lauantai 17. huhtikuuta 2021

Villi viikko (satoi kasvoille kyyneleitä)

Minulla oli hiljattain viikko, josta sain hyvin kiellettyä mielihyvää. 

Harrastin seksiä neljän eri miehen kanssa. Se on vaikea sanoa niin ettei se kuulosta väärältä, ei minua miellytä kehuskella sillä montako pää(tai esi)nahkaa yhden viikon aikana sain. Minua kiihottaa ajatus, että olin sellainen lutka. Tuskin olisin viitsinyt toteuttaa niistä tapaamista kahta enempää jollei se olisi ajanut minua. Ei sillä etten olisi kiinnostunut kaikista heistä, olen vain hirveän huono haalautumaan yhtään mihinkään tapaamisiin. Kaikki nämä kaverit olivat siis sellaisia joita muutoinkin olen nähnyt, karhu, tindermies, ja kaksi joita en ole vielä nimennyt. 

Toinen näistä kahdesta on Tinderistä hänkin, ihka ensimmäinen matchini, jonka kanssa tavattiin vuosi sitten muttei ole tullut nähtyä uudestaan, vaikka kivaa olikin. Jälleen asioita joita punastuttaa sanoa, mutta imartelee tolkuttomasti, millainen rooli minulla hänen seksuaalisessa heräämisessään kuulostaa olevan. Hän on kertonut pohtineensa olevansa jopa jollain tasolla aseksuaalinen, mutta meidän tapaamisemme jälkeen oivaltaneen, että paikka josta hän halunsa löytää on vain tosi rajallinen. How about that, tyttö joka käännyttää aseksuaalin 😄 (joo joo, tiedän ettei se mene niin, mutta onhan se balsamia itsetunnolle vähän leikitellä ajatuksella). 

Nyt tarjosin hänelle todella mahdollisuuden päästää koiransa irti, ja vastavuoroisesti sain antautua alistumiseeni. Kun se kiinnitti käteni taakse ja nai kurkkuani. Kahlitsi x-asentoon sänkyynsä ja nyhti minusta nautintonsa, löi, sylki ja sitoi silmäni näkemästä. Laukesi kasvoilleni ja hiestä kaulalle liimautuneille hiuksilleni, sanoi ettei ole koskaan ennen tullut kenenkään muun kuin vaimonsa kanssa, vaikken sitä uskoisikaan. Ja minä uskoin, tietenkin, koska tuntuu hyvältä uskoa sellaisia sanoja.

Win-win.

Sitten oli se-mies. Se mies, jonka kanssa jaoin kaikki mahdolliset neitsyyteni, taivas varjelkoon kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Se mies, joka laittaa viestejä joissa haluaa vain minua, joissa ääneni saa sen hulluksi halusta, joissa se ajattelee minua kun panee muita. Uskon, koska ei ole mitään merkitystä onko se totta vai satua joka sana. 

Se pyysi minut yöksi, ja vähän yllätyin moisesta... ystävällisyydestä kai se sana on, kuin ystävä. Laittoi minulle aamupalaakin. Keskusteli kanssani pitkälle yöhön, kirjoista ja musiikista ja siitä miten irrallaan sitä tuntee olevansa. Kuunneltiin Pariisin Kevättä ja minusta pulppusi suunnilleen kaikki sanat mitä minussa on, ja se näytti omansa. Alettiin panemaan jo ennen kuin ulko-ovi oli kokonaan kiinni, lopetettiin ja alettiin uudestaan. Se puri hampaansa rintoihini ja sanoi pikkuhuoraksi, ja minä pyysin näyttämään mitä sellaisille tehdään. Oli aivan fantastinen yö, vaikka tukikättäni särki kaikesta suihinottamisesta. Täytyy tosiaan alkaa tanssia enemmän jotta vähän vahvistuisi. 

Aamulla kävelin kotiin ja itkin. Kiersin sen saaren jonka tunnen niin hyvin, jossa olin joitain vuosia sitten valtavan onnellinen vaikken tajunnut sitä silloin. Soitin Pariisin Kevättä aina vain ja todella kuuntelin. Käännät jokaisen kortin / patoja patoja. Minua on aina vaivannut miksi ne kortit ovat juuri patoja, mikä symboliikka niissä on. Sitten, yhtäkkiä päivänselvänä. Ne on patoja. Pato...ja. 

Minun patoni eivät vielä murtuneet, mutta niistä tihkuu läpi. Eikä minua pelota, odotan sitä. Taon nyrkeilläni vaikkei voimastani mikään vapaudu. Ne railot tulevat siitä, kun uskallan hetkittäin olla niin helvetin hauras. On ollut aikoja jolloin uskalsin koko ajan, eikä mikään silloin pidätellyt minua virtaamasta.

Sillä tavalla tahdon elää, en kivien takana. 

torstai 18. maaliskuuta 2021

Kaksi miestä ja tyttö

19.2.2021

Ja niin minulla on jälleen uusi pelkkää seksiä -suhde. 

Se Tinder-mies, josta viime merkinnässä mainitsin. Ei olla yhtään toistemme tyyppiä ja meidän odotuksemme suhteelta ovat kuin yö ja päivä, joten se siitä. Mutta seksi on hyvää. Erityisen ihanaa on, miten tolkuttoman paljon se tulee, tuntuu deseiltä. En ole milloinkaan nähnyt moista muualla kuin tahmaisissa fantasioissani. 

Sitä paitsi, eräänä iltana oli aika kiihottava tapaus. Aikamme pidettyä hauskaa keskenämme oli jo launtai-ilta, ja mies ehdotti, josko tämän kaveri voisi tulla piipahtamaan. Otettiin olutta ja istuttiin iltaa. Se kaverikin oli pohjosesta ja meillä synkkasi hirveän hyvin. Jossain vaiheessa tilanne eskaloitui ja löysin itseni ottamasta Tinder-mieheltä suihin samalla, kun tämän kaveri käsitteli sormin ja wandilla minua. Hetken päästä asettui katselemaan, kun minua naitiin. 

Mielenkiintoista. Siitä pitäen kun oivalsin millaista suhdetta kaipaan, minulla ei muuta ole ollutkaan kuin kaikkea muuta. Tapailusuhteita ja vakipanoja, hyvää seksiä hyvien tyyppien kanssa ja siinä se. Hankala sitä harmina on pitää, mutta ei se oikein onneltakaan tunnu. 

Samalla poden jatkuvaa huonoutta ja häpeää. Syyllisyyttä siitä, etten täytä osaani näiden ihmisten seksiseikkailuna. Rakkauteen kelpaisi huonommallakin habituksella, mutta silkan intohimon kohteen pitäisi pystyä parempaan. Olen vieläkin lihava, mulla on joidenkin kanssa jo vittu vuoden ollut joka tapaamisella samat alusvaatteet, ja tulen koko ajan katkerammaksi ja vihasemmaksi ämmäksi. 

Vaikka voihan sitä katsoa valoisammaltakin kantilta. Ilmeisesti minussa on seksuaalisesti jotain tosissaan tenhoavaa, koska ulkonäön tai persoonan takia minua ei ainakaan kukaan himoitse. 


Eilen olin hilkulla saada tarpeekseni. Olin siinä käsityksessä, että karhu tulisi päiväksi tänne. Aivan varma en ollut, koska asiaa ei oltu myöhemmin varmistettu, muttei toisaalta evättykään. Enpä silti kehdannut kysyä jotten olisi kuulostanut vaativalta, vaan tuumin, että samapa minun on laittautua valmiiksi ja se tulee sitten jos tulee. Harmi vain, etten satu olemaan sitä huoletonta tyyppiä, joka olisi voinutkin vain viettää päiväänsä tavalliseen tapaan ja summerin soidessa seitinohuesti hämmästyä: "Ai sä tulit!"

En aivan. 

Minä makasin neuroottisesti puunatussa kämpässä (ei liian siistissä ettei se luule että olisin sitä varten siivonnut vaikka olin), laittamattomana niin kuin se tykkää (tiedättekö te miten paljon aikaa vie tehdä ittensä hyvännäköiseksi laittautumatta) ja vilkuilin kelloa, kunnes oli se aika kun se tavallisesti tulee. Kunnes oli se aika, jolloin se olisi vähän myöhässä, muttei vielä niin paljon että se olisi erikseen ilmoittanut. Kunnes oli se aika, kun sen oli jo liian myöhä olla myöhässä ilmoittamatta, mutta toisaalta liian aikaista todeta, ettei se olisi tulossa ollenkaan (olisihan joku palaveri voinut vaan venähtää). Kellon käydessä kävi harvinaisen selväksi, miten typerä koko tilanne oli. Alkoi itkettää, muttei vielä voinut itkeä, jottei näyttäisi itkettyneeltä jos se sitten tulisikin. Kahlasin ne tunnit hammasta purren ja lopulta luovutin, päätin käyttää koiran ulkona ja romahtaa sen jälkeen. Niin kuin vain elävät voi

Sitten, tietysti sitten. Viesti, se olisi parin tunnin päästä täällä. 

Se oli käytännöllisestikin katsoen liian myöhään, en olisi enää kotona yksin. Se oli helkkaristi liian myöhään siihen nähden, miten paskaksi olin ehtinyt mennä ja miten valtavaksi idiootiksi itseni tuntea. Siinä vaiheessa oli monta hyvää vaihtoehtoa mitä tehdä. Ohitin ne kaikki, ja käytin kaiken kapasiteettini juonia lapselle muuta tekemistä. Otin karhun vastaan juuri niin kuin olin aikonutkin ottaa: Hymyilevänä, haluavana ja absoluuttisen vaiti siitä, että minulla olisi missään vaiheessa ollut tunteita, jotka saattaisivat edellyttää siltä mitään toimenpiteitä. Että esimerkiksi sovittaisiin etukäteen milloin se on tulossa. 


Meillä oli yhtä upeaa seksiä kuin aina ennenkin, kosketusta ja nautintoa kaikin mahdollisin tavoin, ja tietenkin antaumuksellista anaaliseksiä. Karhu laukesi ensin takaapäin päälleni niin että hiuksiin asti lensi pisaroita. Hetken helliteltyä se nai minua seinää vasten ja tuli peppuuni, sperma valui sisäreisille. Sitten suihkuun minkä jälkeen sen piti tietysti kiireesti mennä, koska oli jo myöhässä muualta. Vakuutin ettei haittaa, nauroin ääneen ajatukselle että haittaisi. Pistin perään sen itsetuntoa hivelevän viestin siitä, miten nussitulta minun peppuni tuntui. 

Jumalauta...! Uloskirjoitettuna näen, ettei homma ollut mitenkään pikkuisen pielessä, vaan aivan absurdilla tavalla päin vittuja ja helvettejä. Eikä missään nimessä niin, että karhu kohtelisi minua huonosti. Itsehän minä tässä itseäni pataan pistän ja oikein huolella. Mutta minkä ihmeen takia? En ole rakastunut karhuun, mikä on yhä itsestänikin vähän outoa huomioiden miten ihana se on, mutta en vain ole. Kuten todettua, se ei myöskään ole ainoa oljenkorteni hyvään ja helppoon seksiin. Välitän siitä, totta kai, mutta tiedostan etten satuttaisi sitä jos haluaisin lopettaa: se ymmärtäisi täysin. Ei ole mitään syytä sääliä sen tunteita. 

Miksi en sitten sääli omiani? Mistä näitä pelkän seksin Tinder-miehiä vaan lappaa tulemaan vaikken ole koskaan halunnut ensimmäistäkään? Niin kuin jotain saamarin postimyyntivitamiineja tai sukkapaketteja, joista ei pääse koskaan jos erehtyy kerran heikkona hetkenä huolimaan. 

Haluaisin peruuttaa tilaukseni, kiitos. 

xxx

18.3.2021

Tämä merkintä jäi taannoin julkaisematta, koska en halunnut vaikuttaa totaalisen pateettiselta. Totta puhuakseni tismalleen sitä olen taas viime kuukaudet ollut. Mutta, klassinen mutta: nyt tuntuu helvetisti paremmalta. Aika upealta oikeastaan, vaikka vielä alkuviikosta olin maani myynyt. Olenko muistanut mainita, että uusin diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö? 😅

Tinder-miehen ja sen kaverin kanssa juttu kävi entistäkin mielenkiintoisemmaksi. Käytettävyyden vuoksi niille on keksittävä kunnolliset peitenimet, joten olkoon Tinder-mies vastedes tindermies ja sen kaveri susi. Yhtenä viikonloppuna käväisin niiden kanssa yksillä. En ala valehtelemaan etteikö tilanne olisi ollut kiihottava ja naiseuttani imarteleva, olla niiden kahden kanssa sillä tavalla julkisesti tapahtuneen jälkeen. Jälleen meillä käytti suden kanssa juttu aivan erityisen hyvin, tindermies on luonnostaan hiljaisempi. Mulla mennee polovet veteliksi siitä miten susi puhhuu, mieki alan puhua erillain. Sillain ko olen ennen puhunu, niinkö mie puhhuin ennenko tulin tänne eikä jääny ko jottain pikku palasia jokka välillä naurattaa muita. 

Kun tindermies meni käymään vessassa, meille jäi tilaisuus jutella hetki kaksin. Hieman hankalana susi esitti, josko meillä voisi joskus olla tapaamisia ihan keskenämmekin. Se on tahollaan naimisissa, eikä ole ilmeisesti aiemmin syrjähyppäillyt, mutta nyttemmin sen vaimollakin on ollut muita suhteita. Ja kuinka ollakaan, minä olin jälleen aivan all in. Ehkä vähän liiankin innolla, koska siitä ei ole sittemmin kuulunut mitään. Muttei siitä ollut kuullut aiemminkaan vaikka olin sangen selkeästi sanoittanut kiinnostukseni, joten en ole hirveän huolissani. Kuuluu siitä vielä joku kerta. 

Sinänsä sääli, ettei meidän Ménage à trois:mme selvästikään voi saada jatkoa, sillä tindermies on osoittanut lopulta mustasukkaisuuden merkkejä molemmilla kolminkohtaamisillamme. Parempi piettää hommat nätisti erillään, jos niikseen tulee. 

Mutta että näin. Taas painellaan talla pohjassa väärään suuntaan, muttei se tällä hetkellä tunnu pahalta. Päinvastoin. Minä lauloin mennessäni, niin kuin vain elävät voi.


"Kaunis Marjaana polkee jälleen

ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.

Kaunis Marjaana sulkee silmät

aina on joku joka ottaa vastaan."


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Säkenöivää seksiä, nukkuvaa elämää

Tässä minä taas istun silmät seljällään ja ihmettelen, miten paljon aikoja voi kulua ilman että oikein huomaakaan. 

Luulin, että olisin jo selättänyt kolmenkympin kriisini, mutta voi veljet NYT se vasta todella on talossa, jättimäisine kultakelloineen ja persvako puoliksi paistaen. Ihan tällain neutraalina kannanottona vailla ranneveriä ja itsesääliä, olen elämääni lopen kyllästynyt. Siinä ei ole montaakaan elementtiä, josta varsinaisesti pitäisin sillä tolalla kuin se on, huolimatta siitä miten kovasti yritän pyristellä.

Onneksi seksuaalielämässä on ollut monia valopilkkuja. Silti, vaikka viime yön unettomuuttani pelasin Tinderin oikeasti läpi, ilman voittoja. Se kieltämättä kirvoittaa jo pientä itsesääliä pintaan. 

Jokin aika sitten kävin pitkästä aikaa jätin luona. Seksi oli ihan yhtä häiriintynyttä kuin aina ennenkin. Jätti pakotti minut katsomaan kasvojaan peilin kautta, samalla kun rääkkäsi minua ja persettäni, ja se näky tatuoitui verkkokalvoilleni. Entäpä tämä sitten, kuunnelkaapa: Se laittoi minut pitämään leukani alla teepannua, samalla kun kusi suuhuni. Näin ollen kaiken mitä en saanut niellyksi, mikä oli oikeastaan kaikki ylipäätään koska pitkän ajan jälkeen minua todella inhotti, se kaatoi sisälleni anaalilevittimen avulla. Sitten jätti ojensi wandini ja runkkasin itselleni orgasmin sen katsellessa, ääriäni myöten täynnä sen virtsaa. 

Teki aivan valtavan hyvää olla taas piestävänä ja käytettynä. Alkaen siitä kun astuin ovesta ja jätti painoi minut käsi kurkullani sitä vasten, muristen mitä kaikkea kauheaa aikoi minulle tehdä. Päättyen niihin kauhun hetkiin kun olin jo niin arka, että tosissani rukoilin ettei se enää koska en kestäisi, ja silti se työntyi sisälleni. Tivasi, missä jätin kyrpä on, ja kun en olisi saanut sanotuksi, survaisi itsensä syvemmälle. Sinne, tytön pyllyyn, kuten oli parkaistava ettei se satuttaisi minua. Sitten se teki meille järkyttävän hyvää ruokaa ja katsottiin lähekkäin Netflixiä. Ihanaa. 


Oli myös kohtaaminen varsinaisen keijukaisen kanssa. En ole ikinä nauranut yhtä paljon ja kovaa session aikana, eikä ole aikoihin myöskään sattunut sillä tavalla, herranjumala miten kipeää oikeasti teki. Sen kynnet oli veitsenterävät ja se löi paljain käsinkin naurettavan kovaa, puri kymmeniä kymmeniä kertoja ja laski ne, mikä sai sen tuntumaan kaksin verroin kamalalta pelätessä, kun tiesi miten kauan se vielä jatkuisi. Kova kipu ja toisaalta meidän mahdottoman luonteva tapamme ylipäätään olla yhdessä, kuin olisimme tunteneet jo kauan, teki tepposensa aivokemiassani ja purkautui hysteerisenä räkänauruna samaan aikaan kun kärsin ja kärvistelin. 

Karhun kanssa tapaillaan edelleen, vaikka yhteydenpito on huomattavasti harvempaa. Seksi sen kanssa on seinähullua. Tarkoitan, ettei siinä ole tolkun häivää, miten hyvältä tuntuu vain koskea toista. Hurjaa haluta jotakuta sillä tavalla kuin haluan sitä, ilman mitään kivun tai hallinnan elementtejä. Puhtaasti nautintoon keskittyminen on myös avannut aivan uusia ovia. En olisi esimerkiksi uskonut, että tissiorgasmit olisivat minulle mahdollisia, mutta näemmä olin raskaasti väärässä. 

Se vika karhussa on, että se on yksinkertaisesti täydellinen mies. Eikä tämä ole tunneperusteinen lausunto, en ole siihen rakastunut, se vain on  kylmä fakta. Sinä päivänä kun karhu on luotu, on viehättävien ominaisuuksien karkkikaupasta lapettu joka ainoasta laarista kelpo kauhallinen. Mikä parasta, se ei itse tajua sitä ollenkaan, vaan on kaiken hyvän päälle vielä vaatimatonkin, ilman että sen itsevarmuus kuitenkaan järkkyy. Muutenkin sen maanläheisyys on seksuaalisesti uskomattoman vapauttavaa. Sen kanssa voi huoletta naida kuukautisten red room -vaiheessa, eikä tunnu pätkääkään nololta jos anaaliseksi menee sotkuiseksi. Se ei vain piittaa sellaisista asioista. Hauskaa on sekin, ettei karhu pidä meikistä, siis ollenkaan. On aika ihana tunne tietää, että se tykkää minun kasvoistani eniten, kun en ole tehnyt niille yhtään mitään ollakseni kauniimpi. 

Huomaankin alkaneeni verrata kaikkia kandidaatteja karhuun, ja ikävä kyllä se vaikuttaisi olevan voittamaton kaikilla osa-alueilla. Kuka tahansa uusi kaveri on siihen verrattuna täysi meh, eikä minun kiinnostukseni kylkeään viitsi kääntää saati herätä. Yhden Tinder-miehen joka tapauksessa tapasin viime viikonloppuna. Se oli kivaa, seksi ja läheisyys ihanaa. Muttei se vaan... Ei se vaan. 

Kaikesta hyvästä seksistä huolimatta olen ensimmäistä kertaa elämässäni turhautunut seuranhakuun, jos tätä minun hommaani sellaiseksi voi suhteellisessa passiivisuudessaan sanoa. Joku sanoisi, että kenties siitä se kenkä puristaakin, mutta en oikein tiedä. Vaikuttaa vain siltä, että kaikilla kiehtovilla ihmisillä on täysin toisenlaiset odotukset suhteelta kuin minulla. Polyhenkisillä on jo primäärinsä, monoilla joko liian painavat toiveet perheestä ja loppuelämästä tai sitten pelkkä kädenlämpöinen kevyt tapailu mielessä, vaikkei silkka seksi olisikaan. 

Kuinka vaikeaa voi olla löytää joku jonka kanssa rakastaa kuin hullupäiset, ilman että tarvitsee koko elämäänsä ripustaa toisen varaan?