Ne viheltäen menee.

Lihallisuuden sijaan minun fokukseni on viime viikot ollut vahvasti ideamaailmassa. Tehtailen tenttejä ja oppimispäiväkirjoja liukuhihnatuotantona ja istun itselleni iskiaksen näpyttelemällä raakamateriaalia graduuni. Ei ole enää aikaa mistä hukata liian monimutkaisiin ihmissuhteisiin tai huonoihin ideoihin.

Mutta olen minä tehnyt joitain mielenkiintoisia havaintoja.

En tiedä mistä olen moisen perversion päähäni saanut, mutta viime aikoina olen kaivannut kipeästi hyvien tyyppien läsnäoloa. Tiedättehän, niitä kavereita kun katsoo formuloita ja tilaa grilliltä mieluiten makkaraperunat. Tuikitavallisia tallaajia, joita ajaa sympaattinen tarve tehdä koti ja saada pitää jostakusta huolta. Sellaisia samuliedelmanneja.

Minäpä olen hoksannut mistä niitä löytyy: informaatiotieteiden ja interaktiivisen median laitokselta. Siellä ne on kaikki. Jostain syystä samanlaista esiintymää ei esimerkiksi meidän taideaineiden laitokselta löydy.

Näinpä olenkin löytänyt lempparilukunurkan infimin käytävän varrelta kivasta pikku sohvanurkkauksesta. Näistä asemistani jatkuvasti toisella korvalla ja silmällä hyvien tyyppien liikkeitä tarkkaillen olen tullut huomanneeksi niissä yhden hyvin lajinomaisen piirteen.

Ne viheltää.

Lukunurkkaukseni sijaitsee eräänlaisessa minimaalisessa aulatilassa, josta löytyy kopiokone ja vessa. Karkeasti arvioiden kahdeksan jannua kymmenestä, jotka pysähtyvät jompaakumpaa käyttämään, alkavat vihellellä joko välittömästi minut huomattuaan, tai viimeistään paikalta poistuessaan. Toistin kokeen neljänä peräkkäisenä päivänä, yhteneväisin tuloksin.

Tutkimushypoteesini on seuraavanlainen: viheltely on hyvien tyyppien tapa heiluttaa häntää. Viheltämällä uros osoittaa havainneensa naaraan saapuneen reviirilleen ja suhtautuvansa tähän paitsi ystävällisesti, myös enemmän tai vähemmän uteliaasti. Kenties klassinen flirttivislaus onkin polveutunut tästä käyttäytymistendenssistä.

Vertailupohjana olen käyttänyt keräämääni laajaa aineistoa hyvien tyyppien etäisistä sukulaisista, aggressiivisempien viettien ajamista uroista, joihin arkikielessä viitataan usein kusi- tai paskapäinä. Niillähän ei tällaista hienovaraista signaalia esiinny ollenkaan; ne ei vihellä. Sen sijaan ne siirtyvät suoraan niin sanotusti nylkyttämään jalkaa. Kenttäkokeeni perusteella myöskään keskimääräistä aremman oloisten koiraiden käyttäytymiseen tämä refleksinomainen viheltely ei kuulu.

Pidän tutkimustuloksiani mullistavina. Olenhan tullut kehittäneeksi helposti toistettavan ja luotettavan metodin erottaa jyvät akanoista, hyvät tyypit retkuista.

Ikävä kyllä on kuitenkin todettava, ettei hyvästäkään teoriasta aina ole käytännön hyötyä. On tyttöjä kuten minä, jotka eivät huoli hyviä tyyppejä, vaikka niitä tyrkytettäsiin niille kultareunaisilla perintötarjottimilla, kylkiäisinä lupaus yhteisestä asuntolainasta ja seitsenpaikkaisesta perheautosta. Naisia, jotka aina rakastuvat vain renttuihin.

Douglas Adamsia mukaillen:

I love good guys.
I love the whistling noise they make as I pass them by.

(Toisen kahvikupin jälkeen huomasin, ettei tuo ollutkaan niin nokkelasti veistelty kuin ensin ajattelin. Ihan siis metaforana meinasin, ei minun kulkeissani kukaan konkreettisesti perään viheltele. Korkeintaan joku raksamies toisinaan tööttää pakustaan.)

Selkäsaunoja ja lääkärileikkejä.

Minä vietin viikonlopun erään miehen luona. Sisäpiirin vitsi sinetöi miehen kohtalon sikäli, etten minä voi kutsua sitä millään muulla peitenimellä kuin pentti*.

Pentti on mies, jolla on sängyn päädyssä kahleita, nipistimiä ja joitain erilaisia piiskoja kauniisti esille ripustettuna. Katosta roikkuu kiinnitysteline kettinkeineen ja sohvan vieressä on tuoli, jonka siirtäminen keskemmäs lattiaa tietää sitä että tyttö saa piiskaa.

Kun tulimme pentin asunnolle, sängylle oli levitetty myös vanha, keltainen sadeasu, jota ei kuitenkaan vielä tänä viikonloppuna otettu käyttöön muuten kuin pentin uhkauksissa aina kun heittäydyin nenäkkääksi. Jostain syystä pentti nääs stimuloi hirvittävän voimakkaasti minun kielenkannattimiani, enkä kerta kaikkiaan malta olla kujeilematta sille jatkuvasti. Vaikka kyllä minä muutaman löylytyksen jälkeen opin jo pitämään pahimmat sammakot suussani.

Tytön muisti on jälleen tehnyt tepposet, ja on kovin vaikea hahmottaa kuinkas kaikki sitten kävikään. Lisäksi tämän merkinnän tekemistä kankeuttaa se, että minusta tuntuu kuin setä istuisi minun olkapäällä kun kirjoitan, ja se tekee siitä todella raskasta. Tuntuu kuin pettäisin sitä kirjoittamalla. Näin ollen tämä narratiivi kulkee nyt vähän nihkeästi ja nytkähdellen, enkä viitsi taistella itsestäni irti täysin kattavaa raporttia.

Ensimmäisenä iltana pentti vei minut hakemaan vitsoja. Se taittoi puusta kolme sopivaa oksaa, ja minä kannoin ne sen asunnolle. Kun ne olivat vähän lämmenneet, pentti käski minua valitsemaan ja viemään sille niistä yhden, siirtämään piiskaustuolin paikalleen ja pyytämään siltä kauniisti, jos kerran piiskaa halusin. Helpommin sanottu kuin tehty, tälle subille kun subjektius passaa paljon huonommin kuin objektina oleminen. Nolotti nousta sohvalta ja valmistella oma selkäsaunansa. Mutta tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy, hetken huokailtuani ja luotuani turhaan anovia katseita penttiin minä lopulta suoriuduin. Pentti istui piiskaustuoliinsa ja otti minut polviensa päälle.

Pentti luki minun kehonkieltä todella hyvin. Se löi ensin sievästi, mutta kovensi nopeasti otteitaan nähtyään miten kestän. Ja kun se meni sille harmaalle alueelle, jossa kestin mutten enää tiennyt paljonko enempää, se lopetti hyvin pian siltä erää. Minulle jäi jokaisen piiskauksen jälkeen jano saada lisää, tieto siitä että kestäisin ja haluaisin vieläkin kovempaa.

Vitsojen lisäksi ahkerassa käytössä koko viikonlopun oli pentin tekemä puinen lyömäväline, eräänlainen leveä lasta johon oli tehty pieniä reikiä. Se oli ihana, paras asia millä minua on koskaan lyöty. Kipu oli voimakasta, mutta levittyi laajalle alueelle, joten sen päälle oli helpompi päästä. Hetken läimäyksen jälkeen tuntui aina eräänlainen haamulyönti, aivan kuin uusi isku mutta lämpimämpi.

Toisena päivänä pentti antoi minulle nahkaiset käsikahleet ja käski laittamaan ne valmiiksi paikoilleen elokuvan ajaksi. Pentti teki paljon tuontapaista kiusaa. Kosketteli minut kiihottuneeksi ja rupesikin sitten tekemään jotain muuta, tai kertoi härnäävän paljon etukäteen mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kun elokuva sitten lopultakin loppui, pentti kehotti minua riisumaan vaatteeni ja ohjasi kiinnitystelineen alle. Käteni kiinnitettiin kahleista telineestä roikkuviin kettinkeihin, ja pentti laittoi nänneihini ketjulla toisissaan kiinni olevat melko saatanan napakat nipistimet.

Sitten pentti työnsi minulle lihanuijan perseeseen.

Teknisesti ottaen siinä tosiaan kävi sillä tavalla. Mutta mä avaan tätä pikkuisen, silläkin uhalla että juttu väistämättä vähän vesittyy. Kyseessä oli siis IKEA:n nuija, jonka pitelypää on jostain tuntemattomasta syystä muotoiltu aivan kuin anustappi. Se on hirveän miellyttävää materiaaliakin, tuntui hyvältä.

Pentti hyväili minua, juoksutti kynsiään minun selkäpiitä pitkin, ja alkoi sitten lyödä. Puinen lasta, vitsa, joitain raippoja ja piiskoja joita en nähnyt koska en uskaltanut katsoa kun pentti poimi ne koukustaan. Pillullani tekonahasta tekaistu flogger, jolle levitin kuuliaisesti jalkani kun sisäreisiäni käskevästi taputeltiin.

Pentti kokeili kaikkea ensin hellemmin, mutta sitten koko ajan lujempaa, kävi aina välillä hivelemässä ja sormettamassa koko ajan märemmäksi kostuvaa minua. Kipua oli koko ajan enemmän, ja koko ajan enemmän se kiihotti. Kiljahtelin kauhusta ja nautinnosta, joista kumpikaan ei mennyt yli sietokyvyn. Vain pari kertaa astahdin aistimastani iskusta poispäin, silloinkin heti sen tultua haluten jo kovempaa. Minä kamppailin kivun kanssa kyllä, mutta minä pärjäsin. Ja kun pentti irrotti minut kahleista ja halasi minua, tiesin sen olemuksesta että olin pärjännyt hyvin.

Aamulla sain elämäni herätyksen. Pentti herätteli minut hellästi lääkärintakkiin pukeutuneena, ilmoittaen että on aamukierroksen aika.

Siinä hieroessani unihiekkoja silmistäni pentti kuunteli sydänääneni stetoskoopilla, ja kyseli josko minulla oli kuumeinen olo. Vakuutin voivani aivan hyvin, mutta tohtori tahtoi välttämättä tarkistaa asian, komensi minut vatsalleni ja levitti liukuvoidetta pepulleni. Kuulin, miten pentti veti kumihanskat käteensä ja painoi kuumemittaria niin että se piippasi, työnsi sen minun peppuun ja alkoi mitata minun lämpöäni.

Pentti ohjasi minut polvilleni sängylle, jätti kuumemittarin paikalleen ja lähti hakemaan jotakin. Kuumemittari piippasi ja pentti otti sen pois, ja sanoi tekevänsä vielä pienen sisätutkimuksen, työnsi kumihanskojen peittämiä sormiaan pilluuni ja peppuuni. Pian tunsin pentin työntyvän sisääni ja alkavan panna minua.

Kuva

Seuraavana päivänä minä olin joko herkempänä, tai sitten pentti oli merkittävästi kovakätisempi. Ehdin hädin tuskin taittua sen polvien päälle kun jo kaivoin kynteni mattoon kivusta, ja jo parin lyönnin jälkeen nostin käteni kasvoilleni.

Polvien päällä piiskaamisessa on se etu ja aseettomuus, ettei siitä voi kierähtää karkuun. Voi kipristää varpaitaan, voi potkaista säärensä jännittyneenä suoriksi, voi painaa pyllyään poispäin lyönnistä tai nostaa sitä kohti, mutta pakoon ei oikeasti pääse, kun on konkreettisesti toisen otteessa. Toisaalta toisen keho toi myös sellaista turvaa, ettei mieleen missään vaiheessa päässyt hiipimään pelko siitä, että ei enää kestäisi. Huolimatta siitä miten kovana kivun koin, minä kestin sitä paljon paremmin kuin yleensä pitkän tauon jälkeen. Välillä olin kuulevinani oksan palasten sinkoilevan napsahtaen seinille.

Aina välillä, juuri kun kipu kerkesi käydä todella kovaksi sietää, pentti käski minua nousemaan eteensä, silitteli ja kysyi vieläkö jatketaan. Viimeisellä kerralla vastasin etten tiedä, halusin mutta samalla en kuitenkaan. Pentti totesi lempeällä äänellä, että jollei tiedä, silloin saa piiskaa, ja käski ojentamaan sen välineen jolla halusin jatkaa.

Missään vaiheessa ei tullut mieleen keskeyttää tilannetta. Ei edes silloin, kun luulin pentin sylittelyjen jälkeen session jo päättyneen, ja tämä nostikin oman jalkansa piiskauspenkille ja komensi minut taittumaan sen yli uudelleen lyötäväksi. Silloin pentti löi niin kovaa ja niin nopeasti, että nousin hyvin nopeasti kumarastani ja heitin koko painoni pentin jalkaa vasten. Silti en edes ehtinyt ajatella pyytäväni sitä lopettamaan. Pentti livahti ohi minun rajojeni kuin koira veräjästä ja lopetti ennen kuin minä ehdin kunnolla tajuta sen tapahtuneen. En voinut kuin jäädä huohottaen nojaamaan pentin jalkaan siksi sekunniksi kun vitsa laskettiin maahan, ja minut otettiin taas hellästi syliin varmistaen, että kaikki oli hyvin. Kaikki oli enemmän kuin hyvin.

Sen piiskauksen jälkeen minä olin aivan tuskaisen kiihottunut. Tämä ei tietenkään jäänyt tarkkaavaiselta Dr. Dickiltäni huomaamatta, vaan piiskaustuolista tuli katsomonpenkki jossa istuen pentti seurasi, miten minä sormetin itseäni sängyllä sen käskystä. Minulta evättiin lupa tulla, käskettiin vain kertomaan kun olisin lähellä. Ujostutti niin paljon että se oli vaikeaa, mutta onnistuin, joskaan en ehtinyt sitä sanomaan, kun pentti ehti käskeä minut polvilleni sängylle. Sain taas lihanuijasta, sekä pilluuni että peppuuni. Ja sain minä sitten sitä pentti-parkaakin.

Minä tykkään pentistä ihan pirusti. Sen kanssa on helppoa ja hauskaa olla, ja ennen kaikkea, asiat ovat yksinkertaisia. Minä tykkään myös siitä tytöstä joka sen kanssa olen, eloisa, sanavalmis ja viehättävä. Sain siltä myös ehkä siisteimmän seksikohteliaisuuden ikinä, kun se myönsi minulle mustan vyön suihinotosta.

En tiedä, nähdäänkö pentin kanssa enää näissä merkeissä, mutta en minä sitä pahakseni panisi.


* En tiedä mikä perversio minulla on kirjoittaa kaikki pseudonyymit pienellä alkukirjaimella. Tuntuisi vain jotenkin teennäiseltä kirjoittaa ne kapitaalein, ikään kuin teeskennellen, että esimerkiksi pentti olisi oikeasti joku Pentti. 

Eufemismeja erogeenisille alueille ja eroottisille akteille.

En ole ainoa, joka on sadatellut suomen kielen seksisanaston suppeutta. Siedettäviä synonyymeja ei kerta kaikkiaan ole mistä ottaa, joten seksistä kirjoittaminen on välillä varsinaista miinaharavointia. Vallankin viime viikkoina, kun kertomukseni ovat läpsyneet likaisemmiksi, minua pistää tämän tästä pillu kyrpimään, ja naimistakin olen kurkkua ja kohdunnipukkaa myöten täynnä.

Olen pikkuhiljaa siedättänyt itseäni siihen asenteeseen, että vaikka sana olisikin minusta ruma, minä käytän sitä uhallanikin jos tarve vaatii. Pillu on siis pujahtanut ahkerimmin käytettyyn blogisanastooni, ja ompa täällä tainnut joskus kullinluikauskin käydä. Silti huomaan irvistellen hylkääväni muita mieleeni tulevia vaihtoehtoja rukoillen hartaasti lisää valinnanvaraa.

Mistä niitä tuoreempia ilmaisuja sitten revittäisiin? Kautta aikojen sanoja on lainattu muista kielistä silloin kun niistä on kotikielessä ollut uupelo. Olisiko englanninkielisistä kiertoilmaisuista apua tai inspiraatiota vapaamielisesti kääntämällä? Let's try!

Mulkunvirkaa toimittamaan voitaisiin ottaa maailmankielen malliin pulipää hovimestari, hieman juhlavammissa tilaisuuksissa seremoniamestari, tai jos tarve on totinen, vaikka koko henkilökunta. Toisaalta lemmen seitsemillä vesillä paikallaan voi olla myös persepiraatin tietotaito.

Kalu on loppujen lopuksi hirveän epäspesifi termi. Jos pikkuisen täsmennetään millainen vehje on kyseessä, saadaan oitis monta käyttökelpoista varianttia lisää. Esimerkiksi töpseliin, jogurttilinkoon tai vaaleanpunaiseen värikynään voisi hyvinkin tulla tartuttua tarpeen ilmetessä, ja korvankutittimelle pitäisi ehdottomasti pistää patenttihakemus vetämään.

Miehen elin on epäilemättä eriskummallisen eläimen oloinen monella tavalla. Se muuttaa muotoaan kuin seepia, ja muistuttaa pitkän kaulansa, kahden kyttyränsä ja sylkemisensä puolesta paljon kamelia. Pikkuisenkaan edistyneempi makuuhuonebiologinen analyysi viittaisi kuitenkin siihen, että kyseessä on jonkin sortin matelija - kuten rakkauden sykkivä pyton, yökkivä kobra tai kyklooppimato poolopaidassa. Oma eläinmaailmaan viittaava suosikkini on kuitenkin kiistatta aksolotli, koska eihän sen suloisempaa elukkaa olekaan, paitsi ehkä possu peitonmutkassa. Toisaalta, kysymykseen tulisi aivan hyvin myös kaskelotti, joka kyntää syvyyksiä englannin kielellä nimellä sperm whale. Ihan totta!

Jos ainainen telttailu ei tempaa, kenties viihtyisämmät ja ainakin mielikuvituksellisemmat puitteet tarjoaisi smurffitalo. Sen voisi sitten onnen potkaistessa pystyttää taivaanäärelään.

Henkilökohtainen suosikkini kikkelille keksityistä kiertoilmaisuista löytyy Jason Aldeanin hirmu kivasta country-kipaleesta Big Green Tractor - ehkä vanhahtavan jortikan voisikin korvata jontikalla (John Deere). Rattorisanastossa on muitakin mieskaluston ja sen käyttämisen metaforaksi kelpaavaa konetta ja niiden osaa. Pallithan menee paripyöristä, ja silppurissa on sopivasti vaarantuntua viittaamaan viriiliin vehkeeseen. Vaon kyntäminen on jo pelkästään passe, mutta miten olisi auman poljettaminen?

Pelimiehille sopivia variaatioita vaginasta voisivat olla vaikkapa pataässä ja napakymppi. Kulinaristisia nautintoja herkkusuille taas tarjoaisivat turkisburgeri, hunajapurkki ja donitsi.

Jos vulvaakin kerran värkiksi väitetään, varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi nousevat kynttilänjalka, kellarinovi ja kärpäsansa. Välineellistämistä vältettäessä subjektiivisempia synonyymeja olisivat nahkiaisennylkijä ja pukinlypsäjä.

Kohtalokkaampaa kaikua kerrontaan kaipaavalle kelpaisivat jumalainen arpi, toivonsatama ja pedonmerkki. Myös suu, joka ei voi purra on jollain tapaa runollinen. Sen sijaan umpikuja, haukotteleva hippo ja haltijan hiha riisuvat revan liiasta rehvastelusta.

Jollei varsinaisiin vauvantekohommiin viitsi viitata suoraan, voi aina tehdä jalkoja lastenkengille. Kyykkyhypyt kurkkumaalla on aktina aavistuksen atleettisempi, kun taas napojen naulaamisessa vastakkain ja putkiremontissa löytyy tervettä tsi-henkeä. Jos kaipaa merellisempää tunnelmaa, voi purjehtia karvasatamaan tai meloa nahkapaatilla tonnikala-apajille. Mystisiä menoja suosivalle Venuksen riitti lienee nappivalinta, ja eksoottisia elämyksiä etsivä voi lähteä turistina Tasmaniaan.

Anaaliyhdyntääkään ei suinkaan ole pakko harrastaa huuli pyöreänä peppuseksinä tai naama irvessä perseeseen vetämisenä. Huomattavasti leppoisampi tunnelma on pullien puolittamisessa ja kinuskikulhoon dippaamisessa. Tuleepahan homma tehtyä myös pukkaamalla paskaa ylämäkeen tai tekemällä paskapanon, joka kylläkin suomen kielessä sekoittunee harmillisen helposti paskaan panoon.

Valitettavasti joudun vahvasti epäilemään näiden vaihtoehtoisten ilmausten vakiintumista. Tämän käännöslainapankin räjäyttämisen jälkeen ei kuitenkaan ajatus kyrvän kirjoittamisesta enää pistä sormia kouristelemaan tuskissaan, ja pillukin tuntuu passaavan taas pirusti paremmin. Kaikkia eroottisesti essentiaalisia entiteettejä ei eittämättä erityisen esteettisesti onnistu kotimaisin käsittein kuvata, mutta kenties kauneus onkin useimmiten paitsi kuulijan korvassa myös käyttäjän kielessä ja mielessä.

Ehkä rumatkin sanat voivat oikein käytettynä saada kauniita merkityksiä.

Rajut runkkukuvitelmat.

Mitä miettii nainen masturboidessaan?

Liikkeellä on ainakin parin myytin verran väärää tietoa. Haluaisinpa nähdä sen naisen, joka todella laukeaa mielessään unelmien rakastettu ja elämää tärkeämpi sielujen välinen yhtyminen lampaantaljalla takkatulen ääressä. Eikä se pelkkä, sykähtelevä kullikaan aivan sellaisenaan mielikuvana tyydytä, vaikka toisinaan huomaa joidenkin miesten luulevan heiluttelevan jalkojensa välissä tällaista taianomaista talismaania.

Kun minä runkkaan, minä ajattelen hyvin likaisia asioita. Olen aina ajatellut. Hyvin, hyvin äärimmäisiä tekoja ja sanoja, jollaiset tuskin olisivat käytännössä mahdollisia, toivottavuudesta puhumattakaan. Vielä lämmitellessäni saattavat kuvitelmani olla kutakuinkin kunnollisen naisen ilmaisun rajoissa, mutta kuta lähemmäs kliimaksia kiivetään, sitä enemmän hyvän maun raja alkaa muistuttaa pelkkää pistettä kaukaisuuttaan.

Esimerkkejä?

Kun kerroin taannoin lauenneeni poikkeuksellisen kovaa, kuvittelin eräänlaisen tyttökoulun, jossa opetetaan pikkunartut käytettäviksi. Luokkahuone on suljettu tila, jota kiertää pleksin takana katsomo täynnänsä kiinnostuneita uusia omistajia. Päivän läksynä on peppuseksiin totuttelu. Pikkunarttuja kaitsee topakka täti, joka esittää oppitunnin sisällön ensin teoriassa ja valvoo sitten käytännön harjoitusta. Hän komentaa nartut riisumaan alapäänsä paljaaksi ja asettumaan piiriin polvillaan. Nartut pukevat käskystä kumihansikkaat ja antavat edellä olevalle puhdistavan ruiskeen peppuun samalla kun vastaanottavat omansa. Toimitusta seuraa välitunti, jonka aikana narttuparat jonottavat tuskissaan tyttöjenvessassa tyhjentääkseen itsensä vuorollaan.

Seuraavalla tunnilla nartut alkavat käsinein sormettaa toisiaan varovasti. Tämän jälkeen siirrytään tätin määräyksestä ensin hyvin pieniin, sitten aina suurempiin ja suurempiin sauvoihin. Lopulta päivän oppimäärä alkaa olla täysi, ja täti käskee asettamaan sisään ison pepputapin, jota on pidettävä vähintään ruokailun ajan. Kierrellessään narttujen toimia seuraamassa tämä huomaa erään tytön, jolle tappi näyttää menevän sisään varsin vaivattomasti, verrattuna toisten tuskaisiin ynähdyksiin. Täti vetää kumihanskat käteensä ja ryhtyy tutkimaan. Hän työntää sisään sormen kerrallaan, ja painaa lopulta hitaasti koko nyrkkinsä. Korottaa ääntään ja kehottaa muita katsomaan, tätä tyttöä on jo naitu kunnolla peppuun, tältä sen kuuluu näyttää. Täti nyrkittää narttua muiden tyttöjen katsellessa kauhuissaan, pleksin takana olevien puolestaan malttamattomina...

Tässä kohti minä laukesin, mehustellen opettajatätin likaisilla repliikeillä nartusta ja tämän pepusta. Pornoplagiaatti? Tunnustan kaikki syytteet. Mutta sain sillä elämäni orgasmin, joten miksi minun pitäisi välittää siitä.

Aika moni tuntuisi välittävän. Olen vähän haistellut, etten suinkaan ole ainut nainen, joka miettii näin likaisia ja vielä paljon rivompaakin lauetakseen. Naiset vaikuttavat kuitenkin tuntevan näistä aatteista välitöntä ja ainaista häpeää. Heti laukeamisen jälkeen seuraa pieni tai vähän isompi nolostus. Olo on totisesti likainen, jollain tavalla viallinen kun näin alhaiset ajatukset tuottavat niin suurta nautintoa. Ikinä ei tulisi mieleenkään paljastaa kenellekään, minkälaisia mauttomuuksia on tullut käsikirjoittaneeksi. Mitä nyt seksiblogiin saattaa jonkun läväyttää kaiken kansan luettavaksi!

Mutta älkää luulkokaan, että minäkään olisin antanut teille näytteen säädyttömimmistä skenaarioistani. En suinkaan, pystyn monin verroin pahempaan. Mitään tämän nolompaa materiaalia en vain kykenisi minäkään tunnustamaan omakseni, häpeä kasvaisi liian suureksi. Ja jos minua pyydetään jakamaan fantasioitani, kerron taatusti jotain paljon tätä sievempää mieleni tuotantoa. Ainakin nyt piirissä operoimisen, peräruiskeet ja nyrkkinainnit sensuroisin ilman muuta. Eikä tämä yksittäinen kuvitelma muutenkaan erityisen edustava otos ole, itse asiassa aika poikkeuksellinen monella tapaa. Ajanee kuitenkin asiansa todisteena siitä, että naistenkaan runkkaaminen ei ole hirveän nättiä.

Oikeastaan ymmärränkin fantasioimisen ja runkkukuvitelmat täysin erillisinä käsitteinä. Fantasiat ovat mulle henkilökohtaisia seksihaaveita, jotka jollain tavalla jäljittelevät todellisuutta. Niitä kutakuinkin esteettisiä mielenfilmejä, joissa tapahtuu hurjiakin asioita, mutta ainakin joidenkin lainalaisuuksien puitteissa. Runkkukuvitelmat... No ne nyt on sitä itteänsä, järkyttävää ryönää jota ei siedä sisimmässään muulloin kuin orgasmia jahdatessa. Ainakin ne asiat, joille minä laukean, ovat usein sellaista extremeä ja bizarrea, ettei niillä ole tämän maailman eikä minun itseni kanssa paljoakaan tekemistä.

Ilmeisesti tietynlainen siveellisen naisen ihanne on paatuneimmissakin pikku pervoissa melko syvällä, koska häpeä näistä ajatuksista ei vain suostu menemään kokonaan pois. Tämänkin merkinnän kirjoitin alunperin päiväkausia sitten, ja lupasin lopulta pyhästi itselleni olla milloinkaan sitä julkaisematta. Osittain juuri siksi pyörsin päätökseni ja kehtasin, uhallanikin.

Mieleni mun tekevi kovasti nyt kuulla, olenko ainut syntinen. Turvaudutteko te, niin miehet kuin naisetkin, äärimmäisiin mielikuviin tullaksenne? Ovatko teidän eroottiset haaveenne ja runkkukuvitelmanne yksi ja sama asia, vai radikaalistikin toisistaan poikkeavia?

Ennen kaikkea, hävettääkö teitä?