Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Seksuaalisuus ja ulkonäköpaineet.

Olin askarrellut merkinnän ajatuksistani ulkonäön ja seksuaalisuuden välisestä suhteesta, mutta homma meni melkoisen läskiksi kerättyäni koko syksyn materiaalia massiiviseen minäkuvakriisiin. Onneksi Tetris oli tahollaan kirjoittanut samasta aihepiiristä, ja sain omaan eetokseeni vähän freesimpääkin näkökulmaa kuin iänikuiset selluliittiskandaalit.

Heti alkuunsa BDSM-maailmaan sukeltaessani kiinnitin huomiota siihen, miten erilainen koko seksuaalisen puoleensavetävyyden konsepti näissä yhteyksissä on. Ulkonäöllä, iällä tai muullakaan pinnallisella habituksella ei ole joko ollenkaan väliä, tai sitten ne saavat aivan päinvastaisia merkityksiä kuin muussa elämässä. Miltei karnevalistista iloittelua! Kaikenlaisia vartaloita, persoonallisuuksia ja seksuaalisuuksia edustetaan vapautuneeksi ja häpeilemättä. Minkä tahansa kaltaiset ihmiset voivat löytää jotain yhteistä seksuaalisesti. Kaikki on kaunista, tai ainakin kauniilla tavalla rumaa.

Ensin ajattelin, että tällainen ilmapiiri vaikuttaisi positiivisesti minun äärimmäisen kompleksiseen suhtautumiseen ulkonäkööni. Jostain syystä tuntuu kuitenkin käyneen päinvastoin.

Minun itsetuntonihan on kelvottoman kehno, varsinainen maanantaikappale. Kun murrosiässä käsitin, etten olekaan universumin ihmeellisin olento, heittäydyin täysin toisen ääripään tulkintaan itsestäni. En ole vieläkään oikein onnistunut pääsemään siitä yli enkä ympäri. Lyhyestä itkuvirsi kaunis: minulle minä olen aina ollut todella ikävä tyyppi, ja päälle päätteeksi koko lailla ruma sieltä, tästä ja tuosta. On ajanhukkaa yrittää vakuuttaa minulle muuta, se ei mene jakeluun. Kas kun olen lisäksi aika tyhmä. Niinpä en ole koskaan oppinut pitämään itseäni kovinkaan viehättävänä.

Tämän vuoden aikana olen henkisellä puolella ottanut isoja edistysaskelia. Kinkyily on toisaalta opettanut minua arvostamaan myös sitä heiveröistä ja epävarmaa puolta itsessäni, toisaalta ymmärtämään, ettei minun nyt hyvä herranjestas sentään koko ajan ja kaikkialla tarvitse nöyristellä. Yllättäen suhteessani ulkonäkööni on sen sijaan menty tuiki tarpeetonta takapakkia, ja suhtaudun itseeni jopa aiempaakin kriittisemmin.


Luulen, että siihen on kaksi suurempaa syytä. Ensinnäkin henkinen ja fyysinen minäkuvani ovat rysäyttäneet vauhdilla pahki. Olen päässyt toteuttamaan itseäni tavalla, joka on saanut minut todella pitämään itsestäni. Subina minä voin olla ja olen juuri sellainen kuin haluan olla, sellainen minä joka on kaunis ja viehättävä. Samaan aikaan kehoni on surkeiden sattumusten sarjan seurauksena päässyt tänä syksynä jäämään vähemmälle huomiolle, ja näin neuroottisen ihmisen näkökulmasta mittavia vahinkoja on ehtinyt aiheutua (tosiasiassahan lähinnä kropan koostumus koon sijaan on muuttunut). Se vartalo, jonka nyt näen peilistä, ei yksinkertaisesti sovi sille nuorelle ja viehkeälle naiselle, joka viimein koen olevani.

Toinen syy tulee tavallaan itseni ulkopuolelta. Pervoverkostot tarjoavat loputtomia kuvagallerioita täydellisen kauniista kinkyihmisistä. Ikävä kyllä se kauneuden muotti näyttää olevan identtinen muun maailman ihanteiden kanssa, aivan yhtä mahdoton saavuttaa. Ja ne ovat kuitenkin oikeita ihmisiä, ei mitään kansainvälisten konsernien kuvakäsiteltyä mielikuvamainontaa. Usein vieläpä monin tavoin paljon enemmän paljastettuina ja silti niin saatanan upeina. Niitä kuvia katsellessani tunnen itseni rumemmaksi kuin koskaan.

Ja se kyllä vaikuttaa seksuaalisuuteen. Jopa fantasiatasolla olen pistänyt itseni tiettyyn häkkiin. Jonkin aikaa esiinnyin fantasioissani aina korsetissa, hameessa ja imartelevassa valaistuksessa, tapahtui mitä hyvänsä. Nyt on sentään jotain edistystä tapahtunut, ja olen tyytynyt pohjustamaan alastomat haaveet epilogilla "sitten kun olen käynyt kaksi kuukautta salilla". Realistinsa taivaanrannanmaalarissakin!

Enkä minä ainakaan tässä tilassani voi kuvitella ilmaisevani itseäni ulkonäöllisesti haluamallani tavalla. Aina silloin tällöin mietin omaa pervolookiani, sitä miten pukeutuisin bileisiin tai tietynlaisiin tapaamisiin. Minulla on hirveästi visioita siitä, mitä haluaisin laittaa päälleni, mutta suurimman osan niistä torppaan jo ajatuksen asteella käyttökelvottomiksi. Tissit roikkuu, selluliitit näkkyy, miten minä muka laittaisin tämän tukan. Jostain syystä minulle olisi hirveän tärkeää näyttää hyvältä ja itseäni kuvastavalta, paljon tärkeämpää tässä yhteydessä kuin muussa elämässä.

Onni tässä onnettomuudessa on minun putkiaivoisuuteni. Session aikana en koskaan muista häpeillä tai ujostella omaa vartaloani, hyvä jos muistan olevani siinä.

Kriisiä silti pukkaa. Tiedänhän minä sen, ettei sitä parin kuukauden salikuurilla ratkaista, vaikka kroppa eheytyisikin. Osaa minun minäkuvastani vaivaa edelleen varsinainen penikkatauti. Ei auta kuin toivoa, että joskus, ja mahdollisimman pian, minusta tulee niin aikuinen nainen, että siedän sieluni lisäksi myös omaa vartaloani. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pään räjäyttävä orgasmi.

Orgasmit voivat joskus tuottaa todellista päänvaivaa. Näin minulle on käynyt jo muutaman kerran runkatessani. Ei mitään traagista onneksi, orgasmi tulee ja tuntuu niin kuin kuuluukin. Sen mukana vain tulee jäniksenä myös äkillinen, todella voimakas pääkipu. 

Kun tämä sattui ensimmäisen kerran, ajattelin sen olevan vain sattumaa. Toisella kerralla aloin aprikoida, josko kipu liittyykin orkun paineisiin ja niiden äkillisiin purkautumisiin. Kolmannella kerralla mittani täyttyi, ja hain apua. Tarkalleen ottaen hain hakusanalla "orgasmi päänsärky", ja Google diagnosoi vaivani viipymättä. Coital cephalgia, kansankielellä seksipäänsärky.


Siinä käy siis sillä tavalla, että kun orgasmi alkaa tehdä tuloaan, takaraivoon hiipii mojova jomotus. Sitä mukaa, kun nautinto lähestyy huippuaan, kipu voimistuu ja leviää. Lauetessa sen mukavan ja toivotun räjähdyksen lisäksi paukahtaa päässä, ja raukeuden ohella nautinto jättää jälkeensä jyskyttävän kivun. Sen saa onneksi häädetyksi parasetamolilla tuota pikaa, mutta onpahan silti vaivana viheliäs. 

Minusta tuntuu ja totisesti toivonkin, että kiusa liittyy minulla stressiin ja univajeeseen, ollen näin ohimenevää sorttia. En minä ainakaan milloinkaan ennen ole moisesta kärsinyt, joten jospa minua ei nyt olisi loppuelämäkseni tällä kirottu.

Onko kenellekään muulle orgasmi koskaan tuottanut fyysisiä tuskia?

torstai 3. lokakuuta 2013

Mä sanon uuh, sä sanot - - -

Tiedättekö missä naiset pesevät miehet mennen tullen, mitä tulee petipuuhiin? 



Ääntelemisessä. Valtaosa miehistä ääntelee aivan liian vähän ja/tai yksitoikkoisesti. Naisilla tuntuu sen sijaan olevan varsin laaja repertuaari erilaisia luontevia äännähdyksiä, joita he eivät arkaile ilmoille päästää. 

Minusta tuntuu, että enemmistö miehistä ei pidä juuri minkäänlaista meteliä muhinoitaessa. Hengitys käy raskaammaksi, mutta äänihuulet eivät käy väpättämään. Enimmäkseen se on periaatteessa ihan ok, mutta joskus se pikkuisen turhauttaa. Onhan se nyt perkele, jos toinen nielee sinun kalua niin että enkelikuorot laulaa sulle, ja kaikki mitä Sinusta lähtee irti, on yksi pahainen glottaali ja huokaus.

Toisaalta, olen törmännyt myös tapaukseen, jonka olisin suonut vaikenevan visusti. Se mies oli kyllä muutenkin täysi urpo ja maanantaikappale, mutten silti saata antaa anteeksi sen idioottimaista hekumahokemaa: "sä tapat sen". Ilmeisesti se oli sen mielestä suurin ylistys, jonka naiselle voi antaa.

Arvostankin oikeastaan enemmän non-verbaalia viestintää, vaikka nappiin osuneet sanalliset ilmaisut ovatkin eri kivoja. Kaikkein kiihottavimpia ovat erilaiset murahdukset, mitä rosoisemmat ja eläimellisemmät sen parempi. Huokaukset ja ynähdykset toimivat yhtälailla. Minä en myöskään pistä ollenkaan pahakseni, jos mies huipulle humahtaessaan vähän vaikka huutaa. Ja jos minulla on kumppanini kanssa todella intiimi yhteys, toisen voihkiminen tiivistää tunnelman näpäkästi kuin tuppervaarakipon kansi (as if, mä en ainakaan ole koskaan saanu yhtään tuppervaarakippoa kiroamatta kiinni!).

Minusta on oikeasti aika mielenkiintoinen detalji, että miehet tuntuvat järjestään ääntelevän vähemmän. Mistä moinen miehen malli? Ihmisen fysiikkahan luonnostaan on äänenkäyttöön kannustava ja siitä eri tavoin hyötyvä: ääneensä kiroaminen tutkitusti todella lievittää kivuntunnetta, ja vastaavasti positiivinen vaikutus on takuulla todennettavissa myös nautinnon kokemisessa. Vai onko tämä peräti nimenomaan suomalaisen miehen perimässä? Että tuli puukkoa tai suukkoa, kukaan joka ei omilla silmillä näe, ei myöskään osaa kertoa.

Kaiken kaikkiaan, ottaisin seksini mieluiten audion kanssa, kiitos. Niin kuin olen joskus aiemminkin maininnut, minua itseäni ei täysin mutelle saa, joten ihan vastavuoroisuudenkin nimissä olisi kiva saada toinenkin artisti osallistumaan siihen sinfoniaan. Rajansa toki kaikella, mitään pornofilmin ääniraitaa ei tarvitse tuottaa. Luonnostaan ilmoille pyrkivien äännähdysten siivoaminen pois äänimaailmasta on kuitenkin mielestäni suorastaan rikos nautinnollista seksiä kohtaan. Vähän sama juttu sitä paitsi, kuin se vanha, väkiviisas sananlasku: joka pierua piettää, sillä on muutaki salattavaa.

Vähän.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Tunnelmia kinkyjuhlien päätyttyä.

Rakkaat lukijani, te olette tehneet pahan virheen. Teidän ei olisi kuunaan pitänyt päästää minua livahtamaan kinkykemuihin, nyt en enää milloinkaan tule juttelemaan teille mistään muusta. Tästä pitäen kaikki merkintäni koskevat taannoisia tanhuja: tulee merkintää kuin pipoa siitä, mitä minä näin ja koin ja tunnen nyt ja kuukauden ja kahden päästä, ja vuoden päästä on luvassa oikein karnevaalit tapauksen kunniaksi, päivitän tunnin välein muistoja menneestä.

Oikeasti härnään teitä ja itseäni vähäsen näilla lapinlisillä. Vakaa aikomus on lähitulevaisuudessa päästä irti viime lauantaisesta, mutta ainakin yhden postauksen verran teitä vielä piinaan. Ja totta puhuen, minusta tuntuu että blogini painopiste tulee väkisinkin asteen tai parin verran muuttumaan, vaikken aiokaan miksikään varsinaiseksi BDSM-bloggariksi tekeytyä.

Mulla nyt vain on vielä kana kynittäväni tämän massiivisen mentaalisen muutoksen kanssa, joka viikko sitten sai räjähdysmäisen sysäyksen.

Kaikkein eheyttävin kokemus minulle oli se, miten minut vastaanotettiin. Te saatatte ajatella, että kerrankos tuollainen rääväsuu kierähtää kinkyjen keskelle koettamaan todellista karvaansa, mutta se nyt ei aivan ole minun tapaukseni se. Se, mihin olen aiemmin täälläkin viitannut itselleni hörähdellen sosiaalisena lahjattomuutena, on kirjattu lääkärinpapereihin ja vaikuttaa merkittävästi kaikkeen kanssakäymiseeni toisten ihmisten kanssa, eikä loppuviimein ole mikään naurunasia. Minä en siis noin vain lähde täysin uusien ihmisten kanssa tutkiskelemaan itseäni, enkä varsinaisesti ole tämäntapaisissa tilanteissa kuin kala vedessä. Sen enempää tässä ruotimatta todettakoon, että asia on minulle kipeä, ja koen jatkuvasti valtavaa häpeää ja syyllisyyttä siitä, miten vaikeaa mulle on olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Siksipä olikin niin voimaannuttavaa kokea kerrankin heikkouteni vahvuutena. Huomata, että joku voi pitää minun arkuuttani ja heiveröisyyttäni suorastaan viehättävänä. Ja ettei se oikeasti haitannut. etten kyennyt takomaan tarinaa kuin Seppo Ilmarinen sampoa, vaan jäin lymyilemään hiljaisuuteeni. Yleensä koen, että se jää muuriksi minun ja maailman välille, mutta nyt se ei ollut niin. Nyt minulla oli konstini nakertaa siihen valliin aukkoja, ja jälkeenpäin sain kuulla ihastuttaneeni nimenomaan rohkeudellani ja heittäytymiselläni. Ei ole konstikaan olla rohkea kun ei pelota - ei minua hirvitä heittäytyä heikoksi ja alistettavaksi, sitähän mä teen kaiket päivät itselleni. Nyt se oli vain sikäli eri asia, että saatoin itsekin nauttia siitä sen sijaan, että se olisi ollut paha asia minussa. Tietyllä tapaa minä pääsin pahimman pelkoni päälle.

Erityisen merkillistä mulle oli myös se, miten minun omat mieltymykseni luonnollistuivat. Paitsi että siellä näin kosolti ihmisiä, jotka samanlaisista asioista nauttivat, tulin myös kuulleeksi ensimmäistä kertaa sen asian ääneen sanottuna ja itseeni liitettynä. Kun Grinch esitteli minua tutuilleen, hän kertoi nikkini ja asuinpaikkani ja aivan yhtä luontevasti sen, että tykkään kun minua alistetaan ja esineellistetään. Luonnollisin asia koko maailmassa. Minä olen Pikkusisko ja tykkään kun mua esineellistetään. En ehkä osaa pukea tätä nyt sanoiksit tarpeeksi hyvin, en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Ei niin, että olisin tuntenut itseäni miksikään friikiksi aiemminkaan, mutta nyt se tuli jotenkin sinetöidyksi. Tämä on osa minua ja siinä se, ei siinä ole mitään ihmeellistä.


Tämä kaikkivaltainen hyväksytyksituleminen onkin mulle uutta ja uskomatonta. Miltei vieraat ihmiset ovat noin vain ottaneet minut omakseen, niin viattomassa kuin kinkyssäkin mielessä. Minusta tykätään ja minusta halutaan pitää huolta. Minä saan olla pienempi sisko, heikko ja avuton, mun ei tarvitsekaan olla mikään saatananmoinen supernainen joka selviää kaikesta, niin kuin mun on aina tähän asti vain täytynyt olla. Enkä minä koskaan ole tuntenut itseäni näin haluttavaksi ja seksikkääksi kuin nyt, nyt kun en enää yritä olla mikään Xena tai amatsooni jota en ole. Sekä seksuaalisesti että yleisesti ottaen balsamia vuosia märkineille haavoille.

Mustelmat alkaa parantua, arvet samaten. Nyt minä kärvistelen kaipuussa saada lisää, käskyjä ja kipua - eikä mun edes pitänyt pitää kivusta, alistumisesta vain! Mutta se kaipuu, niin kivuliasta kuin se onkin, se on hyvää ikävää se.

En tiedä miten kylliksi kiittäisin niitä ihmisiä, jotka ovat osaltaan tehneet tämän matkan mulle mahdolliseksi. Yksin en olisi uskaltanut. KIITOS. Te tiedätte kyllä, joita minä tarkoitan.

(Mitä sen sijaan en suinkaan kiittele, on Blogger nykypäivinä. Muotoilut menee päin helvettiä, typoja ilmaantuu sinne minne en niitä itse takuulla näpytä, ja on täysi työ ja tuska saada kuvat haluamilleni paikoille. MURRR.)

Millaista pervobileissä on?

Jos joiltain kiihkokinkyiltä kysyttäisiin, olisin luultavasti surkea luopio raottaessani pervobileiden salaisuuden verhoa mahdollisesti kaikenmaailman 50 Shades of Grey -pelleille ja muille tavan tallaajille. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ajattelen pervobileiden miljööstä kirjoittaessani puhtaasti ja vilpittömin mielin pelkästään itseäni - itseäni viikko takaperin, kun jännitin sitä, mitä edessä olevat bileet pitäisivätkään sisällään.

Minulla kun ei ollut kuin yhden sävyisiä harmaita aavistuksia, jo kokeneiden näkökulmia kaltaisteni noviisien katsantokannan sijaan. Niinpä haluan nyt kirjoittaa siitä, minkälaista kinkykekkereissä yleensä ottaen on aloittelevan pervoilijan silmiin.

Vaikkeivat tuttavieni kuvaukset antaneetkaan pontta moiseen, olin onnistunut luomaan mieleeni etukäteen kuvan hurjista pervoreiveistä. Ratsupiiska viuhuisi paukahdellen, Marilyn Mansonin näköiset ihmiset vaanisivat laumoittain saalista ja ihmisiä roikkuisi katosta kuin nahkurin orsilla konsanaan. Tietysti minä tiesin, ettei se nyt prikulleen sellaista olisi, en vain tiennyt yhtään miten kaukana siitä. Marilyn Mansonia siellä itse asiassa loppuillasta minun hienoiseksi huvituksekseni soitettiin, jotkut olivat pukeutuneet aika hurjan näköisiksi ja piiskat kyllä viuhuivat, mutta tunnelma oli tyystin toisenlainen kuin sellaisten yksityiskohtien perusteella voisi olettaa.

Mutta aloittakaamme käytännöllisistä seikoista. Ainakaan näitä bileitä ei pidetty missään maanalaisessa piilopaikassa, vaan tuikitavallisessa ravintolassa. Bileissä oli dresscode, mikä tarkoittaa sitä, että on näytettävä kinkiytensä jollain tavalla päällekin päin päästäkseen sisään. Myös kinky circus -teeman mukaisesti oli sallittua ja suotavaakin pukeutua, mutta valtaosa tuolla taisi olla ihan muuten vain vinoutuneissa tamineissa. Oli siellä hienoja sirkusasujakin, silti!

Minua dresscode hirvitti. En kokenut omakseni etsiä mitään sen kummempaa kostyymia, vaan lookini oli aika viattomasti vinksahtanut, ja pelkäsin josko se riittäisi: musta, pöyheä tyllihame yhdistettynä verkkosukkiin ja pikkuhousuihin kiinnitettäviin feikkisukkanauhoihin, sekä henkkamaukan paita jossa pienet röyhelöt olkapäillä. Tukkani olin nostanut ylös poninhännälle ja silmät maalannut hieman itämaalaisittain (nuo nimenomaiset silmät muuten kurkistavat tuosta profiilikuvastani). Sellainen pikkusisko leikkii nuorallatanssijaa -meininki siis.

Paikan päällä oli pukuhuone tamineiden vaihtamista varten, mutta minun ei tarvinut kuin pujotella verkkosukat jalkaan, muutoin asuni oli kyllin siveä kulkea päivänvalossa (verkkosukatkin menettivät ilmeisesti tuhmuusaspektinsa illan kuluessa, sillä unohdin tyystin riisua ne kun lähdin kotimatkalle). Onneksi minut päästettiin sisään moitteitta ja juhlat saattoivat alkaa.

Ovelta sai pyykkipojan, johon kirjoittaa oma nikkinsä. Niin, tässä alamaailmassa suurimmalla osalla on jonkinlainen nimimerkki. Tavallaan se on mulle tosi outoa, en ole koskaan liikkunut missään todellisessa ympäristössä keksityllä nimellä, mutta toisaalta siinä on myös oma viehätyksensä. Oma nikkini, Pikkusisko, on minulle sikäli mieluisa ja mielestäni itseäni varsin kattavasti kuvaava, että olen ajatellut sitä käyttää jatkossakin, vaikkei minulla olekaan mitään murheita todellisen identiteettini paljastumisesta. Ja irtoaahan siitä nyt aivan loputtomasti pikkutuhmaa läppää!

Mitä siellä bileissä sitten oli? Siellä oli paljon ystävällisiä ja hymyileviä ihmisiä. Tavallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä pukukirjosta huolimatta. Musiikkia ja baaritiski kuten baareissa yleensäkin. Sitten siellä oli ihmisiä sitomassa ja piiskaamassa erilaisissa paikalle tarkoitusta varten kootuissa laitteissa. Oli ihmisiä taluttamassa toista pannassa, ihmisiä suutelemassa ja tyydyttämässä toisiaan, ihmisiä katselemassa ja juttelemassa. Huomaatteko miten rupesin toistamaan sanaa "ihmisiä"? Kyllä, yllättäen ihan ihmisistä oli kysymys, eikä mistään etäisesti sukua olevasta myyttisestä lajista.

Ilmapiiri oli vähän sellainen kuin olisi kotiin kävellyt. Sen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden aistii oitis: tässä ollaan samaa porukkaa. Kertaakaan ei minulla neuroottisellakaan käynyt mielessä, josko minua nyt tuijotetaan ja arvostellaan kun olen tällainen taikka tuollainen - niitä harvoja ryhmäkokemuksia minulle, kun tuntui siltä että olin aivan oikeanlainen, vaikka omanlaiseni olenkin.


Vaikka olo kotoisa olikin, kyllähän siinä jonkinlaista Disneylandin tuntua oli. Joka puolella niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, ihanaa ja kiehtovaa silmänkantamattomiin. (Mikä tässä tapauksessa on vähän kehno ilmaus, koska minulla ei ollut silmälaseja päässä, eikä minun katseeni kantanut kuin hädin tuskin pöydän yli. Hankinnassa: piilarit.) Ja mikä ihaninta, sitä kaikkea tosiaan oli lupa ällistellä sydämensä kyllyydestä! Etiketti kattaa katselemisen, mutta koskea ei, eikä sekaantua saa. Gallerianäyttely eikä seisova pöytä.

Vapaavalintaisten aktiviteettien lisäksi lavalla oli illan mittaan erilaisia esityksiä, joita itse en hirveän aktiivisesti seurannut. Keskittymiskyky oli vähän hukassa sattuneista syistä. Esityksissä ei kuitenkaan siis ollut kysymys mistään liveakteista todellakaan, laadukkaita viihde-esityksiä jotka olisi periaatteessa voinut nähdä missä tahansa baarissa.

Kuulemma useimmissa bileissä on ns. darkkari, jossa varsinaiset aktit on tapana hoitaa, mutta näissä bileissä ei sellaista ollut. Käsipeliä siellä harrastettiin yhtä avoimesti kuin piiskaamista ja köyttämistäkin, ja rinnoille tehtiin kaikennäköistä, mutta mitään sen kummempaa en nähnyt, tai tehnyt. Ja siinäkään ei tosiaan ollut mitään sen kummempaa. Sitä voisi ajatella, että homma olisi ollut täydellistä rietastelua, mutta ei se tuntunut yhtään sellaiselta. Se oli täysin luonnollista ja kaunista, ei siinä ollut mitään perverssiä.

Minusta oli erityisen hienoa huomata, miten eri tavalla kinkyt suhtautuvat omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa kuin keskiverto baarikansa. Huomattavasti terveemmällä tavalla minun mielestäni. Siellä oli vaikka minkä kokoista ja mallista vartaloa näyttävissä ja niukoissa vaatteissa, ja ne näytti upeilta kun niitä ei hävetty. Ja juuri se, miten omaa kiihottumistaan ja käyttäytymistään ei tarvitse kätkeä suljettujen ovien taakse - fantastista.

Perusbaari-iltaan verrattuna poikkeuksellista oli myös se, että todella harva vaikutti olevan humalassa. Minkäänlaista örvellystä tai perseilyä en ainakaan itse joutunut todistamaan.

Kokemani valossa mun bilevinkit aloitteleville pervoilijoille ovat seuraavanlaiset:

- Verkostoidu. Mieluiten jo ennen bileitä. Netissä se käyttää näppärästi, ja samalla voit etukäteen tunnustella, ettet ole päätymässä vääränlaiseen seuraan.

- Älä ole humalassa. Yksinkertaisesti tarpeetonta ja jopa haitaksi.

- Ota juomapullo mukaan, ainakin jos mielit leikitettäväksi! Se jano mikä siitä tulee, on aivan infernaalinen. Mä en tiedä mistä se tarkalleen ottaen johtuu, mutta luulen sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, millaisilla kierroksilla kroppa käy.

- Älä puhu pannassa oleville kysymättä tämän taluttajalta lupaa. Sotkisit toisten kuviot. Kun Grinch talutti minua, se tähdensi, etten saa ilman sen lupaa puhua kellekään, vaikka joku tervehtisikin. En ole aivan varma rikoinko sääntöä vähän, kun hymyilin ja vastasin kun joku vahingossa tönäisi minua ja pyysi anteeksi. En saanut siitä satikutia, joten sellaista ei ilmeisesti lasketa. Tarkkana silti!

- Vältä kaikenlaisia ehostukseen käytettäviä lisäosia, kuten irtoripsiä, jos aiot ottaa selkääsi. Ne irtoavat.

Ennen kaikkea: jos todella koet itsesi kieroutuneeksi, mene bileisiin. Se on määräys.

Mutta varaudu siihen, että sun seksuaalinen elämä heittää kertaheitolla häränpyllyä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tutkimusretkellä.

Ensimmäisistä kinkybileistäni minulla on vielä yksi aika erilainen seikkailu kerrottavaksi. Tämä tarina vaatii vähän taustoitusta. 

Minähän en olisi koskaan mistään BDSM:stä kuullutkaan, jollen olisi joitakin kuukausia sitten alkanut lukea Tetriksen blogia. Tetriksen kanssa aloimme vaihdella myös sähköposteja, ja hänen kauttaan tutustuin muihinkin kinkyihin. Tetris vinkkasi minulle näistä nimenomaisista bileistä, ja myös siitä, että Grinch luultavasti mielellään vähän leikkisi minun kanssani. Grinchin kanssa aloimmekin sitten jutella tahollamme, ja pikkuhiljaa siirryin ikään kuin Tetriksen helmoista hänen huomaansa. En ollut enää oikein varma miten Tetris minuun suhtautui, minusta tuntui että se oli vähän kyllästynyt minuun.

Bileisiin Tetris oli kuitenkin pukenut käsiinsä lateksihansikkaat ihan minua varten. Jos joku vielä väittää, että bloggaaminen on ajanhukkaa, niin ei muutako lälläslää sille! Bloggaamallahan näet parannetaan konkreettisesti maailmaa: yhden ainoan merkintäni ansiosta kaksi ihmistä vetäisi hanskat käteensä.

Grinchin leikittäessä minua jaloissaan, Tetris pyysi saada koskea minua. Nojasin päätäni Tetriksen syliin, ja se silitteli minua hansikkaillaan. Kun minun senkertainen höykytykseni sitten loppui, olisin hirveän kovasti kaivannut mennä Tetrikselle paijattavaksi. Mulla on koko ajan ollut siitä sellainen vielä aika jäsentelemätön mielikuva eräänlaisena subi-isosiskona. Olisin halunnut käpertyä sen syliin suukotettavaksi hurjan leikin jälkeen, mutten uskaltanut.

Myöhemmin Tetris pyysi minut mukaansa kiertelemään ja katselemaan. Se tilanne oli aika absurdi. Minä olin puolittain jossain ihan muualla vielä, puolittain taas siinä aivan lamaantuneena jännityksestä siitä, miten tilanne etenisi vai etenisikö mitenkään. Minä en vieläkään osannut oikein sanoa varmaksi, oliko meidän välillä mitään minkäänlaista Tetriksen puolelta. En tiedä oliko se pian vai pitkän ajan päästä, kun Tetris kuitenkin kietoi kätensä ympärilleni, ja me aloimme varovaisesti silitellä ja suudella toisiamme.

Se oli jotenkin hirveän suloista. Ei suloista merkityksessä "voi kun söpöä", vaan suloista niin kuin yhteinen karkumatka. Samaan aikaan se oli todella hämmentävää, en tiennyt oikein miten päin olla. Tetris kyllä vei tilannetta, mutta sellaisella aika viattomalla ja tunnustelevalla tavalla. Se tuntui aivan hassulta sen jälkeen, kun oli ollut niin voimakkaasti alistettuna ja esineellistettynäkin. Mua ujostutti koskea, ja samalla halusin hirveästi. Koko tilanteesta tuli positiivisella ja nostalgisella tavalla mieleen seiskaluokan discot - me kaksi siinä tanssilattian nurkassa tutustumassa toisiimme.

Yläasteen discosta meidät olisi kylläkin potkittu ilman muuta pihalle. Siinä hyväilyssä ei loppujen lopuksi ollut enää paljoakaan ujoutta jäljellä, vaan tutustuminen muuttui tyydyttämiseksi. Päädyimme kuitenkin loppuillaksi eri teille, minä seuraavaan seikkailuuni jota jo kuvailinkin. Näinpä minä sitten tosiaan olin kyseisen seurueen yhteinen lemmikki, enkä minä tiedä tällä hetkellä mitään, mitä olisin mieluummin.

Montaa polkua kuljin, enkä tiedä mihin niistä mikään vie. Mutta minä aion ottaa selvää.


// Psst. Sain luvan ällistellä julkisesti, miten kertakaikkisen upea vartalo Tetriksellä on. Juuri sellainen mieletön latinolantio ja -pylly, jonka aina naisilleni kuvittelen, koska sellainen saa minut villiksi. Tetriksen asu ei varsinaisesti kurveja peitellyt, ja kaiken sen keskellä mun teki eniten mieli tuijottaa sitä. Ja uskokaa mua, siellä oli paljon muutakin, mihin katse olisi voinut huomaamattakin tarttua :D

maanantai 9. syyskuuta 2013

Naisen lemmikkinä pervobileissä.

Ennen lauantaisia pervobileitä olin puolitiedostamattomasti ollut sillä kannalla, että alistaminen on miesten hommaa. Eikä keidenkään minkä tahansa pikkupoikien, vaan isojen, aikuisten miesten. Se ilmeinen fyysinen ylivoima on mulle osa juttua, kiihotun omasta avuttomuudestani sen rinnalla. Kai siinä on jotain primitiivistä kunnioitusta vahvempaa kohtaan.

Toisaalta kiehtova aspekti alistamisessa on juuri se, ettei valtasuhteella lopulta kuitenkaan ole mitään tekemistä voiman kanssa. Toisen valta käskeä ja käsitellä on täysin psykologinen, olemassa siksi että hän haluaa sen ottaa ja minä hänelle antaa. Se korostuu jännittävällä tavalla esimerkiksi silloin, kun alistavana osapuolena on nainen. Esimerkiksi upea, kaunis ja ihmeellisen kiehtova nainen, joka otti minut lemmikikseen myöhemmin lauantai-iltana.

Jossain vaiheessa Grinch tuli jokseenkin tyytyväisesti virnistellen kertomaan, että minun perääni oltiin kyselty. Kuulemma joku nainen, joka oli minua aiemmin koetellut Grinchin leikittäessä ja esitellessä minua. Grinch kertoi lyhyesti tästä tutustaan vähän taustoja, ja lupasi viedä minut tämän luo jos haluaisin. Hetken päästä Grinch kuljetti minut kädestä pitäen baarin halki käsittämättömän kauniin naisen eteen, esitteli meidät ja luovutti minut tälle leluksi. Grinch antoi hansikkaansa naiselle ja käveli pois.

Nainen johdatti minut istumaan tuolille käsieni päälle, kumartui eteeni silitellen ja katsoen minua, ja kysyi rajoistani. Haittaisiko minua, että kaikki ympärillä olijat näkisivät kaiken, että joku saattaisi katsellakin, saisiko koskea vaatteiden alta jne. Sitten nainen istui minun syliini, katsoi minua ihastellen ja puhui minulle niin kauniisti etten tiedä onko kukaan aiemmin niin tehnyt. Se tapa jolla se katsoi minua kun se sanoi ne asiat, oli uskomattoman intensiivinen - se olisi aivan hyvin voinut olla vain hiljaa ja minä olisin silti tuntenut ne sanat. Nainen riisui minun rintani paljaiksi, huokaili ihastuksesta ja alkoi nipistellä niitä, katsoen minua koko ajan silmiin. Nainen käski minun levittää jalkani kunnolla, nostin toisen kaiteelle parven ja tanssilattian välissä, ja nainen alkoi hyväillä minua pikkuhousujen alta.

Pian Grinch oli siinä myös, varmisti että mulla oli kaikki hyvin. Ja alkoi nipistellä, purra ja kiskoa minun nännejä vielä kipeämmin kuin aiemmin. Grinch ja nainen juttelivat minusta, siitä miten märkä olin, ja Grinch naureskeli minun sanoneen etten kostu helposti. Molemmat satutti mua todella kovaa, niin etten voinut enää olla kiltisti paikoillani niin kuin aiemmin, vaan välillä yritin vetäytyä kauemmas, enkä kuitenkaan halunnut sen loppuvan. Samalla nainen hieroi ja sormetti minua, eikä minun päässä ollut ainuttakaan ajatusta, pelkkiä tuntemuksia vain.


Grinch meni jälleen menojaan, mutta jossain vaiheessa naisen miesystävä tuli seuraamaan leikkiä lähempää. Voi kyllä olla, että se oli ollut siinä koko ajan, mutta minä en vain ollut aiemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nyt se antoi minulle piiskan pidettäväksi hampaillani, meni naisensa taakse joka edelleen istui sylissäni, ja alkoi tyydyttää tätä sormin. Mies katsoi minua naisen yli aivan samalla läpäisevällä tavalla kuin nainenkin. Niin suoraan silmiin, että mun täytyi aina välillä kääntää katse pois ja kerätä rohkeutta katsoakseni taas takaisin. Mutta minä katsoin, koska se katse tuntui hyvältä, vaikka katseiden kohtaaminen on yksi niistä asioista jotka tavallisesti pelottaa mua eniten. Me katsoimme toisiamme, nainen voihki ja kiemurteli sylissäni, ja minulla oli piiska koko ajan hampaissani. Minäkin ynähtelin, vaikkei minua kosketeltukaan, niin kiihottavaa se kaikki oli.

Seuraavaksi muistan naisen käsitelleen rintojani sillä samaisella piiskalla. Se oli sellainen pitkä keppi, jonka päässä oli pieni nahkaläpyskä (näin ollen sitä ei varmaankaan oikeasti edes sanota piiskaksi, mutta mulle kaikki lyömävälineet on toistaiseksi erilaisia piiskoja kun en ymmärrä niistä mitään :D). Nainen käski minun koko ajan katsoa, miten hän läimäytteli sillä ensin sievästi, sitten jo aika kovaa. Nainen kysyi, halusinko vielä kovempaa, käski laskea ääneen kolme kovaa iskua, ja löi. Jossain vaiheessa mies kysyi, saisiko auttaa, silitteli sääriäni kyyristyneenä eteeni ja alkoi kosketella alushousujen alta.

Jonkin aikaa jatkettuaan he komensivat minut istumaan sivussa sillä välin, kun mies piiskasi ja sormetti naista pöydällä edessäni niin kauan, että tämä laukesi voihkien. Sen jälkeen siliteltiin ja helliteltiin puolin ja toisin, juteltiin jotain mistä en muista mitään, paitsi että nainen puhui edelleen niitä kauniitaan ja katsoi minuun. Vähän myöhemmin nainen käski minua riisumaan alushousuni, veti minut selin syliinsä ja alkoi tyydyttää minua sormillaan. Jalkani olivat levällään vasten tuolia, jolla mies istui. Tämä silitteli minua, ja toi kasvonsa aivan lähelle, hengitti suuhuni muttei aivan suudellut. Minä huohotin, tärisin ja vingahtelin, painuin naisen syliin velttona ja kihelmöivänä.

Aivan uskomaton kokemus. Uskomaton kirjaimellisesti. Kun luin mitä olen kirjoittanut, päällimmäinen ajatus oli että ei voi olla totta, ei tällaista tapahdu minun maailmassani. Ei missään todellisessa maailmassa. Mutta se oli totta, ne ihmiset olivat oikeita vaikka olivat niin kerta kaikkiaan ihmeellisiä minulle, ja minä todella olin siinä enkä omassa sängyssäni pyörimässä lakanoita ruttuun ennen unen tuloa.

Voi hyvä jumala miten minä olen onnellinen.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kinkyleikitys.

Eilisilta oli sikäli melkoinen, että minulla riittää siitä puitavaa vielä hyväksi toviksi. Yritän pilkkoa kokemukseni ja ajatukseni edes jollain tapaa järkeenkäyviksi kokonaisuuksiksi ja erillisiksi merkinnöiksi. Aloitan siitä, mikä mulle on polttelevinta, asioista joita minä koin ensimmäisissä kinkybileissäni.

Vaikka minulla oli hyvin hatara käsitys pervopileistä entuudestaan, arvasin uumoilla jotain mitä tulisi tapahtumaan. Erään miespuolisen tuttavan (erinäisistä syistä päädyn kutsumaan häntä Grinchiksi, ja se jos mikä on minulta suuri kunnianosoitus) kanssa olimme jutelleet ja sopineet, että hän voisi minua vähän leikittää.

Mitä minä oletin, että se tarkoittaisi: Grinch varmaankin pikkuisen tukistaisi minua, läimäyttäisi pepulle kämmenellä tai jollain suht pehmoisella piiskalla, ja saattaisi ehkä jollekin kaverillensa nostaa vähän hameeni helmaa niin että verkkosukat nauhoineen näkyisivät kokonaan.

Mitä se käytännössä tarkoitti: no se onkin ihan toinen juttu se.

Mun täytyy myöntää, etten muista selvästi kaikkea, enkä varsinkaan sitä missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Join yhden ainoan siiderin, ja silti olin ihan jossain kristallimetsissä. Tunnollisena bloggarina ja ennen kaikkea tapahtumien ikuisiksi internetiin kirjaajana yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa mahdollisimman täydellisen raportin siitä, mitä teki Grinch minulle tuona iltana.

Ilta alkoi aivan jutustellessa ja miljööhön tutustuessa. Ehkä tunnin jälkeen Grinch kysyi minulta, olisinko valmis pieneen leikkiin. Ilmoittauduin innokkaaksi, ja Grinch kaivoi kassistaan pannan ja ketjun. Sain pannan kaulaani, kovakouraisesti, ja Grinch komensi minut lattialle jalkojensa juureen. Grinch piti minua hiuksista, ei yhtään sillä lailla kuin mua on ennen pidetty, vaan niin että musta tuntui kuin mun koko poninhäntä irtoais sen kouraan millä hetkellä hyvänsä. Grinch varmisti, että tiedän miten minun pitää käyttäytyä kun mulla on panta kaulassani, ja että kaikki on edelleen ok. Kaikki oli, ja minä tiesin säännöt. Sitten siinä puolittain pöydän alla alkoi todella tapahtua.

Me siis istuimme edelleeen siinä pöydän ympärillä alkuperäisessä seurueessa, niin kuin baarissa nyt ruukataan istua. Tai Grinch istui, ja minä olin polvillani sen jaloissa panta kaulassani. Grinchillä oli nahkaiset hansikkaat, kuulemma varta vasten hankitut, joista toista se käski minut ensin pitämään hampaissani sillä välin kun laittoi toisen käteensä. Grinch silitteli ja läimäytteli kasvojani ja kaulaani hanskat kädessään, ja piti melkein koko ajan tukastani lujasti kiinni. Ei ainakaan yhtään lievittänyt mun juttua hansikkaista tämä! Mieletön tunne se pehmeä nahka iholla.

Kysyttyään saako mennä paidan alle (ja kovisteltuaan minua ensin siitä että ensin vain nyökkäilin, kun minun kuului vastata selkeästi ääneen) Grinch alkoi kosketella rintojani ja nipistellä nännejäni koko ajan kovempaa, lopulta todella kivuliaasti, ja jossain vaiheessa sain ainakin toiseen nänniini myös klipsin. Se oli sinänsä hassu, etten oikeasti tuntenut sitä, en olisi myöhemmin edes muistanut että minulla on se, jollei Grinch olisi sitä näyttävästi toisten tuttavieni nähden poistanut.

Grinch vaati minulta paljon vastauksia, kysyi miltä minusta tuntuisi kosketella itseäni siinä keskellä kaikkea. Minua ujostutti mahdottomasti vastata sellaisiin kysymyksiin, mietin aina pitkään ja vastasin hiljaa, ja Grinch vaati minua yhä uudelleen vastaamaan niin että hän kuulee. Minä sanoin jotain sellaista, etten uskaltaisi itse koskea itseäni, että olisi helpompi jos se koskisi. Mutta niin se vain antoi minulle wandin kassistaan ja käski laittaa sen pikkuhousuihini siinä keskellä täyttä yökerhoa. Minä tein niin kuin käskettiin, ja Grinch jatkoi rintojeni nipistelyä, (nipistely ei kyllä ole yhtään kuvaava sana mutten keksi muutakaan, se on paljon kivuliaampaa kuin pelkkä nipistys) hiusteni kiskomista ja kasvojeni taputtelua hansikkaillaan. Välillä Grinch käytti sormiaan syvällä suussani ja jatkoi sitten kosketteluaan, koski vähän pikkuhousujen altakin kai.

Sitten Grinch alkoi esitellä minua. Ensin se pyysi siihen pöytään viereensä istumaan jonkun kaverinsa, ihan vain katsomaan kun minä olin siinä leikkimässä. Grinch kertoi kuka olen ja minkälaisista asioista tykkään, nosti minun kasvoni kaverilleen nähtäväksi ja kysyi mitä tämä on mieltä, samalla kun koko ajan hyväilin itseäni wandilla. Katsoin sitä miestä silmiin, se katsoi takaisin hymyillen aivan tavallisesti ja ystävällisesti, niin kuin siinä tilanteessa ei olisi ollut mitään erikoista. Sitten minulla vähän pimeni, koska se oli yhtäkkiä kaikki aivan suoraan minun hulluimmista fantasioista, enkä oikein tiedä mitä tapahtui. Ne juttelivat siinä kyllä, sen tiedostin, mutta mulla ei ole aavistustakaan mistä, ja mitä tapahtui ennen kuin Grinch käski minun nousta ja veti minua ketjustani perässään.

Minä seurasin kuuliaisesti ja nautin siitä, että nyt olikin täysin luontevaa ja sallittua laskea kasvoni ja vain seurata toista, ilman paineita mistään sosiaalisesta kontaktin ottamisesta. Hassu asia ehkä kiinnittää huomiota siinä tilanteessa, mutta mulle se oli kuin olisin kävellyt neljännesvuosisadan jälkeen vankilasta vapauteen.

Grinch pysäytti kulkumme joidenkin tuttaviensa luokse, minä en juuri nostanut katsettani enkä rekisteröinyt minkälainen seurue oli kyseessä, muuten kuin että huomasin siinä olevan sekä miehiä että naisia. Grinch esitteli minut taas, käänsi selin seurueeseen ja antoi luvan kokeilla ja kosketella. Minun hamettani nostettiin, takamustani puristeltiin ja leviteltiin, rintojani hierottiin ja lanteitani puristettiin, ja kuulin joitain kommentteja, kuten "hyvältä tuntuu käteen". Minä nojasin raukeana kosketusta kohti, ja nautin olostani objektina.

Grinch johdatti minut sivuhuoneisiin, joissa oli joitain sitomiseen ja piiskaamiseen tarkoitettuja laitteita. Ne olivat varattuja, mutta Grinch pyysi toiselta piiskaavalta päästä eräänlaisen pukin toiseen päähän leikkimään minun kanssani. En tiedä, mikä se laite oli nimeltään, mutta siinä oli pitkä, nahkapäällysteinen yläpuomi johon saattoi nojata, ja siihen minut komennettiin laittamaan käteni ja pyllistämään. Grinch nosti tyllihamettani, ja alkoi läimäytellä minua käsittääkseni jollain hapsupiiskalla, en nähnyt sitä mutta siltä se tuntui, ja hyvältä. Se ei oikeastaan sattunut ollenkaan, tuntui vain. 

Mutta sitten Grinch vaihtoi jonkinlaiseen keppiin, ja se teki todella kipeää. Grinch taputteli sillä sisäreisiäni ja käski levittämään jalkoja, ja minä oikeasti pelkäsin että se löisi häpyyni, mutta kovimmat iskut tulivat onneksi takapuoleen. Siellä ne olivat tuskallisia mutta siedettäviä, ja jokaisen lyönnin jälkeinen kihelmöinti mitätöi välittömästi kivun. Häpyäni keppi vain hyväili kiusoitellen, ja hiukkasen taputteli - onneksi. Olin jo aiemmin Grinchille sanonut, että häpylyönnit hirvittävät, koska mulle ei ole koskaan mitään sellaista tehty.

Sessio ei tuntunut kestävän kuin muutaman minuutin, en tiedä kuinka kauan siinä oikeasti meni. Sitten Grinch kumartui ylleni ja kertoi korvaani, että nyt lopetetaan vaikka kuinka haluaisin lisää, riittää tälle iltaa. Minä olin ensin onnellinen hengähdystauosta, mutta aika pian alkoi harmittaa. Tässäkö se nyt sitten oli! Mitä mieltä on antaa minulle moninkertaisesti se mitä odotin, jollei aio antaa kuin palan siitä mitä haluaisin?

Mutta Grinch tiesi minua paremmin, irroitti pantani ja klipsin nännistäni ja päästi minut vapaasti jatkamaan tutustumista uuteen maailmaan. Grinch oli pitänyt minua hyvin, aina ajoittain hellitellyt ja varmistanut että tuntuu edelleen hyvältä ja olen kunnossa. Olin enemmän kuin kunnossa ja läpeensä tyytyväinen nieltyäni sen ajatuksen, että voisin joutua odottamaan ennen kuin saan lisää. Hetken kun luulin, että sen illan seikkailut olivat siinä. 

Mutta niitähän oli vielä jäljellä.

Ensimmäisten kinkybileiden jälkeisiä tunnelmia.

Yleensä kun herään sunnuntaiaamuna baari-illan jälkeen, mulla on niin sanotusti tukka kippee. Tänään ei satu tukkaan, vaikka minua siitäkin riepoteltiin eilen aika tavalla. Mutta mun nännejä särkee niin, että pehmyt collegepaitakin satuttaa hipaistessaan. Kas niin siinä näemmä käy, kun niitä nipistellään ja purraan todella kovaa. 

Oottako koskaan yrittäny ikuistaa omia sukkianne? Se on aika pirun vaikeaa! Puhumattakaan siitä, miten saatananmoinen homma tuollaiset sukat on ylipäätään pujotella jalkaan. 


Eilen oli siis se suuri päivä, jona astelin (no, pikemminkin luikin häntä koipien välissä arastellen) elämäni ensimmäisiin kinkybileisiin. Elämäni ensimmäistä kertaa tein roppakaupalla muitakin asioita illan aikana. Olin mm. pannassa ja piiskattavana. Ja se kaikki tuntu niin hyvältä, niin mielettömän hyvältä. 

Tällä hetkellä  ei hirveästi mitään noin vain verbalisoitavaa liiku mielessä. Paljon ajatuksia joista on vaikea saada kiinni, mutta silti ihmeellinen rauha ja onni. Mutta lisää minä haluaisin. Haluaisin aivan hirveästi, koko kehollani ja mielelläni. Nyt sitten vain jäitä hattuun ja nänneihin, ei pidä liikaa innostuman ettei käy kalpaten.

Olisin halunnut tähän jonkun kauniin loppukaneetin, joka olisi kuvastanut sitä miten lämpimältä minusta tuntuu, mutta mä en tiedä missä kaikki mun sanat on.

torstai 5. syyskuuta 2013

Sopimattomuuksia sormikkaista

Minä olen aina ajatellut vähän niin, ettei minulla ole mitään kunnon fetissejä. Kunnon fetisseillä en tarkoita niitä peruspanettajia joihin arkikielessä usein viitataan, kuten tissejä ja hyvännäköisiä mieskäsiä. Puhun niistä, kun ovat enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Niin kuin jalat. Kintut herranjestas. Puhumattakaan nyt jostain vaipoista... huh huh, sanoo näinkin hävytön heitukka. Kukin taaplatkoon toki tyylillään, mutta siitä huolimatta huh huh. 

Mutta näin vain on näppylät, että olen hoksannut yhden mieltymykseni ainakin pikkuisen kummalliseksi. Sen verran, että voin määritellä sen kunnon fetissiksi ja paukauttaa sukkanauhojani mellevänä siitä, että taas on yksi virstanpylväs tällä yhden naisen liberaalin seksuaalisuuden marssilla saavutettu. 

Mulla on nähkääs juttu käsineisiin. Kyllä, kinttaisiin kuin kinttaisiin. Lääkärinhansikkaisiin, pvc-käsineisiin, silkkisormikkaisiin, sirkustirehtöörin hanskoihin, näppylähanskoihin, pitsikynsikkäisiin, miimikon käsineisiin... No ei sentään sellaisiin moottorikelekkakinttaisiin. Jos nyt oikein heittäydyttäisiin saivartelemaan, niin fetissi sanan varsinaisessa merkityksessä ei olisi kyseessä ensinkään - en taida omistaa yksiäkään sormikkaita, enkä minä hyppää heti paikalla housuistani jos näen sekatavarakaupassa rivin rukkasia. Kyllä niissä pitää jonkun käsi olla sisällä, ennen kuin minun mielessäni napsahtaa jotain hiukkasen vinoon. Poikkeuksena näppylähanskojen suhteen riittää, jos ne kurkistavat työhousujen taskuista, koska se nyt on aivan saatanan seksikästä.

Muunlaiset hansikkaat tuottavat mielihyvää lähinnä nähdessäni sellaiset sopivassa kontekstissa tai muuten vain hyvännäköisinä. Fantasioissa esiintyvät useimmin lateksiset tai mustasta pvc:stä loihditut sormikkaat. Mitäkö niillä sitten käytännössä tehdään? Käsitellään minua. Kuristetaan, läimäytellään, laitetaan suuhun ja etenkin peppuun, silitellään ja kosketellaan joka puolelta. Nyt kun katson noita kuvan verkkosormikkaita, himoitsisin ne hieromaan minun häpyä kauttaaltaan, upottaen silloin tällöin sormia sisään. Mua kiihottaa paitsi visuaalinen aspekti, myös se miltä moinen materiaali mahtaa tuntua.

Niin että näin.

Luennot alkoivat tällä viikolla. Uuden sivuainekokonaisuuden myötä minulla on niin paljon tekemistä ja ajattelemista, ja vastaavasti niin vähän aikaa ja jaksamista, että blogi on nyt tällä tavalla puolittain heitteillä poloinen. Kunnianhimoinen kaksikielistämisprojektinikin nahjistui alkuunsa. Mutta jospa tästä homma saataisiin taas haltuun! 

torstai 22. elokuuta 2013

Kinkyidentiteetti muotoutumassa

Viime aikoina olen hautonut erityisen kieroutuneita ajatuksia. Ajatuksia alistamisesta ja alistumisesta, ja minulle mystisistä kirjainyhdistelmistä. Kerrankin minä impulsiivinen olen todella malttanut mieleni ja antanut kaiken muhia omassa rauhassaan, enkä ole syöksynyt suin päin syteen saveen. Tietoa ja virikkeitäkin olen hankkinut hyvin verkkaiseen tahtiin. Osittain siksi, että haluan nautiskella tästä tutkimusmatkasta, toisaalta siksi, ettei hirttäisi pienen mielen ABS:sät kiinni.


Mielikuvitukseni olen kuitenkin päästänyt laukkaamaan vapaasti tutun ja tutkimattoman rajamailla. Nykyään en enää juurikaan haaveile silkasta seksistä ennen nukkumaanmenoa, vaan kehittelen kuvitelmia erilaisista tilanteista, joissa kohtaisin kouluttajani. Mielikuvitusleikkejä, joiden kliimaksi on yhdynnän sijaan se, miten minut laitetaan kiinni ja minua piiskataan. Ei niin että olisin lakannut saamasta kiksejä tavanomaisesta seksistä, se ei ole minulle yhtään vähempää vaikka tämä onkin enemmän.

Aluksi fantasioin lähinnä dominoivista miehistä, sitten mukaan tulivat subinaiset ikään kuin ja erittäin kinkyllä tapaa siskoinani. Nyt olen kuvitellut myös erilaisia switch-asetelmia. Käytän häikäilemättömästi hyväksi todellisia henkilöitä ja aiempia BDSM-henkisiä kokemuksiani, joita tuunailen rajummaksi ja pervoloogisemmaksi. Nautin todella paljon tarinoiden luomisesta erilaisiin valta-asemiin perustuen: mitä toinen tekisi ja miksi sillä olisi oikeus niin tehdä, miten minä reagoisin ja minkä takia kokisin asian niin. Kaikessa siinä on herkullinen yhdistelmä sellaista, jonka olen aina kokenut omakseni, ja toisaalta sitä, mistä en ole koskaan kuullut puhuttavankaan. Ihan kuin olisin löytänyt uudelleen jotain kauan kadoksissa ollutta, tai orpona päässyt viimein kotiin.

Kotiinpaluun tunne on kuitenkin saanut myös synkempiä sävyjä. Vaikka olen viimeiseen asti tahtonut välttää jäljittämästä mitään nykyisessä persoonallisuudessani ilmenevää lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin, en ole enää voinut olla toteamatta jonkinasteista syyseuraussuhdetta kinkiyteni ja väki- & mielivaltaisen isäni välillä. Ehkä viehtymys voimakkaisiin valtasuhteisiin on alitajuntani yritys korjata kauniiksi asioita, jotka olivat liian hirveitä käsittää, tai sitten minä tosissani pääsin kasvamaan sen kaiken keskellä pikkuisen kieroon. 

Tätä mysteeriksi jäävää jatkumoa pidän enemmänkin kuriositeettina, mutta siihen liittyy pieni pelko koko tätä touhua kohtaan. Loppujen lopuksi, parisuhdeväkivaltahan on kuin toisen osapuolen itsevaltiaasti harjoittamaa sairasta ja pahaa D/s:sää. Mitä jos päädyn tekemisiin väärien ihmisten kanssa? Leikinkö minä tässä nyt sellaisilla helvetin lieskoilla, että tällä kertaa mulle käy oikeasti kalpaten? Onko mieltä lähteä seikkailemaan Liisana ihmemaahan, jossa hullu hatuntekijäkin heiluttaa piiskaa?

Mikä keskeisintä, mitä jos minua alkaa pelottaa? Se voi kuulostaa paradoksaaliselta, mutta eniten pelkään nimenomaan, että alan pelätä. Kukaan, joka on joskus joutunut pelkäämään oman ja toisten hengen edestä, ei halua sellaisesta kauhuntunteesta minkäänlaista déjà vu:ta.


Katson, että on tarpeen tiedostaa se mahdollisuus, että jokin näkemäni tai kokemani voi laukaista minussa paniikkireaktion. En kuitenkaan usko, että niin todella tapahtuisi. Nämä samat halut minulla on kuitenkin ollut aina, eivätkä ne milloinkaan ole mielessäni yhdistyneet taannoisiin kauhukokemuksiin. Ei edes silloin, kun minua on lyöty ja potkittu, tai kun mulle on sanottu yhtä rumia asioita kuin olen kuullut käytettävän toisen todelliseen ja pahatahtoiseen mitätöimiseen. Siitä mielentilasta jonka tullessani käytetyksi saavutan, on pelko ja paha pois. Silloin olen turvassa ja onnellisella tavalla jännittynyt, kuin lapsi piilopaikassaan.

Sitä paitsi, jotkin asiat ovat jo herättäneet minussa voimakastakin torjuntaa ilman mitään sen mustempia syvyyksiä. Minä haluan mustelmia - minä EN halua verinaarmuja. Minä haluaisin, että minun suuni kapuloitaisiin - mitä tulee minun kasvoihin, se on ehdoton Do Not Cover. Oikeastaan vielä kylmäävämpi on ajatus, joku kasvonsa peittänyt käsittelisi minua (paitsi jos se olisi rosvojoukko ja niillä olis pehmoisat commandopipot tai huivit, ei mitään nahkahuppuja tai kumia pään yli singutettuna). Ei kaikki sellainen, mistä olen hiljattain saanut vihiä, ole mulle automaattisesti valtava turn on, eikä tietenkään tarvitse ollakaan.

En ole enää ihan niin pyörällä päästäni, ja olen jollain tapaa ottanut kinkymaailman osaksi itseäni. Siinä, että minusta tulee osa kinkymaailmaa, voi vielä mennä aikaa, mutta minä maltan kyllä odottaa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Seksuaalisuus lapsenkengissä

Kulttuurissamme seksi ja seksuaalisuus on jotain, mikä ei kuulu eikä saakaan kuulua lapsuuteen, vaan siltä tulee vielä viattomia varjella. Aikuisviihde on visusti K18, ja jopa täysin asiallista keskustelua sisältävät lähteet tulee alaikäisiltä bannata. Käsi ylös, kuinka moni oli oikeasti täyttänyt 18 ennen ensikosketustaan seksiin? 

Vasta murrosikäisille aletaan seksistä ja seksuaalisuudesta edes puhua, silloinkin hormoniensa humalluttamia hyssytellen. Esitellään "parempia" vaihtoehtoja kuin seksielämän aloittaminen, itsetyydytystä yksin ja yhdessä. Seksin harrastamista suositellaan lykättäväksi mahdollisimman pitkälle, ja jos siihen ei millään pysty, on normisto melko selkeä. Vain pitkäaikainen seurustelusuhde on riittävä peruste petiin pomppaamiselle, ja ohjeistusten antama kurkistus siihen millaista seksi sitten on, on sangen kapea välähdys. 

Esimerkiksi suuseksistä ei ilmeisesti saa nuorisolle puhua. Taisin olla lukiossa, kun sain jostain kuulla sukupuolitautien tarttuvan myös sen välityksellä. Toinen suorastaan hulvattoman hauska esimerkki on peppuseksi, jota mm. lestadiolaisnuoret harrastavat hyvällä omallatunnolla, koska se ei heidän tietojensa mukaan ole seksiä - eihän sitä kukaan ole siksi sanonut. 2000-lukua on eletty jo pitkästi ja seksivalistuksen taso on tämä! Onkohan ne vieläkään alkaneet puhua homoseksistä kouluissa?

Ennen puberteettia seksi on kirosana, jonka sanomisesta joutuu pesemään suunsa. Lapsuus ja seksuaalisuus on sellainen parivaljakko, että ihan tässä saa bloggaajakin olla kieli keskellä suuta miettiessään, mitä ja miten sopii kirjoittaa olematta täysin moraaliton. Aikuiset eivät yksinkertaisesti halua ajatellakaan seksin kuuluvan lapsen maailmaan edes abstraktilla tasolla. Mutta se kuuluu. Lapsillakin on seksuaalisuutensa jo ennen kuin he jostain saavat tietoonsa mitä seksi ylipäätään on, ja kun tämä pandoran lipas on avattu, on lapsen uteliaisuus seksiä kohtaan yhtä suurta kuin uusinta lelukuvastoa. 

Lapset hipelöivät sukupuolielimiään heti kun löytävät ne, joskus aiemmin kuin varpaansa. Jo parivuotiaat poikalapset saavat stondiksen räplätessään kikkeliä. Kuten viime merkinnässä paljastin, olen itse tyydyttänyt itseäni niin kauan kuin muistan. En muista, olenko itse saanut orgasmeja itseäni hieroessa aina, vai tulivatko ne kuvioihin jossain tietyssä vaiheessa, mutta fyysistä mielihyvää olen takuulla tuntenut jo vuosia ennen seksin määritelmän kuulemista. 

Aivan pienillä lapsilla itsensä koskettelu on todennäköisesti puhtaasti fyysisesti palkitsevaa, vähän niin kuin nenän kaivaminen. Kuitenkin heti varhaisimmista muistikuvista lähtien omaan onanointiini liittyi jotain kiihottavia mielikuvia, vaikkeivat ne kiihottaneetkaan aivan samassa mielessä kuin asiat nykyään. Jonkinlainen freudilainen yhteys niilläkin asioilla kuitenkin löytynee. Viime merkinnän jälkeen pohdittuani mieleeni tuli joitain flash backeja ajatuksista, joita päässäni pyöri pienenä itseäni kosketellessa. Ainakin jotkin niistä liittyivät jonkinlaiseen, ei-seksuaaliseen pakottamiseen.


Alaluokilla erään kaverini kanssa leikimme leikkejä, joissa tämä piti minua vankina, sidottuna (leikisti), ja pakotti syömään puolukoita (en muista leikisti vai oikeastiko). Hieman myöhemmin kuvioon tulivat barbileikit, jotka olivat kyllä suoranaista pornografiaa. Niissä nukke saatettiin komentaa nussimaan kymmeniä kenejä peräkkäin. Myöhemmin ehtaa pornoa katsottiin porukalla ja yksin salaa ja häpeillen, mutta yhtä kaikki lumoutuneena. Yhden kaverini isällä oli pornolehtiä, ja minä luin niitä ääneen koska kaverini ei osannut vielä lukea. Kaikki tämä ennen kuin olin kahdeksaa täyttänyt. 

Kun poika koski ensimmäistä kertaa tissiäni, olin 12-vuotias. Neitsyyteni menetin joko 13- tai 14-vuotiaana, en muista varmasti. Se meni silloin kylän rokkitähdelle, joka vei tyttöjä naisiksi tiuhempaan kuin pesi tukkaansa. (Mutta ompahan ollut elämäni pisin miessuhde. Meidän seksisuhteemme on kestänyt myötä- ja vastamäkineen jo vuosikymmenen.) Joka tapauksessa, ihan täysi tenavahan minä silloin vielä olin. Täytyy myöntää, että jos kuulisin jonkun lähipiirini 13-vuotiaan harrastavan jo seksiä, reaktio olisi puhdas järkytys. Nehän on ihan natiaisia vielä!

Vaikka kuinka haluaisin olla ikuisesti hip ja avomielinen, tässä asiassa olen oppinut kalkkikseksi. Ei minua oma varhaisuuteni ole missään vaiheessa kaduttanut tai edes hirvittänyt, muistan kyllä miten valmis koin olevani. Miksi touhuavat teinit sitten kauhistuttavat niin meitä vapaita radikaaleja kuin moraalinvartijoitakin? Sanokaapa se.

Mitä tulee lapsuuden "leikkeihin", en muista kenenkään koskaan puhuneen asiasta kanssani, vaikka aina välillä joku yllätti minut puuhistani. En tiedä miten sitten edes älysin hävetä hommiani. En koskaan kertonut asiasta yhdellekään kaverilleni. Minua nolotti hirveästi jo silloin kun en edes tiennyt, että leikkiäni sanotaan masturbaatioksi, ja aina vähän väliä vannoin lopettavani koko jutun, mutten koskaan pystynyt.

Miten vanhempien sitten tulisi menetellä? Onko oikeasti parempi vaieta ja odottaa, että terkkari lyö koulussa esitteen kouraan? Kuinka paljon, missä vaiheessa ja miten lapselle saa itsetyydytyksestä puhua? Entä missä vaiheessa on sopivaa kontekstualisoida se seksiin? Saako lapselle kertoa, että äitikin tekee sitä? Puhumattakaan varsinaisesta seksistä! Miten siitä oikeasti kannattaisi perheen sisällä puhua? 

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että vanhempien seksielämä ei saa kantautua missään muodossa lasten korviin. Sikäli ymmärrän pointin, mutten ymmärrä asennetta sen takana. Miksi vanhempien seksuaalinen kanssakäyminen pitäisi nähdä jonakin lasta vahingoittavana? Käytännössähän lähes jokainen lapsi jossakin vaiheessa vanhempien vehtaamiseen jollain tavalla tahtomattaankin törmää. Eikö sellaiseen tilanteeseen olisi kaikilla helpompi suhtautua, jos asialle olisi valettu neutraali pohja? Isit ja äidit harrastavat seksiä ja se on kivaa, piste. Ei huutomerkkiä. 

Vanhempien sekstailu on keskimäärin nuorista suht harmitonta ällöö. Pieniä lapsia se voi oikeasti hämmentää, koska ne ei tiedä mistä on kysymys. Eikö niiden kuuluisi tietää? Olisiko se oikeasti niin kamalaa? Ehkä se ei sitten teini-iässäkään olisi niin totally gross.

Kysymys kaikkien näiden kysymysten takana lienee siitä, miksi seksi (en puhu nyt toiminnasta, vaan aihekokonaisuudesta) ei sovi lapsuuteen. Vahingoittaako se lasta? Jos kurkistaa kaikkien konventioiden taakse, on vaikea ymmärtää miten se voisi niin tehdä. Miten missään kehitysvaiheessa voisi olla vahingollista tietää, että ihmiset koskettavat toisiaan ja itseään saadakseen mielihyvää ja lisääntyäkseen? 

Teoriassa olen sitä mieltä, että seksistä saa ja kuuluu keskustella lapsen kanssa pienestä pitäen. Kyse ei ole siitä mistä saa puhua, vaan miten sen tekee. Itsetyydytykseen ainakin tämä pikku runkkari olisi kaivannut edes jonkinlaista vertaistukea. Sen sijaan varsinainen seksuaalinen toimijuus, yhdynnät ynnä muu kuuluvat luonnollisestikin vasta sukukypsyyteen, niin fyysiseen kuin henkiseenkin valmiuteen. Nämä teesit eivät nähdäkseni ole ristiriidassa keskenään.

Eikä se seksin vahingossa näkeminen tai kuuleminenkaan nyt lapsen mieltä turmele, jos asiasta pystytään puhumaan avoimesti. Itsehän näkisin pahempana väkivalta- kuin seksikohtauksen näkemistä, puhutaan sitten elävästä kuvasta tai elämästä.  

Minun mielestäni vahingollista lapselle on seksuaalisuuden ja seksiin tutustumisen sijaan pikemminkin nykyisenkaltainen hyssyttely ja holhous. 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Orgasmit ja minä

Hienosti sujuu blogiblokki! Vielä hienommin tentteihin lukeminen. Fuck this shit. Olen sitten taas huomenna kiltti opiskelijatyttö.

Minulta toivottiin kertomaa DIY-orgasmeista. Suomennettuna kyse on runkkaamisesta, josta olenkin avautunut jo jonkin kerran. DIY:hän on Wikipedian mukaan " - - the method of building, modifying, or repairing something without the aid of experts or professionals." Akateeminen tutkimus täsmentää DIY:llä tarkoitettavan käytöstä, jossa "individuals engage raw and semi-raw materials and component parts to produce, transform, or reconstruct material possessions, including those drawn from the natural environment." Sisäinen sanapoliisini kavahti termiä siis turhaan - tokkopa tuota kuvaavampaa käsitettä voisi ollakaan! Myös asiantuntijoiden summaamat syyt DIY:däämiselle osuvat ja uppoavat: "economic benefits, lack of product availability, lack of product quality, need for customization". Voi kyllä.


Minun maailmassanihan jokainen orgasmi saavutetaan ilman ammattilais- tai asiantuntija-apua. Itse asiassa apua ylipäätään saan hyvin niukalti. Tulemistani avittavat lähinnä pornoteollisuus, fantasioissani ilman suostumustaan esiintyvät todellisuuden henkilöt, sekä pari tarkoitukseen värväämääni välinettä. Miehen auttava käsi tai käytännössä kulli on helpottanut oloani tasan kaksi kertaa elämäni aikana. Minä kun en juuri seksin pyörteissä lauveta napsahtele. 

En saa orgasmia yhdynnän enkä suuseksin aikana, eikä mies ole vielä koskaan onnistunut sorminkaan hyväilemään minua hekuman huipulle. Nautin kyllä kaikista näistä konsteista suunnattomasti, mä en vain laukea ja siinä se. Ne kaksi kertaa tulin kuin salama kirkkaalta taivaalta, miehen sylissä ratsastaessani aivan yhtäkkiä ja noin vain. Molemmilla kerroilla puitteissa ei ollut muuta erikoista kuin se, että olin aidosti rakastunut ratsuuni. Syy saamattomuuteni onkin siis mitä todennäköisimmin psykologinen, joskaan vilpittömiä tunteita ei minun tapauksessani todellakaan voi pitää tulemisen takeena. 

Orgasmi ei ole kuitenkaan missään vaihessa varsinaisesti päässyt poissaolollaan loistamaan minun elämässäni. En ole itse asiassa kiinnittänyt koko asiaan liiemmin huomiota. Minähän nautin seksistä yhtä kaikki, ja koen sen tyydyttäväksi orkuttakin. Ei kouluarvosanana, vaan adjektiivina tyydyttäväksi. Tokihan se olisi nastempi myös tulla, mutta ei minua erikoisemmin harmita olla tulemattakaan. Kiusalliseksi asianlaidan olen kokenut ainoastaan silloin, kun mies on aukottomasti päätellyt vian olevan kaikissa muissa miehissä ja kokenut kunnia-asiakseen olla niin erinomaisen pätevä, että vapauttaa minut vitsauksestani taianomaisilla taidoillaan. Se ei ihan toimi sillä tavalla se. 

Koskapa mulla ei ole ollut kummempia polttoja tilanteen muuttamiseksi, en ole liiemmin itse panostanut, tai edellyttänyt kumppaneideni panostavan asiaan. Oikeastaan minä olen aika varma, että jos hoksaisin joskus hyväillä itseäni samalla kun mua pannaan, tulisin tuossa tuokiossa. Mutta mulla ei tule koskaan mieleenkään. Mulle orgasmin saavuttaminen ei ole mikään makaamisen maali, vaan tempaudun toisen ihmisen koskettamiseen ja kokemiseen niin, että unohdan tyystin tavoitella koko orkkua.


Mun ja orgasmien suhde on muutoinkin vähän erikoinen. Seuraa kiusallisten tunnustusten osuus: mä olen runkannut niin kauan kuin muistan. En siis löytänyt kehoani murrosiässä, vaan olen tyydyttänyt itseäni antaumuksella pikkulapsesta asti. Tämänhän ei tietysti kuuluisi olla millään tavalla noloa, koska ihmisellähän on seksuaalisuutensa läpi elämän, mutta ei lasten runkkupuuhista hirveästi jutella.

Lapsen leikit on joka tapauksessa erilaisia. En tarkoin muista, minkälaisia asioita pienenä ajattelin, siis niin pienenä kun en ollut vielä barbileikeissä oppinut mitä seksi on ja miten sitä tehdään. Mutta muistan miten sen käytännössä tein. Menin vatsalleni makuulle, housut jalassa, laitoin molemmat käteni haarojenväliin ja liikutin niitä edestakaisin kunnes laukesin. Muistan erittäinkin elävästi, koska sillä tavalla minä olen hoitanut homman aivan viime vuosiin asti, ja teen niin vieläkin toisinaan, kun en yksinkertaisesti jaksa keskittyä sormeiluun. 

Tällä pienen tytön tavallani saan orgasmin alle minuutissa, sormettamalla se kestää huomattavasti kauemmin. Mutta mikä on merkittävää on, että sillä tavalla saatu orgasmi on erilainen. Paljon vaimeampi. Sellainen vaimennettu versio on ollut minulle orgasmin merkitys pitkälti näihin päiviin asti, joten ei ihme etten ole sitä niin välttämättä vällyjen väliin kaivannut.

Vaimean ja tavallisen orgasmin lisäksi olen kerran kokenut varsinaisen superorgasmin, josta kerroinkin teille aiemmin. Se oli todellinen ylläri, eikä sitä sen koomin ole sitten sattunutkaan, ei edes samalla sauvalla. Kai se sitten oli sitä sokean kanan jyvän löytämistä, ja osuin G-pisteeseeni sattuman oikusta.

G-pistekään ei ole ollut mikään aarrejahdin määränpää. Joskus olen vasiten kokeillut, tuntuuko sitä kiivinkarheaa kohtaa siellä, mutta eipä ole tuntunut. Vaikka se taannoinen jytinä eittämättä herätti mielenkiintoni, mulla ei ole ollut oikein energiaa lähteä sitä tunnetta toistamiseen metsästämään. Ei tulisi siis mieleenkään hankkia tähän tarkoitukseen nimenomaisesti suunniteltuja leluja. Pelkkiin G-pistedildoihin en yksinkertaisesti edes usko. Kyllä sauvan pitää surista! Jatkan todennäköisesti harjoituksia Moon Bendilläni, kunhan koittaa taas ajat jolloin viitsin runkata kunnolla. Viime aikoina olen ollut hormonaalisista syistä niin kiimoissani ja kärsimätön, että olen satsannut laadun sijaan orkkujen määrään. 

TSI-orgasmit, olivatpa ne sitten mietoja, tulisia tai extra hoteja, ovat mulle melkoisen tärkeä osa arkea. Toki on kausia, jolloin en kerta kaikkiaan kerkeä tai jaksa itseäni hinkkailla, mutta pääsääntöisesti onanoin lähes päivittäin. Usein teen sen useita kertoja, joko päivän mittaan tai peräkkäin. Ajaudun vaihtelevasti oman käden ja vibraattorin äärelle, riippuen niin jaksamisesta kuin olosuhteistakin. Joskus päädyn runkkaamaan itsestäni koko päivän kehkeytynyttä fantasiaa, joskus taas vasta alapäähän tulvahtava lämpö saa ajattelemaan tai hakemaan mielikuvia. Kaikkein aktiivisimmillani olen kuukautisten aikaan, jolloin mikään määrä orgasmeja ei tunnu riittävän.

Nyt kun olen tullut asiaa perin juurin ajatelleeksi, näen todennäköisesti tulevaisuudessa enemmän vaivaa, jotta saisin muutakin kuin näitä kotitekoisia orkkuja. G-pisteen jahtaaminen tuntuu edelleen jostain syystä hirveän vieraalta, mutta kun minulla nyt joka tapauksessa on siihenkin tähtäävä vibraattori, lienee luontevaa pyrkiä sitäkin stimuloimaan klitoriksen kiihottamisen ohella.

Jäämme jännityksellä odottamaan, tuleeko tästä lasta tai paskaa, vai minä.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Häpyhäpeä.

Länsimaisessa kulttuurissa on äärimmäisen tiukat häpystandardit. Miehen rensseleitten tulee pinttyneen uskomuksen mukaan olla tiettyä kaliiberia kookkaammat, vaikkakin miehen mitta on monien peitsen kantajain omaa arviota armollisempi. Naisen hävyn on puolestaan oltava joko täysin tai lähes karvaton ja tiukka, ja pornoteollisuus takoo tajuntoihin ihannetta ulkonäöltään hampurilaista muistuttavista tekotimantein koristelluista pimpsoista. Kaikenmaailman asiantuntijat ja hömppälehdet huutavat toosan tuunaamisen tärkeyttä: on jumpattava lemmenlihaksia ja sokeroitava brasilialaisittain jos uimarannoille saati petipuuhiin mielii. 



Eittämättä joka tytöllä välillä käy mielessä, josko oma välineistö täyttää vaatimukset. Valitettavan moni kärsii suoranaisesta häpyhäpeästä tuskaillen, kehtaako alapäätään ylipäätään kellekään näyttää. Myös minulla on omat kompleksini. 

Luonnollisesti synnytyksen jälkeen olin vähän peloissani, olenko ponnistanut paikat pilalle. Jossain välissä haalin jos jonkinnäköisiä kuulia lihastreeniä varten, mutta totta puhuen sen homman olen kokenut aina aivan äärimmäisen epämukavana. Mä alan vain voida kokonaisvaltaisesti pahoin, kun kuvittelen hissitteleväni jotain helvetin kirsikkaa pillussani. Olen sitä paitsi niin patalaiska, että jo jumppavälineen paikalleen asettaminen ylittää usein viitseliäisyyteni rajat. Vähälle on siis välineurheilu jäänyt. Toistaiseksi en ole kuitenkaan saanut mitään näyttöä siitä, että olisin löystynyt käyttökelvottomaksi, joten olen päättänyt yksinkertaisesti unohtaa koko hetkellisen päähänpinttymän. 


Edelleenkään en ole löytänyt sekä herkälle iholleni että laihalle lompakolleni sopivaa menetelmää pitää bikiniraja paraatikunnossa, ja koska seksielämä on sangen satunnaista, vietän suurimman osan ajasta täydellisessä luonnontilassa. Onneksi karvoitukseni ei ole turkkilaismallia kaitsemattomanakaan, joten ei ole täydellinen katastrofi vaikken ehtisi varautumaan sutinaan karvatalkoin. (On muuten kaikkein varmin konsti jättää valmistelut tekemättä varmistaakseen onnettaren suosio baanalle lähtiessä. Aivan saletisti löytyy joku hillitön komistus kainaloon juuri silloin.) Säännöllisemmän seksin aikoina olenkin sitten melko tukalassa pinteessä. Saa valita tekeekö mieli olla parin näpsäkän päivän jälkeen punapilkullinen, kutiseva ja piikkisänkinen, vaiko suosiolla au naturel.

Oireilevan ihon lisäksi sheivaaminen on saamarinmoinen päänsärky myös toisesta kiusallisesta syystä, joka on  itsetunnollinen ongelma jo sinänsä. Mulla on nimittäin sellaiset tuhannesti kirotut roikkuvat häppärit, joista naiset kausittain lyövät kuvia nettiin ja kyselevät hädissään, onks normaalia. On normaalia, mutta myös epäesteettistä ja vallitsevien ihanteiden valossa häpeällistä. Posliiniksi en enää tohdi vetää ollenkaan, tätä tilannetta on kova tarve edes vähän karvapeitellä. 

Pari viikkoa sitten tuli Teemalta aivan erinomainen dokumentti The Sunny Side of Sex (1/4), joka sivusi tätä aihetta. Siinä toimittaja pistäysi tutustumassa ugandalaiseen seksuaalikulttuuriin, jossa tapana on mm. venyttää häpyhuulia tarkoituksella mahdollisimman roikkuviksi. Toimittaja yritti selittää näille naisille, että länsimaissa naiset häpeävät kuollakseen jos häpikset luonnostaan hieman retkottavat, mutta tällainen suhtautuminen oli ugandalaisnaisille täysin mahdotonta ymmärtää. Ylipäätään heidän kulttuurissaan tuntui olevan käsittämätöntä yhdistää sana "häpeä" omaan kehoon. Niillä nurkilla kannustetaan olemaan seksuaalisesti aktiivinen sen sijaan, että tulisi yksinkertaisesti olla olemuksellisesti seksikäs. Häpyhuuliakin venytetään ulkonäöllisten syiden sijaan nautinnon lisäämiseksi. Naiset totesivatkin täysin tyynesti, että onhan ne taivahan rumat mutta entä sitten, sitä paremmat fiilikset.


Tätä asennetta olen yrittänyt tankata itseenikin. Sitä paitsi, en koskaan ole kuullut negatiivista palautetta paikoistani. Päin vastoin itse asiassa, kuuluu kelvanneen sellaisenaan. Myös karvakysymys on kokemukseni mukaan melkoinen uutisankka. Kaikki miehet, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat olleet sillä kannalla, ettei ole vitunkaan väliä onko se värkki vuorattu villoin vai pulipaljaana. Ja kun sitä oikein ajattelee, ei minua ainakaan karvat häiritse edes suuseksiä antaessa, ei naiselle sen enempää kuin miehellekään. 

(Yhden kerran on tosin karvojen kanssa ollut vähän kiusallinen tilanne, kun eräällä miehellä niitä lähti touhutessa irti melkeinpä tupottain. Silloinkin homma häiritsi pikemminkin siksi, että olin vilpittömästi huolissani, oliko se raukkaparka altistunut jollekin säteilylle tai jotain, kun sellaista vauhtia kaljuuntui kirjaimellisesti käsiin. )

Koska minun silmieni alla ei kenekään tarvitse genitaalejaan hävetä, olen todennut viisaammaksi antaa armoa myös itselleni. Ei, minulla ei ole ikuisesti silkinsileänä säihkyvää hampurilaista, mutta hitto soikoon se on silti aivan käypä peli. Ei mun autokaan ole varsinaisesti viime vuoden malleja, ja silti ajelen sillä melko reteänä, koska mä pidän siitä yhtä kaikki. 

Toivon todella, että ugandalaisnaisten vaalima valtaisa viisaus lankeaisi lähitulevaisuudessa koko tämän pallonpuoliskon päälle, ja häpyhäpeä hellittäisi vihdoinkin tukahduttavan otteensa.


// Edit. Häpeliäisyyttäni minun täytyy täsmentää ja tähdentää, ettei minulla sentään suinkaan ole mikään monstruöösi octopussy, eikä ole tarvetta haaveilla lentämään oppimisesta tai muusta kompensoivasta käyttötavasta häppäreille. Ja kyse on tosiaan sisemmistä häpyhuulista, joten ei löydy myöskään mitään constant camel toeta näistä housuista. Ei mulla muuta.


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

My favourite game.

Minä olen aina tykännyt kovista otteista. Rakastan sitä, kun mulle kirotaan ja mua naidaan voimakeinoin. Aina ei tarvitse olla kyse varsinaisesta alistamisesta, vaan pikemminkin rajusta intohimosta Rocco Siffredimäiseen tyyliin. En ole sen kummemmin uhrannut ajatuksia sille, miksi näin on, puinut isäsuhteita tai nyrkkiä patriarkaatille. Mielestäni varsinaista mielivaltaan alistumista olisi torjua asia, joka minua joka tapauksessa kiihottaa, vain koska se on joidenkin tulkintojen mukaan osa suurta rakenteellista vääryyttä.

Kovatkin konstit ovat tunnetusti monet, ja paljon minulta on vielä kokematta. Must try -listani ykkösenä komeilee ehdottomasti sitominen, jota en harmi kyllä ole vielä päässyt kokeilemaan. Tämänkertaisessa listassa käyn kuitenkin haaveiden sijaan läpi niitä rajun seksin sovelluksia, joista olen kuin olenkin päässyt osalliseksi.


Tukasta vetäminen

En tiedä onko mitään niin sytyttävää, kuin napakka ote hiuksista. Tukasta vetäminen on keinona tavallaan kesyimmästä päästä, siihen on huomattavasti pienempi kynnys kuin vaikkapa toisen kuristamiseen. Silti se vain tuntuu joka kerta yhtä hurjalta. Erityisellä lämmöllä muistelen muuatta kertaa, kun tukkaani tartuttiin kesken hellän rakastelun äärettömän kiltin ja perussympaattisen miehen toimesta. Ote oli pieni muttei suinkaan hento, ja tietty yllätysmomentti teki tempusta jokseenkin ikimuistoisen.

Kiinnipitäminen ja riepottelu

Paikallaan pitäminen ja toisaalta paikasta toiseen riepottelu on niin ikään periaatteessa suhteellisen viatonta valtapeliä, mutta voimankäytön määrää muuntelemalla sillä saa aikaan jo melkoisen efektin. Mua on heitelty ympäriinsä melko tavalla, ja pidän siitäkin kyllä niin kauan kun homma ei mene pelkäksi säntäilyksi. Suunnilleen suunniltani halusta minut saa kuitenkin nimenomaan pitämällä minua väkisin aloillani.

Läimäyttely

Läimäyttelystä minä nautin aivan mielettömästi. Mitä kovempi lyönti, sitä parempi - oletettavasti tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitä pistettä ei ole vielä milloinkaan tullut vastaan. Mua saa läimäyttää ihan tosissaan ja joka puolelle, pepulle, rintoihin ja kasvoihin. Kerran mies runkkasi minun naamalle läimäyttelemällä mua kasvoihin niin kauan että laukesi, ja se oli musta aivan käsittämättömän kiihottavaa. Silloin mua lyötiin niin kovaa, että poskissa oli seuraavana päivänä jäljet.

Likainen puhe

Tuhmien puhuminen on asia erikseen ja sekin on toki mulle mieleen, mutta oikein tosissani minä tykkään kunnolla likaisesta puheesta. No, tiedättehän, sellaisesta tyypillisestä pornoleffadiskurssista huoritteluineen ja "ime sitä vitun kullia" -toivotuksineen. Ikävä kyllä tämä on aika harvinaista herkkua, enkä ole vielä saanutkaan sitä lainkaan kyllikseni. Suomalaisethan ei tunnetusti puhu eikä pussaa, aika hiljaiseksi tuppaavat petipuuhat useimmat vetämään.

Kuristaminen

Kevyt kuristaminen on kivaa, ei todennäköisesti vähiten siksi miten lähellä se on tiettyä rajaa. Pienikin muutos veisi hc-leikeistä extremen puolelle. Sellaisiin liikkuihin en itse koe tarvetta, mutta onhan se kiihottavaa uiskennella vähän vaarallisilla vesillä välillä.

Vaientaminen

Vaientamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että laitetaan suun eteen jotain. Avokämmenkin riittää. Joskus mun suun eteen on kiedottu paita siteeksi, ja se oli kyllä pirun seksikästä se. Erityisen kiehtovaa vaientamisen mulle tekee se, että mun tapauksessa siihen oikeasti on tarvetta. Mulle vain on kerta kaikkiaan luontevaa pitää ääntä kun mua pannaan, ja tuottaa suuria vaikeuksia jos mun täytyy yrittää hillitä itseäni. Leikki on siis mulle melko autenttinen toisinaan.

Sylkeminen 

Päälle sylkeminen saa mut kiemurtelemaan nautinnosta melkein yhtä paljon, kuin päälle laukeaminen. Toisin kuin spermaa, sylkeä en silti niin mielelläni ota kasvoilleni. Sen sijaan pilluun sylkäiseminen ennen sisään työntymistä tai nuolemista saattaa olla paras veto, jonka mua nussiessa ylipäätään voi tehä.

Pureminen

Meijun sanoin, "Oi pure mua, se tee"! Näykkiminen tuntuu taivaalliselta joka puolella. Erityisesti korvaan puremisessa on jotain aivan mystisen kiihottavaa, ajatuskin saa pikkuhousut kastumaan välittömästi. Kuten kuristamisessakin, puremisen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana voimankäytöstä. Liian kovaa pureminen pelkästään sattuu.


Vaikka nämä temput saakin minut järjiltäni nautinnosta ja fantasiamaailmani painottuu koviin otteisiin, en minäkään aina halua saada nussiessa enemmän tai vähemmän selkääni. Uskokaa pois, kykenen nauttimaan aivan tavallisestakin seksistä. Olen kuitenkin itsekin huomannut tästä tulleen minun mukavuusalueeni, ja kaikkein ihmeellisimmät asiathan tapahtuvat, kun uskaltaa astua sen ulkopuolelle. Siispä aionkin vastedes panostaa siihen, että kokeilisin niin seksiä harrastaessa kuin sitä ajatellessakin viedä tilannetta vaihteeksi myös erilaisiin suuntiin, esimerkiksi hellään ja tutkivaan kosketukseen.

Mutta toisaalta, voisinhan myös koittaa mennä tänne suuntaan vielä vähän pitemmälle...

Eka kerta: blogin esileikitys.

Tässä blogissa kirjoitan seksistä. Jollei sana "erotiikka" olisi niin läpikotaisin pilattu kliseisillä konnotaatioilla ruusun terälehtien ja kynttiläin keskellä muhinoimisineen, käyttäisin kohteestani mieluummin sitä. Seksi kun on käsitteenä harmillisen suppea, ainakin omassa mielessäni aktuaaliseen aktiin kulminoituva. Oma lähestymistapani on huomattavasti avarampi, ja silkan yhteytymisen lisäksi tulen käsittelemään kaikkea viattoman flirtin ja kovan pornon väliltä. En myöskään tyydy pelkkään panemisen näkökulmaan, vaan pyrin käsittelemään seksiä osana elämää, kaikessa monimuotoisuudessaan. Tarkoituksena on sanoa aina mahdollisimman suorat sanat asiasta kuin asiasta.

Käytännössä blogini tulee sisältämään mm. kokemuksia ja kokeiluja, kolumnintapaisia ajankohtaisista seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä ilmiöistä, linkkivinkkejä, tuotearvosteluja, sekä eroottisia novelleja (it didn't work out after all). Pääasiallisena materiaalina toimivat siis omat seksikokemukseni ja -mieltymykseni. Suhtautumiseni seksiin on aina ollut varsin avoin, kokeilunhaluinen ja intohimoinen, eivätkä henkiset lukot koskien esim. partnerin sukupuolta tai yleisiä soveliaisuussäännöksiä ole halujani juurikaan rajoittaneet. Luvassa on niin tunnustuksia ja paljastuksia kuin näkökulmia ja kannanottojakin.

Pure mua! -blogi on nimetty Meiju Suvaksen legendaarisen homobaarihittien kruunaamattoman kuningattaren mukaan. Sillä halusin kuvastaa leikkisää, mutta samalla seikkailunhaluista ja villiä suhtautumistani seksistä kirjoittamiseen. Englanniksi käännettynä otsikko kertoo myös jotain siitä, millaisella asenteella tällaista blogia on kirjoitettava, joskin tietysti pelkästään positiivisessa mielessä. Tulen käsittelemään nautiskellen aiheita, jotka toisissa saattavat herättää silkkaa kuvotusta, ja kirjoitustyylini kärjistyksineen voi toisinaan yllyttää provosoitumaan. Ketään ei ole tässä blogissa tarkoitus loukata eikä suututtaa, ei myöskään allekirjoittanutta. Olen varautunut poikkinaisiin palautteisiin, ja aion totisesti antaa niille piut paut, jolleivät rakentavan kriitikin kriteerit täyty. Asiallisen palautteen sen sijaan otan iloiten vastaan.

Pitemmittä puheitta, let's get down to business.