Fifty Shades of Grey ja vaiettu sadomasokismi.

Fifty Shades of Greystä on kohuttu jo vuositolkulla. Tällä viikolla elokuvasovituksen saatua ensi-iltansa aiheesta on puhuttu niin perkeleesti, että useimmat todennäköisesti näkevät jo punaista harmaan sijaan. 

Minunkin mittani on täynnä sitä, mitä aiheesta puhutaan. Vilahtaako Johnsonin bikiniraja, kuinka monta minuuttia leffassa yhteensä jyystetään, onko se oikein että kotirouvia panettaa kun moista sontaa seuraavat. Hohhoijakkaa.

Sen sijaan minusta on aivan äärimmäisen mielenkiintoista se, mitä järjestelmällisesti sivuutetaan ja vähätellään tai josta vallan vaietaan. Miksi koko ilmiön varsinaista kuumaa perunaa, sadomasokistista seksuaalisuutta ei suomalaisessa massamediassa käsitellä? Miksi keskustelu Fifty Shadesista on keskustelua akkojen pehmopornonnälästä ja Dakota Johnsonin häpykarvoista? Ystävät hyvät, huoneessa on virtahepo.

Faktahan on, ettei Fifty Shades -trilogia ole myynyt maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta siksi, että siinä nussitaan. Ilmeistä lienee myös se, ettei sen menestyksen salaisuus piile kaunokirjallisissa ansioissa. Käsittämätöntä, että tämä täytyy erikseen todeta, mutta se kiinnostaa ihmisiä siksi, että siinä viitataan BDSM:ään. Lue: ihmiset ovat kiinnostuneita BDSM:stä. Mutta shh..! Ei siitä sovi kaikkien kuullen puhua. 

Eikä siitä olisi sopinut E.L. Jamesin millä tahansa tavalla kirjoittaakaan. Tapa, jolla sadomasokismia kirjasarjassa esitetään, on suututtanut paitsi feministit myös autenttiset pervot. Lapsuuden traumoista kieroutunut stalkkeri painostaa huonosta itsetunnosta kärsivän tytönhupakon toteuttamaan perversioitaan, ja tämä kehdataan esittää suloisena romanssina, glorifioiden lähisuhdeväkivaltaa ja antaen aivan väärän vaikutelman tosielämän sadomasokismista. En minä ihmettele, että se pistelee vihaksi. Hitto vaan, kun kyse on fiktiosta. Sen ei ole pakko esittää todellisuutta dokumentaarisesti, eikä edes vastata vallitsevia moraalikäsityksiä. 

Joitain sääntöjä sen on silti noudatettava, jos mielii tulla laajalti luetuksi. Vaikka sadomasokismi on tullut koko ajan kulttuurissamme näkyvämmäksi, sen esittämisen ehdot ovat edelleen erittäin tiukat. Sadomasokismi esitetään suorastaan satanistisena rietasteluna tai osana yliseksualisoitujen poppareiden kyltymätöntä kiemurtelua ja provokaatiota, pornon alalajina pikemmin kuin seksuaalisuuden muotona. Toinen ääripää on kuitata sadomasokismi vähätellen pelkiksi parisuhdetta piristäviksi pikku seksileikeiksi. Tervettä ja tasapainoista sadomasokistista seksuaalisuutta ei valitettavasti ole massamedian kuvastossa vielä olemassakaan. 

Tämän E.L. James on mitä ilmeisimmin Fifty Shadesia kirjoittaessaan tiedostanut. Minun mielestäni osoittaa rautaista bisnesälyä paitsi hoksata maailmanlaajuisesti kiehtova kielletty hedelmä, myös konstit käsitellä sitä valtavirtapesun kestävään muottiin sopivalla tavalla. Aika ei yksinkertaisesti ole ollut vielä kypsä kaiken kansan rakkaustarinalle, jossa kaksi tunne-elämältään stabiilia ihmistä toteuttaisivat sulassa sovussa sadomasokistisia mieltymyksiään.

Ei varsinkaan minkään vakavasti otettavan kirjallisen genren puitteissa. Sadomasokismin kätkeminen kioskikirjallisuuden kansiin traumaperäisinä pakkomielteinä ja vastentahtoisena feminiinisenä antautumisena onkin piru vie nerokas suunnitelma, aikamme kaunokirjallinen masterplan. Ajatelkaa nyt! Kaikki mahdolliset mutinat voidaan vaientaa vetoamalla siihen, että tällaista hömppäähän tämä vain on. Kotirouvien hupsuja pikku fantasioita, joissa ei tietenkään ole kyse siitä, että kukaan oikeasti haluaisi tulla alistetuksi. Höpsistä pussiin, eihän tässä oikeastaan puhuta edes seksistä, romanssihan se naisia Fifty Shadesissa kiehtoo. Naisen seksuaalinen halu on edelleen siveää romantiikannälkää jossa seksi on sievästi toissijaista. Ei hätää!

Tätä hyväksi havaittua diskurssia ovat jääneet jankuttamaan ensi-illan alla myös maamme johtavat journalistit. Sadomasokismista ja sen esittämisestä elokuvaversiossa on puhuttu joko täysin ohi, vahvasti vähätellen, tai sitten kerta kaikkiaan kyseenalaisiin suuntiin vihjaillen.

Piiskat ynnä muut jo kuvastoon kuuluvat välineet on saatettu mainita, tai päivitellä sadomasokistisen seksin määrää, paino vahvasti sanalla seksi. Varsinaisesta sadomasokismista tai elokuvan suhteesta siihen ei sanaakaan. Maailmalla velloneeseen astetta paneutuneempaan keskusteluun on saatettu puolihuolimattomasti viitata, lähinnä siteeraten skandaalinkäryisiä kysymyksenasetteluja muun muassa "väkivaltaisen seksin hyväksymisestä". Kuinka ollakaan, näihin kysymyksiin ei olla kuitenkaan itse otettu mitään kantaa. Näin on näppärästi yhdistetty mielikuvat väkivallasta ja epätasa-arvosta sadomasokismiin ja livahdettu sitten kolttosesta kuin koira veräjästä, ällistelemään sitä seksiä kun sitä on niin suunnattomasti että siunatkoon.

Koko Fifty Shades -buumi onkin osoitus vaniljamatriisin valtavasta voimasta vielä nytkin, alettuaan jo rakoilla. Vaimeita kaikuja olemattomiin vaietusta seksuaalisuudesta voi nyt kuulla jos osaa kuunnella, mutta massojen basso hukuttaa niiden todellisen soinnin yhä alleen. Me ei vain olla siellä vielä.

Mutta ehkä ei mene enää hirveän kauaa, kun Pihlajakadulle muuttaa kaulapantaa kantava salaperäinen  uusi asukas.

Subdrop ja surkeita sattumuksia.

Minä olin viikonloppuna pentin luona yötä.

Olin jotenkin hämilläni kun pääsin perille. En niinkään jännittänyt, vaan olin täysin jäissä. En meinannut ovesta päästä sisälle kun jäin hämmennyksissäni pyörimään karmeihin. Pentti oli onneksi huomaavainen isäntä ja talutti vieraansa tukasta rappukäytävän hämäristä suljettujen ovien taa.

Se katsoi minua minua tiukasti, minä sitä arasti ja kysyvästi hymyillen. Meikittömyyden lisäksi pentti oli antanut määräyksen pukea helposti laskettavat housut, joten minä olin tiennyt, että saisin heti tultuani vitsasta. Mutta minä luulin, että kai kuitenkin kahvit ensin. Eip.

Pentti riuhtoi ulkovaatteita päältäni ja ohjasi minut olohuoneeseen, jossa odottivat siististi esille aseteltuina kaikki ne esineet, jotka kertoivat viikonlopun ohjelmasta. Lääkärinsalkku, kumisaappaat, kurahousut ja -takki, lukuisia erilaisia lyömävälineitä, gägi mustassa nahkaremmissä, peltinen siivoussankko keltaisine siivoushanskoineen... Minun katseeni kulki tv-tason ja sohvan väliä joille tavarat oli levitetty, ja kadotin muistini hetkeksi.

Seuraavaksi muistan olleeni jo pentin polvella ja vitsojen räpsivän kirveltävästi reisiäni ja pakaroitani. En sietänyt sitä yhtään. Minulla oli se aika kuukaudesta jolloin minun tuntoherkkyyteni on huipussaan, eikä minun pää kerta kaikkiaan ollut sillä tavalla, että olisin saattanut antaa sattua. Pettymys kirveli vitsojakin karvaammin. Tuntui kohtuuttoman epäreilulta, kun jokin niin kovasti odotettu karkasikin kuin hiekka sormien lomasta.

Pentti käski minut polvilleni nahkaisen rahin päälle, ja luulin saavani vielä lisää piiskaa. Sen sijaan pentti levitti minuun liukuvoidetta ja työntyi sisääni - ja surisi! Se oli pistänyt päälleen väräjävän penisrenkaan ja voi jukra että oli metka peli. Pentti 2.0..! Vibrassa ei arvatenkaan watteja liiemmin ollut, mutta tuntui silti aivan mahdottoman hyvältä, kun pentti painautui syvälle minuun ja hieroi rengasta minua vasten.

Sitten suuntasimme saapaskaupoille. Pentillä oli mielessä aivan tietynlaiset piiskauskumpparit, jotka se minulle halusi. Sellaiset, jotka laittaisin jalkaani aina kun lähtisimme hakemaan vitsoja, ja joita pitäisin kun se piiskaisi ja panisi minua. Jouduimme koluamaan useamman kaupan, mutta lopulta sopivat löytyivät.

Palattuamme pentti käski minua riisumaan farkut ja pikkuhousut, ja pukemaan kurahousut ja uudet kumpparit ylleni. Oh niin, ja ne minun omat runkkuhanskani jotka hommasin. Löysin pinkit.

Sitten pentti asettui mukavasti sohvalle ja komensi minut matolle eteensä runkkaamaan kaikkine tamineineni. Pardon my French, mutta voi nyt vittu.

Minua nolotti se miltä ne kurakamppeet näytti. Minua nolotti miten minä kostuin koska tai siitä huolimatta miten inhottavalta ne tuntuivat, ja miten ne housut sitten takertuivat ihoon kiinni kun istuin ja miten inhottavalta se tuntui ja miten se kiihotti minua lisää. Minua hämmensi että minua inhotti ja että minua kiihotti ja että pentti katsoi minua ja odotti, ja että minun ylipäätään piti runkata toisen edessä saati että sillä tavalla. Inhotus, nolostus, kiihotus ja toisen odotus. Voi sentään.

Voin kertoa että vierähti useampi tovi, ennen kuin sain itseni edes kammetuksi sille turkasen matolle. Penttiä minun vaivaantunut vitkutteluni ei tuntunut häiritsevän. Kai se oli sille vain sitä kivempaa, mitä epämukavammaksi minä tunsin oloni.

Lopulta minä kuitenkin makasin selälläni, laskin kurahousuja vähän ja puristin purkista hieman liukkaria vatsalleni. Toisen hanskalla peitetyn käteni nostin piilottamaan kasvoni pentiltä, toisella aloin levittää liukuvoidetta itseeni. Olin sen verran tietoinen itsestäni, ettei sitä oikein runkkaamiseksi voinut sanoa, mutta minä hyväilin kuitenkin. Voiteen liukastama kumihanska tuntui juuri niin kiihottavalta kuin olin ajatellutkin, mutten päässyt tunteeseen kiinni kun olin niin pirun kiusaantunut.

Jonkin aikaa minua kiusattuaan pentti käski nousemaan eteensä pylly pystyssä. Se haki sen Ikean lihanuijan ja uuden muovisen spekulansa ja puki itselleen keltaiset kumihanskat. Sitten se levitti minuun paljon liukkaria, hyväili minua samalla kun työnsi peppuuni ensin sormiaan, sitten vuoroin spekulan ja lihanuijan. Siinä minä sitten olin, kurahousut polviin laskettuna, piiskauskumpparit jalassa ja erinäisiä liukkaita asioita joka puolella, niin kiihottuneena että pentti joutui monta kertaa komentamaan minua nostamaan peppuni takaisin ylös, kun olin painautunut kerjäten sitä kohti. Lopulta se tuli sisääni ja pani minua, samalla silittäen minua joka puolelta niillä hanskoillaan.

Siinäpä ne kinkyilyt sitten aika lailla olikin siltä iltaa. Pentti yritti piiskata minua uudelleen, mutta ei siitä vain tullut yhtään mitään. Minä karkasin, kirosin ja kiipesin uudelleen kiukkuisena pentin polvelle kerta toisensa jälkeen, en vain pystynyt pääsemään kipuun kiinni vaikka kuinka halusin.

Minä olin koko viikon nukkunut stressin vuoksi paria tuntia per yö, joten en kieltämättä pystynyt suhtautumaan moisiin vastoinkäymisiin kovinkaan urheasti. Sitten minä sain vielä viestin, että lapsi oli tullut kylästellessä kipeäksi, ja fiilikset lässähtivät lopullisesti. Keli oli karmea ja ilta jo pitkällä, joten päätin kuitenkin jäädä yöksi ja lähteä heti aamulla kohti kotikaupunkia. Katsoin telkkaria pentin kainalossa enemmän harmissani kuin kehtasin näyttää, ja tämän nukahdettua valvoin senkin yön.

Aamu oli kuitenkin jo parempi. Lapsen kuume oli kuulemma laskenut ja kaikki muutenkin ok, eikä minun tarvinnut enää olla niin huolissani. Pentti käski minua valitsemaan piiskausvälineet ja piiskasi minua polvellaan pitkään ja perusteellisesti, ja minä kestin ja nautin. Välillä se käski minut nurkkaan häpeämään kädet pään päällä piiskattu peppu yöpaidan alta paljastettuna, ja jatkoi sitten taas. Lopetettuaan se hieroi iskuista kuumottaviin kohtiin kylmävoidetta, mikä tuntui aika huikealta kerta kaikkiaan. Valitettavasti päivä oli jo valjennut ja minun täytyi lähteä, eikä se ihanasti alkanut leikki saanut lupaa jatkua.

Harmittaa ihan hirveästi että tällä kertaa vastusti näin. Viikonlopun ei voi todellakaan väittää menneen suurien suunnitelmien mukaisesti, vaikka kivaakin oli.

Tällä kertaa minua myös häiritsi oma olemiseni. Olin hiljainen ja kömpelö ja se hävetti minua. En koko aikaa, mutta riittävän paljon tunteakseni itseni epäonnistuneeksi. Minä en ole puhunut pentille mitään minun kipukohdistani, joten sillä ei ole aavistustakaan miten vaikeita tietyt asiat mulle on, ja toisaalta, miten iso asia on jos ne ei tunnukaan vaikeilta. Minä olen päättänyt olla olematta pieni tällä kertaa, ja siksi minä en kai voi kasvaakaan. Eikä minusta taida sittenkään olla isoksi tytöksi vielä. Juuri nyt minusta tuntuu, ettei minusta ole yhtään mihinkään.

Taidan pitkästä aikaa potea pahanpäiväistä subdropia.