Sivut

tiistai 3. elokuuta 2021

Pikkusisko ja sen veli

Minun nimimerkkini ei liity insesti-fantasioihin. Liittyy Billy Idoliin ja identiteettiini kuopuksena, sekä pikkuisuuteeni, vaikka en vielä nikkiä valitessani varsinaisesti ollutkaan siitä tietoinen. Yhtä kaikki, ei minulla missään tapauksessa ole mitään sisarusfantasioita vastaan. 

Näin jättiä viime viikolla. En ollut edes tajunnut miten kova ikävä minun sitä oli. Totta puhuakseni, en ollut tainnut tajuta miten kova ikävä mulla oli ylipäätään. Kuten jätille nauroinkin, mä en käsitä mihin multa kaikki ihmiset meni. Ihan vasta niitä oli vaikka kuin paljon, ja yhtäkkiä ei ole käytännössä ketään. Periaatteessa on, muttei periaatteet silitä sua (eikä pure). Tyypillisesti se ei haittaa minua, enkä tunnista itsessäni ihon ikävää. Sen perusteella miten hyvin resepti tepsi, olisin silti valmis antamaan diagnoosin että läheisyydenkaipuupa hyvinkin. 

Tyypillisesti olen myöskin enempi sitä sorttia että pannaan ensin ja rupatellaan sitten. Vaikken enää olekaan sellainen sosiopatti kuin ennen, en edelleenkään ole sangen sulava kuulumistenvaihtaja. Seksuaalinen kontakti on mulle paljon luontevampaa ottaa, eikä sen jälkeen tunnukaan luonnottomalta jutella niitä näitä. Tällä kertaa sekin meni erillain. Ujostutti, mutta tosissani tarvitsin sitä että silti jonkin aikaa vain puhuttiin ja oltiin, ennen kuin mitkään seksuaalis-spatiaaliset partikkelit päästettiin pörräämään. 

Eikä minun tarvinnut pyytää. Se oli sula itsestäänselvyys, vaikkei se tarkemmin ottaen ollenkaan ole. Ei vaikka olin viestitellessä tehnyt selväksi, miten uupuneessa ja turhautuneessa mielentilassa satuin olemaan. Joku toinen olisi tuumannut, että tukistetaanpa tuo tuittuilu pois heti alkuunsa. Joku toinen kerta se olisi toiminutkin. Mutta jätti ymmärsi ettei nyt, ja ihan yhtä lailla se näki kun taas oli nyt. Kun päivitys oli latautunut ja olin uudelleenkäynnistämistä vailla valmis. Se istui sängyn laidalla ja otti minut halaukseen, polvilleni jalkojensa väliin, ja sitten alkoi sinkoilla. 

Jätistä pääsi matalaa murinaa, minusta pieniä ynähdyksiä. Olin jo siinä kiinni, mutta painauduin vielä lähemmäs. Se ei satuttanut vaan piteli yhä pehmeästi, kuitenkin paljon lujemmin. Minä kutistuin pisaroiksi ja jätti kasvoi valtamereksi. 

Se kertoi ajatelleensa, että voitaisiin leikkiä pientä roolileikkiä. Jotain insestistä. Sitten jätti kysyi, kuka niitä pahoja asioita tekisi. Automaattinen vastaus oli isi, mutta se tuntui heti väärältä. Painoin kasvoni jätin vatsaa vasten ja tunnustelin millainen se mulle on, millaista yhteenkuuluvuutta siihen koen, ja se sana oli siinä heti. Mutta en minä kehdannut sitä sanoa. Mikä onni että jätin ensimmäinen arvaus osui oikeaan.

"Olisko se isoveli?"

Jätti teki aika arvostettavan peliliikkeen ja varmisti, ettei mulle oikeasti ole tapahtunut sellaisia asioita, koska se nyt olisi edellyttänyt aika paljon enemmän esipesua. Sen jälkeen pohjustus olikin helppo ja lyhyt. Pikkusisko olisi menossa nukkumaan kun vanhemmat ovat poissa, ja isoveli tulisi tekemään mitä on halunnut tehdä. Se tietäisi, että siskolla on tänään alkaneet ensimmäiset kuukautiset ja se olisi iso tyttö nyt. 

Koko tämä "kokeiltaisko roolileikkiä ja miten se tehdään" -keskustelu käytiin parissa minuutissa. Se ei tuntunut hetkeäkään miltään irralliselta kartanpiirtämiseltä, vaan se oli ikään kuin jo sisällä siinä mitä meillä ennestään on ollut, uusi tulokulma vain. Siksi se ei tuntunut pätkääkään päälleliimatulta eikä näyttelemiseltä. Se oli leikkiä.  Eikä itse asiassa ole olemassakaan mitään niin totta kuin leikki on, koska se tekee todellisuutta mistä ikinä hyvänsä. 

Käperryin peiton alle kuin nukkuisin. Kuulin jätin tulevan huoneeseen, ja se asettui makuulle taakseni ihan lähelle. Kosketti takapuoltani, painoi suunsa korvaani vasten ja alkoi tiputella sinne rumia sanoja. Havahduin mutten täysin herännyt, yritin vetäytyä kauemmas. Rooli oli äärimmäisen luonteva ja helppo, melkein kuin minä muutenkin, mutta se antoi silti erilaista liikkumavaraa. Oli järjettömän kiihottavaa ja vapauttavaa saada tapella vastaan. Pehmeästi, ei mitään primal playta, mutta kuitenkin pyristellä pois, yrittää estää toista koskemasta, kieltää... ja lopulta luovuttaa. 


Aika hauskaa miten erillä tavalla kiihottavaa pienistäkin asioista tuli. Niin kuin suuteleminen. Jätti kiristi pyytämään että se suutelisi minua, ja sai jestas sentään pussaamisen tuntumaan aivan sikamaisen perverssiltä ajatukselta. Niin hurjalta, että "vai otatko ennemmin isoveljen kyrvän perseeseen" oli oikeasti aika brainer. Samalla tavalla se painosti ottamaan sen suuhunsa... ja raiskasi minun perseen lopulta silti ("mutta sä lupasit...!" ei auttanu yhtään). Vaikka olin arka ja aika peloissani, se työnsi vielä sen jälkeen peppuni täyteen valtavia jätinsormiaan. Neljä, miten se voi saada sinne neljä, uhkasi jonain päivänä laittavansa koko nyrkin. Komensi laukeamaan. Orgasmi tuli pitkän tauon jälkeen yllättävän nopeasti, varsinkin kun makasin selälläni kasvot jättiin päin enkä päässyt piiloon. 

Heti kun olin lauennut mielestäni kerralla tyhjiin, jätti käski tulla uudestaan. Ensireaktioni oli, että sen on täytynyt tulla hulluksi, en missään tapauksessa pystyisi enkä kestäisi. Mutta se ei jättänyt hirveästi vaihtoehtoja vaan oli täysin varma asiastaan, että juttu oli yksinkertaisesti sillä tavalla että tulisin koska se sanoo niin. Ja sillä tavalla se oli, eikä se loppujen lopuksi ollut edes hankalaa. Tulinkin sitten sillä mielin, että lähti toisesta korvasta hetkeksi kuulo. 

Oli ihan sairaan kivaa! Mennään heti uudestaan -tavalla kivaa. Ja tosi erilaista, käytiin kokonaan uusissa pimeyksissä. Otettiin leikkiimme eri ei kun ennen, ja siinä samalla uusi tunne: inho. Tietysti isoveljen nussimaksi tuleminen on sairasta ja väärin, mikä sinänsä ei ole mitään uutta meille. Mutta se on myös ja ensisijaisesti ällöä. Pikkusisko ei halua että isoveli koskee siihen, koska se on inhottavaa

Luulen, että siksi molemmille tuli myös tarve selkeästi sulkea asia jo leikin sisällä, mitä ei ennen ole tapahtunut. On riittänyt että kumpikin tietää, ettei mikään niistä kauheuksista päde session ulkopuolella. Nyt mulle itsellenikin tuli olo, että jos tämä menee yhtään pitemmälle, se ei ole enää hauskaa. Tismalleen samaan aikaan jätti alkoi ohjata tilannetta siihen suuntaan, että pikkusiskokin alkaisi kuitenkin haluta ja nauttia, vaikka se kauhistuttaisi ja hävettäisi sitä. Ja tadaa, kun isoveli vei minulta neitsyyden pillustakin, tuntui ennennäkemättömän hyvältä vain tuntea sen kyrpä sisälläni. Toki siinä suunnanvaihdoksessa olikin oma aspektinsa myös turmeltumisella: onhan se vain aivan superkiihottavaa että isoveli saa pienen siskonsa haluamaan sitä. 

Huomaa että leikki meni mieleen melkoisella voimalla, koska näin todella intensiivisiä unia. Ensin uneksin jätin kosketuksesta ja havahduin orgasmiin, sitten näin painajaista jossa pahoitin sen mielen ja heräsin kyynelissä. 


Aamulla jätti vielä pieksi minut. Oli ihan kamalaa, sattu tosi paljon. Rakastan sitä kun se ei lopeta vaikka haluan ja rukoilen. Käskee vain hengittää ja jatkaa, koska tietää että kestän vielä. Ja minä kestän, koska luotan siihen että se tietää. 

En varmaan ikinä lakkaa ällistelemästä miten on edes mahdollista löytää joku, jonka kanssa jakaa ja toteuttaa näin kieroutuneita fantasioita. Ja että se tuntuu vieläpä maailman helpoimmalta asialta. Jätti osaa lukea minua täydellisesti, erottaa vikinät ja ynähtelyt toisistaan, eikä mun puolestani tarvi ikinä ihmetellä mitä se multa haluaa. Me yksinkertaisesti tajutaan toisiamme. Tällasenki leikin vois toteuttaa hirmu monella eri tavalla, mutta me oltiin heti samalla sivulla. Kun jätti puhui kauheitaan, se sanoi prikulleen niitä asioita jotka kiihottivat minuakin eniten koko skenaariossa. Hirvittäviä juttuja, sitä kaveria ei kuulkaa paljon ujostuta. 

Olen käsittämättömän onnellinen, että ollaan tällasia paatuneita pervoja molemmat. Jätin kanssa voi oikeasti tapahtua mitä tahansa, ja olen silti turvassa aina. 

Isoveli pitää susta huolta. 

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Tuntematon maa: näkökulmia kinkyyteen

Tättärää! Täältä tulee jotain, mistä olen lapsellisen innoissani: uudistunut Tuntematon maa, verkkolehti kinkystä elämäntavasta. 


Tätähän on puuhasteltu jo viime vuoden lopulta, mutta erinäisistä, enimmäkseen saamattomuuteen liittyvistä syistä aikaansaannos näkee päivänvalon vasta nyt. Älkäämme surko sitä, keskittykäämme siihen miten mahtihomma tästä vielä voikaan lähteä lentoon!

Mutta se ei onnistu ilman teitä muita. Jotta lehdestä tulisi juuri niin upea ja tärkeä kuin potentiaalia on, sen sisällön on rakennuttava yhteisöllisesti. Siispä jos Sinulla on minkäänlaista kiinnostusta tehdä tekstejä tai julkaista kuvia sivustolla, ota ihmeessä yhteyttä 💜 (toimitus@tuntematonmaa.net)

Näen Tuntemattoman maan paitsi mahdollisuutena taltioida kinkykulttuuria ja herättää keskustelua, myös tilaisuutena tehdä kinkyyttä näkyväksi osana ihan tavallisten ihmisten elämää ja identiteettiä. Ei minään mitä pitäisi peitellä tai hävetä, ei minään mikä oikeuttaisi syrjintää millään elämän osa-alueella. 

Kyllä vain, ikuisena idealistina uskon että tällä on oikeasti merkitystä. Eikä yksikään hapannaama mahda sille mitään!

Ikuinen idealisti. Te ette edes tiedä millainen merkitys sillä on mulle, että olen löytänyt sen kaverin kätköistäni taas. Olo on vähintään yhtä inkarnoitunut kuin Tuntemattomalla maalla itsessään. Viimeiset pari viikkoa olen takonut tekstiä kutakuinkin joka hetki kun olen kerennyt istumaan alas, sitä vain tulee ja tulee jostain.

Kaikki muukin minun elämässä tuntuu nytkähtäneen eteenpäin, pois roudasta ja ruosteesta. Jos joku kysyisi, vastaisin rehellisesti että se on totta. Minä olen onnellinen. 

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

"Voitasko nähä?"

Tästä blogista uhkaa tulla varsinainen Tinder-päiväkirja Enkä edes käytä sitä mitenkään aktiivisesti! (Sanovat kaikki.)

Otanta on joka tapauksessa riittävän laaja että olen ennättänyt närkästymään usein toistuvasta match-käyttäytymisestä. Muahan ei haittaa yhtään, jos keskustelua ei aloitetakaan, tai se hyvin nopeasti hiipuu: so be it. Mutta voi luoja miten riipivää on, jos jo kättelyssä vastapuoli tahtoo tavata. Hullujako ne on!

Mulle on täysin käsittämätön konsepti, että ne (vitun iänikuset) kemiat suvaitsisivat ilmaantua vasta tavattaessa, eikä toisesta voisi muodostaa kunnollista käsitystä pelkän kirjoittelun perusteella. Pelkän ja kirjoittelun...! Millaista rienausta kirjallista itseilmaisua kohtaan. Itsehän uskon vakaasti, ettei toisen sieluun millään muulla tavalla käsiksi pääsekään. Puhua voi mitä tahansa, mutta kirjoittaapa ei pystykään, paljastamatta itsestään jotain mitä ei kahvikupin äärellä näe. 

Tyypillisesti ihastunkin viestien perusteella jo ennen ensimmäistä tapaamista, jota ei itse asiassa todennäköisesti tule jollen ole jo päätä pahkaa pihkassa. Mitä järkeä siinä olisi, jos toinen ei tekstitse saa sulatettua sen verran itsestään että pitäisin sitä kiehtovana. Eikä kirjoittamisen merkitys minulla hiivu mihinkään edettäessä tutustumisvaiheesta suhteeseen. Mulle se on aivan elimellisen tärkeää, jotta suhteessa säilyisi niin turvallisuuden tunne kuin se (vitun iänikunen) kipinä ja seksuaalinen halukin. Jos sähköistä vuorovaikutusta ei tapahdu muuten kuin naamat tai genitaalit vastakkain, se ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. 

Tavallisesti en tähän ristiriitaan vastakkaista näkymystä edustavien ihmisten kanssa törmää, koska olen jo kauan kuokkinut kiinnostavat tyypit esiin keskustelufoorumilta. Tinder ei todellakaan ole keskustelufoorumi. 

Vähän aikaa sitten tein jotain mitä en yleensä ikinä tee: tykkäsin tyypistä jonka esittelyteksissä ei ollut sanaakaan. Se oli virhe, tietenkin, mutta puolustuksekseni lumouduin kaverin poikkeuksellisen näyttävästä viikinkiparrasta. Viesti vastineeksi pomppasi näytölle välittömästi, ja keskustelun kulku oli kutakuinkin seuraava:

- Moi mis asut? Ajelen täs, nähtäiskö

- No tuota minä tykkään kyllä vähän tutustua ennenko lähen vieraan ihmisen kans mihinkään.

- Ite en tykkää lätistä tääl. 

Ja matchini katosi kuin emätinpuikko toosaan. 

Toinen tapaus alkoi lupaavammin, mielenkiintoisella profiilitekstillä ja kunnioittavalla lähestymisellä. Mahdollinen tapaaminen vilahti varhaisissa puheissa, mutta ymmärrystä riitti kun tapani mukaan ilmoitin, ettei sen aika ole ennenkuin olen sulkenut pois murhatuksi tulemisen todennäköisyyden. Keskustelu jäi kuitenkin hyvin pinnalliseksi, enkä saanut tyypistä oikein minkäänlaista otetta. Niin ikään en saanut mahdollisuutta esitellä omia hurmaavia puoliani, mikä nyt on silkkaa haaskausta. Tästä huolimatta palattiin toivottavasti jo ajankohtaiseen ensitapaamiseen, jolloinka sanoin suoraan ettei tästä vieläkään ole saanut siihen pohjaa. 

Ja sieltä se taas tuli. Hän ei yleensä juurikaan viestittele, koska kasvotusten kaikki on "niin paljon mielenkiintoisempaa". No kuule jospa koittasit kirjoittaa pikkusen tenhoavammin niin ehkä se tuntuski mielekkäämmältä saatana. 

Ennen olin sikäli taukki, että pidin suorastaan tyhminä ihmisiä joiden kirjallinen itseilmaisu on onnetonta. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että ihmiset ovat tässäkin erilaisia, ja paskastikaan kirjoittavan  älynlahjoissa ei välttämättä ole minkään maailman puutteita. Mutta minun ymmärrys loppuu siihen, jos selvästi osaa kirjoittaa täysin sujuvasti, eikä siltikään siihen suostu, jollei aivan pakko panemisen pitimiksi ole. Asiat ovat näet sillä tavalla, etten minä koe sen enempää seksuaalista kuin romanttistakaan mielenkiintoa ihmisiin, joiden kanssa ei kommunikointi kirjoittamalla käytä. 

Myöskin olen lopen kyllästynyt siihen, että normaali toisiaan kunnioittavan ihmisen välinen seksi sanaillaan joksikin helevetin henkimaailman kohtaamiseksi. Hyvä kun ei kristallilapset pyöri piiriä ympärillä heinäpeltokuvioita polkien samalla kun naida läpsäytellään.  

Note to self: ei enää tyyppejä jotka voitaskonähättelee jo ensimmäisissä viesteissä, eikä missään tapauksessa ihmisiä, jotka viittaavat sanallakaan "henkiseen kohtaamiseen".

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Villi viikko (satoi kasvoille kyyneleitä)

Minulla oli hiljattain viikko, josta sain hyvin kiellettyä mielihyvää. 

Harrastin seksiä neljän eri miehen kanssa. Se on vaikea sanoa niin ettei se kuulosta väärältä, ei minua miellytä kehuskella sillä montako pää(tai esi)nahkaa yhden viikon aikana sain. Minua kiihottaa ajatus, että olin sellainen lutka. Tuskin olisin viitsinyt toteuttaa niistä tapaamista kahta enempää jollei se olisi ajanut minua. Ei sillä etten olisi kiinnostunut kaikista heistä, olen vain hirveän huono haalautumaan yhtään mihinkään tapaamisiin. Kaikki nämä kaverit olivat siis sellaisia joita muutoinkin olen nähnyt, karhu, tindermies, ja kaksi joita en ole vielä nimennyt. 

Toinen näistä kahdesta on Tinderistä hänkin, ihka ensimmäinen matchini, jonka kanssa tavattiin vuosi sitten muttei ole tullut nähtyä uudestaan, vaikka kivaa olikin. Jälleen asioita joita punastuttaa sanoa, mutta imartelee tolkuttomasti, millainen rooli minulla hänen seksuaalisessa heräämisessään kuulostaa olevan. Hän on kertonut pohtineensa olevansa jopa jollain tasolla aseksuaalinen, mutta meidän tapaamisemme jälkeen oivaltaneen, että paikka josta hän halunsa löytää on vain tosi rajallinen. How about that, tyttö joka käännyttää aseksuaalin 😄 (joo joo, tiedän ettei se mene niin, mutta onhan se balsamia itsetunnolle vähän leikitellä ajatuksella). 

Nyt tarjosin hänelle todella mahdollisuuden päästää koiransa irti, ja vastavuoroisesti sain antautua alistumiseeni. Kun se kiinnitti käteni taakse ja nai kurkkuani. Kahlitsi x-asentoon sänkyynsä ja nyhti minusta nautintonsa, löi, sylki ja sitoi silmäni näkemästä. Laukesi kasvoilleni ja hiestä kaulalle liimautuneille hiuksilleni, sanoi ettei ole koskaan ennen tullut kenenkään muun kuin vaimonsa kanssa, vaikken sitä uskoisikaan. Ja minä uskoin, tietenkin, koska tuntuu hyvältä uskoa sellaisia sanoja.

Win-win.

Sitten oli se-mies. Se mies, jonka kanssa jaoin kaikki mahdolliset neitsyyteni, taivas varjelkoon kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Se mies, joka laittaa viestejä joissa haluaa vain minua, joissa ääneni saa sen hulluksi halusta, joissa se ajattelee minua kun panee muita. Uskon, koska ei ole mitään merkitystä onko se totta vai satua joka sana. 

Se pyysi minut yöksi, ja vähän yllätyin moisesta... ystävällisyydestä kai se sana on, kuin ystävä. Laittoi minulle aamupalaakin. Keskusteli kanssani pitkälle yöhön, kirjoista ja musiikista ja siitä miten irrallaan sitä tuntee olevansa. Kuunneltiin Pariisin Kevättä ja minusta pulppusi suunnilleen kaikki sanat mitä minussa on, ja se näytti omansa. Alettiin panemaan jo ennen kuin ulko-ovi oli kokonaan kiinni, lopetettiin ja alettiin uudestaan. Se puri hampaansa rintoihini ja sanoi pikkuhuoraksi, ja minä pyysin näyttämään mitä sellaisille tehdään. Oli aivan fantastinen yö, vaikka tukikättäni särki kaikesta suihinottamisesta. Täytyy tosiaan alkaa tanssia enemmän jotta vähän vahvistuisi. 

Aamulla kävelin kotiin ja itkin. Kiersin sen saaren jonka tunnen niin hyvin, jossa olin joitain vuosia sitten valtavan onnellinen vaikken tajunnut sitä silloin. Soitin Pariisin Kevättä aina vain ja todella kuuntelin. Käännät jokaisen kortin / patoja patoja. Minua on aina vaivannut miksi ne kortit ovat juuri patoja, mikä symboliikka niissä on. Sitten, yhtäkkiä päivänselvänä. Ne on patoja. Pato...ja. 

Minun patoni eivät vielä murtuneet, mutta niistä tihkuu läpi. Eikä minua pelota, odotan sitä. Taon nyrkeilläni vaikkei voimastani mikään vapaudu. Ne railot tulevat siitä, kun uskallan hetkittäin olla niin helvetin hauras. On ollut aikoja jolloin uskalsin koko ajan, eikä mikään silloin pidätellyt minua virtaamasta.

Sillä tavalla tahdon elää, en kivien takana. 

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Säkenöivää seksiä, nukkuvaa elämää

Tässä minä taas istun silmät seljällään ja ihmettelen, miten paljon aikoja voi kulua ilman että oikein huomaakaan. 

Luulin, että olisin jo selättänyt kolmenkympin kriisini, mutta voi veljet NYT se vasta todella on talossa, jättimäisine kultakelloineen ja persvako puoliksi paistaen. Ihan tällain neutraalina kannanottona vailla ranneveriä ja itsesääliä, olen elämääni lopen kyllästynyt. Siinä ei ole montaakaan elementtiä, josta varsinaisesti pitäisin sillä tolalla kuin se on, huolimatta siitä miten kovasti yritän pyristellä.

Onneksi seksuaalielämässä on ollut monia valopilkkuja. Silti, vaikka viime yön unettomuuttani pelasin Tinderin oikeasti läpi, ilman voittoja. Se kieltämättä kirvoittaa jo pientä itsesääliä pintaan. 

Jokin aika sitten kävin pitkästä aikaa jätin luona. Seksi oli ihan yhtä häiriintynyttä kuin aina ennenkin. Jätti pakotti minut katsomaan kasvojaan peilin kautta, samalla kun rääkkäsi minua ja persettäni, ja se näky tatuoitui verkkokalvoilleni. Entäpä tämä sitten, kuunnelkaapa: Se laittoi minut pitämään leukani alla teepannua, samalla kun kusi suuhuni. Näin ollen kaiken mitä en saanut niellyksi, mikä oli oikeastaan kaikki ylipäätään koska pitkän ajan jälkeen minua todella inhotti, se kaatoi sisälleni anaalilevittimen avulla. Sitten jätti ojensi wandini ja runkkasin itselleni orgasmin sen katsellessa, ääriäni myöten täynnä sen virtsaa. 

Teki aivan valtavan hyvää olla taas piestävänä ja käytettynä. Alkaen siitä kun astuin ovesta ja jätti painoi minut käsi kurkullani sitä vasten, muristen mitä kaikkea kauheaa aikoi minulle tehdä. Päättyen niihin kauhun hetkiin kun olin jo niin arka, että tosissani rukoilin ettei se enää koska en kestäisi, ja silti se työntyi sisälleni. Tivasi, missä jätin kyrpä on, ja kun en olisi saanut sanotuksi, survaisi itsensä syvemmälle. Sinne, tytön pyllyyn, kuten oli parkaistava ettei se satuttaisi minua. Sitten se teki meille järkyttävän hyvää ruokaa ja katsottiin lähekkäin Netflixiä. Ihanaa. 


Oli myös kohtaaminen varsinaisen keijukaisen kanssa. En ole ikinä nauranut yhtä paljon ja kovaa session aikana, eikä ole aikoihin myöskään sattunut sillä tavalla, herranjumala miten kipeää oikeasti teki. Sen kynnet oli veitsenterävät ja se löi paljain käsinkin naurettavan kovaa, puri kymmeniä kymmeniä kertoja ja laski ne, mikä sai sen tuntumaan kaksin verroin kamalalta pelätessä, kun tiesi miten kauan se vielä jatkuisi. Kova kipu ja toisaalta meidän mahdottoman luonteva tapamme ylipäätään olla yhdessä, kuin olisimme tunteneet jo kauan, teki tepposensa aivokemiassani ja purkautui hysteerisenä räkänauruna samaan aikaan kun kärsin ja kärvistelin. 

Karhun kanssa tapaillaan edelleen, vaikka yhteydenpito on huomattavasti harvempaa. Seksi sen kanssa on seinähullua. Tarkoitan, ettei siinä ole tolkun häivää, miten hyvältä tuntuu vain koskea toista. Hurjaa haluta jotakuta sillä tavalla kuin haluan sitä, ilman mitään kivun tai hallinnan elementtejä. Puhtaasti nautintoon keskittyminen on myös avannut aivan uusia ovia. En olisi esimerkiksi uskonut, että tissiorgasmit olisivat minulle mahdollisia, mutta näemmä olin raskaasti väärässä. 

Se vika karhussa on, että se on yksinkertaisesti täydellinen mies. Eikä tämä ole tunneperusteinen lausunto, en ole siihen rakastunut, se vain on  kylmä fakta. Sinä päivänä kun karhu on luotu, on viehättävien ominaisuuksien karkkikaupasta lapettu joka ainoasta laarista kelpo kauhallinen. Mikä parasta, se ei itse tajua sitä ollenkaan, vaan on kaiken hyvän päälle vielä vaatimatonkin, ilman että sen itsevarmuus kuitenkaan järkkyy. Muutenkin sen maanläheisyys on seksuaalisesti uskomattoman vapauttavaa. Sen kanssa voi huoletta naida kuukautisten red room -vaiheessa, eikä tunnu pätkääkään nololta jos anaaliseksi menee sotkuiseksi. Se ei vain piittaa sellaisista asioista. Hauskaa on sekin, ettei karhu pidä meikistä, siis ollenkaan. On aika ihana tunne tietää, että se tykkää minun kasvoistani eniten, kun en ole tehnyt niille yhtään mitään ollakseni kauniimpi. 

Huomaankin alkaneeni verrata kaikkia kandidaatteja karhuun, ja ikävä kyllä se vaikuttaisi olevan voittamaton kaikilla osa-alueilla. Kuka tahansa uusi kaveri on siihen verrattuna täysi meh, eikä minun kiinnostukseni kylkeään viitsi kääntää saati herätä. Yhden Tinder-miehen joka tapauksessa tapasin viime viikonloppuna. Se oli kivaa, seksi ja läheisyys ihanaa. Muttei se vaan... Ei se vaan. 

Kaikesta hyvästä seksistä huolimatta olen ensimmäistä kertaa elämässäni turhautunut seuranhakuun, jos tätä minun hommaani sellaiseksi voi suhteellisessa passiivisuudessaan sanoa. Joku sanoisi, että kenties siitä se kenkä puristaakin, mutta en oikein tiedä. Vaikuttaa vain siltä, että kaikilla kiehtovilla ihmisillä on täysin toisenlaiset odotukset suhteelta kuin minulla. Polyhenkisillä on jo primäärinsä, monoilla joko liian painavat toiveet perheestä ja loppuelämästä tai sitten pelkkä kädenlämpöinen kevyt tapailu mielessä, vaikkei silkka seksi olisikaan. 

Kuinka vaikeaa voi olla löytää joku jonka kanssa rakastaa kuin hullupäiset, ilman että tarvitsee koko elämäänsä ripustaa toisen varaan? 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Hukassa.

Mitäpä se minun seksuaalielämään? No saatananmoista sekoilua totta kai. 

Sekä juno että joonatan on jättäneet minut. Julkisesti sen enempää retostelematta todettakoon, ettei kummankaan kanssa asia mennyt mitenkään mukavasti. En tajua miten niissä niin kävi vaan kävipä kumminkin.

Mutta ei se mitään. (Kyllä se mitään, mutta on pakko nostaa piikit pystyyn jottei vallan luhistuisi.) Karhun kanssa menee mainiosti. Ollaan nähty melkeinpä viikottain, ja aina olen yhtä onnellinen. Se sanoo pieneksi, suukottaa otsalle ja pesee minut, laittaa hoitoainettakin. Panee minua yhtään piittaamatta vaikka minulla on kuukautiset, vetää itsensä ulos ja laukeaa sotkuiselle pillulleni. Sitten me juodaan kahvia ja täytetään ristikkoa. Puhutaan asioista joista me tykätään, ja ollaan samaa mieltä. Hyvät bataattiranskalaiset on hyviä, mutta ne voi mennä karmealla tavalla pieleen. Naantalin kylpylä on ihan paska mutta vanha kaupunki kaunis. Radion rock-kanavilla soi parasta musiikkia, mutta niitä ei voi kuunnella kun ne soittavat aina pelkästään kaikkein kuluneimpia kappaleita. Karhu on niitä ihmisiä, joiden kanssa vain tulee loputtomasti asioita mieleen.

Sitten se lähtee kotiin ja minä jään.

Karhu onkin oikeastaan ainut asia jossa minulla on mikään ankkuri pohjassa. On joitain orastavia kontakteja, mutten tässä kaikessa kaaoksessa saa niihin oikein tartuttua. Siinä ohella joitain toistuvia seksuaalisia kohtaamisia tiettyjen ihmisten kanssa, mutta en tunnu niittenkään langanpätkien päästä saavan otetta. Kaikki on jotenkin niin irrallaan. Kuin katsoisi joen kuljettamia lehtiä rannalta, onko ne niitä samoja vai tuleeko uusia, mistä senkin tietää.


Rintakehä tuntuu vanhalta piirongilta. Sellaiselta, jonka ovet eivät tahdo sovinnolla pysyä kiinni, eivätkä edes sopia karmeihinsa. Täytyy painaa ja pujottaa hakaset huolellisesti säppiin, sitten on nätimpi ja parempi.

Ei tämä kaikki varsinaisesti itsetuntoa hivele. Näemmä minua on ihan hauska penkoa jonkun kuukauden, mutta sen pitemmälle ei kenenkään mielenkiinto pysy yllä. Mukava panna mutta mahdoton rakastua, ja loppuviimein siihen panemiseenkin löytyy kiinnostavampia kavereita. Jo vain, nyt ryvetään tippaakaan kainostelematta ja kursailematta itsesäälissä ja -inhossa todellisella tunteenpalolla. 

En ole ihan varma mitä paraikaa olen tekemässä, mutta selvästikään se ei toimi järin hyvin. 

perjantai 29. toukokuuta 2020

Wanhan ajan vaniljaa

Mä olen ihastunut vaniljamieheen. Dear Eki, mitä teen?

Kaiken kummallisen keskellä päädyin Tinderiin. Onhan siellä kaikenlaista rekkamiestä uusia purkupaikkoja etsimässä (valitan, en keksinyt tuota kuvausta hatustani), mutta yleisesti ottaen yllätyin positiivisesti miten mielenkiintoisia ihmisiä sieltä löytyy.

Aika pian sieltä löytyi mies nimeltä karhu. Täysin epäpervo familyman, turvallinen ja vakaa kuin satavuotias tammi. Ja se on ihana. Hämmennyksekseni minua ei haittaa ollenkaan, ettei se tahdo eikä pystyisikään olemaan mulle julma. Olin alkanut luulla, että tarvitsen sitä välttämättä, mutta meidän olemiseemme se ei vain kuulu eikä sopisikaan.

Jollain hyvin mielenkiintoisella tavalla karhu onnistuu silti täyttämään kinkyjäkin tarpeitani olematta itse millään lailla vinossa. Vähän hassua, miten luontevasti sekin on alkanut puhua minusta hellittelevästi pienenä, ja sellainen siihen nähden olenkin. Meidän välillämme siihen ei vain liity minkäänlaista seksuaalista valta-asetelmaa, se on silkkaa henkilödynamiikkaa. Karhu on peruspersoonaltaan varsinainen caregiver.

Ja arvaattekos yllätystä, seksi on mahtavaa. Viestittely meni nopeasti melko kiihkeäksi, ja halusin sitä aivan järjettömästi siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa tavattiin. Ikinä ei pidä aliarvioiman tasokkaan eroottisen verbaliikan voimaa! Ja tissikuvien tietysti, puolin ja toisin.


Mitä se mahtava seksi sitten on? Päihittämätöntä potenssia ja pitkäkestoista penetraatiota? Nyt kun kerran palataan perusasioiden äärelle, millaista se on se naiminen jonka nautintoarvo kipuaa korkeuksiin, enkä edes hoksaa kaivata saavani selkääni? Pakkohan sen on olla kaikkea enemmän, isommin ja pitempään, mahtaa olla melkonen mustan miehen melakin kaverilla.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta mistään supersankariseksistä ei ole kysymys. Kaikki on täysin tavallista, ja sellaisenaan täysin täydellistä. Karhu on mielettömän seksikäs, sen läheisyys ja kosketus saa minun pään ihan sekaisin. Kun jäimme ensimmäistä kertaa kaksin, olin itselleni täysin epätyypillisesti aloitteellinen. Suorastaan heittäydyin sen syliin katkaisten kahvitteluhetken kasuaalisuuden, en voinut olla menemättä lähelle.

Sen ratkaisevan hetken jälkeen vetovoima ei ole ainakaan mihinkään laantunut. Joka kerta kun näemme, suudelmat ovat jo eteisessä täynnä janoa. Karhu likistää minut itseään vasten ja minä painaudun, ynähtelen mielihyvääni vasten sen suuta. Se silittelee joka puolelta, näkee käsillään ettei minulla ole yöpaitani alla alushousuja. Nuuhkin tuoksuja sen kaulalta, tuoksuja jotka on lapsesta asti olleet mulle tuttuja. Rakkaiden miesten tuoksuja. Puuta, öljyä ja tupakkaa, työn huuhtomaa suolaa ihon pinnalla. Hentoja aavistuksia, niitä pitää osata etsiä, mutta löydän ne joka kerta.

Karhu vie minut muutenkin melkoisille nostalgiatripeille. Ensinnäkin me tosiaan suudellaan paljon. Paljon paljon. Ja ihanasti, pehmeästi mutta himoiten, ilman kieltä. Kun riisumme toisiamme, muistan miltä tuntui silloin kun sitä tapahtui ensimmäisiä kertoja. Huokaista kun toinen riisuu paitansa ja lämpö sen rinnasta pääsee peittämättömänä vasten omaa ihoa, tuntea sen erektio ensin farkkujen, sitten alushousujen läpi, lopulta paljaana kädessään.  Ja kun karhu ohjaa istumaan syliinsä, tulee sisään ja ratsastan yhteisen liikkeen hieroessa klitoristani, muistan prikulleen sen hetken kun se  asento viimeksi tuntui yhtä hyvältä. Olin silloin 15-vuotias. En edes muista milloin viimeksi muutenkaan olen ollut kenenkään päällä, olen ajatellut olevani siihen liian lihava.


Karhun kanssa en tunne painoani. Kun istun hajareisin sen päällä hieroakseni sen kipeitä rintalihaksia, juttelemme mistä vain ja nauruni helähtää sisältä helposti kuin vapaa lintu, tunnen itseni höyhenenkeveäksi. Karhu nostelee ja siirtelee minua tuosta noin vaan, ottaa syliinsä polvelleen istumaan. Suutelee aina vain, samalla kun silittelee kätensä vähä vähältä yöpaitani alle jalkojeni väliin, hyväilee sillä taivaallisella tavalla kuin se tekee. Sillä, joka saa minut laukeamaan hervottomasti vavisten ja sykkien sen kättä vasten, takertumaan kiinni kuin hukkuva.

Viimeksi kun karhu kävi, yksi hetki taltioitu suoralla nauhoituksella pääni pornodatabaseen. Oli enää vähän aikaa, ja vaikka oltiin jo kertaalleen väsähdetty tyystin, halu ehti sylitellessä kiehahtaa uudestaan. Karhu johdatti minut vasten keittiöntasoa ja työntyi sisääni takaapäin. Lähellä orgasmiaan se vetäytyi ulos ja riisui kondomin, alkoi runkata itseään. Sisäinen spermafettarini sekosi täysin kun tajusi mitä pian tapahtuisi. Notkistin selkääni, pyörittelin lantiotani ja tarjosin itseäni odottamisen humalasta huohottaen. Pian lämmin aalto pyyhkäisi yli takapuoleni, valui kohisten ihoni rantaa kastellen sen. Kolme kuumaa pisaraa karhun spermaa särkyi pienenpieneksi lammeksi keittiön kovalle lattialle, ja kun sen näin, minun päähäni räjähti avaruudentyhjyys. Hetkeen ei pienintäkään tietoisuutta mistään muusta kuin niistä kolmesta pisarasta keittiöni lattialla. Että aika kiihottavaa minusta oli se.

Jännittäviä aikoja elämme siis. Piti saatana tämäkin päivä nähdä, kun kirjoitan blogiini tällaista harlekiinia..! Se ei vain tiedättekö tunnu yhtään lällyltä. Päinvastoin, se on helvetin intensiivistä, kovaakin, tai ainakin lujaa. Ja on meillä sentään anaaliseksiä, ettei tämä aivan kerrassaan perusheteronyssyttämiseksi mene, taivas varjelkoon.

Vaikka eipä silläkään mitään väliä olisi. Tykkään tästä, siinä kaikki.