perjantai 13. syyskuuta 2013

Tunnelmia kinkyjuhlien päätyttyä.

Rakkaat lukijani, te olette tehneet pahan virheen. Teidän ei olisi kuunaan pitänyt päästää minua livahtamaan kinkykemuihin, nyt en enää milloinkaan tule juttelemaan teille mistään muusta. Tästä pitäen kaikki merkintäni koskevat taannoisia tanhuja: tulee merkintää kuin pipoa siitä, mitä minä näin ja koin ja tunnen nyt ja kuukauden ja kahden päästä, ja vuoden päästä on luvassa oikein karnevaalit tapauksen kunniaksi, päivitän tunnin välein muistoja menneestä.

Oikeasti härnään teitä ja itseäni vähäsen näilla lapinlisillä. Vakaa aikomus on lähitulevaisuudessa päästä irti viime lauantaisesta, mutta ainakin yhden postauksen verran teitä vielä piinaan. Ja totta puhuen, minusta tuntuu että blogini painopiste tulee väkisinkin asteen tai parin verran muuttumaan, vaikken aiokaan miksikään varsinaiseksi BDSM-bloggariksi tekeytyä.

Mulla nyt vain on vielä kana kynittäväni tämän massiivisen mentaalisen muutoksen kanssa, joka viikko sitten sai räjähdysmäisen sysäyksen.

Kaikkein eheyttävin kokemus minulle oli se, miten minut vastaanotettiin. Te saatatte ajatella, että kerrankos tuollainen rääväsuu kierähtää kinkyjen keskelle koettamaan todellista karvaansa, mutta se nyt ei aivan ole minun tapaukseni se. Se, mihin olen aiemmin täälläkin viitannut itselleni hörähdellen sosiaalisena lahjattomuutena, on kirjattu lääkärinpapereihin ja vaikuttaa merkittävästi kaikkeen kanssakäymiseeni toisten ihmisten kanssa, eikä loppuviimein ole mikään naurunasia. Minä en siis noin vain lähde täysin uusien ihmisten kanssa tutkiskelemaan itseäni, enkä varsinaisesti ole tämäntapaisissa tilanteissa kuin kala vedessä. Sen enempää tässä ruotimatta todettakoon, että asia on minulle kipeä, ja koen jatkuvasti valtavaa häpeää ja syyllisyyttä siitä, miten vaikeaa mulle on olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Siksipä olikin niin voimaannuttavaa kokea kerrankin heikkouteni vahvuutena. Huomata, että joku voi pitää minun arkuuttani ja heiveröisyyttäni suorastaan viehättävänä. Ja ettei se oikeasti haitannut. etten kyennyt takomaan tarinaa kuin Seppo Ilmarinen sampoa, vaan jäin lymyilemään hiljaisuuteeni. Yleensä koen, että se jää muuriksi minun ja maailman välille, mutta nyt se ei ollut niin. Nyt minulla oli konstini nakertaa siihen valliin aukkoja, ja jälkeenpäin sain kuulla ihastuttaneeni nimenomaan rohkeudellani ja heittäytymiselläni. Ei ole konstikaan olla rohkea kun ei pelota - ei minua hirvitä heittäytyä heikoksi ja alistettavaksi, sitähän mä teen kaiket päivät itselleni. Nyt se oli vain sikäli eri asia, että saatoin itsekin nauttia siitä sen sijaan, että se olisi ollut paha asia minussa. Tietyllä tapaa minä pääsin pahimman pelkoni päälle.

Erityisen merkillistä mulle oli myös se, miten minun omat mieltymykseni luonnollistuivat. Paitsi että siellä näin kosolti ihmisiä, jotka samanlaisista asioista nauttivat, tulin myös kuulleeksi ensimmäistä kertaa sen asian ääneen sanottuna ja itseeni liitettynä. Kun Grinch esitteli minua tutuilleen, hän kertoi nikkini ja asuinpaikkani ja aivan yhtä luontevasti sen, että tykkään kun minua alistetaan ja esineellistetään. Luonnollisin asia koko maailmassa. Minä olen Pikkusisko ja tykkään kun mua esineellistetään. En ehkä osaa pukea tätä nyt sanoiksit tarpeeksi hyvin, en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Ei niin, että olisin tuntenut itseäni miksikään friikiksi aiemminkaan, mutta nyt se tuli jotenkin sinetöidyksi. Tämä on osa minua ja siinä se, ei siinä ole mitään ihmeellistä.


Tämä kaikkivaltainen hyväksytyksituleminen onkin mulle uutta ja uskomatonta. Miltei vieraat ihmiset ovat noin vain ottaneet minut omakseen, niin viattomassa kuin kinkyssäkin mielessä. Minusta tykätään ja minusta halutaan pitää huolta. Minä saan olla pienempi sisko, heikko ja avuton, mun ei tarvitsekaan olla mikään saatananmoinen supernainen joka selviää kaikesta, niin kuin mun on aina tähän asti vain täytynyt olla. Enkä minä koskaan ole tuntenut itseäni näin haluttavaksi ja seksikkääksi kuin nyt, nyt kun en enää yritä olla mikään Xena tai amatsooni jota en ole. Sekä seksuaalisesti että yleisesti ottaen balsamia vuosia märkineille haavoille.

Mustelmat alkaa parantua, arvet samaten. Nyt minä kärvistelen kaipuussa saada lisää, käskyjä ja kipua - eikä mun edes pitänyt pitää kivusta, alistumisesta vain! Mutta se kaipuu, niin kivuliasta kuin se onkin, se on hyvää ikävää se.

En tiedä miten kylliksi kiittäisin niitä ihmisiä, jotka ovat osaltaan tehneet tämän matkan mulle mahdolliseksi. Yksin en olisi uskaltanut. KIITOS. Te tiedätte kyllä, joita minä tarkoitan.

(Mitä sen sijaan en suinkaan kiittele, on Blogger nykypäivinä. Muotoilut menee päin helvettiä, typoja ilmaantuu sinne minne en niitä itse takuulla näpytä, ja on täysi työ ja tuska saada kuvat haluamilleni paikoille. MURRR.)

Millaista pervobileissä on?

Jos joiltain kiihkokinkyiltä kysyttäisiin, olisin luultavasti surkea luopio raottaessani pervobileiden salaisuuden verhoa mahdollisesti kaikenmaailman 50 Shades of Grey -pelleille ja muille tavan tallaajille. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ajattelen pervobileiden miljööstä kirjoittaessani puhtaasti ja vilpittömin mielin pelkästään itseäni - itseäni viikko takaperin, kun jännitin sitä, mitä edessä olevat bileet pitäisivätkään sisällään.

Minulla kun ei ollut kuin yhden sävyisiä harmaita aavistuksia, jo kokeneiden näkökulmia kaltaisteni noviisien katsantokannan sijaan. Niinpä haluan nyt kirjoittaa siitä, minkälaista kinkykekkereissä yleensä ottaen on aloittelevan pervoilijan silmiin.

Vaikkeivat tuttavieni kuvaukset antaneetkaan pontta moiseen, olin onnistunut luomaan mieleeni etukäteen kuvan hurjista pervoreiveistä. Ratsupiiska viuhuisi paukahdellen, Marilyn Mansonin näköiset ihmiset vaanisivat laumoittain saalista ja ihmisiä roikkuisi katosta kuin nahkurin orsilla konsanaan. Tietysti minä tiesin, ettei se nyt prikulleen sellaista olisi, en vain tiennyt yhtään miten kaukana siitä. Marilyn Mansonia siellä itse asiassa loppuillasta minun hienoiseksi huvituksekseni soitettiin, jotkut olivat pukeutuneet aika hurjan näköisiksi ja piiskat kyllä viuhuivat, mutta tunnelma oli tyystin toisenlainen kuin sellaisten yksityiskohtien perusteella voisi olettaa.

Mutta aloittakaamme käytännöllisistä seikoista. Ainakaan näitä bileitä ei pidetty missään maanalaisessa piilopaikassa, vaan tuikitavallisessa ravintolassa. Bileissä oli dresscode, mikä tarkoittaa sitä, että on näytettävä kinkiytensä jollain tavalla päällekin päin päästäkseen sisään. Myös kinky circus -teeman mukaisesti oli sallittua ja suotavaakin pukeutua, mutta valtaosa tuolla taisi olla ihan muuten vain vinoutuneissa tamineissa. Oli siellä hienoja sirkusasujakin, silti!

Minua dresscode hirvitti. En kokenut omakseni etsiä mitään sen kummempaa kostyymia, vaan lookini oli aika viattomasti vinksahtanut, ja pelkäsin josko se riittäisi: musta, pöyheä tyllihame yhdistettynä verkkosukkiin ja pikkuhousuihin kiinnitettäviin feikkisukkanauhoihin, sekä henkkamaukan paita jossa pienet röyhelöt olkapäillä. Tukkani olin nostanut ylös poninhännälle ja silmät maalannut hieman itämaalaisittain (nuo nimenomaiset silmät muuten kurkistavat tuosta profiilikuvastani). Sellainen pikkusisko leikkii nuorallatanssijaa -meininki siis.

Paikan päällä oli pukuhuone tamineiden vaihtamista varten, mutta minun ei tarvinut kuin pujotella verkkosukat jalkaan, muutoin asuni oli kyllin siveä kulkea päivänvalossa (verkkosukatkin menettivät ilmeisesti tuhmuusaspektinsa illan kuluessa, sillä unohdin tyystin riisua ne kun lähdin kotimatkalle). Onneksi minut päästettiin sisään moitteitta ja juhlat saattoivat alkaa.

Ovelta sai pyykkipojan, johon kirjoittaa oma nikkinsä. Niin, tässä alamaailmassa suurimmalla osalla on jonkinlainen nimimerkki. Tavallaan se on mulle tosi outoa, en ole koskaan liikkunut missään todellisessa ympäristössä keksityllä nimellä, mutta toisaalta siinä on myös oma viehätyksensä. Oma nikkini, Pikkusisko, on minulle sikäli mieluisa ja mielestäni itseäni varsin kattavasti kuvaava, että olen ajatellut sitä käyttää jatkossakin, vaikkei minulla olekaan mitään murheita todellisen identiteettini paljastumisesta. Ja irtoaahan siitä nyt aivan loputtomasti pikkutuhmaa läppää!

Mitä siellä bileissä sitten oli? Siellä oli paljon ystävällisiä ja hymyileviä ihmisiä. Tavallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä pukukirjosta huolimatta. Musiikkia ja baaritiski kuten baareissa yleensäkin. Sitten siellä oli ihmisiä sitomassa ja piiskaamassa erilaisissa paikalle tarkoitusta varten kootuissa laitteissa. Oli ihmisiä taluttamassa toista pannassa, ihmisiä suutelemassa ja tyydyttämässä toisiaan, ihmisiä katselemassa ja juttelemassa. Huomaatteko miten rupesin toistamaan sanaa "ihmisiä"? Kyllä, yllättäen ihan ihmisistä oli kysymys, eikä mistään etäisesti sukua olevasta myyttisestä lajista.

Ilmapiiri oli vähän sellainen kuin olisi kotiin kävellyt. Sen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden aistii oitis: tässä ollaan samaa porukkaa. Kertaakaan ei minulla neuroottisellakaan käynyt mielessä, josko minua nyt tuijotetaan ja arvostellaan kun olen tällainen taikka tuollainen - niitä harvoja ryhmäkokemuksia minulle, kun tuntui siltä että olin aivan oikeanlainen, vaikka omanlaiseni olenkin.


Vaikka olo kotoisa olikin, kyllähän siinä jonkinlaista Disneylandin tuntua oli. Joka puolella niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, ihanaa ja kiehtovaa silmänkantamattomiin. (Mikä tässä tapauksessa on vähän kehno ilmaus, koska minulla ei ollut silmälaseja päässä, eikä minun katseeni kantanut kuin hädin tuskin pöydän yli. Hankinnassa: piilarit.) Ja mikä ihaninta, sitä kaikkea tosiaan oli lupa ällistellä sydämensä kyllyydestä! Etiketti kattaa katselemisen, mutta koskea ei, eikä sekaantua saa. Gallerianäyttely eikä seisova pöytä.

Vapaavalintaisten aktiviteettien lisäksi lavalla oli illan mittaan erilaisia esityksiä, joita itse en hirveän aktiivisesti seurannut. Keskittymiskyky oli vähän hukassa sattuneista syistä. Esityksissä ei kuitenkaan siis ollut kysymys mistään liveakteista todellakaan, laadukkaita viihde-esityksiä jotka olisi periaatteessa voinut nähdä missä tahansa baarissa.

Kuulemma useimmissa bileissä on ns. darkkari, jossa varsinaiset aktit on tapana hoitaa, mutta näissä bileissä ei sellaista ollut. Käsipeliä siellä harrastettiin yhtä avoimesti kuin piiskaamista ja köyttämistäkin, ja rinnoille tehtiin kaikennäköistä, mutta mitään sen kummempaa en nähnyt, tai tehnyt. Ja siinäkään ei tosiaan ollut mitään sen kummempaa. Sitä voisi ajatella, että homma olisi ollut täydellistä rietastelua, mutta ei se tuntunut yhtään sellaiselta. Se oli täysin luonnollista ja kaunista, ei siinä ollut mitään perverssiä.

Minusta oli erityisen hienoa huomata, miten eri tavalla kinkyt suhtautuvat omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa kuin keskiverto baarikansa. Huomattavasti terveemmällä tavalla minun mielestäni. Siellä oli vaikka minkä kokoista ja mallista vartaloa näyttävissä ja niukoissa vaatteissa, ja ne näytti upeilta kun niitä ei hävetty. Ja juuri se, miten omaa kiihottumistaan ja käyttäytymistään ei tarvitse kätkeä suljettujen ovien taakse - fantastista.

Perusbaari-iltaan verrattuna poikkeuksellista oli myös se, että todella harva vaikutti olevan humalassa. Minkäänlaista örvellystä tai perseilyä en ainakaan itse joutunut todistamaan.

Kokemani valossa mun bilevinkit aloitteleville pervoilijoille ovat seuraavanlaiset:

- Verkostoidu. Mieluiten jo ennen bileitä. Netissä se käyttää näppärästi, ja samalla voit etukäteen tunnustella, ettet ole päätymässä vääränlaiseen seuraan.

- Älä ole humalassa. Yksinkertaisesti tarpeetonta ja jopa haitaksi.

- Ota juomapullo mukaan, ainakin jos mielit leikitettäväksi! Se jano mikä siitä tulee, on aivan infernaalinen. Mä en tiedä mistä se tarkalleen ottaen johtuu, mutta luulen sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, millaisilla kierroksilla kroppa käy.

- Älä puhu pannassa oleville kysymättä tämän taluttajalta lupaa. Sotkisit toisten kuviot. Kun Grinch talutti minua, se tähdensi, etten saa ilman sen lupaa puhua kellekään, vaikka joku tervehtisikin. En ole aivan varma rikoinko sääntöä vähän, kun hymyilin ja vastasin kun joku vahingossa tönäisi minua ja pyysi anteeksi. En saanut siitä satikutia, joten sellaista ei ilmeisesti lasketa. Tarkkana silti!

- Vältä kaikenlaisia ehostukseen käytettäviä lisäosia, kuten irtoripsiä, jos aiot ottaa selkääsi. Ne irtoavat.

Ennen kaikkea: jos todella koet itsesi kieroutuneeksi, mene bileisiin. Se on määräys.

Mutta varaudu siihen, että sun seksuaalinen elämä heittää kertaheitolla häränpyllyä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tutkimusretkellä.

Ensimmäisistä kinkybileistäni minulla on vielä yksi aika erilainen seikkailu kerrottavaksi. Tämä tarina vaatii vähän taustoitusta. 

Minähän en olisi koskaan mistään BDSM:stä kuullutkaan, jollen olisi joitakin kuukausia sitten alkanut lukea Tetriksen blogia. Tetriksen kanssa aloimme vaihdella myös sähköposteja, ja hänen kauttaan tutustuin muihinkin kinkyihin. Tetris vinkkasi minulle näistä nimenomaisista bileistä, ja myös siitä, että Grinch luultavasti mielellään vähän leikkisi minun kanssani. Grinchin kanssa aloimmekin sitten jutella tahollamme, ja pikkuhiljaa siirryin ikään kuin Tetriksen helmoista hänen huomaansa. En ollut enää oikein varma miten Tetris minuun suhtautui, minusta tuntui että se oli vähän kyllästynyt minuun.

Bileisiin Tetris oli kuitenkin pukenut käsiinsä lateksihansikkaat ihan minua varten. Jos joku vielä väittää, että bloggaaminen on ajanhukkaa, niin ei muutako lälläslää sille! Bloggaamallahan näet parannetaan konkreettisesti maailmaa: yhden ainoan merkintäni ansiosta kaksi ihmistä vetäisi hanskat käteensä.

Grinchin leikittäessä minua jaloissaan, Tetris pyysi saada koskea minua. Nojasin päätäni Tetriksen syliin, ja se silitteli minua hansikkaillaan. Kun minun senkertainen höykytykseni sitten loppui, olisin hirveän kovasti kaivannut mennä Tetrikselle paijattavaksi. Mulla on koko ajan ollut siitä sellainen vielä aika jäsentelemätön mielikuva eräänlaisena subi-isosiskona. Olisin halunnut käpertyä sen syliin suukotettavaksi hurjan leikin jälkeen, mutten uskaltanut.

Myöhemmin Tetris pyysi minut mukaansa kiertelemään ja katselemaan. Se tilanne oli aika absurdi. Minä olin puolittain jossain ihan muualla vielä, puolittain taas siinä aivan lamaantuneena jännityksestä siitä, miten tilanne etenisi vai etenisikö mitenkään. Minä en vieläkään osannut oikein sanoa varmaksi, oliko meidän välillä mitään minkäänlaista Tetriksen puolelta. En tiedä oliko se pian vai pitkän ajan päästä, kun Tetris kuitenkin kietoi kätensä ympärilleni, ja me aloimme varovaisesti silitellä ja suudella toisiamme.

Se oli jotenkin hirveän suloista. Ei suloista merkityksessä "voi kun söpöä", vaan suloista niin kuin yhteinen karkumatka. Samaan aikaan se oli todella hämmentävää, en tiennyt oikein miten päin olla. Tetris kyllä vei tilannetta, mutta sellaisella aika viattomalla ja tunnustelevalla tavalla. Se tuntui aivan hassulta sen jälkeen, kun oli ollut niin voimakkaasti alistettuna ja esineellistettynäkin. Mua ujostutti koskea, ja samalla halusin hirveästi. Koko tilanteesta tuli positiivisella ja nostalgisella tavalla mieleen seiskaluokan discot - me kaksi siinä tanssilattian nurkassa tutustumassa toisiimme.

Yläasteen discosta meidät olisi kylläkin potkittu ilman muuta pihalle. Siinä hyväilyssä ei loppujen lopuksi ollut enää paljoakaan ujoutta jäljellä, vaan tutustuminen muuttui tyydyttämiseksi. Päädyimme kuitenkin loppuillaksi eri teille, minä seuraavaan seikkailuuni jota jo kuvailinkin. Näinpä minä sitten tosiaan olin kyseisen seurueen yhteinen lemmikki, enkä minä tiedä tällä hetkellä mitään, mitä olisin mieluummin.

Montaa polkua kuljin, enkä tiedä mihin niistä mikään vie. Mutta minä aion ottaa selvää.


// Psst. Sain luvan ällistellä julkisesti, miten kertakaikkisen upea vartalo Tetriksellä on. Juuri sellainen mieletön latinolantio ja -pylly, jonka aina naisilleni kuvittelen, koska sellainen saa minut villiksi. Tetriksen asu ei varsinaisesti kurveja peitellyt, ja kaiken sen keskellä mun teki eniten mieli tuijottaa sitä. Ja uskokaa mua, siellä oli paljon muutakin, mihin katse olisi voinut huomaamattakin tarttua :D

maanantai 9. syyskuuta 2013

Naisen lemmikkinä pervobileissä.

Ennen lauantaisia pervobileitä olin puolitiedostamattomasti ollut sillä kannalla, että alistaminen on miesten hommaa. Eikä keidenkään minkä tahansa pikkupoikien, vaan isojen, aikuisten miesten. Se ilmeinen fyysinen ylivoima on mulle osa juttua, kiihotun omasta avuttomuudestani sen rinnalla. Kai siinä on jotain primitiivistä kunnioitusta vahvempaa kohtaan.

Toisaalta kiehtova aspekti alistamisessa on juuri se, ettei valtasuhteella lopulta kuitenkaan ole mitään tekemistä voiman kanssa. Toisen valta käskeä ja käsitellä on täysin psykologinen, olemassa siksi että hän haluaa sen ottaa ja minä hänelle antaa. Se korostuu jännittävällä tavalla esimerkiksi silloin, kun alistavana osapuolena on nainen. Esimerkiksi upea, kaunis ja ihmeellisen kiehtova nainen, joka otti minut lemmikikseen myöhemmin lauantai-iltana.

Jossain vaiheessa Grinch tuli jokseenkin tyytyväisesti virnistellen kertomaan, että minun perääni oltiin kyselty. Kuulemma joku nainen, joka oli minua aiemmin koetellut Grinchin leikittäessä ja esitellessä minua. Grinch kertoi lyhyesti tästä tutustaan vähän taustoja, ja lupasi viedä minut tämän luo jos haluaisin. Hetken päästä Grinch kuljetti minut kädestä pitäen baarin halki käsittämättömän kauniin naisen eteen, esitteli meidät ja luovutti minut tälle leluksi. Grinch antoi hansikkaansa naiselle ja käveli pois.

Nainen johdatti minut istumaan tuolille käsieni päälle, kumartui eteeni silitellen ja katsoen minua, ja kysyi rajoistani. Haittaisiko minua, että kaikki ympärillä olijat näkisivät kaiken, että joku saattaisi katsellakin, saisiko koskea vaatteiden alta jne. Sitten nainen istui minun syliini, katsoi minua ihastellen ja puhui minulle niin kauniisti etten tiedä onko kukaan aiemmin niin tehnyt. Se tapa jolla se katsoi minua kun se sanoi ne asiat, oli uskomattoman intensiivinen - se olisi aivan hyvin voinut olla vain hiljaa ja minä olisin silti tuntenut ne sanat. Nainen riisui minun rintani paljaiksi, huokaili ihastuksesta ja alkoi nipistellä niitä, katsoen minua koko ajan silmiin. Nainen käski minun levittää jalkani kunnolla, nostin toisen kaiteelle parven ja tanssilattian välissä, ja nainen alkoi hyväillä minua pikkuhousujen alta.

Pian Grinch oli siinä myös, varmisti että mulla oli kaikki hyvin. Ja alkoi nipistellä, purra ja kiskoa minun nännejä vielä kipeämmin kuin aiemmin. Grinch ja nainen juttelivat minusta, siitä miten märkä olin, ja Grinch naureskeli minun sanoneen etten kostu helposti. Molemmat satutti mua todella kovaa, niin etten voinut enää olla kiltisti paikoillani niin kuin aiemmin, vaan välillä yritin vetäytyä kauemmas, enkä kuitenkaan halunnut sen loppuvan. Samalla nainen hieroi ja sormetti minua, eikä minun päässä ollut ainuttakaan ajatusta, pelkkiä tuntemuksia vain.


Grinch meni jälleen menojaan, mutta jossain vaiheessa naisen miesystävä tuli seuraamaan leikkiä lähempää. Voi kyllä olla, että se oli ollut siinä koko ajan, mutta minä en vain ollut aiemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nyt se antoi minulle piiskan pidettäväksi hampaillani, meni naisensa taakse joka edelleen istui sylissäni, ja alkoi tyydyttää tätä sormin. Mies katsoi minua naisen yli aivan samalla läpäisevällä tavalla kuin nainenkin. Niin suoraan silmiin, että mun täytyi aina välillä kääntää katse pois ja kerätä rohkeutta katsoakseni taas takaisin. Mutta minä katsoin, koska se katse tuntui hyvältä, vaikka katseiden kohtaaminen on yksi niistä asioista jotka tavallisesti pelottaa mua eniten. Me katsoimme toisiamme, nainen voihki ja kiemurteli sylissäni, ja minulla oli piiska koko ajan hampaissani. Minäkin ynähtelin, vaikkei minua kosketeltukaan, niin kiihottavaa se kaikki oli.

Seuraavaksi muistan naisen käsitelleen rintojani sillä samaisella piiskalla. Se oli sellainen pitkä keppi, jonka päässä oli pieni nahkaläpyskä (näin ollen sitä ei varmaankaan oikeasti edes sanota piiskaksi, mutta mulle kaikki lyömävälineet on toistaiseksi erilaisia piiskoja kun en ymmärrä niistä mitään :D). Nainen käski minun koko ajan katsoa, miten hän läimäytteli sillä ensin sievästi, sitten jo aika kovaa. Nainen kysyi, halusinko vielä kovempaa, käski laskea ääneen kolme kovaa iskua, ja löi. Jossain vaiheessa mies kysyi, saisiko auttaa, silitteli sääriäni kyyristyneenä eteeni ja alkoi kosketella alushousujen alta.

Jonkin aikaa jatkettuaan he komensivat minut istumaan sivussa sillä välin, kun mies piiskasi ja sormetti naista pöydällä edessäni niin kauan, että tämä laukesi voihkien. Sen jälkeen siliteltiin ja helliteltiin puolin ja toisin, juteltiin jotain mistä en muista mitään, paitsi että nainen puhui edelleen niitä kauniitaan ja katsoi minuun. Vähän myöhemmin nainen käski minua riisumaan alushousuni, veti minut selin syliinsä ja alkoi tyydyttää minua sormillaan. Jalkani olivat levällään vasten tuolia, jolla mies istui. Tämä silitteli minua, ja toi kasvonsa aivan lähelle, hengitti suuhuni muttei aivan suudellut. Minä huohotin, tärisin ja vingahtelin, painuin naisen syliin velttona ja kihelmöivänä.

Aivan uskomaton kokemus. Uskomaton kirjaimellisesti. Kun luin mitä olen kirjoittanut, päällimmäinen ajatus oli että ei voi olla totta, ei tällaista tapahdu minun maailmassani. Ei missään todellisessa maailmassa. Mutta se oli totta, ne ihmiset olivat oikeita vaikka olivat niin kerta kaikkiaan ihmeellisiä minulle, ja minä todella olin siinä enkä omassa sängyssäni pyörimässä lakanoita ruttuun ennen unen tuloa.

Voi hyvä jumala miten minä olen onnellinen.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kinkyleikitys.

Eilisilta oli sikäli melkoinen, että minulla riittää siitä puitavaa vielä hyväksi toviksi. Yritän pilkkoa kokemukseni ja ajatukseni edes jollain tapaa järkeenkäyviksi kokonaisuuksiksi ja erillisiksi merkinnöiksi. Aloitan siitä, mikä mulle on polttelevinta, asioista joita minä koin ensimmäisissä kinkybileissäni.

Vaikka minulla oli hyvin hatara käsitys pervopileistä entuudestaan, arvasin uumoilla jotain mitä tulisi tapahtumaan. Erään miespuolisen tuttavan (erinäisistä syistä päädyn kutsumaan häntä Grinchiksi, ja se jos mikä on minulta suuri kunnianosoitus) kanssa olimme jutelleet ja sopineet, että hän voisi minua vähän leikittää.

Mitä minä oletin, että se tarkoittaisi: Grinch varmaankin pikkuisen tukistaisi minua, läimäyttäisi pepulle kämmenellä tai jollain suht pehmoisella piiskalla, ja saattaisi ehkä jollekin kaverillensa nostaa vähän hameeni helmaa niin että verkkosukat nauhoineen näkyisivät kokonaan.

Mitä se käytännössä tarkoitti: no se onkin ihan toinen juttu se.

Mun täytyy myöntää, etten muista selvästi kaikkea, enkä varsinkaan sitä missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Join yhden ainoan siiderin, ja silti olin ihan jossain kristallimetsissä. Tunnollisena bloggarina ja ennen kaikkea tapahtumien ikuisiksi internetiin kirjaajana yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa mahdollisimman täydellisen raportin siitä, mitä teki Grinch minulle tuona iltana.

Ilta alkoi aivan jutustellessa ja miljööhön tutustuessa. Ehkä tunnin jälkeen Grinch kysyi minulta, olisinko valmis pieneen leikkiin. Ilmoittauduin innokkaaksi, ja Grinch kaivoi kassistaan pannan ja ketjun. Sain pannan kaulaani, kovakouraisesti, ja Grinch komensi minut lattialle jalkojensa juureen. Grinch piti minua hiuksista, ei yhtään sillä lailla kuin mua on ennen pidetty, vaan niin että musta tuntui kuin mun koko poninhäntä irtoais sen kouraan millä hetkellä hyvänsä. Grinch varmisti, että tiedän miten minun pitää käyttäytyä kun mulla on panta kaulassani, ja että kaikki on edelleen ok. Kaikki oli, ja minä tiesin säännöt. Sitten siinä puolittain pöydän alla alkoi todella tapahtua.

Me siis istuimme edelleeen siinä pöydän ympärillä alkuperäisessä seurueessa, niin kuin baarissa nyt ruukataan istua. Tai Grinch istui, ja minä olin polvillani sen jaloissa panta kaulassani. Grinchillä oli nahkaiset hansikkaat, kuulemma varta vasten hankitut, joista toista se käski minut ensin pitämään hampaissani sillä välin kun laittoi toisen käteensä. Grinch silitteli ja läimäytteli kasvojani ja kaulaani hanskat kädessään, ja piti melkein koko ajan tukastani lujasti kiinni. Ei ainakaan yhtään lievittänyt mun juttua hansikkaista tämä! Mieletön tunne se pehmeä nahka iholla.

Kysyttyään saako mennä paidan alle (ja kovisteltuaan minua ensin siitä että ensin vain nyökkäilin, kun minun kuului vastata selkeästi ääneen) Grinch alkoi kosketella rintojani ja nipistellä nännejäni koko ajan kovempaa, lopulta todella kivuliaasti, ja jossain vaiheessa sain ainakin toiseen nänniini myös klipsin. Se oli sinänsä hassu, etten oikeasti tuntenut sitä, en olisi myöhemmin edes muistanut että minulla on se, jollei Grinch olisi sitä näyttävästi toisten tuttavieni nähden poistanut.

Grinch vaati minulta paljon vastauksia, kysyi miltä minusta tuntuisi kosketella itseäni siinä keskellä kaikkea. Minua ujostutti mahdottomasti vastata sellaisiin kysymyksiin, mietin aina pitkään ja vastasin hiljaa, ja Grinch vaati minua yhä uudelleen vastaamaan niin että hän kuulee. Minä sanoin jotain sellaista, etten uskaltaisi itse koskea itseäni, että olisi helpompi jos se koskisi. Mutta niin se vain antoi minulle wandin kassistaan ja käski laittaa sen pikkuhousuihini siinä keskellä täyttä yökerhoa. Minä tein niin kuin käskettiin, ja Grinch jatkoi rintojeni nipistelyä, (nipistely ei kyllä ole yhtään kuvaava sana mutten keksi muutakaan, se on paljon kivuliaampaa kuin pelkkä nipistys) hiusteni kiskomista ja kasvojeni taputtelua hansikkaillaan. Välillä Grinch käytti sormiaan syvällä suussani ja jatkoi sitten kosketteluaan, koski vähän pikkuhousujen altakin kai.

Sitten Grinch alkoi esitellä minua. Ensin se pyysi siihen pöytään viereensä istumaan jonkun kaverinsa, ihan vain katsomaan kun minä olin siinä leikkimässä. Grinch kertoi kuka olen ja minkälaisista asioista tykkään, nosti minun kasvoni kaverilleen nähtäväksi ja kysyi mitä tämä on mieltä, samalla kun koko ajan hyväilin itseäni wandilla. Katsoin sitä miestä silmiin, se katsoi takaisin hymyillen aivan tavallisesti ja ystävällisesti, niin kuin siinä tilanteessa ei olisi ollut mitään erikoista. Sitten minulla vähän pimeni, koska se oli yhtäkkiä kaikki aivan suoraan minun hulluimmista fantasioista, enkä oikein tiedä mitä tapahtui. Ne juttelivat siinä kyllä, sen tiedostin, mutta mulla ei ole aavistustakaan mistä, ja mitä tapahtui ennen kuin Grinch käski minun nousta ja veti minua ketjustani perässään.

Minä seurasin kuuliaisesti ja nautin siitä, että nyt olikin täysin luontevaa ja sallittua laskea kasvoni ja vain seurata toista, ilman paineita mistään sosiaalisesta kontaktin ottamisesta. Hassu asia ehkä kiinnittää huomiota siinä tilanteessa, mutta mulle se oli kuin olisin kävellyt neljännesvuosisadan jälkeen vankilasta vapauteen.

Grinch pysäytti kulkumme joidenkin tuttaviensa luokse, minä en juuri nostanut katsettani enkä rekisteröinyt minkälainen seurue oli kyseessä, muuten kuin että huomasin siinä olevan sekä miehiä että naisia. Grinch esitteli minut taas, käänsi selin seurueeseen ja antoi luvan kokeilla ja kosketella. Minun hamettani nostettiin, takamustani puristeltiin ja leviteltiin, rintojani hierottiin ja lanteitani puristettiin, ja kuulin joitain kommentteja, kuten "hyvältä tuntuu käteen". Minä nojasin raukeana kosketusta kohti, ja nautin olostani objektina.

Grinch johdatti minut sivuhuoneisiin, joissa oli joitain sitomiseen ja piiskaamiseen tarkoitettuja laitteita. Ne olivat varattuja, mutta Grinch pyysi toiselta piiskaavalta päästä eräänlaisen pukin toiseen päähän leikkimään minun kanssani. En tiedä, mikä se laite oli nimeltään, mutta siinä oli pitkä, nahkapäällysteinen yläpuomi johon saattoi nojata, ja siihen minut komennettiin laittamaan käteni ja pyllistämään. Grinch nosti tyllihamettani, ja alkoi läimäytellä minua käsittääkseni jollain hapsupiiskalla, en nähnyt sitä mutta siltä se tuntui, ja hyvältä. Se ei oikeastaan sattunut ollenkaan, tuntui vain. 

Mutta sitten Grinch vaihtoi jonkinlaiseen keppiin, ja se teki todella kipeää. Grinch taputteli sillä sisäreisiäni ja käski levittämään jalkoja, ja minä oikeasti pelkäsin että se löisi häpyyni, mutta kovimmat iskut tulivat onneksi takapuoleen. Siellä ne olivat tuskallisia mutta siedettäviä, ja jokaisen lyönnin jälkeinen kihelmöinti mitätöi välittömästi kivun. Häpyäni keppi vain hyväili kiusoitellen, ja hiukkasen taputteli - onneksi. Olin jo aiemmin Grinchille sanonut, että häpylyönnit hirvittävät, koska mulle ei ole koskaan mitään sellaista tehty.

Sessio ei tuntunut kestävän kuin muutaman minuutin, en tiedä kuinka kauan siinä oikeasti meni. Sitten Grinch kumartui ylleni ja kertoi korvaani, että nyt lopetetaan vaikka kuinka haluaisin lisää, riittää tälle iltaa. Minä olin ensin onnellinen hengähdystauosta, mutta aika pian alkoi harmittaa. Tässäkö se nyt sitten oli! Mitä mieltä on antaa minulle moninkertaisesti se mitä odotin, jollei aio antaa kuin palan siitä mitä haluaisin?

Mutta Grinch tiesi minua paremmin, irroitti pantani ja klipsin nännistäni ja päästi minut vapaasti jatkamaan tutustumista uuteen maailmaan. Grinch oli pitänyt minua hyvin, aina ajoittain hellitellyt ja varmistanut että tuntuu edelleen hyvältä ja olen kunnossa. Olin enemmän kuin kunnossa ja läpeensä tyytyväinen nieltyäni sen ajatuksen, että voisin joutua odottamaan ennen kuin saan lisää. Hetken kun luulin, että sen illan seikkailut olivat siinä. 

Mutta niitähän oli vielä jäljellä.

Ensimmäisten kinkybileiden jälkeisiä tunnelmia.

Yleensä kun herään sunnuntaiaamuna baari-illan jälkeen, mulla on niin sanotusti tukka kippee. Tänään ei satu tukkaan, vaikka minua siitäkin riepoteltiin eilen aika tavalla. Mutta mun nännejä särkee niin, että pehmyt collegepaitakin satuttaa hipaistessaan. Kas niin siinä näemmä käy, kun niitä nipistellään ja purraan todella kovaa. 

Oottako koskaan yrittäny ikuistaa omia sukkianne? Se on aika pirun vaikeaa! Puhumattakaan siitä, miten saatananmoinen homma tuollaiset sukat on ylipäätään pujotella jalkaan. 


Eilen oli siis se suuri päivä, jona astelin (no, pikemminkin luikin häntä koipien välissä arastellen) elämäni ensimmäisiin kinkybileisiin. Elämäni ensimmäistä kertaa tein roppakaupalla muitakin asioita illan aikana. Olin mm. pannassa ja piiskattavana. Ja se kaikki tuntu niin hyvältä, niin mielettömän hyvältä. 

Tällä hetkellä  ei hirveästi mitään noin vain verbalisoitavaa liiku mielessä. Paljon ajatuksia joista on vaikea saada kiinni, mutta silti ihmeellinen rauha ja onni. Mutta lisää minä haluaisin. Haluaisin aivan hirveästi, koko kehollani ja mielelläni. Nyt sitten vain jäitä hattuun ja nänneihin, ei pidä liikaa innostuman ettei käy kalpaten.

Olisin halunnut tähän jonkun kauniin loppukaneetin, joka olisi kuvastanut sitä miten lämpimältä minusta tuntuu, mutta mä en tiedä missä kaikki mun sanat on.