Kinkyidentiteetti muotoutumassa

Viime aikoina olen hautonut erityisen kieroutuneita ajatuksia. Ajatuksia alistamisesta ja alistumisesta, ja minulle mystisistä kirjainyhdistelmistä. Kerrankin minä impulsiivinen olen todella malttanut mieleni ja antanut kaiken muhia omassa rauhassaan, enkä ole syöksynyt suin päin syteen saveen. Tietoa ja virikkeitäkin olen hankkinut hyvin verkkaiseen tahtiin. Osittain siksi, että haluan nautiskella tästä tutkimusmatkasta, toisaalta siksi, ettei hirttäisi pienen mielen ABS:sät kiinni.

Kuva

Mielikuvitukseni olen kuitenkin päästänyt laukkaamaan vapaasti tutun ja tutkimattoman rajamailla. Nykyään en enää juurikaan haaveile silkasta seksistä ennen nukkumaanmenoa, vaan kehittelen kuvitelmia erilaisista tilanteista, joissa kohtaisin kouluttajani. Mielikuvitusleikkejä, joiden kliimaksi on yhdynnän sijaan se, miten minut laitetaan kiinni ja minua piiskataan. Ei niin että olisin lakannut saamasta kiksejä tavanomaisesta seksistä, se ei ole minulle yhtään vähempää vaikka tämä onkin enemmän.

Aluksi fantasioin lähinnä dominoivista miehistä, sitten mukaan tulivat subinaiset ikään kuin ja erittäin kinkyllä tapaa siskoinani. Nyt olen kuvitellut myös erilaisia switch-asetelmia. Käytän häikäilemättömästi hyväksi todellisia henkilöitä ja aiempia BDSM-henkisiä kokemuksiani, joita tuunailen rajummaksi ja pervoloogisemmaksi. Nautin todella paljon tarinoiden luomisesta erilaisiin valta-asemiin perustuen: mitä toinen tekisi ja miksi sillä olisi oikeus niin tehdä, miten minä reagoisin ja minkä takia kokisin asian niin. Kaikessa siinä on herkullinen yhdistelmä sellaista, jonka olen aina kokenut omakseni, ja toisaalta sitä, mistä en ole koskaan kuullut puhuttavankaan. Ihan kuin olisin löytänyt uudelleen jotain kauan kadoksissa ollutta, tai orpona päässyt viimein kotiin.

Kotiinpaluun tunne on kuitenkin saanut myös synkempiä sävyjä. Vaikka olen viimeiseen asti tahtonut välttää jäljittämästä mitään nykyisessä persoonallisuudessani ilmenevää lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin, en ole enää voinut olla toteamatta jonkinasteista syyseuraussuhdetta kinkiyteni ja väki- & mielivaltaisen isäni välillä. Ehkä viehtymys voimakkaisiin valtasuhteisiin on alitajuntani yritys korjata kauniiksi asioita, jotka olivat liian hirveitä käsittää, tai sitten minä tosissani pääsin kasvamaan sen kaiken keskellä pikkuisen kieroon. 

Tätä mysteeriksi jäävää jatkumoa pidän enemmänkin kuriositeettina, mutta siihen liittyy pieni pelko koko tätä touhua kohtaan. Loppujen lopuksi, parisuhdeväkivaltahan on kuin toisen osapuolen itsevaltiaasti harjoittamaa sairasta ja pahaa D/s:sää. Mitä jos päädyn tekemisiin väärien ihmisten kanssa? Leikinkö minä tässä nyt sellaisilla helvetin lieskoilla, että tällä kertaa mulle käy oikeasti kalpaten? Onko mieltä lähteä seikkailemaan Liisana ihmemaahan, jossa hullu hatuntekijäkin heiluttaa piiskaa?

Mikä keskeisintä, mitä jos minua alkaa pelottaa? Se voi kuulostaa paradoksaaliselta, mutta eniten pelkään nimenomaan, että alan pelätä. Kukaan, joka on joskus joutunut pelkäämään oman ja toisten hengen edestä, ei halua sellaisesta kauhuntunteesta minkäänlaista déjà vu:ta.

Kuva

Katson, että on tarpeen tiedostaa se mahdollisuus, että jokin näkemäni tai kokemani voi laukaista minussa paniikkireaktion. En kuitenkaan usko, että niin todella tapahtuisi. Nämä samat halut minulla on kuitenkin ollut aina, eivätkä ne milloinkaan ole mielessäni yhdistyneet taannoisiin kauhukokemuksiin. Ei edes silloin, kun minua on lyöty ja potkittu, tai kun mulle on sanottu yhtä rumia asioita kuin olen kuullut käytettävän toisen todelliseen ja pahatahtoiseen mitätöimiseen. Siitä mielentilasta jonka tullessani käytetyksi saavutan, on pelko ja paha pois. Silloin olen turvassa ja onnellisella tavalla jännittynyt, kuin lapsi piilopaikassaan.

Sitä paitsi, jotkin asiat ovat jo herättäneet minussa voimakastakin torjuntaa ilman mitään sen mustempia syvyyksiä. Minä haluan mustelmia - minä EN halua verinaarmuja. Minä haluaisin, että minun suuni kapuloitaisiin - mitä tulee minun kasvoihin, se on ehdoton Do Not Cover. Oikeastaan vielä kylmäävämpi on ajatus, joku kasvonsa peittänyt käsittelisi minua (paitsi jos se olisi rosvojoukko ja niillä olis pehmoisat commandopipot tai huivit, ei mitään nahkahuppuja tai kumia pään yli singutettuna). Ei kaikki sellainen, mistä olen hiljattain saanut vihiä, ole mulle automaattisesti valtava turn on, eikä tietenkään tarvitse ollakaan.

En ole enää ihan niin pyörällä päästäni, ja olen jollain tapaa ottanut kinkymaailman osaksi itseäni. Siinä, että minusta tulee osa kinkymaailmaa, voi vielä mennä aikaa, mutta minä maltan kyllä odottaa.