Sivut

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Irtopäitä ja suloisia unia

Minä olen aina ollut voimakkaiden unien näkijä, hyvässä ja pahassa. Pahimmillaan yöt ovat helvetillisiä lucid-painajaisia, parhaimmillaan sellaista tantrisen orgastista iloittelua jota ei voi hereillä saavuttaa. Viime aikoina minun on ollut hämmentävä ilo nähdä jälkimmäisen sorttisia lähestulkoon joka yö, ja aina hyvin kinkyeroottisin painottein. 

Itse asiassa tuntuu, että näiden unieni kautta prosessoin nyt hyvin järjestelmällisesti kaikkea mikä minua ylipäätään kiihottaa. Lisäksi yölliset ystäväni tuppaavat olemaan pikkuisen punastuttavalla tavalla BDSM-skenestä tuttuja hahmoja. Toki täysin vieraitakin tähtiä on unissani esiintynyt, esimerkiksi minua sträppärillään kurittanut Tuula Amberla <3

Kaikista naisista minä eniten näenkin unia, kun taas miehillä on usein ollut varsinaisen ilonpilaajan rooli. Yhtenä yönä intiimi ja intohimoinen riiputussessio erään minua kumiasussaan ihastuttaneen naisen kanssa päättyi asuntovaunullaan paikalle pelmahtaneen pervosedän asiattomiin huuteluihin. Toisen kerran taas baarista tutun pariskunnan kanssa oli ihan hilkulla mennä hekumallisen hurjaksi. Harmi vain, että katsoin homman menevän liiankin hc:ksi, kun parin miehenpuoli toivoi minun pukeutuvan korkokenkiin ja sellaiseen lampaanpää-hässäkkään (sanokaa nyt miksi niitä irtopäitä sanotaan, eihän ne naamioita ole kun niissä on koko hela kallo..?). Tuntui kuulemma minusta perverssiltä, koska meillä oli pienenä lampaita lemmikkeinä.


Hiljattain olen tullut huomanneeksi näiden irtopäiden kuitenkin kiehtovan minua. Ennen ne tuntuivat karmivalla tavalla vierailta, vaikka sellaiset Don Huonot -naamiot ovat silmääni hivelleet aina. Havainnon tästä uudenlaisesta heräämisestäni tein Adalmiinan helmi -satunäytelmää katsoessa. Siinä oli varsin vaikuttava kohtaus, jossa Adalmiinaa ahdistivat susipäiset, no, sudet, kummallisen musiikin soidessa ja eriskummallista koreografiaa seuraten. Ihan siis käsittämättömän kuumaa..!

Kuumaa oli tarjolla myös tosielämän Taffissa, (joo kävin, eipä jäänyt omalta osaltani paljon kertomista jälkipolville) kun terassin poikki pyyhälsi yhtäkkiä lauma rakkeja, mustissa kasvot peittävissä koiramaskeissaan. Todella voimakas näky, todella. Sellaisen hurttalauman vietäväksi antautuisin kernaasti.

Viime yö oli unten puolesta tietyllä tavalla kiinnostavin tähän asti. Ei se sen nautinnollisempi fyysisesti ollut kuin aiemmatkaan näyt, mutta oli aidosti mielenkiintoista miten alitajuntani sen kohtauksen minulle rakensi. Kyseessä on sentyyppinen fantasia, etten alituisena avoimuuden kannattajanakaan koe mieluisaksi enkä edes mielekkääksi asiaa kaikelle kansalle avata. Ja niinpä vain mieleni muovasi sen unen absurdilla logiikalla sellaiseksi, että samanaikaisesti tapahtui aivan kaikki ja silti ei oikeastaan yhtään mitään sinnepäinkään. Jokseenkin turvallinen tapa kohdata kiellettyjä kaipuitaan.

Kyseenalaisuuksista huolimatta, voi miten suloisia nämä unet ovatkaan. Tietysti siksikin, että ne todella tuntuvat kehossa siltä kuin koko unen ajan vain tulisi ja tulisi, niin kauan että lopulta havahtuu hereille. Sitäkin enemmän hyvilläni olen siitä, millaisen ikkunan ne omaan itseeni ovat aukaisseet. Olen jo niin kauan kokenut etäisyyttä koko kinkystä minästäni, kaikista niistä kuvitelmista ja haluista jotka tuntuivat joskus käyvän eheyttävällä tavalla järkeen järjettömyyksissäänkin. Nyt tuntuu siltä kuin se pikkusisko olisi tarttunut minua kädestä ja kuiskannut: tule katsomaan mitä minä löysin

Siellähän se kaikki on, juuri siellä minne sen jätinkin.