Kollaasi viime viikosta.

Niin kovasti kuin tahtoisinkin kaiken kokemani ikuistaa, en enää yritäkään pitää seikkaperäistä panopäivyriä. Ei ole kovinkaan mielekästä kirjoittaa merkintäkaupalla siitä, miten kyrpä menee ja tulee mennessään.

Onneksi setän kanssa tapahtuu paljon mielenkiintoisempiakin asioita.

Yhtenä päivänä laukesin setän luona kolmesti. Ensimmäisen kerran kun se oli paskalla, toisen ja kolmannen kun se pelasi tietokoneella. Eri väkevä rakastaja, eikö!

Vakavasti ottaen, on pidettävä merkkipaaluna sitä, että pystyn saamaan orgasmeja setän ollessa läsnä samassa tilassa. Välillä olen jo vajonnut epätoivoon vajavaisuudestani ja ajatellut, että minä en vain tule pystymään siihen. Nyt minuun on jälleen valettu uskoa tulemiseeni, ja olen ollut monta kertaa entistäkin lähempänä laukeamista myös suorassa kontaktissa setään.

Tiedän, että se kuulostaa jo sanahelinältä, kun olen viikkotolkulla hokenut sitä miten olen ollut ihan hilkulla, ja aina vielä hilkumpana, mutta näemmä sitä vain voi olla. Ei kaiken järjen mukaan kuitenkaan enää paljoa.

Kuva

Setä on myös jatkanut minun mielen kanssa nussimista.

Loppuviikosta jaksoin poikkeuksellisesti panostaa itseeni, ja menin setän luokse mekossa ja sukkanauhaliiveissä. Olin niin hölmö, että otin mukaan myös korkkarit - kuvitellen, että minä voin vain näyttää ne setälle, kun joskus oli puhetta että minulla sellaiset on.

No ei mennyt sillä tavalla se homma. Sen sijaan setä piti minulle oppitunnin siitä, miten kävellä ja kantaa itseni ylpeästi. Se laittoi minut kävelemään korkkareissa ja sukkanauhaliiveissä pylly ja rinnat paljaana edestakaisin, bambupiiska hollilla siltä varalta, että päästäisin hartiani lysyyn tai yrittäisin peitellä itseäni muuten.

Sain muutaman napakan näpäyksen olkapäilleni kun en meinannut pystyä pitämään niitä ryhdissä, ja sen jälkeen setä avasi minulle rankkutilin jokaista tahatontakin rikettäni varten. Viisi bambuniskua aina, kun kätkin itseäni käsilläni, menin myttyyn tai suorastaan sikkuroin. Iskuilla se joutui uhkailemaan minut myös liikeelle, monta kertaa.

Se olikin kaikkein vaikeinta, lähteä kävelemään. Aloittaa sen tekeminen, mitä minulta vaadittiin, ja missä pelkäsin epäonnistuvani. Siinä mielessä tämä oli samanlainen kuin se munakarvatemppu, mutta paljon, paljon pahempi, vaikeampi minulle. Ja tällä kertaa se ei helpottunut yhtään koko aikana. Päin vastoin tuntui, että minun oli joka kerta aina vain vaikeampaa ottaa se ensimmäinen askel.

Viimekertaisen koitoksen aikana pystyin myös suhtautumaan ensikauhistuksen jälkeen koko hommaan tietyllä huumorilla vitutuksestakin huolimatta, mutta tällä kertaa minä olin pelkästään hädissäni. Se oli mulle puhdasta nöyryytystä alusta loppuun, minä häpesin ja minua inhotti ja minä halusin vain heittää ne kengät helvettiin, tai vielä mieluummin setän otsaan.

Kuva

Setä kuitenkin hoiti minut siksi hyvin koitokseni jälkeen, ettei mulle jäänyt siitä enää jälkikäteen pahaa mieltä. Haluaisin vain nyt todella sisäistää sen mitä se yritti mulle opettaa. Vilpittömästi omistanikin lähtökohdista, mutta myös siksi, että setä haluaa minun esiintyvän sen eduksi seuraavissa bileissä, ladyna. Minä pelkään pahasti, etten pysty siihen.

Luulen, että tämä kävelyharjoitus oli mulle niin vastenmielistä kolmesta eri syystä. Tällä kertaa pienin niistä oli setän arvioiva katse, pienin muttei suinkaan vähäinen. Toinen syy on jossain siinä solmussa, joka minun minäkuvassa on - etten minä ole mielestäni tarpeeksi hyvä, en kaunis enkä naisellinen, jotta voisin kävellä koroilla seksikkäästi. Kolmas syy on se, etten minä tosiaankaan yksinkertaisesti osaa. Minä olin siitä niin varma, etten oikein edes tahtonut tosissani yrittää. Minä en kestä epäonnistumista hirveän hyvin.

Toisaalta, nyt kun sitä ajattelen, voi olla että pelkäsin vielä enemmän, että sittenkin onnistuisin. Joka kerta kun luovutin ja pistin homman tahallani läskiksi, se oli välittömästi sen jälkeen kun kävely oli alkanut sujua paremmin ja setä oli jo kehumassa minua.

Minä olen uskotellut itselleni, ettei minussa ole sellaista naista, viehättävää ja sensuellia, ja tyytynyt siihen. Jos siitä naisesta alkaisikin nyt näkyä merkkejä, mistä minä enää tietäisin miten päin olla? Ei mulla silloin enää olisi lupaa piiloutua, kätkeä itseäni. Sitten minulla olisi velvollisuus itseäni kohtaan olla se näyttävä ja itsevarma nainen, ja se on aivan helvetin hankalaa.

Seurauksena tottelemattomuudestani suorituksen aikana sain ensimmäistä kertaa rangaistuspiiskaa setältä. Se oli hyvin epämiellyttävää. Olin onnistunut ansaitsemaan viisi viiden iskun sarjaa, ja jouduin laskemaan ääneen ja kiittämään jokaisen satsin jälkeen. Setä oli kovakätinen ja minä kiukkuinen kuin ampiainen, mutta siedin sanktioni suhteellisen kiltisti. En mukisematta enkä nöyrästi, mutta suurempia protestoimatta sentään.

'

Kuva

Eräänlainen virstanpylväs siinäkin, että viime viikolla säikähdin setää ensimmäistä kertaa tosissani. En saa kiinni siitä, mikä tilanne oli kyseessä, mutta muistan kyllä miten setä oli yhtäkkiä päälläni nyrkki kohotettuna. Se oli paljon rajumpi kuin yleensä, sen olemuksessa oli erilaista uhkaa.

Setä ei iskenyt nyrkillään, mutta painoi sillä minun kylkiluita, ja minä pelkäsin että se murskaa minut. Ei ehkä mikään rationaalinen pelko sikäli, ettei setä ole ruumiinrakenteeltaan mikään luunmurskaaja, mutta siinäs näette miten uhkaavaksi minä sen sillä hetkellä tulkitsin. Minä olin kauhuissani, kierin karkuun ja anelin sitä lopettamaan, muttei minulla tullut mieleenkään sanoa turvasanaa tai epäillä sen arviointikykyä. Mutta kun tilanne oli ohi ja olin setän sylissä, minä nyyhkytin hiljaa.

Setä on myös esineellistänyt minua aiempaa voimakkaammin. Kun ilmaannuin sen luokse niissä hepenissäni, se laittoi minut nojaamaan sänkyyn sille pyllistäen niissä pahuksen korkkareissa. Se joi kahvia ja poltteli kaikessa rauhassa tupakkaa puhellen verkkaisesti rivoja ja murahdellen tyytyväisenä. Käski riisumaan stringit ja hyväili jalallaan, työnsi varpaansa minun sisälleni. Sitten se lähti jonnekin, poistui asunnosta ja jätti oven selälleen portaikkoon. Jos naapuri olisi sattunut paikalle, siinä minä olisin sitten ollut.

Minulla ei ollut aavistustakaan mihin setä oli mennyt. Kun kuulin alaoven käyvän, en voinut olla varma oliko se setä vai joku muu. Se kiihotti minua niin, etten sitä sanoiksi saa.

Setä palasi mukanaan kourallinen pyykkipoikia, jotka se ripusteli minun häpyhuuliini ja nänneihini. Kauhistuin vähän, pillunpiinauspuuhat ei ole keikkuneet kovinkaan korkealla mun kuumalla listalla. Mutta ei ne sattuneetkaan, ajan kanssa vain alkoivat vähän särkeä, eikä setän olisi tarvinnut vetää ihan niin kovaa kun otti ne pois. Kun setä heilutteli niitä ja upotti sormensa ja myöhemmin myös kalunsa niiden lomaan, aloin jopa päästä vähän jyvälle homman viehätyksestä.

Esineellistämisen makua, suloista sellaista, on ollut siinäkin, miten setä on ottanut vastaan minun vibraattorini. Samana päivänä kun esittelin pienen pinkin purisijani, setä pohti ääneen, miltähän tuntuisi munassa jos sauva surisisi minun perseessä samalla kun setä nai minua pilluun.* Kuulemma helvetin hyvältä. Ilmeisesti se toimi tyydyttävästi toisinkin päin, patterikikkeli minun pillussa ja setän vastaava pepussa.

Setä riisui rumiksi sanoiksi sen, mikä siinä touhussa minua niin kiihottaa: tässä pikku fleshlightissahan on tärinäefektikin. Suuttuisin tuollaisesta puheesta, jos se ei saisi minua niin kamalan kiimaiseksi.

Kuva

Setän käytännönläheisempi koutsaaminen syväkurkkuiluun syventymiseen on kantanut hedelmää sekin. Toissapäivänä setä sai omien sanojensa mukaan elämänsä orgasmin minun kurkkuun uponneena. Sen silmät pyöritti hyvän tovin hedelmäpeliä ja se kouristeli monen monta minuuttia jälkeenpäin. Suusta ei kuitenkaan tullut vaahtoa eikä se purrut kieltään, joten ilmeisesti setä ei ainakaan hirveän huonovointinen ollut. Minusta tuntuu hyvältä kun se opettaa minua, ja minä onnistun, edes jossain asiassa.

Pirun progressiivista tämä puuhastelu on edelleen ollut. Vastineeksi sille tänään oli havaittavissa pientä regressiota minun tunnereaktioissa. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan, pääsin sen kipuilun päälle samalla tavalla kuin jo ajoittain fyysisenkin kivun. Just because it burns doesn't mean you're gonna die.

Minä opin, kasvan ja vahvistun koko ajan, mutta se ei vie minulta oikeutta heikkoihin hetkiini. Ja minä kestän niitä nyt paljon paremmin kuin ennen. Siedän itseäni, niistäkin huolimatta.



* 'Muna', 'perse' ja 'pillu' on kaikki setän sanoja. Minä en vieläkään pidä niistä, mutta on alkanut tuntua hölmöltä pehmennellä niitä, kun setä niitä kuitenkin käyttää. Niin lingvistisessä kuin konkreettisessakin mielessä.