torstai 10. syyskuuta 2015

BDSM ja seksuaalisuus lapsiperheessä

Tetris ja Kurittajatar julkaisivat kumpikin tahoillaan oivalliset ja kattavat merkinnät BDSM:n ja lapsiperhearjen yhtälöstä. Lapsiperhe on minunkin perheeni, vaikka olemmekin lapseni kanssa kaksin, joten tahdon tarttua aiheeseen omasta vinkkelistäni.

Minun ja poikani suhde on poikkeuksellisen tiivis, koska olemme lähes koko ajan eläneet kahdestaan kaukana minun perheestäni, ja sosiaalinen tukiverkosto on muutoinkin ollut kovin niukka oman rajallisuuteni vuoksi. Kun vielä asumme pienessä kaksiossa, sinne ei paljoa yksityisyyttä mahdu. Mutkaton suhtautuminen kaikenlaisiiin intiimeinä pidettyihin asioihin onkin ollut suorastaan välttämätöntä. Eipähän tule pojalle koskaan naisen maailma minään järkytyksenä, kun on jo pienellä iällä tietoinen, miten sellaiset asiat kuin vaikkapa tamponit toimivat ja miksi niitä käytetään.

Mitä tulee omiin leluihini, muihin välineisiin ja mahdollisiin session jättämiin jälkiin, minulla on niin ikään melko liberaali linja. En ole kokenut tarvetta piilottaa lelujani lukollisiin kaappeihin, vaan saatan tarpeen vaatiessa ladatakin ne sängyn vieressä makuuhuoneen lattialla. Minun vibraattorini ovat sen verran siveitä ja sieviä, etten usko niiden näkemisestä mitään traumoja koituvan. Lapsi tietää, että ne ovat äitin omia leluja ja ettei niitä ole tarkoitettu lasten leikkeihin, eikä kiinnitä niihin juurikaan huomiota. Joskus on kysynyt, miten niillä leikitään, ja olen selittänyt, että ne on sellaisia joilla aikuiset leikkii yksin tai toisen aikuisen kanssa koska se tuntuu hyvältä, ja että se on ihan erilaista leikkiä kuin lapsilla. Setän kanssa ollessa saattoi joskus unohtua näkösälle köyttäkin, enkä silloinkaan kokenut tarvetta hätävalheille, vaan kysyttäessä totesin yksinkertaisesti äitin leikkineen sillä [setän] kanssa.

Ensimmäisten sessiokokemusteni jälkeen olin huolissani siitä, miten minun pitäisi menetellä jälkien kanssa. Käymme lapseni kanssa lähes päivittäin yhdessä saunassa, ja muutoinkin vietämme kotona paljon aikaa huolettomasti nakuillen. Aluksi yritin epätoivoisesti piilotella kaikkia jälkiäni, mutta eihän siitä sitten mitään tullut, vaan poika hoksasi melko ison mustelman reidessäni. Tuolloin kävimme kutakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:

- (Ihastellen) Ohhoh, ompas sulla iso mustelma!
- No ompa vain! Jättimäinen.
- Eikö yhtään itkuttanut kun se tuli?
- Ei itkuttanut, se tuli tosi kivassa leikissä eikä äitiä haitannut yhtään.

Lapsen oli tämä helppo käsittää, koska on itsekin vähän väliä jalat mustelmilla kun telmii. Asia oli loppuun käsitelty eikä kaveri ole sen koomin kolhujani pahemmin kommentoinut. Jonkun kerran ollaan yhdessä naurettu, kun äitillä on pehvassakin mustelma. Toki jos satun olemaan pahemmin piestyn näköinen, pyrin piilottelemaan sentään siksi kunnes pahimmat jäljet ovat parantuneet.

Varsinainen sessioiminen (piiskaaminen, sitominen jne.) tapahtuu aina niin, ettei lapsi ole silloin samoissa tiloissa. Näitä tilaisuuksia on minulla hyvin vähän, mutta vähänpä on sessioitakin tällä haavaa. Silloin kun on sessiosenssejä ollut vireillä, olen rietastellut mahdollisuuksien mukaan päiväsaikaan (luentojen välissä ehti opiskellessa hyvin), tai sitten läksinyt yökyläilemään jonkun luo itsekin silloin kun poikakin puolestaan toisaalle.

Seksiä, rajuakin sellaista on kyllä tavattu harrastaa lapsen nukkuessa toisessa huoneessa. Tämä on onneksi unissaan käytännössä kuuro ja herää kesken yön äärimmäisen harvoin, joten niin hysteerisen varovainen ei ole tarvinnut olla ettei hommasta olisi tullut mitään. Aiemmin kauhistutti ajatus että lapsi jostain syystä kuitenkin heräisi ja tulisi huoneeseen kesken touhujen, kunnes sitten kerran kävi niin. Käytännössä tämä näki vain äitin ja [setän] alastomana, missä ei ollut tälle mitään uutta eikä hämmennystä herättävää. Lapsi läpsytteli unenpöpperöisenä pissalle tilannetta noteeraamatta ja palasi minun saattamanani rauhassa pehkuihin. Mitä isompi lapsi on, sitä varovaisempi esimerkiksi äänien kanssa pitää tietysti silti olla. Poika on nyt sen ikäinen, että ihmetystä niistä saattaisi jo ilmetä. Likaista verbaliikkaa ei ainakaan sovi viljellä lapsen ollessa viereisessä huoneessa, eikä mikään pornovoihke ja -lätinäkään lapsen korville kuulu.

Toisaalta, jos jotain hämmentävää kuitenkin sattuisi pojan korviin kantautumaan, minä luotan täysin siihen. että asia selviäisi keskustelemalla. Jos jostain olen erityisen ylpeä niin siitä, että minun lapseni osaa ja uskaltaa pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö poika pystyisi kysymään minulta, jos häntä jokin näkemänsä tai kuulemansa askarruttaisi.

Minusta kaikkein tärkeintä BDSM:n yhdistämisessä lapsiperhearkeen onkin, että seksuaalisuus ylipäätään on pienestä pitäen asia josta saa kysyä ja josta voidaan ihan rauhassa ja hyvillä mielin jutella. Äärimmäisen tärkeää on tehdä juttutuokiosta lämmin, todella ottaa kontakti lapseen, katsoa silmiin ja hymyillä rohkaisevasti kun tämä kysyy jotain tai kertoo mitä jostakin ajattelee. Minusta kinky seksuaalisuus ei ole tässä mielessä yhtään sen kummempi asia, eikä siitä kannata sellaista tehdä, vaan puhua asiat halki sitä mukaa kun ne esille tulevat jos ovat tullakseen, tavalla joka tuntuu niissä puitteissa luontevalta.

Itse en mielelläni lapselle varsinaisesti valehtele, mutta aina voi säädellä sitä miten paljon totuutta kertoo ja millä tavalla. Huumori ja vertauskuvallisuus ovat tyylikeinot vailla vertaa arkoja aiheita käsiteltäessä. Leikiksi voi lyödä silloinkin, jos sattuu joskus menemään sormi suuhun jonkun kiperän kysymyksen edessä. Näin voi välttyä turhalta kiusallisuudelta ja pelata aikaa keksiäkseen ikätasoisen vastauksen. Ja jollei sellaista tule mieleen, aina voi selittää parhaansa mukaan senkin ettei osaa selittää, mutta ettei silti ole kyse mistään mistä tarvitsisi olla huolissaan, vaan pelkästään mukavasta asiasta.

Meidän pienessä perheessämme (kinkykin) seksuaalisuus on siis aikuisten* välistä leikkiä, jota ei kuitenkaan keinotekoisesti koiteta kokonaan kätkeä lapselta, vaan johon liittyvistä asioista on lupa kysyä ja puhua. Kaikelta suoranaiselta toiminnalta ja hurjemmalta kuvastolta lapsi pyritään tietysti säästämään, mutta aiheesta ei silti tehdä mitään mörköä tai koiteta väkisin vaientaa sitä olemattomiin, mikä olisi minun mielestäni lapsen täydellistä aliarvioimista. Minun nähdäkseni lapselle voi iästä riippumatta puhua mistä tahansa, kunhan osaa tai ainakin yrittää asettua lapsen asemaan ja katsoa asiaa yhdessä lapsen kanssa tämän perspektiivistä.

En usko että sillä konstilla kovin kaltoin kohdeltuja ihmisentaimia kasvatetaan.

*Totta kai lapsellakin oma, orastava seksuaalisuutensa on, ja siihen olen pyrkinyt suhtautumaan niin ikään avoimesti ja ennen kaikkea lämmöllä. Ollaan muun muassa käyty hyväntuulisia keskusteluja siitä, miten tuntuu kivalta kun kikkeliin koskee ja miten sillä voi tehdä vaikka mitä hauskaa kun se "on isona", mutta että niitä juttuja ruukataan sitten tehdä ihan omassa rauhassa. Kyllä vain, nämä ovat ajankohtaisia asioita jo 5-vuotiaan elämässä.

10 kommenttia:

  1. Voi hitsi että tuli omat ihanat vanhemmat mieleen, täytyykin joskus osoittaa kiitosta sinnekin päin. Ja lähettää sinullekin mitali noin upeasta asenteesta! Suurin palvelus lapselle on opettaa luonnollinen suhtautuminen läheisyyteen, kuolemaan, seksiin, seksuaalisuuteen, omiin erityispiirteisiin ja -tarpeisiin ja ruokaan/syömiseen/painoon. Sen olen tässä oppinut ihmisen kanssa, joka ei ollut vanhoillisen ja ankaran kasvatuksensa osalta yhtä onnekas ja pelkää elämää melkein enemmän kuin kuolemaa.

    - Pihla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasti sanottu! <3

      Olen samaa mieltä, luonnollisista asioista ei ole mitään syytä tieten tahtoen tehdä luonnottomia suhtautumalla niihin niin kuin niiden ei kuuluisi ollakaan. Surullista että on paljon heitä, joita on pienestä asti sellaisella suhtautumisella säikytelty.

      Poista
  2. Tykkään kovasti tästä sun lähestymistavasta, toivottavasti osaisin itsekin suhtautua ja lähestyä asiaa näin, jos/kun lapsia tulevaisuudessa siunaantuu. Muutenkin tosi kiva blogi - käyn tätä säännöllisesti lukemassa ja myhäilemässä :) -Cherrybelle

    VastaaPoista
  3. Juurikin tällainen asenne on mielestäni hyvä. :) Seksuaalisuus on tosiaan asia, josta lapsienkin pitää saada vapaasti kysyä ja että niihin kysymyksiin vastataan asiallisesti lapsen ikään sopivalla tavalla. Varsinaista valehtelua ei tarvitse.

    Itse kyllä olen pistänyt lelut yleisesti ottaen lapsen ulottumattomiin, sillä meidän lapsella (kohta 3v) on tapana laatikoita tutkia / mennä piiloon vaatekaappeihin jne. Vaikka meillä ei tilasta ole puutetta, niin ei vanhempien makkarissa olemista ole kielletty.
    Ja vaikkei nyt jonkun dildon näkeminen vaarallista olisi, niin enpä nyt silti erityisesti halua, että hän yhtäkkiä raahaisi jonkun pumpattavan anustapin sieltä vaikkapa lapsenvahtina toimivan isoäidin nähtäväksi ("mikä tämä mummi on?").

    Nyt on tosiaan vielä helppoa järjestää seksihetket, kun lapsi nukkuu yöt hyvin eikä herää voihkimisiin, mutta myöhemmin ei ehkä niin helppoa ole... Ehkäpä siinä kohtaa on aika esim. laittaa oveen lukko, ettei vahingossa asioita turhaan näkisi.

    VastaaPoista
  4. Tässä on helppo olla samaa mieltä kuoron kanssa. Vaikkei minulla omia lapsia olekaan, arvostan kasvatuksellisia valintojasi tässä asiassa ja toivoisin, että osaisin tehdä samoin jos joskus lapsia päätän hankkia. Tuo ikään sopeuttaminen on juuri se, minkä kuvittelisin pelastavan lähes tilanteesta kuin tilanteesta, vaikkakin muksu saattaa kasvaessaan alkaa miettiä, että oho meidän äiti on tainnu tehä sitä ja kokeilla tätä.

    Itse olen autuaan onnellinen, etten tiedä vanhempieni seksielämästä edes välillisesti käytännössä mitään, mutta paha se on mennä sanomaan miten sinun juniorisi asiaan lopulta suhtautuu. Voihan se olla, että hänelle se on yhtä luonnollista tietää kuin minulle olla tietämättä, mutta mene ja tiedä. En omasta rajoittuneisuudestani huolimatta usko, että tuollaisesta sen kummempia traumoja koituisi.

    VastaaPoista
  5. Huh mikä helpotuksen huokaus, kiitos kaikille positiivisista kommenteista! Ei ole nimittäin lasten kasvattaminen just monestikaan aihe, josta puhuttaessa kuoro komppaa :D Hirveän usein jostain syystä varsinkin toiset vanhemmat sortuvat toisiaan sättimään ja syyllistämään, vaikka pitäisi olla kaikkien tiedossa, että sitä syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta kyllä jokaisella äitillä ja isällä on omasta takaa usein liikaakin. Ihanaa että tällä kertaa tai ainakin tällä erää näin :)

    Niin, minä totisesti toivon, että tällä tavalla vältyttäisiin siltä että äitin seksuaalisuus on jo abstraktina ajatuksenakin pelkästään kuvottava :D Mutta totta kai sitten kun poika on niin iso että osaa toiveitaan aiheesta ilmaista, minä niitä myös kunnioitan. Jos minun hippeilystäni huolimatta tämä toivoo myöhemmin diskreetimpää linjaa, niin tapahtukoon hänen tahtonsa :)

    VastaaPoista
  6. Meillä on käyty ruokapöydässä keskusteluja biseksuaalisuudesta ja suihin ottamisesta ja nuolemisesta, ihan vain jotain mainitakseni. Mutta, mun lapset oli silloin jo kuitenkin sun poikaasi vanhempia. Joka tapauksessa, keskustelu on ollut avointa. Samoin alastomuus on ollut minunkin lapsilleni ihan luonnollista. Yleensä kävi niin, että kun lasten kavereita tuli käymään, niin lapset sanoi minulle, että voisitko pliis jotain panna päälles.
    Koska olen näin avoin asioistani myös ihan tuolla elävässä elämässä, niin siellä olen kyllä joutunut selittelemään esim. sitä, että miten minä julkean puhua lasteni kanssa tuollasista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen lapseni, aikuisia jokainen jo nyt, on kyllä ihan täysipäisiksi kasvaneet avoimesta suhtautumisestani huolimatta. :)
    Joten, aivan varmasti siellä on pienestä pojasta kasvamassa ihan fiksu, seksiin luonnollisella tavalla suhtautuva nuori mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin äitini on alastomuuden suhteen samanlainen luonnonlapsi, eikä se itseäni häirinnyt edes teininä. Minusta oli pelkästään äärimmäisen viihdyttävää nähdä kavereiden ja poikakavereidenkin reaktioita, kun äiti sinkoili pitkin taloa ja pihaa sata hommaa työn alla enemmän tai vähemmän alasti ja koko ajan antaumuksella laulaen :D Ihana äiti <3

      Tätä tietysti toivotaan, aika näyttää millainen mies näissä puitteissa kasvaa :) Hatunnosto sinun rohkeudellesi toimia parhaaksi katsomallasi tavalla ja kohdata pää pystyssä myös kritiikki siitä jos niikseen on tullut!

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista