Lauantaina menin setän seuralaisena kinkyklubille. Olin pukeutunut pelkkiin rintsikoihin, sukkanauhaliiviin ja verkkosukkiin, stringeihin sekä isoon miesten kauluspaitaan, jonka jätin ylhäältä auki niin että se paljasti toisen rintani. Tunsin muuten näyttäväni hyvältä, mutta ne sukat olivat edelleen vääränlaiset, ja puristivat reisiäni niin että minä jouduin niitä vähän nolostelemaan.
Heti ensimmäisenä törmäsin Tetrikseen. Halattiin, ja minä humpsahdin samantien tiloihin. Yllätyin itsekin, että reagoin sen kosketukseen heti niin voimakkaasti. Vielä vilkuttaessani sille kauempaa olin ollut täysin cool!
Aloin haluta sitä helvetin kovaa. Se tuntui ja tuoksui niin hyvältä, ja piti sitä ihanaa, matalaa ääntä jota se tekee, eräänlaista hyminää. Huomasin myös suhtautuvani siihen tällä kertaa täysin alistuvasti, mille ei periaatteessa ollut vielä siinä vaiheessa mitään perustetta. En tiedä minkälainen kausaliteetti siinä piilee, mutta myöhemmin Tetris olikin minua kohtaan aika dominoiva, tukisti tukastakin. Tällä kertaa vietettiin kuitenkin ilta enimmäkseen eri teillä, eikä mitään sylittelyä kummempaa tapahtunut.
Tämä on nyt sellainen our song type of thing, joten ajoitus oli aika saatanan siisti. Elämäni elokuvallisimpia hetkiä seistä siinä klubiväen edessä, kun setä sitoi ja lauloi mulle tätä musiikin mukana. En enää ajatellut missä olin ja miltä näytin. Otin kontaktia vain setään ja siihen sylittelevään tyhjyyteen, jonne menin piiloon aina kun setä meni minun taakse tai muuten etäämmäs, enkä voinut turvautua sen läsnäoloon.
Setä sitoi minut niin, että toinen jalkani oli ilmassa, ja minusta tuntui koko ajan siltä kuin olisin kaatumassa. Se sanoi, etten pääsisi kaatumaan, mutten pystynyt luottamaan siihen vaan jännitin tukijalkani väsyksiin. Kun setä oli valmis, se liero jätti minut siihen yksin, ja meni pöytään muka toimittamaan jotain asiaansa.
Mulla ei ole aavistustakaan, kiinnittikö kukaan minuun pienintäkään huomiota, mutta se tilanne oli joka tapauksessa valtava haaste mulle, ja setä tiesi sen. Se taisi tietää myös, että minä selviäisin ja jopa nauttisin siitä. Jollain lailla minä pystyin olemaan siinä aivan rauhassa. En minä kehenkään uskaltanut katsoa mutten kokenut tarvettakaan. Minä keskityin pysymään pystyssä, nojasin kaulaani taakse tunteakseni ylhäälle kiinnitetyn tukiköyden, ja nautin siitä miten setä oli minut siihen laittanut ja jättänyt.
Setä irrotti minut muuten, mutta jätti ylävartaloani sitovat köydet paikalleen, halusin niin. Sellaisessa paketissa minä sitten palasin pöytään istumaan, ilman paitaa pitkäksi aikaa. Aina kun minut esiteltiin uusille ihmisille, setä komensi minut kättelemään niitä, mikä oli epäilemättä siitä kovin hupaisaa. Minun kämmeneni oli sidottu toisiaan vasten ja käsivarret kiinni kylkiin, joten en voinut suoriutua kättelyistä kovinkaan sulavasti.
Aloin haluta sitä helvetin kovaa. Se tuntui ja tuoksui niin hyvältä, ja piti sitä ihanaa, matalaa ääntä jota se tekee, eräänlaista hyminää. Huomasin myös suhtautuvani siihen tällä kertaa täysin alistuvasti, mille ei periaatteessa ollut vielä siinä vaiheessa mitään perustetta. En tiedä minkälainen kausaliteetti siinä piilee, mutta myöhemmin Tetris olikin minua kohtaan aika dominoiva, tukisti tukastakin. Tällä kertaa vietettiin kuitenkin ilta enimmäkseen eri teillä, eikä mitään sylittelyä kummempaa tapahtunut.
Alkuilta meni omia ja setän tuttuja moikkaillen. Minä olin totta puhuen aika voipunut, ja setä ajatteli piristää minua pistämällä minut köysiin roikkumaan. Kävi kuitenkin ilmi, ettei setän tarkoitukseen kaavailema teline kestänyt riiputtamista koko painolla. En päässyt siis vielä kokemaan köysien varaan nousemista.
Setä käski minua ottamaan paidan pois jo pöydässä, ennen telineelle siirtymistä. En ollut tyytyväinen. Hermoilin ja vitkuttelin, mutta riisuin paitani, ja kävelin telineelle kaikkien edestä aivan esiintymislavan viereen, siis sangen keskeiselle sijainnille.
En ollut uskoa korviani, kun melkein heti setän aloitettua sitomisen kaiuttimista alkoi kuulua miksaus tästä:
Setä käski minua ottamaan paidan pois jo pöydässä, ennen telineelle siirtymistä. En ollut tyytyväinen. Hermoilin ja vitkuttelin, mutta riisuin paitani, ja kävelin telineelle kaikkien edestä aivan esiintymislavan viereen, siis sangen keskeiselle sijainnille.
En ollut uskoa korviani, kun melkein heti setän aloitettua sitomisen kaiuttimista alkoi kuulua miksaus tästä:
Tämä on nyt sellainen our song type of thing, joten ajoitus oli aika saatanan siisti. Elämäni elokuvallisimpia hetkiä seistä siinä klubiväen edessä, kun setä sitoi ja lauloi mulle tätä musiikin mukana. En enää ajatellut missä olin ja miltä näytin. Otin kontaktia vain setään ja siihen sylittelevään tyhjyyteen, jonne menin piiloon aina kun setä meni minun taakse tai muuten etäämmäs, enkä voinut turvautua sen läsnäoloon.
Setä sitoi minut niin, että toinen jalkani oli ilmassa, ja minusta tuntui koko ajan siltä kuin olisin kaatumassa. Se sanoi, etten pääsisi kaatumaan, mutten pystynyt luottamaan siihen vaan jännitin tukijalkani väsyksiin. Kun setä oli valmis, se liero jätti minut siihen yksin, ja meni pöytään muka toimittamaan jotain asiaansa.
Mulla ei ole aavistustakaan, kiinnittikö kukaan minuun pienintäkään huomiota, mutta se tilanne oli joka tapauksessa valtava haaste mulle, ja setä tiesi sen. Se taisi tietää myös, että minä selviäisin ja jopa nauttisin siitä. Jollain lailla minä pystyin olemaan siinä aivan rauhassa. En minä kehenkään uskaltanut katsoa mutten kokenut tarvettakaan. Minä keskityin pysymään pystyssä, nojasin kaulaani taakse tunteakseni ylhäälle kiinnitetyn tukiköyden, ja nautin siitä miten setä oli minut siihen laittanut ja jättänyt.
Setä irrotti minut muuten, mutta jätti ylävartaloani sitovat köydet paikalleen, halusin niin. Sellaisessa paketissa minä sitten palasin pöytään istumaan, ilman paitaa pitkäksi aikaa. Aina kun minut esiteltiin uusille ihmisille, setä komensi minut kättelemään niitä, mikä oli epäilemättä siitä kovin hupaisaa. Minun kämmeneni oli sidottu toisiaan vasten ja käsivarret kiinni kylkiin, joten en voinut suoriutua kättelyistä kovinkaan sulavasti.
Setä oli ilmeisesti sitonut köydet rintojeni kannalta varsin imartelevasti (halterneck on aina hyvä!) koska ne kiinnittivät erään kerta kaikkiaan ihastuttavan naisen huomion. Se kysyi korrektisti sekä setältä että minulta lupaa nuolla niitä, eikä meillä kummallakaan ollut millään muotoa mitään sitä vastaan. En muista oliko se tässä kohtaa vai myöhemmin, mutta setä joka tapauksessa kehotti tätä myös nipistämään minua nännistä, ja tapahtui hänen tahtonsa.
Myöhemmin tämä samainen pakkaus kiipesi minun syliini ja vei melkoiselle tripille. Se nainen oli niin hauska ja ihana että ensin minua vain nauratti aivan kamalasti, enkä pystynyt ottamaan sitä oikein vakavasti, niin käsittämättömän viehättävä kuin se olikin. Mutta sai se minut vakuutettua, kun oli hetken läimätellyt ja nuollut kasvojani, ja alkoi hyväillä minua stringien alta. Kun vielä setä istui meidän vieressämme ja katseli, niin se asetelma keikahti yhtäkkiä aika herkulliseksi. Niin herkulliseksi, että mulle tuli överit siitä kaikesta makeasta jota olin muutaman päivän sisään saanut, ja minun oli pakko viheltää peli poikki.
Niimpä sen sijaan, että olisin pistänyt pääni häpeäpuuhun tai antanut köyttää pukille piiskattavaksi, minä vain istuin setän sylissä sen sormetettavana. Totta puhuen minä olisin jo sen sitomisen jälkeen ollut valmista kauraa lähtemään sen kanssa omalle petille, niin kuitti minä olin. Ja kuitenkin minä kiihotuin joka kerta kun se tuli minun lähelle.
Vaikka oli minun leikkihaluttomuuteeni toinenkin syy. Olen nyt setän kanssa huomannut, etten minä kestä kipua vielä hirveän hyvin. Se meni vielä kehumaankin jollekin, että minulla on erittäin matala kipukynnys. Tiedän, ettei se tarkoittanut sitä niin, mutta se jäi vaivaamaan minua, enkä halunnut osoittaa heiveröisyyttäni siinä kaikkien silmien alla. Näin jälkeenpäin se ajatus tuntuu melko hupsulta. Siitä jengistä kukaan tuskin katsoo nokan vartta pitkin yhtä tuskissaan kiemurtelevaa pikkulutkaa.
Lähdimme bileistä aika hyvissä ajoin, ja ajelimme viettämään ensimmäistä yhteistä yötämme. Naurettavan pieni määrä siideriä ja selkeä yliannostus setää sai minut sen verran sekaisin, etten muista tapahtumista senkään vertaa mitä yleensä. Muistan, miten setä istui tietokonetuolillaan ja laittoi minut ottamaan kyrpäänsä kurkkuuni. Joka kerta kun epäonnistuin, se läimäytti minua niin että korvassa soi. Muistan miten sopersin jotain rumaa kun se tuli minun päälle ja nai, muistan miten kovaa se puri minua niskaan ja korviin. Minä muistan, että olin onnellinen.
Mulle on joka kerta yhtä ihmeellistä, miten jokin niin raaka ja raju voi olla niin täynnä hellyyttä ja turvaa.
Aamulla herättyämme me kaksi pervohurjastelijaa harrastimme seksiä lusikassa. Sitten sain setää taas kurkkuuni, lisää läimäytyksiä, mutta myös hyvä tyttö -kehuja.
Ennen kuin lähdin, minä sain vielä piiskaa. Setä sitoi minun jalat yhteen ja kiinni sänkyyn, jotten pääsisi pakoon, ja istui päälleni rummuttamaan reisiä. Minä kestin sitä välillä jo paljon paremmin, mutta sitten taas luovutin ja aloin vikisemään, ja kun sen alkaa, ei kestä muka enää mitään.
Minun onneksi ja onnettomuudeksi setä tietää jo aika hyvin, milloin minä vain olen olevinani surkeaa, eikä päästä minua liian helpolla. Se ei lopettanut, vaan vaihtoi rumpupalikat siihen mustaan kumiasiaan jota inhoan eniten, ja löi sillä reisille ja pakaroille samalla minua sormettaen. Sitten se työntyi takaapäin minun sisään ja käski minua hieromaan itseäni samalla, antoi edelleen harvakseen iskuja ja puhui riettaita. Täydellistä seksiä.
Setä on ollut nyt muutaman päivän poissa kaupungista ja minä olen saanut rauhassa toeta. Hyvä niin. En minä tällaisen vuoristoradan kyydissä ole koskaan ennen ollut, ja olen kieltämättä potenut pientä pahoinvointiakin, kaikkien hyvien tuntemusten ohella. Jopa minun hormonitoiminta on mennyt sekaisin. Menkat oireili ennen aikojaan melkein pari viikkoa, ennen kuin lopulta tulivat - samana päivänä kun setä lähti. Ja nyt ne tekevät loppuaan, kun setä on huomenna tulossa takaisin. Se sika on ajastanut minun kropan omien tarpeittensa mukaan.
Viime viikot on olleet uskomattoman ihania, mutta omalla tavallaan tämä on ollut mulle myös tosi rankkaa. Minä olen aivan yhtäkkiä joutunut pois omilta mukavuusalueiltani monella eri tavalla, vaikka setä onkin edennyt minun kanssa varoen. Kun tässä vielä pitää pyörittää yksinhuoltaja-arkea ja opiskelua samalla, niin ei ole kummakaan että on pieni pää aika pyörällä.
Mutta kyllä minä vain voisin kuvitella tällaiseen elämään tottuvani.
Myöhemmin tämä samainen pakkaus kiipesi minun syliini ja vei melkoiselle tripille. Se nainen oli niin hauska ja ihana että ensin minua vain nauratti aivan kamalasti, enkä pystynyt ottamaan sitä oikein vakavasti, niin käsittämättömän viehättävä kuin se olikin. Mutta sai se minut vakuutettua, kun oli hetken läimätellyt ja nuollut kasvojani, ja alkoi hyväillä minua stringien alta. Kun vielä setä istui meidän vieressämme ja katseli, niin se asetelma keikahti yhtäkkiä aika herkulliseksi. Niin herkulliseksi, että mulle tuli överit siitä kaikesta makeasta jota olin muutaman päivän sisään saanut, ja minun oli pakko viheltää peli poikki.
Minusta ei sitten ollut sen illan aikana enää leikkijäksi muutenkaan. Olin uupunut ja hämilläni, eikä yksinkertaisesti ollut fiilistä eikä jaksamista mihinkään hurjempaan seikkailuun enää. Nyt se tietysti harmittaa, koska Peikko ja setä olivat kai suunnitelleet yhdessä jotain minun varalle, eikä se tällä kertaa sitten toteutunutkaan. Ymmärrän silti olla ylpeäkin itsestäni, kun en ruvennut enää mihinkään vasten omia tuntemuksiani. Onneksi myös minun setämiehet olivat herkkävaistoisia, eivätkä ruvenneet minua mihinkään houkuttelemaan.
Niimpä sen sijaan, että olisin pistänyt pääni häpeäpuuhun tai antanut köyttää pukille piiskattavaksi, minä vain istuin setän sylissä sen sormetettavana. Totta puhuen minä olisin jo sen sitomisen jälkeen ollut valmista kauraa lähtemään sen kanssa omalle petille, niin kuitti minä olin. Ja kuitenkin minä kiihotuin joka kerta kun se tuli minun lähelle.
Vaikka oli minun leikkihaluttomuuteeni toinenkin syy. Olen nyt setän kanssa huomannut, etten minä kestä kipua vielä hirveän hyvin. Se meni vielä kehumaankin jollekin, että minulla on erittäin matala kipukynnys. Tiedän, ettei se tarkoittanut sitä niin, mutta se jäi vaivaamaan minua, enkä halunnut osoittaa heiveröisyyttäni siinä kaikkien silmien alla. Näin jälkeenpäin se ajatus tuntuu melko hupsulta. Siitä jengistä kukaan tuskin katsoo nokan vartta pitkin yhtä tuskissaan kiemurtelevaa pikkulutkaa.
Lähdimme bileistä aika hyvissä ajoin, ja ajelimme viettämään ensimmäistä yhteistä yötämme. Naurettavan pieni määrä siideriä ja selkeä yliannostus setää sai minut sen verran sekaisin, etten muista tapahtumista senkään vertaa mitä yleensä. Muistan, miten setä istui tietokonetuolillaan ja laittoi minut ottamaan kyrpäänsä kurkkuuni. Joka kerta kun epäonnistuin, se läimäytti minua niin että korvassa soi. Muistan miten sopersin jotain rumaa kun se tuli minun päälle ja nai, muistan miten kovaa se puri minua niskaan ja korviin. Minä muistan, että olin onnellinen.
Mulle on joka kerta yhtä ihmeellistä, miten jokin niin raaka ja raju voi olla niin täynnä hellyyttä ja turvaa.
Ennen kuin lähdin, minä sain vielä piiskaa. Setä sitoi minun jalat yhteen ja kiinni sänkyyn, jotten pääsisi pakoon, ja istui päälleni rummuttamaan reisiä. Minä kestin sitä välillä jo paljon paremmin, mutta sitten taas luovutin ja aloin vikisemään, ja kun sen alkaa, ei kestä muka enää mitään.
Minun onneksi ja onnettomuudeksi setä tietää jo aika hyvin, milloin minä vain olen olevinani surkeaa, eikä päästä minua liian helpolla. Se ei lopettanut, vaan vaihtoi rumpupalikat siihen mustaan kumiasiaan jota inhoan eniten, ja löi sillä reisille ja pakaroille samalla minua sormettaen. Sitten se työntyi takaapäin minun sisään ja käski minua hieromaan itseäni samalla, antoi edelleen harvakseen iskuja ja puhui riettaita. Täydellistä seksiä.
Setä on ollut nyt muutaman päivän poissa kaupungista ja minä olen saanut rauhassa toeta. Hyvä niin. En minä tällaisen vuoristoradan kyydissä ole koskaan ennen ollut, ja olen kieltämättä potenut pientä pahoinvointiakin, kaikkien hyvien tuntemusten ohella. Jopa minun hormonitoiminta on mennyt sekaisin. Menkat oireili ennen aikojaan melkein pari viikkoa, ennen kuin lopulta tulivat - samana päivänä kun setä lähti. Ja nyt ne tekevät loppuaan, kun setä on huomenna tulossa takaisin. Se sika on ajastanut minun kropan omien tarpeittensa mukaan.
Viime viikot on olleet uskomattoman ihania, mutta omalla tavallaan tämä on ollut mulle myös tosi rankkaa. Minä olen aivan yhtäkkiä joutunut pois omilta mukavuusalueiltani monella eri tavalla, vaikka setä onkin edennyt minun kanssa varoen. Kun tässä vielä pitää pyörittää yksinhuoltaja-arkea ja opiskelua samalla, niin ei ole kummakaan että on pieni pää aika pyörällä.
Mutta kyllä minä vain voisin kuvitella tällaiseen elämään tottuvani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti