Love swing.

Kirjoitus elokuun lopulta, katkelmia syyskuulta.

On kulunut puoli vuotta siitä kun ensimmäistä kertaa kapusin tärisevin jaloin setän asuntoon. Nyt minä muistan omien askelteni äänen niillä rappusilla ulkoa kuin lempilaulun.

Setä sitoo korsetin ylleni löyhästi, vain tukemaan asentoa vähän. Muut vaatteet riisun mytyksi lattialle. Setä laittaa nilkkoihini nahkaiset kahleet, ja minä jään ihastelemaan niitä kun se alkaa kietoa köyttä ylävartaloni ympäri. Ne ovat niin kauniit, mustaa ihoni valkoisella.

Setä sitoo keskittyneenä. Tunnen sen kehon niin selkeänä, omani paljaana korsetista huolimatta, lämmön ja toisiinsa vastaavat liikkeet. Välillä sen iho tulee omaani vasten, sen iho ja köysi samaa miestä, niin erilaista tunnetta. Eloton, karhea köysi hyväilemässä minua; setän pehmeä iho sen elämän ympärillä, vain hipaisemassa kun minun vapauteni solmitaan pois.Kun ylävartaloni ja reiteni on köytetty, setä asettaa minut oviaukkoon seisomaan. Minusta lähtevät köydenpäät se heittää ylös, ympäri leuanvetotangon. Minä näen ja seuraan miten se tekee kiinnityksistä painoni kestävät, mutta en minä fysiikan laeista tiedä mitään. Köydet punoutuvat kasteisiksi hämähäkinseiteiksi ja me kaksi himmeää valoa teemme pisaroista kristalleja. 

                                                              ***

Minulla ja setällä on ollut vaikeaa, sekä yhdessä että tahoillamme. Kaikenlaista paskaa on tapahtunut, sanottu ja tehty. Monta solmua on saatu aukeamaan, paljon asioita selvitettyä, mutta niitä tuntuu tulevan aina lisää. Jokaista eteenpäin otettua harppausta seuraa niin monta askelta taakse, että lähtöpiste näyttää mahdottomalta saavuttaa.

                                                              ***
Setä käskee minua nojaamaan taakse ja nostaa jalkani ilmaan. Käteni se on jättänyt vapaiksi, käsiini se antaa lempileluni. Minä hyväilen itseäni käskystä ja setä alkaa keinuttaa minua köysien varassa. 
                                             
                                                               ***

Me olimme kerran leikkipuistossa, setä ja poika ja minä. Minä menin selälleni hämähäkkikeinuun ja poika antoi naurua kuplien vauhtia. Minä tunsin taivaan sylissäni, maan itsestäni irti mutta valmiina vastaanottamaan jos putoan, ympärilläni kuin käsivarret. Nauroin niin että vedet valuivat silmistä, kerroin molemmille miten onnellinen olin. Miten voisin keinua siinä tuntikausia, painottomana mutta kaiken ympäröivän otteessa ja ulottuvilla, kaiken millä mulle on eniten merkitystä juuri nyt.

                                                               ***

Setän sormet sisälläni, keinuva liike ja värinä klitoriksellani on välittömästi liikaa, minä olen ylikiihottuneessa tilassa. Kaikki tuntuu sähköltä, tuntuu orgasmilta mutta tekee melkein kipeää, minä kouristelen kauttaaltaan enkä tiedä haluanko heti pois vai lisää. Minä käytän vibraattoria vain hetken kerrallaan ja vedän sen sitten pois, mutta setän sormet ovat ja pysyvät sisälläni ja köydet keinuttavat minua. Nousuhumalaa, tietoa siitä ettei pää eikä kroppa kestä enempää, mutta molemmat janoavat lisää. Minä olen kaikella painollani köysien varassa, minulla ei ole mitään mistä ottaa kiinni, ja setä keinuttaa minua kivun ja nautinnon yli sinne, missä kummallakaan ei ole mitään merkitystä.

                                                                ***

Minä makaan polvieni päällä setän eteisessä. Juhlat ovat päättyneet, minä etsin pikkuhousujani päästäkseni pois setän luota mutta en löydä. Itken jo toista tuntia hengittäen katkonaisesti, paniikki painamassa keuhkojani ilman sijaan, itken niin että luomet turpoavat lihapaloiksi eikä henkeä enää ole mistä vetää sisääni. Setä polttaa tupakkaa tietokonetuolissaan täysin tyynenä, katsoo minun tuskaani niin kuin olisin sen ansainnutkin. Sen mielestä minä olin käyttäytynyt epäkunnioittavasti vaikka en mielestäni ollut tehnyt mitään väärää, eikä se näe loukkauksia jotka minä koen sairaalloisina. Me ei yksinkertaisesti nähdä toisiamme enää, niin kaukana me olemme.
                           
                                                               ***

Setä työntyy sisälleni. Minä katson sitä silmiin, näen niissä sen himon ja oman haluni heijastuksena. Orgasmi tulee, ja se tahtoo tulla uudestaan, mutta minun keho ei pysty siihen. Sähkö on liian voimakasta, impulssit muuttuvat irvokkaiksi, minä vedän vibraattorin klitorikseltani mutta vien sen pian takaisin. Siitä tulee kytkin. Kun päästän sen heltiämään, rauhoitun hetkeksi kokemaan setän kehoa. Mutta välittömästi, kun vien sen takaisin lähelleni, sinkoudun uuteen orgasmiin, liian kovaa. Se tulee mutta ei täyty.

                                                                ***

Kahvinkeitin naksahtelee hiljaa. Telkkarissa toivotetaan hyvää nimipäivää sankareille. Poika leikkii hyväntuulisena, minä valmistaudun uuteen päivään. Lasken pojalle kylvyn ja menen herättämään setän. Suukotan sen suuta ja silittelen partaa. Takana on riidaton yö, unta sylikkäin ja hyviä hetkiä. Ainakaan en ole onneton.

                                                                ***

Minä olen saanut gradun johdannon valmiiksi ja näytän sen setälle. Se sanoo olevansa minusta ylpeä. Me pannaan, setä pepussani ja sormet klitoriksellani minä saan orgasmeja sarjassa. Minä saan orgasmeja sarjassa.
                                                                ***

Setä laukeaa huutaen. Näen siitä, ettei se ollut mikä tahansa orgasmi, tällä oli toinen merkitys. Se sanoo jättävänsä minut siihen hoitamaan itseni loppuun, menee jalat täristen istumaan ja katsomaan. Minä unohdan että se näkee.
                                                                ***

Tänään hain tavarani setän luota enkä toistaiseksi tahdo olla sen kanssa missään tekemisissä. Tästä päätöksestä ei ole muutoksenhakuoikeutta. Se on tehty järjellä eikä sydämellä ja siksi se pitää, niin kauan kuin on vähääkään järkeä jäljellä.

Vaikka itse eroaminen onnistuttiin hoitamaan sovinnossa, setään liittyy tällä hetkellä aivan liikaa sellaista, mitä en halua lähellekään omaa elämääni. Se ei muuta miksikään sitä, miten helvetin tärkeä ihminen se mulle on. Sitä, että meillä oli hetkemme.

Minä olen ollut viime ajat tämän tästä niin vihainen, pettynyt ja loukkaantunut, että nyt on takki melko tyhjä. En osaa oikein surrakaan, vaikka tiedän että se tulee sieltä vielä, ikävän korkojen kanssa. Oikeastaan ainut tunne mikä edelleen on hereillä, on häpeä: still just a sucker with no self esteem.

Minä en kadu mitään, mutta jos pystyisin niin muuttaisin paljon.
       
                                                                ***

Minä kosken ja kouristelen, vetäydyn ja palaan, olen orgasmin omana kauan, ennen kuin se päästää minut otteestaan. Menen voimattomaksi, heikoksi korvista varpaisiin. 

Minä leijun köysissä ja pelkään sitä hetkeä, kun setän on pakko laskea minut alas.     

                                                              Loppu.

Subikriisi.

Tänään Little Miss Submissive sai saatana soikoon tarpeekseen. Pikkuinen pamautti Mazdan oven kiinni niin että kajahti ja ajoi kaupungin läpi ikkunat auki ja hevi huutaen. Suututti niin että oksennus oli nousta kurkkuun.

Minä olen lopen kyllästynyt alistumiseen.

Olen korvista kantapäihin kyltynyt kumartelemaan ja konttaamaan. Koko minun elämän mulle on toimitettu tarkoin, miten minun pitäisi tuntea ja toimia. Vaikka harvemmin olenkin totellut, kiltisti minä olen painanut pääni ja hyväksynyt sen, että tietysti minun olisi pitänyt. Ollut pahoillani siitä, etten ole pystynyt toisten toiveita ja odotuksia itsestäni täyttämään. Eikä ne koskaan ole edes tahtoneet mua, ne on tahtoneet Ingalsin Lauran.

Nyt riitti, kuulitteko. Mitta täynnä, kuppi nurin, kamelin selkä sentin pätkinä.

Minulle ei missään vaiheessa tullut varsinaista subikriisiä silloin kun pervoilun pariin löysin. Monet aloittelevat alistujat kun kipuilevat koittaessaan saada seksuaalisen submissiivisuuden sopimaan minäkuvaansa. Itsensä itsenäiseksi ja vahvaksi mieltäneelle voi olla kovakin paikka niellä oma tarve tulla hallituksi toisin käsin.

Minä en koskaan kokenut sitä sillä tavalla ongelmallisena. Alistuminen, niin laumassa kuin lakanoissakin, on aina ollut mulle helvetin luontaista, siitä huolimatta ettei se ole minulle luonteenomaista. Sen ristiriidan minä olen tiedostanut ja hyväksynyt jo vuosia sitten, joten subiksi herätessä siitä ei koitunut ylimääräistä päänvaivaa. Kuitenkin nyt, viikkoja jatkuneen paineen alla ja yhden henkilökohtaisen järkytyksen jälkeen, minä olen alkanut mieltymyksiäni tietyllä tapaa oireilla.

Se alkoi tiedostamattomana jupisemisena omassa päässäni. Yhtäkkiä minua rupesi vallan jurppimaan törmätä kaikenlaisiin viittauksiin D/s-dynamiikasta. Herroittelu, lieat ja sanallinen oman alistetun aseman alleviivaaminen nostatti minussa paitsi puistatuksia myös puhdasta raivoa. Lampaat! Luopiot! Kaivakaa jostain itsellenne selkäranka tai madelkaa matkoihinne. Pikkusen ryhtiä tähän hommaan nyt, ämmät!

Kuva

Samoihin aikoihin lasitaloni toisessa siivessä setä kuseskeli päälleni, pieksi minut pelosta nyyhkyttäväksi mytyksi ja käytti kaikkia reikiäni mielihalujensa mukaan. Ja se kaikki on mulle edelleen enemmän kuin fine.

Minä ja setä emme ole varsinaisessa D/s-suhteessa, mutta meidän seksuaalinen hierarkiamme on sanomattakin selvä. Sen lisäksi, että saan siitä suunnattomasti nautintoa, se tyydyttää ja tuudittaa minun alati myllertävää mieltäni. Se tekee riivatun rumasta groteskistani vapauttavan karnevaalin, jossa minun heikkouteni muuttuvat voimaksi. En minä sitä kyseenalaista vieläkään, olempahan vain äitynyt ällistelemään, mikä piru minut sellaista saa muka tarvitsemaan. Miksi tarvitsen valinnaista vapaudenriistoa vapautuakseni?

Kaksinaismoralistisen vertaistorjunnan lisäksi leipääntymiseni on näkynyt näin kypsyneeksi kovin epäkypsänä käytöksenä. Minun elämäntilanteessani ei varsinaisesti heittäydytä elämään kuin Hemingway vaikka kuinka tekisi mieli pistää ranttaliksi, mutta on kapinenkin kapina aina tyhjää parempi. Olen muun muassa alkanut tilannetupakoimaan ja marssittanut ruokavaliooni rutkasti rasvaa ja lisättyä sokeria, enkä mä ***tu todellakaan aio tehdä PEF-seurantaa astmakontrolliani varten. Varo nahkaasi universumi, pikkusisko is breaking bad!

"Kukaan ei mua määrää", mutta onko se uhkaus vai valitus?

Onko minun oireiluni merkki siitä, etten minä olekaan niin alistuvainen kuin olen ajatellut, vai siitä että kaipaan sitä kipeämmin kuin olen luullutkaan? Ehkä käyttäydynkin kurittomasti siksi, että minut laitettaisiin ruotuun, ja turhautumiseni toisiin subeihin on vain happamia pihjalanmarjoja. Vai olenko minä todella saamassa kyllikseni koko hela hoidosta?

Alistuva käyttäytyminen elämässä yleensä on tietysti eri asia kuin seksuaalisessa kontekstissa. Silti ainakin näin pienen identiteettikriisin keskellä niillä on selkeä yhteys. Karjuessani koslassani kurkku suorana kaupungin kuuroille korville "I want out!" en voi olla kyseenalaistamatta kontrastia turhautumiseni ja taipumusteni välillä. Entä jos koko kinkyys onkin vain oopiumia kituvalle minuudelleni? Toisaalta, ei kai hyvistä hatseista haittaakaan ole, jos todellisesta toipumisesta ei ole enää toivoa.

Kuva

Varmaankin viisainta on vain erottaa jatkossakin yhteisöllinen elämä ja hengenravinto toisistaan. Muussa elämässäni minä tahdon viimeinkin sysätä väärät kuninkaat vallasta ja olla oman itseni lahjomaton itsevaltias, mutta seksuaalisuuteni koen ja organisoin toisella tavalla. Lainsäädäntövallan jaan ja veto-oikeuden pidätän itselläni, mutta tuomio- ja toimeenpanovallan olen valmis ja halukas laskemaan omista käsistäni.

Nouseeko tästä tuhkasta uusi elämä vai valmiiksi raunioitunut utopia, se jääköön nähtäväksi.