keskiviikko 30. lokakuuta 2019

My ABC's

Helvetin Fetlife. 

Siellä olis vaikka hur mycket mielenkiintoista ja monella tavalla antoisaa sisältöä. Ja mitkä mahdollisuudet verkostoitua, vieläpä ilman että kettään tarttee naamatusten nähä välttämättä koskaan..!

Mutta minä en kestä miten pornografinen se sivusto on. Varsinkin, kun se porno tuntuu kovasti kulminoituvan eri tavoin alistettuihin ja esineellistettyihin mannekiinimaisen ihanteellisiin naisiin. Mulla heiluu kukkahattu ja telaketjut heti jos piipahdankaan koko sivustolla: etusivu tuuppaa mulle heti kymmenkunta akkaa perseet pystyssä täydellisinä kuin vedestä nousseet venukset. Eniten ahdistaa että joudun ahdistumaan. Minun ei anneta valita, niitä kuvia vain tulee ja tulee joka puolelta. Mulle ne on ihan sama asia kuin kikkelikuvat yksärilaatikossa, yhtä epätoivottuja ja hyökkääviä. 

Ai että mikä ongelma pornossa ja alistetuissa naisissa minulla? Ei mikään, molemmat on mulle tosi jees. Haluan vain itse päättää missä kontekstissa niiden kanssa tulen asioineeksi. Se ei todellakaan ole se tilanne, kun haluan jakaa kokemuksia ja ajatuksia seksuaalisuudesta itseilmaisukyvyiltään edes rahtusen HK:n sinistä neuvokkaampien ihmisten kanssa. Eikä sekään, josko milloin olen utelias joistain tavoista seksuaalisuutta toteuttaa, olivat ne toisinaan kuinka rajuja hyvänsä. En minä tahdo ensimmäisenä pällistellä potrettia jossa puutarhatonttu jo tönöttää siellä perseessä, minua kiinnostaa se prosessi jonka kautta siihen tilanteeseen päädytään. (Tämän esimerkin tempaisin toki tukasta, ei erityistä viehtymystä puutarhatonttupenetraatioihin allekirjoittaneella vaikka kyllä nekin käy!)

Niin ärsyttää minulla. Tänään kävin taas vetämässä vesiperää, kun olisin halunnut päivittää profiilini ajan tasalle, jotta tulevaisuudessa minusta kiinnostuneet ihmiset voisivat sitä vilkaista ja saada edes jotain suuntaa millaisilla vyöhykkeillä minun kanssani voi kulkea. En vain jaksa katella sitä uuh niin eroottisen mustaa nukkekotia hetkeäkään. Mutta sittenpä keksinkin olla nokkela, ja kipaisin vain pikaisesti varkaissa. Siellähän on tosi kätsynä, puutarhatonttumaisen karkeana apuvälineenä aakkostettu lista jokseenkin yleisistä fetisseistä/kattokäsitteistä. Ja hahaa, minulla on copypaste enkä epäröi käyttää sitä!

Jotenka täältä pesee ja haisee, se summaus jonka profiiliini liittäisin jos nielisin tipankin ylpeyttäni yhtä mieluusti kuin lastin spermaa. (Joo joo, ovet ei pauku vaan pidän profiilini yhtä kaikki olemassa edelleen. Täytyyhän mulla olla millä tarvittaessa stalkata tyyppejä.) 

💜
Into:
  • Accents, Age Play, Anal Beads, anal hooks, Anal Sex, Anal Stretching, anal training, androgyny, armbinders, Asphyxiaphilia Play, Ass Play, Ass to Mouth, Ass worship, attention                                                                                                 
Aika paljon anaalia.

  • Bare Handed Spanking, belt spanking, belt whippings, Biting, Blindfolds, Bondage, Boot licking, boot worship, Breast Bondage, Breast Spanking, breast whipping, Breast/Nipple Play, Breath Play, Bruises, Butt Plugs
  • Caressing, Chains, Choking Play, Clamps and Clips, clit spanking, Clowns, Cock Worship, cocksucking, Collar and Lead/Leash, Consensual Nonconsent Play, control, Corset Cinching, Corsets, creampie, Crying, cum 
  • Deep Throating, Defilement, Degradation, Diapers, Discipline, dollification
  • Electrical Play, Exhibitionism
  • Face Fucking, Face sitting/smothering, Face Slapping, Fear, fingering, Fisting, Freckles

Fistaus on mulle siitä perinpohjin perverssi kiihoke, etten halua sitä yhtään. Minusta se on oikeasti kamalaa, hirvittävä homma toiselle tehdä. Juuri siksi, rakastan kun joku pakottaa minut siihen.

  • Gagging/Choked by Cock, Gags, gender play, gloves
  • Hair Pulling, Hentai, Humiliation
  • Kissing, kneeling
  • Large objects, Leather
  • Masks, Medical Play, Mind Fucks, Needle Play
  • Obedience Training, Objectification, ordered to masturbate, Orgasm Control, Orgasm Denial, otk spanking
  • Paddling, Pain, Pinching 
  • Rimming, Role Play, Rope Bondage/Suspension
  • Scent, Scratching, Seduction, sexual objectification, sexual slavery, smothering, snuggling, speculums, Spitting, submission, subspace, suspension, Swallowing, sweat
  • Talking Dirty, Tattoos, Tears, tongue sucking, Uniforms
  • Verbal Humiliation and Degradation, vintage lingerie 
  • Watersports, whipping

Curious about:
  • 24/7
Mietin kumpaan kippoon tämä minulla oikeastaan kuuluu, siihen josta jo saan kiksejäni vai siihen josta olen kainommin kiinnostunut. Vaikka 24/7-porukka saattaa olla heihin kohdistuvista ennakkoluuloista johtuen pervolan periksiantamattomimpia portinvartijoita, koen itse käsitteen kovasti laveana. Minä nautin siitä, että tietty valtadynamiikka läpäisee koko ihmissuhteen, eikä se välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa kikkailua. Toisaalta, tykkään kovasti tietynlaisesta kikkailusta, kunhan se ei ole päälleliimattua ja itseisarvoista. Olisin tosi utelias sellaisesta suhteesta, jossa toinen päättäisi esimerkiksi minun pukeutumisestani, ajankäytöstäni, ruokavaliostani jne. Asioita, jotka menisivät käsikkäin muiden suhteen elementtien, kuten hoivan ja esineellistämisen kanssa.

  • Abduction Play, Anonymous Encounters
  • Bathroom Use Control, behavior modification, Blood Play, Body Modification

Verenvuotaminen esimerkiksi neulojen jälkeen on ihanaa, mutta toistaiseksi en ole varsinaisesti päässyt leikkimään asialla. Se vaatisikin minun kanssani tiettyä malttia, koska olen hirmu herkkä sille millä tavalla ja miten kestän verta nähdä. Taas näitä, joissa fobia ja fantasia ovat yllättävän lähellä toisiaan. 

  • Caging/Confinement, Candle Wax, Chastity, Chastity Devices, claws, corset training, Cutting
  • Double Penetration
  • Edge Play, Enemas
  • forniphilia
  • Gangbangs, glory hole
  • Interrogation
  • Kicking
  • Panty-Sniffing, Petplay, Predator/prey, Public Humiliation, public play, Punching Play, Puppy Play

Toi panty-sniffing mua nolottaa myöntää..! En tarkota sitä minään salahaisteluaktina, mua vain kiihottaa ihmisten tuoksut. 

  • sex with strangers, Speech restriction, Strap-ons
  • Take-Down & Capture
💜

Paljon mielenkiintoisempia juttujahan Fetissä vilahtelee vapaammin sanoin muotoilluissa ryhmissä, mutta sinne ei minun kestokykyni tosiaan kanna. Nämä on minun mielestä joka tapauksessa aika kivoja, nämä kulmikkaatkin laatikot, ainakin siinä vaiheessa kun asioita aletaan perinteisellä tyylillä rajaamaan ulos tai sisään. Hauska sitä paitsi miettiä näitä välillä asia edellä. Esimerkiksi nykyisten kumppaneideni kanssa monet näistä poiminnoista olis aivan nevöevö-juttuja minusta itsestänikin, vaikka näenkin niissä perverssiä potentiaalia taikka peräti kokemusperäisesti tiedän potkivan ja purevan minuun. 

Yksi iso ja tuoreehko fantasia josta saattaisin pientä kerhoutumista kaivatakin, olisi tulla tatuoiduksi tai lävistetyksi osana sessiota. Jokin aika sitten kävi sillä tavalla, että kun silmäni olivat sidotut näkemästä, luulin todella hetken että minun nänneistäni pistettiin lävistysneulat läpi - niin terävästi ja kovaa sattui. Kun kävi ilmi, että kyse olikin vain erityisen ilkeiden nipistimien ja kuukautiskierron julmasta yhteishämäyksestä, minä olin yllätyksekseni hirmuisen pettynyt. 

Siitä se ajatus sitten lähti. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Pienet kuolemani

Minun orgasmini kuuluvat jätille. 

Se lipui siihen hyvin luontevasti jo jokin aika sitten. Alkoi yksittäisestä tehtävästä raportoida laukeamisistani, asettui käskyksi kiittää jokaisesta orgasmista ja jäi sitten niille sijoilleen etten minä enää tule ilman jätin lupaa. 

Minusta se tuntuu ennen kaikkea luonnolliselta: asiahan on juuri kuten sen kuuluukin olla. Minä olen jätin oma, joten niin ovat orgasminikin. Kun on noin konkreettisella sinetillä omistettu, se tuo minulle myös valtavaa turvallisuudentunnetta. En osaa yhtäkkiä sanoa mihin se perustuu. Ehkä vain siihen, että on jotain minusta josta jätti pitää minun puolestani huolen, tekemällä sen päätöksen. Vaikka voisi kuvitella ettei omien orgasmiensa suhteen kyllä tai ei -valinta olisi kovinkaan kuormittava, se on silti aika iso ele toiselta ottaa vastuulleen. Tuntuu hurjan hyvältä että se haluaa.

Ja totta helvetissä koko touhu kiihottaa minut mielettömäksi. Pieni, punastuttava nöyryytys leimaa kaikkea tässä. Nolottaa ja siksi kiihottaa joka kerta kun joudun pyytämään ja samalla paljastamaan jätille että minua haluttaa, samoin sitten kun joudun kiittämään ja kertomaan kuinka monesti olen tullut. Alentaa mutta tyydyttää jos se kieltää tai asettaa laukeamiselle jotain ehtoja. Tietyllä tavalla minua kismittää ja kiusaannuttaa sekin miten typerän hyvältä minusta tuntuu, kun se sitten kehuu minua hyväksi tytöksi tehtyäni kaiken sovitusti.   

Minun orgasmini tuntuvat tämän sopimuksen myötä vallan villiintyneen. Olen aina ollut sinänsä tuottelias runkkari, ettei minulla koskaan kauaa nokka tuhise kun pääsen itseeni käsiksi. Nyt kun olen sattuneesta syystä tullut kiinnittäneeksi asiaan huomiota, 2-3 minuuttia on aika lailla vakiintunut ajallinen etäisyys leluun tarttumisen ja sen käsistäni laskemisen välillä. Uutta sen sijaan on se, että nykyään pystyn saamaan useita orgasmeja peräkkäin. Aiemmin oli harvinaisempaa, jos edes kokonaisen päivän aikana tulin lauenneeksi kolmea kertaa. Parhaimpina päivinä pari kertaa suht pienellä aikavälillä, muttei missään tapauksessa peräperään. Ei olisi vain fyysisesti onnistunut. 

Yksitoista orgasmia alle tuntiin on tämänhetkinen ennätys. Se on aika huikeaa.

Kaikkein ihaninta on, jos jätti sellaisen session tuoksinassa käskee minua tulemaan, vaikka olisin jo sillä rajalla pystynkö enää. Teepä vielä yksi jätille. Se ei ole kertaakaan tuottanut pienimpiäkään vaikeuksia.

Kerran kun olin lauennut jo ties kuinka monta kertaa, enkä vain vieläkään ollut saanut tarpeekseni, tapahtui jotain hyvin erityistä. En edes uskonut sen olevan minulle mahdollista. Jätti piinasi minua hullun kiihottavilla viesteillä, ja minun pääni alkoi olla jo aivan pimeänä kaikesta haluamisesta haluamasta päästyäkin. Vein jälleen kerran wandin hävylleni enkä kerta kaikkiaan saanut ajatuksen ajatusta kokoon, en yhtä ainutta kokonaista mielikuvaa mistään. Ja silti orgasmi alkoi jälleen kasvaa sisälläni. Minä tulen oli ainoa hämmästynyt ajatus jonka sain aikaiseksi ennen kuin laukesin, ensimmäistä kertaa elämässäni pelkästä fyysisestä stimulaatiosta. Ilman pornoa, ilman omia likaisia kuvitelmia. En voi olla olematta lapsellisen innoissani. 

Suhteeni orgasmeihini on aiempina aikoina ollut monellakin tavalla kompleksinen. En ole muistanut ajatella koko asiaa, mutta minullehan oli vielä jokunen vuosi sitten valtava homma opetella laukeamaan "isojen tyttöjen tavalla". Koska olen masturboinut ihan pikkulapsesta asti, olin tullut omaksuneeksi tekniikan jota tajusin jossain vaiheessa ruveta häpeämään. Pystyin laukeamaan ainoastaan vatsallani, keräämällä käsieni ympärille peiton jalkojeni välissä ja kihnuttamalla itseäni sitä myttyä vasten. Kun olin oppinut siitä pois, seuraavaksi ongelmaksi muodostui se, etten yhäkään pystynyt laukeamaan kumppanin kanssa. BDSM-skenehän on jokseenkin orgastisesti orientoitunut, ja minusta alkoi tuntua että minussa on jokin vika tai vajavaisuus kun orkuistani ei pääse kukaan toinen nauttimaan. 

On ollut ihanan levollista viimein oivaltaa, kuinka nauttia orgasmeistani ja tutkia niitä sellaisina kuin ne ovat - ei enää sitä kautta millaisia tahtoisin niiden olevan. Ihmekös tuo jos ne ovatkin välillä olleet minulle vähän hankalia, kun olen alkujaan suhtautunut niihin niin armottomasti. 

torstai 10. lokakuuta 2019

Kirkkaissa vesissä

Olin eilen junon kanssa köysimiitissä. Se halusi opetella sitomaan minua.

Minähän en ole koskaan ollut pätkääkään miitti-ihminen. Jollain tapaa miitit muistuttavat minua siitä klassikkopainajaisesta, kun huomaa yhtäkkiä olevansa nolosti nakuna ihmisjoukon edessä. En tykkää. En yksinkertaisesti osaa olla, enkä ikinä muista kenen kasvot olen jo nähnyt ja sitten sanon taas väärällä tavalla moi ja voi vittu. 

Kuten olen aiemmin ja joskus vieläkin aiemmin kertonut, myöskään kasuaalisti puuhastelu ei ole minun makuuni. Minulla menee pasmat sekaisin, jos ympärillä on lupsakka rupattelumeininki kun minun mentaalimaailmani myllertää ja järisee. En tiedä miten päin olisin, ja sitten käännynkin yhtä aikaa sisään ja räsähtelen ulos kuin huonosti syttynyt tähtisadetikku. 

Olinkin hyvilläni, kun juno oli etukäteen ehdottanut peittävänsä minun silmäni ja laittavansa korviini nappikuulokkeet, joista voisin kuunnella sen valitsemaa musiikkia. Mikä introvertin paratiisi: olla keskellä potentiaalisesti tuttujakin ihmisiä ja täysin vapaa velvoitteesta reagoida niiden olemassaoloon millään tavalla. 

Niinpä minä sain vain kellua. Jos keskityin, saatoin musiikin läpi erottaa mitä juno sitoessaan puhui opastajansa kanssa, ja se oli jännällä tavalla nautinnollista. Kuulla tietyn etäisyyden päästä miten puhuttiin hyvin konkreettisesti minun ympärilleni kietoutuvista asioista, mutta silti minut kaikessa minuudessani sivuuttaen. Niissä puheissa olin vain kohde. Mitään aktiivista esineellistämistä ei tapahtunut, mutta tietyssä mielessä minä esineellistyin, vapauduin hetkeksi henkilönä olemisen hankaluudesta. Tai ehkä oikeammin kehollistuin, muutuin hetkeksi pelkäksi aistieni summaksi. 

Ja se virta joka aistieni kautta kulki oli humalluttava. Junon valitsema musiikki, sen tuoksu voimakkaampana kuin muiden ja köyden tuoksut, ja kaikki ne kosketukset ja tuntemukset jotka tulivat minun ihostani läpi ja käpertyivät kerälle sisääni. Huokaukset ja ynähdykset jotka karkasivat suustani aina välillä, tai ehkä koko ajan, mutta niin vaivihkaa etten kaikkia huomannut ääniksi. Miten nekin nyt sillä tavalla resonoivat fyysisesti, tuntui mielettömän hyvältä. Teki mieli alkaa laulaa, se olisi varmasti tuntunut fantastiselta. 

Kyllä minua nytkin häiritsi hetkellisesti, jos jotkut nauroivat liian kovaa tai juttelivat liian lähellä (ei todellakaan niin ettei olisi saanut, tarkoitan vain omia reaktioitani), mutta se ei ollut samanlaista hätäännyttävää häiriintymistä. Minulta oli riisuttu mahdollisuus ja samalla pakko vastata ihmisärsykkeisiin, joten saatoin rentoutua uudelleen heti kun olin mielessäni luokitellut äänet kategoriaan "ei tarvitse välittää". Sitä paitsi minulla oli niin läpeensä turvallinen olo, etten tiedä millaisen ärsykkeen olisi vaatinut jotta minun uneni olisi särkynyt. Juno kumartui tasaisin väliajoin puoleeni, riisui korvanapin ja varmisti että minulla oli kaikki hyvin. Välillä se kosketti minua kovemmin käsin, pakotti vereni liikkeelle lujemmin, välillä silitti minuun pieniä aaltoja. Suukotti minusta kikatuksia. 

Kun minulle oli sidottu jonkinlainen harness ja käteni ja jalkani yhteen, juno antoi minun jäädä siihen vielä. Se lakkasi taas minun kynnet, ja vitsit se muuten tuntuu jänskältä kun ei näe mitä tapahtuu..! Sivellin koskee niin keveästi ettei sitä kynsissä oikein tunne, aistii vain pienen leviävän viileyden. Mietin hassun pitkään, millähän värillä se minut maalasi, yritin tavoittaa sen värin tuntemalla. mutten ollut ihan niin tripeissäni että olisin pystynyt (mutta minä TIESIN ettei se ollut punaista..!).

Sitten. Juno riisui köydet yltäni ja keräsi minut syliinsä, veti hellästi pintaan juuri kun kuulokkeistani soi Part of Your World. Sitten minä itkin vähän. 


Niin kuin juno jälkeenpäin sanoi, ne kyyneleet tulivat kirkkaasta lähteestä. 

perjantai 4. lokakuuta 2019

Slut

Minä olen jotenkin autopilotilla nyt. Ollut koko viikon.

Ehkei sitä vain voi määräänsä enempää ottaa vastaan ja jakaa kerralla, johonkin rajaan sen on tauottava. Näemmä minun aivoni ovat päättäneet pistää liinat hetkeksi kiinni: ei tunnu mikään juurikaan miltään nyt, vaikka vähän kurjalta kuitenkin. Olo on kuin hampurilaispaperilla jota lokit repivät suihinsa sunnuntaiaamuna torin asfaltilta.

Hämmentävän nopeasti sitä unohtaa omat kipukohtansa kun niihin lakkaa koskemasta. Sellaisenkin asian josta kärsi vuosikausia päivittäin, otti turpaansa joka aamu ja ilta kun ne olivat aina vain toistensa kaltaisia. Pätkittäisten painajaisten rajaamia reunoja sille elämälle, jossa aina vain oli liian paljon liian kaukana ulottumattomissa. Ja sitten kun on huohottavalla hitaudella alkanut ontua vähä vähältä vähemmän, unohtaakin jonain päivänä täysin kuinka rampa on aiemmin ollut. Vaikka se täytyisi muistaa, jotta osaisi varoa eikä enää halvaantuisi samalla tavalla. 

Ei tämä ole missään verrannollisessa mittakaavassa lähelläkään sitä mistä olen aiemmin kärsinyt, mutta jotain haamukipua ja huonompaa verta kuitenkin. Se huolestuttaa minua vähän. Minä en vain taaskaan jotenkaan pääse läpi itsestäni, en lähellekään toisia ihmisiä. Pahinta on, ettei minusta tunnu pleksin takana kirkumiselta, kädet eivät rutistu nyrkkiin. Ne lepäävät sivuilla hievahtamattakaan. Seison vaiti ja katson ympärilleni kasvanutta kupua niin kuin itsestäänselvyyksiä katsotaan, enkä viitsi olkiani kohauttaa. Ei se hyödytä mitään, tiedän että se on liian paksua pleksiä nyt. 

On totisesti tärkeää muistaa, että myös hyvät muutokset voivat olla stressaavia. Minulla on niitä tässä kourat täynnä, eikä ikävä kyllä kipeistäkään käänteistä ole pulaa. Ja minulta loppuu yksinkertaisesti aika. Näinä päivinä on vaikea tajuta miten kenelläkään koko maailmassa on aikaa yhtään mihinkään. Sitä avaa silmänsä yhtenä aamuna ja ennen seuraavaa silmänräpäystä on kulunut kaksi viikkoa eikä tullut niitä päiviä siinä välissä joita piti, niitä joina lukee sen kirjan pois yöpöydältä tai pesee keittiön ikkunan. Ruuhkavuodet, todellakin, vuosilla on helvetinmoinen hinku änkeä itsensä minun viikkoihini. 

Minä olen ihan poikki. Loppu, slut.


Olisihan se tietysti pitänyt arvata. Niin siinä käy kun ahmii mahansa täyteen makeaa. Mikä menee ylös, tulee takuulla myös alas. Ja minä olen ollut sellaisissa korkeuksissa että pudotus on perkeleenmoinen.

Jätin luona oli ihanaa, tietenkin. Minun pyllyni on arka panemisesta ja lyönneistä, ja mieleeni palaa pätkiä jotka saavat minut valahtamaan hetkessä pehmeäksi sisältä. Hetkiä, joita on ikävä jo silloin kun ne tapahtuvat. En esimerkiksi tiedä onko minulle koskaan tehty mitään yhtä tyydyttävää kuin jätti teki kustuaan päälleni. Se painoi minut polvilleni kasvot vasten likaisia laattoja, pieneksi uikuttavaksi mytyksi hiukset märkinä suortuvina lattialla kiemurrellen. Samalla se tonki minua joka puolelta ja nosti välillä jalkansa minun päälleni kuin rahille, istuen kaikessa rauhassa läimäyttelemässä minua. Silloin ajattelin sanoiksi, että tämä on täydellistä. Tätä minä olen aina tarvinnut, tätä haluan aina uudelleen. Ehkä vähän merkillinen tilanne löytää sisäinen harmoniansa, mutta sellaista se on, elämä pienelle pervolle.

Tällaisen kokemustulvan jälkeen droppi on luonnollinen reaktio, mutta silti minua syö millaisena se on tullut. Tykkäisin paljon enemmän mennä paskaksi, tällainen turtuminen ja etäisyyden kokemus on yksinkertaisesti inhottavaa. Joudun kirjaimellisesti repimään tunteita itsestäni, eikä se ole minulle ollenkaan ominaista. On vain pakko luottaa, että tällaisellekin olotilalle on syynsä. Että jossain liskoaivoissani on tieto siitä, miten välttämätön toimenpide tällä hetkellä on kytkeä reaktorit hetkeksi pois päältä. Jäähdyttää koneisto jottei se ylikuumene vaarallisesti.

En minä usko että enää jäädyn sillä tavalla kuin ennen. 

tiistai 1. lokakuuta 2019

Sunnuntain sointi

Juno kävi täällä sunnuntaina. Oltiin ensimmäistä kertaa kokonaan kaksin. 

Minulla oli ollut aika rankka viikko, töitä lauantainakin ja 908 asiaa hoidettavana. Heräsin aamuun kuin en olisi levännyt yön aikana ollenkaan. Mieluiten olisin painunut peittoihin niin syvälle ettei nykyisillä arkeologisilla menetelmillä olisi ollut mitään saumaa minua löytää, mutta noustavahan se oli. Ja kun tulin nousseeksi, seuraava kerta kun todella istahdin olikin kymmenen tuntia myöhemmin kun odotin ovisummerin soivan. 

Totta puhuakseni ehdin olla vähän huolissani, josko sellainen päivä olisi huono tilanne tavata. Että jos sitten olisinkin liian tukka täynnä itseäni ja arkeani etten pystyisi ottamaan toista vastaan. Onneksi se oli turha murhe, kuten 99,9% kaikesta etukäteen murehtimisesta on. Tietysti minua jännitti, ja tilanne oli molemmille uusi. Mutta eipä siitä paljon tämän kauniimpaa olisi voinut tulla. Kaiken stressin ja väsymyksen jälkeen minulla oli junon lähdettyä pää lohdullisen tyhjä ja sydän täynnä, onnellinen olo vaikka on tullut mitä ja tulisi vastakin samaa kyytiä.

Kahvista kaikki alkoi. Oli hyvä juoda kupilliset ja jutella vähän, vaihtaa joitain ajatuksia joita Taffin jälkeen kummallekin jäi. Pidän siitä miten avoimesti juno näyttää ja sanoittaa nekin kohdat, joissa sillä on aukkoja tai prosessoitavaa. Se jos mikä tekee luotettavan dominoivan. Että osaa nähdä omat epävarmuusalueensa ja uskaltaa tarttua niihin, sen sijaan että jänistelisi mihin tahansa pensaaseen, jottei kukaan vain keksisi epäillä omalla kohdalla sitä minkä kaikki jo tietävät: ettei yksikään ole kaikesta kontrollissa, mitä ihmissuhteisiin tulee.

Juno oli ohjeistanut minua odottamaan häntä puhtaana, meikittä ja rennoissa kotivaatteissa. Minulle se oli mitä helpottavin käsky. En ole niitä ihmisiä jotka varsinaisesti nauttisivat laittautumisesta, varsinkaan silloin kun haluaisin tehdä johonkuhun vaikutuksen. Siitä ei seuraa koskaan mitään muuta kuin puolitoista tuntia helvetinmoista hermostunutta härväämistä ja yliyrittämistä, minkä jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä, että hukkaan meni kun ei yhtään kummemmaksi muuttunut. Nyt minä sain rentoutua jo odottaessa. Käydä kuumassa suihkussa ja puhaltaa tukan kuivaksi, levittää kasvoille pelkän voiteen ja antaa olla, tietäen että juno kyllä laittaa minusta mieleisensä. 

Ja niin se tekikin. Ohjasi minut polvilleni jalkojensa väliin ja alkoi meikata minua. Sanoi ihania asioita, sanoi että minulla on yhdet kauneimmista kasvoista mitä se on nähnyt. Sillä oli mukanaan paljon erilaisia siveltimiä, ja kun se piirsi niillä minuun, ne tuoksuivat samalta kuin ne värit joita lapsena uskalsi vain nuuhkia isompien tyttöjen meikkipusseista. Junon kädet tarttuivat minun hiuksiini ja vetivät päätäni tarpeeksi taaksepäin, jotta valo osui kasvoilleni tarpeeksi sen nähdä. Lopuksi juno sitoi minun tukkani kahdelle saparolle. En olisi millään malttanut ottaa niitä pois, nukuinkin niiden kanssa. Ne tuntuivat samalla tavalla jäljiltä kuin mustelmat, en halunnut luopua niistä koska juno teki ne minulle. 

Kun juno oli lakannut kynteni, laittanut hiukseni ja meikannut kasvoni, se antoi minulle mekon jonka halusi minun pukevan ylleni. Minä menin makuuhuoneeseen ja puin, ja kun olin valmis, juno tuli sinne myös. Se oli laittanut puhelimestaan soimaan soittolistan jonka se oli tehnyt minua varten, Disney-musiikkia ja muuta. Se kaikki kuulostikin siltä kuin olisi soinut taustalla jossain elokuvassa, teki jokaisesta hetkestä vieläkin intensiivisemmän. Muistijäljet menevät syvempiin kerroksiin, sunnuntai tulee soimaan minussa vielä kauan.


Minä kerroin jo että juno on käsittämättömän kaunis. Sunnuntaina se oli vielä kauniimpi, todella disneyprinsessakaunis. Sen tukka joka on kuin ponin harja, ja silmät jotka peilaavat kaikkia villejä asioita minussa, huulet kehyksenä niille asioille joita se ei sano ääneen vaan antaa minulle tilan upota, vajota syvemmälle niihin pisteisiin joissa se koskettaa minua. Sen rinnat, jotka on niin kauniit että minua kiusaannuttaa katsoa koska tuntuu että tuijotan täytenä tollona. Miten ne voi olla niin kauniit, miten kenenkään keho voi.

Junolla oli mukanaan tyynyliina, johon se käski minun pujottaa käteni. En tajunnut sitä ensin, mutta sehän on ihan superkätevä systeemi..! Kun taittaa kätensä taakse, pujottaa ne tyynyliinaan ja käy makaamaan selälleen kädet sivuilla liinan päälle, se on aika pirun tehokas ja simppeli sidontaväline. Olin siinä kuin lukittuna.

Juno puri minun kaulaani ja nuoli, näykki ja nipisti nännejäni. Piirsi kynsillään minuun punoittavia juovia jotka näkyivät iholla vielä aamullakin, ja välillä taas hyväili niin kevyesti että sen sormet hädin tuskin koskettivat ihoani. Painoi käsillään minun kylkiäni, läimäytteli kipeästi sisäreisiäni ja pilluani, ensin käsillään ja sitten jollain köysimäisellä, kauniilla välineellä. Minä olin melkein koko ajan silmät kiinni, mutta aina kun uskalsin katsoa, juno oli minun päälläni yhtä aikaa epätodellisen kauniina ja läpikotaisin luonnollisen tuntuisena. Tapa jolla se liikkui ja eteni suli musiikin kanssa yhdeksi ja samaksi kanavaksi, joka upposi niin syvälle minun tajuntani alle että kaikki tuntui unennäöltä. 

Kun juno riisui pikkuhousuni taisin kadottaa viimeisenkin säikeen, joka yhdisti minut huoneen ulkopuolella odottavaan todellisuuteen. Sen kosketus oli sanoinkuvaamattoman pehmeää ja silti se resonoi minussa aivan valtavalla voimalla.

Junolla oli mukanaan myös ääniaaltolelu jota se käytti minuun, kuinka ollakaan tismalleen sama kapistus jonka olin jo tilannut itselleni (ja jonka juuri äsken kävin hakemassa postista, jee!). Ja voi veljet miten se onkin jännä vehje..! En nähnyt sitä, koska minulla oli silmät kiinni enkä katsonut, vaan luulin sen olevan tavallinen vibraattori. Ihmettelin vain, miten se saattoi tuntua niin pieneltä ja hellältä ja silti mielettömän vahvalta, jollain tavalla syvältä värinältä. Välillä jo aika hurjalta myös.

Jälkeenpäin juno kysyi harmittiko minua kun en ollut lauennut. Ajatus tuntui ihan hassulta, enhän minä ollut ehtinyt edes ajatella mitään orgasmeja kun nautin sillä tavalla. Vaikka laukeaminen onkin minulle helpompaa kuin ennen, se ei ole tehnyt minusta yhtään sen orgasmikeskeisempää. Minua ei todellakaan harmittanut yhtään kun värinä ja sormet vaihtuivat reisiä kirveleviin piiskaniskuihin. 

Nyt minulla on vieläkin kynsissäni junon maalaamaa hopeaa ja rintakehä täynnä haavetta. Huomenna menenkin sitten jätin luo yöksi, täysin toiselle planeetalle.

En tiedä missä lotossa olen nyt voittanut mutta onhan tässä tytöllä melko maailman hemmottelema olo.