Sopimattomuuksia sormikkaista

Minä olen aina ajatellut vähän niin, ettei minulla ole mitään kunnon fetissejä. Kunnon fetisseillä en tarkoita niitä peruspanettajia joihin arkikielessä usein viitataan, kuten tissejä ja hyvännäköisiä mieskäsiä. Puhun niistä, kun ovat enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Niin kuin jalat. Kintut herranjestas. Puhumattakaan nyt jostain vaipoista... huh huh, sanoo näinkin hävytön heitukka. Kukin taaplatkoon toki tyylillään, mutta siitä huolimatta huh huh. 

Mutta näin vain on näppylät, että olen hoksannut yhden mieltymykseni ainakin pikkuisen kummalliseksi. Sen verran, että voin määritellä sen kunnon fetissiksi ja paukauttaa sukkanauhojani mellevänä siitä, että taas on yksi virstanpylväs tällä yhden naisen liberaalin seksuaalisuuden marssilla saavutettu. 

Kuva

Mulla on nähkääs juttu käsineisiin. Kyllä, kinttaisiin kuin kinttaisiin. Lääkärinhansikkaisiin, pvc-käsineisiin, silkkisormikkaisiin, sirkustirehtöörin hanskoihin, näppylähanskoihin, pitsikynsikkäisiin, miimikon käsineisiin... No ei sentään sellaisiin moottorikelekkakinttaisiin. Jos nyt oikein heittäydyttäisiin saivartelemaan, niin fetissi sanan varsinaisessa merkityksessä ei olisi kyseessä ensinkään - en taida omistaa yksiäkään sormikkaita, enkä minä hyppää heti paikalla housuistani jos näen sekatavarakaupassa rivin rukkasia. Kyllä niissä pitää jonkun käsi olla sisällä, ennen kuin minun mielessäni napsahtaa jotain hiukkasen vinoon. Poikkeuksena näppylähanskojen suhteen riittää, jos ne kurkistavat työhousujen taskuista, koska se nyt on aivan saatanan seksikästä.

Muunlaiset hansikkaat tuottavat mielihyvää lähinnä nähdessäni sellaiset sopivassa kontekstissa tai muuten vain hyvännäköisinä. Fantasioissa esiintyvät useimmin lateksiset tai mustasta pvc:stä loihditut sormikkaat. Mitäkö niillä sitten käytännössä tehdään? Käsitellään minua. Kuristetaan, läimäytellään, laitetaan suuhun ja etenkin peppuun, silitellään ja kosketellaan joka puolelta. Nyt kun katson noita kuvan verkkosormikkaita, himoitsisin ne hieromaan minun häpyä kauttaaltaan, upottaen silloin tällöin sormia sisään. Mua kiihottaa paitsi visuaalinen aspekti, myös se miltä moinen materiaali mahtaa tuntua.

Niin että näin.

Kuva

Luennot alkoivat tällä viikolla. Uuden sivuainekokonaisuuden myötä minulla on niin paljon tekemistä ja ajattelemista, ja vastaavasti niin vähän aikaa ja jaksamista, että blogi on nyt tällä tavalla puolittain heitteillä poloinen. Kunnianhimoinen kaksikielistämisprojektinikin nahjistui alkuunsa. Mutta jospa tästä homma saataisiin taas haltuun!