Liikkeellä on ainakin parin myytin verran väärää tietoa. Haluaisinpa nähdä sen naisen, joka todella laukeaa mielessään unelmien rakastettu ja elämää tärkeämpi sielujen välinen yhtyminen lampaantaljalla takkatulen ääressä. Eikä se pelkkä, sykähtelevä kullikaan aivan sellaisenaan mielikuvana tyydytä, vaikka toisinaan huomaa joidenkin miesten luulevan heiluttelevan jalkojensa välissä tällaista taianomaista talismaania.
Kun minä runkkaan, minä ajattelen hyvin likaisia asioita. Olen aina ajatellut. Hyvin, hyvin äärimmäisiä tekoja ja sanoja, jollaiset tuskin olisivat käytännössä mahdollisia, toivottavuudesta puhumattakaan. Vielä lämmitellessäni saattavat kuvitelmani olla kutakuinkin kunnollisen naisen ilmaisun rajoissa, mutta kuta lähemmäs kliimaksia kiivetään, sitä enemmän hyvän maun raja alkaa muistuttaa pelkkää pistettä kaukaisuuttaan.
Esimerkkejä?
Kun kerroin taannoin lauenneeni poikkeuksellisen kovaa, kuvittelin eräänlaisen tyttökoulun, jossa opetetaan pikkunartut käytettäviksi. Luokkahuone on suljettu tila, jota kiertää pleksin takana katsomo täynnänsä kiinnostuneita uusia omistajia. Päivän läksynä on peppuseksiin totuttelu. Pikkunarttuja kaitsee topakka täti, joka esittää oppitunnin sisällön ensin teoriassa ja valvoo sitten käytännön harjoitusta. Hän komentaa nartut riisumaan alapäänsä paljaaksi ja asettumaan piiriin polvillaan. Nartut pukevat käskystä kumihansikkaat ja antavat edellä olevalle puhdistavan ruiskeen peppuun samalla kun vastaanottavat omansa. Toimitusta seuraa välitunti, jonka aikana narttuparat jonottavat tuskissaan tyttöjenvessassa tyhjentääkseen itsensä vuorollaan.
Seuraavalla tunnilla nartut alkavat käsinein sormettaa toisiaan varovasti. Tämän jälkeen siirrytään tätin määräyksestä ensin hyvin pieniin, sitten aina suurempiin ja suurempiin sauvoihin. Lopulta päivän oppimäärä alkaa olla täysi, ja täti käskee asettamaan sisään ison pepputapin, jota on pidettävä vähintään ruokailun ajan. Kierrellessään narttujen toimia seuraamassa tämä huomaa erään tytön, jolle tappi näyttää menevän sisään varsin vaivattomasti, verrattuna toisten tuskaisiin ynähdyksiin. Täti vetää kumihanskat käteensä ja ryhtyy tutkimaan. Hän työntää sisään sormen kerrallaan, ja painaa lopulta hitaasti koko nyrkkinsä. Korottaa ääntään ja kehottaa muita katsomaan, tätä tyttöä on jo naitu kunnolla peppuun, tältä sen kuuluu näyttää. Täti nyrkittää narttua muiden tyttöjen katsellessa kauhuissaan, pleksin takana olevien puolestaan malttamattomina...
Tässä kohti minä laukesin, mehustellen opettajatätin likaisilla repliikeillä nartusta ja tämän pepusta. Pornoplagiaatti? Tunnustan kaikki syytteet. Mutta sain sillä elämäni orgasmin, joten miksi minun pitäisi välittää siitä.
Aika moni tuntuisi välittävän. Olen vähän haistellut, etten suinkaan ole ainut nainen, joka miettii näin likaisia ja vielä paljon rivompaakin lauetakseen. Naiset vaikuttavat kuitenkin tuntevan näistä aatteista välitöntä ja ainaista häpeää. Heti laukeamisen jälkeen seuraa pieni tai vähän isompi nolostus. Olo on totisesti likainen, jollain tavalla viallinen kun näin alhaiset ajatukset tuottavat niin suurta nautintoa. Ikinä ei tulisi mieleenkään paljastaa kenellekään, minkälaisia mauttomuuksia on tullut käsikirjoittaneeksi. Mitä nyt seksiblogiin saattaa jonkun läväyttää kaiken kansan luettavaksi!
Mutta älkää luulkokaan, että minäkään olisin antanut teille näytteen säädyttömimmistä skenaarioistani. En suinkaan, pystyn monin verroin pahempaan. Mitään tämän nolompaa materiaalia en vain kykenisi minäkään tunnustamaan omakseni, häpeä kasvaisi liian suureksi. Ja jos minua pyydetään jakamaan fantasioitani, kerron taatusti jotain paljon tätä sievempää mieleni tuotantoa. Ainakin nyt piirissä operoimisen, peräruiskeet ja nyrkkinainnit sensuroisin ilman muuta. Eikä tämä yksittäinen kuvitelma muutenkaan erityisen edustava otos ole, itse asiassa aika poikkeuksellinen monella tapaa. Ajanee kuitenkin asiansa todisteena siitä, että naistenkaan runkkaaminen ei ole hirveän nättiä.
Kun kerroin taannoin lauenneeni poikkeuksellisen kovaa, kuvittelin eräänlaisen tyttökoulun, jossa opetetaan pikkunartut käytettäviksi. Luokkahuone on suljettu tila, jota kiertää pleksin takana katsomo täynnänsä kiinnostuneita uusia omistajia. Päivän läksynä on peppuseksiin totuttelu. Pikkunarttuja kaitsee topakka täti, joka esittää oppitunnin sisällön ensin teoriassa ja valvoo sitten käytännön harjoitusta. Hän komentaa nartut riisumaan alapäänsä paljaaksi ja asettumaan piiriin polvillaan. Nartut pukevat käskystä kumihansikkaat ja antavat edellä olevalle puhdistavan ruiskeen peppuun samalla kun vastaanottavat omansa. Toimitusta seuraa välitunti, jonka aikana narttuparat jonottavat tuskissaan tyttöjenvessassa tyhjentääkseen itsensä vuorollaan.
Seuraavalla tunnilla nartut alkavat käsinein sormettaa toisiaan varovasti. Tämän jälkeen siirrytään tätin määräyksestä ensin hyvin pieniin, sitten aina suurempiin ja suurempiin sauvoihin. Lopulta päivän oppimäärä alkaa olla täysi, ja täti käskee asettamaan sisään ison pepputapin, jota on pidettävä vähintään ruokailun ajan. Kierrellessään narttujen toimia seuraamassa tämä huomaa erään tytön, jolle tappi näyttää menevän sisään varsin vaivattomasti, verrattuna toisten tuskaisiin ynähdyksiin. Täti vetää kumihanskat käteensä ja ryhtyy tutkimaan. Hän työntää sisään sormen kerrallaan, ja painaa lopulta hitaasti koko nyrkkinsä. Korottaa ääntään ja kehottaa muita katsomaan, tätä tyttöä on jo naitu kunnolla peppuun, tältä sen kuuluu näyttää. Täti nyrkittää narttua muiden tyttöjen katsellessa kauhuissaan, pleksin takana olevien puolestaan malttamattomina...
Tässä kohti minä laukesin, mehustellen opettajatätin likaisilla repliikeillä nartusta ja tämän pepusta. Pornoplagiaatti? Tunnustan kaikki syytteet. Mutta sain sillä elämäni orgasmin, joten miksi minun pitäisi välittää siitä.
Aika moni tuntuisi välittävän. Olen vähän haistellut, etten suinkaan ole ainut nainen, joka miettii näin likaisia ja vielä paljon rivompaakin lauetakseen. Naiset vaikuttavat kuitenkin tuntevan näistä aatteista välitöntä ja ainaista häpeää. Heti laukeamisen jälkeen seuraa pieni tai vähän isompi nolostus. Olo on totisesti likainen, jollain tavalla viallinen kun näin alhaiset ajatukset tuottavat niin suurta nautintoa. Ikinä ei tulisi mieleenkään paljastaa kenellekään, minkälaisia mauttomuuksia on tullut käsikirjoittaneeksi. Mitä nyt seksiblogiin saattaa jonkun läväyttää kaiken kansan luettavaksi!
Mutta älkää luulkokaan, että minäkään olisin antanut teille näytteen säädyttömimmistä skenaarioistani. En suinkaan, pystyn monin verroin pahempaan. Mitään tämän nolompaa materiaalia en vain kykenisi minäkään tunnustamaan omakseni, häpeä kasvaisi liian suureksi. Ja jos minua pyydetään jakamaan fantasioitani, kerron taatusti jotain paljon tätä sievempää mieleni tuotantoa. Ainakin nyt piirissä operoimisen, peräruiskeet ja nyrkkinainnit sensuroisin ilman muuta. Eikä tämä yksittäinen kuvitelma muutenkaan erityisen edustava otos ole, itse asiassa aika poikkeuksellinen monella tapaa. Ajanee kuitenkin asiansa todisteena siitä, että naistenkaan runkkaaminen ei ole hirveän nättiä.
Oikeastaan ymmärränkin fantasioimisen ja runkkukuvitelmat täysin erillisinä käsitteinä. Fantasiat ovat mulle henkilökohtaisia seksihaaveita, jotka jollain tavalla jäljittelevät todellisuutta. Niitä kutakuinkin esteettisiä mielenfilmejä, joissa tapahtuu hurjiakin asioita, mutta ainakin joidenkin lainalaisuuksien puitteissa. Runkkukuvitelmat... No ne nyt on sitä itteänsä, järkyttävää ryönää jota ei siedä sisimmässään muulloin kuin orgasmia jahdatessa. Ainakin ne asiat, joille minä laukean, ovat usein sellaista extremeä ja bizarrea, ettei niillä ole tämän maailman eikä minun itseni kanssa paljoakaan tekemistä.
Ilmeisesti tietynlainen siveellisen naisen ihanne on paatuneimmissakin pikku pervoissa melko syvällä, koska häpeä näistä ajatuksista ei vain suostu menemään kokonaan pois. Tämänkin merkinnän kirjoitin alunperin päiväkausia sitten, ja lupasin lopulta pyhästi itselleni olla milloinkaan sitä julkaisematta. Osittain juuri siksi pyörsin päätökseni ja kehtasin, uhallanikin.
Mieleni mun tekevi kovasti nyt kuulla, olenko ainut syntinen. Turvaudutteko te, niin miehet kuin naisetkin, äärimmäisiin mielikuviin tullaksenne? Ovatko teidän eroottiset haaveenne ja runkkukuvitelmanne yksi ja sama asia, vai radikaalistikin toisistaan poikkeavia?
Ennen kaikkea, hävettääkö teitä?
Ilmeisesti tietynlainen siveellisen naisen ihanne on paatuneimmissakin pikku pervoissa melko syvällä, koska häpeä näistä ajatuksista ei vain suostu menemään kokonaan pois. Tämänkin merkinnän kirjoitin alunperin päiväkausia sitten, ja lupasin lopulta pyhästi itselleni olla milloinkaan sitä julkaisematta. Osittain juuri siksi pyörsin päätökseni ja kehtasin, uhallanikin.
Mieleni mun tekevi kovasti nyt kuulla, olenko ainut syntinen. Turvaudutteko te, niin miehet kuin naisetkin, äärimmäisiin mielikuviin tullaksenne? Ovatko teidän eroottiset haaveenne ja runkkukuvitelmanne yksi ja sama asia, vai radikaalistikin toisistaan poikkeavia?
Ennen kaikkea, hävettääkö teitä?
Jollain tasolla joku äärimmäisfantasia voi olla ihan normaalia ajatustenjuoksua, minkä me olemme kieltäneet. Tulee kansan moraali vastaan, mikä tekee siitä pelkästään noloa ja äärimmäistä. Voisihan esimerkiksi - jos kulttuuriimme kuuluisi, ettei saisi paperille painaa mitään jonkun bussiaikataulun printtaaminen olla hirveä synti, jota muut eivät ymmärrä millään.
VastaaPoistaKoska elämme kulttuurissa, jossa bussiaikataulun printtaaminen on hirveä synti, ei hirveästi tee mieli alkaa paljastelemaan millaisia bussiaikatauluja paperilta lueskelen, koska jo paljastamisen alkuvaiheessa ihmisarvoni olisi lytätty ja mahdollisesti poliisit tärkeinä tunkemassa printteriäni roskakoriin.
Kyllä mulla on aika villi ja sairas fantasia runkkauksessa, mutta en sitä todellakaan aio kertoa. Ja ei liity pedofiliaan. Piste.
-deebyläinen
Vaikka mä tohon nettirunkkaamiseen lähinnä oonkin keskittynyt mutta unta oon joitain kertoja nähnyt eräästä pervoilusta ja oikeestaan aika kiva fantasia:
VastaaPoista:D : Iso huone,Rivissä on sänkyjä jotain kymmenkunta. Jokaisen sängyn päällä makaa alaston sorjavartaloinen kaunis nuori narttu. Pää on hieman sängyn ulkopuolella, hieman taivutettuna alaspäin.
Minä tungen kivikovan elimeni jokaisen nartun suuhun vuoronperään. Narttu kuolaa ja yökkkääkin. Vedet tulee silmistä mutta elin uppoo kitalakea vasten armotta. Nartut nauttii kumminkin toimenpiteestä.
Alapäässsä on vähän vanhempi keski-ikäinen täti joka tutkii samalla narttujen pillut. Availee niitä ja työstää sormilla ja suurehkolla dildolla. Lopuksi fistaa.. Tätä jatkuu ja jatkuu kunnes sotken nartun kasvot spermallani voihkaisten.
Että tälläinen uni. No tuohon ihan loppuun en ole koskaan unessa päässyt mutta valveilla ollessa miettinyt tuon lopunkin..:D
Eikä hävetä yhtään! :) Tosin aika viatonhan tämä olikin loppujenlopuksi. Perus-settiä? :)
Parasta näissä itsetyydytysfantasoissa on ehdottomasti juuri se, että ajatus saa ylittää arjen rajat useampaankin kertaan. Juurikin, ehkä ne mahdottomat fantasiat on parasta kokea omassa mielikuvituksessa. Turvallisesti!
VastaaPoistat. Janita
En muista, että olisin koskaan hävennyt fantasioitani. Minulle on aina ollut selvää, että ne ovat pääni sisällä, eikä kukaan muu voi niitä nähdä. Ja vaikka ne olisivat miten mieltäkääntäviä, ne ovat yhtä kaikki turvallisia.
VastaaPoistaFantasiat ovat vaihdelleet paljon iän mukana, eikä oikein kannata lähteä niitä kertomaan, sillä vaikka matsku olisi tavallaan herkullista, on se sopimatonta, eikä millään tavoin kuvaa minun realistista käyttäytymistäni.
Luin vähän aikaa sitten eräästä aikakauslehdestä psykologin palstaa, jossa aviovaimo kärsi syyllisyyttä, kun seksin aikana kuvittelee olevansa prostituoitu tai miehensä exä. Että sillä tavalla vain saa orkun. Ja mitä vastasi miespsykologi? Että naisen kannattaisi etsiä todellisempaa yhteyttä mieheensä, että vois jättää moiset fantasiat pois.
Skandaali! Ei ymmärrä nyt Tetris! Olisin vastannut vaimoparalle, että älä herran tähden kanna syyllisyyttä viattomasta fantasiasta. Saat orkun, saat sen miehesi kanssa, etkä todella ryhdy ilotytöksi vaikka se saa sinut liekkeihin ajatuksen tasolla. Mikä ongelma? Ei mikään.
En minäkään häpeä Fantasioitani, vaan niitä ruokottomia yksityiskohtia ja kuvitelmanpätkiä, joita käytän nimenomaan lauetakseni. Monesti ne on ikään kuin spin-offeja, poikkean jostain fantasiastani hetkeksi saadakseni orkun ja myöhemmin jatkan sen kehittelemistä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se poikkeama on usein joku tällainen, jossa laitetaan jotain valtavan suurta valtavan pieneen, pakotetaan tai satutetaan brutaalisti, tai sitten tapahtuu joku äärimmäinen nöyryytys.
VastaaPoistaSamoin jos katson pornoa saadakseni orkun, etsin tasan ne hurjimmat pätkät, joissa jotain näytetään hyvin yksityiskohtaisesti. Muutoin nautin aivan erilaisesta erotiikasta niin katselemalla kuin itse kuvittelemallakin, ja siitä vielä aivan erillinen maailma on se, mitä oikeasti haaveilen tapahtuvaksi. Tavallaan siis kolme tasoa: yksi henkilökohtaisille toiveille, yksi kiihottaville kuvitelmille, ja yksi silkalle orgasmimatskulle. Tietystikään ne eivät ole toisistaan irrallisia, mutta erillisiä tavallaan kuitenkin.
Ymmärtääkö kukaan minun pointtia, vai onko mulla jotenkin poikkeuksellisen kerrostunut mieli? :D
Ja se häpeä, joka siitä tulee kun laukeaa jollekin periaatteessa hyvin epämiellyttävälle asialle, ei ole pelkoa siitä, että joku saisi tietää tai tuomitsisi. Se on enemmän sitä epämääräistä likaisuuden tunnetta, kauhistusta siitä, miksi edes ajattelee sellaisia, saati että todella tarvitsee niitä ajatuksia tullakseen.
Toisaalta, jos psykologitkin levittävät tuollaista propagandaa, niin onko se kumma että omista kuvitelmistaan alkaa potea syyllisyyttä. Skandaali totta tosiaan!
Tiiättäkö, huomasin yhtäkkiä miksi päädyin tällaiseen erittelyyn. Täysin huomaamattani olin alkanut analysoimaan eroottisia kuvitelmiani kertomuksen teorian näkökulmasta: näen fantasiani erilaisina, koska ne ovat eri tavoin rakennettuja ja esitettyjä tarinoita. Vielä ehtisi vaihtaa gradun aihetta, narratologiaa runkkumatskuun!
PoistaJos orgasmi oli huippuluokkaa, millään muulla ei ole väliä. Suosittelen tätä asennetta elämään muutenkin. Parisuhteetkin paranisivat.
VastaaPoistaPitääkö tässä valita joko tai? Kyllä meikäläisen pään sisällä vilisee ihan sulassa sovussa tuo oma rakas ja joskus sitten siinä sivussa joku muukin, tuntematon, yleensä kasvoton ihminen. Yleensä kuitenkin tuo oma kulta, Mutta toki sitten välillä muiden kanssa, tehden vaikka mitä, asioita, joita voisi toteuttaa reaalielämässä ja sitten taas niitä mitä ei vaan kertakaikkiaan voi.
VastaaPoistaEn tiedä millaista muiden seksielämä on, mutta kyllä mulla (meillä) on tosi paljon fiiliksestä kiinni.. Joskus sitä hellää, lempeää rakastelua, ihan hitaasti ja hiljaa lähetyssaarnaajassa. Vastapainoksi sitten niitä huoritteluja ja lutkitteluja ja lievää väkivaltaa. Miksi ihmeessä pitäisi rajoittua...??
Onneksi ei tarvitse valita tai rajoittua. Aika surullistahan se olisi, jos ihmisellä voisi olla vain yhdentyyppisiä fantasioita, ja niitäkin jossain ulkopäin annetuissa soveliaisuuden rajoissa.
VastaaPoistaMinä vain lopultakin toivoisin, että kaikenlaiset kuvitelmat, myös ne hellemmät ja viattomammat, saisivat minut tulemaan. Ettei tarvitsisi aina vetää hommaa ihan poskettomaksi ja tuntea itseään sitten totaaliseksi pervoksi :D
Mutta Pikkuinen, sinähän olet pervo, se on jo todettu! Fiksu, toivottavasti myös eettinen ja moraalinen, mutta lisäksi pervo.
VastaaPoistaNyt kun sanot sen noin, se ei kuulosta enää ollenkaan hävettävältä :)
Poista<3!
Nuo kuvitelmat voivat mennä tosiaan aika aaltoillen. Olen fantasioinut kaikenmaailman lonkerokuvioista ja bordelleista, joissa panijat eivät näe pantavien kasvoja (yleensä toisinpäin nähdään silti) ym. Oli muuten mielenkiintoista lukea tuosta koulufantasiastasi näkyvästä katselijan roolista. Tämä taitaakin olla kuvittelemaani yleisempää. Välillä olen siis miettinyt olevani outo ja ainakin liikaa pornoa katsellut, kun fantasioissani en kovinkaan usein ole ollut minä itse hahmona mukana.
VastaaPoistaNiin tuosta aaltoilemisesta: Jossain vaiheessa kyllästyin rajuihin ajatuspyörityksiini, ja aloin ihan todella fantasioida suurin piirtein juuri tuosta unelmien henkisestä yhteydestä seksin keskellä. Vastapuolikin oli tosielämän ihminen ja jihuu olin varmasti ihan itsenäni hahmona fantasiassa mukana. Tämä nyt toisaalta kun tuntuukin aika varsinaiselta fantasialta/utopialta etenkin pitkän ajan itsetutkiskelun jälkeen tulleiden ajatusten kanssa: "Mitä idiootteja olenkaan pannut! Nyt tuskin nauramatta niiden heiluntaa katselisin..." Todella pahana introverttina on ollut tosielämässä rooliin piiloutumisen ongelma kyllä ihan itsellä.
Joka tapauksessa, hieno blogi sinulla! Tuli luettua lopulta kokonaan, oikein aikajärjestyksessä ja ajatusten kehittymisestä nauttien. :)
Mäkin olen fantasioinut kasvottomista bordelleista!
VastaaPoistaMinä luulen, että katselijan rooli on keino etäännyttää rajuimmat mielikuvat itsestä. Sitä en osaa sanoa, johtuuko se etäännyttämisen tarve siitä, ettei ne oikeastaan ole omia mielihaluja vaan pelkästään kiihottavia mielikuvia, vai sitten siitä, että on tullut oppineeksi ettei sellaisen ajatteleminen ole sopivaa. Miten vain, minäkin arvelen että se on aika yleistä.
Hauska kuulla, että variaatiotakin voi tapahtua, ehkä minäkin opin joskus nautiskelemaan vähän minimalistisemmastakin mielenmenosta :)
Kiitos ja kumarrus, mukavaa että olet tykännyt!
Aina yhtä miellyttävää lukea tätä sinun matkaasi omaan itseesi ja seksuaalisuuteesi. Varsinkin sen kinkyimpiin puoliin.
VastaaPoistaMinun fantasianihan ovatkin sinulle tuttuja. Vaikka osa niistä onkin toisten toivomuksesta kirjoitettuja, niitten on jollain tasolla aina pitänyt minuakin koskettaa ja kiihottaa, joten....tunnustan omaavani aika pervon mielikuvituksen minäkin. Ja siitä on minulle suuresti apua omilla yksityisillä tassuttelutuokioillani.
Minulla on lisäksi iän suoma etu, eli olen menettänyt kainouteni ja kyvyn hävetä omaa seksuaalisuuttani, joten olen aika vakuuttunut, että vielä sinäkin pääset samalle tasolle minun ja muitten häpeämättömien kanssa.
Oikein hyvää ja seksuaalista tätä vuotta Sinulle :)
Mukava kuulla, että blogini parissa viihtyy! Oikein ihanaa ja nautinnollista vuotta myös sinulle :)
VastaaPoistaMarshal_
VastaaPoistaMitä henkilökohtaiseen miesnäkökulmaani tulee niin itse jaan enemmän kahtia. Ne fantasiat jotka pehmo, rakkaus, vanilja jne sen alan äärimmäisyyksiä hipovia sekä sitten mustempi puoli. Kumman valitsee riippunee mielenliikkeistä. Tahtooko nauttia toisen kivusta vai läheisyydestä tms.
Häpeänkö? Hmm. Ehkä enemmänkin tiedän että kummankaan pään aiheet eivät ole mitään kahvipöytä tai edes päihtymyksen huippuhetkien juteltavaa. Jos olisi seuraa jonka kanssa voisi näitä käsitellä, mietiskellä, kehitellä jne niin en kokisi mitään ongelmia. Jotkin rajoja rikkovat aiheuttivat joskus jälkikäteen hetkellistä häpeää. Se sitten että kyllin syvälle menee niin sitä ''paatuu'' tai yksinkertaisesti lakkaa välittämästä.
Goren, tappopornon jne jälkeen vain tulee tilanne jossa ei enää löydy juurikaan raflaavampaa. Siitä selvitään kasvulla. Enempää en sano.
Niin, voihan sitä tosiaan miettiä, onko kyse varsinaisesti häpeästä, jos ei tahdo kaikkein äärimmäisimpiä mielikuviaan jakaa. Ehkei kaikkea ole tarkoituskaan raahata alitajunnasta päivänvaloon.
Poista