Sivut

maanantai 2. helmikuuta 2015

Subdrop ja surkeita sattumuksia.

Minä olin viikonloppuna pentin luona yötä.

Olin jotenkin hämilläni kun pääsin perille. En niinkään jännittänyt, vaan olin täysin jäissä. En meinannut ovesta päästä sisälle kun jäin hämmennyksissäni pyörimään karmeihin. Pentti oli onneksi huomaavainen isäntä ja talutti vieraansa tukasta rappukäytävän hämäristä suljettujen ovien taa.

Se katsoi minua minua tiukasti, minä sitä arasti ja kysyvästi hymyillen. Meikittömyyden lisäksi pentti oli antanut määräyksen pukea helposti laskettavat housut, joten minä olin tiennyt, että saisin heti tultuani vitsasta. Mutta minä luulin, että kai kuitenkin kahvit ensin. Eip.

Pentti riuhtoi ulkovaatteita päältäni ja ohjasi minut olohuoneeseen, jossa odottivat siististi esille aseteltuina kaikki ne esineet, jotka kertoivat viikonlopun ohjelmasta. Lääkärinsalkku, kumisaappaat, kurahousut ja -takki, lukuisia erilaisia lyömävälineitä, gägi mustassa nahkaremmissä, peltinen siivoussankko keltaisine siivoushanskoineen... Minun katseeni kulki tv-tason ja sohvan väliä joille tavarat oli levitetty, ja kadotin muistini hetkeksi.

Seuraavaksi muistan olleeni jo pentin polvella ja vitsojen räpsivän kirveltävästi reisiäni ja pakaroitani. En sietänyt sitä yhtään. Minulla oli se aika kuukaudesta jolloin minun tuntoherkkyyteni on huipussaan, eikä minun pää kerta kaikkiaan ollut sillä tavalla, että olisin saattanut antaa sattua. Pettymys kirveli vitsojakin karvaammin. Tuntui kohtuuttoman epäreilulta, kun jokin niin kovasti odotettu karkasikin kuin hiekka sormien lomasta.

Pentti käski minut polvilleni nahkaisen rahin päälle, ja luulin saavani vielä lisää piiskaa. Sen sijaan pentti levitti minuun liukuvoidetta ja työntyi sisääni - ja surisi! Se oli pistänyt päälleen väräjävän penisrenkaan ja voi jukra että oli metka peli. Pentti 2.0..! Vibrassa ei arvatenkaan watteja liiemmin ollut, mutta tuntui silti aivan mahdottoman hyvältä, kun pentti painautui syvälle minuun ja hieroi rengasta minua vasten.

Sitten suuntasimme saapaskaupoille. Pentillä oli mielessä aivan tietynlaiset piiskauskumpparit, jotka se minulle halusi. Sellaiset, jotka laittaisin jalkaani aina kun lähtisimme hakemaan vitsoja, ja joita pitäisin kun se piiskaisi ja panisi minua. Jouduimme koluamaan useamman kaupan, mutta lopulta sopivat löytyivät.

Palattuamme pentti käski minua riisumaan farkut ja pikkuhousut, ja pukemaan kurahousut ja uudet kumpparit ylleni. Oh niin, ja ne minun omat runkkuhanskani jotka hommasin. Löysin pinkit.


Sitten pentti asettui mukavasti sohvalle ja komensi minut matolle eteensä runkkaamaan kaikkine tamineineni. Pardon my French, mutta voi nyt vittu.

Minua nolotti se miltä ne kurakamppeet näytti. Minua nolotti miten minä kostuin koska tai siitä huolimatta miten inhottavalta ne tuntuivat, ja miten ne housut sitten takertuivat ihoon kiinni kun istuin ja miten inhottavalta se tuntui ja miten se kiihotti minua lisää. Minua hämmensi että minua inhotti ja että minua kiihotti ja että pentti katsoi minua ja odotti, ja että minun ylipäätään piti runkata toisen edessä saati että sillä tavalla. Inhotus, nolostus, kiihotus ja toisen odotus. Voi sentään.

Voin kertoa että vierähti useampi tovi, ennen kuin sain itseni edes kammetuksi sille turkasen matolle. Penttiä minun vaivaantunut vitkutteluni ei tuntunut häiritsevän. Kai se oli sille vain sitä kivempaa, mitä epämukavammaksi minä tunsin oloni.

Lopulta minä kuitenkin makasin selälläni, laskin kurahousuja vähän ja puristin purkista hieman liukkaria vatsalleni. Toisen hanskalla peitetyn käteni nostin piilottamaan kasvoni pentiltä, toisella aloin levittää liukuvoidetta itseeni. Olin sen verran tietoinen itsestäni, ettei sitä oikein runkkaamiseksi voinut sanoa, mutta minä hyväilin kuitenkin. Voiteen liukastama kumihanska tuntui juuri niin kiihottavalta kuin olin ajatellutkin, mutten päässyt tunteeseen kiinni kun olin niin pirun kiusaantunut.

Jonkin aikaa minua kiusattuaan pentti käski nousemaan eteensä pylly pystyssä. Se haki sen Ikean lihanuijan ja uuden muovisen spekulansa ja puki itselleen keltaiset kumihanskat. Sitten se levitti minuun paljon liukkaria, hyväili minua samalla kun työnsi peppuuni ensin sormiaan, sitten vuoroin spekulan ja lihanuijan. Siinä minä sitten olin, kurahousut polviin laskettuna, piiskauskumpparit jalassa ja erinäisiä liukkaita asioita joka puolella, niin kiihottuneena että pentti joutui monta kertaa komentamaan minua nostamaan peppuni takaisin ylös, kun olin painautunut kerjäten sitä kohti. Lopulta se tuli sisääni ja pani minua, samalla silittäen minua joka puolelta niillä hanskoillaan.

Siinäpä ne kinkyilyt sitten aika lailla olikin siltä iltaa. Pentti yritti piiskata minua uudelleen, mutta ei siitä vain tullut yhtään mitään. Minä karkasin, kirosin ja kiipesin uudelleen kiukkuisena pentin polvelle kerta toisensa jälkeen, en vain pystynyt pääsemään kipuun kiinni vaikka kuinka halusin.

Minä olin koko viikon nukkunut stressin vuoksi paria tuntia per yö, joten en kieltämättä pystynyt suhtautumaan moisiin vastoinkäymisiin kovinkaan urheasti. Sitten minä sain vielä viestin, että lapsi oli tullut kylästellessä kipeäksi, ja fiilikset lässähtivät lopullisesti. Keli oli karmea ja ilta jo pitkällä, joten päätin kuitenkin jäädä yöksi ja lähteä heti aamulla kohti kotikaupunkia. Katsoin telkkaria pentin kainalossa enemmän harmissani kuin kehtasin näyttää, ja tämän nukahdettua valvoin senkin yön.

Aamu oli kuitenkin jo parempi. Lapsen kuume oli kuulemma laskenut ja kaikki muutenkin ok, eikä minun tarvinnut enää olla niin huolissani. Pentti käski minua valitsemaan piiskausvälineet ja piiskasi minua polvellaan pitkään ja perusteellisesti, ja minä kestin ja nautin. Välillä se käski minut nurkkaan häpeämään kädet pään päällä piiskattu peppu yöpaidan alta paljastettuna, ja jatkoi sitten taas. Lopetettuaan se hieroi iskuista kuumottaviin kohtiin kylmävoidetta, mikä tuntui aika huikealta kerta kaikkiaan. Valitettavasti päivä oli jo valjennut ja minun täytyi lähteä, eikä se ihanasti alkanut leikki saanut lupaa jatkua.

Harmittaa ihan hirveästi että tällä kertaa vastusti näin. Viikonlopun ei voi todellakaan väittää menneen suurien suunnitelmien mukaisesti, vaikka kivaakin oli.

Tällä kertaa minua myös häiritsi oma olemiseni. Olin hiljainen ja kömpelö ja se hävetti minua. En koko aikaa, mutta riittävän paljon tunteakseni itseni epäonnistuneeksi. Minä en ole puhunut pentille mitään minun kipukohdistani, joten sillä ei ole aavistustakaan miten vaikeita tietyt asiat mulle on, ja toisaalta, miten iso asia on jos ne ei tunnukaan vaikeilta. Minä olen päättänyt olla olematta pieni tällä kertaa, ja siksi minä en kai voi kasvaakaan. Eikä minusta taida sittenkään olla isoksi tytöksi vielä. Juuri nyt minusta tuntuu, ettei minusta ole yhtään mihinkään.

Taidan pitkästä aikaa potea pahanpäiväistä subdropia. 

6 kommenttia:

  1. Huomasin juuri itsekin kun viimeksi olin pitkästä aikaa piiskattavana, että miten kiputuntemus voikin vaihdella niin totaalisesti. Kun fiilikset on hyvät, kipu on kuin kannustin suurempaan kiihkoon; kun taas alhaalla, kipu saattaa tuntua yksinkertaisesti ikävältä ja sietämättömältä.
    Jos välillä kuopassa, niin kyllä sieltä sitten taas noustaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ja jännä tosiaan, miten se voi muuttua yhdessä yössä.

      Hirveän paljonhan se on omassa päässä. Minusta ainakin tuntuu selkeästi siltä, että jos ne alistumispalikat on päässä kohdallaan, silloin kipuun on helppo heittäytyä ja nauttia siitä. Mutta jos jostain syystä jokin jarruttaa täydellistä kontrollin luovuttamista, niin homma menee hyvin suurella todennäköisyydellä läskiksi. Silloin sitä tavallaan pitää itsepäisesti kiinni oikeudestaan päättää, mikä on liikaa, ja tietysti se raja tulee helpommin vastaan jos sitä sillä tavalla kyttää ja odottaa. Mutta jos pystyy päästämään irti ja luovuttamaan vallan omasta kehosta toiselle täysin, niin ei siinä paljon muita vaihtoehtoja jää kuin ottaa vastaan mitä tulee, nauttien tai kärsien.

      Poista
  2. Joka tapauksessa luulen että sinusta pidetään paremmin pikku tyttönä kuin isona tyttönä. Hyvin se kuulosti menneen!

    t. Peikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni ja söpö on eri asia kuin pieni ja rikki, ei sellaisesta kukaan tykkää ja välillä minä olen.

      Hyvinhän se menikin, kiitos kun muistutit :D Korostuu vain niin helposti ne pienet, ei-niin-putkeen menneet asiat, kun on niin harvinaista herkkua päästä leikkimään.

      Poista
    2. Oman äärimmäisen rajallisen ja subjektiivisen kokemukseni mukaan joskus saattavat korostua ne ei-niin-putkeen menneet asiat, vaikka leikki ei olisikaan harvinaista herkkua. Varsinkin jos niistä mikään jää jälkikäteen vaivaamaan, tulee olosta tosi ikävä.

      Kuulostaa siltä, että teitte juttuja mistä molemmat varmasti pitivät ja tosielämän tielle tulemisista riippumatta oli kivaa. Se on se pääasia. Siitä on hyvä jatkaa. :)

      Jos edelleen on droppifiiliksiä, niin pidä vain itsestäsi oikein hyvää huolta ja mieti niitä kivoja juttuja. <3

      Poista
    3. Niin, totta. Vaikka taisit osua asian ytimeen, pelkään olleeni niin paska subi ettei tästä enää mihinkään jatketa :D Pieniä itsetunto-issueita näemmä edelleen.

      Minä yritän <3

      Poista