lauantai 17. huhtikuuta 2021

Villi viikko (satoi kasvoille kyyneleitä)

Minulla oli hiljattain viikko, josta sain hyvin kiellettyä mielihyvää. 

Harrastin seksiä neljän eri miehen kanssa. Se on vaikea sanoa niin ettei se kuulosta väärältä, ei minua miellytä kehuskella sillä montako pää(tai esi)nahkaa yhden viikon aikana sain. Minua kiihottaa ajatus, että olin sellainen lutka. Tuskin olisin viitsinyt toteuttaa niistä tapaamista kahta enempää jollei se olisi ajanut minua. Ei sillä etten olisi kiinnostunut kaikista heistä, olen vain hirveän huono haalautumaan yhtään mihinkään tapaamisiin. Kaikki nämä kaverit olivat siis sellaisia joita muutoinkin olen nähnyt, karhu, tindermies, ja kaksi joita en ole vielä nimennyt. 

Toinen näistä kahdesta on Tinderistä hänkin, ihka ensimmäinen matchini, jonka kanssa tavattiin vuosi sitten muttei ole tullut nähtyä uudestaan, vaikka kivaa olikin. Jälleen asioita joita punastuttaa sanoa, mutta imartelee tolkuttomasti, millainen rooli minulla hänen seksuaalisessa heräämisessään kuulostaa olevan. Hän on kertonut pohtineensa olevansa jopa jollain tasolla aseksuaalinen, mutta meidän tapaamisemme jälkeen oivaltaneen, että paikka josta hän halunsa löytää on vain tosi rajallinen. How about that, tyttö joka käännyttää aseksuaalin 😄 (joo joo, tiedän ettei se mene niin, mutta onhan se balsamia itsetunnolle vähän leikitellä ajatuksella). 

Nyt tarjosin hänelle todella mahdollisuuden päästää koiransa irti, ja vastavuoroisesti sain antautua alistumiseeni. Kun se kiinnitti käteni taakse ja nai kurkkuani. Kahlitsi x-asentoon sänkyynsä ja nyhti minusta nautintonsa, löi, sylki ja sitoi silmäni näkemästä. Laukesi kasvoilleni ja hiestä kaulalle liimautuneille hiuksilleni, sanoi ettei ole koskaan ennen tullut kenenkään muun kuin vaimonsa kanssa, vaikken sitä uskoisikaan. Ja minä uskoin, tietenkin, koska tuntuu hyvältä uskoa sellaisia sanoja.

Win-win.

Sitten oli se-mies. Se mies, jonka kanssa jaoin kaikki mahdolliset neitsyyteni, taivas varjelkoon kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Se mies, joka laittaa viestejä joissa haluaa vain minua, joissa ääneni saa sen hulluksi halusta, joissa se ajattelee minua kun panee muita. Uskon, koska ei ole mitään merkitystä onko se totta vai satua joka sana. 

Se pyysi minut yöksi, ja vähän yllätyin moisesta... ystävällisyydestä kai se sana on, kuin ystävä. Laittoi minulle aamupalaakin. Keskusteli kanssani pitkälle yöhön, kirjoista ja musiikista ja siitä miten irrallaan sitä tuntee olevansa. Kuunneltiin Pariisin Kevättä ja minusta pulppusi suunnilleen kaikki sanat mitä minussa on, ja se näytti omansa. Alettiin panemaan jo ennen kuin ulko-ovi oli kokonaan kiinni, lopetettiin ja alettiin uudestaan. Se puri hampaansa rintoihini ja sanoi pikkuhuoraksi, ja minä pyysin näyttämään mitä sellaisille tehdään. Oli aivan fantastinen yö, vaikka tukikättäni särki kaikesta suihinottamisesta. Täytyy tosiaan alkaa tanssia enemmän jotta vähän vahvistuisi. 

Aamulla kävelin kotiin ja itkin. Kiersin sen saaren jonka tunnen niin hyvin, jossa olin joitain vuosia sitten valtavan onnellinen vaikken tajunnut sitä silloin. Soitin Pariisin Kevättä aina vain ja todella kuuntelin. Käännät jokaisen kortin / patoja patoja. Minua on aina vaivannut miksi ne kortit ovat juuri patoja, mikä symboliikka niissä on. Sitten, yhtäkkiä päivänselvänä. Ne on patoja. Pato...ja. 

Minun patoni eivät vielä murtuneet, mutta niistä tihkuu läpi. Eikä minua pelota, odotan sitä. Taon nyrkeilläni vaikkei voimastani mikään vapaudu. Ne railot tulevat siitä, kun uskallan hetkittäin olla niin helvetin hauras. On ollut aikoja jolloin uskalsin koko ajan, eikä mikään silloin pidätellyt minua virtaamasta.

Sillä tavalla tahdon elää, en kivien takana. 

torstai 18. maaliskuuta 2021

Kaksi miestä ja tyttö

19.2.2021

Ja niin minulla on jälleen uusi pelkkää seksiä -suhde. 

Se Tinder-mies, josta viime merkinnässä mainitsin. Ei olla yhtään toistemme tyyppiä ja meidän odotuksemme suhteelta ovat kuin yö ja päivä, joten se siitä. Mutta seksi on hyvää. Erityisen ihanaa on, miten tolkuttoman paljon se tulee, tuntuu deseiltä. En ole milloinkaan nähnyt moista muualla kuin tahmaisissa fantasioissani. 

Sitä paitsi, eräänä iltana oli aika kiihottava tapaus. Aikamme pidettyä hauskaa keskenämme oli jo launtai-ilta, ja mies ehdotti, josko tämän kaveri voisi tulla piipahtamaan. Otettiin olutta ja istuttiin iltaa. Se kaverikin oli pohjosesta ja meillä synkkasi hirveän hyvin. Jossain vaiheessa tilanne eskaloitui ja löysin itseni ottamasta Tinder-mieheltä suihin samalla, kun tämän kaveri käsitteli sormin ja wandilla minua. Hetken päästä asettui katselemaan, kun minua naitiin. 

Mielenkiintoista. Siitä pitäen kun oivalsin millaista suhdetta kaipaan, minulla ei muuta ole ollutkaan kuin kaikkea muuta. Tapailusuhteita ja vakipanoja, hyvää seksiä hyvien tyyppien kanssa ja siinä se. Hankala sitä harmina on pitää, mutta ei se oikein onneltakaan tunnu. 

Samalla poden jatkuvaa huonoutta ja häpeää. Syyllisyyttä siitä, etten täytä osaani näiden ihmisten seksiseikkailuna. Rakkauteen kelpaisi huonommallakin habituksella, mutta silkan intohimon kohteen pitäisi pystyä parempaan. Olen vieläkin lihava, mulla on joidenkin kanssa jo vittu vuoden ollut joka tapaamisella samat alusvaatteet, ja tulen koko ajan katkerammaksi ja vihasemmaksi ämmäksi. 

Vaikka voihan sitä katsoa valoisammaltakin kantilta. Ilmeisesti minussa on seksuaalisesti jotain tosissaan tenhoavaa, koska ulkonäön tai persoonan takia minua ei ainakaan kukaan himoitse. 


Eilen olin hilkulla saada tarpeekseni. Olin siinä käsityksessä, että karhu tulisi päiväksi tänne. Aivan varma en ollut, koska asiaa ei oltu myöhemmin varmistettu, muttei toisaalta evättykään. Enpä silti kehdannut kysyä jotten olisi kuulostanut vaativalta, vaan tuumin, että samapa minun on laittautua valmiiksi ja se tulee sitten jos tulee. Harmi vain, etten satu olemaan sitä huoletonta tyyppiä, joka olisi voinutkin vain viettää päiväänsä tavalliseen tapaan ja summerin soidessa seitinohuesti hämmästyä: "Ai sä tulit!"

En aivan. 

Minä makasin neuroottisesti puunatussa kämpässä (ei liian siistissä ettei se luule että olisin sitä varten siivonnut vaikka olin), laittamattomana niin kuin se tykkää (tiedättekö te miten paljon aikaa vie tehdä ittensä hyvännäköiseksi laittautumatta) ja vilkuilin kelloa, kunnes oli se aika kun se tavallisesti tulee. Kunnes oli se aika, jolloin se olisi vähän myöhässä, muttei vielä niin paljon että se olisi erikseen ilmoittanut. Kunnes oli se aika, kun sen oli jo liian myöhä olla myöhässä ilmoittamatta, mutta toisaalta liian aikaista todeta, ettei se olisi tulossa ollenkaan (olisihan joku palaveri voinut vaan venähtää). Kellon käydessä kävi harvinaisen selväksi, miten typerä koko tilanne oli. Alkoi itkettää, muttei vielä voinut itkeä, jottei näyttäisi itkettyneeltä jos se sitten tulisikin. Kahlasin ne tunnit hammasta purren ja lopulta luovutin, päätin käyttää koiran ulkona ja romahtaa sen jälkeen. Niin kuin vain elävät voi

Sitten, tietysti sitten. Viesti, se olisi parin tunnin päästä täällä. 

Se oli käytännöllisestikin katsoen liian myöhään, en olisi enää kotona yksin. Se oli helkkaristi liian myöhään siihen nähden, miten paskaksi olin ehtinyt mennä ja miten valtavaksi idiootiksi itseni tuntea. Siinä vaiheessa oli monta hyvää vaihtoehtoa mitä tehdä. Ohitin ne kaikki, ja käytin kaiken kapasiteettini juonia lapselle muuta tekemistä. Otin karhun vastaan juuri niin kuin olin aikonutkin ottaa: Hymyilevänä, haluavana ja absoluuttisen vaiti siitä, että minulla olisi missään vaiheessa ollut tunteita, jotka saattaisivat edellyttää siltä mitään toimenpiteitä. Että esimerkiksi sovittaisiin etukäteen milloin se on tulossa. 


Meillä oli yhtä upeaa seksiä kuin aina ennenkin, kosketusta ja nautintoa kaikin mahdollisin tavoin, ja tietenkin antaumuksellista anaaliseksiä. Karhu laukesi ensin takaapäin päälleni niin että hiuksiin asti lensi pisaroita. Hetken helliteltyä se nai minua seinää vasten ja tuli peppuuni, sperma valui sisäreisille. Sitten suihkuun minkä jälkeen sen piti tietysti kiireesti mennä, koska oli jo myöhässä muualta. Vakuutin ettei haittaa, nauroin ääneen ajatukselle että haittaisi. Pistin perään sen itsetuntoa hivelevän viestin siitä, miten nussitulta minun peppuni tuntui. 

Jumalauta...! Uloskirjoitettuna näen, ettei homma ollut mitenkään pikkuisen pielessä, vaan aivan absurdilla tavalla päin vittuja ja helvettejä. Eikä missään nimessä niin, että karhu kohtelisi minua huonosti. Itsehän minä tässä itseäni pataan pistän ja oikein huolella. Mutta minkä ihmeen takia? En ole rakastunut karhuun, mikä on yhä itsestänikin vähän outoa huomioiden miten ihana se on, mutta en vain ole. Kuten todettua, se ei myöskään ole ainoa oljenkorteni hyvään ja helppoon seksiin. Välitän siitä, totta kai, mutta tiedostan etten satuttaisi sitä jos haluaisin lopettaa: se ymmärtäisi täysin. Ei ole mitään syytä sääliä sen tunteita. 

Miksi en sitten sääli omiani? Mistä näitä pelkän seksin Tinder-miehiä vaan lappaa tulemaan vaikken ole koskaan halunnut ensimmäistäkään? Niin kuin jotain saamarin postimyyntivitamiineja tai sukkapaketteja, joista ei pääse koskaan jos erehtyy kerran heikkona hetkenä huolimaan. 

Haluaisin peruuttaa tilaukseni, kiitos. 

xxx

18.3.2021

Tämä merkintä jäi taannoin julkaisematta, koska en halunnut vaikuttaa totaalisen pateettiselta. Totta puhuakseni tismalleen sitä olen taas viime kuukaudet ollut. Mutta, klassinen mutta: nyt tuntuu helvetisti paremmalta. Aika upealta oikeastaan, vaikka vielä alkuviikosta olin maani myynyt. Olenko muistanut mainita, että uusin diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö? 😅

Tinder-miehen ja sen kaverin kanssa juttu kävi entistäkin mielenkiintoisemmaksi. Käytettävyyden vuoksi niille on keksittävä kunnolliset peitenimet, joten olkoon Tinder-mies vastedes tindermies ja sen kaveri susi. Yhtenä viikonloppuna käväisin niiden kanssa yksillä. En ala valehtelemaan etteikö tilanne olisi ollut kiihottava ja naiseuttani imarteleva, olla niiden kahden kanssa sillä tavalla julkisesti tapahtuneen jälkeen. Jälleen meillä käytti suden kanssa juttu aivan erityisen hyvin, tindermies on luonnostaan hiljaisempi. Mulla mennee polovet veteliksi siitä miten susi puhhuu, mieki alan puhua erillain. Sillain ko olen ennen puhunu, niinkö mie puhhuin ennenko tulin tänne eikä jääny ko jottain pikku palasia jokka välillä naurattaa muita. 

Kun tindermies meni käymään vessassa, meille jäi tilaisuus jutella hetki kaksin. Hieman hankalana susi esitti, josko meillä voisi joskus olla tapaamisia ihan keskenämmekin. Se on tahollaan naimisissa, eikä ole ilmeisesti aiemmin syrjähyppäillyt, mutta nyttemmin sen vaimollakin on ollut muita suhteita. Ja kuinka ollakaan, minä olin jälleen aivan all in. Ehkä vähän liiankin innolla, koska siitä ei ole sittemmin kuulunut mitään. Muttei siitä ollut kuullut aiemminkaan vaikka olin sangen selkeästi sanoittanut kiinnostukseni, joten en ole hirveän huolissani. Kuuluu siitä vielä joku kerta. 

Sinänsä sääli, ettei meidän Ménage à trois:mme selvästikään voi saada jatkoa, sillä tindermies on osoittanut lopulta mustasukkaisuuden merkkejä molemmilla kolminkohtaamisillamme. Parempi piettää hommat nätisti erillään, jos niikseen tulee. 

Mutta että näin. Taas painellaan talla pohjassa väärään suuntaan, muttei se tällä hetkellä tunnu pahalta. Päinvastoin. Minä lauloin mennessäni, niin kuin vain elävät voi.


"Kaunis Marjaana polkee jälleen

ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.

Kaunis Marjaana sulkee silmät

aina on joku joka ottaa vastaan."


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Säkenöivää seksiä, nukkuvaa elämää

Tässä minä taas istun silmät seljällään ja ihmettelen, miten paljon aikoja voi kulua ilman että oikein huomaakaan. 

Luulin, että olisin jo selättänyt kolmenkympin kriisini, mutta voi veljet NYT se vasta todella on talossa, jättimäisine kultakelloineen ja persvako puoliksi paistaen. Ihan tällain neutraalina kannanottona vailla ranneveriä ja itsesääliä, olen elämääni lopen kyllästynyt. Siinä ei ole montaakaan elementtiä, josta varsinaisesti pitäisin sillä tolalla kuin se on, huolimatta siitä miten kovasti yritän pyristellä.

Onneksi seksuaalielämässä on ollut monia valopilkkuja. Silti, vaikka viime yön unettomuuttani pelasin Tinderin oikeasti läpi, ilman voittoja. Se kieltämättä kirvoittaa jo pientä itsesääliä pintaan. 

Jokin aika sitten kävin pitkästä aikaa jätin luona. Seksi oli ihan yhtä häiriintynyttä kuin aina ennenkin. Jätti pakotti minut katsomaan kasvojaan peilin kautta, samalla kun rääkkäsi minua ja persettäni, ja se näky tatuoitui verkkokalvoilleni. Entäpä tämä sitten, kuunnelkaapa: Se laittoi minut pitämään leukani alla teepannua, samalla kun kusi suuhuni. Näin ollen kaiken mitä en saanut niellyksi, mikä oli oikeastaan kaikki ylipäätään koska pitkän ajan jälkeen minua todella inhotti, se kaatoi sisälleni anaalilevittimen avulla. Sitten jätti ojensi wandini ja runkkasin itselleni orgasmin sen katsellessa, ääriäni myöten täynnä sen virtsaa. 

Teki aivan valtavan hyvää olla taas piestävänä ja käytettynä. Alkaen siitä kun astuin ovesta ja jätti painoi minut käsi kurkullani sitä vasten, muristen mitä kaikkea kauheaa aikoi minulle tehdä. Päättyen niihin kauhun hetkiin kun olin jo niin arka, että tosissani rukoilin ettei se enää koska en kestäisi, ja silti se työntyi sisälleni. Tivasi, missä jätin kyrpä on, ja kun en olisi saanut sanotuksi, survaisi itsensä syvemmälle. Sinne, tytön pyllyyn, kuten oli parkaistava ettei se satuttaisi minua. Sitten se teki meille järkyttävän hyvää ruokaa ja katsottiin lähekkäin Netflixiä. Ihanaa. 


Oli myös kohtaaminen varsinaisen keijukaisen kanssa. En ole ikinä nauranut yhtä paljon ja kovaa session aikana, eikä ole aikoihin myöskään sattunut sillä tavalla, herranjumala miten kipeää oikeasti teki. Sen kynnet oli veitsenterävät ja se löi paljain käsinkin naurettavan kovaa, puri kymmeniä kymmeniä kertoja ja laski ne, mikä sai sen tuntumaan kaksin verroin kamalalta pelätessä, kun tiesi miten kauan se vielä jatkuisi. Kova kipu ja toisaalta meidän mahdottoman luonteva tapamme ylipäätään olla yhdessä, kuin olisimme tunteneet jo kauan, teki tepposensa aivokemiassani ja purkautui hysteerisenä räkänauruna samaan aikaan kun kärsin ja kärvistelin. 

Karhun kanssa tapaillaan edelleen, vaikka yhteydenpito on huomattavasti harvempaa. Seksi sen kanssa on seinähullua. Tarkoitan, ettei siinä ole tolkun häivää, miten hyvältä tuntuu vain koskea toista. Hurjaa haluta jotakuta sillä tavalla kuin haluan sitä, ilman mitään kivun tai hallinnan elementtejä. Puhtaasti nautintoon keskittyminen on myös avannut aivan uusia ovia. En olisi esimerkiksi uskonut, että tissiorgasmit olisivat minulle mahdollisia, mutta näemmä olin raskaasti väärässä. 

Se vika karhussa on, että se on yksinkertaisesti täydellinen mies. Eikä tämä ole tunneperusteinen lausunto, en ole siihen rakastunut, se vain on  kylmä fakta. Sinä päivänä kun karhu on luotu, on viehättävien ominaisuuksien karkkikaupasta lapettu joka ainoasta laarista kelpo kauhallinen. Mikä parasta, se ei itse tajua sitä ollenkaan, vaan on kaiken hyvän päälle vielä vaatimatonkin, ilman että sen itsevarmuus kuitenkaan järkkyy. Muutenkin sen maanläheisyys on seksuaalisesti uskomattoman vapauttavaa. Sen kanssa voi huoletta naida kuukautisten red room -vaiheessa, eikä tunnu pätkääkään nololta jos anaaliseksi menee sotkuiseksi. Se ei vain piittaa sellaisista asioista. Hauskaa on sekin, ettei karhu pidä meikistä, siis ollenkaan. On aika ihana tunne tietää, että se tykkää minun kasvoistani eniten, kun en ole tehnyt niille yhtään mitään ollakseni kauniimpi. 

Huomaankin alkaneeni verrata kaikkia kandidaatteja karhuun, ja ikävä kyllä se vaikuttaisi olevan voittamaton kaikilla osa-alueilla. Kuka tahansa uusi kaveri on siihen verrattuna täysi meh, eikä minun kiinnostukseni kylkeään viitsi kääntää saati herätä. Yhden Tinder-miehen joka tapauksessa tapasin viime viikonloppuna. Se oli kivaa, seksi ja läheisyys ihanaa. Muttei se vaan... Ei se vaan. 

Kaikesta hyvästä seksistä huolimatta olen ensimmäistä kertaa elämässäni turhautunut seuranhakuun, jos tätä minun hommaani sellaiseksi voi suhteellisessa passiivisuudessaan sanoa. Joku sanoisi, että kenties siitä se kenkä puristaakin, mutta en oikein tiedä. Vaikuttaa vain siltä, että kaikilla kiehtovilla ihmisillä on täysin toisenlaiset odotukset suhteelta kuin minulla. Polyhenkisillä on jo primäärinsä, monoilla joko liian painavat toiveet perheestä ja loppuelämästä tai sitten pelkkä kädenlämpöinen kevyt tapailu mielessä, vaikkei silkka seksi olisikaan. 

Kuinka vaikeaa voi olla löytää joku jonka kanssa rakastaa kuin hullupäiset, ilman että tarvitsee koko elämäänsä ripustaa toisen varaan? 

torstai 3. joulukuuta 2020

Jälkipyykki puhtaaksi.

En ole saanut kirjoitettua, vaikka olisi ollut aiheitakin. Joka kerta kun edes ajattelen kirjoittavani, nousee sama seinä eteen, enkä tunnu pääsevän sen ohi. Ei varsinaisesti tee mieli enää kirjoittaa siitä, mutta niin kauan kuin en asiasta mitään sano, en tunnu pystyvän luontevasti kirjoittamaan mitään muutakaan. 

Kirjoitin jokin aika sitten kolumnin, josta nousi suunnattomin paskamyrsky jonka keskiöön olen joutunut. Eipä niin, ettenkö olisi tiennyt odottaa voimakkaita aaltoja, voimakkaaksi olin impaktin tarkoittanutkin. Aluksi kaikki menikin jokseenkin tavanomaisen kaavan mukaan, siten miten BDSM-baarissa yleensäkin menee kun kuka tahansa suunsa aukaisee tyttöihin/naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Arvelin pärjääväni niitten samojen iänikuisten kavereitten kanssa siinä missä ennenkin on pärjätty, on niitten kans sen verran tullu jumpattua.

Tiiättekö, tällä kertaa minä en pärjänny. Tällä kertaa meni liian pitkälle. En ole ikinä kokenut noin laajamittaista, aggressiivista ja persoonaani revittelevää hyökkäystä, vaikka aroista aiheista olen kirjoittanut aiemminkin ja tietty määrä lokaa on jokseenkin vakio. Nyt homma repesi minusta aivan käsittämättömäksi noitavainoksi. Valkeni totisesti, ettei kyse ole vain muutaman mäntin kyvyttömyydestä ilmaista mielipiteensä asiallisesti, mistään mielipiteistä kyse missään vaiheessa ollutkaan. Ydinviesti tuli harvinaisen selväksi ja yhden profeetan vaiettua seuraavan suusta: Ole huora hiljaa. Häirintää ja tietoista pyrkimystä häpäistä ja vaientaa.

Pahimmalta tuntui, etten koe saaneeni apua kun sitä tarvitsin ja pyysin. Päinvastoin, ylläpidon taholta tunsin tulleeni tuomituksi osana samaa kinastelevaa kakaralaumaa kuin kiusaajani. Käännyin monta kertaa ylläpidon puoleen, muun muassa raportoiden todella törkeitä minun persoonaani ruotivia kommentteja ja kertoen kokevani tiettyjen ihmisten käytöksen ihan oikeasti ahdistavana. Paljon asiattomuuksia toki siivottiinkin, mutta monta suoraa solvausta ja jopa uhkaavaksi kokemiani kommentteja sivuutettiin. Kirjoitettiin kolumni siitä miten pitäisi puolin ja toisin osata olla nätisti ja annettiin parin viikon porttikielto kinastelusta foorumilla minullekin.

Porttikielto olikin täysin ansaittu. Todenmukaisempi ja kunnioittavampi syy omaani olisi vain ollut vaikka sitten "psykoottinen käytös". Asiallisten vetoomuksien lisäksi kun lähestyin ylläpitoa sangen kyseenalaisillakin konsultoinneilla, kritisoiden sen päätöksiä myös foorumin puolella melkoisella räiskeellä, enkä taatusti jaksanut pysyä asiallisena niitä tyyppejä kohtaan joiden törkykommentteja ei pyynnöistä huolimatta ylläpito poistanut. "Kinastelu foorumilla" oli kuitenkin paitsi julkinen nöyryytys, myös alleviivaus, vilkkuvat neonvalot ja fanfaarit sille, ettei sivustolla tapahtuvaa verkkohäirintää tällä hetkellä tunnisteta ilmiönä saati oteta vakavasti. Myönnän tulisimmillani ottaneeni asian jokseenkin henkilökohtaisesti, ja arvottaneeni hetkellisesti koko korporaation alimpaan maanrakoon kun tällaisen paskan antavat sormiensa välistä valua. Hävettää, ja olen pahoillani omasta puolestani. Tismalleen sitä sokeaa ja toisälyistä herravihaa, jota päättäjät kautta maailman ja historian ovat saaneet täysi laidallisen tekivätpä tai jättivät tekemättä. Ja olin tympeä monelle muullekin, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän ansaitusti. 

Yhtä kaikki, koska ylläpidon linjaus on mikä on, minä en koe BDSM-baaria enää turvalliseksi enkä kannatettavaksi keskusteluympäristöksi. En valitettavasti tahdo näin ollen sinne enää tekstejä tuottaa. Ei mitään henkilökohtaista kaunaa, on vain liian eriävät näkemykset siitä miten ongelmaan pitäisi suhtautua. Uhkasin tietysti painelevani kokonaan pihalle karmit kaulassa, mutta hoksasin että helvetti, multa saattaa joku kähveltää rakastamani nikin jos lähden kokonaan. Siispä siellä nimellisesti olen ja käyn pintapuolisesti keskustelunaiheita kurkkimassa. Se joka tapauksessa on liki ainut kontaktini kinkymaailman ilmiöihin, joista yhä olen yhtä kiinnostunut kuin ennenkin, mutta pyrin pitäytymään sekaantumasta sen enempää ainakaan siellä. Täällä blogin puolella sitten jatkossa jos jotain mieleen tulee. 

Noin! Jospa tämä möykky nyt olisi sydämeltäni sen verran että voin siirtyä teksteissäni eteenpäin, tuntematta että olen jättänyt jotain tärkeää sanomatta. 

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Deitti-ilmon takana

Tein BDSM-baariin deitti-ilmon. Ei ollut mikään päähänpisto, olen itse asiassa kirjoittanut tuon tekstin jo monta kuukautta sitten. 

Olen huomannut itsessäni voimakkaan tarpeen olla jonkun oma. Että joku tahtoisi minut sillä tavalla kokonaan, eikä asemani olisi muille suhteille alisteinen. Primäärikumppania se kai käytännössä kysyy. Taikka sitten suhdekuvion pitäisi muulla tavoin olla sellainen, ettei minulle tulisi sekundaarinen olo, tai tunne että olen korvattavissa jollain toisella. En tietenkään kuvittele, että joku tietäisi samoin tein minun olevan se kirkkain valo elämäänsä. Tahdon vain, että olisi edes teoreettiset mahdollisuudet suhteen syvenemiselle.

Ei ole varsinainen jymy-yllätys, ettei yksärilaatikkoni pamahtanut oitis tupaten täyteen. Haku on suhteellisen rankasti rajaava, ja kuinka ollakaan, hyvillä tyypeillä tuppaa jo olemaan suhteensa toisiin hyviin tyyppeihin. Mihin väliin minä siinä sitten sopisin sinisilmäisine päiväunelmineni, voi olla hiukka haastavaa hahmottaa. Jos joku helmi taas sattuisikin olemaan vielä vapaalla jalalla, se melko mahdollisesti kavahtaisi joko minun perhe- tai suhdetilannettani. Ja ette arvaa mitä! Saattaa jopa olla, etten ole vain onnistunut herättämään kenenkään kiinnostusta. 

Mutta olenpahan tehnyt tiettäväksi, että sydämessäni on vielä tilaa. 

On ollut parempi olla. Alkoi loma, ja olen nauttinut pohjoisista leveyksistä täysin siemauksin. Ei tunnu enää haavoitetulta. Asiat on surullisia, totta kai, mutta ei niille vain mahda mitään. Ja toiset asiat on onnellisia, niillä on paljon enemmän väliä. 

Olen jopa taas sisuuntunut siihen pisteeseen, että aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Tällä lomalla huolehdin itsestäni, teen asioita joista nautin, enkä anna itseni valua turruttavaan toimettomuuteen. On ollut helvetin rankka kevät, ei ole yksinkertaisesti ollut voimia nostaa itseäni kun kannattelussakin on ollut kylliksi. Nyt voin kuukauden ajan kanavoida kaiken mahdollisen energiani siihen että jaksaisin paremmin. 

Kaikki järjestyy. 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Hukassa.

Mitäpä se minun seksuaalielämään? No saatananmoista sekoilua totta kai. 

Sekä juno että joonatan on jättäneet minut. Julkisesti sen enempää retostelematta todettakoon, ettei kummankaan kanssa asia mennyt mitenkään mukavasti. En tajua miten niissä niin kävi vaan kävipä kumminkin.

Mutta ei se mitään. (Kyllä se mitään, mutta on pakko nostaa piikit pystyyn jottei vallan luhistuisi.) Karhun kanssa menee mainiosti. Ollaan nähty melkeinpä viikottain, ja aina olen yhtä onnellinen. Se sanoo pieneksi, suukottaa otsalle ja pesee minut, laittaa hoitoainettakin. Panee minua yhtään piittaamatta vaikka minulla on kuukautiset, vetää itsensä ulos ja laukeaa sotkuiselle pillulleni. Sitten me juodaan kahvia ja täytetään ristikkoa. Puhutaan asioista joista me tykätään, ja ollaan samaa mieltä. Hyvät bataattiranskalaiset on hyviä, mutta ne voi mennä karmealla tavalla pieleen. Naantalin kylpylä on ihan paska mutta vanha kaupunki kaunis. Radion rock-kanavilla soi parasta musiikkia, mutta niitä ei voi kuunnella kun ne soittavat aina pelkästään kaikkein kuluneimpia kappaleita. Karhu on niitä ihmisiä, joiden kanssa vain tulee loputtomasti asioita mieleen.

Sitten se lähtee kotiin ja minä jään.

Karhu onkin oikeastaan ainut asia jossa minulla on mikään ankkuri pohjassa. On joitain orastavia kontakteja, mutten tässä kaikessa kaaoksessa saa niihin oikein tartuttua. Siinä ohella joitain toistuvia seksuaalisia kohtaamisia tiettyjen ihmisten kanssa, mutta en tunnu niittenkään langanpätkien päästä saavan otetta. Kaikki on jotenkin niin irrallaan. Kuin katsoisi joen kuljettamia lehtiä rannalta, onko ne niitä samoja vai tuleeko uusia, mistä senkin tietää.


Rintakehä tuntuu vanhalta piirongilta. Sellaiselta, jonka ovet eivät tahdo sovinnolla pysyä kiinni, eivätkä edes sopia karmeihinsa. Täytyy painaa ja pujottaa hakaset huolellisesti säppiin, sitten on nätimpi ja parempi.

Ei tämä kaikki varsinaisesti itsetuntoa hivele. Näemmä minua on ihan hauska penkoa jonkun kuukauden, mutta sen pitemmälle ei kenenkään mielenkiinto pysy yllä. Mukava panna mutta mahdoton rakastua, ja loppuviimein siihen panemiseenkin löytyy kiinnostavampia kavereita. Jo vain, nyt ryvetään tippaakaan kainostelematta ja kursailematta itsesäälissä ja -inhossa todellisella tunteenpalolla. 

En ole ihan varma mitä paraikaa olen tekemässä, mutta selvästikään se ei toimi järin hyvin. 

perjantai 29. toukokuuta 2020

Wanhan ajan vaniljaa

Mä olen ihastunut vaniljamieheen. Dear Eki, mitä teen?

Kaiken kummallisen keskellä päädyin Tinderiin. Onhan siellä kaikenlaista rekkamiestä uusia purkupaikkoja etsimässä (valitan, en keksinyt tuota kuvausta hatustani), mutta yleisesti ottaen yllätyin positiivisesti miten mielenkiintoisia ihmisiä sieltä löytyy.

Aika pian sieltä löytyi mies nimeltä karhu. Täysin epäpervo familyman, turvallinen ja vakaa kuin satavuotias tammi. Ja se on ihana. Hämmennyksekseni minua ei haittaa ollenkaan, ettei se tahdo eikä pystyisikään olemaan mulle julma. Olin alkanut luulla, että tarvitsen sitä välttämättä, mutta meidän olemiseemme se ei vain kuulu eikä sopisikaan.

Jollain hyvin mielenkiintoisella tavalla karhu onnistuu silti täyttämään kinkyjäkin tarpeitani olematta itse millään lailla vinossa. Vähän hassua, miten luontevasti sekin on alkanut puhua minusta hellittelevästi pienenä, ja sellainen siihen nähden olenkin. Meidän välillämme siihen ei vain liity minkäänlaista seksuaalista valta-asetelmaa, se on silkkaa henkilödynamiikkaa. Karhu on peruspersoonaltaan varsinainen caregiver.

Ja arvaattekos yllätystä, seksi on mahtavaa. Viestittely meni nopeasti melko kiihkeäksi, ja halusin sitä aivan järjettömästi siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa tavattiin. Ikinä ei pidä aliarvioiman tasokkaan eroottisen verbaliikan voimaa! Ja tissikuvien tietysti, puolin ja toisin.


Mitä se mahtava seksi sitten on? Päihittämätöntä potenssia ja pitkäkestoista penetraatiota? Nyt kun kerran palataan perusasioiden äärelle, millaista se on se naiminen jonka nautintoarvo kipuaa korkeuksiin, enkä edes hoksaa kaivata saavani selkääni? Pakkohan sen on olla kaikkea enemmän, isommin ja pitempään, mahtaa olla melkonen mustan miehen melakin kaverilla.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta mistään supersankariseksistä ei ole kysymys. Kaikki on täysin tavallista, ja sellaisenaan täysin täydellistä. Karhu on mielettömän seksikäs, sen läheisyys ja kosketus saa minun pään ihan sekaisin. Kun jäimme ensimmäistä kertaa kaksin, olin itselleni täysin epätyypillisesti aloitteellinen. Suorastaan heittäydyin sen syliin katkaisten kahvitteluhetken kasuaalisuuden, en voinut olla menemättä lähelle.

Sen ratkaisevan hetken jälkeen vetovoima ei ole ainakaan mihinkään laantunut. Joka kerta kun näemme, suudelmat ovat jo eteisessä täynnä janoa. Karhu likistää minut itseään vasten ja minä painaudun, ynähtelen mielihyvääni vasten sen suuta. Se silittelee joka puolelta, näkee käsillään ettei minulla ole yöpaitani alla alushousuja. Nuuhkin tuoksuja sen kaulalta, tuoksuja jotka on lapsesta asti olleet mulle tuttuja. Rakkaiden miesten tuoksuja. Puuta, öljyä ja tupakkaa, työn huuhtomaa suolaa ihon pinnalla. Hentoja aavistuksia, niitä pitää osata etsiä, mutta löydän ne joka kerta.

Karhu vie minut muutenkin melkoisille nostalgiatripeille. Ensinnäkin me tosiaan suudellaan paljon. Paljon paljon. Ja ihanasti, pehmeästi mutta himoiten, ilman kieltä. Kun riisumme toisiamme, muistan miltä tuntui silloin kun sitä tapahtui ensimmäisiä kertoja. Huokaista kun toinen riisuu paitansa ja lämpö sen rinnasta pääsee peittämättömänä vasten omaa ihoa, tuntea sen erektio ensin farkkujen, sitten alushousujen läpi, lopulta paljaana kädessään.  Ja kun karhu ohjaa istumaan syliinsä, tulee sisään ja ratsastan yhteisen liikkeen hieroessa klitoristani, muistan prikulleen sen hetken kun se  asento viimeksi tuntui yhtä hyvältä. Olin silloin 15-vuotias. En edes muista milloin viimeksi muutenkaan olen ollut kenenkään päällä, olen ajatellut olevani siihen liian lihava.


Karhun kanssa en tunne painoani. Kun istun hajareisin sen päällä hieroakseni sen kipeitä rintalihaksia, juttelemme mistä vain ja nauruni helähtää sisältä helposti kuin vapaa lintu, tunnen itseni höyhenenkeveäksi. Karhu nostelee ja siirtelee minua tuosta noin vaan, ottaa syliinsä polvelleen istumaan. Suutelee aina vain, samalla kun silittelee kätensä vähä vähältä yöpaitani alle jalkojeni väliin, hyväilee sillä taivaallisella tavalla kuin se tekee. Sillä, joka saa minut laukeamaan hervottomasti vavisten ja sykkien sen kättä vasten, takertumaan kiinni kuin hukkuva.

Viimeksi kun karhu kävi, yksi hetki taltioitu suoralla nauhoituksella pääni pornodatabaseen. Oli enää vähän aikaa, ja vaikka oltiin jo kertaalleen väsähdetty tyystin, halu ehti sylitellessä kiehahtaa uudestaan. Karhu johdatti minut vasten keittiöntasoa ja työntyi sisääni takaapäin. Lähellä orgasmiaan se vetäytyi ulos ja riisui kondomin, alkoi runkata itseään. Sisäinen spermafettarini sekosi täysin kun tajusi mitä pian tapahtuisi. Notkistin selkääni, pyörittelin lantiotani ja tarjosin itseäni odottamisen humalasta huohottaen. Pian lämmin aalto pyyhkäisi yli takapuoleni, valui kohisten ihoni rantaa kastellen sen. Kolme kuumaa pisaraa karhun spermaa särkyi pienenpieneksi lammeksi keittiön kovalle lattialle, ja kun sen näin, minun päähäni räjähti avaruudentyhjyys. Hetkeen ei pienintäkään tietoisuutta mistään muusta kuin niistä kolmesta pisarasta keittiöni lattialla. Että aika kiihottavaa minusta oli se.

Jännittäviä aikoja elämme siis. Piti saatana tämäkin päivä nähdä, kun kirjoitan blogiini tällaista harlekiinia..! Se ei vain tiedättekö tunnu yhtään lällyltä. Päinvastoin, se on helvetin intensiivistä, kovaakin, tai ainakin lujaa. Ja on meillä sentään anaaliseksiä, ettei tämä aivan kerrassaan perusheteronyssyttämiseksi mene, taivas varjelkoon.

Vaikka eipä silläkään mitään väliä olisi. Tykkään tästä, siinä kaikki.