Mieltä laajentava miniloma

"Mä aloin just ymmärtää ranskaa!"

"No se taisi sitten olla aika hyvä orgasmi."

Kuten edellisessä merkinnässä kerroin, kävin jätin luona pian uudelleen. Teksti sen sijaan ei taaskaan järin pikaisesti päivänvaloa nähnyt, vaan tapahtumista on vierähtänyt viikkoja. Keskeisimmät kokemukset kirjasin tuoreeltaan, mutta viimeiset lihat luiden ympärille kirjoitan vasta tänään taaksepäin katsoessani. 

. . . 

Tämänkertainen täysihoito alkoi klassisella hartiahieronnalla. Olin onnistunut saamaan niskani tuskalliseen juntturaan, ja jätti halusi helpottaa minun oloa. Mahdollisesti toki myös parantaa käytettävyyttä, mutta sööttiä silti, ei sen olisi tarvinnut. 

Sittenpä olikin pikkusiskon määrä mennä solmimaan hiuksensa saparoille ja peseytymään huolellisesti, varmistaen että olisi valmis isoveljen perversioille. Vaatteita se ei enää tarvitsisi. Vaikka huijasin kyllä vähän ja kietouduin pyyhkeeseen, koska on sentään eri asia ja perin ujostuttavaa kävellä suoraan toisen eteen alastomana. Silti, vaikka tämä olisi nähnyt sinut lukuisia kertoja joka puolelta, sisäpuolta myöten. 

Äkkiähän se pyyhe sai tietysti lähteä. Lähimuisti taisi mennä samaa kyytiä, koska ei mulla taaskaan ole mitään kronologista kokonaiskäsitystä tapahtumista. Testasin, ja koitin heti ensimmäisen session jälkeen palauttaa mieleen sen vaiheet, eikä siitä tullut paljon mitään. Pää alkaa toimia vähän samoin kuin onnettomuustilanteessa: kaikki ei mitenkään voi jäädä mieleen, vaan elämä muuttuu sarjaksi sangen impressioinistisesti toisiinsa yhdistyviä klippejä. Olisi eittämättä metkaa päästä joskus näkemään taltiointi sessiosta, että olisiko se mennyt todellisuudessa lähellekään siten kuin on mieleen piirtynyt. Tosin todennäköisesti se todellisuus näyttäisi melko paljon tylsemmältä, siitä huolimatta että siitä näkisi kaikki likaiset yksityiskohdat. Kaikki tärkeimmät asiat kun tapahtuvat silmien takana. 

Joka tapauksessa, tiedän olleeni pian tyyny vatsani alla kasvot patjaan painaneena ja saparot surkeina, kun isoveli aloitti taas häikäilemättömän hyväksikäytön ja häpäisyn. Muistan sen käskeneen levittää itseäni ja työntäneen kielensä pikkusiskon pyllyreiälle, mikä on yksi nöyryyttävimmistä asioista mitä mulle on ikinä tehty. Tuntuu jopa paljon häpeällisemmältä kuin se, miten isoveli usein käskee minut nuolemaan omaansa ja pilkkaa miten taitava pikku perseennuolija olen. Ja sekin kuitenkin on kohtuullisen kovaa kamaa henkisesti, nuolla parhaansa mukaan vaikka se on hankalaa, painaa kasvonsa niin kiinni ettei pysty hengittämään ja silti vain jatkaa koska toinen käskee ja ilmiselvästi nauttii. Mutta silti, paljon riisuvampaa on joutua itse nuolluksi sieltä, ja asiaa tuntuu vain pahentavan, että se itse asiassa tuntuu fyysisesti aika nautinnolliselta. 

Mitä pyllyyni muutoin tulee, jätti oli sille tällä kertaa vieläkin julmempi. Kun se viimeksi rääkkäsi uhkaamalla työntää leveän lasitapin kokonaan sisään vastoin kärsimystäni, tällä kertaa kidutus tapahtui simppelisti toteuttamalla. Kerta toisensa jälkeen jätti survoi asioita sisääni vaikka rukoilin hädissäni ettei se tekisi sitä, ja vaikka välillä kirjaimellisesti kiljuin kivusta kun se kuitenkin teki. Turhaksi osoittautui hyvin pian se toivo, että harjoittelun myötä reikäni venyttäminen ei sattuisi yhtä paljon. Ihan ensimmäinen tapinlaitto tuntui vielä menevän yllättävän helposti, mutta sen jälkeen jäivät harvaksi hetket, kun ei sattunut silmittömästi, eikä minuun yhtään sen isompia asioita saanut sopimaan kuin ennenkään. Sitä alkaa totisesti arvostaa anaalipornotähtien ammattitaitoa.

Kaikkein kipeintä tekee aina ulosvetäminen, ja sekös isoveljeä huvitti kun tuli huomanneeksi. Perkele kun minusta aina näkee kaiken...! Olin polvillani jätin edessä ja se leikki työnnellen lasitappia hitaasti sisään ja ulos. Siinä vaiheessa viikonloppua olin alkanut pelätä sitä tappia tosissani, ja kun olin nähnyt sen jätin kädessä tämän käskiessä minut polvilleni, olin päätynyt primitiivisten pakohaaveiden jälkeen liki stoalaiseen selviytymistilaan. Koska tiesin lähihetkien tuntemusten painottuvan kipuun ja kärsimykseen, tein kaikkeni sulkeakseni kaikki aistikokemukset ulos. 

Menestys oli lopulta heikko, mutta yritys kovin keskittynyt. Tavallisesti en ole seksin aikana hetkeäkään hiljaa, vaan minusta pääsee koko ajan jotain ääntä, mutta nyt vaikenin. Kun isoveli työnsi tappia sisään eikä kipu ollut kaikkein pahinta, keskityin hiiskahtamatta sulkemaan sen mielestäni pois kaiken muun mukana, olemaan yksinomaan hiljaa enkä mitään muuta tässä maailmassa. Mutta kun veli veti tappia ulospäin, kipu leikkasi välittömästi väkisin läpi, ja minusta pakeni parkaisuja. On/off, hiljaisuus/huuto. Ymmärrän viihdearvon, vaikken varsinaisesti nauttinut esityksestä. Isoveli leikki tuskallani kuin lapsi valonkatkaisijalla, ja vielä ilkkui päälle, miten pikkusiskon reikä oli selvästi tarkoitettukin siihen, että sinne pakotetaan asioita sisään - alkoihan tyttö vinkua vasta heti kun niitä alettiin ottaa pois. 

Kivun hallintaa hiljaisuudella koetin lähes yhtä surkein tuloksin kun jätti hakkasi minua. Välillä kun olin vain ihan hiljaa, kestin vähän kauemmin ja kovempaa, mutta todella vähän. Huomattavasti isomman osan ajasta pyrin paniikissa pakoon. Tunnun viime aikoina kestäneen piiskaamista kovin kehnosti, enkä ole päässyt siihen kipulutkan hurmokseen, jossa pelkät iskut herättävät orgastisia tunteita. Edellisellä kerralla tosin oli melko huumaava yhdistelmä isoveljen hyväillessä liukkaroidulla kädellä samalla kun löi. Kipu oli kipua, tahdoin siitä pois, mutta se käsi. Kun veli liu'utti sitä minua pitkin ja käytti välillä sormia sisällä, alkoi tuntua, että se voisi aivan helposti työntää sinne koko nyrkin, niin vastustusta vailla kehoni tuntui olevan. Melkein kerjäsin sitä tekemään sen, mutta ehkä vielä etäisesti käsitin, ettei kaikki mitä haluissani himoitsen ole oman etuni mukaista.

Koska jätin nyrkit on valtavat. Syntyikin melko dramaattinen vaikutelma, kun se jossain välissä painoi nyrkkinsä poskeani vasten, ja uhkasi vielä jonain päivänä tekevänsä pikkusiskosta oman pienen anaalifistauskäsinukkensa. Kun se nyrkki on herra paratkoon minun naaman kokonen. 

Vastaavasti vaikuttavaa kokoa on jätin kengissä. Mulla ei varsinaisesti ole mitään jalka- tai kenkäfetissiä, mutta jätillä on suuret nahkaiset maihinnoususaappaat, jotka herättävät väkisinkin voimakkaita tuntemuksia. On aina kiihottanut aivan järjettömästi, kun se on pakottanut solmimaan ne jalkaansa, nuolemaan niitä ja kihnuttamaan itseäni niitä vasten. Se miten se tallaa niillä, ja varsinkin miten se potkii...! Töytäisee jalallaan niin että paiskaudun juuri sinne mihin se haluaa. Oikeasti, olisin helvetin tyytyväinen sellaiseenkin sessioon, jossa jätti vain potkisi minua ympäri huonetta eikä mitään muuta. Ei tarvitsisi.

Pikkusiskon ja isoveljen välinen asetelma on tuonut kyseisiin buutseihin vielä lisäboostia. Pikkusiskoa ne kengät todella pelottavat kaikessa vieraudessa ja uhkaavuudessaan, muistuttavat mielikuvista joita ei oikein tavoita, mutta jotka liittyvät jollain lailla aikuisten kauheuksiin. Viime kerralla isoveli sai lisäksi kertakaikkisen neronleimauksen jolla nöyryyttää pikkutytön vihoviimeisiä ytimiä myöten. Paiskottuaan ja tallottuaan aikansa se jätti minut lattialle selälleni makaamaan ja meni hetkeksi pois. Kuulin missä se liikkui ja tajusin mitä se teki, mutten ehtinyt käsittää mitä se aikoi. En ennen kuin se jo tapahtui ja tajunnan räjähtäminen on ainoa mahdollinen metafora kuvaamaan miltä se tuntui.

Isoveli oli kerännyt lattialta kaikki käytetyt kondomit, joita oli siihen mennessä viikonloppua ehtinyt kertyä kokonainen kasa. Se saapasteli viereeni jättiläisenä, ehkä painoi jalallaan pitääkseen paikallaan, ja alkoi tiputella kumeja yksitellen päälleni eri puolelle kehoa. Muistutti, miten suurinta osaa niistä oli käytetty perseeni raiskaamiseen. Se oli sanoinkuvaamattoman törkeästi tehty, ihanimpia asioita ikinä. Tismalleen sen maagisen pisteen ytimessä jossa rumasta tulee kaunista. Mahdotonta muistaa, mutten usko saattaneeni tehdä muuta kuin haukkoa henkeäni äärirajoille kiihottuneessa shokissa. Kun jälkeenpäin olen ajatellut tilannetta, kiihotun luonnollisesti yhtä äkkiä kuin hiirenloukku räpsähtää, mutta alan myös kirjaimellisesti kihistä innosta. Koko juttu oli yksinkertaisesti niin lyömättömästi keksitty että sitä on pakko ihailla. Mulla on maailman paras isoveli 💜

Sen kanssa laukean tavoilla jotka on mulle uusia. Monta kertaa peräkkäin, jos se jatkaa tekemistä minä jatkan tulemista. Muistatteko miten viime merkinnässä mietin, että saattaisin jopa laueta pelkällä penetraatiolla? No sekin tapahtui. Kun isoveli pani takaapäin pilluani minä vain tulin, ja ennen kuin huomasinkaan tulin jo uudestaan. 

Orgasmien myötä tulee monesti myös odottamattomia reaktioita. Varsinkin viime aikoina olen saanut jätin kanssa ennennäkemättömän hervottomia nauruhepuleita, jotka ei välillä tunnu loppuvan ollenkaan. Joskus mua vain naurattaa ilman sen kummempaa syytä, mutta usein se johtuu jostain älyttömästä mieleen putkahtaneesta asiasta. Kerran sain tultuani poikkeuksellisen voimakkaita "sähköiskuja", tiedättehän, sellaisia nykimisiä ja kramppeja raajoissa ja silmäkulmissa. Ristin sen sillä sekunnilla pelikaanimies-orgasmiksi ja olin kuolla nauruun siitä nokkeluudesta. Seuraavalla kerralla olinkin sitten tikahtua entisestään, kun keksin saaneeni naurava kulkuri -orgasmin. Että se niistä eteerisistä venuksista orgasmin aaltojen huuhdottua lanteita, tämä tyttö on toista maata.

Toiseenkin suuntaan se voi mennä. En tiedä mitä siinä kävi, mutta kerran wandillani leikkien isoveljen sylissä, sen sormet suuhuni työnnettynä, samanaikaisesti yökkäsin, laukesin ja purskahdin itkuun. Purskahtaa kuulostaa kyllä vähättelyltä, sellaisella voimalla itku hyökkäsi minusta ulos. En voinut kuin nyyhkyttää ja ulista. Ei minulla mitään hätää ollut, ei pahaa mieltä eikä oloa. Jotain jännää aivokemioissani vain. 

Melkoisia voimia minussa siis jätin kanssa ollessa liikkuu. Yhden erityisen pysäyttävän orgasmini aalloissa mulle valkenikin salamaniskun lailla, miksi orgasmeja ranskaksi kutsutaan pieneksi kuolemaksi. En ole suoraan sanottuna ikinä tajunnut sitä - siinä mihinkään kuolemassa olla, päinvastoin eletään oikein urut auki. Ja sitten kerran se oli yhtäkkiä selvää kuin pläkki. Kaikki pysähtyy. Sydänkin, voisin vaikka vannoa. Jokaiseen hetkeen kätketty odotus jatkuvuudesta pyyhkiytyy pois, on vain ja ainoastaan keho ja mieli kuilun reunalta putoamassa johonkin, jonka syövereillä ei ole määrää eikä rajaa. Kun sieltä palaa todellisuuteen, tuntuu todella kuin aukoisi silmiään käytyään jo kuoleman porteilla.

Vaikka tuntuukin, että me mentiin jätin kanssa melko suoralla solahduksella syvään päähän heti kun alettiin tapailla, on nämä vuodet vieneet vielä aika paljon kauemmas pinnasta. Se ei ole ollut ehkä niin selkeästi havaittavaa muutosta, kun on tosiaan oltu syvällä alun alkaenkin, ja tietysti siksikään kun on nähty harvakseltaan. Mutta kun tällä tavalla taaksepäin miettii, tilanne on elänyt aika merkittävästikin. Juuri esimerkiksi se, miten kehoni reagoi paljon vapaammin. Osansa on toki henkilökohtaisellakin kasvulla, muttei se selitä kaikkea. Mun orgasmit on yhä enemmän tai vähemmän oikukkaita toisten ihmisten kanssa, mutta jätin ne on näemmä hyväksyneet sisäpiiriinsä. Ja yhtä lailla kuin meidän keskinäiset kieroutumamme ovat evolvoituneet, oma kinkyyteni on kypsynyt ja löytänyt kivijalkansa, jonka päälle kaikkea uutta voi rakentua. Se on ollut helpompaa, kun on ollut koko ajan joku jonka kanssa jatkaa tarinaa eteenpäin, sen sijaan että ainoastaan aloittaisi alusta uusien ihmisten kanssa. 

Sitä onkin jo sen verran syvällä kinkykuplassaan, että vaikka toki tietää pitää asioita aikamoisina, ne kategorisoi kuitenkin mielessään asioiksi, joita seksissä voi kaikin mokomin tehdä jos kumpaakin sattuu hotsittamaan. Normaaliksi toiminnaksi. Välillä sitten havahtuu näkemään itsensä ulkopuolisen silmin, ja huomaa todeta, että olihan tuo kieltämättä oikeasti aika perverssiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Esimerkki. Jätti nai minua kurkkuun maatessani wandilla runkaten ja pää alaspäin sängyn reunan yli roikkuen. Samalla jätti rullaili piikkipyörällä kaulallani ja aivan elävästi tuntui kuin se olisi viiltänyt sitä auki. Sepä oli minusta niin valtavan ihanaa, että laukesin uskomattomalla voimalla, korskien kurkkuun valuvaa kuolaa jätin yhä painaessa kyrpäänsä nieluuni. En tiennyt kumpaan olin tukehtumassa mutta henkeä en saanut, mikä voimisti orgasmia entisestään. Ja as usual, se oli meidän mikromaailmassamme koko ajan isoveli joka teki tuon kaiken 12-vuotiaalle pikkusiskolleen. 

Kun jätti pyöräytti minut siitä ottamaan suihin ja nielemään siemenensä, olin ihan todella päissäni omasta verestäni. Ehkä senkin siivittämänä iski kirkas hetki, jotenkin näin mitä oltiin juuri tehty, ja olin tikahtua nauruun. Sieluni silmin kun näin myös vapautuneen jakkupukunaisen, joka drinkin äärellä uskoutuu ystävättärilleen silmät kujeillen kokeilleensa miehensä kanssa "jotain vähän uutta", viitaten tarkempia yksityiskohtia paljastamatta Kaalimadosta sopuhinnalla saatuun Satisfyeriin. Ei niin että siinä olisi yhtään mitään vääränlaista tai vähäpätöisempää, puhutaan vain aivan eri maailman mausteista. Toisille on kutkuttava käänne käyttää seksileluja yhdessä kumppanin kanssa, toiset piristää perus-suikkaria sen lelun lisäksi yhtä aikaa roolileikkimällä pedofiilistä insestiä, roikottamalla päätä alaspäin ja sekä tukehduttamalla että simuloimalla valtimon viiltämistä. 

Henkilökohtaisesti tykkään siitä, että saan ja osaan nauttia molemmista maailmoista. Vaikka aina innosta soikeana kertoilen, mitä kaikkea tavallistakin tolkuttomampaa on tullut tehtyä, ei se ole mulle mikään itseisarvo, enkä ole lakannut nauttimasta simppelimmästä seksistä. Jätinkin kanssa on luontevaa mässäillä moraalittomuuksilla ja runnoa rajoja, mutta en siltäkään sitä edellytä. 

En tiedä onko se välittänyt näistä kirjoituksista, kun pääpaino kuitenkin on seksuaalisissa sensaatioissa, mutta jätti on mulle hirmuisen rakas ihminen. Tykkäisin siitä, vaikkei se joka kerta saisikaan mua puhumaan kieliä tai näkemään ennen kätkettyjä totuuksia. 

Mutta aika usein se kyllä saa. 

Paljon puhetta pillusta

Olen pohtinut paljon pillunnuolemista viime päivinä.

Kaikista kauniista kohtaamisista huolimatta olen päätynyt nuolemaan naista elämässäni yhden kerran, ja siitä on kuulkaas vuosikymmen. Jo vain se on kokemukseni mukaan edelleen hauskinta mitä yökerhon vessassa opiskelijahintaisen kaljan karaistamana voi tehdä..! En vaan voi varsinaisesti väittää kasvaneeni pitämään sitä minään luontevana asiaankuuluvuutena naistenvälisessä seksissä. Vähän valitettavaa tavallaan, koska aivan yhtä mielelläni olisin sitä toiselle tehnyt kuin miestenkin kanssa. Ei vain jostain syystä ole tullut tilanteita eteen. 

Myöskään suuseksin vastaanottajana en ole useimmissa seksisuhteissani pitemmän päälle viihtynyt.  Ei se minusta vastenmielistä ole, olen saanut sillä pelillä paljon upeita orgasmeja jopa. Silti, erinäisistä syistä se on ollut asia, jota en aktiivisesti toivo. Jo vuonna 2013 kirjoitin asiasta blogiini tällaisia tuumia:

Tajusin tässä päivänä muutamana, etten minä oikeastaan juuri pidä suuseksin vastaanottamisesta. Ei niin, ettenkö nauttisi siitä, teknisesti ottaen se on oikein miellyttävän tuntuista. Minusta koko touhu sinänsä ei vain ole mitenkään erityisen kiihottavaa.

 - -

Ensinnäkin tilanne on minulle jo puhtaasti sosiaalisesti vaivaannuttava. Mun tilannetaju ei riitä siihen, miten päin mun pitäisi siinä nyt sitten olla, kun toisen pää on minun reisien välissä. Mulle tulee sellainen hölmö tunne, kuin minun pitäisi jotenkin emännöidä. "Kaikki hyvin siellä alhaalla..? Otatko kahvia tai teetä?"

Ei mennyt minäni kokonaan kujalla ole, on noissa jotain minkä yhä nykyäänkin näen. Mutta onpa kiva huomata sekin, miten pitkälle olen joissain asioissa pötkinyt, pitkälti pervopolkujen läpi. Nautinnon (ja kivun) saaminen ollenkaan osakseni ei tunnu minusta enää samalla tavalla vaikealta. Voi veljet, ei laisinkaan.

On totta, ettei nuoleminen aktina ole ollut asia josta liiemmin erikseen fantasioisin. Mikään ei ole  esimerkiksi niin ikävystyttävää kuin pussy licking -porno. Paitsi cock sucking -porno, ja sekin on enemmän turhauttavaa kuin tylsää. Mitä helvettiä ne sitä suussa vatkaa kun voisivat työntää sen perseeseen..! Fokus, kaverit.

Mutta niin siis niistä fantasioista. En ehkä ikinä ole päiväunelmoidessani päätynyt saamaan suuseksiä sen enempää naisilta kuin miehiltäkään. En ikinä ennen kuin välillä nyt.

Aiemmin olen mieltänyt nuolemisen vahvasti vaniljamaailman jutuksi, ja kai siksi kokenut sen jollain tavalla vaivaannuttavanakin. Että toinen näkee valtavasti vaivaa vain jotta minä nauttisin. Jotenkin se kääntää koko minun seksuaalisen fotosynteesini väärään suuntaan. Pyyteetön pillunnuoleminen ei istu ollenkaan siihen minun perustavanlaatuiseen perversiooni, että toinen käyttää minua omaan nautintoonsa. Jos se nyt välillä laittaa minut kiemurtelemaan omassani, kiusallaan se senkin tekee.

Orgasmiin tähtäävä suuseksi on vähän too much, tiedättekö. Vähän liian iso efortti haaskata minuun. Ei sun mun takia tartte on ihan massiivisen kiusallinen olo seksin aikana tulla, ja jos vastaus on mutta minä haluan että sinä nautit niin mua alkaa oksettaa.

Tietysti asiaan liittyy muitakin kiusallisuuksia. Toisen pillu on pirun paljas paikka painaa päänsä, ettäs tiedätte. Minä en ainakaan ole koskaan päässyt yli siitä pelosta, että siellä on jotain pielessä juuri silloin kun toinen on paraatipaikalla pällistelemässä. Ihan varmaan sojottaa joku hajakarva taikka haisee ovulaatio tai orastava hiivatulehdus.

Ja sitten ne omat reaktiot. Siitä ei valitettavasti päästä mihinkään, että nuoleminen tuntuu minustakin fyysisesti hyvältä. Tuntuu itse asiassa tosi, tosi hyvältä, sillain kovaa ja rajusti. Mulle se aiheuttaa erilaisia kramppeja ja kouristuksia, mikä ei tunnu siinä tilanteessa yhtään sen sensuellimmalta kuin miltä kuulostaa. Mun reidet puristuu hiirenloukuksi ja teen tahattomia istumaannousuja kun vatsalihakset touhuavat omiaan. Tiedän toki, että useimmat dominoivat nauttivat voimakkaiden reaktioiden aiheuttamisesta, mutta jopa siinä sadistisessa richterissä taso "epilepsiakohtaus" lienee harvemman makuun.

Paljon häpeää siis, monessa eri muodossa. Nyt kun olen taas tullut miettineeksi sen tajunnasta tietoisuuteen, asia ei minusta ole ollenkaan hassummalla tolalla. Nöyryytetyksi tuleminenhan on silkkaa karkkia mulle. Enkä edes tajua, miksi olen pitänyt pillunnuolemista pyhänä palvontariittinä nimenomaan minun nautinnolleni. Voihan siihen tulla toisestakin kulmasta, toisen halusta. Ihan vain siitä, että se tahtoo leikkiä minulla ja kehollani vaikka minua ujostuttaisi, tai että se joko nauttii tai ei piittaa paskaakaan siitä, miten hankala tilanne minulle on: Joko silitellä se häpeä toisen palvelemiseksi antamalla oma kehoni sen vapaaseen käyttöön, tai suorastaan ruokkia sitä minua repiväksi riettaudeksi.

Eri hyviä ja kiihottavia vaihtoehtoja molemmat.

Uusia tulia

Minä elän.

Tunne-narkin näkökulmasta minun elämäni on toden totta alkanut tuntua silmänkantamattomiin jatkuvalta kadulta, jota kulkiessani kokonaiset imperiumit nousevat ja lakoavat minun kohdallani. Jokaisella elämän osa-alueella tapahtuu toisaalta valtavia, meteliä pitäviä muutoksia, toisaalta niitä pieniä ja hiljaisia, joilla on ratkaisevasti merkitystä. Satumaisen hyvää, painajaismaisen pahaa, ja autuaan arkista siinä välissä.

Seksuaalisesti minulla on meneillään jonkinlainen huippukausi. En tiedä kumpi ajaa kumpaa, mutta minussa on jokin ennen itselleni tuntematon hehku, ja samaan aikaan kaiken maailman erokset ja afroditet kestitsevät minua yltäkylläisesti. (Ja kun sanon seksuaalisesti, en todellakaan tarkoita pelkkiä akteja ja kiihokkeita, tarkoitan rakastamista myös. Tyhmää toki, että tuntuu tarve se erikseen sanoa.)

Olen tavannut erään aivan erityisen. Minun nimeni hänelle on mio.

Minä olen rakastunut koko sen maailmaan. Huoneeseen, jossa kokonaisen seinän peittää kokoelma historian upeimpia kertomuksia, ja jossa soi musiikki jota kauan sitten rakastin. Se on kuin kokonaan toinen kaikkeus, jossa poltetut savukkeet tuoksuvat toisen kaulalla huumaavan hyvältä ja viini maistuu punaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Tila johon minä olen aina kokenut valtavaa kaipuuta, mutta jota en koskaan ole todella tavoittanut. Mion kanssa minä pääsen sinne.

Sen kanssa seksi on sellaista, että siihen viittaaminen sanalla "seksi" tuntuu tosiaan naurettavalta. Niin löysästi ja flegmaattisesti kuin rakastelemisesta onkin totuttu puhumaan, se lienee terminä meidän yhteytymistämme lähimpänä, ja kauas jää sekin. Ei tavoita sitä suloista väkivaltaa, jolla halumme meitä lyö.

Yksinkertaistettuna, me olemme hulluna toisiimme. Eikä minua hirvitä vähääkään puhua mion puolesta, minä tiedän että se on sillekin totta. Tiedän, kun se levittää minun jalkani vain katsellakseen minua paljaana, ja ihastus saa sen silmät loistamaan, murinan nousemaan sen kurkusta. Tiedän kun se nuolee minua itsekin nautinnosta vavisten niin kauan kuin minä tarvitsen, vaikka minulla olisi vielä vähän kuukautisetkin, tai painaa minut lattiaan ja työntyy minuun kesken ruuanlaiton. Tiedän, koska se kertoo sitä minulle kielellä jota ymmärrän, sanoilla jotka pitäisi välittömästi painaa paperiin. Ja ne sanat kertovat minusta. Se saa minut tuntemaan itseni taideteokseksi.

Viime aikoina olen huomannut usein pelkääväni koskettaa toista. Halatessakin pidän sormiani koukussa kämmeneen kätkettynä, en uskalla koskettaa sormenpäilläni. Mion kanssa minä en pelkää. Tapa, jolla se ottaa minut iholleen ja reagoi minun kosketukseeni, saa sen vartalon tuntumaan kuin omaltani. Voin hyväillä ja tutkia sitä täydellisessä rauhassa, löytää sen kehoon kätketyt kohdat joista kukaan muu ei tiedä, joihin latautunut voima tekee sen heikoksi. Saada sen sellaiseen tilaan, että se lopulta kouristelee tuskaisan kovasta nautinnosta kun vain hengitän sen ihoa vasten, hipaisemattakaan.

Ja se tekee retkiään minuun aivan samalla tavalla. Tarkkailee minun reaktioitani ja huomaa asioita, joita en ole itsestäni tiennyt. Miten orgasmin alkaessa minun nännini laajenevat, miten puristun sen ympärille niin vahvana että se voi hädin tuskin enää liikuttaa sormiaan sisälläni, miten minun makuni muuttuu voimakkaammaksi. Sekin tuntee sen, miten laukean niin kovaa että säryn sirpaleiksi. Pelkää minun kanssani hetken, etten oikeasti selviä siitä, että jotain on todella mentävä rikki sellaisesta voimasta. Mutta silloinkaan se ei lopeta koskemasta, ja minun ylitseni huuhtoo vielä monta aaltoa jotka saavat koko kehoni kramppaamaan.

Meidän kohtaamisemme on siinä mielessä mielenkiintoinen, että miollakin on omalla tahollaan hallitsijansa. Sinäkin iltana kun tapasimme ensimmäisen kerran, se oli orjan osassa. Että se nyt sitten ikihyviksi niistä ennakko-oletuksista, ettei alistuva mies voisi vetää minua puoleensa. En minä itse sitä alistaa tahdo, mutta silti sen alistuminen kiihottaa minua. Sillä ei esimerkiksi ole aina lupaa laueta minun kanssani, ja niin turhauttavaa kuin se toisinaan on minullekin, se myös saa minut haluamaan kurittomuuteen asti että se tulisi sittenkin... tai että se ainakin joutuu tosissaan taistelemaan sitä vastaan. Tietyllä tavalla minä myös saan itsekin alistua jonkin minua vahvemman edessä, koska minulla ei ole minkäänlaisia valtuuksia sallia sen tulla minusta. Vaikka kumpikaan ei rikkoisi mitään määräyksiä, tuntuu silti että me olemme jollain yhteisellä karkumatkalla.

Mio ei kuitenkaan ole minulle vain hellä, se käsittelee minua kovasti myös. Lyö, käyttää ja käskyttää. Silloinkaan minä en koe, että se varsinaisesti alistaisi minua. Ehkä kyse ei olekaan alistumisesta ja alistamisesta meidän tapauksessamme, me vain antaudumme toisillemme täysin. Otamme toisemme, mutta emme siitä nautinnosta että olisi valta, vaan yksinkertaisesti pakko saada se tehdä. Minusta koko asetelma on käsittämättömän kiehtova, jotenkin aivan erityinen uusi ekosysteeminsä, jonka kehittymistä on äärimmäisen antoisaa seurata.

Niin onnellista kuin mioon sukeltaminen tällaisella intensiteetillä onkin, siihen liittyy oma haikeutensa. Tänä kesänä olen opetellut töissä käyväksi yh-äidiksi, ja jos joku ei sitä itse arvaa, niin voin kertoa että se on raskasta. Totta puhuen olen jo monta viikkoa keikkunut jaksamiseni äärirajoilla. Vapaa-aika on aiempaakin tiukemmin kortilla, ja silloin kun sitä liikenee, siitä riitelevät repien lauma tarpeita, tahtoja ja toiveita. Minusta tuntuu jatkuvasti, etten ehdi enkä jaksa juuri mitään. Ja minulla on koko ajan ikävä. Ikävä kuningatarta, ikävä mioa, ikävä itseäni. Ikävä aikaa, törmään siihen nykyään enää ohimennen. On pakko luopua niin paljosta mitä tahtoisin tehdä, tanssia ja kirjoittaa ja päästä lähemmäs niitä joista pidän.

Niin kuin enosta ja enkelistä. Juuri kun minä aloin ajatella, ettei meistä kolmesta mitään tule ja astuin jo askelen taemmas, jokin meissä liikahtikin yhdessä eteenpäin. Yhtenä iltana enkelin kynnet painautuivat minun ihooni ja eno painautui minuun. Kipueuforiaa: ne satuttivat minua kamalan kovaa, minä todella pelkäsin. Ja nautin, nautin itseni pelkäksi kaikuna kohisevaksi vereksi. Siitä illasta on jo jokunen vuosi, luulen. Ei ole tullut toisia tilaisuuksia olla kolmisin, ja nyt kun minulla on kuningattaren lisäksi mio jolle haluan aikaani antaa, tuntuu melko toivottomalta että niitä lähiaikoina tulisikaan. Se on sääli, aivan todella on. Mutta asiat menevät niin kuin niiden on tarkoituskin mennä, enkä kaikkea voi saada minäkään, vaikka onni tällä tavalla onkin alkanut minua potkimaan.

Kuningatar on minun satamani kaikessa tässä. Niin täynnä yllätyksiä kuin hän edelleen onkin, minulle meidän suhteemme tuntuu turvallisella tavalla vakiintuneelta. Toista ei tietenkään koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä, ja aina välillä sittenkin pelkään, että jokin minussa ajaa kuningattaren pois. Silti koen olevani hänen omansa tavalla, jolla en ole aiemmin kenellekään kuulunut. En enää niin kuin olen aiemmin paiskautunut toisen jalkoihin omien liekkieni ajamana, täristen siitä pelosta ettei minua huolitakaan kokonaan. Minun omistautumiseni on vakaampaa ja määrätietoisempaa kuin koskaan.

Kuningatar pitää minusta huolta ja pitelee pahoin. Tekee pienistä naarmuista kirjaimia ja kirjoittaa mattoveitsen kärjellä kevyesti nimeään ihooni. Pesee minun hiukseni kiskoen niin että pelkään niiden irtoavan yhtenä tuppona hänen nyrkkiinsä. Työntää kaikki sormensa minuun ja laittaa minut laukeamaan niistä vaikka minä olen ollut sitä mieltä etten pysty. Ja kun olen saanut nukahtaa hänen sylissään, hän näyttää aamulla yöpaidassaan niin kauniilta että minua itkettää vähän. Joskus kun minä olen liian väsynyt ja itken enemmän keuhkoillani kuin silmilläni, hän pitelee minua ja nuolee kyyneleitä kasvoiltani kunnes rintakehä lakkaa tuntumasta liian ahtaalta olla.

Minä olen ääriäni myöten täynnä rakkautta ja halua kaikkiin suuntiini.

Selkäsaunoja ja lääkärileikkejä.

Minä vietin viikonlopun erään miehen luona. Sisäpiirin vitsi sinetöi miehen kohtalon sikäli, etten minä voi kutsua sitä millään muulla peitenimellä kuin pentti*.

Pentti on mies, jolla on sängyn päädyssä kahleita, nipistimiä ja joitain erilaisia piiskoja kauniisti esille ripustettuna. Katosta roikkuu kiinnitysteline kettinkeineen ja sohvan vieressä on tuoli, jonka siirtäminen keskemmäs lattiaa tietää sitä että tyttö saa piiskaa.

Kun tulimme pentin asunnolle, sängylle oli levitetty myös vanha, keltainen sadeasu, jota ei kuitenkaan vielä tänä viikonloppuna otettu käyttöön muuten kuin pentin uhkauksissa aina kun heittäydyin nenäkkääksi. Jostain syystä pentti nääs stimuloi hirvittävän voimakkaasti minun kielenkannattimiani, enkä kerta kaikkiaan malta olla kujeilematta sille jatkuvasti. Vaikka kyllä minä muutaman löylytyksen jälkeen opin jo pitämään pahimmat sammakot suussani.

Tytön muisti on jälleen tehnyt tepposet, ja on kovin vaikea hahmottaa kuinkas kaikki sitten kävikään. Lisäksi tämän merkinnän tekemistä kankeuttaa se, että minusta tuntuu kuin setä istuisi minun olkapäällä kun kirjoitan, ja se tekee siitä todella raskasta. Tuntuu kuin pettäisin sitä kirjoittamalla. Näin ollen tämä narratiivi kulkee nyt vähän nihkeästi ja nytkähdellen, enkä viitsi taistella itsestäni irti täysin kattavaa raporttia.

Ensimmäisenä iltana pentti vei minut hakemaan vitsoja. Se taittoi puusta kolme sopivaa oksaa, ja minä kannoin ne sen asunnolle. Kun ne olivat vähän lämmenneet, pentti käski minua valitsemaan ja viemään sille niistä yhden, siirtämään piiskaustuolin paikalleen ja pyytämään siltä kauniisti, jos kerran piiskaa halusin. Helpommin sanottu kuin tehty, tälle subille kun subjektius passaa paljon huonommin kuin objektina oleminen. Nolotti nousta sohvalta ja valmistella oma selkäsaunansa. Mutta tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy, hetken huokailtuani ja luotuani turhaan anovia katseita penttiin minä lopulta suoriuduin. Pentti istui piiskaustuoliinsa ja otti minut polviensa päälle.

Pentti luki minun kehonkieltä todella hyvin. Se löi ensin sievästi, mutta kovensi nopeasti otteitaan nähtyään miten kestän. Ja kun se meni sille harmaalle alueelle, jossa kestin mutten enää tiennyt paljonko enempää, se lopetti hyvin pian siltä erää. Minulle jäi jokaisen piiskauksen jälkeen jano saada lisää, tieto siitä että kestäisin ja haluaisin vieläkin kovempaa.

Vitsojen lisäksi ahkerassa käytössä koko viikonlopun oli pentin tekemä puinen lyömäväline, eräänlainen leveä lasta johon oli tehty pieniä reikiä. Se oli ihana, paras asia millä minua on koskaan lyöty. Kipu oli voimakasta, mutta levittyi laajalle alueelle, joten sen päälle oli helpompi päästä. Hetken läimäyksen jälkeen tuntui aina eräänlainen haamulyönti, aivan kuin uusi isku mutta lämpimämpi.

Toisena päivänä pentti antoi minulle nahkaiset käsikahleet ja käski laittamaan ne valmiiksi paikoilleen elokuvan ajaksi. Pentti teki paljon tuontapaista kiusaa. Kosketteli minut kiihottuneeksi ja rupesikin sitten tekemään jotain muuta, tai kertoi härnäävän paljon etukäteen mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kun elokuva sitten lopultakin loppui, pentti kehotti minua riisumaan vaatteeni ja ohjasi kiinnitystelineen alle. Käteni kiinnitettiin kahleista telineestä roikkuviin kettinkeihin, ja pentti laittoi nänneihini ketjulla toisissaan kiinni olevat melko saatanan napakat nipistimet.

Sitten pentti työnsi minulle lihanuijan perseeseen.

Teknisesti ottaen siinä tosiaan kävi sillä tavalla. Mutta mä avaan tätä pikkuisen, silläkin uhalla että juttu väistämättä vähän vesittyy. Kyseessä oli siis IKEA:n nuija, jonka pitelypää on jostain tuntemattomasta syystä muotoiltu aivan kuin anustappi. Se on hirveän miellyttävää materiaaliakin, tuntui hyvältä.

Pentti hyväili minua, juoksutti kynsiään minun selkäpiitä pitkin, ja alkoi sitten lyödä. Puinen lasta, vitsa, joitain raippoja ja piiskoja joita en nähnyt koska en uskaltanut katsoa kun pentti poimi ne koukustaan. Pillullani tekonahasta tekaistu flogger, jolle levitin kuuliaisesti jalkani kun sisäreisiäni käskevästi taputeltiin.

Pentti kokeili kaikkea ensin hellemmin, mutta sitten koko ajan lujempaa, kävi aina välillä hivelemässä ja sormettamassa koko ajan märemmäksi kostuvaa minua. Kipua oli koko ajan enemmän, ja koko ajan enemmän se kiihotti. Kiljahtelin kauhusta ja nautinnosta, joista kumpikaan ei mennyt yli sietokyvyn. Vain pari kertaa astahdin aistimastani iskusta poispäin, silloinkin heti sen tultua haluten jo kovempaa. Minä kamppailin kivun kanssa kyllä, mutta minä pärjäsin. Ja kun pentti irrotti minut kahleista ja halasi minua, tiesin sen olemuksesta että olin pärjännyt hyvin.

Aamulla sain elämäni herätyksen. Pentti herätteli minut hellästi lääkärintakkiin pukeutuneena, ilmoittaen että on aamukierroksen aika.

Siinä hieroessani unihiekkoja silmistäni pentti kuunteli sydänääneni stetoskoopilla, ja kyseli josko minulla oli kuumeinen olo. Vakuutin voivani aivan hyvin, mutta tohtori tahtoi välttämättä tarkistaa asian, komensi minut vatsalleni ja levitti liukuvoidetta pepulleni. Kuulin, miten pentti veti kumihanskat käteensä ja painoi kuumemittaria niin että se piippasi, työnsi sen minun peppuun ja alkoi mitata minun lämpöäni.

Pentti ohjasi minut polvilleni sängylle, jätti kuumemittarin paikalleen ja lähti hakemaan jotakin. Kuumemittari piippasi ja pentti otti sen pois, ja sanoi tekevänsä vielä pienen sisätutkimuksen, työnsi kumihanskojen peittämiä sormiaan pilluuni ja peppuuni. Pian tunsin pentin työntyvän sisääni ja alkavan panna minua.

Kuva

Seuraavana päivänä minä olin joko herkempänä, tai sitten pentti oli merkittävästi kovakätisempi. Ehdin hädin tuskin taittua sen polvien päälle kun jo kaivoin kynteni mattoon kivusta, ja jo parin lyönnin jälkeen nostin käteni kasvoilleni.

Polvien päällä piiskaamisessa on se etu ja aseettomuus, ettei siitä voi kierähtää karkuun. Voi kipristää varpaitaan, voi potkaista säärensä jännittyneenä suoriksi, voi painaa pyllyään poispäin lyönnistä tai nostaa sitä kohti, mutta pakoon ei oikeasti pääse, kun on konkreettisesti toisen otteessa. Toisaalta toisen keho toi myös sellaista turvaa, ettei mieleen missään vaiheessa päässyt hiipimään pelko siitä, että ei enää kestäisi. Huolimatta siitä miten kovana kivun koin, minä kestin sitä paljon paremmin kuin yleensä pitkän tauon jälkeen. Välillä olin kuulevinani oksan palasten sinkoilevan napsahtaen seinille.

Aina välillä, juuri kun kipu kerkesi käydä todella kovaksi sietää, pentti käski minua nousemaan eteensä, silitteli ja kysyi vieläkö jatketaan. Viimeisellä kerralla vastasin etten tiedä, halusin mutta samalla en kuitenkaan. Pentti totesi lempeällä äänellä, että jollei tiedä, silloin saa piiskaa, ja käski ojentamaan sen välineen jolla halusin jatkaa.

Missään vaiheessa ei tullut mieleen keskeyttää tilannetta. Ei edes silloin, kun luulin pentin sylittelyjen jälkeen session jo päättyneen, ja tämä nostikin oman jalkansa piiskauspenkille ja komensi minut taittumaan sen yli uudelleen lyötäväksi. Silloin pentti löi niin kovaa ja niin nopeasti, että nousin hyvin nopeasti kumarastani ja heitin koko painoni pentin jalkaa vasten. Silti en edes ehtinyt ajatella pyytäväni sitä lopettamaan. Pentti livahti ohi minun rajojeni kuin koira veräjästä ja lopetti ennen kuin minä ehdin kunnolla tajuta sen tapahtuneen. En voinut kuin jäädä huohottaen nojaamaan pentin jalkaan siksi sekunniksi kun vitsa laskettiin maahan, ja minut otettiin taas hellästi syliin varmistaen, että kaikki oli hyvin. Kaikki oli enemmän kuin hyvin.

Sen piiskauksen jälkeen minä olin aivan tuskaisen kiihottunut. Tämä ei tietenkään jäänyt tarkkaavaiselta Dr. Dickiltäni huomaamatta, vaan piiskaustuolista tuli katsomonpenkki jossa istuen pentti seurasi, miten minä sormetin itseäni sängyllä sen käskystä. Minulta evättiin lupa tulla, käskettiin vain kertomaan kun olisin lähellä. Ujostutti niin paljon että se oli vaikeaa, mutta onnistuin, joskaan en ehtinyt sitä sanomaan, kun pentti ehti käskeä minut polvilleni sängylle. Sain taas lihanuijasta, sekä pilluuni että peppuuni. Ja sain minä sitten sitä pentti-parkaakin.

Minä tykkään pentistä ihan pirusti. Sen kanssa on helppoa ja hauskaa olla, ja ennen kaikkea, asiat ovat yksinkertaisia. Minä tykkään myös siitä tytöstä joka sen kanssa olen, eloisa, sanavalmis ja viehättävä. Sain siltä myös ehkä siisteimmän seksikohteliaisuuden ikinä, kun se myönsi minulle mustan vyön suihinotosta.

En tiedä, nähdäänkö pentin kanssa enää näissä merkeissä, mutta en minä sitä pahakseni panisi.


* En tiedä mikä perversio minulla on kirjoittaa kaikki pseudonyymit pienellä alkukirjaimella. Tuntuisi vain jotenkin teennäiseltä kirjoittaa ne kapitaalein, ikään kuin teeskennellen, että esimerkiksi pentti olisi oikeasti joku Pentti. 

Rakas päiväkirja.

Olisi varsin likainen temppu jättää viime viikon käsittely pelkkiin ranskalaisiin viivoihin. Aioin askarrella kaikesta kokemastani useamman erillisen, selkeästi teemoitetun merkinnän, joista tulisi vähän kevyempää luettavaa, mutta moinen kursailu nyt jääköön. Minä haluan kahlata ne kokemukset läpi sellaisena kuin ne mulle tuli. Tulkaa mun mukaan.

Ei, minä en ollut missään sen eksoottisemmassa lomakohteessa kuin omassa kodissani. Muksu jäi mummuloimaan, ja minä lähdin viideksi päiväksi viettämään omaa aikaa kotikentälleni. Käytännössä ne kotvat olivat kovin setäpitoisia.

Minä ehdin kirjoittaa pienen paineen alla (ne nimenomaiset bambusäleet nännejäni setän kieroutuneesta mielestä motivoivasti mankeloiden) melkein kokonaisen merkinnän parista ensimmäisestä päivästä. Koska olen patalaiska paska, siteeraan suoraan itseäni  joiltain osin kuin suurtakin sanailijaa.

- - Sitten setä köytti minut. Pylly pystyyn, polvet rintakehää vasten, kädet selän taakse kiinni. Sain kumiläpyskästä niin kipeästi että kierähtelin kauhuissani karkuun. Setä sai siitä tarpeekseen ja istui minun pääni päälle niin, etten enää päässyt mihinkään. Se löi ja löi, minä huusin sitä lopettamaan, mutta se sanoi vain tiukasti että minulla on turvasana sitä varten ja jatkoi. Minä en halunnut sanoa turvasanaa, mutta tiesin olevani ensimmäistä kertaa aivan tosissani sietokykyni rajoilla, ja että minun olisi pakko turvautua siihen pian. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut, setä pisti läpyskän pois juuri ennen kuin aloin hakea taikasanaa huulilleni.

Kuva

Olen minä aimminkin rimpuillut köysiä vasten, mutta tämä kerta oli erilainen. Minulla on edelleen köydenjäljet kyljissä, niin kovasti minä kamppailin. Yleensä minun riuhtominen on sitä, että yritän kestää ja tavallaan turvaan niiden köysien otteeseen, erääänlaiseen syliin, mutta tuossa tilanteessa minun primitiivinen pyrkimys oli aidosti päästä niistä nyöreistä pois ja pakoon.

Setä ei ollut siltikään vielä lopettanut. Läpyskä sai olla, mutta sen tilalle setä otti käyttöönsä bambusäleensä. Kipu tuntui kovemmalta kuin rankkupiiska yleensä, mutta pääsin nopeasti sen päälle ja aloin nauttia aivan käsittämättömän paljon. Aivan liian pian setä sanoi jättävänsä tällä kertaa tähän, koska minun perse ei oikeasti kestäisi minun nautintoani. Se oli kyllä viisaasti arvioitu. Minun takamus oli aivan pateilla ja juovilla, ja minulla on nyt pitkästä aikaa kunnon aristavat mustelmat pakaroillani. Sen lisäksi mulla on kyljissä mustat köydenjäljet, koska olin tapellut niin kovasti kumiläpyskän iskuja vastaan.
Sinä aikana kun setä on minun mieltäni ja kehoani nussinut, minun suhde kipuun on kehittynyt ja kasvanut oleellisesti. Vaikka ensin koskisi kuinka, ja pelko pakottaisi perääntymään ensimmäisistä kipupisteistä, minä pääsen nykyään lähes poikkeuksetta sen yli. Sille tasolle, että kiihotun ja nautiskelen, enkä enää halua sen loppuvan vaan pikemminkin kovenevan. Kumiläpyskä tuntuu jostain syystä olevan poikkeus. En tiedä, käyttääkö setä sitä tahallaan kovemmin kuin muita välineitä, tietoisena siitä miten inhottavana sen koen, vai sattuuko se nyt vain olemaan napalmia minun kipureseptoreille.

Niin. Ei ole kovinkaan kauan siitä kun aprikoin, onko minussa ylipäätään mainitsemisen verran masokistia. Setä on kyllä siltä osin kumonnut kaikki kysymysmerkit.

Myöhemmin setä yllätti minut täydellisesti. Minä olin mennyt pahaa aavistamatta pissalle, kun setä tuli perässäni vessaan uhkaavan näköisenä. Minä istuin jo pytyllä, setä käveli alasti minun luokseni ja tarttui kurkkuuni painaen minua taaksepäin. Sitten setä kusi minun päälleni. Vatsalleni ja pillulleni, katsoen minua koko ajan sillä läpäisevällä katseellaan. Minä voihkin nautintoani ääneen, se tilanne oli niin täydellinen. Kun setä oli lakannut ja siirtynyt suihkuun pesemään itseään, ja minä suoristin selkäni, setän kusi valui minun navastani pilluuni.

Jonkin ajan kuluttua setä toisti yllätystemppunsa pienellä variaatiolla komentaen minun suihkun lattialle istumaan ja vastaanottamaan suihkunsa. Sotkettuaan minut se käski minua hyväilemään itseäni, mutta en jostain syystä saanut itseäni tekemään sitä, se tuntui yhtäkkiä nololta niin suoraan sen silmien alla. Siitä hyvästä sain läimäyksiä kasvoilleni, mutten siitä huolimatta saanut kättäni liikutetuksi. Sitten setä haki minun vibraattorin ja ojensi sen minulle, ja se oli jotenkin turvallisempi tapa, sillä minä pystyin hieromaan itseäni siinä katseenkin alla, edelleen likaisena setästä.

Kuva

Kaikki kahden markankin seksuaaliterapeutithan korostavat spontaanien seksikokemusten merkitystä missä tahansa pitemmän juoksuajan suhteessa. Kaavoihin kangistuminen on mörkö, jota pitää torjua hierontaöljyin ja makuuhuoneen kynnyksen tuolla puolen panemisin. Setä ei suinkaan ole se sälli, joka säväyttäisi suunnittelemattomilla kylpyläviikonlopuilla tai kauniisti paketoiduilla satiinihepeneillä, mutta sillä on konstinsa saada mut haukkomaan henkeäni hätkähdyksestä. Se saattaa esimerkiksi tosiaan kusta päälle, vaikka olin ehtinyt johtopäätellä, ettei se ollenkaan pitäisi sellaisesta - onhan se lukenut mun blogia, eikä siltikään sanallakaan kommentoinut aihetta. Tai sitten se saattaa saatella minut neuloitettavaksi, täysin tietoisena siitä, että neulat ovat kuuluneet mun mustalle listalle. Yllätyksiä ne on nekin.

Tänään minä laittauduin nätiksi, pistin punaisen ruusun hiuksiini ja punasin huuleni. Kokeilin vaatteita, jotka laitan lauantain paikallisiin pervobileisiin. Valkoinen mekko pitkillä hapsuilla, sukkanauhaliivi ja -sukat. Setä laittoi minut taas harjoittelemaan korkkareilla kävelyä, eikä se ollut enää niin täydellisen vastenmielistä, mutta en minä siitä pidä. Tunnen itseni niin epävarmaksi koroissa, että tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta että olisin silloin viehättävä.

Setä tuntui olevan niin mielissään siitä, miten kauniina minä olin. Näin, miten se pidätteli itseään käymästä minun kimppuun kun minä harjoittelin kävelyä. Lopulta se käski minut polvilleni eteensä: "Tiedät, mitä sinun pitää tehdä." Minä riisuin sen housut ja otin munan suuhuni. Setä tarttui minua tukasta ja painoi sen kurkkuuni, läimäytteli poskelle kehuessaan hyväksi tytöksi. Kyyneleet alkoivat valua minun poskille, silmämeikit levisivät ja huulipuna häivyttyi setän kaluun. 

Lauantaina tosiaan luotsimme tiemme kinkyklubille. Minä onnistuin selättämään mörköni, ja ainakin setän itsensä mukaan esiinnyin sille eduksi. Minä osasin kävellä koroilla, yllättäen hyvinkin luontevasti, enkä pidätellyt itseäni yhtään sen enempää kuin on luontevaa uusia ihmisiä tavattaessa. 

Siellä klubilla setä vasta sen jokerin löikin pöytään. Setä oli tutustuttanut minut erääseen erittäin ihanaan ihmiseen, ja vetäytyi tupakkatauolla hetkeksi tämän kanssa kaksin keskustelemaan. Minä oletin olevan kyse aivan muista asioista, enkä kiinnittänyt tähän kahdenkoplaan sen kummempaa huomiota. Mutta kun palasimme sisälle, setä naulasi tyytyväisenä virnuilevan katseensa minuun. "Meillä on sinulle pieni yllätys." KEILLÄ MEILLÄ.

Kun neulat sitten otettiin esiin, en tiennyt miten päin olla. Mua on pengottu neuloilla sen verran traumatisoivasti, että nykään hemoglobiiniakin otettaessa puristan silmät tiukasti kiinni ja käden nyrkkiin. Siksi toisakseen, minä olen nähnyt kyllä mitä muuta niillä neuloilla voi tehdä. Siispä mulle neulat edustaa kipua, sairautta ja tuhoa.

Kuva

Mutta setä piti minua kädestä kiinni. Se luotti siihen ihmiseen. Minun iho desinfioitiin, ja neulat tulivat suoraan paketista. Aiemmista mielleyhtymistäni huolimatta mulla ei tullut mieleenkään sanoa ei - minä luotin molempiin niihin käsipariin, jotka minua oli taluttamassa. Minä tiesin, ettei mulle tehtäisi tällä kertaa pahaa.

Minä käänsin pääni neulasta poispäin, mutta setä käski katsomaan. Niimpä minä näin, miten neula upposi minuun ja tuli hieman ihoa venyttäen hitaasti ulos. Se kuvotti ensin. Mutta en minä voinut fyysisesti pahoin, ja kun tajusin, ettei se juurikaan satu, minut valtasi välitön euforia. Kun minulta kysyttiin, laitettaisiinko toinen, kolmas ja neljäs, nyökkäsin innoissani. Kun tajusin, etten saisi enempää, minut valtasi valtava pettymys.

Minä en saanut siitä sinällään seksuaalista nautintoa. Se mitä niillä neuloilla tehtiin, oli mulle puhtaasti psykologista. Mutta kyllä minä märäksi kiihotuin, siitä, miten sain neulojen lävistämälle iholleni luunappeja. Se sattui hyvin vähän, mutta se pieni ele oli hyvin voimakas: Minä olen lävistänyt sinut, ja nyt minä näpäyttelen sinuun kipua, ihan noin vain. Ja olihan siinä tietysti se aspekti, miten setä oli tuonut minut siihen tilanteeseen, luottaen valtaansa tehdä niin.

Verta tuli joitain tippoja vasta sitten, kun neulat otettiin pois. Mustelma mulla on vieläkin tallella. Yksi ehdoton ei  kiepautettu joo:ksi, haluan todellakin kokea saman uudelleen.

Illan varsinainen kliimaksi oli riiputussidonta, jonka setä oli mulle etukäteen luvannut. Siinä oli mulle sen verran häiriötekijöitä, etten sitomisvaiheessa päässyt oikein tunnelmaan. Minä seisoin pelkissä alusvaatteissani hyvin keskeisellä paikalla tietoisena siitä, että meitä katsottiin, ja minua itseäni kiinnosti katsella miten meidän vieressämme toista naista sidottiin roikkumaan. Yleensä nautin köydestä ihollani suunnattomasti, mutta nyt en oikein pystynyt keskittymään tuntemuksiini.

Kunnes setä sitten nosti minut lentoon. Taas oli kyllä musiikin suhteen niin nappiajoitus ettei paremmasta väliä: Heti kun toinenkin jalkani nousi lattiasta, alkoi soida Billy Idolin White Wedding - yksi minun kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, joka on itse asiassa osasyy siihen, että minä kuljen nimellä Pikkusisko. Nyt aivan viime aikoina olen kuunnellut sitä eräänlaisena voimaantumiseni soundtrackina. It's a nice day to start again.

"Eargasm", köydet ja huumaava painottomuuden tunne. Ei sitä euforiaa voi oikein sanoiksi pukea. Minä en edes muista siitä tilanteesta mitään muuta kuin sen miltä minusta tuntui. En sitä, miten päin siinä oikeastaan edes roikuin tai sitä, miten setä oli kuulemma moneen kertaan varmistanut että olin ok. Ikävä kyllä minun kylki oli jäänyt vähän huonoon asentoon, joten setä joutui ottamaan minut alas ihan liian pian. Muuten olisin voinut roikkua siinä vaikka koko loppuillan.

Se oli mulle ensimmäinen kerta, kun köysistä tuli muulla kuin seksuaalisella tavalla ihana olo. Mulle ne on olleet nimenomaan seksilelu, jotain mikä kiihottaa minua aivan mielettömästi. Riippuminen oli aivan erilaista. Taivaallista. Jos ne kaksi taivasta yhdistyisivät, seksuaalinen ja tuo tuollainen mielihyvä, ja setä panisi minua kun roikun köysissä... Sydän pysähtyy pariksi lyönniksi pelkästä ajatuksesta.

Nyt minä olen jotenkin niin tunnepäissäni, etten pystykään enää yhtään keskittymään tähän merkintään, vaikka minulla oli niin kova tarve kirjoittaa kaikki nopeasti ylös. Onneksi tässä tuskin on sitä riskiä, että minulta pääsisi mitään tärkeää unohtumaan jollen sitä jollain tavalla ikuista. Näitä muistoja minä en anna ikinä pois. 

Kollaasi viime viikosta.

Niin kovasti kuin tahtoisinkin kaiken kokemani ikuistaa, en enää yritäkään pitää seikkaperäistä panopäivyriä. Ei ole kovinkaan mielekästä kirjoittaa merkintäkaupalla siitä, miten kyrpä menee ja tulee mennessään.

Onneksi setän kanssa tapahtuu paljon mielenkiintoisempiakin asioita.

Yhtenä päivänä laukesin setän luona kolmesti. Ensimmäisen kerran kun se oli paskalla, toisen ja kolmannen kun se pelasi tietokoneella. Eri väkevä rakastaja, eikö!

Vakavasti ottaen, on pidettävä merkkipaaluna sitä, että pystyn saamaan orgasmeja setän ollessa läsnä samassa tilassa. Välillä olen jo vajonnut epätoivoon vajavaisuudestani ja ajatellut, että minä en vain tule pystymään siihen. Nyt minuun on jälleen valettu uskoa tulemiseeni, ja olen ollut monta kertaa entistäkin lähempänä laukeamista myös suorassa kontaktissa setään.

Tiedän, että se kuulostaa jo sanahelinältä, kun olen viikkotolkulla hokenut sitä miten olen ollut ihan hilkulla, ja aina vielä hilkumpana, mutta näemmä sitä vain voi olla. Ei kaiken järjen mukaan kuitenkaan enää paljoa.

Kuva

Setä on myös jatkanut minun mielen kanssa nussimista.

Loppuviikosta jaksoin poikkeuksellisesti panostaa itseeni, ja menin setän luokse mekossa ja sukkanauhaliiveissä. Olin niin hölmö, että otin mukaan myös korkkarit - kuvitellen, että minä voin vain näyttää ne setälle, kun joskus oli puhetta että minulla sellaiset on.

No ei mennyt sillä tavalla se homma. Sen sijaan setä piti minulle oppitunnin siitä, miten kävellä ja kantaa itseni ylpeästi. Se laittoi minut kävelemään korkkareissa ja sukkanauhaliiveissä pylly ja rinnat paljaana edestakaisin, bambupiiska hollilla siltä varalta, että päästäisin hartiani lysyyn tai yrittäisin peitellä itseäni muuten.

Sain muutaman napakan näpäyksen olkapäilleni kun en meinannut pystyä pitämään niitä ryhdissä, ja sen jälkeen setä avasi minulle rankkutilin jokaista tahatontakin rikettäni varten. Viisi bambuniskua aina, kun kätkin itseäni käsilläni, menin myttyyn tai suorastaan sikkuroin. Iskuilla se joutui uhkailemaan minut myös liikeelle, monta kertaa.

Se olikin kaikkein vaikeinta, lähteä kävelemään. Aloittaa sen tekeminen, mitä minulta vaadittiin, ja missä pelkäsin epäonnistuvani. Siinä mielessä tämä oli samanlainen kuin se munakarvatemppu, mutta paljon, paljon pahempi, vaikeampi minulle. Ja tällä kertaa se ei helpottunut yhtään koko aikana. Päin vastoin tuntui, että minun oli joka kerta aina vain vaikeampaa ottaa se ensimmäinen askel.

Viimekertaisen koitoksen aikana pystyin myös suhtautumaan ensikauhistuksen jälkeen koko hommaan tietyllä huumorilla vitutuksestakin huolimatta, mutta tällä kertaa minä olin pelkästään hädissäni. Se oli mulle puhdasta nöyryytystä alusta loppuun, minä häpesin ja minua inhotti ja minä halusin vain heittää ne kengät helvettiin, tai vielä mieluummin setän otsaan.

Kuva

Setä kuitenkin hoiti minut siksi hyvin koitokseni jälkeen, ettei mulle jäänyt siitä enää jälkikäteen pahaa mieltä. Haluaisin vain nyt todella sisäistää sen mitä se yritti mulle opettaa. Vilpittömästi omistanikin lähtökohdista, mutta myös siksi, että setä haluaa minun esiintyvän sen eduksi seuraavissa bileissä, ladyna. Minä pelkään pahasti, etten pysty siihen.

Luulen, että tämä kävelyharjoitus oli mulle niin vastenmielistä kolmesta eri syystä. Tällä kertaa pienin niistä oli setän arvioiva katse, pienin muttei suinkaan vähäinen. Toinen syy on jossain siinä solmussa, joka minun minäkuvassa on - etten minä ole mielestäni tarpeeksi hyvä, en kaunis enkä naisellinen, jotta voisin kävellä koroilla seksikkäästi. Kolmas syy on se, etten minä tosiaankaan yksinkertaisesti osaa. Minä olin siitä niin varma, etten oikein edes tahtonut tosissani yrittää. Minä en kestä epäonnistumista hirveän hyvin.

Toisaalta, nyt kun sitä ajattelen, voi olla että pelkäsin vielä enemmän, että sittenkin onnistuisin. Joka kerta kun luovutin ja pistin homman tahallani läskiksi, se oli välittömästi sen jälkeen kun kävely oli alkanut sujua paremmin ja setä oli jo kehumassa minua.

Minä olen uskotellut itselleni, ettei minussa ole sellaista naista, viehättävää ja sensuellia, ja tyytynyt siihen. Jos siitä naisesta alkaisikin nyt näkyä merkkejä, mistä minä enää tietäisin miten päin olla? Ei mulla silloin enää olisi lupaa piiloutua, kätkeä itseäni. Sitten minulla olisi velvollisuus itseäni kohtaan olla se näyttävä ja itsevarma nainen, ja se on aivan helvetin hankalaa.

Seurauksena tottelemattomuudestani suorituksen aikana sain ensimmäistä kertaa rangaistuspiiskaa setältä. Se oli hyvin epämiellyttävää. Olin onnistunut ansaitsemaan viisi viiden iskun sarjaa, ja jouduin laskemaan ääneen ja kiittämään jokaisen satsin jälkeen. Setä oli kovakätinen ja minä kiukkuinen kuin ampiainen, mutta siedin sanktioni suhteellisen kiltisti. En mukisematta enkä nöyrästi, mutta suurempia protestoimatta sentään.

'

Kuva

Eräänlainen virstanpylväs siinäkin, että viime viikolla säikähdin setää ensimmäistä kertaa tosissani. En saa kiinni siitä, mikä tilanne oli kyseessä, mutta muistan kyllä miten setä oli yhtäkkiä päälläni nyrkki kohotettuna. Se oli paljon rajumpi kuin yleensä, sen olemuksessa oli erilaista uhkaa.

Setä ei iskenyt nyrkillään, mutta painoi sillä minun kylkiluita, ja minä pelkäsin että se murskaa minut. Ei ehkä mikään rationaalinen pelko sikäli, ettei setä ole ruumiinrakenteeltaan mikään luunmurskaaja, mutta siinäs näette miten uhkaavaksi minä sen sillä hetkellä tulkitsin. Minä olin kauhuissani, kierin karkuun ja anelin sitä lopettamaan, muttei minulla tullut mieleenkään sanoa turvasanaa tai epäillä sen arviointikykyä. Mutta kun tilanne oli ohi ja olin setän sylissä, minä nyyhkytin hiljaa.

Setä on myös esineellistänyt minua aiempaa voimakkaammin. Kun ilmaannuin sen luokse niissä hepenissäni, se laittoi minut nojaamaan sänkyyn sille pyllistäen niissä pahuksen korkkareissa. Se joi kahvia ja poltteli kaikessa rauhassa tupakkaa puhellen verkkaisesti rivoja ja murahdellen tyytyväisenä. Käski riisumaan stringit ja hyväili jalallaan, työnsi varpaansa minun sisälleni. Sitten se lähti jonnekin, poistui asunnosta ja jätti oven selälleen portaikkoon. Jos naapuri olisi sattunut paikalle, siinä minä olisin sitten ollut.

Minulla ei ollut aavistustakaan mihin setä oli mennyt. Kun kuulin alaoven käyvän, en voinut olla varma oliko se setä vai joku muu. Se kiihotti minua niin, etten sitä sanoiksi saa.

Setä palasi mukanaan kourallinen pyykkipoikia, jotka se ripusteli minun häpyhuuliini ja nänneihini. Kauhistuin vähän, pillunpiinauspuuhat ei ole keikkuneet kovinkaan korkealla mun kuumalla listalla. Mutta ei ne sattuneetkaan, ajan kanssa vain alkoivat vähän särkeä, eikä setän olisi tarvinnut vetää ihan niin kovaa kun otti ne pois. Kun setä heilutteli niitä ja upotti sormensa ja myöhemmin myös kalunsa niiden lomaan, aloin jopa päästä vähän jyvälle homman viehätyksestä.

Esineellistämisen makua, suloista sellaista, on ollut siinäkin, miten setä on ottanut vastaan minun vibraattorini. Samana päivänä kun esittelin pienen pinkin purisijani, setä pohti ääneen, miltähän tuntuisi munassa jos sauva surisisi minun perseessä samalla kun setä nai minua pilluun.* Kuulemma helvetin hyvältä. Ilmeisesti se toimi tyydyttävästi toisinkin päin, patterikikkeli minun pillussa ja setän vastaava pepussa.

Setä riisui rumiksi sanoiksi sen, mikä siinä touhussa minua niin kiihottaa: tässä pikku fleshlightissahan on tärinäefektikin. Suuttuisin tuollaisesta puheesta, jos se ei saisi minua niin kamalan kiimaiseksi.

Kuva

Setän käytännönläheisempi koutsaaminen syväkurkkuiluun syventymiseen on kantanut hedelmää sekin. Toissapäivänä setä sai omien sanojensa mukaan elämänsä orgasmin minun kurkkuun uponneena. Sen silmät pyöritti hyvän tovin hedelmäpeliä ja se kouristeli monen monta minuuttia jälkeenpäin. Suusta ei kuitenkaan tullut vaahtoa eikä se purrut kieltään, joten ilmeisesti setä ei ainakaan hirveän huonovointinen ollut. Minusta tuntuu hyvältä kun se opettaa minua, ja minä onnistun, edes jossain asiassa.

Pirun progressiivista tämä puuhastelu on edelleen ollut. Vastineeksi sille tänään oli havaittavissa pientä regressiota minun tunnereaktioissa. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan, pääsin sen kipuilun päälle samalla tavalla kuin jo ajoittain fyysisenkin kivun. Just because it burns doesn't mean you're gonna die.

Minä opin, kasvan ja vahvistun koko ajan, mutta se ei vie minulta oikeutta heikkoihin hetkiini. Ja minä kestän niitä nyt paljon paremmin kuin ennen. Siedän itseäni, niistäkin huolimatta.



* 'Muna', 'perse' ja 'pillu' on kaikki setän sanoja. Minä en vieläkään pidä niistä, mutta on alkanut tuntua hölmöltä pehmennellä niitä, kun setä niitä kuitenkin käyttää. Niin lingvistisessä kuin konkreettisessakin mielessä.

Sexual healing.

Minusta tuntuu, kuin minun pää olisi Rubikin kuutio. Sellainen, josta on lohjennut niin monta palasta pois, että sen täydellinen ratkaiseminen on muuttunut mahdottomaksi. Siitä huolimatta se on nyt alkanut naksahdella hitaasti mutta varmasti lähemmäs järjestystä. Värit alkavat löytää toisiaan, ja se rauhoittaa minua.

Setällä on ollut siinä prosessissa paljon suurempi rooli, kuin olisi etukäteen voinut kuvitella. Ei, se ei ole mikään prinssi valkealla ratsullaan, eikä sillä ole mahtia pussata minusta pois mitään kirousta. He doesn't look a thing like Jesus. Se on kuin sytkäri, jonka liekin avulla voin etsiä valonkatkaisijaa, itse.

Torstaina tapahtui jotain aika erikoista ja mulle hyvin erityistä. Setä tuli minun luokse saunomaan lupaillen yllätystä. Minä odotin tietysti jotain ihanaa ja jännittävää, tyttörukka. Ensimmäisten löylyjen jälkeen setä poistui hetkeksi ja palasi pidellen partahöylää kädessään, itseriittoinen virne naamallaan. Tämä suuri rakastaja oli päättänyt laittaa minut ajelemaan sen munakarvat. Vittu mikä jätkä!

Ensimmäistä kertaa setän kanssa minä ajattelin että ei, tätä minä en tee. Minun huvittunut järkytys muuttui nopeasti aidoksi kauhuksi, kun minä tajusin että se oli ihan tosissaan, se aikoi laittaa minut tekemään sen ja sillä hyvä. Tuttu kela alkoi pyöriä minun päässä. Minä en pysty. Minä en halua. Minun on pakko päästä pois.

Kuva

Setäkään ei nimittäin siinä vaiheessa tiennyt, ei voinutkaan tietää mitä minulta lopulta pyysi. Minulle tulee kylmä hiki jo kuittauksen kirjoittamisesta toisen odottaessa. Jos en luota itseeni sen vertaa, että voisin nimeni kirjoittaa pelkäämättä pilaavani kaiken, voitte kuvitella miltä minusta tuntui lähestyä teräaseen kanssa toisen jalkoväliä. Minä olisin tosiaan kestänyt minkä tahansa rangaistuksen mieluummin jos olisin saanut valita, mutta en saanut.

Niin kohtuuttomana kuin minä setän vaatimusta pidinkin, minä en lähtenyt sitä uhmaamaan. Vaikka se oli mulle kammottavan vastenmielistä, minä otin höylän ja aloin tehtäväni, sydän kurkussa asti pomppien. Ensin siitä ei meinannut tulla yhtään mitään, kun en vain tahtonut uskaltaa vetää höylää setän ihoa pitkin, mikä on tavallaan edellytys koko hommalle. Pikkuhiljaa se alkoi sujua enkä pelännyt niin kamalasti, mutta hidasta se oli. 

Mulla oli siinä yllin kyllin aikaa kerätä pelon tilalle vihaa koko touhua ja varsinkin setää kohtaan, kun se oli laittanut minut tekemään sellaista. Kun se vielä ärsytti minua kehottamalla maireasti minua hakemaan sille oluen erinäisten tarkentavien ohjeistusten kera miten siitäkin piti suoriutua, minun teki tosissaan mieli räiskäistä ne kalijat sen naamalle. Sen sijaan minä keskitin kaiken kiukkuni siihen, että tekisin juuri niin kuin se paskapää mielii, näyttäisin sille ettei se pysty muhun.

En lopultakaan suoriutunut itse työstä kovinkaan hyvin, ja setä joutui viimeistelemään itsensä. Siinä vaiheessa se antoi ymmärtää, että siitä seuraisi rangaistus myöhemmin, mutta mulle oli aivan sama. Olin vain onnellinen, että se oli ohi.

Kun kerroin setälle, miten vaikeaksi oikeasti olin tilanteen kokenut ja miksi, se totesi minun ansaitsevan palkinnon rangaistuksen sijaan. Mutta minä olin saanut sen jo. Olin uhmannut sitä pelkoa, joka on rajoittanut minun elämääni jo vuosikymmenen. Heti kun olin toipunut tarpeeksi käsittääkseni sen, se tuntui valtavan hyvältä ja vapauttavalta.

Tämän munakarvaepisodin myötä minä ymmärsin itsestäni ja kipupisteistäni asioita, jotka antavat mulle viimeinkin keinoja päästä niiden päälle. Elämä osoittaa taas pettämätöntä huumorintajua opettaessaan suurimmat läksynsä mitä banaaleimmissa tilanteissa.

En tiedä, oliko se osittain seurausta tästä henkisestä harppauksesta, mutta seuraavana päivänä minä edistyin myös fyysisen kivun kanssa huomattavasti. Sinänsä jännä, koska mennessäni setän luokse minun ei tällä kertaa edes yhtään tehnyt mieli kipua. Olin tosi väsynyt, ja mulla oli jotenkin vain sellainen kiss & cuddle -fiilis, kaipasin syliä enkä selkääni.

Pantuaan minua ensimmäisen kerran setä antoi minun ottaa pienet päikkärit. Joimme kahvit, ja setä sitoi minut, polvet koukkuun lähelle rintakehää ja kädet eteen kiinni. Sitten se sanoi kokeilevansa bambukepillä vähän erilaista tekniikkaa, ja minua rupesi pelottamaan. Ajattelin, etten siinä mielentilassa kestäisi kipua yhtään muutenkaan, ja mitä tahansa setä sitten toisenlaisella lähestymistavallaan sitten tarkoittikin, olin hyvin skeptinen sen suhteen.

Setä alkoi naputella lyhyitä, tiheitä ja hitaasti voimistuvia iskuja pakaroille yksittäisten kovempien sijaan. Yllätyksekseni minä huomasin nauttivani niistä. Sittenkin kun kipu kävi kovemmaksi, se oli sillä tavalla helpompaa kestää.

Mutta sitten setä otti sen kumiläpyskänsä taas käyttöön, ja sitä en sietänyt ensin yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Aloin melkein heti vetääntyä kauemmas, ja lopulta kierähdin kokonaan karkuun. Mutta setä käski minua menemään sen kivun yli, ja kun minä oikein pinnistelin, minä pääsin hetkeksi. Silloin minun voihkaisut muuttui tuskaisista nautinnollisiksi. Kun setä lopetti lyömisen ja alkoi sormettaa minua, minun teki mieli pyytää lisää, mutta pelkäsin katuvani sitä, joten vaikenin.

Kuva

Seurasi seksiä. Setä kokeili minun kurkkuani, puristi sitä. Se sitoi minut eri tavalla, jalat taakse ylös kiinni kun olin vatsallani sängyllä, ja nai minua suuhun. Sylki ja sormetti peppuuni ja pohti ääneen, panisiko minua tänään sinne. Setä irrotti minun jalkani ja tuli päälleni takaapäin, nai peppuuni ja minä vikisin ja voihkin tavallistakin enemmän. Olen kai joskus kirjoittanutkin, että peppuseksi on minusta parasta siinä asennossa, kokonaan vatsallani.

Sitten tapahtui taikoja. Setä otti pienemmät patarumpupalikat ja istui jalkojeni väliin rummuttamaan toista sisäreittäni. Ensimmäistä kertaa minä pääsin todella kivun päälle, niin ettei se enää tuntunut pahalta ollenkaan, pelkästään äärimmäisen nautinnolliselta. Niin ihanalta, että minun käsi siirtyi ensin vähän ujostellen jalkoväliini, ja aloin hyväillä itseäni samalla kun setä löi. Ujostelu unohtui hyvin pian. Minä en enää vain vastaanottanut kipua, minä runkkasin sillä. Pyysin setää lyömään lujempaa, enkä löytänyt sitä rajaa joka yleensä on tullut vastaan niin pian.

Toivoin hirveästi, että mulla olisi ollut vibraattorini käsillä. Sen avulla olisin melko varmasti siinä tilanteessa lauennut, olin kaikesta niin irti. Sormin en saanut siinä asennossa itseeni tarpeeksi tuntumaa, niin paljon kuin nautinkin.

Kello pelasi meitä vastaan, ja meidän oli pakko lopettaa aivan liian pian. En minä hirveän pettynyt pystynyt silti olemaan, niin ihmeellisen äärelle minä olin päässyt.

Eilen setä kävi täällä vain pikaisesti. Puristi kaulaani ja rintojani kun ratsastin sen päällä, laukesi minun sisälleni. Tunnelma oli jotenkin erilainen. Minusta tuntui etten olisi uskaltanut päästää ääntäkään, etten vain rikkoisi sitä. Menin nukkumaan lopenuupuneena mutta onnellisena siitä turvallisuudentunteesta, jonka setä jälkeensä taas jätti.

Tähänastiset kokemukset on olleet todella voimaannuttavia. Ei pelkästään seksuaalisesti, vaan paljon kokonaisvaltaisemmin. Matka minuun.

Setä on mulle varsinaista vaihtoehtohoitoa.

Makeaa mahan täydeltä.

Maailma on sitten merkillinen pikku paikka. Ensin multa meinasi huveta hukkaan seksiin liittyvät kokemukset joista kirjoittaa. Sitten yhtäkkiä niitä rupeaa rytisemään lisää sellaista kyytiä, ettei ehdi blogiin päivittää.

Loppuviikon jäljiltä minulla on ruhjeita ja särkyä ympäri kehoa, ja tunne, että jopa minun mieltä on nussittu. Olen tästä kaikesta hengästyksissäni mutta onnellinen.

Torstaina minä menin jumpan sijasta setän luona käymään. Se esitteli mulle hankkimansa pienemmät patarumpupalikat, ja niiden "isoveljen", suuremman palikan jolla se on ensitapaamisesta asti minua pelotellut. Minä olin ajatellut, ettei se vielä käyttäisi niitä minuun, että se vähän säälisi minua pikkuista ja ennestäänkin mustuneita pakaroitani. As if. Naituaan minut raukeaksi se istui reisieni päälle rummuttamaan minun peppuani pienemmillä palikoilla.

Ensin se oli harhaanjohtavan nautinnollista. Aluksi ei kivuliasta ollenkaan, sitten kipu alkoi lähteä kasvamaan asteittain jostain syvältä. Se tuntui ihanalta siihen asti, että se oli yhtäkkiä aivan helvetin inhottavaa. Hämmentävästi tämä käänne tapahtui vielä ensin toisella, ennestään aremmalla puolen, niin että olin hetken konkreettisesti puoliksi tuskissani ja puoliksi nautinnoissani.

Luulen, että se oli isompi palikka jonka otepään setä upotti pilluuni, ja käski sitten nuolemaan sen kunnolla puhtaaksi jotta voisi käyttää sitä minuun. Setä käski minut selälleni reidet levällään. Minua ei ole koskaan ennen lyöty sisäreisille, ja se sattui aivan saatanasti. Vedin heti polvet yhteen ja kiemurtelin kivussani, mutta setä kovisteli minut avaamaan jalkani uudelleen, uhkasi lyövänsä jonnekin muualle kuitenkin jollen sitä tee. Taisi ehtiä lyödäkin jalkaani, ennen kuin tottelin kauhuissani.

Minä en oikeastaan muista kuin yhden lyönnin joka pudotti minut jonnekin, mutta ilmeisesti niitä oli useampikin. Minun reidessä on suuri, pahannäköinen muistelma muistona siitä. Onneksi setä ei kuitenkaan rääkännyt minua kauan, vaan pääsin pian toipumaan pelostani.

En muista oliko se ennen vai jälkeen rumpupalikoiden, mutta setä asettui tietokoneensa äärelle ja käski minut ottamaan suihin, aikomuksenaan katsoa samalla pornoa. Se kuitenkin laukesi ennen kuin ehti löytää mieleisensä pätkän, ilmeisesti oli pieniä vaikeuksia keskittyä selailuun samalla. Ajatus oli silti ihana, juuri sellaista pientä esineellistämistä josta minä pidän.

Perjantaina meillä oli sitten steak & bj -päivä. Minä tarjosin nuorta lihaa ja setä kokkasi sen. Muutaman kuukauden vanhan sonnin sisäfileetä perheeni tilalta nimittäin. Sillä aikaa kun potut muhivat pannulla, setä asettui mukavasti sohvalle minun imettäväkseni.

Syötyämme siirryimme sänkyyn. Taas setä käski minut päälleen kuusysiin, se on tainnut tehdä niin järjestelmällisesti joka kerta sen jälkeen kun luki sen olevan minusta epämukavaa. Minä sain täydellistä suuseksiä, setä sai paskaa poskihoitoa. 69 on sille epäreilu asento, koska mitä paremmin se hoitaa hommansa, sitä surkeampaa suuta se saa. Setä käski minut päälleen ratsastamaan, ja nautimme vaniljaa pihvin päälle. Köllöteltiin sylikkäin, juteltiin ja naurettiin. Ei paskempaa.

Lauantaina tapahtui ja sattui, totisesti. Kävin heti aamusta viemässä muksun yökylään ja menin hakemaan setää kinkyklubireissulle. En muista yhtään mitä tehtiin, mutta kai meillä aika lempeät aamupanot oli. Minä olin jännityksestä paskahalvauksen partaalla, enkä ensin tiennyt olisiko minusta edes mihinkään, mutta kyllä setä sitten sai minut rentoutumaan aivan riittävästi.

Sitten setä ajoi minut päivähoitoon Peikon (entinen Grinch, en koe enää mielekkäänä käyttää sitä salanimeä) luo. Olen odottanut Peikon leikitettäväksi pääsyä viime syksystä asti, joten olin jokseenkin into piukassa kun se viimeinkin kävi oikeasti päinsä. Paineessa myös, koska en taaskaan tiennyt yhtään mitä odottaa. Noitten setien kanssa saa aina seilata ventovierailla vesillä. Ei tiedä tyttö mihin on joutunut, ei ennen eikä oikein jälkeenkään.

Peikko veti minut perässään sohvalle ja kyseli minulta minun voinnista ja setästä. Tukisti tukkaa nahkakäsinein, veti sitten polviensa päälle makaamaan, pitäen koko ajan lujasti hiuksistani. Nosti hameen helmaa, silitteli minun peppua ensin sukkahousujen päältä ja riisui ne sitten pois. Peikko katsoi setän jättämiä jälkiä ja kysyi, millä ne on tehty. Se kysymys oli helppo, vaikka olinkin jo tiloissani ja ymmärrykseni normaalia heikommalla tolalla. Unohtaisin oman nimeni ennen kuin patarumpupalikat.

Siinä sohvalla Peikko sormetti ja läimäytteli minua, kovaa. Kävi sitten hakemassa liukkaria ja wandin, jota laittoi minut pitelemään klitoriksellani samalla kun sormetti minua joka puolelta. Kerran annoin voimattomana wandin valahtaa pois paikaltaan kädessäni, mutta Peikko tiukkasi heti, oliko joku luvannut ottaa sen pois. Se ei huutanut, ei sanonut sitä mitenkään rumasti, eikä satuttanut minua millään tavalla sanojensa tueksi. Sen ei tarvinnut. Minä en olisi antanut sen tapahtua uudelleen vaikka olisi tuntunut miltä. Ei siksi, että olisin pelännyt sitä mitä siitä seuraisi, vaan yksinkertaisesti siksi, että Peikko kielsi.

Kuva

Sitten en osaakaan oikein sanoa mitä kaikkea kävi. Kaikki mitä tämän jälkeen kirjoitan, on yhtä mosaiikkia.

Makuuhuoneessa Peikko käski minun riisuutua kokonaan, ja nostaa käteni ylös. Se kahlitsi minut ranteista katossa olevaan koukkuun. Toiselle puolen jäi suuret peilikaapit, joista minä sitten näin miten Peikko ruoski ja käsitteli minua. Sitä oli hämmentävän ihanaa katsella.

Peikko kiinnitti nänneihini nipistimet, vaihtoi ne jossain vaiheessa ja kiinnitti niiden välille ketjun. Se antoi sen mulle pideltäväksi suussani, ja sanoi, että se ei sitten saa tippua. Minä pidin siitä ketjusta kiinni kuin elämästäni, niin tiukasti että kuola valui suupielistäni. Eikä se pudonnut, vaikka Peikko piiskasi minua, eikä silloin, kun se sormetti minua ja piteli minua wandilla minuuttitolkulla orgasmin partaalla. Jossain vaiheessa muistan nousseeni käsieni varassa ilmaan Peikon kosketuksen alla, kun nautinto kävi jo melkein tuskalliseksi.

Kun Peikko näytti ja esitteli minulle Mustan Kostajan, minua rupesi ihan tosissani hirvittämään. Minä olin lukenut siitä ja tiesin pelätä. En osaa oikein selittää millainen väline se on. Musta, kova ja melko litteä, vähän niin kuin leikkimiekan ja pampun risteytys. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen, että ehei, tuolla sinä et minua kyllä lyö. Löi se. Minä muistan miten katsoin peilistä, kun Peikko seisoi minun takana ja se musta saatana iski pakaroilleni, mutten muista kuinka hyvin tai huonosti sitä kestin ja miten se loppui.

Peikon hapsupiiska löi minua paikkoihin joihin ei oltu aiemmin kajottu. Selkään, vatsaan, häpyyn. Peikko käski minua levittämään jalkani kun löi hävylle, ja komensi avaamaan ne uudelleen kun yritin laittaa ne kiinni. Vaikka yritinkin sillä tavalla karkuun, olin yllättynyt ettei se ollutkaan niin kamalaa kuin olin pelännyt. Jotenkin sitä ajattelisi, että se on arin mahdollinen paikka mihin voi lyödä, mutta kyllä minä enemmän sisäreisiäni arastan.

Kuva

Sitten oli se likainen temppu josta Peikko ja setä oli sopineet. Setä soitti Peikolle kesken kaiken, ja minut laitettiin puhumaan sen kanssa puhelimessa samalla, kun Peikko käsitteli minua. Peikko oli irroittanut minut katosta ja jouduin pitelemään puhelinta itse.

Setä jutteli aivan muina miehinä, kyseli typeriä siitä mihin me mentäisiin syömään, ja mitäköhän sillä mahdollisesti tekisi mieli syyä, eikä ollut kuulevinaan miten minä voihkin ja huusin. Aivan kamala tilanne! :D Minun teki mieli karjua sille, että syö perkele mitä tykkäät. Samalla olin jotenkin niin alistuneessa mielentilassa, että minä kuitenkin menin kuin pässi narussa ja yritin ihan tosissani pähkäillä, mitä sen kannattaisi syödä. Älytöntä. Sitä kidutusta en kestänyt kauaa, vaan käytin ensimmäistä kertaa keltaista valoa päästäkseni siitä pinteestä.

Punainen valo ei minun mielessäni käynyt kertaakaan, mutta vihreä kävi parikin kertaa. Jostain syystä en saanut sitä kuitenkaan sanotuksi, mikä on erityisen harmillista siksi, että nyt en saa palautettua mieleeni, mitä Peikko silloin teki kun minusta tuntui niin hyvältä. Minusta tuntuu, että toisella kerralla se teki jotain minun rinnoille, jotain mikä teki kipeää mutta tuntui mielettömän nautinnolliselta. En ollut silloin peiliin päin, vaan ovelle, edelleen kahleista kiinni katossa, se on kaikki mistä saan kiinni. Toinen tilanne on karannut täysin minun mieleni ulottumattomiin.

Peikolla oli melko suuri puinen leluarkku, jonka päälle se käski minut makaamaan. Se laittoi minut jotenkin kiinni käsistä ja jaloista, nilkoissani oli nahkakahleet mutta se käytti köyttä myös. Minä keskityin kiinnitystäni enemmän katselemaan itseäni peilistä, pikku Narkissos. Se oli niin omituista. Minä siinä paikalleni pakotettuna, alastomana ojentuneena ja täysin alistuneena, kuin vieras nainen. Se oli... kaunista.

Kuva

Siinä arkun päällä Peikko täytti minut kokonaan. Sain jotain sekä peppuuni että pilluuni sormien lisäksi, ja wandia klitorikselleni. En tiedä mitä välineitä Peikko käytti, minä näin ne kyllä myöhemmin mutta en tullut rekisteröineeksi muuta kuin varsidildon, enkä tiedä käyttikö se sitä. Peikko sanoi jälkeenpäin jotain siitä, että se oli vähän pelännyt olleensa liian raju, kun olinkin niin tiukka. Setäkin sanoi joku päivä, ettei se saata uskoa että minä olen synnyttänyt. Praise the Lord, minä en ilmeisesti olekaan sinkunut pilalle!

Kun kaikki oli ohi, Peikko kääri minut peittoon ja otti minut viereensä sängylle. Oli niin ihana olla. Sanoin Peikolle, että minun kroppa tuntuu vedeltä. Tiedän, että se kuulostaa hämärältä, mutta se on paras kuvaus jonka keksin. Ihan kuin koko keho olisi hiljakseen lainehtivaa vettä, kevyt ja raskas yhtä aikaa, kannattelevaa pehmeyttä.

Jotta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin, tähdennettäköön, että Peikko pysyi housuissaan koko kohtaamisen ajan. Peikko on mulle kuin isoveli, joka ottaa minut mukaansa jänniin juttuihin.

Tovin toivuttuani kävin suihkussa ja siistiydyin. Peikko saattoi minut takaisin setän luo seuraavaan kyläpaikkaan, josta sitten suunnattiin porukalla illan klubille.

Olin aikonut kirjoittaa koko loppuviikon kokemukset yhteen pötkyyn, koska sellaiselta se minun päässä tuntuu. Taidan kuitenkin ystävällisyydestä lukijaa kohtaan katkaista tämän kertomuksen tähän, vartomaan jatkoa klubi-illan ja sitä seuranneen yön ja aamun tapahtumista.

Pikapano.

Meidän piti tavata setän kanssa uudelleen vasta tänään, mutta eilen se laittoi mulle kesken päivän viestin, ehtisinkö käymään pikaisesti. Alta puolen tunnin olin sen ovella.

Kun setä vetää pikaset, seurauksena on tytöllä niin arka takamus että istumisesta tulee harkinnanvaraista. Hampaanjäljet ja mustelma olkapäässä sekä kipeät ja verille purrut korvat. Verille. Se sipaisi sitä sormenpäähänsä ja laittoi minut maistamaan. Ja kaiken tämän ohella suorastaan hemmotellun hyvä olo.

Setä suukotteli minua ja tutki edellisestä kerrasta syntyneet jäljet. Se meni käymään vielä pesulla, ja minä istuin sängylle odottamaan pitkässä paidassa sääret jo paljaina. Palattuaan se jutteli mulle vielä hetken, ja tuli sitten niin äkkiä lähemmäs, että huomasin haukkovani hiljaa henkeä. Jälleen kerran hain setän kalun huulilleni.

Kuva

Setä asettui sängylle ja käski tulla päälleen niin, että se saattaisi nuolla minua - ja lopettaa sen ujostelemisen, koska minun peppu on juuri sellainen mistä se tykkää. Ei auttanut kuin mennä, eikä se ollut enää ihan niin vaikeaa. Setää samalla imien minä pystyin välillä työntämään mielen teorian syrjään, ja keskittymään vain siihen, mitä minä tunsin. Setän kielen, hyväilyt ja näykkäisyt, kalun kovana käsissäni ja suussani. Kohta setä pyysi minua lopettamaan hetkeksi, koska ei halunnut vielä tulla, ja sitten oli enää minun nautintoni. Häpeän pelko palasi hetkittäin, mutta tällä kertaa en pyytänyt setää lopettamaan.

Setä tuli päälleni, minun jalkani sen harteilla. Se puri minua korviin ja olkapäähän, ja kun se laukesi, se karjahti minuun painautuneena niin että minun korvaan koski. Tärisi ja nytkähteli minun päälläni, sisälläni. Setän tulemiset on näyttävyydessään juuri sellaisia mistä minä pidän, mitä en ole ikinä ennen nähnyt. Tuntee totisesti, että maksaa vaivan saada se nauttimaan, koska sen orgasmit on niin väkeviä.

Hetken sylittelyn jälkeen sain sitä piiskaa mitä eilen pyysin. Makasin vatsallani sängyllä ja rutistin tyynyä, kun setä alkoi ensin koettaa jalkapohjiani bambupiiskallaan. Se löi ensin tosi sievästi, ja jokseenkin yllättävää, minä nautin siitä. Se ei poltellut samalla tavalla kuin pakaroilla - ensin. Sitten kun setä alkoi lyödä kovempaa ja uudestaan samoihin kohtiin, se meni jo aika ikäväksi. Setä nauroi kun se näki miten minuun alkoi sattua. Se huvitti, pelotti, kiukutti ja kiihotti minua. Ei ihme, että sellaisista cocktaileista menee muisti.

Kuva

Setä vaihtoi bambun siihen kumiseen asiaan (kuulemma jokin, jonka avulla kiristetään paljun pressu paikalleen) ja istui reisieni päälle. Minun peppu oli edellisistäkin lyönneistä arka, joten aloin melkein heti yrittää taas piiloon. Se kipu on inhottavaa, vähitellen voimistuvaa ja jälkikäteen polttavaa. Reisille setä löi ilmeisesti sievemmin, koska niille osuneet iskut olivat paljon miellyttävämpiä, jopa vähän kiihottavia. 

Setä ei piinannut minua onneksi kauaa, vaan alkoi sormettaa minua takaapäin. Tuntui aivan jumalattoman hyvältä. Nousin vatsaltani melkein polvilleni sitä kosketusta kohti. Setä työntyi takaapäin sisääni ja käski minua hyväilemään itseäni samalla kun se nai minua. Kun vain minun pilluparka ei olisi ollut kaiken tämän viikkoisen jäljiltä niin arka, tai pikemminkin tunnoton, se olisi voinut siinä tilanteessa olla jymymenestys. Mun mieleen alkoi nousta runkkuajatuksia siitä miten se minua nai ja käyttää, ne tuli jostain enkä saanut niitä pysähtymään. Ne oli niin voimakkaita, että sain pidätellä itseäni puhumasta niitä ääneen. Mulle ei ole koskaan käynyt seksin aikana noin.

Setä sanoi haluavansa laueta minun suuhun, ja minä imin sen uudelleen vapisevaksi. Minusta on niin ihanaa ottaa siltä suihin. Sen kalu on siihen täydellinen, ja setä tosiaan näyttää ja välillä kertookin miten paljon siitä nauttii. Se kiihottaa minua aivan helvetisti.

Pahus, minähän menin märäksi tätä kirjoittaessa! Onneksi iltapäivään ei ole pitkä aika.

Setäseksiä & -sessio.

Lyhyen ajan sisällä on tapahtunut paljon. Niin ikimuistoisia asioita kuin ne onkin olleet, minun on jälleen hirvittävän työlästä koettaa muistaa, mitä kaikkea on tapahtunut ja miten. Jos viimeksi kirjoittaessani olin kronologisesta järjestyksestä epävarma, nyt minulla ei ole siihen enää minkäänlaista otetta.

Mulla on kuitenkin tarve kirjoittaa, nyt kun kerrankin on siihen aihetta, joten oksennan nämä nyt sormistani. Olen pahoillani tekstin olemattomasta jäsentelystä ja heikosta tasosta,  tämä on tietynlaista ajatusvirtaa. Enemmän loki- kuin varsinaista blogitekstiä.

...

Palasin sunnuntaina kotiin hiihtolomareissulta, ja setä tuli illalla käväsemään. Oltiin sovittu jättää sessioinnit sikseen ja paremmille päiville, koska naperon nukkuessa viereisessä huoneessa ei mitään hirveää kinkysirkusta kannata alkaa pyörittämään. Siispä harrastimme seksiä suunnilleen perinteisin menoin.

Setä painoi minut eteisen seinää vasten ja riisui, suuteli ja kosketteli minut märäksi. Se istui sohvalle ja käski minua ottamaan suihin. Minä polvistuin sedän eteen, nuolin ja imin ensin sen kalun kärkeä ja otin sitten sen pikkuhiljaa syvemmälle ja syvemmälle suuhuni.

Setä antoi minun edetä ensin omaan tahtiini, mutta kun aloin upottaa kalun aina vain lähemmäs kurkkuani, se nappasi minua tiukasti tukasta ja alkoi painaa päätäni itseään vasten. Päästäkseen kokonaan sisään setä ohjasi minut makaamaan selälleni petille ja alkoi naida suuhun, samalla hyväillen minua.

Setä käski minut polvilleni ja alkoi panna minua takaapäin, vetäen hiuksista niin että jouduin taivuttamaan selkäni kaarelle. Samalla setä painoi suussaan kostuttamaansa sormeaan peppuuni, ja työnsi sitten itsensä sinne, naimaan laukeamiseensa asti.

Myöhemmin setä laittoi kumartumaan kasvojensa eteen ja nai minua sormillaan kumpaankin paikkaan. Minun oli pakko keskeyttää se siitä pariinkin otteeseen, koska minua niin hävetti olla sen edessä sillä tavalla paljastettuna. Sitä paitsi pepun sormettaminen katseen alla herättää minun mielessäni melkoisia kakkakauhuskenaarioita, ei voi mitään. Pelkään, että joudun täydellisesti häväistyksi.

Setä nai ja hyväili minua perusteellisesti. En tiedä miten sen sanoisin ilman, että kuulostaa pelkältä puheelta, mutta tuntui paremmalta kuin koskaan. Sanoinkin, että jos minusta olisi tuntunut samalta kun olen yksin, olisin saanut luultavasti ainakin kahdeksan orgasmia. Täydellinen, kokonaisvaltainen, loputon nautinto, mutta ei siltikään sitä saatanan kliimaksia. Ensimmäistä kertaa elämässäni se alkoi oikeasti vituttaa. Jos en laukea vaikka nautin niin paljon, niin liekö laukean sitten koskaan.

Kun setä oli lähtenyt, minä aivan kertakaikkisesti sammuin. Nukuin jonkinlaisessa horkassa, heräsin jossain vaiheessa ja olin varma että se on siinä minun vieressä. Käännyin kömpiäkseni sen syliin ja vasta sitten tajusin, että se on poissa.

...

Eilen minä menin setän luokse. Sen piti tehdä meille keittoa, enkä osannut arvata, että joutuisin itse heti liemeen.

Sain tuskin takin ripustettua naulakkoon, kun setä jo nappasi minua kipeästi tukasta. Se vaikutti kamalan vihaiselta mutta hallitulta, ja murisi hampaidensa välistä minun saavan nyt kärsiä viimeviikkoisesta kiusanteostani. Ihan pikkiriikkisen minä vain olin härnännyt: lähetin sille kuvan pyllystäni tietäen sen olevan jo ennestäänkin panetuksen vallassa tilanteessa, jossa ei saattanut oloaan helpottaa. Nyt saisi pikkulutka siis varsinaisen kurinpalautuksen. Tuntui onnelliselta kun tajusin sen, mutta samalla minua hirvitti ajatus, miten kovasti se satuttaisi kun haluaa todella rankaista. Kun on niin raivossaan.

Setä riepotteli minut sängylle ja repi vaatteet päältäni. Se painoi minut vatsalleni, ja komensi laittamaan kädet selän taakse. Se sitoi ne kovakouraisesti kiinni, ja alkoi lyödä, kamalan kipeitä iskuja pakaroille jollain minulle siinä vaiheessa vielä vieraalla uudella lelulla (myöhemmin se paljastui pieneksi, taipuisaksi, kumiseksi joksikin).

En kestänyt kovinkaan montaa iskua ennen kuin aloin yrittää peittää itseäni käsilläni, jotta saisin enemmän aikaa iskujen väliin, ne tulivat niin tiheinä ja polttavina. Kädet pois edestä, heti! Lisää iskuja, lisää kipua. Kun en enää uskaltanut yrittää peittää itseäni, yritin kierähtää aina lyönnistä poispäin, mutta sain välittömästi komennon palata takaisin paikalleni, ja muutaman iskuun reiteenikin - en päässyt pakoon. Lopulta minun huuliltani pääsi heiveröinen älä, pyyntöjä lopettaa, mutta setä ei ollut vielä lopettanut.

Setä heittäytyi selälleen sängylle piiska kädessään, ja repi minut tukasta jalkojensa väliin. Luulen, että sen täytyi olla tässä välissä, kun se repi käteni vapaiksi köysistä. Setä painoi kalunsa rajusti suuhuni imettäväksi, käski käyttää käsiäni myös. Samalla kun  otin setältä suihin, se löi minua pitkällä piiskallaan toinen käsi hiuksissani, ja kielsi keskeyttämästä hetkeksikään. Jossain vaiheessa se nosti minut tukasta päälleen ratsastamaan, läimäytti minua pari kertaa kasvoille ja puristeli, puri ja nipisteli rintojani. Rakastan kun se tekee niin, satuttaa kun on sisälläni.

Kai jonkin aikaa siitä setä veti minut hellästi lähelleen. Nyt se on ohi. Minä olin pikkuisen pettynyt, koska minusta tuntui, että olisin voinut jo ottaa lisää piiskaa. Istuin hajareisin setän päällä ja sylissä rauhoittumassa, kun se jutteli minulle.

Kun nousin siitä, sain kai jälleen kehotuksen ottaa suuhuni. Tottelin, aina siihen asti kunnes setä laukesi karjuen ja vapisten. Mikä ei voi olla totta. Se ei voinut tapahtua sen jälkeen kun olin ollut setän päällä, koska muistan ynähdelleeni avuttomana sen lauetessa vielä vähän peloissani sen vihaisuudesta, enkä ollut enää sitten kun setä oli jo hellitellyt minua. Samalla sen kuitenkin täytyi olla jälkeen sen, kun se oli ollut pillussani, koska se sanoi jotain siitä miten saisin maistaa itseni.

Setän muisteleminen tuntuu samalta, kuin yrittäisi muistaa uniaan. Unet ja setä ei noudata tämän maailman logiikkaa.

Minullakin oli setälle pieni yllätys, todellakin pieni verrattuna siihen yllätykseen minkä se oli järjestänyt mulle. Se oli aiemmin vinkannut pitävänsä sukkanauhaliiveistä, joten minä kaivoin kaapissa vuosia pölyttyneet hepeneni esiin. Omaksi yllätyksekseni minä ylipäätään sovin niihin, ja näytin niissä jopa aika hyvältä. Sopivia sukkia mulla ei niihin oikein ollut, mutta sen verran menettelevät että pakkasin ne reppuuni.

En ollut vielä yhtään varma, kehtaisinko niitä tamineita päälleni setän luona pukea, ja kerroin niistä jokseenkin tunnustelevasti, rohkaisua hakien. Setä kehotti huolettomasti laittamaan ne ylleni, ja  minua rupesi koko lailla kaduttamaan koko juttu. Vitkuttelin niiden pukemisessa tahallani, ja kun lopulta olin valmis, minua pelkästään ujostutti. Mutta setä taisi pitää näkemästään, ja minä totuin tilanteeseen pikkuhiljaa.

Setä halusi ottaa minusta kuvan, ja sitoi minut sitä varten. Polvet koukkuun alleni ja kädet selän taakse. Halusin jäädä köysiin vielä siksi aikaa, kun setä editoi ottamaansa kuvaa. Tunnustelin köysiä, sitä miten ne kiristyivät ympärilläni kun jännityin kiihottuessani.

Setä lähti hakemaan keittotarpeita ja minä jäin (ihan vapaaehtoisesti) pesemään astioita. Kun setä palasi, se jäi keittiönovelle tupakoimaan ja katselemaan miten tiskasin hepenissäni. Aina välillä se kävi kiusoittelemassa minua, painautui takaapäin minua vasten ja hyväili, välillä vähän läimäytteli tai puri, paskiainen. Ennen kuin olin saanut työni loppuun, se riisui stringini ja tuli takaapäin sisälleni, painoi minut kumaraan likaisen altaan ylle. Ohjasi sitten lattialle ja nai minua siinä. Ärisi mulle miten pervo minä olen kun kiihotun sellaisesta, vanhasta sedästä panemassa minua likasella lattialla.

Se aikoi jo lopettaa mutta minä rukoilin sitä jatkamaan. Tuntui niin uskomattoman hyvältä, ja se tilanne kieltämättä kiihotti minua kaikessa kieroutuneisuudessaan. Kun setä oli lauennut, jäin vähäksi aikaa velttona makaamaan siihen lattialle. Nousin jalat heikkona ylös ja tiskasin loppuun.

Vielä myöhemmin setä pyysi minua ottamaan suihin samalla kun se pyöritteli lihapullia. Se touhu keskeytyi hetkeksi, kun taustalla kuuluva Zappa sai minut purskahtamaan nauruun. Kokosin itseni ja jatkoin vielä hetken, mutta asento oli vähän huono ja minun niskoihin alkoi sattua. Istuin hetken polvillani setän jaloissa ja hieroin kasvojani sen reisiin. Tuntui ihanalta olla siinä.

Pyysin setältä vielä lisää piiskaa sillä uudella kumilelulla, ja se uhkasi piiskailla minun jalkapohjiakin. Mutta sitten aika olikin loppu ja minun oli mentävä, joten se jäi sitten seuraavaan kertaan. Se lienee huomenna.

Oli hemmetin hyvää keittoa. Siitäkin huolimatta, että chiliä oli huomattavasti enemmän, kuin mihin olen tottunut.