Session herättämien ajatusten selvittelyä.

Setä taisi nyt unohtaa sulkea jonkin tulpan jäljessään, koska minä valun jo toista vuorokautta reisilleni. Kahdeksan tunnin ajomatkakin meni ihan hujauksessa palautellessa endorfiinipäissäni sotkemaani muistia.

Perkeleen pikkulutka.

Se on vielä parempi kuin suloinen pikku narttu. Sen ajatteleminenkin on kuin viskaisi kiven tyveneen, valtava läiskähdys rinnan alla. Kasteleekin joka paikan.

Setällä oli muutenkin kaikki oikeat sanat, se sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja viehättäväksi. Ensin seistessäni alastomana sen katseltavana kädet kietoutuivat huomaamattakin vartalon peitoksi, kunnes minua kiellettiin peittämästä itseäni sillä tavalla. Ei voinut olla kovin paljoa myöhemmin, kun makasin sängyllä täysin paljaana ja raukeana, jo suorastaan nauttien siitä, että tiesin sen katsovan minua tupakkansa takaa.

Niihin köysiin minä kyllä rakastuin niin, etten pääse niistä enää ikinä kokonaan vapaaksi. Paras seksilelu koskaan. Se, miten setä kiusoitteli niillä ensin, kuljetti ihan kevyesti köyden karheaa päätä vatsaa ja rintoja pitkin, ja sitten niillä samoilla silittevillä köysillä sitoi minut naitavakseen... Vähemmästäkin menee nainen mielettömäksi.

Ja se silmien sitominen ennen kuin toinen on edes koskettanut kunnolla. Tuntui siltä kuin olisi ollutkin vain minä ja se nautinto, joku toinen vain ja ainoastaan kosketuksena ja kipuna minun iholla, lihana minun sisällä. Ja kun minulle sitten annettiin minun näköni takaisin ja setä yhtäkkiä olikin siinä minun kontaktin ulottuvilla ja minun kanssa, se räjäytti kaikki tuntemukset taas seuraaville taivasten ja helvettien tasoille. 

Kuva

Setän käyttämästä piiskastakin minä pidin, kaikessa pirullisuudessaankin. Se laittoi minut kokeilemaan sitä ensin itse pohkeeseeni. En muista, olenko eläessäni pidellyt minkäänlaista piiskaa (paitsi hampaissani), eikä todellakaan tuntunut millään tavalla ominaiselta. Pelkäsin, kaikessa paradoksaalisuudessaan, että satuttaisin sillä itseni, mutta se ei suureksi helpotuksekseni tuntunutkaan yhtään miltään. 

Setän antamat iskut pepulleni sen sijaan polttelivat aika tavalla. Huomasin puristavani varpaillani sängyn laitaa aina kun tiesin seuraavan iskun tulevan. Siitä jäi niin kauniita jälkiä, että melkein toivoisin ettei ne lähtisi ollenkaan pois. Melkein. Tällä hetkellä niistä on kieltämättä pieni riesakin, kun joudun piilottelemaan pyllyäni kotiväeltä. Mutta lisää minä niitä haluan.

Minä en arvannut, että nauttisin setän kanssa noin paljon, mutta tiesin kyllä, että se olisi mulle hyvä. Luulen, että se varmuus tuli sen tavasta kirjoittaa. Sitähän minä olen monta vuotta opiskellut, merkitysten metsästämistä riveiltä ja niiden väleistä. Se, miten ihminen kirjoittaa, vaikka sitten ihan yksinkertaisiakin viestejä, voi minun mielestä paljastaa paljon siitä, miten se näkee ja kokee maailman. Ei minun kanssa kuitenkaan tarvitse sanojaan varoa kirjallisuustieteellisen kritiikin pelossa - sen nimittäin yleensä huomaa suht helposti, onko mahdolliset ongelmat tekstin vai ajatuksen tasolla.

Minä en vielä tunne setää enkä tiedä siitä paljoakaan, mutta minä olen vakuuttunut siitä, ettei se tekisi mulle pahaa, vaikka satuttaakin. Saatan kuulostaa naiivilta mutta en ole, päin vastoin mulla on melko korkeakin kynnys luottaa kehenkään. 

Olen valtavan innoissani, vaikken oikein tiedäkään, mitä odottaa. Seuraa tästä sitten mitä hyvänsä, en epäile vähääkään, etteikö se olisi pahuksen ihanaa.