sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ensimmäisten kinkybileiden jälkeisiä tunnelmia.

Yleensä kun herään sunnuntaiaamuna baari-illan jälkeen, mulla on niin sanotusti tukka kippee. Tänään ei satu tukkaan, vaikka minua siitäkin riepoteltiin eilen aika tavalla. Mutta mun nännejä särkee niin, että pehmyt collegepaitakin satuttaa hipaistessaan. Kas niin siinä näemmä käy, kun niitä nipistellään ja purraan todella kovaa. 

Oottako koskaan yrittäny ikuistaa omia sukkianne? Se on aika pirun vaikeaa! Puhumattakaan siitä, miten saatananmoinen homma tuollaiset sukat on ylipäätään pujotella jalkaan. 


Eilen oli siis se suuri päivä, jona astelin (no, pikemminkin luikin häntä koipien välissä arastellen) elämäni ensimmäisiin kinkybileisiin. Elämäni ensimmäistä kertaa tein roppakaupalla muitakin asioita illan aikana. Olin mm. pannassa ja piiskattavana. Ja se kaikki tuntu niin hyvältä, niin mielettömän hyvältä. 

Tällä hetkellä  ei hirveästi mitään noin vain verbalisoitavaa liiku mielessä. Paljon ajatuksia joista on vaikea saada kiinni, mutta silti ihmeellinen rauha ja onni. Mutta lisää minä haluaisin. Haluaisin aivan hirveästi, koko kehollani ja mielelläni. Nyt sitten vain jäitä hattuun ja nänneihin, ei pidä liikaa innostuman ettei käy kalpaten.

Olisin halunnut tähän jonkun kauniin loppukaneetin, joka olisi kuvastanut sitä miten lämpimältä minusta tuntuu, mutta mä en tiedä missä kaikki mun sanat on.

2 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi ihanasta seurasta <3. Ja hienoa, että ilta oli mieleinen. Toivottavasti nähdään toistekin!

    Ai niin, ne nännit onneksi vähän tottuvat ajan myötä...

    http://molinay.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Teille se suurin kiitos kuuluu, ilman teitä en olisi uskaltanut tulla ollenkaan. Ja olisin menettänyt aika hitosti..! Toivottavasti totisesti nähdään vielä.

    Ihan hyvä niin, vaikken minä ihan hirveän pahoillani ole. Joka kerta kun sattuu muistan mistä se kipu on peräisin :)

    VastaaPoista