Sexual healing.

Minusta tuntuu, kuin minun pää olisi Rubikin kuutio. Sellainen, josta on lohjennut niin monta palasta pois, että sen täydellinen ratkaiseminen on muuttunut mahdottomaksi. Siitä huolimatta se on nyt alkanut naksahdella hitaasti mutta varmasti lähemmäs järjestystä. Värit alkavat löytää toisiaan, ja se rauhoittaa minua.

Setällä on ollut siinä prosessissa paljon suurempi rooli, kuin olisi etukäteen voinut kuvitella. Ei, se ei ole mikään prinssi valkealla ratsullaan, eikä sillä ole mahtia pussata minusta pois mitään kirousta. He doesn't look a thing like Jesus. Se on kuin sytkäri, jonka liekin avulla voin etsiä valonkatkaisijaa, itse.

Torstaina tapahtui jotain aika erikoista ja mulle hyvin erityistä. Setä tuli minun luokse saunomaan lupaillen yllätystä. Minä odotin tietysti jotain ihanaa ja jännittävää, tyttörukka. Ensimmäisten löylyjen jälkeen setä poistui hetkeksi ja palasi pidellen partahöylää kädessään, itseriittoinen virne naamallaan. Tämä suuri rakastaja oli päättänyt laittaa minut ajelemaan sen munakarvat. Vittu mikä jätkä!

Ensimmäistä kertaa setän kanssa minä ajattelin että ei, tätä minä en tee. Minun huvittunut järkytys muuttui nopeasti aidoksi kauhuksi, kun minä tajusin että se oli ihan tosissaan, se aikoi laittaa minut tekemään sen ja sillä hyvä. Tuttu kela alkoi pyöriä minun päässä. Minä en pysty. Minä en halua. Minun on pakko päästä pois.

Kuva

Setäkään ei nimittäin siinä vaiheessa tiennyt, ei voinutkaan tietää mitä minulta lopulta pyysi. Minulle tulee kylmä hiki jo kuittauksen kirjoittamisesta toisen odottaessa. Jos en luota itseeni sen vertaa, että voisin nimeni kirjoittaa pelkäämättä pilaavani kaiken, voitte kuvitella miltä minusta tuntui lähestyä teräaseen kanssa toisen jalkoväliä. Minä olisin tosiaan kestänyt minkä tahansa rangaistuksen mieluummin jos olisin saanut valita, mutta en saanut.

Niin kohtuuttomana kuin minä setän vaatimusta pidinkin, minä en lähtenyt sitä uhmaamaan. Vaikka se oli mulle kammottavan vastenmielistä, minä otin höylän ja aloin tehtäväni, sydän kurkussa asti pomppien. Ensin siitä ei meinannut tulla yhtään mitään, kun en vain tahtonut uskaltaa vetää höylää setän ihoa pitkin, mikä on tavallaan edellytys koko hommalle. Pikkuhiljaa se alkoi sujua enkä pelännyt niin kamalasti, mutta hidasta se oli. 

Mulla oli siinä yllin kyllin aikaa kerätä pelon tilalle vihaa koko touhua ja varsinkin setää kohtaan, kun se oli laittanut minut tekemään sellaista. Kun se vielä ärsytti minua kehottamalla maireasti minua hakemaan sille oluen erinäisten tarkentavien ohjeistusten kera miten siitäkin piti suoriutua, minun teki tosissaan mieli räiskäistä ne kalijat sen naamalle. Sen sijaan minä keskitin kaiken kiukkuni siihen, että tekisin juuri niin kuin se paskapää mielii, näyttäisin sille ettei se pysty muhun.

En lopultakaan suoriutunut itse työstä kovinkaan hyvin, ja setä joutui viimeistelemään itsensä. Siinä vaiheessa se antoi ymmärtää, että siitä seuraisi rangaistus myöhemmin, mutta mulle oli aivan sama. Olin vain onnellinen, että se oli ohi.

Kun kerroin setälle, miten vaikeaksi oikeasti olin tilanteen kokenut ja miksi, se totesi minun ansaitsevan palkinnon rangaistuksen sijaan. Mutta minä olin saanut sen jo. Olin uhmannut sitä pelkoa, joka on rajoittanut minun elämääni jo vuosikymmenen. Heti kun olin toipunut tarpeeksi käsittääkseni sen, se tuntui valtavan hyvältä ja vapauttavalta.

Tämän munakarvaepisodin myötä minä ymmärsin itsestäni ja kipupisteistäni asioita, jotka antavat mulle viimeinkin keinoja päästä niiden päälle. Elämä osoittaa taas pettämätöntä huumorintajua opettaessaan suurimmat läksynsä mitä banaaleimmissa tilanteissa.

En tiedä, oliko se osittain seurausta tästä henkisestä harppauksesta, mutta seuraavana päivänä minä edistyin myös fyysisen kivun kanssa huomattavasti. Sinänsä jännä, koska mennessäni setän luokse minun ei tällä kertaa edes yhtään tehnyt mieli kipua. Olin tosi väsynyt, ja mulla oli jotenkin vain sellainen kiss & cuddle -fiilis, kaipasin syliä enkä selkääni.

Pantuaan minua ensimmäisen kerran setä antoi minun ottaa pienet päikkärit. Joimme kahvit, ja setä sitoi minut, polvet koukkuun lähelle rintakehää ja kädet eteen kiinni. Sitten se sanoi kokeilevansa bambukepillä vähän erilaista tekniikkaa, ja minua rupesi pelottamaan. Ajattelin, etten siinä mielentilassa kestäisi kipua yhtään muutenkaan, ja mitä tahansa setä sitten toisenlaisella lähestymistavallaan sitten tarkoittikin, olin hyvin skeptinen sen suhteen.

Setä alkoi naputella lyhyitä, tiheitä ja hitaasti voimistuvia iskuja pakaroille yksittäisten kovempien sijaan. Yllätyksekseni minä huomasin nauttivani niistä. Sittenkin kun kipu kävi kovemmaksi, se oli sillä tavalla helpompaa kestää.

Mutta sitten setä otti sen kumiläpyskänsä taas käyttöön, ja sitä en sietänyt ensin yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Aloin melkein heti vetääntyä kauemmas, ja lopulta kierähdin kokonaan karkuun. Mutta setä käski minua menemään sen kivun yli, ja kun minä oikein pinnistelin, minä pääsin hetkeksi. Silloin minun voihkaisut muuttui tuskaisista nautinnollisiksi. Kun setä lopetti lyömisen ja alkoi sormettaa minua, minun teki mieli pyytää lisää, mutta pelkäsin katuvani sitä, joten vaikenin.

Kuva

Seurasi seksiä. Setä kokeili minun kurkkuani, puristi sitä. Se sitoi minut eri tavalla, jalat taakse ylös kiinni kun olin vatsallani sängyllä, ja nai minua suuhun. Sylki ja sormetti peppuuni ja pohti ääneen, panisiko minua tänään sinne. Setä irrotti minun jalkani ja tuli päälleni takaapäin, nai peppuuni ja minä vikisin ja voihkin tavallistakin enemmän. Olen kai joskus kirjoittanutkin, että peppuseksi on minusta parasta siinä asennossa, kokonaan vatsallani.

Sitten tapahtui taikoja. Setä otti pienemmät patarumpupalikat ja istui jalkojeni väliin rummuttamaan toista sisäreittäni. Ensimmäistä kertaa minä pääsin todella kivun päälle, niin ettei se enää tuntunut pahalta ollenkaan, pelkästään äärimmäisen nautinnolliselta. Niin ihanalta, että minun käsi siirtyi ensin vähän ujostellen jalkoväliini, ja aloin hyväillä itseäni samalla kun setä löi. Ujostelu unohtui hyvin pian. Minä en enää vain vastaanottanut kipua, minä runkkasin sillä. Pyysin setää lyömään lujempaa, enkä löytänyt sitä rajaa joka yleensä on tullut vastaan niin pian.

Toivoin hirveästi, että mulla olisi ollut vibraattorini käsillä. Sen avulla olisin melko varmasti siinä tilanteessa lauennut, olin kaikesta niin irti. Sormin en saanut siinä asennossa itseeni tarpeeksi tuntumaa, niin paljon kuin nautinkin.

Kello pelasi meitä vastaan, ja meidän oli pakko lopettaa aivan liian pian. En minä hirveän pettynyt pystynyt silti olemaan, niin ihmeellisen äärelle minä olin päässyt.

Eilen setä kävi täällä vain pikaisesti. Puristi kaulaani ja rintojani kun ratsastin sen päällä, laukesi minun sisälleni. Tunnelma oli jotenkin erilainen. Minusta tuntui etten olisi uskaltanut päästää ääntäkään, etten vain rikkoisi sitä. Menin nukkumaan lopenuupuneena mutta onnellisena siitä turvallisuudentunteesta, jonka setä jälkeensä taas jätti.

Tähänastiset kokemukset on olleet todella voimaannuttavia. Ei pelkästään seksuaalisesti, vaan paljon kokonaisvaltaisemmin. Matka minuun.

Setä on mulle varsinaista vaihtoehtohoitoa.