Olen taas yltä päältä pihkassa. Jollen olisi läsnä kun näitä asioita tapahtuu, epäilisin ilman muuta että keksin kaiken hatustani. Minkä saatanan Sammon se minä olen muka takonut, kun tämä onni ei ota loppuakseen?
Totta joonatan kuitenkin on, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Ollaan kirjoiteltu jo joitain viikkoja, ja olin alusta asti ihastuksissani. Kaverin kirjallinen itseilmaisu on sellaista sorttia, että mulla pyörii pikkuhousut jaloissa. Onnistuin silti asettumaan, koska tulkitsin että se halusi ainoastaan keskustella kanssani. Jossain vaiheessa molemminpuolinen ihastus nosti kuin nostikin päätään, ja erinäisten vaiheiden jälkeen eskaloitui ensimmäiseen tapaamiseen.
Viestien perusteella seksuaalinen attraktio on ollut sen verran käsinkosketeltavaa, että olisi ollut melkoinen yllätys jos mitään ei olisi tapahtunut. Tietysti sekin optio oli olemassa, siitä huolimatta että mentiin suoraan joonatanin asunnolle. Mulle kahvittelut julkisella paikalla ei ole mikään ensitreffien edellytys, hankkiudun naamakkain vain ihmisten kanssa joiden perustellusti luotan paitsi tuntevan konseptin nimeltä ei, myös suhtautuvan kirvesmurhaamiseen lähtökohtaisen nihkeästi. Mutta niin, tapahtui aika paljonkin mitään. Kun palasin kotiin, maailma oli pelkkää keijupölyä ja pastellivärejä.
Ehkä me suudeltiin jo hississä, ainakin sain painaa pääni joonatanin rintaa vasten. Kotioven sulkeuduttua se sai minut tuntemaan itseni tosi kauniiksi avatessaan mekkoni napit, katsellessaan ja puristellessaan rintojani ihaillen. Pian joonatan antoi minun pudottautua polvilleni ja ottaa sen suuhuni ensimmäistä kertaa, imeä kovaksi jotta saattoi työntyä syvälle kurkkuuni. Niin syvälle, että oli parempi siirtyä pesuhuoneeseen, koska välillä minä oksensin vähän. Happamia vesiä sisältäni.
Tässä vaiheessa joonatanin verbaliikka teki minuun uudenlaisen vaikutuksen. Sen tapa puhua kauheuksia on kiehtovan omintakeisella tavalla kieroutunut. Samalla kun se todella sivaltaa siitä millainen huora olen, miten monen kyrvän on täytynyt suussani käydä jotta osaan niin hyvin, se suhtautuu asiaan sangen suurella sympatialla. Äänestä ei katoa tyynnyttelevä lempeys vaikka se sanoisi miten hirveitä. Kuin se vilpittömästi säälisi minua, säälimättä yhtään käyttää suloista surkeuttani hyväkseen.
Joonatan laukesi sotkien kasvoni kokonaan. Käski sulkea silmäni ja antoi spermansa valua lämpimänä niiden yli poskilleni, levitti sitä kyrvällään ja työntyi takaisin suuhuni. Nostettuaan minut lattialta se komensi katsomaan peilistä. Kauhea temppu, mutta aika pahuksen kiihottavakin. Sitten se vei minut suihkuun, sylitteli ja suukotteli, ja sai jollain kierolla konstilla käytännössä pyytämään sitä pissaamaan päälleni.
Hetken hellittelyn jälkeen joonatan antoi hyvin havainnollistavan anatomian oppitunnin, niin kivun kuin nautinnonkin näkökulmasta. Se etsi ja näytti joka puolelta kehoani kipeimmät hermopisteeni, painoi sormensa niihin ja aiheutti silmitöntä kipua kummallisen kevyelläkin kosketuksella. On aika hurja hissi millaisia reaktioita sellainen kipu aiheuttaa. Nopeasti nouseva hätä, ei enää yhtään, ja välittömästi kun kosketus ja sen myötä kipu lakkaa, sitä haluaakin lisää. Ei ihme että siitä menee melkoiseen pöllyyn. Vinguin, voihkin ja nauroin vuorotellen. Pidän myös valtavasti siitä, miten intensiivinen kontakti tuolla tavalla satuttaessa säilyy. Ikään kuin leikiteltäisiin sormin sillä rajapinnalla jossa ollaan erit, mutta kipukokemuksen sisällä erottumattomasti toisissa kiinni. Tästä sinä loput ja minä alan.
Ja sitten oli se nautinto-osuus. Täytyy todeta, etten ole koskaan erityisemmin piitannut G-pisteronklauksesta tai muutenkaan hirveästä pillun leipomisesta. Se ei ole pullataikina, herra paratkoon. Värkkini voi olla vähän erityisherkkä ja tiedostan sen, mutta ikävä kyllä kaikki seksikumppanini eivät ole aina tehneet samoin. Minua ainoastaan sattuu kun sinne mennään siirtomaaisännän ottein, kaiken huipuksi vielä kuvitellen että hihkun hekumaani ja kiemurtelen kiimasta, kun oikeasti yritän heidän ylpeyttään loukkaamatta kieliä kärsiväni. Pitäisi opetella kommunikoimaan reippaasti suoraan, tiedän. Se on vain paljon helpompaa jos liikutaan leveyksillä "älä ihan niin lujaa jooko", ei niinkään enää silloin kun siirrytään luokkaan "voitko pistää sen moottorisahan pois".
Höhlä sanoa, mutta minusta tuntui että joonatan todella kuuli pilluani. Kuunteli reaktioitani ja minua, varmisti tarvittaessa. Tuntui mielipuolisen hyvältä, painauduin sen kättä vasten kuin eläin jota rapsutetaan juuri oikeasta kohdasta. Ironista sinänsä, fyysinen nautinto oli niin suurta että se pitkälti blokkasi orgasmini. Kuten olen kertonut, en laukeile ilman päänsisäistä pornoani, enkä todellakaan pystynyt keskittymään kuvitelmiin kun kehossa kävi sellainen kuohu ja kohina.
Jotain muuta sen sijaan tuli. Kun olin lopulta pyytänyt joonatania lopettamaan, se kysyi olinko tosiaan sanonut etten ole koskaan squirtannut. Vahvistin, olen suhtautunut sangen skeptisesti siihen että sitä tulisikaan tapahtumaan. Niinpä kun joonatan virnistäen nosti nähtäväkseni nesteistä kiiltelevän kätensä, ensimmäinen ajatukseni oli että se on vale. Vaikka minusta olikin tuntunut erilaiselta kuin yleensä, luulisi ejakulaation yhtä kaikki erottuvan edukseen, mutta on totta että tuoksui toisenlaiselta kun haistoin joonatanin kättä. Ehkei sitä välttämättä huomaa jollei roiski alvariinsa. Pidätän joka tapauksessa oikeuden olla helkkarin hämmentynyt.
Enkä ainoastaan tästä nimenomaisesta tapauksesta. Tässä piisaa prosessoitavaa kaiken suhteen. Vähän hirvittääkin, ihastuminen on aina omalla tavallaan pelottavaa ja piinallista, saati silloin kun on tällä tavalla paljon pisteitä yhdisteltävänä. Silti päällimmäinen tunne on onni ja massiivinen mielihyvä, sekä henkisesti että yhä fyysisesti. Minulla on pieniä mutta ihanan kipeitä mustelmia eri puolilla kehoani, aivan kuin ne ympäröisivät minut. Muodostaisivat kartan, tai ehkä verkon tuekseni.
Tässä vaiheessa joonatanin verbaliikka teki minuun uudenlaisen vaikutuksen. Sen tapa puhua kauheuksia on kiehtovan omintakeisella tavalla kieroutunut. Samalla kun se todella sivaltaa siitä millainen huora olen, miten monen kyrvän on täytynyt suussani käydä jotta osaan niin hyvin, se suhtautuu asiaan sangen suurella sympatialla. Äänestä ei katoa tyynnyttelevä lempeys vaikka se sanoisi miten hirveitä. Kuin se vilpittömästi säälisi minua, säälimättä yhtään käyttää suloista surkeuttani hyväkseen.
Joonatan laukesi sotkien kasvoni kokonaan. Käski sulkea silmäni ja antoi spermansa valua lämpimänä niiden yli poskilleni, levitti sitä kyrvällään ja työntyi takaisin suuhuni. Nostettuaan minut lattialta se komensi katsomaan peilistä. Kauhea temppu, mutta aika pahuksen kiihottavakin. Sitten se vei minut suihkuun, sylitteli ja suukotteli, ja sai jollain kierolla konstilla käytännössä pyytämään sitä pissaamaan päälleni.
Hetken hellittelyn jälkeen joonatan antoi hyvin havainnollistavan anatomian oppitunnin, niin kivun kuin nautinnonkin näkökulmasta. Se etsi ja näytti joka puolelta kehoani kipeimmät hermopisteeni, painoi sormensa niihin ja aiheutti silmitöntä kipua kummallisen kevyelläkin kosketuksella. On aika hurja hissi millaisia reaktioita sellainen kipu aiheuttaa. Nopeasti nouseva hätä, ei enää yhtään, ja välittömästi kun kosketus ja sen myötä kipu lakkaa, sitä haluaakin lisää. Ei ihme että siitä menee melkoiseen pöllyyn. Vinguin, voihkin ja nauroin vuorotellen. Pidän myös valtavasti siitä, miten intensiivinen kontakti tuolla tavalla satuttaessa säilyy. Ikään kuin leikiteltäisiin sormin sillä rajapinnalla jossa ollaan erit, mutta kipukokemuksen sisällä erottumattomasti toisissa kiinni. Tästä sinä loput ja minä alan.
Ja sitten oli se nautinto-osuus. Täytyy todeta, etten ole koskaan erityisemmin piitannut G-pisteronklauksesta tai muutenkaan hirveästä pillun leipomisesta. Se ei ole pullataikina, herra paratkoon. Värkkini voi olla vähän erityisherkkä ja tiedostan sen, mutta ikävä kyllä kaikki seksikumppanini eivät ole aina tehneet samoin. Minua ainoastaan sattuu kun sinne mennään siirtomaaisännän ottein, kaiken huipuksi vielä kuvitellen että hihkun hekumaani ja kiemurtelen kiimasta, kun oikeasti yritän heidän ylpeyttään loukkaamatta kieliä kärsiväni. Pitäisi opetella kommunikoimaan reippaasti suoraan, tiedän. Se on vain paljon helpompaa jos liikutaan leveyksillä "älä ihan niin lujaa jooko", ei niinkään enää silloin kun siirrytään luokkaan "voitko pistää sen moottorisahan pois".
Höhlä sanoa, mutta minusta tuntui että joonatan todella kuuli pilluani. Kuunteli reaktioitani ja minua, varmisti tarvittaessa. Tuntui mielipuolisen hyvältä, painauduin sen kättä vasten kuin eläin jota rapsutetaan juuri oikeasta kohdasta. Ironista sinänsä, fyysinen nautinto oli niin suurta että se pitkälti blokkasi orgasmini. Kuten olen kertonut, en laukeile ilman päänsisäistä pornoani, enkä todellakaan pystynyt keskittymään kuvitelmiin kun kehossa kävi sellainen kuohu ja kohina.
Jotain muuta sen sijaan tuli. Kun olin lopulta pyytänyt joonatania lopettamaan, se kysyi olinko tosiaan sanonut etten ole koskaan squirtannut. Vahvistin, olen suhtautunut sangen skeptisesti siihen että sitä tulisikaan tapahtumaan. Niinpä kun joonatan virnistäen nosti nähtäväkseni nesteistä kiiltelevän kätensä, ensimmäinen ajatukseni oli että se on vale. Vaikka minusta olikin tuntunut erilaiselta kuin yleensä, luulisi ejakulaation yhtä kaikki erottuvan edukseen, mutta on totta että tuoksui toisenlaiselta kun haistoin joonatanin kättä. Ehkei sitä välttämättä huomaa jollei roiski alvariinsa. Pidätän joka tapauksessa oikeuden olla helkkarin hämmentynyt.
Enkä ainoastaan tästä nimenomaisesta tapauksesta. Tässä piisaa prosessoitavaa kaiken suhteen. Vähän hirvittääkin, ihastuminen on aina omalla tavallaan pelottavaa ja piinallista, saati silloin kun on tällä tavalla paljon pisteitä yhdisteltävänä. Silti päällimmäinen tunne on onni ja massiivinen mielihyvä, sekä henkisesti että yhä fyysisesti. Minulla on pieniä mutta ihanan kipeitä mustelmia eri puolilla kehoani, aivan kuin ne ympäröisivät minut. Muodostaisivat kartan, tai ehkä verkon tuekseni.
Tavoilleni uskollisena ujostelin vielä niin etten saanut montakaan sanaa suustani koko aikana, muttei siitä huolimatta ollut millään lailla epämukava olo. Joonatan on valloittavalla tavalla suora tyyppi, sen läsnäolossa ei ole minkäänlaista ehdollisuuutta. Se on siinä, niine hyvineen, ja hymyilee paljon silmiäänkin syvempää. Sellaista ihmistä on vaikea pelätä, vaikkei vielä itse mikään mutkattomuuden manifesti osaisikaan olla.
Ei tässä ole taas minkäänlaisia takeita, että maksaisi vaivan ponnistella itsensä yli. Voi olla että tulee turpaan vaan ja lujaa. Hulluhan minä silti olisin, jos alkaisin enää tässä vaiheessa himmailemaan.
Ei tässä ole taas minkäänlaisia takeita, että maksaisi vaivan ponnistella itsensä yli. Voi olla että tulee turpaan vaan ja lujaa. Hulluhan minä silti olisin, jos alkaisin enää tässä vaiheessa himmailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti