutta on totta että tuoksui toisenlaiselta kun haistoin joonatanin kättä. Ehkei sitä välttämättä huomaa jollei roiski alvariinsa. Pidätän joka tapauksessa oikeuden olla helkkarin hämmentynyt.<br />
<br />
Enkä ainoastaan tästä nimenomaisesta tapauksesta. Tässä piisaa prosessoitavaa kaiken suhteen. Vähän hirvittääkin, ihastuminen on aina omalla tavallaan pelottavaa ja piinallista, saati silloin kun on tällä tavalla paljon pisteitä yhdisteltävänä. Silti päällimmäinen tunne on onni ja massiivinen mielihyvä, sekä henkisesti että yhä fyysisesti. Minulla on pieniä mutta ihanan kipeitä mustelmia eri puolilla kehoani, aivan kuin ne ympäröisivät minut. Muodostaisivat kartan, tai ehkä verkon tuekseni.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tavoilleni uskollisena ujostelin vielä niin etten saanut montakaan sanaa suustani koko aikana, muttei siitä huolimatta ollut millään lailla epämukava olo. Joonatan on valloittavalla tavalla suora tyyppi, sen läsnäolossa ei ole minkäänlaista ehdollisuuutta. Se on siinä, niine hyvineen, ja hymyilee paljon silmiäänkin syvempää. Sellaista ihmistä on vaikea pelätä, vaikkei vielä itse mikään mutkattomuuden manifesti osaisikaan olla.<br />
<br />
Ei tässä ole taas minkäänlaisia takeita, että maksaisi vaivan ponnistella itsensä yli. Voi olla että tulee turpaan vaan ja lujaa. Hulluhan minä silti olisin, jos alkaisin enää tässä vaiheessa himmailemaan. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-81831650884943173342020-02-03T14:29:00.002+02:002021-05-27T05:21:06.794+03:00Verta, virtsaa ja vinksahtaneita reaktioita<div style="text-align: justify;">
Meillä oli jätin kanssa vähän verinen kohtaaminen enon tykönä. Meni pikkusen etusivu uusiksi, mutta oli silti jostain syystä erityisen ihanaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Jätti tuli puolenpäivän maissa, ja on sanottava että minun päiväni oli siihen saakka ehtinyt olla sysipaska. Vitutti ja hermostutti, itku ei ollut kaukana. Eikä ainoastaan siksi että kärsin kuukautisiani, maailma totisesti pisti panoksensa pottiin. Olin yhtä kaikki luottavainen että jätti saisi minun hermopinteeni käsiteltyä, enkä erehtynyt yhtään. Leijuin pari päivää viitisen senttiä lattianrajasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se on aivan toisenlaista ilmaa jota jätin kanssa hengitän. Kun se on siinä ja ottaa minut syliin, työntää sormensa hiusteni lomaan ja tukistaa muristen, koko painovoima tuntuu kääntyvän. Mikään ei vedä minua alas vaan kohoan kaikkea muuta kevyempänä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Ensin jätti riisui minut, koska <i>huorat ei tarvitse vaatteita.</i> Väitän että se nipisteli, läimäytteli ja sylki tavallistakin suuremmalla antaumuksella, koska edessä oli peili josta saattoi katsella. Siltä ainakin tuntui, että se katsoi kahdesta suunnasta. Jätti riisui vyönsä ja kietoi kaulaani, käskien nurkkaan polvilleni. Menetin tietoisuuteni täysin, kun tunsin sen painavan raskaan jalkansa selkäni päälle, antoi olla siinä allaan käydessään läpi mitä kaikkea julmaa aikoi kanssani tehdä. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA7dQhHka59GWBvMLZlYTiVMwI_2j_qvHbvjNdu7Iom2HeGsOUw51gRchXnWCB2HRRkebRnVcI4lDeYvHunKvQ8_UT98tUg7EcvSDAVtIup0nktLV3MgSeHBHwu6qnCyftXZHJn8RywJQy/s1600/legs-2144697_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA7dQhHka59GWBvMLZlYTiVMwI_2j_qvHbvjNdu7Iom2HeGsOUw51gRchXnWCB2HRRkebRnVcI4lDeYvHunKvQ8_UT98tUg7EcvSDAVtIup0nktLV3MgSeHBHwu6qnCyftXZHJn8RywJQy/s320/legs-2144697_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten se käänsi minut ympäri ja painoi itsensä vasten kasvojani. Riisui kyrpänsä esiin ja alkoi survoa sitä kurkkuuni, ehkä kovemmin kuin koskaan. Sai kyynelehtimään ja yökkimään, yrittämään epätoivoisesti hakea asentoa jossa sen olisi mahdollisimman suora käytävä kulkea. Jossain vaiheessa aloin maistaa rautaa ja kun katsoin, näin miten jätin varsi valui pientä punaista. Ajattelin että se olin minä, että huuleni olisi auennut tai jotain, mutta jätti se oli joka vuosi. Se oli vahingossa iskenyt itsensä vasten hampaitani. Minkäs teet, rapatessa roiskuu joskus verta, ei ollut ensimmäinen kerta. Eikä viimeinen. </div>
</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joka tapauksessa tapaturma hieman rajasi mahdollisuuksia heti kättelyssä. Esimerkiksi roisi perseraiskaaminen on avohaavasta aralla alapäällä vähän kehno konsepti. Mutta päästiinpä taas siihen ytimeen, miten pieni palanen penispenetraatio hyvässä seksissä on. Tehtiin sen sijaan paljon muuta hyvin hc:tä. Muun muassa katseltiin toisiamme silmiin, <i>todella </i>paljon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Leukailu sikseen, se oli oikeasti hemmetin hurjaa ja intensiivistä. Olen vähän väistelijä mitä katsekontaktiin tulee, ja usein pyrin piilottamaan koko päätäni minkä pystyn (eli harvemmin hirveän hyvin kun se tässä harteilla nyt kuitenkin on). Tällä kertaa jätti piteli päätäni pitkään sylissään risti-istunnassa ja satutti minua. Nipisti ja kiskoi nännejäni, ja löi uusiin paikkoihin. Ei enää pelkällä avokämmenellä vaan nyrkeillään myös, ja ne nyrkit on suuret. Tulee mieleen Räyhä-Ralf kun mietin sitä rusikoimassa kylkiäni. Pelotti ihan kamalasti, tiesin etten voi sille mitään. Olin aivan käsittämättömän haavoittuvainen ja hauras sen iskujen alla. Samalla näin sen kasvot yläpuolellani, silmät jotka katselivat kärsimystäni, ja minä jotenkin takerruin niihin. Katsoin kasvava kauhu ja kipu, mutta samalla alistunut odotus omissa silmissäni. Kun lopulta alkoi sattua liikaa ja suljin ne, tai käänsin katseeni pois, tuntui siltä kuin olisin samalla särkynyt jätin käsiin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten me tehtiin se uudestaan. Ja uudestaan. Ja se oli i-h-a-n-a-a. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikkei jätti päässytkään raiskaamaan persettäni kyrvällään, se teki sormilla kaiken voitavansa. Tunkeutui minuun eri asennoissa aina vain kovemmin, lopulta jälleen neljällä jättisormellaan. Sattui, sanoin monen monta kertaa vetoavasti ai, ja samalla silti voihkin nautinnosta. Ja sitten jätin pitikin mennä pesemään kätensä, koska minustakin oli tullut vähän verta. Nauroin jälkeenpäin silitellessä, miten pieni onnekas pyllyni säästyi jätin pahimmalta jo toistamiseen, johon tämä ihan relevantisti totesi että no niin. Viimeksi se oli täynnä kusta ja nyt niin täynnä sormia että repesi pikkuisen. Ettei mun ehkä kovin lällällää kannatakaan olla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi03lrxox0csQ_9H9PVM_-J9q1dvc9XVj6z5jKpPsxWhWuZB64tkWh9Tu1FN5pIQhdECCDn4qPtVcbIw62hSL99T56X8PbIhf_Eron2hgVNjmeZslD9AH7X8UoA9EOe5gRLlDrzPsmB8mxJ/s1600/person-731141_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi03lrxox0csQ_9H9PVM_-J9q1dvc9XVj6z5jKpPsxWhWuZB64tkWh9Tu1FN5pIQhdECCDn4qPtVcbIw62hSL99T56X8PbIhf_Eron2hgVNjmeZslD9AH7X8UoA9EOe5gRLlDrzPsmB8mxJ/s320/person-731141_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jätti teki muutakin inhottavaa. Jotain sellaista, jonka se oli kuulemma nähnyt jossain pornopätkässä ja ajatellut heti että se olisi varmasti minusta tosi kamalaa. Terävä kaveri, oli saatananmoiseen tappiin asti juuri sitä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se kusi minun suuhuni, tällä kertaa todella haluten minun juovan sen. Laittoi pitelemään lasia leukani alla, jotta voisin juoda mitä en sen kustessa ehtisi. Siksi yritin hurjan kovasti, nielin sisälleni kaiken mitä saatoin, mutta sitä tuli valtavan paljon ja minua oksetti lämpö jonka tunsin täyttävän vatsani. Ja kun se oli ohi, lasi oli yhä täynnä. Olin valmis yrittämään koska jätti tahtoi, mutta ihan todella tiesin etten välttämättä fyysisesti pystyisi siihen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten jätti otti lasin käsistäni. Asetti sen huulilleni ja alkoi kaataa. Vannon että nielin koko kaiken mitä saatoin, mutta silti iso osa valui huulteni ohi syliini. Mutta minä join, join niin paljon etten koskaan, ja se tunne vatsassa oli kokonaisvaltaisesti vastenmielinen. Niinpä kun jätti sitten piteli kasvojani käsissään, katseli minua kusisissa hiuksissani ja suttaantuneissa meikeissäni kuiskaten minun olevan sietämättömän kaunis, olin pakahtua onnesta. Näin miten tyytyväinen se tyttöönsä oli, ja jos sitä joskus onkin vaikea sisäistää, tämän performanssin jälkeen saatoin saamari soikoon tuntea ansaitsevani sen.<br />
<br />
Jätti pesi ensin itsensä, sylki päälleni kun makasin sen pesuveden roiskeissa pienenä myttynä, ja yllättäen kiersi suihkun letkun kaulani ympäri alkaessaan pestä minua. En tiedä miksi, mutta ele tuntui järisyttävän kiihottavalta. Olen palannut miettimään sitä hetkeä jo lukemattomia kertoja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän koko kauhistuttavan kusisession jälkeen mulla oli niin hyvä olla ettei mitään tolkkua. Nautin jätin sylistä ja suukoista, muistin miten monta kertaa se oli sanonut <i>hyvä tyttö</i>, ja menin pikkuisen pöllyihini. Sain hillittömiä naurukohtauksia tyystin typeristä syistä enkä saanut lopetetuksi, se vain jotenkin tuli ja tuli sisältä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jostain syystä subspace tuo mulle aina tullessaan jonkin korvamadon. Jo sinä aikana kun pääni muuttuu hattaraksi ja sieltä katoaa kaikki muu, sinne tulee musiikkia tilalle. Joskus se on yksi kappale tai tietty kohta siinä, joskus se on joku sekopäinen remix, ja saattaa soida päässäni vielä monta päivää jälkikäteen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun olin lauennut kahdesti jätin sylissä vatsa täynnä sen virtsaa ja siementä, päässäni pyörivä biisi oli tämä. Ja mua naurattaa vieläkin silkasta hyvästä mielestä, koska oli ihan poikkeuksellisen osuva siihen paikkaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/1ccjXDm3WMg/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/1ccjXDm3WMg?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div>
<br /></div>
Voin olla vähän vinksahtanutkin, mutta jos en teistä ole onnentyttö, en tajua mitä <i>teidän</i> päässä oikein liikkuu.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-28875594183480980522020-01-25T12:20:00.001+02:002020-01-25T12:47:51.925+02:00Tuulta ja tyventä<div style="text-align: justify;">
On ollut vähän tuulista. Vaikea sanoa mikä dominopalikka kaatui ensin, mutta meni melko pitkä pätkä matalaksi. Nyt istun lattialla jalat levällään, kädet puuskassa ja huuli väpättäen katselemassa koko kosahtanutta komeutta. Että <i>voi paska </i>miten se nyt noin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä ja mio on päätetty erota. Ei mitään sen suurempaa draamaa siinä, mutta onhan se perseestä. Sattuu. Silti on helpottunutkin olo, olen varma että on kaikille parempi näin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulle ero on osa prosessia, jonka tiimellyksessä olen tullut kyseenalaistaneeksi kovin kantaviakin rakenteita itsessäni. Alkuun sukelsin suoranaiseen seksuaali-identiteettikriisiin. Kevyttä kauraa, kyseenalaistin muun muassa kaikki koskaan kokemani tunteet toisia kohtaan, sekä niin polyamorisuuteni kuin alistumisenikin. Tuntui kuin valtavan kristallilinnan läpi olisi pyyhkäissyt paineaalto, joka pistää kaiken helisten sirpaleiksi. Hetken olin vakuuttunut siitä, että olen aivan hirveä ihminen, joka käyttää muita pelkkänä taikapeilinä hokemaan omaa ihmeellisyyttään. Kävelevä klisee, joka ei voi rakastaa ketään toista kun ei itseäänkään.<br />
<br />
Se on varmasti totta, etteivät minun ongelmani ole sen omaperäisempiä kuin kenenkään muunkaan. Sen sijaan en usko enää olevani silkka Saatana sunnuntaihatussa. Saattaisin luullakin, jollei minulla olisi ollut enoa osoittamassa aukot kehittelemässäni tuhoteoriassa. Se ei lopulta tarvinnut siihen kovinkaan monta siirtoa. Mua vähän itkettää kun ajattelen miten hyvin se minut tuntee ja tykkää musta silti. Ja miten se on liian älykäs nielemään mitään mun hevonpaskaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7L6qY0-MFAhlG-DXifetwyGTIsNyPCz4IYWivsGX6dn2NtboZmQgjC_W7zIeLKZ6dco2R35NCkBjFycEek2lgkIanb6hG26euei9QqJf1MsJS6uVKB0393AAPHHzlx8lVM0IORC_IvCmI/s1600/girls-1209321_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7L6qY0-MFAhlG-DXifetwyGTIsNyPCz4IYWivsGX6dn2NtboZmQgjC_W7zIeLKZ6dco2R35NCkBjFycEek2lgkIanb6hG26euei9QqJf1MsJS6uVKB0393AAPHHzlx8lVM0IORC_IvCmI/s320/girls-1209321_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Juno puolestaan on katsonut kunnia-asiakseen huolehtia, että vaikeidenkin aikojen keskellä pysyn kunnollisesti kidutettuna. Kun väistelin väsymystäni sen käskyjä, se ajoi minut jonnekin teollisuustakapihalle ja hakkasi minusta anteeksipyyntöjä. Silloin se nöyryytti minua verbaalisesti tavalla jota mulle ei ole koskaan tehty, ja jonka en olisi ikinä uskonut tuntuvan minusta millään tavalla hyvältä. Sätti minua asioista joita olen jättänyt tekemättä, ja toisaalta niistä mitä teen pieleen. Niistä pienistä asioista, joista oikeasti koen häpeää ja syyllisyyttä.<br />
<br />
Ja tiedättekö mitä. Hetkeksi pääsin viimeinkin niistä irti, juno yksinkertaisesti otti ne minulta pois. Kun se sanoi ne ääneen ja rankaisi minua niistä, ne olivat lunastettuja ja loppuunkäsiteltyjä, poissa sielustani. En sanoisikaan että se tuntui hyvältä, se oli vielä parempaa. <i>Koska hetkeen minusta ei tuntunut pahalta. </i><br />
<br />
Sitten se vei minut elokuviin. Oli luvannut minulle Frozenin, mutta veikin siihen uuteen taidelesboleffaan ja pisteli reisiäni haarukalla. Kuin ilkeä voi toiselle oikein olla..!<br />
<br />
Se on muutenkin mulle kovempi kuin kukaan muu. Olen tottunut selkäsaunoihin ja sen semmoiseen, mutta mitä enemmän junon kanssa olen, sitä kauemmas sellaisesta meiningistä mennään. Kohti silkkaa sadistista kidutusta. Viime yönä se paineli minun rintalastaani ja voi vittu ette tiedä miten kovaa se sattuu. Minulta pääsi täydellinen hätäitku, vollotin täyteen ääneen ja rukoilin sitä lopettamaan. Mutta se ei auta junon kanssa, sen se teki selväksi. Ettei se lopeta ennen kuin käytän liikennevaloja, mitä en ole koskaan ennen joutunut tekemään. Aamulla kun se teki samaa uudestaan, painoi sormensa ennestään arkaan rintaani, tuntui kuin piikki olisi lävistänyt koko kalloni ja alkoi oksettaa. Tyhmänä tyttönä kerroin sen junolle ja kuinkas sitten kävikään. Se vei minut vessaan ja pakotti oksentamaan, työnsi kättään kurkkuuni kunnes yskin sisältäni kitkerää litkua sen sormien lomitse.<br />
<br />
Mutta kun se piteli minua sylissään, nukahdin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman tuntikausien taistelua. Nukuin aamuun asti ja näkemättä painajaisia. Tunnen junon kanssa olevani turvassa, yhtä aikaa särkyvällä ja minkä tahansa iskun kestävällä tavalla rakastettu.<br />
<br />
Siltä ylipäätään tuntuu nyt. Ei minua pelota mikään, ei varsinkaan kenenkään menettäminen. En oikein enää koe että siten voisi käydäkään. <i>Ei se lopu se muuttuu.</i> Tänään ollaan näin, jonain päivänä todennäköisesti jollain toisella tavalla, muttei kukaan voi ottaa minulta mitään pois. Ei palaakaan siitä, mitä olen toisten kanssa jakanut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuntuu vapaalta. Ei tarvitse etsiä mitään kun ei mitään puutu. Jos jotain löydän, se voi olla mitä vaan ja muuttaa ihan yhtä hyvin kaiken tai ei yhtään mitään.<br />
<br />
Ei minun onneni ole siitä kiinni. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-69385776127125914742020-01-03T17:15:00.000+02:002021-05-27T05:21:06.794+03:00Syväluotaavaa spekulointia<div style="text-align: justify;">
Jätti kävi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se tuli niin myöhään yöllä että olin ehtinyt jo nukahtaa. Käperryin sen kainaloon unisena ynisemään onneani, kun se oli viimein siinä. Se piteli minua suuressa ja lujassa jätinsylissään, ja ajattelin jo sen haluavan alkaa nukkumaan, kunnes se painoi peukalonsa huulieni väliin. Ensin hellästi, antaen minun imeä sitä sievästi omaan tahtiini, mutta pian vaativammin, alkaen puhua jätinkieltään, niitä matalalta muristuja kauheuksia minusta. Nukkumaan alettiin vasta kun se oli lauennut suuhuni ja tyyntynyt takaisin ennalleen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On aika hauskaa, että jätistä on todella tullut jätti. Tarkoitan, että kun keksin sille lempinimen tätä blogia varten, en ajatellut ollenkaan että jätti se olisi jatkossa oleva, myös meidän keskinäisessä puheessamme. Sitä ei ole aiemmin käynyt, en minä ole sanonut setää setäksi tai Kuningatarta Kuningattareksi missään muualla kuin täällä. Mutta jätti se nyt on, ja nimenomaan silloin kun se on minulle julma. Siirtymä on saumaton ja äärimmäisen luonnollinen. Pieni taianomainen täydenkuun efekti siinä silti aina on, kun joku niin suloinen ja kiltti onkin äkkiä jotain täysin pidättelemätöntä. <i>He's not a man anymore.</i> Tiettyä jakomielisyyttä mutta ihanaa sellaista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamu meni aika arkisissa merkeissä. Minun täytyi huolehtia koira hoitoon, jotta jätti saisi kaikessa rauhassa raiskata ja pahoinpidellä minua. Kun ajoin takaisin kotiin, minua tosissani jännitti ja ujostutti. Lähinnä olisin halunnut mennä siltä kokonaan piiloon, mutta se ei tietystikään käynyt päinsä.<br />
<br />
Jätti käski minut vierelleen sohvalle ja piteli minua välillä niskasta, välillä kaulasta. Samalla se työnsi sormiaan minun suuhuni, mikä on muuten nykyään minusta esileikkien aatelia. Aivan mielettömän kiihottavaa..! Jätti nautiskeli minun odotuksestani ja kaikesta tarjolla olevasta ajasta täysin siemauksin, joi teetänsä verkkaisesti tasan tuntien miten minä jo kiemurtelin ja vingahtelin nahoissani. Siinä se urahteli ja mietiskeli ääneen yksi kerrallaan asioita joita tahtoi minusta seuraavaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se tahtoi minut puhtaana, alastomana ja hiukset saparoilla. Raipan jolla lyödä, sekä tarjottimella tapin, liukuvoidetta, minulle mieleisen lelun ja sen asian jonka olin ostanut meille joululahjaksi. Jotain pientä, tiedättehän. Sellaista mitä nyt ostetaan muutaman kuukauden tapailun jälkeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcbPSrX6pC-z2c6QTHKEn0-gSmohPSfmxRuzJNeJH2iAv3WRNTHWWG7Am-QG8w15tj4XR1UEPAX-RO-sNp3wR8xlr3L7fzWZqbgabcvwyVWQtB2c2AZ4-Un3EjbnH0dCsblfgwrmKrn7Kf/s1600/lataus+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="179" data-original-width="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcbPSrX6pC-z2c6QTHKEn0-gSmohPSfmxRuzJNeJH2iAv3WRNTHWWG7Am-QG8w15tj4XR1UEPAX-RO-sNp3wR8xlr3L7fzWZqbgabcvwyVWQtB2c2AZ4-Un3EjbnH0dCsblfgwrmKrn7Kf/s1600/lataus+%25281%2529.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin järkyttävän häpeissäni sen typerän tarjottimen kanssa ja sillä tavalla täysin alastomana, mutta suoriuduin kuin suoriuduinkin takaisin jätin luo. Mitä sen jälkeen tapahtui, onkin sitten aika maagisia asioita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jätti leikki minulla kauan siinä sohvalla. Sillä oli kumihanskat käsissään, ja se työnsi sormiaan sisääni. Veti minut aina takaisin ylös, kietoi kätensä kaulalleni ja puri merkin selkääni. Laittoi minut imemään sormiaan jotka olivat juuri olleet perseessäni. Hellitti sitten otteensa ja tuuppasi minut takaisin polvilleni pylly pystyssä ja jatkoi penkomistaan. Lopulta se työntyi sisään pilluuni, istui rennosti paikallaan sohvalla ja laittoi minut tekemään työt. <i>Tyydytä jättiä. </i>Saparot huiskivat pääni sivuilla kun työnsin itseäni sitä vasten uudelleen ja uudelleen. Se tuntui upealta, törkeältä esineellistämiseltä ja nöyryytykseltä. Varsinkin kun se toisti sitä. Veti itsensä ulos ja laittoi minut taas pyllistelemään levittääkseen reikääni, ja veti sitten noin vain takaisin työntyäkseen sisään ja odotti täysin oikeuksin minun jatkavan käskemättäkin. Koska niin minä tein.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En hahmota missä välissä, mutta joka tapauksessa jätti löi minua kovaa ja kauan. Antoi hengittää hetken ja jatkoi sitten taas säälimättömän kovilla iskuilla, kunnes rukoilin hädissäni ettei se löisi enää. En tiedä johtuiko se kovasta kivusta vai siitä valtapelistä jolla se minut oli lumonnut, mutta olin poikkeuksellisen tukevassa endorfiinikännissä. Muistan maanneeni seuraavia iskuja odotellessa poski mattoa vasten silmät sumuisessa puoliummessa, ilman ainuttakaan ajatusta päässäni ja pelkkä nautinto kehossa kohisten. Käsittämättömän onnellisena ja läpikotaisin antautuneena. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luulen että vielä lyömisen jälkeen jätti jatkoi sormileikkiään, ennen kuin lopulta työnsi tapin sisääni. Se otti minut taas otteeseensa ja murisi korvaani tahtovansa minun menevän sängylle tyyny vatsani alla ja jalat levällään, valmiina koska se haluaisi panna pilluani. Jälkeenpäin jotenkin huvittaa se tarkkaavaisuus ja keskittyminen millä jätin käskyjä tottelin, painoin vaiti jokaisen sanan mieleeni jotta tekisin varmasti juuri kuten se haluaisi. Aivan kuin mikään koko maailmassa ei olisi yhtä tärkeää. Tämäkin tehtävä oli sangen yksinkertainen, mennä nyt vain makamaan mahalleen, mutta suhtauduin siihen huumaantuneella hartaudella. Kun jätti oli jo tullut huoneeseen korjasin vielä hätääntyneenä asentoani, koska muistin vasta siinä sen "jalat levällään" -kohdan ja säikähdin olivatko ne tarpeeksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se tappi tuntui sisälläni jokaisella työnnöllä, liikkui pyllyssäni jätin tahtiin. Jätti nai minua ensin takaapäin, päästi painonsa päälleni ja murisi nöyryyttäviä kehuja tottelevaisuudestani. Kun se käski minut selälleni pystyin katsomaan sitä silmiin pieniä hetkiä. Enempää en uskaltanut. Jätin katse on hurja kun se on siinä tilassa, se tuntuu kirjaimellisesti syövän minua silmillään. Ne ovat täynnä nälkää ja kylläisyyttä yhtä aikaa, jätti nauttii vallastaan niin silminnähden ja aidosti että siitä on leikki hyvällä tavalla kaukana. Tavallisesti sen katse on aina lempeä, mutta siitä lämmöstä ei näy jälkeäkään kun se riepottelee minua. Pantuaan tarpeekseen jätti laittoi minut imemään kyrpäänsä, kerjäämään jälleen että saisin niellä sen siemenen. Kun anon tarpeeksi kauan ja kiltisti minä aina saan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih-5E_1xrg8EwbiiPal5mRcpiQn5fKmXkWEolRIS1ECeS8RkXIUL9lbz0DQr3SSeMxwpayHv0Rp4Ny4SbTIiJd-AQYNcDg0hkcxYQLRceGFRvNCMvqZvyf_qIJEIRW2TAnJBkD0KpJ4si6/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="267" data-original-width="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih-5E_1xrg8EwbiiPal5mRcpiQn5fKmXkWEolRIS1ECeS8RkXIUL9lbz0DQr3SSeMxwpayHv0Rp4Ny4SbTIiJd-AQYNcDg0hkcxYQLRceGFRvNCMvqZvyf_qIJEIRW2TAnJBkD0KpJ4si6/s1600/images.jpg" /></a></div>
<br />
Sitten koitti aika. Kun jätti oli värissyt ja hengittänyt suurimman raukeuden kehostaan, se oli valmis kokeilemaan meidän uutta leluamme. Se keräsi haluamansa tavarat mukaansa ja ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Alleen se otti saunajakkaran, laittoi kai kumihanskat jälleen käteensä ja komensi minut kontalleni lattialle. Se liikutteli tappia sisälläni ennen kuin otti sen pois, ja sekin sattui kovasti. Kun se tunki taas sormiaan sisälle ja venytti niillä aukkoani, minua alkoi toden teolla kauhistuttaa miten kestäisin sen mitä tuleman piti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta se ei ollut niin paha ensin. Levittimen laittaminen sisään ei sattunut juuri ollenkaan. Kun jätti alkoi avata sitä se loksahti hivenen ja minä säikähdin. Sitten avaaminen oli tasaista, en oikeastaan tuntenut sitä muuna kuin vähä vähältä yltyvänä särkynä koko pepussani. Välillä jätti piti taukoja ja jatkoi sitten avaamista. <i>Katsotaan vieläkö pikkuhuoran reikä leviää. </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Levitettyään minut tarpeeksi auki jätti työnsi painoani vielä vähän eteenpäin, jotta pyllyni olisi mahdollisimman pystyssä. Siinä minä sitten odotin, silmät kauhusta ja odotuksesta selällään, kunnes tunsin lämpimän kusen ruiskuavan päälleni ja sisälleni. Kokonaan minun sisälleni. Voihkin ja vikisin, menin vähän suunniltani. Virtsa täytti minut ja valui ulos, osui välillä pillulleni ihanasti painavana suihkuna. Mietin että olisin hyvinkin voinut saada orgasmin pelkästään siitä, jos se vain olisi jatkunut tarpeeksi kauan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun kuseminen loppui, minun osuuteni vasta alkoi. Jätti ojensi minulle wandini ja tiesin tietysti mitä minun piti tehdä. Yritin liikahtaa varovasti saadakseni sauvan jalkojeni väliin, mutta pienestäkin liikkeestä kuului kammottava hörppäävä ääni ja kusi valui jälleen reisiäni pitkin. Hävetti. Enkä minä halunnut kaiken tulevan ulos ennen kuin olisin lauennut. Ei se kai tullutkaan, jossain vaiheessa jätti ainakin sanoi näkevänsä miten se yhä lainehti sisälläni. Siinäs kuulitte: kaveri ihan oikeasti näki sisälleni ja laittoi minut runkkaamaan siinä katsellessaan. Miten se saattoi tehdä sellaista, miten kukaan saattaa 💜</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulta ei kestänyt kovin kauaa, eikä tällä kertaa totisesti tarvinnut kuvitella mitään muuta kuin sitä missä jamassa sillä hetkellä olin. Kun olin tullut voimattomana vavahdellen ja kiittänyt jättiä, se alkoi irrottaa levitintä. Silloin minua sattui tosi paljon. Ei sentään "ei enää ikinä" -paljon, mutta sen verran että pelästyin. Ja kun lysähdin kerälle kusiselle lattialle, näin että minusta oli tullut vähän sotkua, mikä ei tietenkään ole kovin yllättävää muttei kivaakaan. Kipu, häpeä, helpotus ja orgasmi tulivat itkuna ulos. Jätti antoi minun itkeä, piteli kättään selkäni päällä ja keräsi minut syliinsä, sanoi pitävänsä minusta huolta. Lupasi että olen turvassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On vähän hullua miten helppoa jätin kanssa kaikki on. Luulisi että näin hurjien asioiden toteuttaminen olisi edes jonkinlaisen kynnyksen takana, mutta ei vain ole. Tilanne lipuu kusienemaan niin luontevasti ettei se tunnu vaativan sen enempää eforttia kuin kädestä piteleminen, vaikka vaste onkin valtava. Minä todella antaisin sen tehdä itselleni mitä tahansa se keksii haluta, tiedän ettei se koskaan voisi olla mitään mikä vahingoittaisi minua. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minusta on ihanaa ajatella, että kuitenkin meidän suhteemme on yhä aika alussa. Kun se jo nyt on näin tällainen, voi vain kuvitella millaisiin paikkoihin se meidät vielä vie. </div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-81574746157051028532019-12-24T20:41:00.001+02:002021-05-27T05:19:32.493+03:00Muistoja enon lemmenhotellista <div style="text-align: justify;">
Vietettiin viime viikonloppuna junon kanssa ilta enon lemmenhotellissa. Enolla on siis joutilas huone jota saan sovitusti käyttää kutukoppina, siellä me jätinkin kanssa oltiin ensimmäisellä kerralla kun tavattiin. Kätevää, koska muuten olisi suhteellisen hankalaa löytää tilaa kahdenkeskiselle ajalle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä kertaa tilanne oli aavistuksen kummallinen, sillä eno oli kotona itsekin. Myönnettäköön että se oli minusta snadisti kiihottavaa kans. Jo pelkästään se, että eno sangen hyvin tiesi millaisia asioita siellä huoneessa tapahtuisi, mutta myös että se arvatenkin kuulisi kaikenlaista. Mitenkään järjestetty tilanne ei kuitenkaan ollut, ja korostan ettei enon motiivi tarjota tilaa minulle takuuvarmasti ole päästä tirkistelemään pervoilla pikku korvillaan. (Tässä vaiheessa lienee hyvä muistuttaa, että eno on lempinimi rakkaalle kinky-ystävälleni, eikä kyseessä suinkaan ole ehta sukulaismies.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Juno oli järjettömän upea korsetissaan ja stay up -sukissaan. Hämmennyin siitä aika tavalla, olo oli kuin teinipojalla joka näkee tyttöystävänsä ensimmäistä kertaa alasti. Yhtä aikaa <i>ei vittu miten siistiä</i> ja <i>mitä helvettiä mun nyt pitäis tehä</i>. Nolostunut neuvottomuus mihin kätensä tai katseensa laskisi.<br />
<br />
Minulle junolla oli tällä kertaa varattuna vaate, joka oli ehdoton suosikkini tähänastisista. Vaaleansininen, läpikuultava pitkä mekko jossa oli pieniä röyhelöitä yläosassa. Tunsin itseni oikeasti Helinä-keijuksi. Juno laittoikin minun vaalean tukkani samalla tavalla ylös, ja meikkasi kasvoni hellästi mutta määrätietoisesti pikku prinsessakseen. Niin sillä on tapana.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<script async="" src="https://tenor.com/embed.js" type="text/javascript"></script>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGUeOBtDX3qbYUjKKQ1h_Kydrc2T7gdMQrY-lo6Y6MBQpC89pVQY8G7NiNH9xDzlihGVTM9APXarChHQEa-YEqAwdW-aOhQpqMhtbrE1ZAVuFsUII3F6OG1ae5ZtruIbss-kk0bzASS8QJ/s1600/ethereal-839554_1280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGUeOBtDX3qbYUjKKQ1h_Kydrc2T7gdMQrY-lo6Y6MBQpC89pVQY8G7NiNH9xDzlihGVTM9APXarChHQEa-YEqAwdW-aOhQpqMhtbrE1ZAVuFsUII3F6OG1ae5ZtruIbss-kk0bzASS8QJ/s320/ethereal-839554_1280.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Olin pikkuisen kiipelissä, koska olin ensimmäistä kertaa joutunut olemaan junolle tottelematon. Typerä juttu. Juno oli käskenyt minua pitämään viikon kirjaa ajankäytöstäni, minkä vuoksi jouduin raportoimaan tuoreeltaan viettäneeni pienen "yksityisen hetken". Enpä paljoa taaskaan tiennyt, jos olin kuvitellut selviäväni kiertoilmaisuilla. Eikä riittänyt että kerroin masturboineeni, juno vaati saada tietää mitä olin ajatellut lauetessani. Sitä minä en voinut kertoa, koska en ollut ajatellut. Mitään. Olin väsyksissäni turvautunut nettipornoon. Selitys ei junon tiedonjanoa tyydyttänyt, vaan se komensi laittamaan linkin videoon jota olin katsonut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En helvetissä laittanut. Olen avautunut asiasta <b><a href="https://puremuablog.blogspot.com/2015/07/tytotkin-tykkaa-pornosta.html" target="_blank">jo ammoin</a>: </b>minä katson koko lailla kammottavaa pornoa. Mistään moraalista tarkastelua kestävästä ei voi puhua samana päivänäkään kuin minun runkkumatskustani, ja mitä mauttomampi toteutus, sen vinhempaa vipinää se minun wandiini pistää. Tunnen itseni usein varsinaiseksi paskakasaksi kun nautin sellaisesta. Siksi olenkin tietoisesti pyrkinyt vähentämään ja pärjäilemään oman kammottavan mielikuvitukseni varassa. (Enkä enää katso mummopornoa kuin ihan tosi harvoin, mä vannon!) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sivumennen sanoen, olen hiljattain huomannut olevani todella pervo. Tarkoitan, että jos kunkin kinkyys asettuu jonkinmoiselle janalle, jonka toisessa päässä on pienestä villistä twististä viehättyneet ja toisessa puolestaan umpikierot paskiaiset, minä olen todennäköisesti se koko jana poikittain perseessäni jollain saamarin maapähkinävoilla liukastettuna. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten vain. Tämä nimenomainen video oli kesyimmästä päästä katselumieltymyksiäni, mutta yhtä kaikki sen verran karsea, että junoa en ikimaailmassa olisi laittanut sellaista soopaa seuraamaan. Niinpä tiesin odottaa että sillä olisi antaa minulle pientä palautetta tavatessamme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWLpbkBZ4hVFW-0uSYJ6sUKCd4rvsKiTTig9un51ymIn9nOVjTZHNx5Pgew52TYIK2E2x8JT2vmDxXeMvRd5X-eFEW712qyrlHMzF8SQqI4yqUUmSb5ZZDm8ZQFUo4T61aN8xFBzJXL7qM/s1600/girl-504636_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1074" data-original-width="1600" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWLpbkBZ4hVFW-0uSYJ6sUKCd4rvsKiTTig9un51ymIn9nOVjTZHNx5Pgew52TYIK2E2x8JT2vmDxXeMvRd5X-eFEW712qyrlHMzF8SQqI4yqUUmSb5ZZDm8ZQFUo4T61aN8xFBzJXL7qM/s320/girl-504636_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minua olikin ovulaation ansiosta pirun helppo rankaista. Teki uskomattoman kipeää kevyetkin iskut, olin ensilyönneistä asti todella tuskissani. Hämmentävän raju ero normaaliin. On se saatana kumma että sattuu kun lyödään!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Junoa minun herkkähipiäisyyteni tuntui huvittavan. Iskujen välissä se tivasi kikatellen, josko jo alettaisiin katsomaan pornoa. Pelkäsin että se oikeasti pieksää minua kunnes näytän sen kirotun videon. Siinä tilassa olisin joutunut murtumaan kuin suolatikku alta aikayksikön, enkä ehkä ikinä olisi toipunut siitä häpeästä. Mutta sitten juno antoi minun helpotuksekseni vaihtoehdon. Se oli käskenyt minut tuomaan mukanani kaikki seksileluni, ja niiden joukosta se oli poiminut saman tapin joka minulla oli ollut mukanani jätin luona. Juno osoitti minulle sitä ja Lelon wandiani. Jollen kerran näyttäisi videota, saisin tehdä itselleni orgasmin niiden kanssa, sen katsellessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jouduin miettimään hetken. Olen luvannut... no, pyllyni (keksikää nyt luoja paratkoon sille joku ei-vaivaannuttava sana!) jätin omaksi, enkä ollut ihan varma miten tapin laittaminen sopisi siihen skenaarioon. Tiedän, ettei jätti sellaista yksinoikeutta todellisuudessa minulta edellytä, mutta minulle se on tärkeää ja kiihottavaa. Ajatus siitä, että joku toinen nyt panisi minua perseeseen tuntuu oikeasti väärältä, en haluaisi sitä. Toisaalta, minulle on tärkeää myös se että juno voi leikkiä minulla tahtomallaan tavalla. Harkitsin hetken ottavani asian puheeksi, mutta päätin sitten antaa olla. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että joku toinen olisi saanut nautintoa jätin omistusoikeuden kustannuksella, ja tiesin ettei se missään tapauksessa olisi tahtonut junon jättävän aiettaan toteuttamatta.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun juno auttoi tapin sisälleni, sen sormet tuntuivat täysin eriltä kuin jätin, siroilta ja pieniltä. Tappi oli sama, ja teki taas kipeää. Kipeämpää kuin jätinsormien jälkeen. Jouduin keräämään itseäni hetken että kipu ehti tasaantua, ja juno kysyi sattuuko vai sattuuko hirveästi. Kun vastasin vain sattuvan, sitä nauratti. "No siittähän tässä maksetaan." </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juno sitoi huivin silmilleni ja tiputti kylmää liukuvoidetta päälleni. Piti aloittaa. Ei minua varsinaisesti enää hävetä runkata jonkun toisen nähden, muttei se myöskään ole kovin helppoa. Tietyllä tavalla siinä menee pää kahtia kun toinen on siinä läsnä ja reagoi. Haluaisin oppia keskittymään enemmän siihen, masturboimaan sillä hetkellä jonka keskellä olen, mutta lauetakseni minun yhä vain täytyy upota omiin kuvitelmiini. Juno ei tosiaankaan tehnyt siitä minulle yhtään helpompaa. Se istui hajareisin päälläni, ja vaikken nähnyt mitä se teki itselleen, kuulin miten se nautti ja laukesi lujaa voihkien.<br />
<br />
Se kuulosti käsittämättömän kauniilta. Pölvästiä sanoa, mutta junon orgasmi-ääni kerta kaikkiaan miellyttää minun korvaani, samalla tavoin kuin jonkun lauluääni vain osuu johonkin liipaisimeen itsessä. Se on jotenkin niin täynnä iloa ja täyttymystä, jumalten juhlia ja säkenöivää kirkkautta. Kun minä saan orgasmin, kuulostan lähinnä joltain jalkaan ammutulta pienriistalta.<br />
<br />
Orgasmin minä joka tapauksessa sain. Jossain vaiheessa toisenkin, jälleen junon jälkeen. Voipuneena käperryin sen syliin, ja me makasimme toisiimme kietoutuneina samaan aikaan kun kaiuttimessa Andrea Bocelli ja Sarah Brightman kipusivat Con te partiron kliimaksia kohti. Repesin nauruun, kun tajuntani palaili sen verran että tiedostin tilanteen koomisen mahtipontisuuden. Juno on välillä täysin pimahtanut noitten sen sessiosoittolistojen suhteen. Sieltä voi tulla mitä vaan, parodiahevistä 60-luvun mainoslaulumusiikkiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc9G_biREWjzOPtDXFd9HaL1uQtQPzVwZGecopZ1jrziCN9foF17YUAtKMAgkrV4sAzL-J-q9AgaubyH1W4hFog0rc2aeM-Nw6B7Fr9ln9jO-nYgN3ld9N3SNBeluQGOPF-kEY5oCMDrpG/s1600/candles-64177_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc9G_biREWjzOPtDXFd9HaL1uQtQPzVwZGecopZ1jrziCN9foF17YUAtKMAgkrV4sAzL-J-q9AgaubyH1W4hFog0rc2aeM-Nw6B7Fr9ln9jO-nYgN3ld9N3SNBeluQGOPF-kEY5oCMDrpG/s320/candles-64177_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Nyt on joulu. Mulla on massiivinen molo otassa, kuinkas muutenkaan. Vihaan juhlapyhiä, joulua aivan erityisellä lämmöllä. Ja niin ihanaa kuin kotikotona onkin tulla käymään, minulle iskee täällä aina ennemmin tai myöhemmin jokin määrittelemätön ahdistus. Nyt se napsahti päälle erityisen äkkiä.<br />
<br />
Pari viikkoa on olleet vähän huonoja muutenkin, olen ylipäätään ollut tavallista tyytymättömämpi itseeni ja elämääni. Täällä kun omat ylioppilaskuvat tapittavat seinältä silmät toivoa tuikkien, tulee väkisinkin sellainen olo että voi voi tyttöriepu kun mun täytyy tuottaa sulle pieni pettymys. Samaan aikaan kun kylven ihmissuhteissani onnen yltäkylläisyydessä, minulla on itseni kanssa yhä vain vähän tulehtuneet välit. Inhoan ja sätin itseäni, kun en millään tunnu saavan elämääni hallintaan ja sille tolalle kuin toivoisin. Kirjoittaminenkin on ollut tässä solmussa hankalaa, sanat tuntuvat tahmalta ja takulta.<br />
<br />
Mutta tulee uusi vuosi. Loistava tekosyy päättää, että kaikki muuttuu. Än yy tee <i>nyt</i>.<br />
<br />
Katsoessani junon hampaanjälkiä kaulassani uskon siihen vähän lujemmin.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-67280174327498663962019-12-07T17:41:00.000+02:002019-12-07T17:41:57.870+02:00Jälkiä ja jouluinen tehtävä<div style="text-align: justify;">
Yhtenä iltana juno tuli käymään pikaisesti. Se halusi tuoda minulle jotain, eikä minulla ollut minkäänlaista arvausta mitä se voisi olla. En muista ihan vähän aikaan olleeni yhtä yllättynyt, kun juno nousi autostaan käsissään suuri, kaunis paketti. Se oli joulukalenteri. Essencen kosmetiikkakalenteri, ihan superihana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGBhpiFjGtCdGGL6Zfz_1duzNkvug5nvgQmmRpS4JEf6dSHfuUaqOz8lZBuSBQgLoEUwEYoZ4tM9JV__OGcBLkwyEwFoaji8B-8q44R9q9-HJb56xQ9LKeEG-qvgU01D5WEJ3AA6xuI_4d/s1600/IMG_20191207_160318.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1418" data-original-width="1600" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGBhpiFjGtCdGGL6Zfz_1duzNkvug5nvgQmmRpS4JEf6dSHfuUaqOz8lZBuSBQgLoEUwEYoZ4tM9JV__OGcBLkwyEwFoaji8B-8q44R9q9-HJb56xQ9LKeEG-qvgU01D5WEJ3AA6xuI_4d/s320/IMG_20191207_160318.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kalenteri on samalla tehtävä: joka päivä minun pitää lähettää junolle kuva luukusta tulleesta tuotteesta käytössä. Olen paitsi täpinöissäni myös hyvin vaikuttunut. Idea on sairaan hyvä, miten se keksiikin tuollaista..! Hemmottelun lisäksi saan joka päivä tehdä jotain junon käskystä, mikä on sekä kutkuttavaa että tyynnyttävää. Tuntuu hyvältä kantaa sitä mukanani tällä tavalla, iholla tai kynsissä jotain minkä se on minulle antanut, ja kaikki näkevät mutteivät voi tietää sen merkitystä. Kuin olisi jälkiä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Jätin jälkiä minussa yhä on, ja seuraavan kerran käydessään juno tahtoi nähdä ne. Nostin nolona helmaani ja juno siirsi pikkuhousuni tieltä nähdäkseen. Se silitteli ja paineli ruhjeitani, kysyi olivatko ne yhä kipeät. Vaikea selittää, mutta minusta tuntui valtavan hyvältä ja umpikierolla tavalla järjettömän kiihottavalta, kun juno koski jätin jälkiin ja piti niitä hyvänä. En tiedä liittyikö se tunne enemmän junoon vai jättiin, vai ehkä juuri siihen että sillä eleellä ne tulivat hetkeksi samaan tilaan minussa. Ehkä siinä oli myös häpeänsekaista tyydytystä kun juno todella näki, mitä olen antanut jätin itselleni tehdä. Millainen tyttö minä olen. Tietysti se jo tietää sen, mutta tuntuu silti voimakkaammalta kun se näkee konkreettiset seuraukset jonkun toisen kädenjälkinä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Me olimme junon kanssa juhlissa, joissa emme voineet olla avoimesti yhdessä. Juno meikkasi minut ja laittoi hiukseni, tuntui ihanalta kun se teki minusta mieleisensä. Näytin kovin erilaiselta, mietin että kaikki huomaisivat sen kyllä, mutta taaskaan kukaan ei voisi tietää mitä sen meikin alla on. Oli hankalaa kun piti varoa, en voinut tarttua junoa kädestä kun jännitti tai painaa päätäni sen olkaa vasten. Mutta pakko myöntää että oli tilanteessa oma viehätyksensäkin. Suudella piilossa tyhjässä vessassa ja vaihtaa salattuja sanoja katseissa, vastata sovitulla valheella jos joku kysyi mistä me tunnemme toisemme. Jännittävää, ja aika romanttista. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Jossain kinky-yhteydessä käydyssä keskustelussa juno oli kutsunut minua sen tyttöystäväksi. Pidän siitä sanasta, se tuntuu valtaisan hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu kun se vetoaa siihen kertoessaan, ettei tällä hetkellä etsi toista rääkättävää. Että minä riitän junolle sillä tavalla, se tekee minut hurjan ylpeäksi ja onnelliseksi. Enkä minäkään kaipaa ketään toista dominoivaa naista, junossa on aivan tarpeeksi ja yltäkylläisesti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ei minulta puutu tällä hetkellä mitään. </div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-65442805644056598792019-12-04T11:23:00.000+02:002021-05-27T05:21:06.793+03:00Jättimäistä julmuutta<div style="text-align: justify;">
Olin jätin luona jälleen, suunnilleen silmänräpäyksen. Siinä ajassa ehdin kiertää pari-kolme galaksia. Tänään en ole yhtä nopealiikkeinen, käveleminen särkee vähän joka puolelta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä kertaa odotettavissa oli pieni ennaltasovittu ohjelmanumero, koska olin pyytänyt jätiltä jotain. Eikä ollut muuten helpoimmasta päästä hommia kysyä..! Mietin tuntikausia miten asian muotoilen vai kehtaanko ollenkaan, mutta lopulta sain kakistetuksi että tahtoisin ottaa mukaan oman plugini. Se on liian iso ja raskas käyttää pelkästään omaksi ilokseni, mutta totta tietenkin minua kiihotti ajatus että jätti pakottaisi sen minuun. Jätti piti luonnollisesti ajatusta kannatettavana, ja minä sain siirtyä punastelemaan jo etukäteen sitä hetkeä kun joutuisin ojentamaan tappini jätille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se hetki koitti ratikassa. Matkalla jätin luo se sanoa tupsautti ääni tavanomaisuutta täynnä että annapa se minulle. Minä sanoin että en anna. Ratikalla matkustaminen on minulle verrattain tuore kulttuurikokemus, mutta tiedän minä sen ettei niissä ole tapana ojennella toisille anaalitappeja. En takuulla tekisi sitä ja sen minä myös jätille kerroin hyvin selvästi. Ja sitten minä tietysti tein. Jätti työnsi tapin tyytyväisenä povitaskuunsa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minuun se työnsi sen rääkättyään ensin sekä henkisesti että fyysisesti nahkasaappaillaan. Minusta on supernöyryyttävää kun se käskee minua pukemaan ne jalkoihinsa, edes niiden nuoleminen ei ole yhtä alentavaa. Tunnen itseni täydeksi tumpeloksi kun en meinaa millään onnistua niiden nauhojen kanssa, en löysyttämään enkä kiristämään niitä. Ujostuttaa kun se katsoo ja odottaa eikä hommasta vain tahdo tulla juuri mitään.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkdi4YOh0uH6pOFlRl5TvQgWodBxz0OWu9c7ptrSuOfN4Wve5KVYtWdlg2kgO0UkbDUdboMlgdEVZ88ZnN3QWgHIpIwxA1nx_H5iTIxNoL_pfE0A4PsK1WSwhclFJHbfNCgND-D3KtuRtv/s1600/girl-850117_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkdi4YOh0uH6pOFlRl5TvQgWodBxz0OWu9c7ptrSuOfN4Wve5KVYtWdlg2kgO0UkbDUdboMlgdEVZ88ZnN3QWgHIpIwxA1nx_H5iTIxNoL_pfE0A4PsK1WSwhclFJHbfNCgND-D3KtuRtv/s320/girl-850117_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Mutta jätti odottaa. Ja kun lopulta olen saanut homman tehtyä, se käskee minut istumaan jalkansa päälle ja painamaan pilluani saapasta vasten, pitelee minua kaulaani kietaisemallaan vyöllä ja laittaa imemään itseään. Kun jätti komentaa minut selälleni ja talloo pilluani ja rintaani olen oikeasti kauhuissani jälleen, minuun sattuu ja pelkään vaistomaisesti että se satuttaa pahasti. Lattianrajasta katsottuna jätti näyttää kolossaalisen pitkältä, ja minusta tuntuu että se voisi yhdellä liikkeellä polkea minut rusahtaen littaan kuin koppakuoriaisen. Ja siinä minä sitten valun halusta sotkua jonka saan nuolla pois kun jätti painaa saappaan suulleni.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se tappi sattui. Joka kerta. Se vei minusta tilaa niin että kun jätti nai minua takaapäin se tuntui vielä kovemmalta kuin yleensä. Kun jätti katsoi että oli minun orgasmieni aika, se työnsi sormiaan minuun vaikka tappi oli yhä paikallaan. Luulin että repeäisin. Kun jätti sitten otti tapin pois ja rikkoi minua työntäen neljä valtavaa sormeaan syvälle minuun samalla kun pitelin wandia itseäni vasten, minä laukesin vaikka miten monta kertaa. Jätti komensi tiukasti minut jatkamaan heti kun olin saanut soperrettua kiitokseni edellisestä orgasmista, eikä mennyt kauaa kun tulin taas.<br />
<br />
Sitten jätti hakkasi minut verille. Se ei ollut aivan niin radikaalia kuin on hauska antaa ymmärtää, mutta kieltämättä yksi kovimpia kokemiani kipusessioita. Ja se oli ihanaa 💜 Olisin voinut jatkaa loputtomiin sitä etten kestänyt enää yhtään, ja nyt kaipaan kipua enemmän kuin iki-ikinä. Täydellinen koukuttuminen. Kaikesta kipunautiskelusta huolimatta tämä tunne on minulle uusi, ei se ole ollut aivan tällaista ennen.<br />
<br />
Jätti löi minua ensin käsin ja raipalla. Aika kauan ja koko ajan kovempaa, kunnes olin siinä pisteessä että halusin sen lopettavan. Muttei se lopettanut. Enkä minä pyytänyt. Kiemurtelin kivusta ja yleensä ihmiset lopettavat lyömisen siihen, mikä onkin usein oikein hyvä idea. Mutta sitten on näköjään sellaisia hulluja joille se todellinen hauskuus vasta alkaa siinä kohtaa. En niinkään päässyt kivun päälle sillä tavalla kuin päästessä ollaan niissä orgasmipyörteissä. Minä yksinkertaisesti luovutin.<br />
<br />
Tavallisesti vingahtelen ja voihkin kun minua lyödään, mutta nyt menin hiljaiseksi. Oli pakko vain hengittää, maata voimattomana ja ottaa iskut vastaan. Yleensä sitä on jollain tasolla tietoinen mahdollisuudestaan keskeyttää tilanne tarvittaessa ja on siksi tietyllä tapaa valveilla, ikään kuin vähän odottaen milloin pitää sanoa hep. Nyt minä luovuin siitäkin, hyväksyin että jätti lyö niin kauan ja kovaa kuin haluaa ja minun on vain kestettävä. Ja <i>se </i>on ihana tila päänsä laittaa.<br />
<br />
Jossain vaiheessa aloin silti kai uudelleen väistellä iskuja, koska jätti vaihtoi taktiikkaa. Se haki lipastostaan jotain, ja se jokin oli Wartenbergin pyörä. Jätti kysyi minulta jälkeenpäin miltä se tuntui, enkä löytänyt sille sanoja. Jos olette koskaan vetäneet vetoketjun vahingossa nahkaanne kiinni, se on sitä mutta ylös asti. Se ei oikeastaan pistä vaikka pisteleekin, ja aika iso osa sen aiheuttamasta tuskasta on oikeastaan kummituskipua, ihon säikähdystä ja reagointia jo siellä missä pyörä ei vielä kuljekaan. Vähän tulee mieleen se tukkavatkain, tiedättekö, sellainen vispilän näköinen jolla painellaan päänahka kananlihalle. Siinä on samantapaista hermopistetunnetta. Nyt jos kysytte pidänkö minä siitä vekottimesta, en rehellisesti sanottuna osaa vastata. Mutta ehdottomasti haluan sitä uudestaan.<br />
<br />
Välissä jätti oli lopettaakseen ja otti minut syliin hyssyteltäväksi, mitä totisesti kaipasinkin. Siinä turvassa minä hengitin ja tajusin että tarvitsen lisää. On hyvin hämmentävää, miten rajojen yli talutetun kivun jälkeen pillu tuntuu siltä kuin sitä olisi sivelty jollain jumalten nektarilla. Pehmeältä, kuumalta ja raukealta kuin haukotus, mutta silti piripintaan haluavalta. Niinpä minä pyysin lisää ja totisesti sain. Enemmän kuin ehdin ajatella, ja siitä jätti minua ystävällisesti muistutti kun taas kiemurtelin sen iskujen alla. Sitä todellakin saa mitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga4ff95a3iz7IneoHCtV-GkBW_qQIpQSvxkLpQ8bV8xXmR7V1pJuB2SfBncuWkbdgpF9frWiVqjhOmj4PKCWgFzue08zxHwr2zlMHhbS678OJASp82fW62wyh2-3WHPMDuvH245mZtpRiK/s1600/lataus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="187" data-original-width="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga4ff95a3iz7IneoHCtV-GkBW_qQIpQSvxkLpQ8bV8xXmR7V1pJuB2SfBncuWkbdgpF9frWiVqjhOmj4PKCWgFzue08zxHwr2zlMHhbS678OJASp82fW62wyh2-3WHPMDuvH245mZtpRiK/s1600/lataus.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Jätti käytti myös piikkipyörää uudelleen. Se teki vielä kipeämpää kun iho oli hetken ehtinyt levätä lyönneistä, ja oli jätti varmasti ilkeämpi, painoi piikkejä syvemmälle ihooni. Ehkä se johtui kukkakepin jälkipoltteistakin. Kukkakepin käyttäminen voi kuulostaa kovin kepeältä, mutta se on mun henkilökohtaisella listallani vittumaisten lyömävälineiden kärkikastia. Sen aiheuttama tunne on välitön ja vilpitön <i>haista vittu</i>. Tosi tympeää ja kummallista kipua, yllättävän voimakas ja tylppä impakti siihen nähden miten kapealle alueelle isku osuu, ja kirveleekin vielä. Välillä siihen on muka pääsevinään kiinni, ja juuri kun ajattelee että hei tämähän onkin aika kiva, se on pelkkää puhdasta paskamaisuutta taas.<br />
<br />
Ei tullutkaan sitä keppiä yhtään ikävä kun jätti palasi raippaan. Sillä se ei ehtinyt lyödä kovin kauaa, ennen kuin laittoi valot päälle ja totesi hämmentyneen huvittuneena että nyt täytyisi lyöminen lopettaa. Kuulemma minun pyllystäni oli alkanut roiskua verta sen käsille, pyörän pistot olivat kai hakatessa auenneet. <i>Helvetin perse</i>, kirosin mielessäni hartaasti. Olisin niin kovasti halunnut vielä, vaikka koko yön hengittää hetken ja palata aina vain siihen kipuun joka teki koko kehosta humalan. Mutta siihen minä sitten jäin, makaamaan näreissäni vatsallani kun jätti puhdisti hellästi haavani. Sentään sellaisella desifiointiaineella joka poltteli.<br />
<br />
Totta puhuen olin vähän yllättynyt siitä miten julma jätti oli. Ei sillä etteikö se aiemmin olisi satuttanut minua hyvinkin huolellisesti, olin vain arvellut ettei noin raju rajojen yli riepottelu olisi välttämättä sen juttu. I stand corrected.<br />
<br />
Kaiken aikaa jätti puhuu minulle hirvittävän rumasti. Oikeasti törkeitä asioita, ei mitään sievästi suttuista. Kaikki kamala mitä se minulle tekee muuttuu vieläkin kamalammaksi kun sen kehystää sellaisin sanoin. Niissä puheissa minä olen tyhmä ja merkityksetön pikkuhuora, kaikki millä on väliä on siinä miten jätti saa minusta raadeltua oman nautintonsa. Eikä mikään voisi olla minulle tyydyttävämpää. Sen häpäisyt tuntuvat silityksiltä ja seitsemältä oikealta, saada olla sellaisen ihmisen käyttötavaraa on uskomatonta luksusta.<br />
<br />
Kun jätti kusee minun suuni täyteen, minä syljen suurimman osan ulos voidakseni kiltisti ottaa vastaan seuraavan suullisen. Mutta minä jätän aina vähän minkä nielen, se on minulle tärkeää vaikkei jätti sitä näe. Silloin kun se haluaa minun nuolevan sen persettä, minä teen sen tietysti niin hyvin kuin osaan. Samalla koen valtavaa hellyyttä sitä kohtaan ja ylpeyttä itsestäni, kun se antaa minun tehdä sellaista ja saan sen nauttimaan. Se miten jätti ottaa kyrpänsä perseestäni ja työntää sitten suoraan suuhuni tuntuu riettaudessaan varsinaiselta pornolarppaukselta, mutta samaan aikaan läsnä on tietty lämpö ja lempeys, siinä nöyryydessä jolla otan sen vastaan.<br />
<br />
Kaiken kovan ja kamalan kivijalkana on vilpitön välittäminen ja kunnioitus. En mitenkään voisi tehdä sellaisia asioita kuin jätin kanssa, jollen arvostaisi sitä ihmisenä siten kuin teen, ja jollen kokisi näin vahvasti että sekin arvostaa minua samalla mitalla.<br />
<br />
Olen pikkuisen sijoiltani siitä onnesta, että olen saanut jätin elämääni. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-4620784287740053062019-11-26T16:04:00.000+02:002019-11-26T16:04:45.706+02:00Kohti ääriä ja niiden yli<div style="text-align: justify;">
Olin viikonloppuna junon luona. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se ruokki minut ensin, juteltiin niitä näitä ja ihan muita. Pidän valtavasti junon kanssa keskustelemisesta. Se on hurjan analyyttinen ja tarkkanäköinen, todella ajattelee mitä sanoo, siinä missä minä vasta ajattelen sanomalla ja nähtäväksi jää onko siinä päätä häntää ensinkään. Välillä se pysähtyy hetkeksi miettimään vielä kesken lauseen, kulmat keskittyneesti kurtussa, ja silloin minä olen vähällä pakahtua siihen miten suloiselta se näyttää. Ihan totta melkein näen, miten hammasrattaat pyörivät sen ajatuskuplassa, ja saan hyvän tekosyyn tapittaa sen otsaa. Ehkä perversseintä mitä olen kenenkään ulkonäöstä koskaan sanonut, mutta junon otsassa on hullun kaunis kohta siinä missä otsatukan reuna laskeutuu ja kulmakarvat alkavat. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun olimme syöneet, juno ojensi minulle jonkinlaisen vaatteen, kehotti menemään vessaan riisumaan omani ja pukemaan sen ylleni. Vielä en ollut se toisenlainen minä, minun pääni oli yhä siinä asennossa jossa minä ja juno vain vietämme aikaamme. Siksi minua nolotti kun puin sen antaman tunikan ylleni, ja tajusin että se jättää minun takapuoleni lähes paljaaksi. Tunsin hetken itseni naurettavaksi ja mietin, etten minä nyt sen näköisenä voi tepastella vessasta ulos vieraassa talossa. Lopulta päätin tukeutua siihen että juno oli nimenomaan käskenyt, ja astuin käytävään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juno odotti minua siellä. En osaa selittää sitä, mutta meidän dynamiikkamme muuttui siinä silmänräpäyksessä kun se otti minut syliinsä. Ihan kuin olisin riisunut omien vaatteideni mukana jotain sellaista itsestäni jota en aina jaksaisi kantaa, kokonaista kerrastoa arkea ja pakkoa pysyä lujana, pitää pienuutensa piilossa. Yhtäkkiä olin siinä, turvassa junon otteessa eikä minulla ollut ajatuksia enää. Oli vain välitön, väkevä halu ja samalla hauras olo, pää täynnä heikkoja ynähdyksiä sanojen sijaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIx-yrgCojbjrwkkJNPCt3zZ6SZ4aE2N_kI5jCY86wPjIcXrHKWPG9o8m7saaqv1c5HAbbYS1sWdRixGt8uF4-9UAPLRAjNS0LyQWk6m-6tXevndpfsJPa-P2KRI9MnXTuFEX1LYtBs2ek/s1600/body-4276476_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIx-yrgCojbjrwkkJNPCt3zZ6SZ4aE2N_kI5jCY86wPjIcXrHKWPG9o8m7saaqv1c5HAbbYS1sWdRixGt8uF4-9UAPLRAjNS0LyQWk6m-6tXevndpfsJPa-P2KRI9MnXTuFEX1LYtBs2ek/s320/body-4276476_1920.jpg" width="213" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavat tunnit minä vietin pipo silmilläni kiusallaan kidutettavana ja kelmuttuna kiinni rahiin. Ja minä olin läpikotaisin onnellinen, yhtä aikaa täynnä rätiseviä ilotulituksia ja rauhoittavaa takkatulta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se kelmu kauhistutti minua ensin. Juno kietoi sillä ensin käteni, ja minulla oli vähällä iskeä paniikkireaktio päälle. Sinänsä hassua, koska ei mikään sitominen tai kietominen ole sellaista ennen aiheuttanut, mutta kelmua en olekaan aiemmin kokenut. Se on erilaista, tukahduttavaa. En pidä siitä, se ei tunnu turvalta siten miten köydet tai nahka, vaan pelkältä kylmältä kiinnipidolta. Mikä tietysti tekee siitä omalla tavallaan kiihottavaa, kaikessa inhottavuudessaan. Vähän aikaa tunnusteltuani totesinkin pärjääväni, ja aika pian unohdin koko kelmun, jolla juno sitoi minun jalkani myös, kiinni rahiin ja lähelle toisiaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juno satutti minua, totta kai. Löi lopulta sietokykyni rajoille asti ainakin parilla eri välineellä: jollain liuskamaisella, tylppää kipua ja silti kirvellystä aiheuttavalla, sekä samalla ilkeällä hapsupiiskalla kuin viimeksi. Silitteli sillä minua myös, minun ihoani ja häpyäni piinaavalla keveydellä. Pudotti minuun sitten kylmiä pisaroita, hyväili ja läimäytteli kämmenellään pilluani. Ehkei se ollut pelkkää liukkaria vaan jotain stimuloivaa, koska iskut resonoivat kuin väreet vedessä, voimistuen lämpiminä sähköisinä renkaina. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun ei näe, ihollakin on suljetut silmät. Junon suihkutettua iholleni jotain nestettä en vielä ymmärtänyt yhtään mitä se aikoi tehdä. Ymmärsin vasta kun se pyyhki suihkuttamaansa ihoa. Se aikoi laittaa neuloja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jokainen neula oli kuin välitön humala. Kun neulanterä lävistää ihoni, mulla lähtee niskasta asti liikkeelle huumaava mielihyvähormoniryöppy. Sen tuntee fyysisesti, ikään kuin hyvinä kuplina veressä. Jonain mikä katkaisee kaiken kireyden ja tuo tilalle silkkaa euforiaa pienenpieninä palkkeina joiden latautumisen tuntee suonissaan. Jos en tietäisi, olisin varma että näissäkin neuloissa oli jotain rikollista sisällä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Entä sitten se, miten juno vastasi minun reaktioihini kun se lävisti minut. Se kehui ja ihasteli, miten reippaasti ja kiltisti olin antanut sen minua pistää, sanoi olevansa ylpeä minusta. Kai siinä jollain tasolla taantuu kun sellaiset sanat tuntuvat läpikotaisin tyydyttäviltä ja oikeilta. Uskon ilman pienintäkään vastarintaa että minua kelpaakin ihastella, olen ollut tarpeeksi hyvä ja se on huomattu. Eikä siinä ole mitään kipeää, se on yhtä puhdasta ja jotenkin ilmeistä kuin lapsena. Aivan kuin silloin kun hypähteli keskelle olohuonetta vain näyttääkseen, miten hienosti osaa pyörähtää leveähelmaisessa prinsessamekossa. Ja kun yleisö huokasi ihastuneena että oi miten upeaa, sitä ajatteli vain että niinpä. Minä <i>olen </i>upea.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_WdXPT-S27v0rpV4QbyhHPRYNjrTu8Rd3UbV7_qWumaNDMj3v-oFpRitloXYGOCVXivNVTpy8SkcbL5a5AhcbqMqaE_wFYNm3Qd0AHmhMGUe2OE9oNvm9_RM4bbS9IobmYetDJcjnGxE0/s1600/princess-4605571_1920+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1260" data-original-width="1169" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_WdXPT-S27v0rpV4QbyhHPRYNjrTu8Rd3UbV7_qWumaNDMj3v-oFpRitloXYGOCVXivNVTpy8SkcbL5a5AhcbqMqaE_wFYNm3Qd0AHmhMGUe2OE9oNvm9_RM4bbS9IobmYetDJcjnGxE0/s320/princess-4605571_1920+%25281%2529.jpg" width="296" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Juno jatkoi leikittelyään minulla kaikessa rauhassa. Nuoli, näykki, silitti ja satutti ihoani rytmissä jota en oppinut, aloin säpsähdellä ja säikkyä silloinkin kun se vain liikahti eikä aikonutkaan lyödä, ja se nauratti sitä. Se sylki suulleni ja hävylleni, ja kun se jossain vaiheessa käski minun avata suuni, en tiedä mitä odotin mutten ainakaan sitä että se työntäisi sinne tikkarin. Se on aivan mahdoton.<br />
<br />
Ja sitten se keksi tehdä jotain hirveää. Jotain niin julmaa etten pysty käsittelemään sitä yhtään, vaan minuun iskee välittömästi lähes primitiivinen pakoreaktio. Tappelin vastaan, nyyhkytin, huusin ja ulisin kontrolloimattomasti. Luojan kiitos ei oltu kerrostaloasunnossa, olisi pian ollut partio paikalla todistamassa miten SM-leikit ovat taas lipsahtaneet liian rajuiksi.<br />
<br />
Koska juno työnsi kielensä minun korvaani.<br />
<br />
Joopa joo, saattaa kuulostaa siltä että eiköhän tuon kestä jos itkun partaalle hakkaaminen ja neulojen työntäminen ihoon on fine. Mulle se vain jostain syystä on tähänastisen kokemukseni mukaan pahinta mitä voi tehdä. Se inhottava märkyys ja humina tekee minut hulluksi, ja tuntuu kuin toinen olisi oikeasti tunkeutumassa minun pään sisälle. Hyvin, hyvin vastenmielistä ja pelottavaa. Koska junolla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan lopettaa alkuunsa enkä kaikesta kauhusta huolimatta sitä halunnut pyytää, ehdin saada edes jonkinlaisen psykologisen otteen itsestäni ja lakkasin tempoilemasta. Alistuin ottamaan junolta vastaan senkin mitä en suurin surminkaan olisi halunnut.<br />
<br />
Sitä voisi luulla, että noin karmiva kokemus tuntuisi jälkeenpäinkin ikävältä. En minä sitä hetkeä varsinaisesti hyvällä muistelekaan, mutta ette arvaa miten hyvä olo mulla oli sen jälkeen. Olin elossa, minun aivojani ei oltukaan nuoltu ulos päästä, ja sain käpertyä junon pehmeään ja hyväntuoksuiseen syliin nauramaan viimeisetkin pelonpalaset pois. <i>The frontier theory of mind</i>. Mitä kesyttömämpiä kohtia minussa toinen saa valtaansa, sitä suuremman tyydytyksen ja tavallaan helpotuksen minä saan. Kun se kontrolloi jotain sellaista minusta mitä itse en osaa hallita, sille alueelle meneminen ei tunnukaan enää yhtä uhkaavalta. Taas piirretään minun karttani uudelleen.<br />
<br />
Tuntuu hassulta, koska auki kirjoitettuna kaikki kuulostaa paljon rajummalta kuin mitä oikeastaan olikaan. Ei niin etteikö olisi tuntunut hurjalta ja eikö oltaisi ylitetty tiettyjä ääriä. Junon kanssa kaikki on vain silti samaan aikaan jotenkin kauttaaltaan pehmeää ja suloista. On suukkoja ja kikatuksia, jonkinlainen viattoman nukkeleikin tuntu. Vaikka minuun sattuu ja minä pelkään, tunnen koko ajan miten juno pitää minusta huolta kuin lempilelustaan.<br />
<br />
Se saa minut tosiaan tuntemaan itseni prinsessaksi. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-38030941781997323372019-11-22T10:17:00.000+02:002019-11-22T10:17:08.224+02:00Paljon puhetta pillustaOlen pohtinut paljon pillunnuolemista viime päivinä.<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kaikista kauniista kohtaamisista huolimatta olen päätynyt nuolemaan naista elämässäni yhden kerran, ja siitä on kuulkaas vuosikymmen. Jo vain se on kokemukseni mukaan edelleen hauskinta mitä yökerhon vessassa opiskelijahintaisen kaljan karaistamana voi tehdä..! En vaan voi varsinaisesti väittää kasvaneeni pitämään sitä minään luontevana asiaankuuluvuutena naistenvälisessä seksissä. Vähän valitettavaa tavallaan, koska aivan yhtä mielelläni olisin sitä toiselle tehnyt kuin miestenkin kanssa. Ei vain jostain syystä ole tullut tilanteita eteen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Myöskään suuseksin vastaanottajana en ole useimmissa seksisuhteissani pitemmän päälle viihtynyt. Ei se minusta vastenmielistä ole, olen saanut sillä pelillä paljon upeita orgasmeja jopa. Silti, erinäisistä syistä se on ollut asia, jota en aktiivisesti toivo. Jo vuonna 2013 kirjoitin asiasta blogiini tällaisia tuumia:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Tajusin tässä päivänä muutamana, etten minä oikeastaan juuri pidä suuseksin vastaanottamisesta. Ei niin, ettenkö nauttisi siitä, teknisesti ottaen se on oikein miellyttävän tuntuista. Minusta koko touhu sinänsä ei vain ole mitenkään erityisen kiihottavaa.</i><br />
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
- -<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ensinnäkin tilanne on minulle jo puhtaasti sosiaalisesti vaivaannuttava. Mun tilannetaju ei riitä siihen, miten päin mun pitäisi siinä nyt sitten olla, kun toisen pää on minun reisien välissä. Mulle tulee sellainen hölmö tunne, kuin minun pitäisi jotenkin emännöidä. "Kaikki hyvin siellä alhaalla..? Otatko kahvia tai teetä?"</i><br />
<i><br /></i>
Ei mennyt minäni kokonaan kujalla ole, on noissa jotain minkä yhä nykyäänkin näen. Mutta onpa kiva huomata sekin, miten pitkälle olen joissain asioissa pötkinyt, pitkälti pervopolkujen läpi. Nautinnon (ja kivun) saaminen ollenkaan osakseni ei tunnu minusta enää samalla tavalla vaikealta. Voi veljet, ei laisinkaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmjfoOA57L0xxMfE3_mw9YIj9MomBb36EQUA9txjhTFMVAIXLSDHdonAwSVub9HCHcqqAZpt2bBVEsVzUW0F5GReIy0aUPL9d29_wKzeS90pDpPEqwRGt71w1Qk8HM_PGOqFllQIYwJk3f/s1600/woman-3287956_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmjfoOA57L0xxMfE3_mw9YIj9MomBb36EQUA9txjhTFMVAIXLSDHdonAwSVub9HCHcqqAZpt2bBVEsVzUW0F5GReIy0aUPL9d29_wKzeS90pDpPEqwRGt71w1Qk8HM_PGOqFllQIYwJk3f/s320/woman-3287956_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
On totta, ettei nuoleminen aktina ole ollut asia josta liiemmin erikseen fantasioisin. Mikään ei ole esimerkiksi niin ikävystyttävää kuin pussy licking -porno. Paitsi cock sucking -porno, ja sekin on enemmän turhauttavaa kuin tylsää. Mitä helvettiä ne sitä suussa vatkaa kun voisivat työntää sen perseeseen..! Fokus, kaverit.<br />
<br />
Mutta niin siis niistä fantasioista. En ehkä ikinä ole päiväunelmoidessani päätynyt saamaan suuseksiä sen enempää naisilta kuin miehiltäkään. En ikinä ennen kuin välillä nyt.<br />
<br />
Aiemmin olen mieltänyt nuolemisen vahvasti vaniljamaailman jutuksi, ja kai siksi kokenut sen jollain tavalla vaivaannuttavanakin. Että toinen näkee valtavasti vaivaa vain jotta minä nauttisin. Jotenkin se kääntää koko minun seksuaalisen fotosynteesini väärään suuntaan. Pyyteetön pillunnuoleminen ei istu ollenkaan siihen minun perustavanlaatuiseen perversiooni, että toinen käyttää minua omaan nautintoonsa. Jos se nyt välillä laittaa minut kiemurtelemaan omassani, kiusallaan se senkin tekee.<br />
<br />
Orgasmiin tähtäävä suuseksi on vähän too much, tiedättekö. Vähän liian iso efortti haaskata minuun. <i>Ei sun mun takia tartte </i>on ihan massiivisen kiusallinen olo seksin aikana tulla, ja jos vastaus on <i>mutta minä haluan että sinä nautit </i>niin mua alkaa oksettaa.<br />
<br />
Tietysti asiaan liittyy muitakin kiusallisuuksia. Toisen pillu on pirun paljas paikka painaa päänsä, ettäs tiedätte. Minä en ainakaan ole koskaan päässyt yli siitä pelosta, että siellä on jotain pielessä juuri silloin kun toinen on paraatipaikalla pällistelemässä. Ihan varmaan sojottaa joku hajakarva taikka haisee ovulaatio tai orastava hiivatulehdus.<br />
<br />
Ja sitten ne omat reaktiot. Siitä ei valitettavasti päästä mihinkään, että nuoleminen tuntuu minustakin fyysisesti hyvältä. Tuntuu itse asiassa tosi, tosi hyvältä, sillain kovaa ja rajusti. Mulle se aiheuttaa erilaisia kramppeja ja kouristuksia, mikä ei tunnu siinä tilanteessa yhtään sen sensuellimmalta kuin miltä kuulostaa. Mun reidet puristuu hiirenloukuksi ja teen tahattomia istumaannousuja kun vatsalihakset touhuavat omiaan. Tiedän toki, että useimmat dominoivat nauttivat voimakkaiden reaktioiden aiheuttamisesta, mutta jopa siinä sadistisessa richterissä taso "epilepsiakohtaus" lienee harvemman makuun.<br />
<br />
Paljon häpeää siis, monessa eri muodossa. Nyt kun olen taas tullut miettineeksi sen tajunnasta tietoisuuteen, asia ei minusta ole ollenkaan hassummalla tolalla. Nöyryytetyksi tuleminenhan on silkkaa karkkia mulle. Enkä edes tajua, miksi olen pitänyt pillunnuolemista pyhänä palvontariittinä nimenomaan minun nautinnolleni. Voihan siihen tulla toisestakin kulmasta, toisen halusta. Ihan vain siitä, että se tahtoo leikkiä minulla ja kehollani vaikka minua ujostuttaisi, tai että se joko nauttii tai ei piittaa paskaakaan siitä, miten hankala tilanne minulle on: Joko silitellä se häpeä toisen palvelemiseksi antamalla oma kehoni sen vapaaseen käyttöön, tai suorastaan ruokkia sitä minua repiväksi riettaudeksi.<br />
<br />
Eri hyviä ja kiihottavia vaihtoehtoja molemmat.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-75770722262623605802019-11-05T18:42:00.000+02:002021-05-27T05:20:06.782+03:00Where the wild things are<div style="text-align: justify;">
Fantasioidessaan sitä tulee kuvitelleeksi kaikenlaista sairasta paskaa. On yksinkertaisesti aivan saatanan siistiä löytää ihminen, joka vilpittömästi haluaa tehdä niitä asioita sinun kanssa, oikeasti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eikä se kuvitelmakätkö silloin enää olekaan mikään saastainen kellariluukku mielen perukoilla, vaan silkkaa kukkaniittyä ja linnunlaulua silmänkantamattomiin. Fiktiivinen maisema, johon voi astua sisään yhdessä, ja niinä hetkinä elää fantasiaa: ei ainoastaan toteuttaa leikin kautta tiettyjä toiveita vaan todella elää ja hengittää siinä mahdollisessa maailmassa. <i>Where the wild things are. </i>Sellainen tekee kovin onnelliseksi, sellainen on paljon enemmän kuin seksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla alkaa tulla kehtaamisen rajat vastaan jätistä kertoessa. Harmillista mutta ymmärrettävää. Häpeän funktio on estää ihmistä tulemasta potkituksi pois laumasta, eikä ihmislaumojen viestintäkulttuuriin lähtökohtaisesti kuulu kertoilla mitäpä minun taikka sinun persereiälle on hiljattain tapahtunut. Silti, vaikka ne tapahtumiset tuntuisivat miten tärkeiltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Että aika paljon anaalia oli viime kyläilyllä. Panemista totta munassa, mutta myös muuta puuhaa josta en ole näissä määrin aiemmin päässyt osalliseksi. Niin monta jätin suurta sormea sisällä että minuun todella sattui ja minä pelkäsin. Jätti käskemässä minua levittämään itseäni jotta se voi kusta sinne, ja sen jälkeen jatkamassa julmaa sormeiluaan. Minä pienenä likaisena myttynä tappi pepussani jätin jalkojen välissä, kun se antaa pesuvetensä roiskua minun päälleni sen sijaan että pesisi minut. Vyö kaulani ympärillä, ottamassa jätin kyrvän vuorotellen perseeseen ja suuhun, uudestaan ja uudestaan. Häpeissäni ja äärimmilleen kiihottuneena kun jätti raipaniskujen välissä pysähtyy katsomaan, sylkemään ja sormettamaan nahkaiset hansikkaat käsissään. Lopulta, minä valumassa voipuneena pitkin sänkyä kun olen lauennut sen naidessa rääkkäämäänsä reikää enkä vain jaksa enää. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä en ymmärrä mitä ne naistenlehdet höpöttää. Anaaliseksin todellakin kuuluu sattua, ja parhaimmillaan se on silloin kun sattuu ainakin päivän sen jälkeen. Jos kakalla käyminen ei seuraavan kerran anaalisession jälkeen jännitä yhtään niin <i>silloin</i> on jotain tehty väärin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiJTOrWfiQqDuCW_LigEEy1S62R7bSW86tSW9eWSsiNkQzecRLb22D1xPtob9pBkFeUuvSTMz_rnQfFiZBefYc0LdCBfL_XOT1dwh_A5up5LK7Ycpm_g2DsJBLDLDauJOEy9wxF6MJo6ik/s1600/girl-3141766_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiJTOrWfiQqDuCW_LigEEy1S62R7bSW86tSW9eWSsiNkQzecRLb22D1xPtob9pBkFeUuvSTMz_rnQfFiZBefYc0LdCBfL_XOT1dwh_A5up5LK7Ycpm_g2DsJBLDLDauJOEy9wxF6MJo6ik/s320/girl-3141766_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta perseilyt sikseen. Mulla oli jälleen kerran ja kokonaisvaltaisesti tosi ihanaa. Junassa minua aina alkaa jännittää, ei niinkään se mitä tuleman pitää vaan jätin näkeminen. Kun näen jätin, se alkaa unohtua. Kun se halaa minua ja laittaa kätensä kaulalleni niin luontevasti ettei kukaan voi kiinnittää siihen huomiota, tai tarttuukin kämmeneni sijasta ranteeseeni kun kävelemme, unohdan kokonaan että minua edes voisi jännittää. Ei me vieläkään tunneta toisiamme kovin hyvin, enkä ole sen kanssa yhtä välitön ja suulas kuin olen sitten kun minut tuntee, mutta se ei jaksa häiritä minua sillä tavalla kuin se on usein uusien ihmisten kanssa tehnyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pidän siitä miten helppo jätin kanssa on olla hiljaa. Hiljaa oleminen on ollut minulle aina helvetin hankalaa, tilanteesta riippuen joko siksi etten oikeasti halua olla mutten uskalla puhuakaan, tai sitten siksi etten vain osaa olla. Voin nimittäin kertoa että täältä sitä juttua tulee jahka suu on kertaalleen saatu auki, eikä ole mikään hirmu tiheä seula minkä läpi se tavara tuutataan. Jätin kanssa mulle ei tule sellaista "puhu nyt ja puhu vitun hyvin kanssa tahi vaikene iäksi" -paniikkia. Eikä kyllä tule junonkaan, ehkä minä olen kasvanut siitä pakokauhusta yli. Osaan olla tietyllä tavalla varautunut joutumatta varomaan, ujostella häpeämättä sitä ja kokematta mitään kohtuutonta epämukavuutta sen takia. Mulle se tuntuu supervoimalta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin myös lähimpänä kipuorgasmia koskaan. Jätti löi minua pitkään, ensin (nahkahanskaisin!) käsin ja sitten raipalla, aloittaen hyvin kevyesti ja koventaen sitten otteitaan. Olin pitkään pelkästä kivuntunteesta siinä pyörteessä, tiedättekö, jonkinlaisella kielekkeellä ennen kuin kroppa alkaa luisua orgasmiin. Kokonaan en siihen uponnut, koska jätti tosiaan räjäytti minun pään ja kaikki kiihokekeskukset toisin tavoin aina välillä, keskittymällä nöyryyttämään minua anaalisesti. Yhtä kaikki hyvin orgastinen kokemus siis.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän tarinan opetus on täten selvä: Siellä missä on hassuja hurjia jättejä, siellä on myös hyvin onnellisia pieniä tyttöjä (joilla on kipeät pyllyt).</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-939472795968821458.post-12374895354169495762019-10-30T20:20:00.001+02:002019-10-30T20:20:56.130+02:00My ABC's<div style="text-align: justify;">
Helvetin Fetlife. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siellä olis vaikka hur mycket mielenkiintoista ja monella tavalla antoisaa sisältöä. Ja mitkä mahdollisuudet verkostoitua, vieläpä ilman että kettään tarttee naamatusten nähä välttämättä koskaan..!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta minä en kestä miten pornografinen se sivusto on. Varsinkin, kun se porno tuntuu kovasti kulminoituvan eri tavoin alistettuihin ja esineellistettyihin mannekiinimaisen ihanteellisiin naisiin. Mulla heiluu kukkahattu ja telaketjut heti jos piipahdankaan koko sivustolla: etusivu tuuppaa mulle heti kymmenkunta akkaa perseet pystyssä täydellisinä kuin vedestä nousseet venukset. Eniten ahdistaa että joudun ahdistumaan. Minun ei anneta valita, niitä kuvia vain tulee ja tulee joka puolelta. Mulle ne on ihan sama asia kuin kikkelikuvat yksärilaatikossa, yhtä epätoivottuja ja hyökkääviä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ai että mikä ongelma pornossa ja alistetuissa naisissa minulla? Ei mikään, molemmat on mulle tosi jees. Haluan vain itse päättää missä kontekstissa niiden kanssa tulen asioineeksi. Se ei todellakaan ole se tilanne, kun haluan jakaa kokemuksia ja ajatuksia seksuaalisuudesta itseilmaisukyvyiltään edes rahtusen HK:n sinistä neuvokkaampien ihmisten kanssa. Eikä sekään, josko milloin olen utelias joistain tavoista seksuaalisuutta toteuttaa, olivat ne toisinaan kuinka rajuja hyvänsä. En minä tahdo ensimmäisenä pällistellä potrettia jossa puutarhatonttu jo tönöttää siellä perseessä, minua kiinnostaa se prosessi jonka kautta siihen tilanteeseen päädytään. (Tämän esimerkin tempaisin toki tukasta, ei erityistä viehtymystä puutarhatonttupenetraatioihin allekirjoittaneella <strike>vaikka kyllä nekin käy!)</strike>. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Niin ärsyttää minulla. Tänään kävin taas vetämässä vesiperää, kun olisin halunnut päivittää profiilini ajan tasalle, jotta tulevaisuudessa minusta kiinnostuneet ihmiset voisivat sitä vilkaista ja saada edes jotain suuntaa millaisilla vyöhykkeillä minun kanssani voi kulkea. En vain jaksa katella sitä uuh niin eroottisen mustaa nukkekotia hetkeäkään. Mutta sittenpä keksinkin olla nokkela, ja kipaisin vain pikaisesti varkaissa. Siellähän on tosi kätsynä, puutarhatonttumaisen karkeana apuvälineenä aakkostettu lista jokseenkin yleisistä fetisseistä/kattokäsitteistä. Ja hahaa, minulla on copypaste enkä epäröi käyttää sitä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jotenka täältä pesee ja haisee, se summaus jonka profiiliini liittäisin jos nielisin tipankin ylpeyttäni yhtä mieluusti kuin lastin spermaa. (Joo joo, ovet ei pauku vaan pidän profiilini yhtä kaikki olemassa edelleen. Täytyyhän mulla olla millä tarvittaessa stalkata tyyppejä.) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
💜</div>
<b>Into:</b><br />
<ul>
<li><b>Accents, </b><b>Age Play, </b><b>Anal Beads, </b><b>anal hooks, </b><b>Anal Sex, </b><b>Anal Stretching, </b><b>anal training, </b><b>androgyny, </b><b>armbinders, </b><b>Asphyxiaphilia Play, </b><b>Ass Play, </b><b>Ass to Mouth, </b><b>Ass worship, </b><b>attention</b><b> </b></li>
</ul>
Aika paljon anaalia.<div>
<br /><ul>
<li><b>Bare Handed Spanking, </b><b>belt spanking, </b><b>belt whippings, </b><b>Biting, </b><b>Blindfolds, </b><b>Bondage, </b><b>Boot licking, </b><b>boot worship, </b><b>Breast Bondage, </b><b>Breast Spanking, </b><b>breast whipping, </b><b>Breast/Nipple Play, </b><b>Breath Play, </b><b>Bruises, </b><b>Butt Plugs</b></li>
</ul>
<ul>
<li><b>Caressing, </b><b>Chains, </b><b>Choking Play, </b><b>Clamps and Clips, </b><b>clit spanking, </b><b>Clowns, </b><b>Cock Worship, </b><b>cocksucking, </b><b>Collar and Lead/Leash, </b><b>Consensual Nonconsent Play, </b><b>control, </b><b>Corset Cinching, Corsets, </b><b>creampie, </b><b>Crying, </b><b>cum </b></li>
</ul>
<ul>
<li><b>Deep Throating, </b><b>Defilement, </b><b>Degradation, </b><b>Diapers, </b><b>Discipline, </b><b>dollification</b></li>
</ul>
<ul>
<li><b>Electrical Play, </b><b>Exhibitionism</b></li>
</ul>
<ul>
<li><b>Face Fucking, </b><b>Face sitting/smothering, </b><b>Face Slapping, </b><b>Fear, </b><b>fingering, </b><b>Fisting, </b><b><b>Freckles</b></b></li>
</ul>
<br />
Fistaus on mulle siitä perinpohjin perverssi kiihoke, etten halua sitä yhtään. Minusta se on oikeasti kamalaa, hirvittävä homma toiselle tehdä. Juuri siksi, rakastan kun joku pakottaa minut siihen.<br />
<br />
<ul>
<li><b>Gagging/Choked by Cock, </b><b>Gags, </b><b>gender play, </b><b>gloves</b></li>
<li><b>Hair Pulling, </b><b>Hentai, </b><b>Humiliation</b></li>
<li><b>Kissing, </b><b>kneeling</b></li>
<li><b>Large objects, </b><b>Leather</b></li>
<li><b>Masks, </b><b>Medical Play, </b><b>Mind Fucks, </b><b>Needle Play</b></li>
<li><b>Obedience Training, </b><b>Objectification,</b><b> </b><b>ordered to masturbate, </b><b>Orgasm Control, Orgasm Denial, </b><b>otk spanking</b></li>
<li><b>Paddling, </b><b>Pain, </b><b>Pinching </b></li>
<li><b>Rimming, </b><b>Role Play, </b><b>Rope Bondage/Suspension</b></li>
<li><b>Scent, </b><b>Scratching, </b><b>Seduction, </b><b>sexual objectification, sexual slavery, </b><b>smothering, </b><b>snuggling, </b><b>speculums, </b><b>Spitting, </b><b>submission, subspace, </b><b>suspension, </b><b>Swallowing, </b><b>sweat</b></li>
<li><b>Talking Dirty, </b><b>Tattoos, </b><b>Tears, </b><b>tongue sucking, </b><b>Uniforms</b></li>
<li><b>Verbal Humiliation and Degradation, </b><b>vintage lingerie </b></li>
<li><b>Watersports, </b><b>whipping</b></li>
</ul>
<br />
<b>Curious about:</b><br />
<ul>
<li><b>24/7</b></li>
</ul>
<div style="text-align: justify;">
Mietin kumpaan kippoon tämä minulla oikeastaan kuuluu, siihen josta jo saan kiksejäni vai siihen josta olen kainommin kiinnostunut. Vaikka 24/7-porukka saattaa olla heihin kohdistuvista ennakkoluuloista johtuen pervolan periksiantamattomimpia portinvartijoita, koen itse käsitteen kovasti laveana. Minä nautin siitä, että tietty valtadynamiikka läpäisee koko ihmissuhteen, eikä se välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa kikkailua. Toisaalta, tykkään kovasti tietynlaisesta kikkailusta, kunhan se ei ole päälleliimattua ja itseisarvoista. Olisin tosi utelias sellaisesta suhteesta, jossa toinen päättäisi esimerkiksi minun pukeutumisestani, ajankäytöstäni, ruokavaliostani jne. Asioita, jotka menisivät käsikkäin muiden suhteen elementtien, kuten hoivan ja esineellistämisen kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<ul>
<li><b>Abduction Play, </b><b>Anonymous Encounters</b></li>
<li><b>Bathroom Use Control, </b><b>behavior modification, </b><b>Blood Play, </b><b>Body Modification</b></li>
</ul>
<div>
<div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Verenvuotaminen esimerkiksi neulojen jälkeen on ihanaa, mutta toistaiseksi en ole varsinaisesti päässyt leikkimään asialla. Se vaatisikin minun kanssani tiettyä malttia, koska olen hirmu herkkä sille millä tavalla ja miten kestän verta nähdä. Taas näitä, joissa fobia ja fantasia ovat yllättävän lähellä toisiaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
</div>
<div>
<ul>
<li><b>Caging/Confinement, </b><b>Candle Wax, </b><b>Chastity, Chastity Devices, </b><b>claws, </b><b>corset training, </b><b>Cutting</b></li>
<li><b>Double Penetration</b></li>
<li><b>Edge Play, </b><b>Enemas</b></li>
<li><b>forniphilia</b></li>
<li><b>Gangbangs, </b><b>glory hole</b></li>
<li><b>Interrogation</b></li>
<li><b>Kicking</b></li>
<li><b>Panty-Sniffing, </b><b>Petplay, </b><b>Predator/prey, </b><b>Public Humiliation, </b><b>public play, </b><b>Punching Play, </b><b>Puppy Play</b></li>
</ul>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toi panty-sniffing mua nolottaa myöntää..! En tarkota sitä minään salahaisteluaktina, mua vain kiihottaa ihmisten tuoksut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<ul>
<li><b>sex with strangers, </b><b>Speech restriction, </b><b>Strap-ons</b></li>
<li><b>Take-Down & Capture</b></li>
</ul>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-weight: 700;">💜</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-weight: 700;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
Paljon mielenkiintoisempia juttujahan Fetissä vilahtelee vapaammin sanoin muotoilluissa ryhmissä, mutta sinne ei minun kestokykyni tosiaan kanna. Nämä on minun mielestä joka tapauksessa aika kivoja, nämä kulmikkaatkin laatikot, ainakin siinä vaiheessa kun asioita aletaan perinteisellä tyylillä rajaamaan ulos tai sisään. Hauska sitä paitsi miettiä näitä välillä asia edellä. Esimerkiksi nykyisten kumppaneideni kanssa monet näistä poiminnoista olis aivan nevöevö-juttuja minusta itsestänikin, vaikka näenkin niissä perverssiä potentiaalia taikka peräti kokemusperäisesti tiedän potkivan ja purevan minuun. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi iso ja tuoreehko fantasia josta saattaisin pientä kerhoutumista kaivatakin, olisi tulla tatuoiduksi tai lävistetyksi osana sessiota. Jokin aika sitten kävi sillä tavalla, että kun silmäni olivat sidotut näkemästä, luulin todella hetken että minun nänneistäni pistettiin lävistysneulat läpi - niin terävästi ja kovaa sattui. Kun kävi ilmi, että kyse olikin vain erityisen ilkeiden nipistimien ja kuukautiskierron julmasta yhteishämäyksestä, minä olin yllätyksekseni hirmuisen pettynyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siitä se ajatus sitten lähti. </div>
</div>
</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com1