Sivut

maanantai 3. helmikuuta 2020

Verta, virtsaa ja vinksahtaneita reaktioita

Meillä oli jätin kanssa vähän verinen kohtaaminen enon tykönä. Meni pikkusen etusivu uusiksi, mutta oli silti jostain syystä erityisen ihanaa. 

Jätti tuli puolenpäivän maissa, ja on sanottava että minun päiväni oli siihen saakka ehtinyt olla sysipaska. Vitutti ja hermostutti, itku ei ollut kaukana. Eikä ainoastaan siksi että kärsin kuukautisiani, maailma totisesti pisti panoksensa pottiin. Olin yhtä kaikki luottavainen että jätti saisi minun hermopinteeni käsiteltyä, enkä erehtynyt yhtään. Leijuin pari päivää viitisen senttiä lattianrajasta. 

Se on aivan toisenlaista ilmaa jota jätin kanssa hengitän. Kun se on siinä ja ottaa minut syliin, työntää sormensa hiusteni lomaan ja tukistaa muristen, koko painovoima tuntuu kääntyvän. Mikään ei vedä minua alas vaan kohoan kaikkea muuta kevyempänä. 

Ensin jätti riisui minut, koska huorat ei tarvitse vaatteita. Väitän että se nipisteli, läimäytteli ja sylki tavallistakin suuremmalla antaumuksella, koska edessä oli peili josta saattoi katsella. Siltä ainakin tuntui, että se katsoi kahdesta suunnasta. Jätti riisui vyönsä ja kietoi kaulaani, käskien nurkkaan polvilleni. Menetin tietoisuuteni täysin, kun tunsin sen painavan raskaan jalkansa selkäni päälle, antoi olla siinä allaan käydessään läpi mitä kaikkea julmaa aikoi kanssani tehdä. 


Sitten se käänsi minut ympäri ja painoi itsensä vasten kasvojani. Riisui kyrpänsä esiin ja alkoi survoa sitä kurkkuuni, ehkä kovemmin kuin koskaan. Sai kyynelehtimään ja yökkimään, yrittämään epätoivoisesti hakea asentoa jossa sen olisi mahdollisimman suora käytävä kulkea. Jossain vaiheessa aloin maistaa rautaa ja kun katsoin, näin miten jätin varsi valui pientä punaista. Ajattelin että se olin minä, että huuleni olisi auennut tai jotain, mutta jätti se oli joka vuosi. Se oli vahingossa iskenyt itsensä vasten hampaitani. Minkäs teet, rapatessa roiskuu joskus verta, ei ollut ensimmäinen kerta. Eikä viimeinen. 

Joka tapauksessa tapaturma hieman rajasi mahdollisuuksia heti kättelyssä. Esimerkiksi roisi perseraiskaaminen on avohaavasta aralla alapäällä vähän kehno konsepti. Mutta päästiinpä taas siihen ytimeen, miten pieni palanen penispenetraatio hyvässä seksissä on. Tehtiin sen sijaan paljon muuta hyvin hc:tä. Muun muassa katseltiin toisiamme silmiin, todella paljon.

Leukailu sikseen, se oli oikeasti hemmetin hurjaa ja intensiivistä. Olen vähän väistelijä mitä katsekontaktiin tulee, ja usein pyrin piilottamaan koko päätäni minkä pystyn (eli harvemmin hirveän hyvin kun se tässä harteilla nyt kuitenkin on). Tällä kertaa jätti piteli päätäni pitkään sylissään risti-istunnassa ja satutti minua. Nipisti ja kiskoi nännejäni, ja löi uusiin paikkoihin. Ei enää pelkällä avokämmenellä vaan nyrkeillään myös, ja ne nyrkit on suuret. Tulee mieleen Räyhä-Ralf kun mietin sitä rusikoimassa kylkiäni. Pelotti ihan kamalasti, tiesin etten voi sille mitään. Olin aivan käsittämättömän haavoittuvainen ja hauras sen iskujen alla. Samalla näin sen kasvot yläpuolellani, silmät jotka katselivat kärsimystäni, ja minä jotenkin takerruin niihin. Katsoin kasvava kauhu ja kipu, mutta samalla alistunut odotus omissa silmissäni. Kun lopulta alkoi sattua liikaa ja suljin ne, tai käänsin katseeni pois, tuntui siltä kuin olisin samalla särkynyt jätin käsiin. 

Sitten me tehtiin se uudestaan. Ja uudestaan. Ja se oli i-h-a-n-a-a. 

Vaikkei jätti päässytkään raiskaamaan persettäni kyrvällään, se teki sormilla kaiken voitavansa. Tunkeutui minuun eri asennoissa aina vain kovemmin, lopulta jälleen neljällä jättisormellaan. Sattui, sanoin monen monta kertaa vetoavasti ai, ja samalla silti voihkin nautinnosta. Ja sitten jätin pitikin mennä pesemään kätensä, koska minustakin oli tullut vähän verta. Nauroin jälkeenpäin silitellessä, miten pieni onnekas pyllyni säästyi jätin pahimmalta jo toistamiseen, johon tämä ihan relevantisti totesi että no niin. Viimeksi se oli täynnä kusta ja nyt niin täynnä sormia että repesi pikkuisen. Ettei mun ehkä kovin lällällää kannatakaan olla.


Jätti teki muutakin inhottavaa. Jotain sellaista, jonka se oli kuulemma nähnyt jossain pornopätkässä ja ajatellut heti että se olisi varmasti minusta tosi kamalaa. Terävä kaveri, oli saatananmoiseen tappiin asti juuri sitä.

Se kusi minun suuhuni, tällä kertaa todella haluten minun juovan sen. Laittoi pitelemään lasia leukani alla, jotta voisin juoda mitä en sen kustessa ehtisi. Siksi yritin hurjan kovasti, nielin sisälleni kaiken mitä saatoin, mutta sitä tuli valtavan paljon ja minua oksetti lämpö jonka tunsin täyttävän vatsani. Ja kun se oli ohi, lasi oli yhä täynnä. Olin valmis yrittämään koska jätti tahtoi, mutta ihan todella tiesin etten välttämättä fyysisesti pystyisi siihen. 

Ja sitten jätti otti lasin käsistäni. Asetti sen huulilleni ja alkoi kaataa. Vannon että nielin koko kaiken mitä saatoin, mutta silti iso osa valui huulteni ohi syliini. Mutta minä join, join niin paljon etten koskaan, ja se tunne vatsassa oli kokonaisvaltaisesti vastenmielinen. Niinpä kun jätti sitten piteli kasvojani käsissään, katseli minua kusisissa hiuksissani ja suttaantuneissa meikeissäni kuiskaten minun olevan sietämättömän kaunis, olin pakahtua onnesta. Näin miten tyytyväinen se tyttöönsä oli, ja jos sitä joskus onkin vaikea sisäistää, tämän performanssin jälkeen saatoin saamari soikoon tuntea ansaitsevani sen.

Jätti pesi ensin itsensä, sylki päälleni kun makasin sen pesuveden roiskeissa pienenä myttynä, ja yllättäen kiersi suihkun letkun kaulani ympäri alkaessaan pestä minua. En tiedä miksi, mutta ele tuntui järisyttävän kiihottavalta. Olen palannut miettimään sitä hetkeä jo lukemattomia kertoja. 

Tämän koko kauhistuttavan kusisession jälkeen mulla oli niin hyvä olla ettei mitään tolkkua. Nautin jätin sylistä ja suukoista, muistin miten monta kertaa se oli sanonut hyvä tyttö, ja menin pikkuisen pöllyihini. Sain hillittömiä naurukohtauksia tyystin typeristä syistä enkä saanut lopetetuksi, se vain jotenkin tuli ja tuli sisältä. 

Jostain syystä subspace tuo mulle aina tullessaan jonkin korvamadon. Jo sinä aikana kun pääni muuttuu hattaraksi ja sieltä katoaa kaikki muu, sinne tulee musiikkia tilalle. Joskus se on yksi kappale tai tietty kohta siinä, joskus se on joku sekopäinen remix, ja saattaa soida päässäni vielä monta päivää jälkikäteen.

Kun olin lauennut kahdesti jätin sylissä vatsa täynnä sen virtsaa ja siementä, päässäni pyörivä biisi oli tämä. Ja mua naurattaa vieläkin silkasta hyvästä mielestä, koska oli ihan poikkeuksellisen osuva siihen paikkaan. 


Voin olla vähän vinksahtanutkin, mutta jos en teistä ole onnentyttö, en tajua mitä teidän päässä oikein liikkuu.

2 kommenttia:

  1. Tää blogi on niin hyvä ja kiinnostava ja kiihottava, että mun naama puutuu. En osaa kuvailla paremmin. :Ddd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi naama parkaa..! :D Mutta mahtavaa että lukuhetket ovat kuitenkin tuntuneet antoisilta <3

      Poista