keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Tuntematon maa: näkökulmia kinkyyteen

Tättärää! Täältä tulee jotain, mistä olen lapsellisen innoissani: uudistunut Tuntematon maa, verkkolehti kinkystä elämäntavasta. 


Tätähän on puuhasteltu jo viime vuoden lopulta, mutta erinäisistä, enimmäkseen saamattomuuteen liittyvistä syistä aikaansaannos näkee päivänvalon vasta nyt. Älkäämme surko sitä, keskittykäämme siihen miten mahtihomma tästä vielä voikaan lähteä lentoon!

Mutta se ei onnistu ilman teitä muita. Jotta lehdestä tulisi juuri niin upea ja tärkeä kuin potentiaalia on, sen sisällön on rakennuttava yhteisöllisesti. Siispä jos Sinulla on minkäänlaista kiinnostusta tehdä tekstejä tai julkaista kuvia sivustolla, ota ihmeessä yhteyttä 💜 (toimitus@tuntematonmaa.net)

Näen Tuntemattoman maan paitsi mahdollisuutena taltioida kinkykulttuuria ja herättää keskustelua, myös tilaisuutena tehdä kinkyyttä näkyväksi osana ihan tavallisten ihmisten elämää ja identiteettiä. Ei minään mitä pitäisi peitellä tai hävetä, ei minään mikä oikeuttaisi syrjintää millään elämän osa-alueella. 

Kyllä vain, ikuisena idealistina uskon että tällä on oikeasti merkitystä. Eikä yksikään hapannaama mahda sille mitään!

Ikuinen idealisti. Te ette edes tiedä millainen merkitys sillä on mulle, että olen löytänyt sen kaverin kätköistäni taas. Olo on vähintään yhtä inkarnoitunut kuin Tuntemattomalla maalla itsessään. Viimeiset pari viikkoa olen takonut tekstiä kutakuinkin joka hetki kun olen kerennyt istumaan alas, sitä vain tulee ja tulee jostain.

Kaikki muukin minun elämässä tuntuu nytkähtäneen eteenpäin, pois roudasta ja ruosteesta. Jos joku kysyisi, vastaisin rehellisesti että se on totta. Minä olen onnellinen. 

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

"Voitasko nähä?"

Tästä blogista uhkaa tulla varsinainen Tinder-päiväkirja Enkä edes käytä sitä mitenkään aktiivisesti! (Sanovat kaikki.)

Otanta on joka tapauksessa riittävän laaja että olen ennättänyt närkästymään usein toistuvasta match-käyttäytymisestä. Muahan ei haittaa yhtään, jos keskustelua ei aloitetakaan, tai se hyvin nopeasti hiipuu: so be it. Mutta voi luoja miten riipivää on, jos jo kättelyssä vastapuoli tahtoo tavata. Hullujako ne on!

Mulle on täysin käsittämätön konsepti, että ne (vitun iänikuset) kemiat suvaitsisivat ilmaantua vasta tavattaessa, eikä toisesta voisi muodostaa kunnollista käsitystä pelkän kirjoittelun perusteella. Pelkän ja kirjoittelun...! Millaista rienausta kirjallista itseilmaisua kohtaan. Itsehän uskon vakaasti, ettei toisen sieluun millään muulla tavalla käsiksi pääsekään. Puhua voi mitä tahansa, mutta kirjoittaapa ei pystykään, paljastamatta itsestään jotain mitä ei kahvikupin äärellä näe. 

Tyypillisesti ihastunkin viestien perusteella jo ennen ensimmäistä tapaamista, jota ei itse asiassa todennäköisesti tule jollen ole jo päätä pahkaa pihkassa. Mitä järkeä siinä olisi, jos toinen ei tekstitse saa sulatettua sen verran itsestään että pitäisin sitä kiehtovana. Eikä kirjoittamisen merkitys minulla hiivu mihinkään edettäessä tutustumisvaiheesta suhteeseen. Mulle se on aivan elimellisen tärkeää, jotta suhteessa säilyisi niin turvallisuuden tunne kuin se (vitun iänikunen) kipinä ja seksuaalinen halukin. Jos sähköistä vuorovaikutusta ei tapahdu muuten kuin naamat tai genitaalit vastakkain, se ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. 

Tavallisesti en tähän ristiriitaan vastakkaista näkymystä edustavien ihmisten kanssa törmää, koska olen jo kauan kuokkinut kiinnostavat tyypit esiin keskustelufoorumilta. Tinder ei todellakaan ole keskustelufoorumi. 

Vähän aikaa sitten tein jotain mitä en yleensä ikinä tee: tykkäsin tyypistä jonka esittelyteksissä ei ollut sanaakaan. Se oli virhe, tietenkin, mutta puolustuksekseni lumouduin kaverin poikkeuksellisen näyttävästä viikinkiparrasta. Viesti vastineeksi pomppasi näytölle välittömästi, ja keskustelun kulku oli kutakuinkin seuraava:

- Moi mis asut? Ajelen täs, nähtäiskö

- No tuota minä tykkään kyllä vähän tutustua ennenko lähen vieraan ihmisen kans mihinkään.

- Ite en tykkää lätistä tääl. 

Ja matchini katosi kuin emätinpuikko toosaan. 

Toinen tapaus alkoi lupaavammin, mielenkiintoisella profiilitekstillä ja kunnioittavalla lähestymisellä. Mahdollinen tapaaminen vilahti varhaisissa puheissa, mutta ymmärrystä riitti kun tapani mukaan ilmoitin, ettei sen aika ole ennenkuin olen sulkenut pois murhatuksi tulemisen todennäköisyyden. Keskustelu jäi kuitenkin hyvin pinnalliseksi, enkä saanut tyypistä oikein minkäänlaista otetta. Niin ikään en saanut mahdollisuutta esitellä omia hurmaavia puoliani, mikä nyt on silkkaa haaskausta. Tästä huolimatta palattiin toivottavasti jo ajankohtaiseen ensitapaamiseen, jolloinka sanoin suoraan ettei tästä vieläkään ole saanut siihen pohjaa. 

Ja sieltä se taas tuli. Hän ei yleensä juurikaan viestittele, koska kasvotusten kaikki on "niin paljon mielenkiintoisempaa". No kuule jospa koittasit kirjoittaa pikkusen tenhoavammin niin ehkä se tuntuski mielekkäämmältä saatana. 

Ennen olin sikäli taukki, että pidin suorastaan tyhminä ihmisiä joiden kirjallinen itseilmaisu on onnetonta. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että ihmiset ovat tässäkin erilaisia, ja paskastikaan kirjoittavan  älynlahjoissa ei välttämättä ole minkään maailman puutteita. Mutta minun ymmärrys loppuu siihen, jos selvästi osaa kirjoittaa täysin sujuvasti, eikä siltikään siihen suostu, jollei aivan pakko panemisen pitimiksi ole. Asiat ovat näet sillä tavalla, etten minä koe sen enempää seksuaalista kuin romanttistakaan mielenkiintoa ihmisiin, joiden kanssa ei kommunikointi kirjoittamalla käytä. 

Myöskin olen lopen kyllästynyt siihen, että normaali toisiaan kunnioittavan ihmisen välinen seksi sanaillaan joksikin helevetin henkimaailman kohtaamiseksi. Hyvä kun ei kristallilapset pyöri piiriä ympärillä heinäpeltokuvioita polkien samalla kun naida läpsäytellään.  

Note to self: ei enää tyyppejä jotka voitaskonähättelee jo ensimmäisissä viesteissä, eikä missään tapauksessa ihmisiä, jotka viittaavat sanallakaan "henkiseen kohtaamiseen".