Fifty Shades of Greystä on kohuttu jo vuositolkulla. Tällä viikolla elokuvasovituksen saatua ensi-iltansa aiheesta on puhuttu niin perkeleesti, että useimmat todennäköisesti näkevät jo punaista harmaan sijaan.
Minunkin mittani on täynnä sitä, mitä aiheesta puhutaan. Vilahtaako Johnsonin bikiniraja, kuinka monta minuuttia leffassa yhteensä jyystetään, onko se oikein että kotirouvia panettaa kun moista sontaa seuraavat. Hohhoijakkaa.
Sen sijaan minusta on aivan äärimmäisen mielenkiintoista se, mitä järjestelmällisesti sivuutetaan ja vähätellään tai josta vallan vaietaan. Miksi koko ilmiön varsinaista kuumaa perunaa, sadomasokistista seksuaalisuutta ei suomalaisessa massamediassa käsitellä? Miksi keskustelu Fifty Shadesista on keskustelua akkojen pehmopornonnälästä ja Dakota Johnsonin häpykarvoista? Ystävät hyvät, huoneessa on virtahepo.
Sen sijaan minusta on aivan äärimmäisen mielenkiintoista se, mitä järjestelmällisesti sivuutetaan ja vähätellään tai josta vallan vaietaan. Miksi koko ilmiön varsinaista kuumaa perunaa, sadomasokistista seksuaalisuutta ei suomalaisessa massamediassa käsitellä? Miksi keskustelu Fifty Shadesista on keskustelua akkojen pehmopornonnälästä ja Dakota Johnsonin häpykarvoista? Ystävät hyvät, huoneessa on virtahepo.
Faktahan on, ettei Fifty Shades -trilogia ole myynyt maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta siksi, että siinä nussitaan. Ilmeistä lienee myös se, ettei sen menestyksen salaisuus piile kaunokirjallisissa ansioissa. Käsittämätöntä, että tämä täytyy erikseen todeta, mutta se kiinnostaa ihmisiä siksi, että siinä viitataan BDSM:ään. Lue: ihmiset ovat kiinnostuneita BDSM:stä. Mutta shh..! Ei siitä sovi kaikkien kuullen puhua.
Eikä siitä olisi sopinut E.L. Jamesin millä tahansa tavalla kirjoittaakaan. Tapa, jolla sadomasokismia kirjasarjassa esitetään, on suututtanut paitsi feministit myös autenttiset pervot. Lapsuuden traumoista kieroutunut stalkkeri painostaa huonosta itsetunnosta kärsivän tytönhupakon toteuttamaan perversioitaan, ja tämä kehdataan esittää suloisena romanssina, glorifioiden lähisuhdeväkivaltaa ja antaen aivan väärän vaikutelman tosielämän sadomasokismista. En minä ihmettele, että se pistelee vihaksi. Hitto vaan, kun kyse on fiktiosta. Sen ei ole pakko esittää todellisuutta dokumentaarisesti, eikä edes vastata vallitsevia moraalikäsityksiä.
Joitain sääntöjä sen on silti noudatettava, jos mielii tulla laajalti luetuksi. Vaikka sadomasokismi on tullut koko ajan kulttuurissamme näkyvämmäksi, sen esittämisen ehdot ovat edelleen erittäin tiukat. Sadomasokismi esitetään suorastaan satanistisena rietasteluna tai osana yliseksualisoitujen poppareiden kyltymätöntä kiemurtelua ja provokaatiota, pornon alalajina pikemmin kuin seksuaalisuuden muotona. Toinen ääripää on kuitata sadomasokismi vähätellen pelkiksi parisuhdetta piristäviksi pikku seksileikeiksi. Tervettä ja tasapainoista sadomasokistista seksuaalisuutta ei valitettavasti ole massamedian kuvastossa vielä olemassakaan.
Tämän E.L. James on mitä ilmeisimmin Fifty Shadesia kirjoittaessaan tiedostanut. Minun mielestäni osoittaa rautaista bisnesälyä paitsi hoksata maailmanlaajuisesti kiehtova kielletty hedelmä, myös konstit käsitellä sitä valtavirtapesun kestävään muottiin sopivalla tavalla. Aika ei yksinkertaisesti ole ollut vielä kypsä kaiken kansan rakkaustarinalle, jossa kaksi tunne-elämältään stabiilia ihmistä toteuttaisivat sulassa sovussa sadomasokistisia mieltymyksiään.
Ei varsinkaan minkään vakavasti otettavan kirjallisen genren puitteissa. Sadomasokismin kätkeminen kioskikirjallisuuden kansiin traumaperäisinä pakkomielteinä ja vastentahtoisena feminiinisenä antautumisena onkin piru vie nerokas suunnitelma, aikamme kaunokirjallinen masterplan. Ajatelkaa nyt! Kaikki mahdolliset mutinat voidaan vaientaa vetoamalla siihen, että tällaista hömppäähän tämä vain on. Kotirouvien hupsuja pikku fantasioita, joissa ei tietenkään ole kyse siitä, että kukaan oikeasti haluaisi tulla alistetuksi. Höpsistä pussiin, eihän tässä oikeastaan puhuta edes seksistä, romanssihan se naisia Fifty Shadesissa kiehtoo. Naisen seksuaalinen halu on edelleen siveää romantiikannälkää jossa seksi on sievästi toissijaista. Ei hätää!
Tätä hyväksi havaittua diskurssia ovat jääneet jankuttamaan ensi-illan alla myös maamme johtavat journalistit. Sadomasokismista ja sen esittämisestä elokuvaversiossa on puhuttu joko täysin ohi, vahvasti vähätellen, tai sitten kerta kaikkiaan kyseenalaisiin suuntiin vihjaillen.
Piiskat ynnä muut jo kuvastoon kuuluvat välineet on saatettu mainita, tai päivitellä sadomasokistisen seksin määrää, paino vahvasti sanalla seksi. Varsinaisesta sadomasokismista tai elokuvan suhteesta siihen ei sanaakaan. Maailmalla velloneeseen astetta paneutuneempaan keskusteluun on saatettu puolihuolimattomasti viitata, lähinnä siteeraten skandaalinkäryisiä kysymyksenasetteluja muun muassa "väkivaltaisen seksin hyväksymisestä". Kuinka ollakaan, näihin kysymyksiin ei olla kuitenkaan itse otettu mitään kantaa. Näin on näppärästi yhdistetty mielikuvat väkivallasta ja epätasa-arvosta sadomasokismiin ja livahdettu sitten kolttosesta kuin koira veräjästä, ällistelemään sitä seksiä kun sitä on niin suunnattomasti että siunatkoon.
Ei varsinkaan minkään vakavasti otettavan kirjallisen genren puitteissa. Sadomasokismin kätkeminen kioskikirjallisuuden kansiin traumaperäisinä pakkomielteinä ja vastentahtoisena feminiinisenä antautumisena onkin piru vie nerokas suunnitelma, aikamme kaunokirjallinen masterplan. Ajatelkaa nyt! Kaikki mahdolliset mutinat voidaan vaientaa vetoamalla siihen, että tällaista hömppäähän tämä vain on. Kotirouvien hupsuja pikku fantasioita, joissa ei tietenkään ole kyse siitä, että kukaan oikeasti haluaisi tulla alistetuksi. Höpsistä pussiin, eihän tässä oikeastaan puhuta edes seksistä, romanssihan se naisia Fifty Shadesissa kiehtoo. Naisen seksuaalinen halu on edelleen siveää romantiikannälkää jossa seksi on sievästi toissijaista. Ei hätää!
Tätä hyväksi havaittua diskurssia ovat jääneet jankuttamaan ensi-illan alla myös maamme johtavat journalistit. Sadomasokismista ja sen esittämisestä elokuvaversiossa on puhuttu joko täysin ohi, vahvasti vähätellen, tai sitten kerta kaikkiaan kyseenalaisiin suuntiin vihjaillen.
Piiskat ynnä muut jo kuvastoon kuuluvat välineet on saatettu mainita, tai päivitellä sadomasokistisen seksin määrää, paino vahvasti sanalla seksi. Varsinaisesta sadomasokismista tai elokuvan suhteesta siihen ei sanaakaan. Maailmalla velloneeseen astetta paneutuneempaan keskusteluun on saatettu puolihuolimattomasti viitata, lähinnä siteeraten skandaalinkäryisiä kysymyksenasetteluja muun muassa "väkivaltaisen seksin hyväksymisestä". Kuinka ollakaan, näihin kysymyksiin ei olla kuitenkaan itse otettu mitään kantaa. Näin on näppärästi yhdistetty mielikuvat väkivallasta ja epätasa-arvosta sadomasokismiin ja livahdettu sitten kolttosesta kuin koira veräjästä, ällistelemään sitä seksiä kun sitä on niin suunnattomasti että siunatkoon.
Koko Fifty Shades -buumi onkin osoitus vaniljamatriisin valtavasta voimasta vielä nytkin, alettuaan jo rakoilla. Vaimeita kaikuja olemattomiin vaietusta seksuaalisuudesta voi nyt kuulla jos osaa kuunnella, mutta massojen basso hukuttaa niiden todellisen soinnin yhä alleen. Me ei vain olla siellä vielä.
Mutta ehkä ei mene enää hirveän kauaa, kun Pihlajakadulle muuttaa kaulapantaa kantava salaperäinen uusi asukas.
Mutta ehkä ei mene enää hirveän kauaa, kun Pihlajakadulle muuttaa kaulapantaa kantava salaperäinen uusi asukas.
Mun mielestä siinä vaiheessa kun kadulla alkaa tulla ruuhka-aikana vastaan nuoria miehiä ja naisia käsiraudat vyöllä ollaan päästy seuraavaan vaiheeseen. Kyllähän alistamiseen liittyviä kuteita ja kaulapantoja on jo aavistuksen verran liikenteessä muodin kauttakin, mutta jää aina katsojalle liian suuri mahdollisuus arvailla mistä on kyse... Pitäisi lakia muuttaa myöskin niin että voisi kantaa kivuntuottovälineitä yleisellä paikalla sekä myydä alan rajumpia videoita. En ole nähnyt aiheesta mitään keskustelua edes. Maailma ei vielä ole valmis ajatukseen että valtaa käytetään ja kanavoidaan orgasmeihin. Lisäksi fifty shades of gray buumissa on kyse lähinnä rikkaan miehen oikeudesta opiskelijanaisen yli. Tyypilliseen tapaan alistuvien miesten asiat jätetään käsittelemättä.
VastaaPoistaMinun pet peeveni näiden keskustelujen kanssa on se, että "sadomasokismia" käytetään kattoterminä BDSM:n synonyymina. Ja nyt! Sinäkin, Brutukseni! :D
VastaaPoistaItse en vain hahmota "sadomasokismia" käsittämään muuta kuin kivun tuottamisesta tai vastaanottamisesta seksuaalisen nautinnon saamisen. Ehkä minun täytyy vain hyväksyä, että se nyt vain taitaa olla se suomenkielinen käännös.
"Sadomasokismi esitetään suorastaan satanistisena rietasteluna tai osana yliseksualisoitujen poppareiden kyltymätöntä kiemurtelua ja provokaatiota, pornon alalajina pikemmin kuin seksuaalisuuden muotona. Toinen ääripää on kuitata sadomasokismi vähätellen pelkiksi parisuhdetta piristäviksi pikku seksileikeiksi. Tervettä ja tasapainoista sadomasokistista seksuaalisuutta ei valitettavasti ole massamedian kuvastossa vielä olemassakaan."
Tässä kohtaa seurakunta kanttorin johdolla: Aamen, Aamen, Aa-aa-men! Juuri näin.
"Mun mielestä siinä vaiheessa kun kadulla alkaa tulla ruuhka-aikana vastaan nuoria miehiä ja naisia käsiraudat vyöllä ollaan päästy seuraavaan vaiheeseen."
Jos kenenkään ei tarvitsi pelätä tuhoavansa työuransa sillä, että törmää vääriin ihmisiin jossain alan tapahtumassa, niin se olisi puolestani jo aika hienoa. :)
Mä olen pahoillani, ihan todella olen :D Nyt kun sanoit, niin minua on tainnut Peikkokin jo kauan sitten samasta aiheesta läksyttää.
PoistaMinä tiedän, että on merkityksellistä erottaa D/s ja s/m toisistaan, mutta pistäisin ne itse silti saman sontsan alle. Joka puolestaan sitten sisältyisi BDSM:ään. Tokihan on sikäli ongelmallista ajatella, että s/m ja D/s muodostaisivat sadomasokismin luokan, kun se s/m:n perhana on on suora lyhenne siitä, mutta näin minä sen vain miellän. Sadomasokismin sanakirjamääritelmä kun (kai..?) viittaa alistamisen aspektiin myös, tai niin sitä ainakin tosiaan tavataan käyttää.
Tunnustan, minä en oikeasti ole niin perehtynyt, että voisin aiheesta väitellä :) En tiedä miksi, mutta olen alusta asti kokenut antipatioita kaikkia näitä termejä kohtaan, vaikka yleensä rakastan maistella sanoja ja niiden merkityksiä.
Niin ja siis korostan, ettei tokikaan sellaista virhepäätelmää sovi vetää, että BDSM = sadomasokismi. Ainakin siinä lukemassani Fifty Shadesin ensimmäisessä osassa vain tosiaan viitataan ihan eksplisiittisesti BDSM:ään. Greyn mieltymykset puolestaan putoavat laariin "valta & kivuntuottaminen", miksi minäkin nyt sadomasokismista puhuin. Olen tulkinnut valta-asetelmien kuitenkin kuuluvan siihen, JOS sellaisia on.
PoistaMinä rupesin ihan tosissani miettimään tätä, ja putosin lopullisesti kärryiltä :D Totta, voi olla D/s:ää ilman s/m:ää, ja ilmeisesti myös toisin päin, vaikka se itselleni olisikin mahdottomuus. Joka tapauksessa, kyllä ne minun mielestäni eri asioinakin limittyvät niin paljon, että ne jonkinlaisen yhteisen nimittäjän tarvitsisivat, johon ei kuitenkaan kuuluisi muuta kaikenkarvaista kinkyilyä. Kuten todettua, laajalti viljelty sadomasokistinen seksuaalisuus on kuitenkin jo lähtökohtaisesti ongelmallinen. Onko sille olemassa joku parempi vaihtoehto..? Minä olen karttanut näitä luokitteluja niin hartaasti etten oikeasti tiedä.
Sehän se on ongelma niissä asioissa, joista ei saa puhua, että niille ei ole vakiintuneita nimityksiä, mikä tekee siitä puhumisesta vaikeampaa. Ah, kieli ja valta!
PoistaItse pidän "kinkyä" sopivana yleiskäsitteenä, kuten myös BDSM:ää, joka tosin ei käsitä fetisismiä. BDSMF? Tästä tulikin mieleen, että kaikille sopivaa yläkäsitettä erotukseksi normaalista (tässä merkityksessä 'norminmukainen') hakee myös queer-yhteisö. Mikäs se tällä hetkellä onkaan... LBTQIA+? Kaikkien huomioonottaminen kärjistyy lopulta aina taisteluksi siitä nimityksestä. Eikun siis kirjaimia lisäilemään vaan! :D
Joka tapauksessa, itse olen toistaisen kokemukseni perusteella käsittänyt toisistaan erillisiksi mutta saman sateenvarjon alle kuuluvina:
- bondagen eli sitomisen, liikkumisen rajoittamisen
- sadismin ja masokismin (S&M)
- alistamisen ja alistumisen (D/s)
- fetisismin
Nämä yhdessä muodostaisivat sen kinkyn seksuaalisuuden kirjon. Toivottavasti en unohtanut mitään! Mikään yllä olevista ei tarvitse mitään toisista, vaan voi esiintyä myös yksin. S&M ja D/s ei minun näkemykseni mukaan ole mitenkään niin kiinteästi toisiinsa yhteydessä, että niille tarvitsisi omaa erikoisnimeään.
Sano älä muuta! Valta nimetä, valta vaieta.
PoistaSepä se, kun BDSM:kin on loppujen lopuksi aika epämääräinen konsepti. Sananmukaisesti kun se viittaa juuri bondageen, kuriin, alistamiseen & alistumiseen sekä sadismiin ja masokismiin, mutta käytännössä sillä viitataan oikeastaan mihin hyvänsä normatiivisesta seksuaalisuudesta poikkeavaan. Sitä paitsi, pahuksen kankea sitä on käyttää kuvaamaan omaa seksuaali-identiteettiään. "Moi, olen pikkusisko, ja olen BDSM-seksuaali." Öh. Kinky on parempi, mutta jokin formaalimpi muoto voisi myös olla aika kova käyttis.
Minä taas kaipaisin kipeästi yhteistä nimittäjää omalle alistumiselleni ja masokismilleni, koska juuri ne muodostavat koko minun kinkyidentiteettini ytimen. Minun kokemus- ja ajatusmaailmassani niillä on hyvinkin tiivis ja merkityksellinen suhde keskenään.
Minun on hirveän vaikea käsittää, miten ylipäätään voi olla sadomasokismia ilman D/s:ää. Ihan noin niin kuin primitiivisestikin ajatellen, siinä vaiheessa kun lajitoveri iskee sinuun hampaansa niin kyllähän siinä dominoimisesta kyse on. Minulle olisi sula mahdottomuus vastaanottaa kipua ilman, että alistuisin. D/s ilman sadomasokismia sen sijaan on helpompi käsittää, mutta käsittääkseni aika harvinaisia on sellaiset D/s-suhteet, joihin ei kivuntuottaminen kuuluisi. Tietysti se kivuntuottaminenkin on monisyinen juttu, toisilla siinä painottuu se kipu itsessään, toisilla alistaminen. Minä näen sen silti pitemminkin tietynlaisena jatkumona jolle sijoitutaan lähemmäs jompaakumpaa päätä molempien elementtien ollessa kuitenkin läsnä, en minään jokotaina.
Korostan, että minä en väitä mahdottomaksi D/s:n ja sadomasokismin toteuttamisesta toisistaan erillisinä, vaikken itse sitä ymmärräkään. Väitän vain, että USEIMMITEN vallan ja kivun aspektit BDSM:ssä kietoutuvat toisiinsa tavalla tai toisella. En minä tarkoita että nyt pitäisi siksi kehitellä jokin kehikko, että saataisiin normit pystyyn tähänkin paikkaan, että ei sitten voisi aivan yhtä hyvin olla toisenlaistakin tapaa. Henkilökohtaisesti vain koen nimenomaan kivun ja alistumisen suhteen hyvin merkityksellisenä omalle seksuaali-identiteetilleni, ja uskon että on paljon heitä, jotka tuntevat samoin.
Nyt kommentoin ilman sisäänkirjautumista, kun se on kännykällä vaikeaa.
PoistaYmmärrän täysin tarpeesi nimetä omaa lokeroasi, enkä sitä kiistä. Myös minulle kivun vastaanottaminen on vahvasti valtaan kytkeytyvä asia ja osa nautinnosta tuleekin ei itse kivusta, vaan siitä, että toisella on valta tuottaa minulle kipua. Myönnän, että varsin usein nämä käyvätkin käsi kädessä.
On kuitenkin myös dominoivia masokisteja ja sadistisia subeja ja ihmisiä, jotka haluavat vain floggerin tai nipistimien aiheuttaman tunteen ilman valtaa, vain sen tunteen vuoksi. He saattavat säädellä hyvinkin tarkkaan, millaista kipua sen tuottajalta haluavat, ja jopa dominoida tätä vastaanottaessaan kipua. Monta junaa ja silleen. :)
Okei, nyt kun muotoilet sen noin, niin munkin mielen teoria heräilee :) Mutta jotenkin sitä suuremmalla syyllä valta&kipu -kombo tarvitsisi oman nimen, se kun on paljon enemmän kuin osiensa summa. Ei missään nimessä niin, että se olisi mitenkään parempaa kuin puhdas S&M tai D/s, ihan eri asia vain.
PoistaJunia totta tosiaan. Minun pitää selvästi tutustua enemmän erilaisiin kinkyihin, hirveän mielenkiintoista miten monimuotoista tämä kaikki voi olla!
Miten olis DsSM? Merkityksessä kivun ja vallan ympärille kietoutuva seksuaalinen toiminta (siihen natsais kivasti myös nöyryytys henkisenä sadismina ja masokismina), BDSM:n (fetisismeineen päivineen) alakäsitteenä. Voisi tarkoittaa myös vaikka "Dunkkuun subia sitten munaa", miten vain, koska ei se sen notkeammin käyttöön taivu kuin mikään muukaan käsitteen kuvatus. PRKL! :D
PoistaNolostipa olen tässä keskustelussa näköjään myös omaksunut erheellisen tavan lyhentää sadomasokismi pienin kirjaimin. Tämä levisi nyt reisille koko homma, sana-natsi sisälläni häpeää silmät päästään! :D
Penni: sulta unohtui tuolta BDSM:n merkityksistä vielä yksi eli kotikuri (discipline).
PoistaBD = Bondage and discipline, josta jälkimmäinen tarkoittaa tiukkaa sääntöjärjestelmää ja kotikuria
DS = domination and submission
SM = sadism and masochim.
Mä tyhjennän potin.
PoistaAPARGE
=Re-generation of pain and authority
APARGE-seksiä.
Itse luovuin sadomasokismi ja kinky termien käytöstä lähes kokonaan. Kinky viittaa kieroiluun ja ohjaa usein kumifetisismiin, mikä ei ole mitenkään keskeistä niinkuin annetaan ymmärtää. Eihän etolakaan ole mikään kodinsisustusasioiden keskusliike. Sadomasokismi on päältä viehättävä, mutta sisältä ontto. Puhutaan vain teknisestä aspektista joltakin osin, mutta ei kokonaisuudesta. En usko, että sadomasokismista voi kuitenkaan tulla hyväksyttyä ja ymmärrettyä ennenkuin rekvisiittaa alkaa näkyä katukuvassa. Ihminen yleensä on kuitenkin sellainen että se pyrkii muodostamaan tuomiovaltasuhteita vallitsevien arvojen kautta kuuluakseen eturyhmiin joissa on tottunut kunnian nimissä seisomaan. 3. maailmansota voi olla paljon todennäköisempi skenaario kuin se että timmit ja tiukat lukiolaistytöt alkavat kävellä koulun käytäviä käsiraudat vyöltä roikkuen.:)
VastaaPoistaNo jaa, minusta oikeus kantaa välineistöä julkisesti olisi melko tarpeeton paitsi itse asian kannalta, myös ylipäätään. Ei minusta kenenkään tarvitse voida ulkoiluttaa wandeja tai muuta mielihyvää tuottavaa tarpeistoakaan, miksi sitten alistus- tai kivuntuottovälineitäkään. Niin poliittista kuin henkilökohtainen onkin, pitää yksityinen silti mielestäni vastakin erottaa julkisesta. Esimerkiksi pannat on eri asia, nehän symboloi sitoutumista niin kuin sormuksetkin.
PoistaMinä uskon edelleen sanan voimaan. Avoimempaa keskustelua, avoimempia mieliä sanon ma.
Ja tosiaan, olisi jo sata jänistä jos saisi toteuttaa itseään ilman pelkoa, että tieto siitä kantautuu väärille korville.
Psst, Anonyymi. Lukiolaiset ovat valtaosan opiskeluaikaansa alaikäisiä. Heidän seksualisoimisensa kannattanee jättää sikseen.
PoistaSuojaikäraja on muuten 16. Ja saavat kantaa mitä haluavat nykyäänkin paitsi aseita. Mä e n tosiaan ole sitä mieltä että junissa saa osoittaa vain vaniljaseksiin liittyviä tunteita. :) Asia loppuunkäsitelty.
PoistaItseäni kirjasarjan läpi lukeneena häiritsi ei niinkään S/M-seksin paljous vaan vähyys. Oikeasti. Yksi johtavista teemoistahan on eheyttää Mr Grey (onnistuu, osittain) viattoman Anastasian rakkaudella ja tähän tarvitaan vähän tuhottomasti vaniljaseksiä, joka on Greylle täysin uusi alue. :D Että puhutaanpa vain sadomasokismin kyllästämästä kirjasta. Minä puhun puuduttavasta lukukokemuksesta.
VastaaPoistaMinä olen lukenut vain ensimmäisen osan, mutta varmaan on pakko kiduttaa itseni ne muutkin läpi vielä. Mutta joo, minusta se on juuri sitä, että asiaan saa viitata, mutta ei siitä oikeasti saa kirjoittaa, ei ainakaan positiivisessa tai edes neutraalissa valossa. Ihan samalla tavoin homoseksuaalisuuttakin on fiktiossa eheytetty hyvä tovi ennen kuin on tullut tilaa esittää sitä toisin. Ja edelleen on silti tietyt kirjoittamattomat lainalaisuudet sille, miten siitä saa tai pitää kirjoittaa.
PoistaAlkaa ahdistaa kun ajattelee! Sauronin silmiä joka puolella :D
Onhan homous edelleenkin outo väittämä - tai heterous. Ajatellaan, että on paljon umpiheteroita ja umpihomoja, kun tosiasiassa näiden asenteiden taustalla tuntuisi olevan avaamattomia kulttuurisia syitä joista ei ole sopivaa puhua.Ja eihä kaksi miestä edelleenkään voi oikein suudella kadulla esmes suomalaisessa ilmapiirissä. Mutta kipu ja valtaseksi on toki vierastetumpaa joissakin yhteyksissä. Koska yhteisön perusrakennetta, kaikki perustuu erilaiseen valtaan. Esimerkiksi syöpäpotilas on valtatoiminnan kohde ja ihmissuhde syntyy valtamonumenttina olipa aitoa rakkautta tai ei. Seksiakti jossa käytetään valtaa herättää rajuja tunteita tai epäilyksiä, sääliä, mitä milloinkin... se muuttaa meitä. Me tutustumme valtaan ja käytämme sitä nautintoihin, mutta myös valtasuhteemme muuttuvat. Kyse ei ole pikkuasiasta tai leikistä jos vähänkin vakavammalle asteelle mennään. Toki jotkut yrittävät olla leikin tasolla asian kanssa mutta valtatietoisuus kehittyy lievässä määrin silloinkin.
VastaaPoistaNäiden kirjojen vanavedessä on tullut liuta samaa sarjaa olevia, jotka eivät ole nousseet täällä meillä vielä niin suureen julkisuuteen, yksi kirjailija ainakin on Lisa R Jones jos nyt oikein muistan. Kahlasin läpi tämän trilogian joka oli vielä kauheampi siinä kun 50 kertoo että bdsm on vähän vaan rankasta elämästä johtuvaa niin nämä kirjat oikein painottavat sitä kuinka päähenkilö on niin vinoutunut että pakenee hirveään ruoskimiseen ja kuinka nainen hänet siitä pois pelastaa. Itse koin suurta ärsytystä tavasta jolla tahdottiin painottaa sitä miten päähenkilö on niin vinoutunut mutta tozirakkaus tekee hänestä taas normaalin...
VastaaPoistaMeni ehkä vähän asiasta ohi...
Melinda
Ei osunut ollenkaan ohi aiheen, juuri tuota minä ajoin takaa :) On selvästikin olemassa tietty sapluuna, jolla asiaa saa tuoda esiin. Minusta se ei ole niinkään yksittäisten kirjailijoiden vika vaan ajan henki. Itse olen optimistinen, on sekin sentään jotain että ilmiön olemassaolo noteerataan! Nyt tarvitaan vain niitä uskalikkoja, jotka eivät pelkää esittää BDSM:ää siten kuin sen itse kokevat ja näkevät.
PoistaHei! Olen lukenut blogiasi kauan ja vaikka tämä nyt ei liity aiheeseen niin, miten susta on tullut noin hyvä kirjoittaja? Joka kerta sun tekstejä lukiessa ihailen sun verbaalista lahjakkuuta.
VastaaPoistaHei, ja kiitos kommentistasi! Tuntuu todella hyvältä kuulla, että olet tuota mieltä :) Itsehän en ole koskaan teksteihini täysin tyytyväinen, käyn lähes aina jälkikäteen korjaamassa sanan sieltä, toisen täältä, ja silti jää tunne, että olisi pitänyt pystyä parempaan.
PoistaMinä olen kirjoittanut koko pienen ikäni. Jo ala-asteella minun opettaja tuskastui minuun, koska minun kirjoittamat aineet ei sopineet yhteen kokonaiseen vihkoon. Kirjoja olen ahminut yhtä ahkerasti, joskin viime vuosina fiktiosta nauttiminen on jäänyt ikävästi muitten puuhien jalkoihin. Sillä tavalla minusta joka tapauksessa on tullut tällainen kirjoittaja kuin olen, lukemalla ja kirjoittamalla sydämeni kyllyydestä :)