Charlie Sheenin HIV on tällä hetkellä ilmeisesti mehukkainta, mitä keltaisella lehdistöllä on tilaisuus viihteenä puristella. Ja voi mitä mätää sieltä saadaankaan tirskahtelemaan..!
Mikä tässä sitten lopulta mättää, ei minun mielestäni suinkaan ole kyseisen herran seksuaalikäyttäytyminen, vaan se, millaisin ottein aihetta on nyt ryhdytty ruotimaan. Muutamia poimintoja viime päivien lööpeistä:
"Charlie Sheenin ex-tyttöystävä hiv-puheista: Charlie ei ole sillä tavoin holtiton"
"Julkisuudessa on liikkunut väitteitä siitä, että Sheen olisi harrastanut seksiä naisten kanssa vielä senkin jälkeen, kun tiesi hiv-tartunnastaan."
"Twitterissä on jopa toivottu, että [uutisen myötä vihaviestien kohteeksi joutunut Sheenin ex-tyttöystävä] Olson olisi saanut hiv-tartunnan."
"Twitterissä on jopa toivottu, että [uutisen myötä vihaviestien kohteeksi joutunut Sheenin ex-tyttöystävä] Olson olisi saanut hiv-tartunnan."
"'Charlie on persona erilaisiin fetisseihin. Hän suorastaan rakastaa transvestiitteja.'"
"Charlie Sheenin ex-avustaja: "Hän eli surullista elämää'"
Yhteenveto riviväleistä: HIV on sairaus, joka kertoo kantajansa seksuaalisesta holtittomuudesta sekä hirviömäisen välinpitämättömästä suhtautumisesta kanssaihmisiin ja omaan itseensä. Fetisistinen tai muutoin arvelluttava seksuaalinen käyttäytyminen altistaa tartunnalle, ja seksin harrastaminen diagnoosin jälkeen olisi ilman muuta selkäpiitä karmivan brutaali teko. Lisäksi ihminen, joka on hairahtunut olemaan intiimisti HIV-positiivisen kanssa, totisesti ansaitsisi tartunnan itsekin, vaikka ei sattuisikaan kyseinen demoninen tartuttaja olemaan.
Heittäkää nyt jo aivan oikeasti helvettiin. Te oksetatte minua.
Kyllä, suurin osa HIV-tartunnoista saadaan seksin välityksellä. Mutta sananen teille, sieltä norsunluutorneistanne allanne avartuvaa pohjasakkaa nokkavarttanne pitkin pälyilevät kermaperseet: HIV paskat nakkaa tarttuessaan, onko seksuaalisia normeja rikottu vai ei. HIV ei ole rangaistus eikä osoitus seksuaalisesta sikailusta. HIV voi tarttua aivan yhtä lailla kaikin puolin kunnollisen valkoisen heteropariskunnan välisessä tunteikkaassa yhtymisessä kuin hillittömissä pornoluolaorgioissakin, ihan siinä missä muutkin sukupuolitaudit.
Vaikka turvaseksin puolesta kuinka liputettaisiin, fakta on, että 100 prosenttisesti riskitöntä seksiä ei ole olemassakaan. Ja jos ihan aikuisten oikeesti puhutaan, niin harvatpa harrastavat poikkeuksetta edes sitä turvallisinta mahdollista seksiä, vaan suosituin ehkäisykeino lienee luottamus toisen taudittomuuteen. Tartuntatautitilastoista voi käydä kurkkaamassa, miten hyvin se todellisuudessa toimii. Jollet siis kelmua itseäsi jokaisessa genitaalikontaktissa, sinä olet teoriassa aivan yhtä lailla potentiaalinen HIV-tartunnan saaja kuin Charlie Sheen oli. Vaikka kuinka katsoisit viettäväsi eroottisesti eettisempää elämää kuin tämä on tehnyt, on aina olemassa riski, että se paska tuuri silti sattuukin sinun kohdallesi joku päivä. Lasitalossa asuvien ei kannata kiviä heitellä.
Tämä ollen sanottuna, kukin voi tahollaan miettiä kuinka riskitöntä elämä sitten ylipäätään voisi olla. Sukupuolitaudeista syyllistäminen on yhtä hedelmällistä kuin hiillostaa harrastuksessaan vammautunutta, autokolariin joutunutta tai portaissa liian korkeisiin korkoihin kompastunutta. Onhan se aina soma spekuloida, mitä olisi pitänyt tehdä toisin jotta onnettomuudelta oltaisiin vältytty, mutta ei se vain vahinkoa miksikään muuta.
Ihminen, joka on saanut kuulla saaneensa tartunnan johon ei ole parannuskeinoa, on aivan takuulla saanut jo kylliksi kantaakseen ilman mukamas paremmin elävien syytöksiä ja leimaamistakin. Toisaalta, niin ironista kuin se onkin, juuri näistä umpimielisistä asenteista aiheutuva häpeä ja syyllisyys taitavat tänä päivänä olla HIV-potilaan vakavimmat vaivat. Länsimaisen lääketieteen sylissä köllötteleville diagnoosi ei enää ole mikään kuolemantuomio, ja viruksen erityskin on mahdollista saada niin pieneksi, että seksiä voi harrastaa näkökulmasta riippuen yhtä turvallisesti tai turvattomasti kuin kuka tahansa muukin.
Ihminen, joka on saanut kuulla saaneensa tartunnan johon ei ole parannuskeinoa, on aivan takuulla saanut jo kylliksi kantaakseen ilman mukamas paremmin elävien syytöksiä ja leimaamistakin. Toisaalta, niin ironista kuin se onkin, juuri näistä umpimielisistä asenteista aiheutuva häpeä ja syyllisyys taitavat tänä päivänä olla HIV-potilaan vakavimmat vaivat. Länsimaisen lääketieteen sylissä köllötteleville diagnoosi ei enää ole mikään kuolemantuomio, ja viruksen erityskin on mahdollista saada niin pieneksi, että seksiä voi harrastaa näkökulmasta riippuen yhtä turvallisesti tai turvattomasti kuin kuka tahansa muukin.
Mutta mitäpä me haaskalinnut sellaisista piittaamme! Me saamme osoittaa Hollywoodin pahaa poikaa sormellamme ja sanoa "hyi häpeä". Me voimme nyökytellä kahvikuppostemme ja roskalehtiemme ääressä, että sen siitä saa kun elää sellaista elämää. Meillä on mitä suloisin tilaisuus teeskennellä, ettei sellaista voisi sattua meille, koska me olemme niin paljon parempia.
Paskat olemme. Je suis Charlie Sheen. Se voisi tapahtua minulle, ja se tasan tarkkaan voisi tapahtua myös sinulle.
Miten sinä toivoisit, että sinuun ja sinun läheisiisi silloin suhtauduttaisiin?