Rakas päiväkirja.

Olisi varsin likainen temppu jättää viime viikon käsittely pelkkiin ranskalaisiin viivoihin. Aioin askarrella kaikesta kokemastani useamman erillisen, selkeästi teemoitetun merkinnän, joista tulisi vähän kevyempää luettavaa, mutta moinen kursailu nyt jääköön. Minä haluan kahlata ne kokemukset läpi sellaisena kuin ne mulle tuli. Tulkaa mun mukaan.

Ei, minä en ollut missään sen eksoottisemmassa lomakohteessa kuin omassa kodissani. Muksu jäi mummuloimaan, ja minä lähdin viideksi päiväksi viettämään omaa aikaa kotikentälleni. Käytännössä ne kotvat olivat kovin setäpitoisia.

Minä ehdin kirjoittaa pienen paineen alla (ne nimenomaiset bambusäleet nännejäni setän kieroutuneesta mielestä motivoivasti mankeloiden) melkein kokonaisen merkinnän parista ensimmäisestä päivästä. Koska olen patalaiska paska, siteeraan suoraan itseäni  joiltain osin kuin suurtakin sanailijaa.

- - Sitten setä köytti minut. Pylly pystyyn, polvet rintakehää vasten, kädet selän taakse kiinni. Sain kumiläpyskästä niin kipeästi että kierähtelin kauhuissani karkuun. Setä sai siitä tarpeekseen ja istui minun pääni päälle niin, etten enää päässyt mihinkään. Se löi ja löi, minä huusin sitä lopettamaan, mutta se sanoi vain tiukasti että minulla on turvasana sitä varten ja jatkoi. Minä en halunnut sanoa turvasanaa, mutta tiesin olevani ensimmäistä kertaa aivan tosissani sietokykyni rajoilla, ja että minun olisi pakko turvautua siihen pian. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut, setä pisti läpyskän pois juuri ennen kuin aloin hakea taikasanaa huulilleni.

Kuva

Olen minä aimminkin rimpuillut köysiä vasten, mutta tämä kerta oli erilainen. Minulla on edelleen köydenjäljet kyljissä, niin kovasti minä kamppailin. Yleensä minun riuhtominen on sitä, että yritän kestää ja tavallaan turvaan niiden köysien otteeseen, erääänlaiseen syliin, mutta tuossa tilanteessa minun primitiivinen pyrkimys oli aidosti päästä niistä nyöreistä pois ja pakoon.

Setä ei ollut siltikään vielä lopettanut. Läpyskä sai olla, mutta sen tilalle setä otti käyttöönsä bambusäleensä. Kipu tuntui kovemmalta kuin rankkupiiska yleensä, mutta pääsin nopeasti sen päälle ja aloin nauttia aivan käsittämättömän paljon. Aivan liian pian setä sanoi jättävänsä tällä kertaa tähän, koska minun perse ei oikeasti kestäisi minun nautintoani. Se oli kyllä viisaasti arvioitu. Minun takamus oli aivan pateilla ja juovilla, ja minulla on nyt pitkästä aikaa kunnon aristavat mustelmat pakaroillani. Sen lisäksi mulla on kyljissä mustat köydenjäljet, koska olin tapellut niin kovasti kumiläpyskän iskuja vastaan.
Sinä aikana kun setä on minun mieltäni ja kehoani nussinut, minun suhde kipuun on kehittynyt ja kasvanut oleellisesti. Vaikka ensin koskisi kuinka, ja pelko pakottaisi perääntymään ensimmäisistä kipupisteistä, minä pääsen nykyään lähes poikkeuksetta sen yli. Sille tasolle, että kiihotun ja nautiskelen, enkä enää halua sen loppuvan vaan pikemminkin kovenevan. Kumiläpyskä tuntuu jostain syystä olevan poikkeus. En tiedä, käyttääkö setä sitä tahallaan kovemmin kuin muita välineitä, tietoisena siitä miten inhottavana sen koen, vai sattuuko se nyt vain olemaan napalmia minun kipureseptoreille.

Niin. Ei ole kovinkaan kauan siitä kun aprikoin, onko minussa ylipäätään mainitsemisen verran masokistia. Setä on kyllä siltä osin kumonnut kaikki kysymysmerkit.

Myöhemmin setä yllätti minut täydellisesti. Minä olin mennyt pahaa aavistamatta pissalle, kun setä tuli perässäni vessaan uhkaavan näköisenä. Minä istuin jo pytyllä, setä käveli alasti minun luokseni ja tarttui kurkkuuni painaen minua taaksepäin. Sitten setä kusi minun päälleni. Vatsalleni ja pillulleni, katsoen minua koko ajan sillä läpäisevällä katseellaan. Minä voihkin nautintoani ääneen, se tilanne oli niin täydellinen. Kun setä oli lakannut ja siirtynyt suihkuun pesemään itseään, ja minä suoristin selkäni, setän kusi valui minun navastani pilluuni.

Jonkin ajan kuluttua setä toisti yllätystemppunsa pienellä variaatiolla komentaen minun suihkun lattialle istumaan ja vastaanottamaan suihkunsa. Sotkettuaan minut se käski minua hyväilemään itseäni, mutta en jostain syystä saanut itseäni tekemään sitä, se tuntui yhtäkkiä nololta niin suoraan sen silmien alla. Siitä hyvästä sain läimäyksiä kasvoilleni, mutten siitä huolimatta saanut kättäni liikutetuksi. Sitten setä haki minun vibraattorin ja ojensi sen minulle, ja se oli jotenkin turvallisempi tapa, sillä minä pystyin hieromaan itseäni siinä katseenkin alla, edelleen likaisena setästä.

Kuva

Kaikki kahden markankin seksuaaliterapeutithan korostavat spontaanien seksikokemusten merkitystä missä tahansa pitemmän juoksuajan suhteessa. Kaavoihin kangistuminen on mörkö, jota pitää torjua hierontaöljyin ja makuuhuoneen kynnyksen tuolla puolen panemisin. Setä ei suinkaan ole se sälli, joka säväyttäisi suunnittelemattomilla kylpyläviikonlopuilla tai kauniisti paketoiduilla satiinihepeneillä, mutta sillä on konstinsa saada mut haukkomaan henkeäni hätkähdyksestä. Se saattaa esimerkiksi tosiaan kusta päälle, vaikka olin ehtinyt johtopäätellä, ettei se ollenkaan pitäisi sellaisesta - onhan se lukenut mun blogia, eikä siltikään sanallakaan kommentoinut aihetta. Tai sitten se saattaa saatella minut neuloitettavaksi, täysin tietoisena siitä, että neulat ovat kuuluneet mun mustalle listalle. Yllätyksiä ne on nekin.

Tänään minä laittauduin nätiksi, pistin punaisen ruusun hiuksiini ja punasin huuleni. Kokeilin vaatteita, jotka laitan lauantain paikallisiin pervobileisiin. Valkoinen mekko pitkillä hapsuilla, sukkanauhaliivi ja -sukat. Setä laittoi minut taas harjoittelemaan korkkareilla kävelyä, eikä se ollut enää niin täydellisen vastenmielistä, mutta en minä siitä pidä. Tunnen itseni niin epävarmaksi koroissa, että tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta että olisin silloin viehättävä.

Setä tuntui olevan niin mielissään siitä, miten kauniina minä olin. Näin, miten se pidätteli itseään käymästä minun kimppuun kun minä harjoittelin kävelyä. Lopulta se käski minut polvilleni eteensä: "Tiedät, mitä sinun pitää tehdä." Minä riisuin sen housut ja otin munan suuhuni. Setä tarttui minua tukasta ja painoi sen kurkkuuni, läimäytteli poskelle kehuessaan hyväksi tytöksi. Kyyneleet alkoivat valua minun poskille, silmämeikit levisivät ja huulipuna häivyttyi setän kaluun. 

Lauantaina tosiaan luotsimme tiemme kinkyklubille. Minä onnistuin selättämään mörköni, ja ainakin setän itsensä mukaan esiinnyin sille eduksi. Minä osasin kävellä koroilla, yllättäen hyvinkin luontevasti, enkä pidätellyt itseäni yhtään sen enempää kuin on luontevaa uusia ihmisiä tavattaessa. 

Siellä klubilla setä vasta sen jokerin löikin pöytään. Setä oli tutustuttanut minut erääseen erittäin ihanaan ihmiseen, ja vetäytyi tupakkatauolla hetkeksi tämän kanssa kaksin keskustelemaan. Minä oletin olevan kyse aivan muista asioista, enkä kiinnittänyt tähän kahdenkoplaan sen kummempaa huomiota. Mutta kun palasimme sisälle, setä naulasi tyytyväisenä virnuilevan katseensa minuun. "Meillä on sinulle pieni yllätys." KEILLÄ MEILLÄ.

Kun neulat sitten otettiin esiin, en tiennyt miten päin olla. Mua on pengottu neuloilla sen verran traumatisoivasti, että nykään hemoglobiiniakin otettaessa puristan silmät tiukasti kiinni ja käden nyrkkiin. Siksi toisakseen, minä olen nähnyt kyllä mitä muuta niillä neuloilla voi tehdä. Siispä mulle neulat edustaa kipua, sairautta ja tuhoa.

Kuva

Mutta setä piti minua kädestä kiinni. Se luotti siihen ihmiseen. Minun iho desinfioitiin, ja neulat tulivat suoraan paketista. Aiemmista mielleyhtymistäni huolimatta mulla ei tullut mieleenkään sanoa ei - minä luotin molempiin niihin käsipariin, jotka minua oli taluttamassa. Minä tiesin, ettei mulle tehtäisi tällä kertaa pahaa.

Minä käänsin pääni neulasta poispäin, mutta setä käski katsomaan. Niimpä minä näin, miten neula upposi minuun ja tuli hieman ihoa venyttäen hitaasti ulos. Se kuvotti ensin. Mutta en minä voinut fyysisesti pahoin, ja kun tajusin, ettei se juurikaan satu, minut valtasi välitön euforia. Kun minulta kysyttiin, laitettaisiinko toinen, kolmas ja neljäs, nyökkäsin innoissani. Kun tajusin, etten saisi enempää, minut valtasi valtava pettymys.

Minä en saanut siitä sinällään seksuaalista nautintoa. Se mitä niillä neuloilla tehtiin, oli mulle puhtaasti psykologista. Mutta kyllä minä märäksi kiihotuin, siitä, miten sain neulojen lävistämälle iholleni luunappeja. Se sattui hyvin vähän, mutta se pieni ele oli hyvin voimakas: Minä olen lävistänyt sinut, ja nyt minä näpäyttelen sinuun kipua, ihan noin vain. Ja olihan siinä tietysti se aspekti, miten setä oli tuonut minut siihen tilanteeseen, luottaen valtaansa tehdä niin.

Verta tuli joitain tippoja vasta sitten, kun neulat otettiin pois. Mustelma mulla on vieläkin tallella. Yksi ehdoton ei  kiepautettu joo:ksi, haluan todellakin kokea saman uudelleen.

Illan varsinainen kliimaksi oli riiputussidonta, jonka setä oli mulle etukäteen luvannut. Siinä oli mulle sen verran häiriötekijöitä, etten sitomisvaiheessa päässyt oikein tunnelmaan. Minä seisoin pelkissä alusvaatteissani hyvin keskeisellä paikalla tietoisena siitä, että meitä katsottiin, ja minua itseäni kiinnosti katsella miten meidän vieressämme toista naista sidottiin roikkumaan. Yleensä nautin köydestä ihollani suunnattomasti, mutta nyt en oikein pystynyt keskittymään tuntemuksiini.

Kunnes setä sitten nosti minut lentoon. Taas oli kyllä musiikin suhteen niin nappiajoitus ettei paremmasta väliä: Heti kun toinenkin jalkani nousi lattiasta, alkoi soida Billy Idolin White Wedding - yksi minun kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, joka on itse asiassa osasyy siihen, että minä kuljen nimellä Pikkusisko. Nyt aivan viime aikoina olen kuunnellut sitä eräänlaisena voimaantumiseni soundtrackina. It's a nice day to start again.

"Eargasm", köydet ja huumaava painottomuuden tunne. Ei sitä euforiaa voi oikein sanoiksi pukea. Minä en edes muista siitä tilanteesta mitään muuta kuin sen miltä minusta tuntui. En sitä, miten päin siinä oikeastaan edes roikuin tai sitä, miten setä oli kuulemma moneen kertaan varmistanut että olin ok. Ikävä kyllä minun kylki oli jäänyt vähän huonoon asentoon, joten setä joutui ottamaan minut alas ihan liian pian. Muuten olisin voinut roikkua siinä vaikka koko loppuillan.

Se oli mulle ensimmäinen kerta, kun köysistä tuli muulla kuin seksuaalisella tavalla ihana olo. Mulle ne on olleet nimenomaan seksilelu, jotain mikä kiihottaa minua aivan mielettömästi. Riippuminen oli aivan erilaista. Taivaallista. Jos ne kaksi taivasta yhdistyisivät, seksuaalinen ja tuo tuollainen mielihyvä, ja setä panisi minua kun roikun köysissä... Sydän pysähtyy pariksi lyönniksi pelkästä ajatuksesta.

Nyt minä olen jotenkin niin tunnepäissäni, etten pystykään enää yhtään keskittymään tähän merkintään, vaikka minulla oli niin kova tarve kirjoittaa kaikki nopeasti ylös. Onneksi tässä tuskin on sitä riskiä, että minulta pääsisi mitään tärkeää unohtumaan jollen sitä jollain tavalla ikuista. Näitä muistoja minä en anna ikinä pois.