Sivut

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Kiiltokuvia (muistoja Painal Spa:sta)

Sisältövaroitus: jälleen kerran väkivaltaista ageplaytä ja insestifantasiaa.

Torstai 20.10.

Kirjoittaminen on nykyään käsittämättömän kankeaa. Kuin olisin ollut onnettomuudessa ja koittaisin opetella kävelemään uudestaan. Elämä pyörii dissosiatiivisella intensiteetillä töiden ympärillä, mikä ei ole itsessään haitannut, koska nautin kovasti siitä mitä teen. Aina ohikiitävän hetken sitä vain miettii, että onkohan mulla mua enää ollenkaan. 

Mutta seksiä on ollut, tai jotenkin vaan tullut. Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta olevani osaton siihen, piirunkaan passiivisempana seuraneitinä olisin pumpattavaa mallia. Vaikkei oma mieleni ole toisten ihmisten kanssa hekumointia hoksinut halajaman, jostain kosmisesta sattumanvaraisuudesta sitä on silti osunut kohdalle. Eikä sentään minunkaan toosa tuohesta ole! Horrostavankin halun saa helposti hereille kun oikeilla herkuilla houkuttelee. 

Yhtenä erityisen ilahduttavana käänteenä meillä on jätin kanssa ollut aktiivisempaa aikaa. Jopa siinä määrin, että vaikka olen tosissani yrittänyt sitä saada sanoiksi, ehtii aina tapahtua jotain uutta huikeaa ja on pitänyt aloittaa alusta. Nyt mulla on sitten irrallisia muistilappuja loppukesästä asti, eikä minkäänlaista näkemystä kuinka saisin niistä koherenttia kertomaa. Viikon sisään vauhti on vielä vain kiihtynyt, koska käynnissä on lähtölaskenta siihen, kun menen taas viikonlopuksi jätin luo. Tälläkin hetkellä pyllistelen tappi sen käskystä sisälläni, koettaen etsiä asentoa, jossa tuntuisi vähän vähemmän inhottavalta viettää määrätyt 30 minuuttia. 

Mutta jospa palataan siihen, kun oli vielä kesä ja kirkkopuistossa penkki. Tavattiin jätin kanssa lyhyesti kuulumistenvaihdon ja pienen kehityskeskustelun merkeissä, koska oli kiepahtanut kokonainen vuosi edellisestä kohtaamisesta. Päädyttiin jälleen toteamaan, että se ei haittaa mitään, vaikka aikaa ehtisi mennä. Ei niin että suhde sillä syklillä suuremmin syvenisi, mutta tuntuu joka kerta hyvältä huomata, ettei mikään meidän dynamiikastamme myöskään katoa etäisyyksiin. Niinpä tämäkin tapaaminen kehittyi keskellä kaupungin kirkasta iltapäivää reilun tunnin mikrosessioksi, pitkän tauonkin jälkeen isoveljenä ja pikkusiskona. Siten me ollaan jääty, niissä rooleissa me loistetaan. Niissä on niin paljon mitä ei tarvitse eikä kai voikaan näytellä. 


Käytännössä ei tapahtunut mitään mikä olisi kiinnittänyt ohikulkijoiden huomion, pelkkiä sanoja ja lyhyitä otteita hiuksissa ja kaulalla. Ehkä sylkäisyjä suussani, en muista enää, mutta se olisi jätin tapaista. Pahaenteistä, murisevaa naurua ja minun avuttomia ynähdyksiäni, sekä sen vuoksi mitä oli meneillään että sen vuoksi, kun ei voinut silloin ja siinä tapahtua yhtään enempää. 

Ne jotka näkivät meidät, näkivät tuiki tavallisen kaulailevan kaksikon. Se mitä ne eivät voineet tietää oli, että olimme siinä penkillä vallitsevassa rinnakkaistodellisuudessa sisko ja veli toisillemme. Me nähtiin ulos, mutta kukaan ei voinut nähdä sisään. Kaikki se törkeä mitä isoveli pikkusiskonsa korvaan kuiskaili kävi kirjaimellisesti toteen, tuli todelliseen ympäristöön todellisine toisine ihmisineen. Ne näkivät meidät, mutta eivät sitä mitä oli tekeillä - ihan oikeasti niin.

Siitä tapaamisesta ei onneksi mennyt kauaa, kun jätti tuli yöksi. Isoveli pääsi viimein käsiksi pikkusiskoon, joka oli ehkä ehtinyt alkaa toivoa, ettei se mitä tapahtui viime kesänä toistuisi. Ehkä, eihän se enää tahdo erottaa pelkoa ja halua toisistaan, kun kuitenkin aina peiton alla ajattelee isoveljeä ja koskee itseään.

Mukanaan jätti toi uuden lyömävälineen, aikas tyylikkään nahkapäällysteisen raipan. Toki se sillä löikin, mutta sulaa parhautta oli, miten se tuli täyttäneeksi sillä yhden lapsuuden fantasioistani. Olin nimittäin vielä ala-asteella kun näin elämäni ensimmäisen pornovideon telkkarista, ja siinä työnnettiin juuri samannäköinen pitkä raippa naisen takapuoleen. Teki elinikäisen vaikutuksen! Ja nyt jätti teki sen saman tempun minulle. Voitte varmaan kuvitella millaisiin järjettömyyksiin kiihottaa, kun on runkannut jollekin yksittäiselle visuaaliselle mielikuvalle kahdenkymmenen vuoden ajan aina aika ajoin, ja sitten se täysin yllättäen toteutuukin itselle. Hauska yhteensattuma, en ainakaan mielestäni ollut jätille kertonut tätä tarinaa.

Vielä kuudesti kiihottavampaa oli, että juuri isoveli teki sen minulle. Istui nojatuoliin ja komensi eteensä tarjoamaan peppuani sen pengottavaksi sormillaan, sillä raipallaan ja lopulta kyrvällään. Ja minä olin siinä paikassa itseäni, jossa se kaikki oli vierasta ja pelottavaa, täydellisessä viattomuuden tilassa. Samaan aikaan havainnoin tilannetta aikuisesta tietoisuudestani käsin, ja kiihotuin sen äärimmäisestä vääryydestä isoveljen paraikaa perseraiskaaman pikkutyttön pillun niin märäksi, että se nyyhkytti yhtä paljon häpeästä kehonsa reaktioiden tähden kuin kivusta jota joutui kärsimään. 

Sadomasokistiset anaaliraiskausfantasiat on vähän kuin hyvä jäätelö. Toimii aina, enkä suinkaan ole ensinkään kranttu, mutta kyllä insestinen ikäpervoilu on makuna mun ehdoton lemppari. 


Minäkin olin tehnyt hankinnan jota tahdoin jätin kanssa käyttää. Lasisen, läpinäkyvän tapin, jonka ristin pettymystapiksi. Olin näet tehnyt mittavan määrän salapoliisintyötä tilatakseni samanlaisen jättitapin kuin näin yhdessä kuumottavassa kuvassa kerran, mutta se oli lopultakin aivan väärä ja vain kolmanneksen siitä koosta kuin kuvittelin. Eikä anustappeja jostain kumman syystä sovi noin vain palauttaa.

Pettymys tosin hälveni sangen pian, kun tappia soviteltiin sisään. Sattui aivan saatanasti, ja kiitin kaikkia menneitä ja tulevia jumalia kun se ei ollut milliäkään isompi. Mutta oli se lopulta aika kiitollista, kun jätti levitti minua kuvaillen nautinnollisella riettaudella miltä se näytti. Miten isoveli saattoi katsoa suoraan pienen siskonsa sisään. Ja miten nöyryyttävää oli kävellä vaikeasti ontuen sen oven luo, jonka karmeihin jätti oli kiinnittänyt nahkakahleet pitämään minua aloillani kun se löi. 

Se ilta ja aamu olivat täydellisiä, eikä onneksi taaskaan mennyt kovin kauaa, kun näimme uudelleen. Silloin saimme toisillemme kokonaiset kaksi yötä, ja se oli sulaa luksusta. Kunnon täysihoito täynnä väkivaltaista tabufantasiaa, hyvää ruokaa ja paljon unta, kaikkea täydellisessä balanssissa. Viiden tähden Painal Spa. 

Olimme kävelleet läpi kaupungin perjantai-illan, isoveli pidellen kädestä pikkusiskoa, joka katsoi ihmeissään kaikkia valoja ja taloja. Minua ujostutti ja olin aika hämmentynyt, joten kun jätti kysyi olisinko halunnut vaihtaa kuulumisia ensin, tuntui turvallisemmalta pudota heti meidän dynamiikkamme turvaverkkoon. 

Jätti oli kehottanut ottamaan mukaani molemmat edellisellä kerralla kiinnostaviksi todetut kapineet, raipan ja lasitapin. Totta kai tiesin, ettei aiottu arsenaali tulisi rajoittumaan niihin, mutta ällistyin silti mitä kaikkea isoveli oli parille tarjoilupöydälle levittänyt valmiiksi siskonsa pahoinpitelyä varten. Kumi- ja nahkahanskoja, piiskoja, tappeja ja kuulia, kunnioitettava kokoelma kondomeja. Erityisesti huomioni kiinnittyi esille aseteltuun vasaraan ja jäätelökauhaan, mutta tietääkseni niitä ei tällä kertaa käytetty. Sitä on tiedättekö joskus yllättävän haastavaa pysyä perillä, mitä kaikkea omassa perseessä on käynyt. 

Jatkoimme siitä runkkufantasiasta jonka olin jätin kanssa aiemmin jakanut. Että pikkusisko tulisi isoveljen luo viikonloppukylään, aikoen selittää ettei halua tehdä enää sitä mitä oli antanut isoveljen aiemmin tehdä. Sitä hävettäisi ja pelottaisi että joku saa tietää. Vanhemmat, tai tytön kaverit jotka pitäisivät sitä varmasti ällöttävänä eivätkä haluaisi olla sen kavereita enää, koska niitten isosiskotkaan ei tee vielä sellaisia asioita – eivätkä koskaan, ikimaailmassa tekisikään veljiensä kanssa.


Niinpä kun jätti halasi ja sen rinnasta nousi urinaa, aloin kiemurrella sen otteessa. Käänsin kasvoni pois kun se painoi suunsa suutani vasten ja käski imemään isoveljen kieltä, koska se oli tytöstä inhottavaa. Luonnollisesti kaikki vastustelu sai isoveljen vain kiihottumaan entisestään ja riuhtomaan siskonsa sohvan luo, lattialle jalkojensa väliin. Sopersin silkkipaperinhauraalla äänellä ettei se saisi enää, että sen pitäisi lopettaa. En halua olla, en ole sellainen tyttö kuin isoveli sanoo että olen. Jos se lopettaisi nyt, voitaisiin vielä olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.  

En muista keskustelun yksityiskohtia, jos sitä edes voi keskusteluksi sanoa, kun toinen puhuu pornoa ja toinen ynisee ja vinkuu. Lopputulema joka tapauksessa oli, että isoveli olisi saattanutkin lopettaa, jollei pikkusiskon pieni pillu olisi paljastanut sen oikeasti tykkäävän siitä mitä isoveli tekee. Että se on sittenkin sellainen tyttö. 

Ja niin se kaikki alkoi taas. Nöyryytys, kipu, pelko, ja niiden nostattama, pitelemättömänä luonnonvoimana pauhaava halu. Lopulta kaiken peittelevä tyydytys, aamuyön kaltainen rikkomaton sees.

Mitä kaikkea pikkusisko saikaan sen viikonlopun aikana kestää...! Ehkä koska aikaa oli enemmän, jätti vei kaiken tavallistakin pitemmälle. Ennen kaikkea, antoi isoveljen todella leikkiä pikkuskon peppureiällä (punastuttaa joka kerta kun se sanoo niin). Laittoi istumaan korkealle jakkaralle ja työnsi asioita sisään, enkä tunnistanut niitä kaikkia kun en nähnyt. Ne kuulat kyllä tunsin, niitä oli kolme enkä voi käsittää että lopulta kaikki sisälläni. Isoveli leikki vetämällä niitä ulos ja pakottamalla takaisin sisään samalla kun työntyi pikkusiskon pilluun. Ja voi taivas se oli mahtavaa. Ei sinällään niiden kuulien ansiosta, vaikka niillä rääkkääminen olikin ollut oivallista esileikkiä.  

En ole ennen ollut mitenkään pillupenetraatio-orientoitunut ihminen. En minä panemista pahaksenikaan ole pistänyt, vaan nauttinut varsinkin siitä ensityöntymisen hetkestä. Kuitenkin vaikka olisin toisen kanssa, se mitä himoitsen saadakseni on orgasmi, minkä kanssa vaginaalisella seksillä ei tapauksessani ole luontaista tekemistä. Tai näin oli ennen. Hiljattain on useamman kerran käynyt sillä tavalla, että järkeni on ollut pimetä siitä miten kovaa tahdon toisen nimenomaan sisälle pilluuni. Klassinen kiima. Eikä ole tullut sitä "no niin sitten missäs se wandi on että saadaan homma hoidettua" -efektiä, vaan mittaamaton mielihyvä silkasta sisäkkäisyydestä jatkuu vaan. Ihan todella rukoilen ettei toinen lopettaisi. En yhäkään ole saanut panemalla orgasmia, mutten tiedättekö enää pidä sitä sulana mahdottomuutena.  

Mutta kuten jätti toistuvasti tähdentää, tytön kannattaa olla kovin kiitollinen niistä harvoista kerroista kun isoveli valitsee pillun suosikkireikänsä sijaan. Lukematon onkin se määrä, kuinka monta kertaa isoveli kyrpänsä siskon aivan liian pieneen peppuun pakotti. Jossain vaiheessa se alkoi sattua aika paljon, olin kaikesta käsittelystä arka ja purrut jo jonkin aikaa hammasta kestääkseni "vielä vähän" (sitä itselleni sinisilmäisesti vakuutin, ettei isoveli voisi enää kauaa pitempään). Kun jätti silloin vetäytyi ulos ja käänsi minut kyljelleni vain työntyäkseen uudelleen sisään, kipu oli jo sietämätöntä. 

Siedin sitä silti. Todella nyyhkytin ja ainoastaan kärsin tilanteesta, en ollut kiihottunut vaan tuskissani. Ja kuitenkin otin sen vastaan. Samoin kävi myöhemmin, kun jätti työnsi sitä lasitappia sisääni – jostain syystä se ei tällä kertaa suostunut sopimaan sisään. Tai olisihan se sopinut, jätti olisi voinut painaa sen sisään väkisin, ja sillä se uhkailikin. Työnsi sen kerta kerran jälkeen aivan rajalle, pienikin liike ja se olisi uponnut sisään suunnilleen halkaissen minut kahtia. Jätti piti tappia paikallaan siinä ratkeamispisteen rajalla, roikotti silmittömän kauhun kynnyksellä, koska tiesin miten sattuisi jos se menisi kokonaan sisään. Varsinkin, miten kestämättömän kivuliasta se olisi silloin enää ottaa ulos. 

Tällä samalla anaalikivulla jätti leikki mitä suurimmalla nautinnolla koko viikonlopun. Sellaista se ei ole ennen tehnyt, vaikka sangen sadistisia toimenpiteitä pyllylleni suorittanut onkin. Siihen on luonnollisesti kuulunut kipuakin, muttei milloinkaan ennen noin kovaa ja pitkäkestoista. Ja täysin tietoisesti aiheutettua. 

Eipä olisi tullut mieleenkään, että se saattaisi olla kuumaa. Jos on joskus pantu perseeseen niin että se tekee kipeää, harva tahtoisi sitä sorttia toista kertaa. En ollut ajatellut, että sillä kivulla edes voisi leikkiä, koska se on yhdistynyt automaattisesti siihen, että jotain tehdään vain ja ainoastaan väärällä tavalla, pieleen. Mutta tarkemmin miettien, ihan same oldhan se sinänsä on kuin kipukynnyksen yli piiskaaminenkin. Tismalleen samalla tavalla tahdon pois ja lopettaa kun lyödään niin kovaa ettei se enää edes kiihota, ja silti saan suunnatonta tyydytystä heti kun se on ohi. Niinpä kun jätti yhden tällaisen erityisen tuskaisen anaalihetken jälkeen veti pääni syliinsä ja makasin siinä selälläni helliteltävänä, hymyilin autuaasti koko sydämestäni kuin kissa auringonlaikussa.


Siihen samaiseen valoon löydettiin toinenkin salakäytävä, ja se saattaa olla vielä pimeämpi. Vaikea sanoa enää kun silmät tottuvat koko ajan. 

Wartenbergin pyörä ei esineenä ollut uusi, mutta uusiksi käsitykseni siitä kyllä meni. Rullailtuaan selkääni pitkin, pakaroideni välistä ja reiälle asti, jätti painautui päälleni ja vei piikkipyörän kaulalleni... ja sitten hitaasti kasvojeni iholle. 

Sillä hetkellä tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista. Wartenbergin pyörä on siitä jännä vekotin, että aivot eivät oikein saa sen aiheuttamista aistiärsykkeistä tolkkua, vaan ne joutuvat heittämään kehiin parhaan arvauksensa – ainakin minä tunnen pyörän vedot viiltoina, vaikkeivat ne sitä tietenkään ole. Ei siis yllätä pätkääkään miten kovaa kiihotuin, kun jätti kosketti pyörällä kaulaani. Simulaatio kun on suht äärimmäinen ja kaulaan kohdistettu väkivalta yksi lempiasioitani. 

Sen sijaan yllätti, millainen pamaus päässä kävi kun jätti vei pyörän kasvoilleni. Reaktio oli räjähtävä ja tuli täysin puskista, ilman minkäänlaista kiihottunutta odotusta tai edes tietoisuutta siitä, että kohta tapahtuu jotain. Jotain vain tapahtui. Siinä hetkessä tuntui siltä, kuin jätti olisi viiltänyt kasvojani, ja se tunne itsessään osui suoraan johonkin mentaaliseen klitorikseen, jonka olemassaolosta en ollut ollenkaan tietoinen. Jätiltäkään ei mennyt ohi miten voimakkaasti tunsin, vaan vähän myöhemmin se laittoi minut runkkaamaan samalla kun piti päätäni sylissään ja kuljetti piikkipyörää joka puolella kasvojani. Ja se oli fantastista, voi hyvä jumala miten upeaa se oli...!

Eikä mulla edelleenkään ole aavistustakaan miksi, siihen ei liity mitään kiihottavaa mielikuvaa tai fantasiaakaan. Kyllä minä viiltelystä toisinaan fantasioin, mutta en todellakaan siitä että joku leikkaisi kenenkään naamaa auki, menee heittämällä liian pitkälle. Jätti ei painanut kovaa enkä tuntenut sitä kipuna, tunsin ainoastaan mielipuolista mielihyvää kuvitteellisista viilloista kasvoillani. Ei käy järkeen, koska tismalleen sama tunne muissa kehonosissa ei aiheuta vastaavaa euforiaa. 

Viikonloppuun mahtui muitakin ikimuistoisia tähtihetkiä, isompia ja pienempiä. Asioita jotka olivat aivan uusia, ja sitten sellaisia joihin palattiin pitkästä aikaa. Koska en saanut kirjoitetuksi kaikkea auki tuoreeltaan, ne ovat päässäni erillisinä pieninä kappaleina koko tarinan sijaan. Kiiltokuvina, joita nyt liimailen tähän vihkoon. 

Tämä tässä on ihan pieni mutta pidän siitä kovasti: siinä isoveli painaa uhaten kyrpänsä takaapäin vasten pikkusiskon jalkoväliä ja ilkkuu ettei sillä ole edes kondomia päällä. Se ei työnny sisään eikä sillä ole merkitystä, koska mielikuva on jo läimäyttänyt tyttöä ja saanut sen huohottamaan. Tämä toinen on isompi ja ihan uusi, laitan sen tähän viereen koska luulen että näillä kahdella on jokin yhteys. Se on kuva isoveljestä tutkimassa miltä pikkusiskon pyllyreikä maistuu, häpäisten tytön kehon lopullisesti. Sitten on vielä tämä joka on aika erilainen kuin muut, tämä jossa pikkusisko on polvillaan suihkun lattialla ja odottaa isoveljen kusevan sen päälle. 

Se oli erityinen hetki. En ollut leikkinyt kusella aikoihin se enempää jätin kuin muidenkaan kanssa, ja siinä vaiheessa kovaa rääkkäämistä oli kestänyt jo hyvän tovin. Kun odotin, lattia oli yhtäkkiä hyvin kylmä ja nirhoi polvia, eikä odotuksessa ollut sellaista kiihottunutta kauhua kuin yleensä. Olin vain ja ainoastaan nujerrettu, totaalisen lannistunut. Yhtäkkiä olin ihan yksin, ja hetken mietin että nytkö se kävi. Nytkö olin taipunut niin paljon että katkean. Se ei ollut pitkä hetki, mutta sen ajan oli tosi, tosi kylmä. Muumien Mörkö ja Azkabanin ankeuttajat yhtä aikaa, Game of Thronesissa palmupaitakelit siihen verrattuna. 

Eikä minulla silti ollut mitään hätää. Ennen kuin ehdin edes ajatella sanoiksi mitä minä teen, mulla oli vastaus kirkkaana mielessä. Mun tarvitsisi vain sanoa jätille ja se keräisi minut talteen mistä hukasta hyvänsä. Pelkkä sen tiedostaminen oli kuin kulaus kuumaa kaakaota, eikä minua kylmännyt enää. Ei tarvinnut keskeyttää tilannetta, vaan olin taas valmis ottamaan vastaan. (Mutta se suuhunpissaaminen oli kyllä silti pitkästä aikaa hirmu ällöä...!)


Tuon reissun jälkeen olen miettinyt paljon sitä, miten ainutlaatuista tämä oikeasti on. Aivan hätkähdin, kun yhtäkkiä pämähti päähän että niin, ei tämä kaikilla ole tällasta. Ylipäätään, se mistä haaveillaan sängyn vastalaidoilla voi olla valovuosien päässä siitä, mitä tapahtuu vuoteen keskellä. Ei ole ihme, jos siinä sängyssä ei pian enää tapahdukaan muuta kuin luku Seppo Jokisen uusinta ennen nukkumaanmenoa. 

Eikä edes seksuaalisesti suht vapautuneiden välillä ollenkaan välttämättä voi jakaa tällaisia asioita. Silloinkin kun voi, se vaatii yleensä jonkin verran työstämistä, kun taas meillä kaikki on aina tuntunut etenevän omalla painollaan. Eikä ole missään vaiheessa, synkimmänkään saastan suhteen käynyt mielessäkään pelko, että tulisi torjutuksi tai tuomituksi. Ei meilläkään tietenkään kaikki kinkit kohtaa, vaikka naurettavan moni kohtaakin. Ollaan kuitenkin hyvin orgaanisesti osattu liikkua siellä yhteisellä alueella, eikä ole pienintäkään huolta, että sen ulkopuoliset tontit saisivat toisen muuttamaan käsitystään toisesta. 

Kiehtovalla tavalla tämä järkähtämätön luottamus kertautuu meidän leikeissämme. Kun heräsin aamulla ennen jättiä, ja se oli siinä vieressä aivan lähellä, upposin sinne missä oltiin koko viikonloppu oltu, vaikkei se edes tehnyt muuta kuin nukkua tuhisi. Olin aivan yksinkin se pieni tyttö, jota isoveli oli käyttänyt käsittämättömän kamalilla tavoilla hyväkseen. Silti se tyttö oli asettunut kaikessa rauhassa nukkumaan saman sadistin viereen joka oli sitä rääkännyt. Se luottamus, se että tyttö kuitenkin painaa kasvonsa vielä nukkuvan isoveljen ihoon täynnä suunnatonta hellyyttä – se on paitsi ihaninta, myös perversseintä maailmassa. Eihän isovelikään tekisi tällaisia kauheuksia kellekään toiselle tytölle, ei ikinä. Siihen tarvitaan erityinen side, liikuttiinpa millä toden tai fantasian tasoilla hyvänsä. 

Huomenna menen jätin luo uudelleen. Pohjatyönä se on jo yli viikon laittanut venyttämään reikääni itse isoveljeä varten. Eilen lopulta edettiin eri välineiden jälkeen siihen pahamaineiseen lasitappiin, ja se oli kauhistuttavaa. Kesti ikuisuus saada se kokonaan sisään, ja kun määrätty aika oli ohi, pois ottaminen teki aivan kamalan kipeää. 

Tämän pakotetun pepputreenin tuoksinassa tapahtui taas yksi eka kertakin: minä  harrastin puhelinseksiä. Tietysti olen lähetellyt vaikka minkälaisia viestejä, mutta varsinainen puhelinseksi on ollut aiemmin erittäin no go liittyen sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Olisin todennäköisesti nytkin sanonut että sori en vaan pysty, jos jätti olisi jättänyt sen vaihtoehdon ja kysynyt voiko soittaa. Mutta ei, se yksinkertaisesti ilmoitti soittavansa koska haluaa kuulla minun äänen, ja myös teki sen ennen kuin ehdin sanoa mitään. Ja niin vastasin puheluun, vaikka sydän jättikin pari lyöntiä välistä jotta sain suustani ulos moin. 

Kiusaannuttava itsetietoisuus raukeni tyhjiin heti, kun kuulin jätin kiihottuneen äänen puhuttelevan minua pikkusiskokseen. En tiedä millä tavoin muut subspaceen uppoavat, mutta mulla se menee niin että hump. Askel tyhjään, tyhjään joka on niin käsittämättömän täynnä, että sitä ikään kuin hävittää oman itseytensä rajat ja on pelkkää tilaa sille kaikelle tapahtua. Kuin olisi lasia jota toinen puhaltaa. 

Voi olla että kiusaannuttavasta itsetietoisuudesta siirryttiin kiusaannuttavaan itsensä tiedostamattomuuteen, sillä sekunnin sadasosassa lakkasin välittämästä miltä kuulostan. Jälkikäteen miettien toivon, etten satuttanut sen enempää jätin kuin naapureidenkaan tärykalvoja. Onneksi koiralla on edes luppakorvat.

Oli nimittäin suurenmoista. Mulla oli yksi vähän helpompi tappi sisälläni, isoveljen käskystä. Kun olin lauennut kahdesti sen karmeille jutuille, se käski ottamaan tapin pois, ja kuunteli kun tein niin kertoen koko ajan miltä se tuntuu. Laittoi anomaan että isoveli tulisi myös, ja kuulin kuinka se tapahtui. 

Miltä tämä puhelinsessio sitten kaiken kaikkiaan tuntui? Jotain kertonee siitä seurannut orgasminauruhepuli mieleen kirkkaana nousseesta muistikuvasta – tällin saaneesta Kelju K. Kojootista, jonka pään ympärillä pörrää Tipejä. Että jos puhelimitse sessiointi ei toki sama asia olekaan kuin livenä, ei sen hopeaansa tarvitse vähääkään hävetäkään. 

Huomenna sitten taas, saa nähdä mitä isoveli on pikkutytön päänmenoksi keksinyt. Ja että onko kaikella tällä pyllyjumpalla ollut vaikutusta, olenko venynyt niin, että minua voi käyttää vielä nöyryyttävämpiin äärimmäisyyksiin asti.


Sunnuntai 23.10.

Olen tullut kotiin. Piestynä, pureskeltuna, ja koko alapää araksi runnottuna. Mieli täynnä hymyä, rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta mitä olen saanut kokea. 

Monta uutta kiiltokuvaa liimattavana.

1 kommentti:

  1. Moi Pikkusisko. Olen palannut tähän kirjoitukseesi jo useamman kerran. En muista koskaan lukeneeni mitään näin kuumottavaa. Haluaisin todellakin löytää kaltaisesi pikkusiskon omakseni.

    VastaaPoista