tiistai 18. helmikuuta 2020

Pisteiden yhdistelyä

Olen taas yltä päältä pihkassa. Jollen olisi läsnä kun näitä asioita tapahtuu, epäilisin ilman muuta että keksin kaiken hatustani. Minkä saatanan Sammon se minä olen muka takonut, kun tämä onni ei ota loppuakseen? 

Totta joonatan kuitenkin on, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Ollaan kirjoiteltu jo joitain viikkoja, ja olin alusta asti ihastuksissani. Kaverin kirjallinen itseilmaisu on sellaista sorttia, että mulla pyörii pikkuhousut jaloissa. Onnistuin silti asettumaan, koska tulkitsin että se halusi ainoastaan keskustella kanssani. Jossain vaiheessa molemminpuolinen ihastus nosti kuin nostikin päätään, ja erinäisten vaiheiden jälkeen eskaloitui ensimmäiseen tapaamiseen. 

Viestien perusteella seksuaalinen attraktio on ollut sen verran käsinkosketeltavaa, että olisi ollut melkoinen yllätys jos mitään ei olisi tapahtunut. Tietysti sekin optio oli olemassa, siitä huolimatta että mentiin suoraan joonatanin asunnolle. Mulle kahvittelut julkisella paikalla ei ole mikään ensitreffien edellytys, hankkiudun naamakkain vain ihmisten kanssa joiden perustellusti luotan paitsi tuntevan konseptin nimeltä ei, myös suhtautuvan kirvesmurhaamiseen lähtökohtaisen nihkeästi. Mutta niin, tapahtui aika paljonkin mitään. Kun palasin kotiin, maailma oli pelkkää keijupölyä ja pastellivärejä.


Ehkä me suudeltiin jo hississä, ainakin sain painaa pääni joonatanin rintaa vasten. Kotioven sulkeuduttua se sai minut tuntemaan itseni tosi kauniiksi avatessaan mekkoni napit, katsellessaan ja puristellessaan rintojani ihaillen. Pian joonatan antoi minun pudottautua polvilleni ja ottaa sen suuhuni ensimmäistä kertaa, imeä kovaksi jotta saattoi työntyä syvälle kurkkuuni. Niin syvälle, että oli parempi siirtyä pesuhuoneeseen, koska välillä minä oksensin vähän. Happamia vesiä sisältäni.

Tässä vaiheessa joonatanin verbaliikka teki minuun uudenlaisen vaikutuksen. Sen tapa puhua kauheuksia on kiehtovan omintakeisella tavalla kieroutunut. Samalla kun se todella sivaltaa siitä millainen huora olen, miten monen kyrvän on täytynyt suussani käydä jotta osaan niin hyvin, se suhtautuu asiaan sangen suurella sympatialla. Äänestä ei katoa tyynnyttelevä lempeys vaikka se sanoisi miten hirveitä.  Kuin se vilpittömästi säälisi minua, säälimättä yhtään käyttää suloista surkeuttani hyväkseen.

Joonatan laukesi sotkien kasvoni kokonaan. Käski sulkea silmäni ja antoi spermansa valua lämpimänä niiden yli poskilleni, levitti sitä kyrvällään ja työntyi takaisin suuhuni. Nostettuaan minut lattialta se komensi katsomaan peilistä. Kauhea temppu, mutta aika pahuksen kiihottavakin. Sitten se vei minut suihkuun, sylitteli ja suukotteli, ja sai jollain kierolla konstilla käytännössä pyytämään sitä pissaamaan päälleni.

Hetken hellittelyn jälkeen joonatan antoi hyvin havainnollistavan anatomian oppitunnin, niin kivun kuin nautinnonkin näkökulmasta. Se etsi ja näytti joka puolelta kehoani kipeimmät hermopisteeni, painoi sormensa niihin ja aiheutti silmitöntä kipua kummallisen kevyelläkin kosketuksella. On aika hurja hissi millaisia reaktioita sellainen kipu aiheuttaa. Nopeasti nouseva hätä, ei enää yhtään, ja välittömästi kun kosketus ja sen myötä kipu lakkaa, sitä haluaakin lisää. Ei ihme että siitä menee melkoiseen pöllyyn. Vinguin, voihkin ja nauroin vuorotellen. Pidän myös valtavasti siitä, miten intensiivinen kontakti tuolla tavalla satuttaessa säilyy. Ikään kuin leikiteltäisiin sormin sillä rajapinnalla jossa ollaan erit, mutta kipukokemuksen sisällä erottumattomasti toisissa kiinni. Tästä sinä loput ja minä alan.


Ja sitten oli se nautinto-osuus. Täytyy todeta, etten ole koskaan erityisemmin piitannut G-pisteronklauksesta tai muutenkaan hirveästä pillun leipomisesta. Se ei ole pullataikina, herra paratkoon. Värkkini voi olla vähän erityisherkkä ja tiedostan sen, mutta ikävä kyllä kaikki seksikumppanini eivät ole aina tehneet samoin. Minua ainoastaan sattuu kun sinne mennään siirtomaaisännän ottein, kaiken huipuksi vielä kuvitellen että hihkun hekumaani ja kiemurtelen kiimasta, kun oikeasti yritän heidän ylpeyttään loukkaamatta kieliä kärsiväni. Pitäisi opetella kommunikoimaan reippaasti suoraan, tiedän. Se on vain paljon helpompaa jos liikutaan leveyksillä "älä ihan niin lujaa jooko", ei niinkään enää silloin kun siirrytään luokkaan "voitko pistää sen moottorisahan pois".

Höhlä sanoa, mutta minusta tuntui että joonatan todella kuuli pilluani. Kuunteli reaktioitani ja minua, varmisti tarvittaessa. Tuntui mielipuolisen hyvältä, painauduin sen kättä vasten kuin eläin jota rapsutetaan juuri oikeasta kohdasta. Ironista sinänsä, fyysinen nautinto oli niin suurta että se pitkälti blokkasi orgasmini. Kuten olen kertonut, en laukeile ilman päänsisäistä pornoani, enkä todellakaan pystynyt keskittymään kuvitelmiin kun kehossa kävi sellainen kuohu ja  kohina.

Jotain muuta sen sijaan tuli. Kun olin lopulta pyytänyt joonatania lopettamaan, se kysyi olinko tosiaan sanonut etten ole koskaan squirtannut. Vahvistin, olen suhtautunut sangen skeptisesti siihen että sitä tulisikaan tapahtumaan. Niinpä kun joonatan virnistäen nosti nähtäväkseni nesteistä kiiltelevän kätensä, ensimmäinen ajatukseni oli että se on vale. Vaikka minusta olikin tuntunut erilaiselta kuin yleensä, luulisi ejakulaation yhtä kaikki erottuvan edukseen, mutta on totta että tuoksui toisenlaiselta kun haistoin joonatanin kättä. Ehkei sitä välttämättä huomaa jollei roiski alvariinsa. Pidätän joka tapauksessa oikeuden olla helkkarin hämmentynyt.

Enkä ainoastaan tästä nimenomaisesta tapauksesta. Tässä piisaa prosessoitavaa kaiken suhteen. Vähän hirvittääkin, ihastuminen on aina omalla tavallaan pelottavaa ja piinallista, saati silloin kun on tällä tavalla paljon pisteitä yhdisteltävänä. Silti päällimmäinen tunne on onni ja massiivinen mielihyvä, sekä henkisesti että yhä fyysisesti. Minulla on pieniä mutta ihanan kipeitä mustelmia eri puolilla kehoani, aivan kuin ne ympäröisivät minut. Muodostaisivat kartan, tai ehkä verkon tuekseni.

Tavoilleni uskollisena ujostelin vielä niin etten saanut montakaan sanaa suustani koko aikana, muttei siitä huolimatta ollut millään lailla epämukava olo. Joonatan on valloittavalla tavalla suora tyyppi, sen läsnäolossa ei ole minkäänlaista ehdollisuuutta. Se on siinä, niine hyvineen, ja hymyilee paljon silmiäänkin syvempää. Sellaista ihmistä on vaikea pelätä, vaikkei vielä itse mikään mutkattomuuden manifesti osaisikaan olla.

Ei tässä ole taas minkäänlaisia takeita, että maksaisi vaivan ponnistella itsensä yli. Voi olla että tulee turpaan vaan ja lujaa. Hulluhan minä silti olisin, jos alkaisin enää tässä vaiheessa himmailemaan. 

maanantai 3. helmikuuta 2020

Verta, virtsaa ja vinksahtaneita reaktioita

Meillä oli jätin kanssa vähän verinen kohtaaminen enon tykönä. Meni pikkusen etusivu uusiksi, mutta oli silti jostain syystä erityisen ihanaa. 

Jätti tuli puolenpäivän maissa, ja on sanottava että minun päiväni oli siihen saakka ehtinyt olla sysipaska. Vitutti ja hermostutti, itku ei ollut kaukana. Eikä ainoastaan siksi että kärsin kuukautisiani, maailma totisesti pisti panoksensa pottiin. Olin yhtä kaikki luottavainen että jätti saisi minun hermopinteeni käsiteltyä, enkä erehtynyt yhtään. Leijuin pari päivää viitisen senttiä lattianrajasta. 

Se on aivan toisenlaista ilmaa jota jätin kanssa hengitän. Kun se on siinä ja ottaa minut syliin, työntää sormensa hiusteni lomaan ja tukistaa muristen, koko painovoima tuntuu kääntyvän. Mikään ei vedä minua alas vaan kohoan kaikkea muuta kevyempänä. 

Ensin jätti riisui minut, koska huorat ei tarvitse vaatteita. Väitän että se nipisteli, läimäytteli ja sylki tavallistakin suuremmalla antaumuksella, koska edessä oli peili josta saattoi katsella. Siltä ainakin tuntui, että se katsoi kahdesta suunnasta. Jätti riisui vyönsä ja kietoi kaulaani, käskien nurkkaan polvilleni. Menetin tietoisuuteni täysin, kun tunsin sen painavan raskaan jalkansa selkäni päälle, antoi olla siinä allaan käydessään läpi mitä kaikkea julmaa aikoi kanssani tehdä. 


Sitten se käänsi minut ympäri ja painoi itsensä vasten kasvojani. Riisui kyrpänsä esiin ja alkoi survoa sitä kurkkuuni, ehkä kovemmin kuin koskaan. Sai kyynelehtimään ja yökkimään, yrittämään epätoivoisesti hakea asentoa jossa sen olisi mahdollisimman suora käytävä kulkea. Jossain vaiheessa aloin maistaa rautaa ja kun katsoin, näin miten jätin varsi valui pientä punaista. Ajattelin että se olin minä, että huuleni olisi auennut tai jotain, mutta jätti se oli joka vuosi. Se oli vahingossa iskenyt itsensä vasten hampaitani. Minkäs teet, rapatessa roiskuu joskus verta, ei ollut ensimmäinen kerta. Eikä viimeinen. 

Joka tapauksessa tapaturma hieman rajasi mahdollisuuksia heti kättelyssä. Esimerkiksi roisi perseraiskaaminen on avohaavasta aralla alapäällä vähän kehno konsepti. Mutta päästiinpä taas siihen ytimeen, miten pieni palanen penispenetraatio hyvässä seksissä on. Tehtiin sen sijaan paljon muuta hyvin hc:tä. Muun muassa katseltiin toisiamme silmiin, todella paljon.

Leukailu sikseen, se oli oikeasti hemmetin hurjaa ja intensiivistä. Olen vähän väistelijä mitä katsekontaktiin tulee, ja usein pyrin piilottamaan koko päätäni minkä pystyn (eli harvemmin hirveän hyvin kun se tässä harteilla nyt kuitenkin on). Tällä kertaa jätti piteli päätäni pitkään sylissään risti-istunnassa ja satutti minua. Nipisti ja kiskoi nännejäni, ja löi uusiin paikkoihin. Ei enää pelkällä avokämmenellä vaan nyrkeillään myös, ja ne nyrkit on suuret. Tulee mieleen Räyhä-Ralf kun mietin sitä rusikoimassa kylkiäni. Pelotti ihan kamalasti, tiesin etten voi sille mitään. Olin aivan käsittämättömän haavoittuvainen ja hauras sen iskujen alla. Samalla näin sen kasvot yläpuolellani, silmät jotka katselivat kärsimystäni, ja minä jotenkin takerruin niihin. Katsoin kasvava kauhu ja kipu, mutta samalla alistunut odotus omissa silmissäni. Kun lopulta alkoi sattua liikaa ja suljin ne, tai käänsin katseeni pois, tuntui siltä kuin olisin samalla särkynyt jätin käsiin. 

Sitten me tehtiin se uudestaan. Ja uudestaan. Ja se oli i-h-a-n-a-a. 

Vaikkei jätti päässytkään raiskaamaan persettäni kyrvällään, se teki sormilla kaiken voitavansa. Tunkeutui minuun eri asennoissa aina vain kovemmin, lopulta jälleen neljällä jättisormellaan. Sattui, sanoin monen monta kertaa vetoavasti ai, ja samalla silti voihkin nautinnosta. Ja sitten jätin pitikin mennä pesemään kätensä, koska minustakin oli tullut vähän verta. Nauroin jälkeenpäin silitellessä, miten pieni onnekas pyllyni säästyi jätin pahimmalta jo toistamiseen, johon tämä ihan relevantisti totesi että no niin. Viimeksi se oli täynnä kusta ja nyt niin täynnä sormia että repesi pikkuisen. Ettei mun ehkä kovin lällällää kannatakaan olla.


Jätti teki muutakin inhottavaa. Jotain sellaista, jonka se oli kuulemma nähnyt jossain pornopätkässä ja ajatellut heti että se olisi varmasti minusta tosi kamalaa. Terävä kaveri, oli saatananmoiseen tappiin asti juuri sitä.

Se kusi minun suuhuni, tällä kertaa todella haluten minun juovan sen. Laittoi pitelemään lasia leukani alla, jotta voisin juoda mitä en sen kustessa ehtisi. Siksi yritin hurjan kovasti, nielin sisälleni kaiken mitä saatoin, mutta sitä tuli valtavan paljon ja minua oksetti lämpö jonka tunsin täyttävän vatsani. Ja kun se oli ohi, lasi oli yhä täynnä. Olin valmis yrittämään koska jätti tahtoi, mutta ihan todella tiesin etten välttämättä fyysisesti pystyisi siihen. 

Ja sitten jätti otti lasin käsistäni. Asetti sen huulilleni ja alkoi kaataa. Vannon että nielin koko kaiken mitä saatoin, mutta silti iso osa valui huulteni ohi syliini. Mutta minä join, join niin paljon etten koskaan, ja se tunne vatsassa oli kokonaisvaltaisesti vastenmielinen. Niinpä kun jätti sitten piteli kasvojani käsissään, katseli minua kusisissa hiuksissani ja suttaantuneissa meikeissäni kuiskaten minun olevan sietämättömän kaunis, olin pakahtua onnesta. Näin miten tyytyväinen se tyttöönsä oli, ja jos sitä joskus onkin vaikea sisäistää, tämän performanssin jälkeen saatoin saamari soikoon tuntea ansaitsevani sen.

Jätti pesi ensin itsensä, sylki päälleni kun makasin sen pesuveden roiskeissa pienenä myttynä, ja yllättäen kiersi suihkun letkun kaulani ympäri alkaessaan pestä minua. En tiedä miksi, mutta ele tuntui järisyttävän kiihottavalta. Olen palannut miettimään sitä hetkeä jo lukemattomia kertoja. 

Tämän koko kauhistuttavan kusisession jälkeen mulla oli niin hyvä olla ettei mitään tolkkua. Nautin jätin sylistä ja suukoista, muistin miten monta kertaa se oli sanonut hyvä tyttö, ja menin pikkuisen pöllyihini. Sain hillittömiä naurukohtauksia tyystin typeristä syistä enkä saanut lopetetuksi, se vain jotenkin tuli ja tuli sisältä. 

Jostain syystä subspace tuo mulle aina tullessaan jonkin korvamadon. Jo sinä aikana kun pääni muuttuu hattaraksi ja sieltä katoaa kaikki muu, sinne tulee musiikkia tilalle. Joskus se on yksi kappale tai tietty kohta siinä, joskus se on joku sekopäinen remix, ja saattaa soida päässäni vielä monta päivää jälkikäteen.

Kun olin lauennut kahdesti jätin sylissä vatsa täynnä sen virtsaa ja siementä, päässäni pyörivä biisi oli tämä. Ja mua naurattaa vieläkin silkasta hyvästä mielestä, koska oli ihan poikkeuksellisen osuva siihen paikkaan. 


Voin olla vähän vinksahtanutkin, mutta jos en teistä ole onnentyttö, en tajua mitä teidän päässä oikein liikkuu.

lauantai 25. tammikuuta 2020

Tuulta ja tyventä

On ollut vähän tuulista. Vaikea sanoa mikä dominopalikka kaatui ensin, mutta meni melko pitkä pätkä matalaksi. Nyt istun lattialla jalat levällään, kädet puuskassa ja huuli väpättäen katselemassa koko kosahtanutta komeutta. Että voi paska miten se nyt noin. 

Minä ja mio on päätetty erota. Ei mitään sen suurempaa draamaa siinä, mutta onhan se perseestä. Sattuu. Silti on helpottunutkin olo, olen varma että on kaikille parempi näin. 

Minulle ero on osa prosessia, jonka tiimellyksessä olen tullut kyseenalaistaneeksi kovin kantaviakin rakenteita itsessäni. Alkuun sukelsin suoranaiseen seksuaali-identiteettikriisiin. Kevyttä kauraa, kyseenalaistin muun muassa kaikki koskaan kokemani tunteet toisia kohtaan, sekä niin polyamorisuuteni kuin alistumisenikin. Tuntui kuin valtavan kristallilinnan läpi olisi pyyhkäissyt paineaalto, joka pistää kaiken helisten sirpaleiksi. Hetken olin vakuuttunut siitä, että olen aivan hirveä ihminen, joka käyttää muita pelkkänä taikapeilinä hokemaan omaa ihmeellisyyttään. Kävelevä klisee, joka ei voi rakastaa ketään toista kun ei itseäänkään.

Se on varmasti totta, etteivät minun ongelmani ole sen omaperäisempiä kuin kenenkään muunkaan. Sen sijaan en usko enää olevani silkka Saatana sunnuntaihatussa. Saattaisin luullakin, jollei minulla olisi ollut enoa osoittamassa aukot kehittelemässäni tuhoteoriassa. Se ei lopulta tarvinnut siihen kovinkaan monta siirtoa. Mua vähän itkettää kun ajattelen miten hyvin se minut tuntee ja tykkää musta silti. Ja miten se on liian älykäs nielemään mitään mun hevonpaskaa.


Juno puolestaan on katsonut kunnia-asiakseen huolehtia, että vaikeidenkin aikojen keskellä pysyn kunnollisesti kidutettuna. Kun väistelin väsymystäni sen käskyjä, se ajoi minut jonnekin teollisuustakapihalle ja hakkasi minusta anteeksipyyntöjä. Silloin se nöyryytti minua verbaalisesti tavalla jota mulle ei ole koskaan tehty, ja jonka en olisi ikinä uskonut tuntuvan minusta millään tavalla hyvältä. Sätti minua asioista joita olen jättänyt tekemättä, ja toisaalta niistä mitä teen pieleen. Niistä pienistä asioista, joista oikeasti koen häpeää ja syyllisyyttä.

Ja tiedättekö mitä. Hetkeksi pääsin viimeinkin niistä irti, juno yksinkertaisesti otti ne minulta pois. Kun se sanoi ne ääneen ja rankaisi minua niistä, ne olivat lunastettuja ja loppuunkäsiteltyjä, poissa sielustani. En sanoisikaan että se tuntui hyvältä, se oli vielä parempaa. Koska hetkeen minusta ei tuntunut pahalta. 

Sitten se vei minut elokuviin. Oli luvannut minulle Frozenin, mutta veikin siihen uuteen taidelesboleffaan ja pisteli reisiäni haarukalla. Kuin ilkeä voi toiselle oikein olla..!

Se on muutenkin mulle kovempi kuin kukaan muu. Olen tottunut selkäsaunoihin ja sen semmoiseen, mutta mitä enemmän junon kanssa olen, sitä kauemmas sellaisesta meiningistä mennään. Kohti silkkaa sadistista kidutusta. Viime yönä se paineli minun rintalastaani ja voi vittu ette tiedä miten kovaa se sattuu. Minulta pääsi täydellinen hätäitku, vollotin täyteen ääneen ja rukoilin sitä lopettamaan. Mutta se ei auta junon kanssa, sen se teki selväksi. Ettei se lopeta ennen kuin käytän liikennevaloja, mitä en ole koskaan ennen joutunut tekemään. Aamulla kun se teki samaa uudestaan, painoi sormensa ennestään arkaan rintaani, tuntui kuin piikki olisi lävistänyt koko kalloni ja alkoi oksettaa. Tyhmänä tyttönä kerroin sen junolle ja kuinkas sitten kävikään. Se vei minut vessaan ja pakotti oksentamaan, työnsi kättään kurkkuuni kunnes yskin sisältäni kitkerää litkua sen sormien lomitse.

Mutta kun se piteli minua sylissään, nukahdin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman tuntikausien taistelua. Nukuin aamuun asti ja näkemättä painajaisia. Tunnen junon kanssa olevani turvassa, yhtä aikaa särkyvällä ja minkä tahansa iskun kestävällä tavalla rakastettu.

Siltä ylipäätään tuntuu nyt. Ei minua pelota mikään, ei varsinkaan kenenkään menettäminen. En oikein enää koe että siten voisi käydäkään. Ei se lopu se muuttuu. Tänään ollaan näin, jonain päivänä todennäköisesti jollain toisella tavalla, muttei kukaan voi ottaa minulta mitään pois. Ei palaakaan siitä, mitä olen toisten kanssa jakanut. 

Tuntuu vapaalta. Ei tarvitse etsiä mitään kun ei mitään puutu. Jos jotain löydän, se voi olla mitä vaan ja muuttaa ihan yhtä hyvin kaiken tai ei yhtään mitään.

Ei minun onneni ole siitä kiinni. 

perjantai 3. tammikuuta 2020

Syväluotaavaa spekulointia

Jätti kävi. 

Se tuli niin myöhään yöllä että olin ehtinyt jo nukahtaa. Käperryin sen kainaloon unisena ynisemään onneani, kun se oli viimein siinä. Se piteli minua suuressa ja lujassa jätinsylissään, ja ajattelin jo sen haluavan alkaa nukkumaan, kunnes se painoi peukalonsa huulieni väliin. Ensin hellästi, antaen minun imeä sitä sievästi omaan tahtiini, mutta pian vaativammin, alkaen puhua jätinkieltään, niitä matalalta muristuja kauheuksia minusta. Nukkumaan alettiin vasta kun se oli lauennut suuhuni ja tyyntynyt takaisin ennalleen. 

On aika hauskaa, että jätistä on todella tullut jätti. Tarkoitan, että kun keksin sille lempinimen tätä blogia varten, en ajatellut ollenkaan että jätti se olisi jatkossa oleva, myös meidän keskinäisessä puheessamme. Sitä ei ole aiemmin käynyt, en minä ole sanonut setää setäksi tai Kuningatarta Kuningattareksi missään muualla kuin täällä. Mutta jätti se nyt on, ja nimenomaan silloin kun se on minulle julma. Siirtymä on saumaton ja äärimmäisen luonnollinen. Pieni taianomainen täydenkuun efekti siinä silti aina on, kun joku niin suloinen ja kiltti onkin äkkiä jotain täysin pidättelemätöntä. He's not a man anymore. Tiettyä jakomielisyyttä mutta ihanaa sellaista. 

Aamu meni aika arkisissa merkeissä. Minun täytyi huolehtia koira hoitoon, jotta jätti saisi kaikessa rauhassa raiskata ja pahoinpidellä minua. Kun ajoin takaisin kotiin, minua tosissani jännitti ja ujostutti. Lähinnä olisin halunnut mennä siltä kokonaan piiloon, mutta se ei tietystikään käynyt päinsä.

Jätti käski minut vierelleen sohvalle ja piteli minua välillä niskasta, välillä kaulasta. Samalla se työnsi sormiaan minun suuhuni, mikä on muuten nykyään minusta esileikkien aatelia. Aivan mielettömän kiihottavaa..! Jätti nautiskeli minun odotuksestani ja kaikesta tarjolla olevasta ajasta täysin siemauksin, joi teetänsä verkkaisesti tasan tuntien miten minä jo kiemurtelin ja vingahtelin nahoissani. Siinä se urahteli ja mietiskeli ääneen yksi kerrallaan asioita joita tahtoi minusta seuraavaksi.

Se tahtoi minut puhtaana, alastomana ja hiukset saparoilla. Raipan jolla lyödä, sekä tarjottimella tapin, liukuvoidetta, minulle mieleisen lelun ja sen asian jonka olin ostanut meille joululahjaksi. Jotain pientä, tiedättehän. Sellaista mitä nyt ostetaan muutaman kuukauden tapailun jälkeen. 


Olin järkyttävän häpeissäni sen typerän tarjottimen kanssa ja sillä tavalla täysin alastomana, mutta suoriuduin kuin suoriuduinkin takaisin jätin luo. Mitä sen jälkeen tapahtui, onkin sitten aika maagisia asioita. 

Jätti leikki minulla kauan siinä sohvalla. Sillä oli kumihanskat käsissään, ja se työnsi sormiaan sisääni. Veti minut aina takaisin ylös, kietoi kätensä kaulalleni ja puri merkin selkääni. Laittoi minut imemään sormiaan jotka olivat juuri olleet perseessäni. Hellitti sitten otteensa ja tuuppasi minut takaisin polvilleni pylly pystyssä ja jatkoi penkomistaan. Lopulta se työntyi sisään pilluuni, istui rennosti paikallaan sohvalla ja laittoi minut tekemään työt. Tyydytä jättiä. Saparot huiskivat pääni sivuilla kun työnsin itseäni sitä vasten uudelleen ja uudelleen. Se tuntui upealta, törkeältä esineellistämiseltä ja nöyryytykseltä. Varsinkin kun se toisti sitä. Veti itsensä ulos ja laittoi minut taas pyllistelemään levittääkseen reikääni, ja veti sitten noin vain takaisin työntyäkseen sisään ja odotti täysin oikeuksin minun jatkavan käskemättäkin. Koska niin minä tein.

En hahmota missä välissä, mutta joka tapauksessa jätti löi minua kovaa ja kauan. Antoi hengittää hetken ja jatkoi sitten taas säälimättömän kovilla iskuilla, kunnes rukoilin hädissäni ettei se löisi enää. En tiedä johtuiko se kovasta kivusta vai siitä valtapelistä jolla se minut oli lumonnut, mutta olin poikkeuksellisen tukevassa endorfiinikännissä. Muistan maanneeni seuraavia iskuja odotellessa poski mattoa vasten silmät sumuisessa puoliummessa, ilman ainuttakaan ajatusta päässäni ja pelkkä nautinto kehossa kohisten. Käsittämättömän onnellisena ja läpikotaisin antautuneena. 

Luulen että vielä lyömisen jälkeen jätti jatkoi sormileikkiään, ennen kuin lopulta työnsi tapin sisääni. Se otti minut taas otteeseensa ja murisi korvaani tahtovansa minun menevän sängylle tyyny vatsani alla ja jalat levällään, valmiina koska se haluaisi panna pilluani. Jälkeenpäin jotenkin huvittaa se tarkkaavaisuus ja keskittyminen millä jätin käskyjä tottelin, painoin vaiti jokaisen sanan mieleeni jotta tekisin varmasti juuri kuten se haluaisi. Aivan kuin mikään koko maailmassa ei olisi yhtä tärkeää. Tämäkin tehtävä oli sangen yksinkertainen, mennä nyt vain makamaan mahalleen, mutta suhtauduin siihen huumaantuneella hartaudella. Kun jätti oli jo tullut huoneeseen korjasin vielä hätääntyneenä asentoani, koska muistin vasta siinä sen "jalat levällään" -kohdan ja säikähdin olivatko ne tarpeeksi. 

Se tappi tuntui sisälläni jokaisella työnnöllä, liikkui pyllyssäni jätin tahtiin. Jätti nai minua ensin takaapäin, päästi painonsa päälleni ja murisi nöyryyttäviä kehuja tottelevaisuudestani. Kun se käski minut selälleni pystyin katsomaan sitä silmiin pieniä hetkiä. Enempää en uskaltanut. Jätin katse on hurja kun se on siinä tilassa, se tuntuu kirjaimellisesti syövän minua silmillään. Ne ovat täynnä nälkää ja kylläisyyttä yhtä aikaa, jätti nauttii vallastaan niin silminnähden ja aidosti että siitä on leikki hyvällä tavalla kaukana. Tavallisesti sen katse on aina lempeä, mutta siitä lämmöstä ei näy jälkeäkään kun se riepottelee minua. Pantuaan tarpeekseen jätti laittoi minut imemään kyrpäänsä, kerjäämään jälleen että saisin niellä sen siemenen. Kun anon tarpeeksi kauan ja kiltisti minä aina saan. 


Sitten koitti aika. Kun jätti oli värissyt ja hengittänyt suurimman raukeuden kehostaan, se oli valmis kokeilemaan meidän uutta leluamme. Se keräsi haluamansa tavarat mukaansa ja ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Alleen se otti saunajakkaran, laittoi kai kumihanskat jälleen käteensä ja komensi minut kontalleni lattialle. Se liikutteli tappia sisälläni ennen kuin otti sen pois, ja sekin sattui kovasti. Kun se tunki taas sormiaan sisälle ja venytti niillä aukkoani, minua alkoi toden teolla kauhistuttaa miten kestäisin sen mitä tuleman piti. 

Mutta se ei ollut niin paha ensin. Levittimen laittaminen sisään ei sattunut juuri ollenkaan. Kun jätti alkoi avata sitä se loksahti hivenen ja minä säikähdin. Sitten avaaminen oli tasaista, en oikeastaan tuntenut sitä muuna kuin vähä vähältä yltyvänä särkynä koko pepussani. Välillä jätti piti taukoja ja jatkoi sitten avaamista. Katsotaan vieläkö pikkuhuoran reikä leviää. 

Levitettyään minut tarpeeksi auki jätti työnsi painoani vielä vähän eteenpäin, jotta pyllyni olisi mahdollisimman pystyssä. Siinä minä sitten odotin, silmät kauhusta ja odotuksesta selällään, kunnes tunsin lämpimän kusen ruiskuavan päälleni ja sisälleni. Kokonaan minun sisälleni. Voihkin ja vikisin, menin vähän suunniltani. Virtsa täytti minut ja valui ulos, osui välillä pillulleni ihanasti painavana suihkuna. Mietin että olisin hyvinkin voinut saada orgasmin pelkästään siitä, jos se vain olisi jatkunut tarpeeksi kauan. 

Kun kuseminen loppui, minun osuuteni vasta alkoi. Jätti ojensi minulle wandini ja tiesin tietysti mitä minun piti tehdä. Yritin liikahtaa varovasti saadakseni sauvan jalkojeni väliin, mutta pienestäkin liikkeestä kuului kammottava hörppäävä ääni ja kusi valui jälleen reisiäni pitkin. Hävetti. Enkä minä halunnut kaiken tulevan ulos ennen kuin olisin lauennut. Ei se kai tullutkaan, jossain vaiheessa jätti ainakin sanoi näkevänsä miten se yhä lainehti sisälläni. Siinäs kuulitte: kaveri ihan oikeasti näki sisälleni ja laittoi minut runkkaamaan siinä katsellessaan. Miten se saattoi tehdä sellaista, miten kukaan saattaa 💜

Minulta ei kestänyt kovin kauaa, eikä tällä kertaa totisesti tarvinnut kuvitella mitään muuta kuin sitä missä jamassa sillä hetkellä olin. Kun olin tullut voimattomana vavahdellen ja kiittänyt jättiä, se alkoi irrottaa levitintä. Silloin minua sattui tosi paljon. Ei sentään "ei enää ikinä" -paljon, mutta sen verran että pelästyin. Ja kun lysähdin kerälle kusiselle lattialle, näin että minusta oli tullut vähän sotkua, mikä ei tietenkään ole kovin yllättävää muttei kivaakaan. Kipu, häpeä, helpotus ja orgasmi tulivat itkuna ulos. Jätti antoi minun itkeä, piteli kättään selkäni päällä ja keräsi minut syliinsä, sanoi pitävänsä minusta huolta. Lupasi että olen turvassa.

On vähän hullua miten helppoa jätin kanssa kaikki on. Luulisi että näin hurjien asioiden toteuttaminen olisi edes jonkinlaisen kynnyksen takana, mutta ei vain ole. Tilanne lipuu kusienemaan niin luontevasti ettei se tunnu vaativan sen enempää eforttia kuin kädestä piteleminen, vaikka vaste onkin valtava. Minä todella antaisin sen tehdä itselleni mitä tahansa se keksii haluta, tiedän ettei se koskaan voisi olla mitään mikä vahingoittaisi minua. 

Minusta on ihanaa ajatella, että kuitenkin meidän suhteemme on yhä aika alussa. Kun se jo nyt on  näin tällainen, voi vain kuvitella millaisiin paikkoihin se meidät vielä vie. 

tiistai 24. joulukuuta 2019

Muistoja enon lemmenhotellista

Vietettiin viime viikonloppuna junon kanssa ilta enon lemmenhotellissa. Enolla on siis joutilas huone jota saan sovitusti käyttää kutukoppina, siellä me jätinkin kanssa oltiin ensimmäisellä kerralla kun tavattiin. Kätevää, koska muuten olisi suhteellisen hankalaa löytää tilaa kahdenkeskiselle ajalle. 

Tällä kertaa tilanne oli aavistuksen kummallinen, sillä eno oli kotona itsekin. Myönnettäköön että se oli minusta snadisti kiihottavaa kans. Jo pelkästään se, että eno sangen hyvin tiesi millaisia asioita siellä huoneessa tapahtuisi, mutta myös että se arvatenkin kuulisi kaikenlaista. Mitenkään järjestetty tilanne ei kuitenkaan ollut, ja korostan ettei enon motiivi tarjota tilaa minulle takuuvarmasti ole päästä tirkistelemään pervoilla pikku korvillaan. (Tässä vaiheessa lienee hyvä muistuttaa, että eno on lempinimi rakkaalle kinky-ystävälleni, eikä kyseessä suinkaan ole ehta sukulaismies.)

Juno oli järjettömän upea korsetissaan ja stay up -sukissaan. Hämmennyin siitä aika tavalla, olo oli kuin teinipojalla joka näkee tyttöystävänsä ensimmäistä kertaa alasti. Yhtä aikaa ei vittu miten siistiä ja mitä helvettiä mun nyt pitäis tehä. Nolostunut neuvottomuus mihin kätensä tai katseensa laskisi.

Minulle junolla oli tällä kertaa varattuna vaate, joka oli ehdoton suosikkini tähänastisista. Vaaleansininen, läpikuultava pitkä mekko jossa oli pieniä röyhelöitä yläosassa. Tunsin itseni oikeasti Helinä-keijuksi. Juno laittoikin minun vaalean tukkani samalla tavalla ylös, ja meikkasi kasvoni hellästi mutta määrätietoisesti pikku prinsessakseen. Niin sillä on tapana.



Olin pikkuisen kiipelissä, koska olin ensimmäistä kertaa joutunut olemaan junolle tottelematon. Typerä juttu. Juno oli käskenyt minua pitämään viikon kirjaa ajankäytöstäni, minkä vuoksi jouduin raportoimaan tuoreeltaan viettäneeni pienen "yksityisen hetken". Enpä paljoa taaskaan tiennyt, jos olin kuvitellut selviäväni kiertoilmaisuilla. Eikä riittänyt että kerroin masturboineeni, juno vaati saada tietää mitä olin ajatellut lauetessani. Sitä minä en voinut kertoa, koska en ollut ajatellut. Mitään. Olin väsyksissäni turvautunut nettipornoon. Selitys ei junon tiedonjanoa tyydyttänyt, vaan se komensi laittamaan linkin videoon jota olin katsonut. 

En helvetissä laittanut. Olen avautunut asiasta jo ammoinminä katson koko lailla kammottavaa pornoa. Mistään moraalista tarkastelua kestävästä ei voi puhua samana päivänäkään kuin minun runkkumatskustani, ja mitä mauttomampi toteutus, sen vinhempaa vipinää se minun wandiini pistää. Tunnen itseni usein varsinaiseksi paskakasaksi kun nautin sellaisesta. Siksi olenkin tietoisesti pyrkinyt vähentämään ja pärjäilemään oman kammottavan mielikuvitukseni varassa. (Enkä enää katso mummopornoa kuin ihan tosi harvoin, mä vannon!) 

Sivumennen sanoen, olen hiljattain huomannut olevani todella pervo. Tarkoitan, että jos kunkin kinkyys asettuu jonkinmoiselle janalle, jonka toisessa päässä on pienestä villistä twististä viehättyneet ja toisessa puolestaan umpikierot paskiaiset, minä olen todennäköisesti se koko jana poikittain perseessäni jollain saamarin maapähkinävoilla liukastettuna. 

Miten vain. Tämä nimenomainen video oli kesyimmästä päästä katselumieltymyksiäni, mutta yhtä kaikki sen verran karsea, että junoa en ikimaailmassa olisi laittanut sellaista soopaa seuraamaan. Niinpä tiesin odottaa että sillä olisi antaa minulle pientä palautetta tavatessamme.


Minua olikin ovulaation ansiosta pirun helppo rankaista. Teki uskomattoman kipeää kevyetkin iskut, olin ensilyönneistä asti todella tuskissani. Hämmentävän raju ero normaaliin. On se saatana kumma että sattuu kun lyödään!

Junoa minun herkkähipiäisyyteni tuntui huvittavan. Iskujen välissä se tivasi kikatellen, josko jo alettaisiin katsomaan pornoa. Pelkäsin että se oikeasti pieksää minua kunnes näytän sen kirotun videon. Siinä tilassa olisin joutunut murtumaan kuin suolatikku alta aikayksikön, enkä ehkä ikinä olisi toipunut siitä häpeästä. Mutta sitten juno antoi minun helpotuksekseni vaihtoehdon. Se oli käskenyt minut tuomaan mukanani kaikki seksileluni, ja niiden joukosta se oli poiminut saman tapin joka minulla oli ollut mukanani jätin luona. Juno osoitti minulle sitä ja Lelon wandiani. Jollen kerran näyttäisi videota, saisin tehdä itselleni orgasmin niiden kanssa, sen katsellessa. 

Jouduin miettimään hetken. Olen luvannut... no, pyllyni (keksikää nyt luoja paratkoon sille joku ei-vaivaannuttava sana!) jätin omaksi, enkä ollut ihan varma miten tapin laittaminen sopisi siihen skenaarioon. Tiedän, ettei jätti sellaista yksinoikeutta todellisuudessa minulta edellytä, mutta minulle se on tärkeää ja kiihottavaa. Ajatus siitä, että joku toinen nyt panisi minua perseeseen tuntuu oikeasti väärältä, en haluaisi sitä. Toisaalta, minulle on tärkeää myös se että juno voi leikkiä minulla tahtomallaan tavalla. Harkitsin hetken ottavani asian puheeksi, mutta päätin sitten antaa olla. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että joku toinen olisi saanut nautintoa jätin omistusoikeuden kustannuksella, ja tiesin ettei se missään tapauksessa olisi tahtonut junon jättävän aiettaan toteuttamatta.

Kun juno auttoi tapin sisälleni, sen sormet tuntuivat täysin eriltä kuin jätin, siroilta ja pieniltä. Tappi oli sama, ja teki taas kipeää. Kipeämpää kuin jätinsormien jälkeen. Jouduin keräämään itseäni hetken että kipu ehti tasaantua, ja juno kysyi sattuuko vai sattuuko hirveästi. Kun vastasin vain sattuvan, sitä nauratti. "No siittähän tässä maksetaan." 

Juno sitoi huivin silmilleni ja tiputti kylmää liukuvoidetta päälleni. Piti aloittaa. Ei minua varsinaisesti enää hävetä runkata jonkun toisen nähden, muttei se myöskään ole kovin helppoa. Tietyllä tavalla siinä menee pää kahtia kun toinen on siinä läsnä ja reagoi. Haluaisin oppia keskittymään enemmän siihen, masturboimaan sillä hetkellä jonka keskellä olen, mutta lauetakseni minun yhä vain täytyy upota omiin kuvitelmiini. Juno ei tosiaankaan tehnyt siitä minulle yhtään helpompaa. Se istui hajareisin päälläni, ja vaikken nähnyt mitä se teki itselleen, kuulin miten se nautti ja laukesi lujaa voihkien.

Se kuulosti käsittämättömän kauniilta. Pölvästiä sanoa, mutta junon orgasmi-ääni kerta kaikkiaan miellyttää minun korvaani, samalla tavoin kuin jonkun lauluääni vain osuu johonkin liipaisimeen itsessä. Se on jotenkin niin täynnä iloa ja täyttymystä, jumalten juhlia ja säkenöivää kirkkautta. Kun minä saan orgasmin, kuulostan lähinnä joltain jalkaan ammutulta pienriistalta.

Orgasmin minä joka tapauksessa sain. Jossain vaiheessa toisenkin, jälleen junon jälkeen. Voipuneena käperryin sen syliin, ja me makasimme toisiimme kietoutuneina samaan aikaan kun kaiuttimessa Andrea Bocelli ja Sarah Brightman kipusivat Con te partiron kliimaksia kohti. Repesin nauruun, kun tajuntani palaili sen verran että tiedostin tilanteen koomisen mahtipontisuuden. Juno on  välillä täysin pimahtanut noitten sen sessiosoittolistojen suhteen. Sieltä voi tulla mitä vaan, parodiahevistä 60-luvun mainoslaulumusiikkiin.


Nyt on joulu. Mulla on massiivinen molo otassa, kuinkas muutenkaan. Vihaan juhlapyhiä, joulua aivan erityisellä lämmöllä. Ja niin ihanaa kuin kotikotona onkin tulla käymään, minulle iskee täällä aina ennemmin tai myöhemmin jokin määrittelemätön ahdistus. Nyt se napsahti päälle erityisen äkkiä.

Pari viikkoa on olleet vähän huonoja muutenkin, olen ylipäätään ollut tavallista tyytymättömämpi itseeni ja elämääni. Täällä kun omat ylioppilaskuvat tapittavat seinältä silmät toivoa tuikkien, tulee väkisinkin sellainen olo että voi voi tyttöriepu kun mun täytyy tuottaa sulle pieni pettymys. Samaan aikaan kun kylven ihmissuhteissani onnen yltäkylläisyydessä, minulla on itseni kanssa yhä vain vähän tulehtuneet välit. Inhoan ja sätin itseäni, kun en millään tunnu saavan elämääni hallintaan ja sille tolalle kuin toivoisin. Kirjoittaminenkin on ollut tässä solmussa hankalaa, sanat tuntuvat tahmalta ja takulta.

Mutta tulee uusi vuosi. Loistava tekosyy päättää, että kaikki muuttuu. Än yy tee nyt.

Katsoessani junon hampaanjälkiä kaulassani uskon siihen vähän lujemmin.

lauantai 7. joulukuuta 2019

Jälkiä ja jouluinen tehtävä

Yhtenä iltana juno tuli käymään pikaisesti. Se halusi tuoda minulle jotain, eikä minulla ollut minkäänlaista arvausta mitä se voisi olla. En muista ihan vähän aikaan olleeni yhtä yllättynyt, kun juno nousi autostaan käsissään suuri, kaunis paketti. Se oli joulukalenteri. Essencen kosmetiikkakalenteri, ihan superihana.


Kalenteri on samalla tehtävä: joka päivä minun pitää lähettää junolle kuva luukusta tulleesta tuotteesta käytössä. Olen paitsi täpinöissäni myös hyvin vaikuttunut. Idea on sairaan hyvä, miten se keksiikin tuollaista..! Hemmottelun lisäksi saan joka päivä tehdä jotain junon käskystä, mikä on sekä kutkuttavaa että tyynnyttävää. Tuntuu hyvältä kantaa sitä mukanani tällä tavalla, iholla tai kynsissä jotain minkä se on minulle antanut, ja kaikki näkevät mutteivät voi tietää sen merkitystä. Kuin olisi jälkiä. 

Jätin jälkiä minussa yhä on, ja seuraavan kerran käydessään juno tahtoi nähdä ne. Nostin nolona helmaani ja juno siirsi pikkuhousuni tieltä nähdäkseen. Se silitteli ja paineli ruhjeitani, kysyi olivatko ne yhä kipeät. Vaikea selittää, mutta minusta tuntui valtavan hyvältä ja umpikierolla tavalla järjettömän kiihottavalta, kun juno koski jätin jälkiin ja piti niitä hyvänä. En tiedä liittyikö se tunne enemmän junoon vai jättiin, vai ehkä juuri siihen että sillä eleellä ne tulivat hetkeksi samaan tilaan minussa. Ehkä siinä oli myös häpeänsekaista tyydytystä kun juno todella näki, mitä olen antanut jätin itselleni tehdä. Millainen tyttö minä olen. Tietysti se jo tietää sen, mutta tuntuu silti voimakkaammalta kun se näkee konkreettiset seuraukset jonkun toisen kädenjälkinä.

Me olimme junon kanssa juhlissa, joissa emme voineet olla avoimesti yhdessä. Juno meikkasi minut ja laittoi hiukseni, tuntui ihanalta kun se teki minusta mieleisensä. Näytin kovin erilaiselta, mietin että kaikki huomaisivat sen kyllä, mutta taaskaan kukaan ei voisi tietää mitä sen meikin alla on. Oli hankalaa kun piti varoa, en voinut tarttua junoa kädestä kun jännitti tai painaa päätäni sen olkaa vasten. Mutta pakko myöntää että oli tilanteessa oma viehätyksensäkin. Suudella piilossa tyhjässä vessassa ja vaihtaa salattuja sanoja katseissa, vastata sovitulla valheella jos joku kysyi mistä me tunnemme toisemme. Jännittävää, ja aika romanttista. 

Jossain kinky-yhteydessä käydyssä keskustelussa juno oli kutsunut minua sen tyttöystäväksi. Pidän siitä sanasta, se tuntuu valtaisan hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu kun se vetoaa siihen kertoessaan, ettei tällä hetkellä etsi toista rääkättävää. Että minä riitän junolle sillä tavalla, se tekee minut hurjan ylpeäksi ja onnelliseksi. Enkä minäkään kaipaa ketään toista dominoivaa naista, junossa on aivan tarpeeksi ja yltäkylläisesti. 

Ei minulta puutu tällä hetkellä mitään. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Jättimäistä julmuutta

Olin jätin luona jälleen, suunnilleen silmänräpäyksen. Siinä ajassa ehdin kiertää pari-kolme galaksia. Tänään en ole yhtä nopealiikkeinen, käveleminen särkee vähän joka puolelta. 

Tällä kertaa odotettavissa oli pieni ennaltasovittu ohjelmanumero, koska olin pyytänyt jätiltä jotain. Eikä ollut muuten helpoimmasta päästä hommia kysyä..! Mietin tuntikausia miten asian muotoilen vai kehtaanko ollenkaan, mutta lopulta sain kakistetuksi että tahtoisin ottaa mukaan oman plugini. Se on liian iso ja raskas käyttää pelkästään omaksi ilokseni, mutta totta tietenkin minua kiihotti ajatus että jätti pakottaisi sen minuun. Jätti piti luonnollisesti ajatusta kannatettavana, ja minä sain siirtyä punastelemaan jo etukäteen sitä hetkeä kun joutuisin ojentamaan tappini jätille.

Se hetki koitti ratikassa. Matkalla jätin luo se sanoa tupsautti ääni tavanomaisuutta täynnä että annapa se minulle. Minä sanoin että en anna. Ratikalla matkustaminen on minulle verrattain tuore kulttuurikokemus, mutta tiedän minä sen ettei niissä ole tapana ojennella toisille anaalitappeja. En takuulla tekisi sitä ja sen minä myös jätille kerroin hyvin selvästi. Ja sitten minä tietysti tein. Jätti työnsi tapin tyytyväisenä povitaskuunsa. 

Minuun se työnsi sen rääkättyään ensin sekä henkisesti että fyysisesti nahkasaappaillaan. Minusta on supernöyryyttävää kun se käskee minua pukemaan ne jalkoihinsa, edes niiden nuoleminen ei ole yhtä alentavaa. Tunnen itseni täydeksi tumpeloksi kun en meinaa millään onnistua niiden nauhojen kanssa, en löysyttämään enkä kiristämään niitä. Ujostuttaa kun se katsoo ja odottaa eikä hommasta vain tahdo tulla juuri mitään.


Mutta jätti odottaa. Ja kun lopulta olen saanut homman tehtyä, se käskee minut istumaan jalkansa päälle ja painamaan pilluani saapasta vasten, pitelee minua kaulaani kietaisemallaan vyöllä ja laittaa imemään itseään. Kun jätti komentaa minut selälleni ja talloo pilluani ja rintaani olen oikeasti kauhuissani jälleen, minuun sattuu ja pelkään vaistomaisesti että se satuttaa pahasti. Lattianrajasta katsottuna jätti näyttää kolossaalisen pitkältä, ja minusta tuntuu että se voisi yhdellä liikkeellä polkea minut rusahtaen littaan kuin koppakuoriaisen. Ja siinä minä sitten valun halusta sotkua jonka saan nuolla pois kun jätti painaa saappaan suulleni.

Se tappi sattui. Joka kerta. Se vei minusta tilaa niin että kun jätti nai minua takaapäin se tuntui vielä kovemmalta kuin yleensä. Kun jätti katsoi että oli minun orgasmieni aika, se työnsi sormiaan minuun vaikka tappi oli yhä paikallaan. Luulin että repeäisin. Kun jätti sitten otti tapin pois ja rikkoi minua työntäen neljä valtavaa sormeaan syvälle minuun samalla kun pitelin wandia itseäni vasten, minä laukesin vaikka miten monta kertaa. Jätti komensi tiukasti minut jatkamaan heti kun olin saanut soperrettua kiitokseni edellisestä orgasmista, eikä mennyt kauaa kun tulin taas.

Sitten jätti hakkasi minut verille. Se ei ollut aivan niin radikaalia kuin on hauska antaa ymmärtää, mutta kieltämättä yksi kovimpia kokemiani kipusessioita. Ja se oli ihanaa 💜 Olisin voinut jatkaa loputtomiin sitä etten kestänyt enää yhtään, ja nyt kaipaan kipua enemmän kuin iki-ikinä. Täydellinen koukuttuminen. Kaikesta kipunautiskelusta huolimatta tämä tunne on minulle uusi, ei se ole ollut aivan tällaista ennen.

Jätti löi minua ensin käsin ja raipalla. Aika kauan ja koko ajan kovempaa, kunnes olin siinä pisteessä että halusin sen lopettavan. Muttei se lopettanut. Enkä minä pyytänyt. Kiemurtelin kivusta ja yleensä ihmiset lopettavat lyömisen siihen, mikä onkin usein oikein hyvä idea. Mutta sitten on näköjään sellaisia hulluja joille se todellinen hauskuus vasta alkaa siinä kohtaa. En niinkään päässyt kivun päälle sillä tavalla kuin päästessä ollaan niissä orgasmipyörteissä. Minä yksinkertaisesti luovutin.

Tavallisesti vingahtelen ja voihkin kun minua lyödään, mutta nyt menin hiljaiseksi. Oli pakko vain hengittää, maata voimattomana ja ottaa iskut vastaan. Yleensä sitä on jollain tasolla tietoinen mahdollisuudestaan keskeyttää tilanne tarvittaessa ja on siksi tietyllä tapaa valveilla, ikään kuin vähän odottaen milloin pitää sanoa hep. Nyt minä luovuin siitäkin, hyväksyin että jätti lyö niin kauan  ja kovaa kuin haluaa ja minun on vain kestettävä. Ja se on ihana tila päänsä laittaa.

Jossain vaiheessa aloin silti kai uudelleen väistellä iskuja, koska jätti vaihtoi taktiikkaa. Se haki lipastostaan jotain, ja se jokin oli Wartenbergin pyörä. Jätti kysyi minulta jälkeenpäin miltä se tuntui, enkä löytänyt sille sanoja. Jos olette koskaan vetäneet vetoketjun vahingossa nahkaanne kiinni, se on sitä mutta ylös asti. Se ei oikeastaan pistä vaikka pisteleekin, ja aika iso osa sen aiheuttamasta tuskasta on oikeastaan kummituskipua, ihon säikähdystä ja reagointia jo siellä missä pyörä ei vielä kuljekaan. Vähän tulee mieleen se tukkavatkain, tiedättekö, sellainen vispilän näköinen jolla painellaan päänahka kananlihalle. Siinä on samantapaista hermopistetunnetta. Nyt jos kysytte pidänkö minä siitä vekottimesta, en rehellisesti sanottuna osaa vastata. Mutta ehdottomasti haluan sitä uudestaan.

Välissä jätti oli lopettaakseen ja otti minut syliin hyssyteltäväksi, mitä totisesti kaipasinkin. Siinä turvassa minä hengitin ja tajusin että tarvitsen lisää. On hyvin hämmentävää, miten rajojen yli talutetun kivun jälkeen pillu tuntuu siltä kuin sitä olisi sivelty jollain jumalten nektarilla. Pehmeältä, kuumalta ja raukealta kuin haukotus, mutta silti piripintaan haluavalta. Niinpä minä pyysin lisää ja totisesti sain. Enemmän kuin ehdin ajatella, ja siitä jätti minua ystävällisesti muistutti kun taas kiemurtelin sen iskujen alla. Sitä todellakin saa mitä.


Jätti käytti myös piikkipyörää uudelleen. Se teki vielä kipeämpää kun iho oli hetken ehtinyt levätä lyönneistä, ja oli jätti varmasti ilkeämpi, painoi piikkejä syvemmälle ihooni. Ehkä se johtui kukkakepin jälkipoltteistakin. Kukkakepin käyttäminen voi kuulostaa kovin kepeältä, mutta se on mun henkilökohtaisella listallani vittumaisten lyömävälineiden kärkikastia. Sen aiheuttama tunne on välitön ja vilpitön haista vittu. Tosi tympeää ja kummallista kipua, yllättävän voimakas ja tylppä impakti siihen nähden miten kapealle alueelle isku osuu, ja kirveleekin vielä. Välillä siihen on muka pääsevinään kiinni, ja juuri kun ajattelee että hei tämähän onkin aika kiva, se on pelkkää puhdasta paskamaisuutta taas.

Ei tullutkaan sitä keppiä yhtään ikävä kun jätti palasi raippaan. Sillä se ei ehtinyt lyödä kovin kauaa, ennen kuin laittoi valot päälle ja totesi hämmentyneen huvittuneena että nyt täytyisi lyöminen lopettaa. Kuulemma minun pyllystäni oli alkanut roiskua verta sen käsille, pyörän pistot olivat kai hakatessa auenneet. Helvetin perse, kirosin mielessäni hartaasti. Olisin niin kovasti halunnut vielä, vaikka koko yön hengittää hetken ja palata aina vain siihen kipuun joka teki koko kehosta humalan. Mutta siihen minä sitten jäin, makaamaan näreissäni vatsallani kun jätti puhdisti hellästi haavani. Sentään sellaisella desifiointiaineella joka poltteli.

Totta puhuen olin vähän yllättynyt siitä miten julma jätti oli. Ei sillä etteikö se aiemmin olisi satuttanut minua hyvinkin huolellisesti, olin vain arvellut ettei noin raju rajojen yli riepottelu olisi välttämättä sen juttu. I stand corrected.

Kaiken aikaa jätti puhuu minulle hirvittävän rumasti. Oikeasti törkeitä asioita, ei mitään sievästi suttuista. Kaikki kamala mitä se minulle tekee muuttuu vieläkin kamalammaksi kun sen kehystää sellaisin sanoin. Niissä puheissa minä olen tyhmä ja merkityksetön pikkuhuora, kaikki millä on väliä on siinä miten jätti saa minusta raadeltua oman nautintonsa. Eikä mikään voisi olla minulle tyydyttävämpää. Sen häpäisyt tuntuvat silityksiltä ja seitsemältä oikealta, saada olla sellaisen ihmisen käyttötavaraa on uskomatonta luksusta.

Kun jätti kusee minun suuni täyteen, minä syljen suurimman osan ulos voidakseni kiltisti ottaa vastaan seuraavan suullisen. Mutta minä jätän aina vähän minkä nielen, se on minulle tärkeää vaikkei jätti sitä näe. Silloin kun se haluaa minun nuolevan sen persettä, minä teen sen tietysti niin hyvin kuin osaan. Samalla koen valtavaa hellyyttä sitä kohtaan ja ylpeyttä itsestäni, kun se antaa minun tehdä sellaista ja saan sen nauttimaan. Se miten jätti ottaa kyrpänsä perseestäni ja työntää sitten suoraan suuhuni tuntuu riettaudessaan varsinaiselta pornolarppaukselta, mutta samaan aikaan läsnä on tietty lämpö ja lempeys, siinä nöyryydessä jolla otan sen vastaan.

Kaiken kovan ja kamalan kivijalkana on vilpitön välittäminen ja kunnioitus. En mitenkään voisi tehdä sellaisia asioita kuin jätin kanssa, jollen arvostaisi sitä ihmisenä siten kuin teen, ja jollen kokisi näin vahvasti että sekin arvostaa minua samalla mitalla.

Olen pikkuisen sijoiltani siitä onnesta, että olen saanut jätin elämääni.