perjantai 29. toukokuuta 2020

Wanhan ajan vaniljaa

Mä olen ihastunut vaniljamieheen. Dear Eki, mitä teen?

Kaiken kummallisen keskellä päädyin Tinderiin. Onhan siellä kaikenlaista rekkamiestä uusia purkupaikkoja etsimässä (valitan, en keksinyt tuota kuvausta hatustani), mutta yleisesti ottaen yllätyin positiivisesti miten mielenkiintoisia ihmisiä sieltä löytyy.

Aika pian sieltä löytyi mies nimeltä karhu. Täysin epäpervo family man, turvallinen ja vakaa kuin satavuotias tammi. Ja se on ihana. Hämmennyksekseni minua ei haittaa ollenkaan, ettei se tahdo eikä pystyisikään olemaan mulle julma. Olin alkanut luulla, että tarvitsen sitä välttämättä, mutta meidän olemiseemme se ei vain kuulu eikä sopisikaan.

Jollain hyvin mielenkiintoisella tavalla karhu onnistuu silti täyttämään kinkyjäkin tarpeitani olematta itse millään lailla vinossa. Vähän hassua, miten luontevasti sekin on alkanut puhua minusta hellittelevästi pienenä, ja sellainen siihen nähden olenkin. Meidän välillämme siihen ei vain liity minkäänlaista seksuaalista valta-asetelmaa, se on silkkaa henkilödynamiikkaa. Karhu on peruspersoonaltaan varsinainen caregiver.

Ja arvaattekos yllätystä, seksi on mahtavaa. Viestittely meni nopeasti melko kiihkeäksi, ja halusin sitä aivan järjettömästi siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa tavattiin. Ikinä ei pidä aliarvioiman tasokkaan eroottisen verbaliikan voimaa! Ja tissikuvien tietysti, puolin ja toisin.


Mitä se mahtava seksi sitten on? Päihittämätöntä potenssia ja pitkäkestoista penetraatiota? Nyt kun kerran palataan perusasioiden äärelle, millaista se on se naiminen jonka nautintoarvo kipuaa korkeuksiin, enkä edes hoksaa kaivata saavani selkääni? Pakkohan sen on olla kaikkea enemmän, isommin ja pitempään, mahtaa olla melkonen mustan miehen melakin kaverilla.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta mistään supersankariseksistä ei ole kysymys. Kaikki on täysin tavallista, ja sellaisenaan täysin täydellistä. Karhu on mielettömän seksikäs, sen läheisyys ja kosketus saa minun pään ihan sekaisin. Kun jäimme ensimmäistä kertaa kaksin, olin itselleni täysin epätyypillisesti aloitteellinen. Suorastaan heittäydyin sen syliin katkaisten kahvitteluhetken kasuaalisuuden, en voinut olla menemättä lähelle.

Sen ratkaisevan hetken jälkeen vetovoima ei ole ainakaan mihinkään laantunut. Joka kerta kun näemme, suudelmat ovat jo eteisessä täynnä janoa. Karhu likistää minut itseään vasten ja minä painaudun, ynähtelen mielihyvääni vasten sen suuta. Se silittelee joka puolelta, näkee käsillään ettei minulla ole yöpaitani alla alushousuja. Nuuhkin tuoksuja sen kaulalta, tuoksuja jotka on lapsesta asti olleet mulle tuttuja. Rakkaiden miesten tuoksuja. Puuta, öljyä ja tupakkaa, työn huuhtomaa suolaa ihon pinnalla. Hentoja aavistuksia, niitä pitää osata etsiä, mutta löydän ne joka kerta.

Karhu vie minut muutenkin melkoisille nostalgiatripeille. Ensinnäkin me tosiaan suudellaan paljon. Paljon paljon. Ja ihanasti, pehmeästi mutta himoiten, ilman kieltä. Kun riisumme toisiamme, muistan miltä tuntui silloin kun sitä tapahtui ensimmäisiä kertoja. Huokaista kun toinen riisuu paitansa ja lämpö sen rinnasta pääsee peittämättömänä vasten omaa ihoa, tuntea sen erektio ensin farkkujen, sitten alushousujen läpi, lopulta paljaana kädessään.  Ja kun karhu ohjaa istumaan syliinsä, tulee sisään ja ratsastan yhteisen liikkeen hieroessa klitoristani, muistan prikulleen sen hetken kun se  asento viimeksi tuntui yhtä hyvältä. Olin silloin 15-vuotias. En edes muista milloin viimeksi muutenkaan olen ollut kenenkään päällä, olen ajatellut olevani siihen liian lihava.


Karhun kanssa en tunne painoani. Kun istun hajareisin sen päällä hieroakseni sen kipeitä rintalihaksia, juttelemme mistä vain ja nauruni helähtää sisältä helposti kuin vapaa lintu, tunnen itseni höyhenenkeveäksi. Karhu nostelee ja siirtelee minua tuosta noin vaan, ottaa syliinsä polvelleen istumaan. Suutelee aina vain, samalla kun silittelee kätensä vähä vähältä yöpaitani alle jalkojeni väliin, hyväilee sillä taivaallisella tavalla kuin se tekee. Sillä, joka saa minut laukeamaan hervottomasti vavisten ja sykkien sen kättä vasten, takertumaan kiinni kuin hukkuva.

Viimeksi kun karhu kävi, yksi hetki taltioitu suoralla nauhoituksella pääni pornodatabaseen. Oli enää vähän aikaa, ja vaikka oltiin jo kertaalleen väsähdetty tyystin, halu ehti sylitellessä kiehahtaa uudestaan. Karhu johdatti minut vasten keittiöntasoa ja työntyi sisääni takaapäin. Lähellä orgasmiaan se vetäytyi ulos ja riisui kondomin, alkoi runkata itseään. Sisäinen spermafettarini sekosi täysin kun tajusi mitä pian tapahtuisi. Notkistin selkääni, pyörittelin lantiotani ja tarjosin itseäni odottamisen humalasta huohottaen. Pian lämmin aalto pyyhkäisi yli takapuoleni, valui kohisten ihoni rantaa kastellen sen. Kolme kuumaa pisaraa karhun spermaa särkyi pienenpieneksi lammeksi keittiön kovalle lattialle, ja kun sen näin, minun päähäni räjähti avaruudentyhjyys. Hetkeen ei pienintäkään tietoisuutta mistään muusta kuin niistä kolmesta pisarasta keittiöni lattialla. Että aika kiihottavaa minusta oli se.

Jännittäviä aikoja elämme siis. Piti saatana tämäkin päivä nähdä, kun kirjoitan blogiini tällaista harlekiinia..! Se ei vain tiedättekö tunnu yhtään lällyltä. Päinvastoin, se on helvetin intensiivistä, kovaakin, tai ainakin lujaa. Ja on meillä sentään anaaliseksiä, ettei tämä aivan kerrassaan perusheteronyssyttämiseksi mene, taivas varjelkoon.

Vaikka eipä silläkään mitään väliä olisi. Tykkään tästä, siinä kaikki.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Dynaamista dynamiikkaa

Ollaan kuljettu joonatanin kanssa melkoinen matka siitä pisteestä, kun se odotti minua alaoven edessä autossaan. Minusta tuntuu, etten koskaan palannut siltä reissulta. Avasin oven ja näin sen hymyn, enkä ole unohtanut miltä prikulleen se näytti sillä hetkellä. Oletpa sinä ihastuttava. Kipusin kömpelösti kyytiin, me ajettiin pois, eikä sitä minua sen koomin ole nähty. 

Jokainen kohtaaminen muuttaa kaiken.

Kutakuinkin kaikki ne määreet joihin olen aiemmin seksuaalisesti identifioitunut, ovat joonatanin kanssa jääneet yksi kerrallaan liian pieniksi. En minä kokonaan niistä ole ulos kasvanut, ne eivät vain istu samalla tavalla kuin ennen.

Meidän suhteessamme on hyvin voimakasta D/s-dynamiikkaa. Toisaalta, me ollaan aivan äärimmäisen vertaiset. Myönnän, mulla oli sitä kohtaan aluksi pienen fanitytön hurmaantumista, alhaalta ylöspäin. Joonatan on poskettoman komea, älykäs, hauska ja lahjakas verbaalisesti. Kun se laittoi minulle ensimmäisen viestin, välitön reaktioni oli rehellisesti sanottuna silkka HAHAA. Kaikista maailman hupakoista se laittoi viestiä minulle, siitä suoraan teidän kaikkien naamaan luuserit!! (...Sillä onhan kypsä, kunnioittava ja kontrolloitu tunnereaktiokykyni vertaansa vailla.)

Ei joonatan ole silmissäni nyttemmin yhtään vähemmän filmaattinen. Päinvastoin, mitä paremmin sen tunnen, sitä upeampi se minusta on. Silti ei ole millään tavalla sellainen olo, että se olisi minua ylempänä yhtään missään hierarkiassa. Paitsi silloin kun se on. Kun jotkin tieteelle tuntemattomat partikkelit sen sisällä alkavat liikkua levottomasti ja minä aistin sen, ollen välittömästi valmis antamaan sen tehdä tahtonsa mukaan. Kaikki valta valahtaa minusta kuin kevyt kangas sen jalkojen juureen, ja mitä minusta jää, on pelkkä lelu eikä oikea nainen ollenkaan. Ainutlaatuinen, arvokas, ansaittu lelu.


Siitä lelusta se ottaa ahneesti nautintonsa. Se on ehkä alkuun vähän varonut uutta hienoa lahjaansa, tarttuen siihen kerta kerralta kovemmin käsin. Alkaa luottaa että kestän sen julmat huvit, muttei vielä ole päästänyt sisäistä Action Maniaan kokonaan kahleitta kimppuuni. Ihanpa hyvä näin! Asteittainen siedätys on varmasti oman etuni mukaista.

Sen lisäksi että olen joonatanin subi ja lelu, olen myös sen pikkuinen. Sillain oikeesti. Tietty pikkuisuus on minulle ominaista kaikissa suhteissani, eikä ageplaykään mulle mikään uutuus valikoimassa ole. Olen itse asiassa muutenkin sukeltanut siihen yhä syvemmälle, löytäen nautintoja joita ei oikein sanoakaan saa. Joonatanin kanssa olen kuitenkin tullut näistä nautinnoistani korostuneen tietoiseksi, ja saanut purettua melkoisia aihepiiriin liittyviä tunneumpisolmuja. Ei ole montaakaan viikkoa kun vielä jossain keskustelussa sanoin enolle, että näistä asioista edes minä en julkisesti kirjoittaisi, vaikkei hirveästi häpyä ole jäljellä. Että riski olisi liian suuri, tabu liian väkevä.

Kerran kun olin lauennut pääni pimeäksi joonatanin sormet pepussani ja itseäni hyväillen (toim. huom. pelkin sormin, vuosikausiin kuulumatonta mulle), tuli puheeksi mitä olin lauetessani ajatellut. Tai no, toinen yritti ottaa puheeksi ja toinen nielaista päänsä mahdollisimman huomaamattomasti. Melko pöhköä, tiesinhän joonatanin tietävän miten kovasti kiihotun ikäleikeistä. Silti se, että olisin siinä turvatussa kainalopaikassani sanonut ääneen ajatuksen, jolle olin hetki sitten lauennut, tuntui suorastaan fyysisesti pahalta ja liki mahdottomalta. Kuin olisin koittanut pakottaa kalmankylmää kiveä rintalastan ja ihon läpi ulos joonatanin nähtäväksi. Mutta se ei antanut periksi, vaan odotti kunnes sain lopulta jotenkuten kerrotuksi.

Asiahan on sillä tavalla, etteivät hyväksikäyttöfantasiat tee kenestäkään pedofiiliä. Ei ole minun seksuaalinen haluni kohdistunut kuunaan ainoaankaan lapseen, ja menen takuuseen ettei joonataninkaan. Kielletty kiihottaa ketä tahansa, joitain meistä sitten vain astetta raskaammin kielletyt, pahat asiat. Ajatuksen tasolla. Fantasioina, ja niitä kuvitelmia toisintavina leikkeinä. Mutta eipä ole kuulkaa hirveän helppo ruveta kellekään niistä rupattelemaan, ei edes kumppanilleen. Pelkäsin että jokin mitä sanoisin saisi joonatanin kaikesta huolimatta torjumaan tai tuomitsemaan minut.

Yllätyskäänne: eipä tuominnutkaan. Sen sijaan se yllytti minua. Kysyi, kuka se paha mies minulle niissä kuvitelmissa on. En pystynyt taaskaan heti sanomaan, joten se alkoi arvailla. Pudistin suu mutrussa päätäni muutamalle kiusoittelevalle arvaukselle, mutta sitten. Isi. Jähmetyin ja vaikenin, ja joonatan tiesi.


Siitä pitäen meistä molemmista on noussut aivan lapioimalla totista törkyä. Joonatan on minulle kiltti ja helläkin isi, tyynnyttelee ja pitää huolta. Silittää ja koskettaa etsien joka puolelta minusta ne kohdat jotka tuntuvat parhaalta, tekee sen kosketuksen itsensä takia, kiireettömästi. Koskee mun prinsessapaikkaani, vaikkei sinne panekaan. Kehuu hyväksi tytöksi kun saan sen laukeamaan nenänsä puuduksiin ja koko kehonsa sähköiskuille.

Ja sitten se on jotain aivan hirviömäistä. Pakottaa minut ottamaan sen liian pieneen pyllyyni ja puhuu kammottavan rumia miten on sitä odottanut, mitä kaikkea on mulle jo tehnyt vaikken välttämättä muista. Uhkaa että isi kutsuu joku kerta työkavereitaankin katsomaan, millaisen pienen persehuoran se on minusta tehnyt. Ja jos en tee heti miten isi sanoo, sen täytyy satuttaa minua, pahasti. Enkä saa ikinä kertoa kenellekään mitä on tapahtunut. Jos hädissäni vingun että kerron, se murisee minut pelästyksiin.

Entä minä sitten? Minä, jonka ei pitänyt piitata mistään varsinaisesta pikkuistelusta. Nyt haaveilen  muun muassa siitä, miten värittäisin ihanaa uutta Frozen-värityskirjaani, kun isi tulisi ja alkaisi koskea minua sillä tavalla kun ei saa. Kaikki suloinen ja tyttömäinen josta olen aina tykännyt, on saanut fantasioissani synkempiä sävyjä. Palan halusta heittäytyä sen kaiken viattoman lapsekkuuden häpäisyyn, turvassa joonatanin kanssa.

Häpäisy onkin erottamaton osa meidän seksuaalista dynamiikkaamme myös. Kerran kun joonatan nai minua kurkkuun erityisellä hartaudella, oksensin siihen sen jalkojen juureen vessan lattialle. Vettä vain, koska en ollut syönyt, ja joonatan luulikin minun yökkineen pelkkää kurkkulimaa, mutta vatsasta asti se tuli. Joonatanin laettua kasvoilleni se katsoi minua ja moitti sotkua jonka olin tehnyt, sanoi miettivänsä pitäisikö isin painaa kasvoni siihen että oppisin. Ja se painoi. Tarttui tukastani ja hieroi kasvojani omaan oksennukseeni.

Pidän valtavasti tavasta jolla joonatan minua nöyryyttää. Usein näissä leikeissä etäännytetään itseä, nöyryytetään jonkin roolin tai muun näkymättömän pleksin takaa. Joonatan on siinä täysin itsenään, lihansa alta asti. Ja sen sijaan että se nousisi yläpuolelleni jonnekin kaukaisuuksiin, se tulee väkivaltaisen lähelle minua. Ei me leikitä yhtään mitään, ei omaksuta rooleja jotka ilmentäisivät meitä kiihottavia asioita. Me päästetään irti itsestämme se, mikä on liian totta useimmille näyttää.


Näitä hetkiä on ollut aika paljon. Harmittaa, etten ole saanut kaikkea kirjoitetuksi talteen. Niin kuin sitä, miten joonatan kuristi minua vessan peilin edessä, laittoi katsomaan itseäni kun hallitsi hapensaantiani kietoen käsivartensa takaapäin tiukasti kaulani ympärille. Minusta olin silloin tosi kaunis. Meikit levinneenä, täysin sen armoilla. Ja joonatan, joonatan oli siinä kaikessa rajattomassa vallassaan sulaa pornoa. Tunsin ja näin omin silmin, miten vaivattomasti se voisi tappaa minut siihen paikkaan, ja miten tietoisuus siitä kiihotti sitä vähintään yhtä paljon kuin minuakin.

Että näin, tällanen suhde meillä. Saattaa kuulostaa karmealta, mutta mulle tämä on taivaanpalasia. Eikä meidän välillämme pelkkää pimeää pervoutta ole. On valtavasti naurua, hellyyttä ja molemminpuolista arvostusta.

Minä olen tosi rakastunut.

xxx

Tämänkin tekstin kirjoittaminen tuntui tavattoman työläältä, ja luulen oivaltaneeni osaltaan miksi. On nimittäin hirveän ahdasta kirjoittaa yhdestä kumppanista, kun tietää toisten kumppanien lukevan. Kirjoitetut sanat on tässä petollisen voimakkaita. Jos kirjoitan miten olen jonkun kanssa nauttinut, pelkään kirjoittavani sen samalla pois joltakulta toiselta. Riippumatta siitä mitä kerron, tuntuu siltä kuin yhtä aikaa kieltäisin vastaavaa olleen muiden kanssa. Ja toisin päin, kun kerron jostain mikä liittyy useampaan suhteeseeni, mutta puhunkin tietystä tilanteesta tai siitä miten se yhden ihmisen kanssa ilmenee, on kuin siinä sivussa mitätöisin sen toiselta - kun sellaista kerran voi tehdä "kenen kanssa tahansa". Vaikkei se ole yhtään niin. 

Ja kuitenkin tahdon ja koen tarvetta kirjoittaa kokemuksistani eri ihmisten kanssa. Olen ollut varpaillani, etten sivulauseessakaan vertaisi heitä toisiinsa, vaikka toisaalta se on hassua. Totta kai minä teen niin jäsennellessäni asioita päässäni. Jos ihmiset eivät olisi erilaisia myös kumppaneina, eipä niitä olisi mieltä ollakaan sitä yhtä enempää. Ei se tarkoita, että niitä arvottaisi sen erilaisuuden mukaan, pistäisi paremmuusjärjestykseen. Hyi helvetti. 

Hankalaa, mutta harjoitellaan. 

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Menkkaränkkäinen mosaiikkimerkintä

20.3.2020

Ette tiiä kuulkaa millainen piikki minun lihassa tämä merkintä on! Tämä on roikkunu viikkotolkulla puolivalmiina, koska ei tässä oikein ole mitään tolkkua. Sirpaleita sieltä täältä. Ei mitenkään pahaenteisesti, sirpaleethan tietää onnea. Mutta koherenttia kokonaisuutta niistä on paska paljain kätösin muovailla. Niinpä olen jättänyt sikseen, minkä seurauksena en ole päässyt eteenpäin, kirjoittamaan ajankohtaisemmista asioista. Tässä kun on tarinani kannalta muutamia keskeisiä juonenkäänteitä, jotka on pakko päräyttää alta pois.

Eli tehhäänpä niin, että julkasen sen kummempia sievistelemättä sen mitä olen soperrellut, kursitaan homma kasaan ja laitetaan nokka taas menosuuntaan.

~ 24.2. - 9.3.2020

Minulla on liian paljon mistä kirjoittaa. En saa kirjoitettua sanaakaan. 

Mion ja minun yhteinen koti on annettu pois. Nyt sen vasta alkaa tajuta miten moni asia on loputtomasti toisin. Haikea olo, mutta kiitollinen siitä mitä sain mion kanssa elää. Sinä rakastit musta tällaisen. 

Juno on satuttanut ja sylitellyt minua sen minkä on pystynyt. Ei ole helppoa löytää aikaa ja tilaa olla kahdestaan, tuntuu että tulee vain koko ajan lisää esteitä eteen. Mutta kaikki järjestyy. Kun juno suukottelee ja sanoo minua nassumaakariksi olen siitä täysin varma. Tai lyö pöhköillä asioilla, kuten pastamitalla tai Ahvenanmaan lipulla. Kivun jälkeen sen syli on jotain niin pehmeää ettei sitä voi selittää, siihen jää kellumaan eikä halua ikinä pois. Tunnen itseni pikkiriikkiseksi ja suloiseksi, onni kuplii nauruna minusta yli. 


Ja sitten on se toinen puoli, kova ja kiihottava. Kun se laittaa kumartumaan lipaston ylle, kämmenet vasten sen pintaa. Ottamaan vastaan iskuja sen käsistä ja suusta, sen häpäistessä sanallisesti siitä mitä on täältä lukenut minun antavan itselleni tehdä. Pidätkö sinä itseäsi feministinä? Se kysyy pehmeällä äänellä, enkä aavista ansaa. Sitten se nostaakin esiin miten olen antanut kommentoida suihinottotaitojani tai kusta päälleni. Siinä tilanteessa sellainen sheimaaminen tuntuu täydeltä todelta, olen tilassa jossa mikä vaan mitä minusta sanotaan on. Sen käyttäminen nöyryyttämiseen tuntuu räjähdyksilä tajunnassa ja kehon pehmeimmissä kohdissa. Tietysti se on aika äärimmäistä luottamusleikkiä. Täytyy todella tietää, ettei minusta oikeasti ajatella sillä tavalla, vaan seksuaalisuuttani arvostetaan silloinkin kun jokin siinä tuntuu vieraalta. 

Jättikin kävi rääkkäämässä, sain ihan tosissani selkääni. Peppuuni ei hevillä enää jälkiä jää mutta nyt jäi, siksi hartaasti jätti minua hakkasi. En tiedä mikä minun oli mutta olin päättymättömässä kipukiimassa. Vaikka kukkakeppi kuinka sai nyyhkyttämään hätääni, hetken kuluttua halusin lisää. Ja kun jätti raapi sillä ja kynsillään selkääni, tuntui humalluttavan hyvältä. Siinä pöllyssä olisin antanut sen repiä vaikka riekaleita minusta.

Perseeni raiskaamisessa jätti totisesti otti vahingon takaisin tahattomasta tauosta. Retuutti vaikka miten päin ja käytti kerta kerran jälkeen rajusti, sai minut itkemään silkkaa avuttomuuttani. Täytti sormillaan kauhun partaalle.

Kaiken kivun ja käyttämisen jälkeen olin voimaton mutta täydellisessä ekstaasissa. Makasin rähmälläni pää jätin sylissä, nauroin ja itkinkin vähän. Sovimme luopuvamme orgasmikontrollista ja muista omistusoikeuksista, tällä hetkellä sellaiselle ei vain ole tarpeeksi tilaa. Surettaa, mutta ymmärrän että sen on nyt oltava näin.


Sitten on joonatan. Voi hyvä helvetti että onkin. Tiesin että se olisi upea, mutten voinut arvata millaisen maailman siitä löydän. Se on yksi mä en oo koskaan -leikki koko jätkä, saan jatkuvasti olla haukkomassa henkeäni kun asioita tapahtuu ensimmäistä kertaa.

Olen jo monta kertaa lauennut sen kanssa ilman että minun pää on siinä mukana ollenkaan, pelkästä fyysisestä nautinnosta. Ja niin kuin olen jankuttanut, ettei se toimi mulla sillä tavalla..! Sitä oli tapahtunut tasan kerran aiemmin yksin ollessani, ja toisen kanssa laukeaminen on aina ollut minulle huomattavasti haastavampaa muutenkin. Mulla on sitä paitsi ollut pieniä orgasmivaikeuksia, kestää  runkatessakin paljon kauemmin tulla kuin tavallisesti. Mutta ehkä se liittyykin jotenkin siihen. Kai orgasmitkin voivat sitten muuttua, niin kuin taivas tietää että olen saanut huomata kaiken muunkin tekevän.

Se alkoi siitä, kun joonatan yhtenä päivänä kuristi minua samalla kun käytin wandiani. Kuristi pitkään, rajoille asti kuulemma, ja kun se viimein löysäsi otteensa, orgasmi vyöryi päälle sillä samalla hengenvedolla. Ilman ainuttakaan ajatusta päässäni. Sen jälkeen sitä on alkanut sattua sen kanssa, enkä vain voi käsittää että miten vitussa. Että mulla ei yhtäkkiä aina olekaan mitään kontrollia siitä laukeanko vai en, tuntuu absurdilta kun olen tottunut tosissani psyykkaamaan itseni siihen.

Nyt kun en enää ole jätille anaalisesti omistautunut, joonatanin kanssa on auennut uusi ovi. Innostuttiin vähän, ja ollaankin sitten siirrytty no analista muitta mutkitta anal onlyyn. Tuli puhetta sellaisista suhteista, joissa on voimassa sopimus ettei perinteisempää penetraatiota tehdä ollenkaan, ja ajatus oli minusta heti valtavan kiihottava. Sovittiin siis, ettei joonatan enää laita kulliaan pilluuni. Kerran se kerkesi sen vain tehdäkin. Pikkuisen itse asiassa harmittaa, vähänkö olisi ollut huisia jos se ei milloinkaan olisi..! Mutta turha pillittää pantua pillua.

Hermopisteiden härnäämisen lisäksi joonatanilla on muitakin mulle tuoreita tapoja tuottaa kipua. Kun se lyö, se ei monestikaan läpsi vaan ruhjoo eri osilla käsiään ja jalkojaan. Sillain ihan tosissaan potkii ja mätkii.

- - -

20.3.2020. Takaisin tulevaisuuteen. 

Mitä helvettiä, tossako se sitten oli? Kuvittelin jaaritelleeni metritolkulla kaikenlaista, koskapa viime viikkojen aikana on tapahtunut varsin valtavasti. Näemmä siitä ei olekaan päätynyt tänne montaakaan sanaa.

Paukutetaanpa raporttia sitten. Tiedoksi, että olen apokalyptisen pahalla päällä, menkkapsykoosi makeimmillaan. En siis oikeasti suhtaudu näihin asioihin millään tavalla kylmästi tai välinpitämättömästi, vaan sapettaa alkaa selostamaan olleita kun olisi tarve kirjoittaa sitä mukaa kun tapahtuu ja tuntuu.


Myös junon kanssa riisuttiin suhteesta sessioiden ulkopuolinen D/s pois. Ei enää somerajoituksia, jokapäiväistä kiitollisuuspäiväkirjaa, pelkästään luvanvaraista alkoholin nauttimista tai alarajaa päivittäin juodun veden määrälle. Kuten jätinkin kanssa, ymmärrän täysin että tilanne vaatii mukauttamista, eikä siinä mitään. Mutta harmittaa saa. Juuri kun olen oivaltanut, miten itse asiassa kaipaan aika kovasti sitä että minua hallitaan ja rajoitetaan myös arjessani, varsinkin tuolla tavalla huolenpidollisesti.

Ja jälleen seuraukset peilautuvat minun ja joonatanin suhteeseen. Pieniä, huolehtivia ohjeita, joita noudatan kuuliaisesti. Hampaat pestään aamuin illoin (tietysti, mutta hassua miten eriltä sekin voi tuntua kun toimii toisen sanan alla), kädet pestään joka kerta kun tullaan ulkoa sisälle, ja puhelimen käyttöön pyydetään lupa samassa tilassa ollessa. Lisäksi joonatanin säännöt auttavat hallitsemaan pahaa tapaani repiä kynsinauhoja. Aina kun tekee mieli, teen sen sijaan venytyksiä tai rasvaan ärsyttävät kohdat. Toimii aika hyvin! Ja tulee venyteltyä kun mun ihan oikeasti pitäisikin.

Tällainen imperatiivinen huolenpito liittyy toiseenkin asiaan joka on elänyt. Joonatanin kanssa seksuaalinen dynamiikka on kehittynyt vahvasti isi-pikkuishommiksi, joista tulen kirjoittamaan toisella kertaa perusteellisemmin. Todettakoon vain, että se on huikeaa. Kuin jokin maaginen lipas olisi tempautunut auki ja sieltä nousisi kaikkea saatanan säkenöivää ja suunnattoman suurta.

Eikä enokaan ole enää pelkkä platoninen pervobestis. Yhtenä päivänä kun olin sen luona teellä, sylittely menikin seksiksi. Se kuristi minua ja työnsi sormiaan suuhuni, nipisteli nänneistäni orgastisia tuntemuksia. Pani minua lopulta joka paikkaan, laski vain legginsini alas ja työntyi sisään. Ja taas taannuin pikkutytöksi, mutta ihan toiseksi kuin jätin, junon tai joonatanin kanssa. Edelleen, aiheesta enemmän ensi kerralla (ehkä, jollei ole jotain akuutimpaa).

Kaiken tämän vispilänkaupan päälle olen ujosti kiinnostunut yhdestä ihanasta tyypistä BDSM-baarissa. Sen suhteen mun olis pakko olla aloitteellinen jos tahtoisin alkaa tutustumaan, ja sekös ei tältä tytöltä noin vain käytäkään. Sitä paitsi, en tiedä olisiko mitään järkeä pyöritellä tätä polypalleroani enää yhtään isommaksi. Lähtee pian karkuun kuin kurpitsakärryt Haisulilta.

Tunnelmat paikan päältä? Freaking out. Tähän asti olen kaikkien viimeaikaisten suhdekiemuroideni suhteen onnistunut pysymään verrattain tyynenä. Yksi ainut koko olemassaoloni perustuksia ravisuttava kriisi, hyvä minä!

Tällä hetkellä tekee mieli käpertyä sikiöasentoon kädet korvilla ja huutaa. "Äläkää ampuko minä oon omia." Tiiä taas yhtään mitä kaikilla näillä tunteilla ja haluilla pitäisi tehdä. Pää pommittaa pelkoperäisiä asioita joita en yksinkertaisesti tahdo kuulla, mutten voi sivuuttaakaan. Mikä perkeleintä, tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa minkä verran tästä sisäisestä sekasorrosta on todellisten tekijöiden summaa, mikä taas valunee verenä ulos muutaman päivän sisällä.

Never stop the madness, todellakin. 

tiistai 18. helmikuuta 2020

Pisteiden yhdistelyä

Olen taas yltä päältä pihkassa. Jollen olisi läsnä kun näitä asioita tapahtuu, epäilisin ilman muuta että keksin kaiken hatustani. Minkä saatanan Sammon se minä olen muka takonut, kun tämä onni ei ota loppuakseen? 

Totta joonatan kuitenkin on, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Ollaan kirjoiteltu jo joitain viikkoja, ja olin alusta asti ihastuksissani. Kaverin kirjallinen itseilmaisu on sellaista sorttia, että mulla pyörii pikkuhousut jaloissa. Onnistuin silti asettumaan, koska tulkitsin että se halusi ainoastaan keskustella kanssani. Jossain vaiheessa molemminpuolinen ihastus nosti kuin nostikin päätään, ja erinäisten vaiheiden jälkeen eskaloitui ensimmäiseen tapaamiseen. 

Viestien perusteella seksuaalinen attraktio on ollut sen verran käsinkosketeltavaa, että olisi ollut melkoinen yllätys jos mitään ei olisi tapahtunut. Tietysti sekin optio oli olemassa, siitä huolimatta että mentiin suoraan joonatanin asunnolle. Mulle kahvittelut julkisella paikalla ei ole mikään ensitreffien edellytys, hankkiudun naamakkain vain ihmisten kanssa joiden perustellusti luotan paitsi tuntevan konseptin nimeltä ei, myös suhtautuvan kirvesmurhaamiseen lähtökohtaisen nihkeästi. Mutta niin, tapahtui aika paljonkin mitään. Kun palasin kotiin, maailma oli pelkkää keijupölyä ja pastellivärejä.


Ehkä me suudeltiin jo hississä, ainakin sain painaa pääni joonatanin rintaa vasten. Kotioven sulkeuduttua se sai minut tuntemaan itseni tosi kauniiksi avatessaan mekkoni napit, katsellessaan ja puristellessaan rintojani ihaillen. Pian joonatan antoi minun pudottautua polvilleni ja ottaa sen suuhuni ensimmäistä kertaa, imeä kovaksi jotta saattoi työntyä syvälle kurkkuuni. Niin syvälle, että oli parempi siirtyä pesuhuoneeseen, koska välillä minä oksensin vähän. Happamia vesiä sisältäni.

Tässä vaiheessa joonatanin verbaliikka teki minuun uudenlaisen vaikutuksen. Sen tapa puhua kauheuksia on kiehtovan omintakeisella tavalla kieroutunut. Samalla kun se todella sivaltaa siitä millainen huora olen, miten monen kyrvän on täytynyt suussani käydä jotta osaan niin hyvin, se suhtautuu asiaan sangen suurella sympatialla. Äänestä ei katoa tyynnyttelevä lempeys vaikka se sanoisi miten hirveitä.  Kuin se vilpittömästi säälisi minua, säälimättä yhtään käyttää suloista surkeuttani hyväkseen.

Joonatan laukesi sotkien kasvoni kokonaan. Käski sulkea silmäni ja antoi spermansa valua lämpimänä niiden yli poskilleni, levitti sitä kyrvällään ja työntyi takaisin suuhuni. Nostettuaan minut lattialta se komensi katsomaan peilistä. Kauhea temppu, mutta aika pahuksen kiihottavakin. Sitten se vei minut suihkuun, sylitteli ja suukotteli, ja sai jollain kierolla konstilla käytännössä pyytämään sitä pissaamaan päälleni.

Hetken hellittelyn jälkeen joonatan antoi hyvin havainnollistavan anatomian oppitunnin, niin kivun kuin nautinnonkin näkökulmasta. Se etsi ja näytti joka puolelta kehoani kipeimmät hermopisteeni, painoi sormensa niihin ja aiheutti silmitöntä kipua kummallisen kevyelläkin kosketuksella. On aika hurja hissi millaisia reaktioita sellainen kipu aiheuttaa. Nopeasti nouseva hätä, ei enää yhtään, ja välittömästi kun kosketus ja sen myötä kipu lakkaa, sitä haluaakin lisää. Ei ihme että siitä menee melkoiseen pöllyyn. Vinguin, voihkin ja nauroin vuorotellen. Pidän myös valtavasti siitä, miten intensiivinen kontakti tuolla tavalla satuttaessa säilyy. Ikään kuin leikiteltäisiin sormin sillä rajapinnalla jossa ollaan erit, mutta kipukokemuksen sisällä erottumattomasti toisissa kiinni. Tästä sinä loput ja minä alan.


Ja sitten oli se nautinto-osuus. Täytyy todeta, etten ole koskaan erityisemmin piitannut G-pisteronklauksesta tai muutenkaan hirveästä pillun leipomisesta. Se ei ole pullataikina, herra paratkoon. Värkkini voi olla vähän erityisherkkä ja tiedostan sen, mutta ikävä kyllä kaikki seksikumppanini eivät ole aina tehneet samoin. Minua ainoastaan sattuu kun sinne mennään siirtomaaisännän ottein, kaiken huipuksi vielä kuvitellen että hihkun hekumaani ja kiemurtelen kiimasta, kun oikeasti yritän heidän ylpeyttään loukkaamatta kieliä kärsiväni. Pitäisi opetella kommunikoimaan reippaasti suoraan, tiedän. Se on vain paljon helpompaa jos liikutaan leveyksillä "älä ihan niin lujaa jooko", ei niinkään enää silloin kun siirrytään luokkaan "voitko pistää sen moottorisahan pois".

Höhlä sanoa, mutta minusta tuntui että joonatan todella kuuli pilluani. Kuunteli reaktioitani ja minua, varmisti tarvittaessa. Tuntui mielipuolisen hyvältä, painauduin sen kättä vasten kuin eläin jota rapsutetaan juuri oikeasta kohdasta. Ironista sinänsä, fyysinen nautinto oli niin suurta että se pitkälti blokkasi orgasmini. Kuten olen kertonut, en laukeile ilman päänsisäistä pornoani, enkä todellakaan pystynyt keskittymään kuvitelmiin kun kehossa kävi sellainen kuohu ja  kohina.

Jotain muuta sen sijaan tuli. Kun olin lopulta pyytänyt joonatania lopettamaan, se kysyi olinko tosiaan sanonut etten ole koskaan squirtannut. Vahvistin, olen suhtautunut sangen skeptisesti siihen että sitä tulisikaan tapahtumaan. Niinpä kun joonatan virnistäen nosti nähtäväkseni nesteistä kiiltelevän kätensä, ensimmäinen ajatukseni oli että se on vale. Vaikka minusta olikin tuntunut erilaiselta kuin yleensä, luulisi ejakulaation yhtä kaikki erottuvan edukseen, mutta on totta että tuoksui toisenlaiselta kun haistoin joonatanin kättä. Ehkei sitä välttämättä huomaa jollei roiski alvariinsa. Pidätän joka tapauksessa oikeuden olla helkkarin hämmentynyt.

Enkä ainoastaan tästä nimenomaisesta tapauksesta. Tässä piisaa prosessoitavaa kaiken suhteen. Vähän hirvittääkin, ihastuminen on aina omalla tavallaan pelottavaa ja piinallista, saati silloin kun on tällä tavalla paljon pisteitä yhdisteltävänä. Silti päällimmäinen tunne on onni ja massiivinen mielihyvä, sekä henkisesti että yhä fyysisesti. Minulla on pieniä mutta ihanan kipeitä mustelmia eri puolilla kehoani, aivan kuin ne ympäröisivät minut. Muodostaisivat kartan, tai ehkä verkon tuekseni.

Tavoilleni uskollisena ujostelin vielä niin etten saanut montakaan sanaa suustani koko aikana, muttei siitä huolimatta ollut millään lailla epämukava olo. Joonatan on valloittavalla tavalla suora tyyppi, sen läsnäolossa ei ole minkäänlaista ehdollisuuutta. Se on siinä, niine hyvineen, ja hymyilee paljon silmiäänkin syvempää. Sellaista ihmistä on vaikea pelätä, vaikkei vielä itse mikään mutkattomuuden manifesti osaisikaan olla.

Ei tässä ole taas minkäänlaisia takeita, että maksaisi vaivan ponnistella itsensä yli. Voi olla että tulee turpaan vaan ja lujaa. Hulluhan minä silti olisin, jos alkaisin enää tässä vaiheessa himmailemaan. 

maanantai 3. helmikuuta 2020

Verta, virtsaa ja vinksahtaneita reaktioita

Meillä oli jätin kanssa vähän verinen kohtaaminen enon tykönä. Meni pikkusen etusivu uusiksi, mutta oli silti jostain syystä erityisen ihanaa. 

Jätti tuli puolenpäivän maissa, ja on sanottava että minun päiväni oli siihen saakka ehtinyt olla sysipaska. Vitutti ja hermostutti, itku ei ollut kaukana. Eikä ainoastaan siksi että kärsin kuukautisiani, maailma totisesti pisti panoksensa pottiin. Olin yhtä kaikki luottavainen että jätti saisi minun hermopinteeni käsiteltyä, enkä erehtynyt yhtään. Leijuin pari päivää viitisen senttiä lattianrajasta. 

Se on aivan toisenlaista ilmaa jota jätin kanssa hengitän. Kun se on siinä ja ottaa minut syliin, työntää sormensa hiusteni lomaan ja tukistaa muristen, koko painovoima tuntuu kääntyvän. Mikään ei vedä minua alas vaan kohoan kaikkea muuta kevyempänä. 

Ensin jätti riisui minut, koska huorat ei tarvitse vaatteita. Väitän että se nipisteli, läimäytteli ja sylki tavallistakin suuremmalla antaumuksella, koska edessä oli peili josta saattoi katsella. Siltä ainakin tuntui, että se katsoi kahdesta suunnasta. Jätti riisui vyönsä ja kietoi kaulaani, käskien nurkkaan polvilleni. Menetin tietoisuuteni täysin, kun tunsin sen painavan raskaan jalkansa selkäni päälle, antoi olla siinä allaan käydessään läpi mitä kaikkea julmaa aikoi kanssani tehdä. 


Sitten se käänsi minut ympäri ja painoi itsensä vasten kasvojani. Riisui kyrpänsä esiin ja alkoi survoa sitä kurkkuuni, ehkä kovemmin kuin koskaan. Sai kyynelehtimään ja yökkimään, yrittämään epätoivoisesti hakea asentoa jossa sen olisi mahdollisimman suora käytävä kulkea. Jossain vaiheessa aloin maistaa rautaa ja kun katsoin, näin miten jätin varsi valui pientä punaista. Ajattelin että se olin minä, että huuleni olisi auennut tai jotain, mutta jätti se oli joka vuosi. Se oli vahingossa iskenyt itsensä vasten hampaitani. Minkäs teet, rapatessa roiskuu joskus verta, ei ollut ensimmäinen kerta. Eikä viimeinen. 

Joka tapauksessa tapaturma hieman rajasi mahdollisuuksia heti kättelyssä. Esimerkiksi roisi perseraiskaaminen on avohaavasta aralla alapäällä vähän kehno konsepti. Mutta päästiinpä taas siihen ytimeen, miten pieni palanen penispenetraatio hyvässä seksissä on. Tehtiin sen sijaan paljon muuta hyvin hc:tä. Muun muassa katseltiin toisiamme silmiin, todella paljon.

Leukailu sikseen, se oli oikeasti hemmetin hurjaa ja intensiivistä. Olen vähän väistelijä mitä katsekontaktiin tulee, ja usein pyrin piilottamaan koko päätäni minkä pystyn (eli harvemmin hirveän hyvin kun se tässä harteilla nyt kuitenkin on). Tällä kertaa jätti piteli päätäni pitkään sylissään risti-istunnassa ja satutti minua. Nipisti ja kiskoi nännejäni, ja löi uusiin paikkoihin. Ei enää pelkällä avokämmenellä vaan nyrkeillään myös, ja ne nyrkit on suuret. Tulee mieleen Räyhä-Ralf kun mietin sitä rusikoimassa kylkiäni. Pelotti ihan kamalasti, tiesin etten voi sille mitään. Olin aivan käsittämättömän haavoittuvainen ja hauras sen iskujen alla. Samalla näin sen kasvot yläpuolellani, silmät jotka katselivat kärsimystäni, ja minä jotenkin takerruin niihin. Katsoin kasvava kauhu ja kipu, mutta samalla alistunut odotus omissa silmissäni. Kun lopulta alkoi sattua liikaa ja suljin ne, tai käänsin katseeni pois, tuntui siltä kuin olisin samalla särkynyt jätin käsiin. 

Sitten me tehtiin se uudestaan. Ja uudestaan. Ja se oli i-h-a-n-a-a. 

Vaikkei jätti päässytkään raiskaamaan persettäni kyrvällään, se teki sormilla kaiken voitavansa. Tunkeutui minuun eri asennoissa aina vain kovemmin, lopulta jälleen neljällä jättisormellaan. Sattui, sanoin monen monta kertaa vetoavasti ai, ja samalla silti voihkin nautinnosta. Ja sitten jätin pitikin mennä pesemään kätensä, koska minustakin oli tullut vähän verta. Nauroin jälkeenpäin silitellessä, miten pieni onnekas pyllyni säästyi jätin pahimmalta jo toistamiseen, johon tämä ihan relevantisti totesi että no niin. Viimeksi se oli täynnä kusta ja nyt niin täynnä sormia että repesi pikkuisen. Ettei mun ehkä kovin lällällää kannatakaan olla.


Jätti teki muutakin inhottavaa. Jotain sellaista, jonka se oli kuulemma nähnyt jossain pornopätkässä ja ajatellut heti että se olisi varmasti minusta tosi kamalaa. Terävä kaveri, oli saatananmoiseen tappiin asti juuri sitä.

Se kusi minun suuhuni, tällä kertaa todella haluten minun juovan sen. Laittoi pitelemään lasia leukani alla, jotta voisin juoda mitä en sen kustessa ehtisi. Siksi yritin hurjan kovasti, nielin sisälleni kaiken mitä saatoin, mutta sitä tuli valtavan paljon ja minua oksetti lämpö jonka tunsin täyttävän vatsani. Ja kun se oli ohi, lasi oli yhä täynnä. Olin valmis yrittämään koska jätti tahtoi, mutta ihan todella tiesin etten välttämättä fyysisesti pystyisi siihen. 

Ja sitten jätti otti lasin käsistäni. Asetti sen huulilleni ja alkoi kaataa. Vannon että nielin koko kaiken mitä saatoin, mutta silti iso osa valui huulteni ohi syliini. Mutta minä join, join niin paljon etten koskaan, ja se tunne vatsassa oli kokonaisvaltaisesti vastenmielinen. Niinpä kun jätti sitten piteli kasvojani käsissään, katseli minua kusisissa hiuksissani ja suttaantuneissa meikeissäni kuiskaten minun olevan sietämättömän kaunis, olin pakahtua onnesta. Näin miten tyytyväinen se tyttöönsä oli, ja jos sitä joskus onkin vaikea sisäistää, tämän performanssin jälkeen saatoin saamari soikoon tuntea ansaitsevani sen.

Jätti pesi ensin itsensä, sylki päälleni kun makasin sen pesuveden roiskeissa pienenä myttynä, ja yllättäen kiersi suihkun letkun kaulani ympäri alkaessaan pestä minua. En tiedä miksi, mutta ele tuntui järisyttävän kiihottavalta. Olen palannut miettimään sitä hetkeä jo lukemattomia kertoja. 

Tämän koko kauhistuttavan kusisession jälkeen mulla oli niin hyvä olla ettei mitään tolkkua. Nautin jätin sylistä ja suukoista, muistin miten monta kertaa se oli sanonut hyvä tyttö, ja menin pikkuisen pöllyihini. Sain hillittömiä naurukohtauksia tyystin typeristä syistä enkä saanut lopetetuksi, se vain jotenkin tuli ja tuli sisältä. 

Jostain syystä subspace tuo mulle aina tullessaan jonkin korvamadon. Jo sinä aikana kun pääni muuttuu hattaraksi ja sieltä katoaa kaikki muu, sinne tulee musiikkia tilalle. Joskus se on yksi kappale tai tietty kohta siinä, joskus se on joku sekopäinen remix, ja saattaa soida päässäni vielä monta päivää jälkikäteen.

Kun olin lauennut kahdesti jätin sylissä vatsa täynnä sen virtsaa ja siementä, päässäni pyörivä biisi oli tämä. Ja mua naurattaa vieläkin silkasta hyvästä mielestä, koska oli ihan poikkeuksellisen osuva siihen paikkaan. 


Voin olla vähän vinksahtanutkin, mutta jos en teistä ole onnentyttö, en tajua mitä teidän päässä oikein liikkuu.

lauantai 25. tammikuuta 2020

Tuulta ja tyventä

On ollut vähän tuulista. Vaikea sanoa mikä dominopalikka kaatui ensin, mutta meni melko pitkä pätkä matalaksi. Nyt istun lattialla jalat levällään, kädet puuskassa ja huuli väpättäen katselemassa koko kosahtanutta komeutta. Että voi paska miten se nyt noin. 

Minä ja mio on päätetty erota. Ei mitään sen suurempaa draamaa siinä, mutta onhan se perseestä. Sattuu. Silti on helpottunutkin olo, olen varma että on kaikille parempi näin. 

Minulle ero on osa prosessia, jonka tiimellyksessä olen tullut kyseenalaistaneeksi kovin kantaviakin rakenteita itsessäni. Alkuun sukelsin suoranaiseen seksuaali-identiteettikriisiin. Kevyttä kauraa, kyseenalaistin muun muassa kaikki koskaan kokemani tunteet toisia kohtaan, sekä niin polyamorisuuteni kuin alistumisenikin. Tuntui kuin valtavan kristallilinnan läpi olisi pyyhkäissyt paineaalto, joka pistää kaiken helisten sirpaleiksi. Hetken olin vakuuttunut siitä, että olen aivan hirveä ihminen, joka käyttää muita pelkkänä taikapeilinä hokemaan omaa ihmeellisyyttään. Kävelevä klisee, joka ei voi rakastaa ketään toista kun ei itseäänkään.

Se on varmasti totta, etteivät minun ongelmani ole sen omaperäisempiä kuin kenenkään muunkaan. Sen sijaan en usko enää olevani silkka Saatana sunnuntaihatussa. Saattaisin luullakin, jollei minulla olisi ollut enoa osoittamassa aukot kehittelemässäni tuhoteoriassa. Se ei lopulta tarvinnut siihen kovinkaan monta siirtoa. Mua vähän itkettää kun ajattelen miten hyvin se minut tuntee ja tykkää musta silti. Ja miten se on liian älykäs nielemään mitään mun hevonpaskaa.


Juno puolestaan on katsonut kunnia-asiakseen huolehtia, että vaikeidenkin aikojen keskellä pysyn kunnollisesti kidutettuna. Kun väistelin väsymystäni sen käskyjä, se ajoi minut jonnekin teollisuustakapihalle ja hakkasi minusta anteeksipyyntöjä. Silloin se nöyryytti minua verbaalisesti tavalla jota mulle ei ole koskaan tehty, ja jonka en olisi ikinä uskonut tuntuvan minusta millään tavalla hyvältä. Sätti minua asioista joita olen jättänyt tekemättä, ja toisaalta niistä mitä teen pieleen. Niistä pienistä asioista, joista oikeasti koen häpeää ja syyllisyyttä.

Ja tiedättekö mitä. Hetkeksi pääsin viimeinkin niistä irti, juno yksinkertaisesti otti ne minulta pois. Kun se sanoi ne ääneen ja rankaisi minua niistä, ne olivat lunastettuja ja loppuunkäsiteltyjä, poissa sielustani. En sanoisikaan että se tuntui hyvältä, se oli vielä parempaa. Koska hetkeen minusta ei tuntunut pahalta. 

Sitten se vei minut elokuviin. Oli luvannut minulle Frozenin, mutta veikin siihen uuteen taidelesboleffaan ja pisteli reisiäni haarukalla. Kuin ilkeä voi toiselle oikein olla..!

Se on muutenkin mulle kovempi kuin kukaan muu. Olen tottunut selkäsaunoihin ja sen semmoiseen, mutta mitä enemmän junon kanssa olen, sitä kauemmas sellaisesta meiningistä mennään. Kohti silkkaa sadistista kidutusta. Viime yönä se paineli minun rintalastaani ja voi vittu ette tiedä miten kovaa se sattuu. Minulta pääsi täydellinen hätäitku, vollotin täyteen ääneen ja rukoilin sitä lopettamaan. Mutta se ei auta junon kanssa, sen se teki selväksi. Ettei se lopeta ennen kuin käytän liikennevaloja, mitä en ole koskaan ennen joutunut tekemään. Aamulla kun se teki samaa uudestaan, painoi sormensa ennestään arkaan rintaani, tuntui kuin piikki olisi lävistänyt koko kalloni ja alkoi oksettaa. Tyhmänä tyttönä kerroin sen junolle ja kuinkas sitten kävikään. Se vei minut vessaan ja pakotti oksentamaan, työnsi kättään kurkkuuni kunnes yskin sisältäni kitkerää litkua sen sormien lomitse.

Mutta kun se piteli minua sylissään, nukahdin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman tuntikausien taistelua. Nukuin aamuun asti ja näkemättä painajaisia. Tunnen junon kanssa olevani turvassa, yhtä aikaa särkyvällä ja minkä tahansa iskun kestävällä tavalla rakastettu.

Siltä ylipäätään tuntuu nyt. Ei minua pelota mikään, ei varsinkaan kenenkään menettäminen. En oikein enää koe että siten voisi käydäkään. Ei se lopu se muuttuu. Tänään ollaan näin, jonain päivänä todennäköisesti jollain toisella tavalla, muttei kukaan voi ottaa minulta mitään pois. Ei palaakaan siitä, mitä olen toisten kanssa jakanut. 

Tuntuu vapaalta. Ei tarvitse etsiä mitään kun ei mitään puutu. Jos jotain löydän, se voi olla mitä vaan ja muuttaa ihan yhtä hyvin kaiken tai ei yhtään mitään.

Ei minun onneni ole siitä kiinni. 

perjantai 3. tammikuuta 2020

Syväluotaavaa spekulointia

Jätti kävi. 

Se tuli niin myöhään yöllä että olin ehtinyt jo nukahtaa. Käperryin sen kainaloon unisena ynisemään onneani, kun se oli viimein siinä. Se piteli minua suuressa ja lujassa jätinsylissään, ja ajattelin jo sen haluavan alkaa nukkumaan, kunnes se painoi peukalonsa huulieni väliin. Ensin hellästi, antaen minun imeä sitä sievästi omaan tahtiini, mutta pian vaativammin, alkaen puhua jätinkieltään, niitä matalalta muristuja kauheuksia minusta. Nukkumaan alettiin vasta kun se oli lauennut suuhuni ja tyyntynyt takaisin ennalleen. 

On aika hauskaa, että jätistä on todella tullut jätti. Tarkoitan, että kun keksin sille lempinimen tätä blogia varten, en ajatellut ollenkaan että jätti se olisi jatkossa oleva, myös meidän keskinäisessä puheessamme. Sitä ei ole aiemmin käynyt, en minä ole sanonut setää setäksi tai Kuningatarta Kuningattareksi missään muualla kuin täällä. Mutta jätti se nyt on, ja nimenomaan silloin kun se on minulle julma. Siirtymä on saumaton ja äärimmäisen luonnollinen. Pieni taianomainen täydenkuun efekti siinä silti aina on, kun joku niin suloinen ja kiltti onkin äkkiä jotain täysin pidättelemätöntä. He's not a man anymore. Tiettyä jakomielisyyttä mutta ihanaa sellaista. 

Aamu meni aika arkisissa merkeissä. Minun täytyi huolehtia koira hoitoon, jotta jätti saisi kaikessa rauhassa raiskata ja pahoinpidellä minua. Kun ajoin takaisin kotiin, minua tosissani jännitti ja ujostutti. Lähinnä olisin halunnut mennä siltä kokonaan piiloon, mutta se ei tietystikään käynyt päinsä.

Jätti käski minut vierelleen sohvalle ja piteli minua välillä niskasta, välillä kaulasta. Samalla se työnsi sormiaan minun suuhuni, mikä on muuten nykyään minusta esileikkien aatelia. Aivan mielettömän kiihottavaa..! Jätti nautiskeli minun odotuksestani ja kaikesta tarjolla olevasta ajasta täysin siemauksin, joi teetänsä verkkaisesti tasan tuntien miten minä jo kiemurtelin ja vingahtelin nahoissani. Siinä se urahteli ja mietiskeli ääneen yksi kerrallaan asioita joita tahtoi minusta seuraavaksi.

Se tahtoi minut puhtaana, alastomana ja hiukset saparoilla. Raipan jolla lyödä, sekä tarjottimella tapin, liukuvoidetta, minulle mieleisen lelun ja sen asian jonka olin ostanut meille joululahjaksi. Jotain pientä, tiedättehän. Sellaista mitä nyt ostetaan muutaman kuukauden tapailun jälkeen. 


Olin järkyttävän häpeissäni sen typerän tarjottimen kanssa ja sillä tavalla täysin alastomana, mutta suoriuduin kuin suoriuduinkin takaisin jätin luo. Mitä sen jälkeen tapahtui, onkin sitten aika maagisia asioita. 

Jätti leikki minulla kauan siinä sohvalla. Sillä oli kumihanskat käsissään, ja se työnsi sormiaan sisääni. Veti minut aina takaisin ylös, kietoi kätensä kaulalleni ja puri merkin selkääni. Laittoi minut imemään sormiaan jotka olivat juuri olleet perseessäni. Hellitti sitten otteensa ja tuuppasi minut takaisin polvilleni pylly pystyssä ja jatkoi penkomistaan. Lopulta se työntyi sisään pilluuni, istui rennosti paikallaan sohvalla ja laittoi minut tekemään työt. Tyydytä jättiä. Saparot huiskivat pääni sivuilla kun työnsin itseäni sitä vasten uudelleen ja uudelleen. Se tuntui upealta, törkeältä esineellistämiseltä ja nöyryytykseltä. Varsinkin kun se toisti sitä. Veti itsensä ulos ja laittoi minut taas pyllistelemään levittääkseen reikääni, ja veti sitten noin vain takaisin työntyäkseen sisään ja odotti täysin oikeuksin minun jatkavan käskemättäkin. Koska niin minä tein.

En hahmota missä välissä, mutta joka tapauksessa jätti löi minua kovaa ja kauan. Antoi hengittää hetken ja jatkoi sitten taas säälimättömän kovilla iskuilla, kunnes rukoilin hädissäni ettei se löisi enää. En tiedä johtuiko se kovasta kivusta vai siitä valtapelistä jolla se minut oli lumonnut, mutta olin poikkeuksellisen tukevassa endorfiinikännissä. Muistan maanneeni seuraavia iskuja odotellessa poski mattoa vasten silmät sumuisessa puoliummessa, ilman ainuttakaan ajatusta päässäni ja pelkkä nautinto kehossa kohisten. Käsittämättömän onnellisena ja läpikotaisin antautuneena. 

Luulen että vielä lyömisen jälkeen jätti jatkoi sormileikkiään, ennen kuin lopulta työnsi tapin sisääni. Se otti minut taas otteeseensa ja murisi korvaani tahtovansa minun menevän sängylle tyyny vatsani alla ja jalat levällään, valmiina koska se haluaisi panna pilluani. Jälkeenpäin jotenkin huvittaa se tarkkaavaisuus ja keskittyminen millä jätin käskyjä tottelin, painoin vaiti jokaisen sanan mieleeni jotta tekisin varmasti juuri kuten se haluaisi. Aivan kuin mikään koko maailmassa ei olisi yhtä tärkeää. Tämäkin tehtävä oli sangen yksinkertainen, mennä nyt vain makamaan mahalleen, mutta suhtauduin siihen huumaantuneella hartaudella. Kun jätti oli jo tullut huoneeseen korjasin vielä hätääntyneenä asentoani, koska muistin vasta siinä sen "jalat levällään" -kohdan ja säikähdin olivatko ne tarpeeksi. 

Se tappi tuntui sisälläni jokaisella työnnöllä, liikkui pyllyssäni jätin tahtiin. Jätti nai minua ensin takaapäin, päästi painonsa päälleni ja murisi nöyryyttäviä kehuja tottelevaisuudestani. Kun se käski minut selälleni pystyin katsomaan sitä silmiin pieniä hetkiä. Enempää en uskaltanut. Jätin katse on hurja kun se on siinä tilassa, se tuntuu kirjaimellisesti syövän minua silmillään. Ne ovat täynnä nälkää ja kylläisyyttä yhtä aikaa, jätti nauttii vallastaan niin silminnähden ja aidosti että siitä on leikki hyvällä tavalla kaukana. Tavallisesti sen katse on aina lempeä, mutta siitä lämmöstä ei näy jälkeäkään kun se riepottelee minua. Pantuaan tarpeekseen jätti laittoi minut imemään kyrpäänsä, kerjäämään jälleen että saisin niellä sen siemenen. Kun anon tarpeeksi kauan ja kiltisti minä aina saan. 


Sitten koitti aika. Kun jätti oli värissyt ja hengittänyt suurimman raukeuden kehostaan, se oli valmis kokeilemaan meidän uutta leluamme. Se keräsi haluamansa tavarat mukaansa ja ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Alleen se otti saunajakkaran, laittoi kai kumihanskat jälleen käteensä ja komensi minut kontalleni lattialle. Se liikutteli tappia sisälläni ennen kuin otti sen pois, ja sekin sattui kovasti. Kun se tunki taas sormiaan sisälle ja venytti niillä aukkoani, minua alkoi toden teolla kauhistuttaa miten kestäisin sen mitä tuleman piti. 

Mutta se ei ollut niin paha ensin. Levittimen laittaminen sisään ei sattunut juuri ollenkaan. Kun jätti alkoi avata sitä se loksahti hivenen ja minä säikähdin. Sitten avaaminen oli tasaista, en oikeastaan tuntenut sitä muuna kuin vähä vähältä yltyvänä särkynä koko pepussani. Välillä jätti piti taukoja ja jatkoi sitten avaamista. Katsotaan vieläkö pikkuhuoran reikä leviää. 

Levitettyään minut tarpeeksi auki jätti työnsi painoani vielä vähän eteenpäin, jotta pyllyni olisi mahdollisimman pystyssä. Siinä minä sitten odotin, silmät kauhusta ja odotuksesta selällään, kunnes tunsin lämpimän kusen ruiskuavan päälleni ja sisälleni. Kokonaan minun sisälleni. Voihkin ja vikisin, menin vähän suunniltani. Virtsa täytti minut ja valui ulos, osui välillä pillulleni ihanasti painavana suihkuna. Mietin että olisin hyvinkin voinut saada orgasmin pelkästään siitä, jos se vain olisi jatkunut tarpeeksi kauan. 

Kun kuseminen loppui, minun osuuteni vasta alkoi. Jätti ojensi minulle wandini ja tiesin tietysti mitä minun piti tehdä. Yritin liikahtaa varovasti saadakseni sauvan jalkojeni väliin, mutta pienestäkin liikkeestä kuului kammottava hörppäävä ääni ja kusi valui jälleen reisiäni pitkin. Hävetti. Enkä minä halunnut kaiken tulevan ulos ennen kuin olisin lauennut. Ei se kai tullutkaan, jossain vaiheessa jätti ainakin sanoi näkevänsä miten se yhä lainehti sisälläni. Siinäs kuulitte: kaveri ihan oikeasti näki sisälleni ja laittoi minut runkkaamaan siinä katsellessaan. Miten se saattoi tehdä sellaista, miten kukaan saattaa 💜

Minulta ei kestänyt kovin kauaa, eikä tällä kertaa totisesti tarvinnut kuvitella mitään muuta kuin sitä missä jamassa sillä hetkellä olin. Kun olin tullut voimattomana vavahdellen ja kiittänyt jättiä, se alkoi irrottaa levitintä. Silloin minua sattui tosi paljon. Ei sentään "ei enää ikinä" -paljon, mutta sen verran että pelästyin. Ja kun lysähdin kerälle kusiselle lattialle, näin että minusta oli tullut vähän sotkua, mikä ei tietenkään ole kovin yllättävää muttei kivaakaan. Kipu, häpeä, helpotus ja orgasmi tulivat itkuna ulos. Jätti antoi minun itkeä, piteli kättään selkäni päällä ja keräsi minut syliinsä, sanoi pitävänsä minusta huolta. Lupasi että olen turvassa.

On vähän hullua miten helppoa jätin kanssa kaikki on. Luulisi että näin hurjien asioiden toteuttaminen olisi edes jonkinlaisen kynnyksen takana, mutta ei vain ole. Tilanne lipuu kusienemaan niin luontevasti ettei se tunnu vaativan sen enempää eforttia kuin kädestä piteleminen, vaikka vaste onkin valtava. Minä todella antaisin sen tehdä itselleni mitä tahansa se keksii haluta, tiedän ettei se koskaan voisi olla mitään mikä vahingoittaisi minua. 

Minusta on ihanaa ajatella, että kuitenkin meidän suhteemme on yhä aika alussa. Kun se jo nyt on  näin tällainen, voi vain kuvitella millaisiin paikkoihin se meidät vielä vie.