Seksuaalisuus lapsenkengissä

Kulttuurissamme seksi ja seksuaalisuus on jotain, mikä ei kuulu eikä saakaan kuulua lapsuuteen, vaan siltä tulee vielä viattomia varjella. Aikuisviihde on visusti K18, ja jopa täysin asiallista keskustelua sisältävät lähteet tulee alaikäisiltä bannata. Käsi ylös, kuinka moni oli oikeasti täyttänyt 18 ennen ensikosketustaan seksiin? 

Vasta murrosikäisille aletaan seksistä ja seksuaalisuudesta edes puhua, silloinkin hormoniensa humalluttamia hyssytellen. Esitellään "parempia" vaihtoehtoja kuin seksielämän aloittaminen, itsetyydytystä yksin ja yhdessä. Seksin harrastamista suositellaan lykättäväksi mahdollisimman pitkälle, ja jos siihen ei millään pysty, on normisto melko selkeä. Vain pitkäaikainen seurustelusuhde on riittävä peruste petiin pomppaamiselle, ja ohjeistusten antama kurkistus siihen millaista seksi sitten on, on sangen kapea välähdys. 

Esimerkiksi suuseksistä ei ilmeisesti saa nuorisolle puhua. Taisin olla lukiossa, kun sain jostain kuulla sukupuolitautien tarttuvan myös sen välityksellä. Toinen suorastaan hulvattoman hauska esimerkki on peppuseksi, jota mm. lestadiolaisnuoret harrastavat hyvällä omallatunnolla, koska se ei heidän tietojensa mukaan ole seksiä - eihän sitä kukaan ole siksi sanonut. 2000-lukua on eletty jo pitkästi ja seksivalistuksen taso on tämä! Onkohan ne vieläkään alkaneet puhua homoseksistä kouluissa?

Ennen puberteettia seksi on kirosana, jonka sanomisesta joutuu pesemään suunsa. Lapsuus ja seksuaalisuus on sellainen parivaljakko, että ihan tässä saa bloggaajakin olla kieli keskellä suuta miettiessään, mitä ja miten sopii kirjoittaa olematta täysin moraaliton. Aikuiset eivät yksinkertaisesti halua ajatellakaan seksin kuuluvan lapsen maailmaan edes abstraktilla tasolla. Mutta se kuuluu. Lapsillakin on seksuaalisuutensa jo ennen kuin he jostain saavat tietoonsa mitä seksi ylipäätään on, ja kun tämä pandoran lipas on avattu, on lapsen uteliaisuus seksiä kohtaan yhtä suurta kuin uusinta lelukuvastoa. 

Lapset hipelöivät sukupuolielimiään heti kun löytävät ne, joskus aiemmin kuin varpaansa. Jo parivuotiaat poikalapset saavat stondiksen räplätessään kikkeliä. Kuten viime merkinnässä paljastin, olen itse tyydyttänyt itseäni niin kauan kuin muistan. En muista, olenko itse saanut orgasmeja itseäni hieroessa aina, vai tulivatko ne kuvioihin jossain tietyssä vaiheessa, mutta fyysistä mielihyvää olen takuulla tuntenut jo vuosia ennen seksin määritelmän kuulemista. 

Aivan pienillä lapsilla itsensä koskettelu on todennäköisesti puhtaasti fyysisesti palkitsevaa, vähän niin kuin nenän kaivaminen. Kuitenkin heti varhaisimmista muistikuvista lähtien omaan onanointiini liittyi jotain kiihottavia mielikuvia, vaikkeivat ne kiihottaneetkaan aivan samassa mielessä kuin asiat nykyään. Jonkinlainen freudilainen yhteys niilläkin asioilla kuitenkin löytynee. Viime merkinnän jälkeen pohdittuani mieleeni tuli joitain flash backeja ajatuksista, joita päässäni pyöri pienenä itseäni kosketellessa. Ainakin jotkin niistä liittyivät jonkinlaiseen, ei-seksuaaliseen pakottamiseen.

Kuva

Alaluokilla erään kaverini kanssa leikimme leikkejä, joissa tämä piti minua vankina, sidottuna (leikisti), ja pakotti syömään puolukoita (en muista leikisti vai oikeastiko). Hieman myöhemmin kuvioon tulivat barbileikit, jotka olivat kyllä suoranaista pornografiaa. Niissä nukke saatettiin komentaa nussimaan kymmeniä kenejä peräkkäin. Myöhemmin ehtaa pornoa katsottiin porukalla ja yksin salaa ja häpeillen, mutta yhtä kaikki lumoutuneena. Yhden kaverini isällä oli pornolehtiä, ja minä luin niitä ääneen koska kaverini ei osannut vielä lukea. Kaikki tämä ennen kuin olin kahdeksaa täyttänyt. 

Kun poika koski ensimmäistä kertaa tissiäni, olin 12-vuotias. Neitsyyteni menetin joko 13- tai 14-vuotiaana, en muista varmasti. Se meni silloin kylän rokkitähdelle, joka vei tyttöjä naisiksi tiuhempaan kuin pesi tukkaansa. (Mutta ompahan ollut elämäni pisin miessuhde. Meidän seksisuhteemme on kestänyt myötä- ja vastamäkineen jo vuosikymmenen.) Joka tapauksessa, ihan täysi tenavahan minä silloin vielä olin. Täytyy myöntää, että jos kuulisin jonkun lähipiirini 13-vuotiaan harrastavan jo seksiä, reaktio olisi puhdas järkytys. Nehän on ihan natiaisia vielä!

Vaikka kuinka haluaisin olla ikuisesti hip ja avomielinen, tässä asiassa olen oppinut kalkkikseksi. Ei minua oma varhaisuuteni ole missään vaiheessa kaduttanut tai edes hirvittänyt, muistan kyllä miten valmis koin olevani. Miksi touhuavat teinit sitten kauhistuttavat niin meitä vapaita radikaaleja kuin moraalinvartijoitakin? Sanokaapa se.

Mitä tulee lapsuuden "leikkeihin", en muista kenenkään koskaan puhuneen asiasta kanssani, vaikka aina välillä joku yllätti minut puuhistani. En tiedä miten sitten edes älysin hävetä hommiani. En koskaan kertonut asiasta yhdellekään kaverilleni. Minua nolotti hirveästi jo silloin kun en edes tiennyt, että leikkiäni sanotaan masturbaatioksi, ja aina vähän väliä vannoin lopettavani koko jutun, mutten koskaan pystynyt.

Miten vanhempien sitten tulisi menetellä? Onko oikeasti parempi vaieta ja odottaa, että terkkari lyö koulussa esitteen kouraan? Kuinka paljon, missä vaiheessa ja miten lapselle saa itsetyydytyksestä puhua? Entä missä vaiheessa on sopivaa kontekstualisoida se seksiin? Saako lapselle kertoa, että äitikin tekee sitä? Puhumattakaan varsinaisesta seksistä! Miten siitä oikeasti kannattaisi perheen sisällä puhua? 

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että vanhempien seksielämä ei saa kantautua missään muodossa lasten korviin. Sikäli ymmärrän pointin, mutten ymmärrä asennetta sen takana. Miksi vanhempien seksuaalinen kanssakäyminen pitäisi nähdä jonakin lasta vahingoittavana? Käytännössähän lähes jokainen lapsi jossakin vaiheessa vanhempien vehtaamiseen jollain tavalla tahtomattaankin törmää. Eikö sellaiseen tilanteeseen olisi kaikilla helpompi suhtautua, jos asialle olisi valettu neutraali pohja? Isit ja äidit harrastavat seksiä ja se on kivaa, piste. Ei huutomerkkiä. 

Vanhempien sekstailu on keskimäärin nuorista suht harmitonta ällöö. Pieniä lapsia se voi oikeasti hämmentää, koska ne ei tiedä mistä on kysymys. Eikö niiden kuuluisi tietää? Olisiko se oikeasti niin kamalaa? Ehkä se ei sitten teini-iässäkään olisi niin totally gross.

Kysymys kaikkien näiden kysymysten takana lienee siitä, miksi seksi (en puhu nyt toiminnasta, vaan aihekokonaisuudesta) ei sovi lapsuuteen. Vahingoittaako se lasta? Jos kurkistaa kaikkien konventioiden taakse, on vaikea ymmärtää miten se voisi niin tehdä. Miten missään kehitysvaiheessa voisi olla vahingollista tietää, että ihmiset koskettavat toisiaan ja itseään saadakseen mielihyvää ja lisääntyäkseen? 

Teoriassa olen sitä mieltä, että seksistä saa ja kuuluu keskustella lapsen kanssa pienestä pitäen. Kyse ei ole siitä mistä saa puhua, vaan miten sen tekee. Itsetyydytykseen ainakin tämä pikku runkkari olisi kaivannut edes jonkinlaista vertaistukea. Sen sijaan varsinainen seksuaalinen toimijuus, yhdynnät ynnä muu kuuluvat luonnollisestikin vasta sukukypsyyteen, niin fyysiseen kuin henkiseenkin valmiuteen. Nämä teesit eivät nähdäkseni ole ristiriidassa keskenään.

Eikä se seksin vahingossa näkeminen tai kuuleminenkaan nyt lapsen mieltä turmele, jos asiasta pystytään puhumaan avoimesti. Itsehän näkisin pahempana väkivalta- kuin seksikohtauksen näkemistä, puhutaan sitten elävästä kuvasta tai elämästä.  

Minun mielestäni vahingollista lapselle on seksuaalisuuden ja seksiin tutustumisen sijaan pikemminkin nykyisenkaltainen hyssyttely ja holhous.