Sivut

torstai 3. joulukuuta 2020

Jälkipyykki puhtaaksi.

En ole saanut kirjoitettua, vaikka olisi ollut aiheitakin. Joka kerta kun edes ajattelen kirjoittavani, nousee sama seinä eteen, enkä tunnu pääsevän sen ohi. Ei varsinaisesti tee mieli enää kirjoittaa siitä, mutta niin kauan kuin en asiasta mitään sano, en tunnu pystyvän luontevasti kirjoittamaan mitään muutakaan. 

Kirjoitin jokin aika sitten kolumnin, josta nousi suunnattomin paskamyrsky jonka keskiöön olen joutunut. Eipä niin, ettenkö olisi tiennyt odottaa voimakkaita aaltoja, voimakkaaksi olin impaktin tarkoittanutkin. Aluksi kaikki menikin jokseenkin tavanomaisen kaavan mukaan, siten miten BDSM-baarissa yleensäkin menee kun kuka tahansa suunsa aukaisee tyttöihin/naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Arvelin pärjääväni niitten samojen iänikuisten kavereitten kanssa siinä missä ennenkin on pärjätty, on niitten kans sen verran tullu jumpattua.

Tiiättekö, tällä kertaa minä en pärjänny. Tällä kertaa meni liian pitkälle. En ole ikinä kokenut noin laajamittaista, aggressiivista ja persoonaani revittelevää hyökkäystä, vaikka aroista aiheista olen kirjoittanut aiemminkin ja tietty määrä lokaa on jokseenkin vakio. Nyt homma repesi minusta aivan käsittämättömäksi noitavainoksi. Valkeni totisesti, ettei kyse ole vain muutaman mäntin kyvyttömyydestä ilmaista mielipiteensä asiallisesti, mistään mielipiteistä kyse missään vaiheessa ollutkaan. Ydinviesti tuli harvinaisen selväksi ja yhden profeetan vaiettua seuraavan suusta: Ole huora hiljaa. Häirintää ja tietoista pyrkimystä häpäistä ja vaientaa.

Pahimmalta tuntui, etten koe saaneeni apua kun sitä tarvitsin ja pyysin. Päinvastoin, ylläpidon taholta tunsin tulleeni tuomituksi osana samaa kinastelevaa kakaralaumaa kuin kiusaajani. Käännyin monta kertaa ylläpidon puoleen, muun muassa raportoiden todella törkeitä minun persoonaani ruotivia kommentteja ja kertoen kokevani tiettyjen ihmisten käytöksen ihan oikeasti ahdistavana. Paljon asiattomuuksia toki siivottiinkin, mutta monta suoraa solvausta ja jopa uhkaavaksi kokemiani kommentteja sivuutettiin. Kirjoitettiin kolumni siitä miten pitäisi puolin ja toisin osata olla nätisti ja annettiin parin viikon porttikielto kinastelusta foorumilla minullekin.

Porttikielto olikin täysin ansaittu. Todenmukaisempi ja kunnioittavampi syy omaani olisi vain ollut vaikka sitten "psykoottinen käytös". Asiallisten vetoomuksien lisäksi kun lähestyin ylläpitoa sangen kyseenalaisillakin konsultoinneilla, kritisoiden sen päätöksiä myös foorumin puolella melkoisella räiskeellä, enkä taatusti jaksanut pysyä asiallisena niitä tyyppejä kohtaan joiden törkykommentteja ei pyynnöistä huolimatta ylläpito poistanut. "Kinastelu foorumilla" oli kuitenkin paitsi julkinen nöyryytys, myös alleviivaus, vilkkuvat neonvalot ja fanfaarit sille, ettei sivustolla tapahtuvaa verkkohäirintää tällä hetkellä tunnisteta ilmiönä saati oteta vakavasti. Myönnän tulisimmillani ottaneeni asian jokseenkin henkilökohtaisesti, ja arvottaneeni hetkellisesti koko korporaation alimpaan maanrakoon kun tällaisen paskan antavat sormiensa välistä valua. Hävettää, ja olen pahoillani omasta puolestani. Tismalleen sitä sokeaa ja toisälyistä herravihaa, jota päättäjät kautta maailman ja historian ovat saaneet täysi laidallisen tekivätpä tai jättivät tekemättä. Ja olin tympeä monelle muullekin, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän ansaitusti. 

Yhtä kaikki, koska ylläpidon linjaus on mikä on, minä en koe BDSM-baaria enää turvalliseksi enkä kannatettavaksi keskusteluympäristöksi. En valitettavasti tahdo näin ollen sinne enää tekstejä tuottaa. Ei mitään henkilökohtaista kaunaa, on vain liian eriävät näkemykset siitä miten ongelmaan pitäisi suhtautua. Uhkasin tietysti painelevani kokonaan pihalle karmit kaulassa, mutta hoksasin että helvetti, multa saattaa joku kähveltää rakastamani nikin jos lähden kokonaan. Siispä siellä nimellisesti olen ja käyn pintapuolisesti keskustelunaiheita kurkkimassa. Se joka tapauksessa on liki ainut kontaktini kinkymaailman ilmiöihin, joista yhä olen yhtä kiinnostunut kuin ennenkin, mutta pyrin pitäytymään sekaantumasta sen enempää ainakaan siellä. Täällä blogin puolella sitten jatkossa jos jotain mieleen tulee. 

Noin! Jospa tämä möykky nyt olisi sydämeltäni sen verran että voin siirtyä teksteissäni eteenpäin, tuntematta että olen jättänyt jotain tärkeää sanomatta.