(Toim. Huom. Tämä on pari vuotta vanha outoudestaan päätellen selvästi aikoinaan kesken jäänyt teksti jonka olin itsekin unohtanut. Jostain syystä se pompsahti nyt uusimmaksi.)
Kuin tulikuumaa hiekkaa koko ihoa vasten yhtä aikaa.
Siltä minun muistamiseni tuntuu, niin sanottiin.
Minä myönnän sumeilematta oman aiemman esteisyyteni. En ole pitänyt switch-miehiä itselleni potentiaalisina kumppaneina. Kyllä, olen teoriassa tiennyt sen, ettei alistuminen tee kenestäkään vähemmän miehekästä tai karismaattista, mutta olen silti ollut sillä kannalla, että miehissä jotka tahtovat alistua, on se simppeli valuvika, etten minä tahdo ketään alistaa. Enkä varsinkaan satuttaa.
Ja on siinä vähän sekin, että näissä piireissä on pakkokin pysyä tietyllä tavalla jämynä. Jos menee lausumaan julkisesti pienenkin vihjauksen siihen suuntaan, että jotkin muutkin kuin kauttaaltaan dominoivat ihmiset saattaisivat löytää tien sydämeen tai sitä syvemmälle, riman ali pyrkii oitis ryömimään jos jonkinlaista orjapoikaa. Minä tiedän että se on rumasti sanottu, mutta sanon sen silti, jotta ne pysyisivät vastakin loitolla, vaikka aion kertoa jotain joka rikkoo minun kinkykaavaani.
Minä valvoin yhden aamun miehen kanssa, jolla oli toisen naisen panta kaulassaan. Jolla ei ollut lupa laueta, eikä mitään mahdollisuutta sitä lupaa siinä tilanteessa anoa.
Minä pidin sitä suussani ja sen koko keho oli kuin äärimmilleen jännitetty jousi, joka katkeaisi jos ei otteesta pääsisi. Ehken aivan vain pidellyt. Ehkä minä olin tavallistakin huolellisempi siitä, että minun suuni oli tarpeeksi kostea, että minun huuleni painautuivat tarpeeksi tiiviisti toisen ympärille, että liikuin niin ettei paine päässyt pakenemaan ja että otin kaiken niin syvälle kuin saatoin.
Mutta se kesti sen. Ja koko sen ajan, tuntiessani miten reisilihakset pingottuivat, miten käsittämässömyydessään merkityksellisiä ääniä pakeni suusta, minä nautin sekä hänen kärsimyksestään että omastani. Minä nautin siitä kamppailusta, jonka se joutui minun vuokseni käymään. Minä nautin omastani, joka johtui siitä etten voinut saada täysin mitä tahdoin. Minä tahdon että minua käytetään, että minusta voi ottaa nautintonsa. Se sekä saattoi että ei saattanut sitä tehdä. Se sai suuremman nautinnon, samanlaisen kuin minun nautintoni, siitä että se antoi oman nautintonsa mennä.
Meitä oli siinä kaksi jotka emme kumpikaan saaneet omaa täyttymyksellistä nautintoamme, ja jotka kuitenkin saimme suuremman nautinnon kuin voi nauttimalla saada.
Ja se halu oli käsittämätön. Se on. Miten se murisi, urisi, hyräili kun sai nuolla minua... Miten minä vingahtelin kun se teki niin. Sen anonymiteettia suojellakseni en kerro enempää, mutta jo sen ammatti saa minut kokemaan sen hyvin vahvasti auktoriteettina. Sellaisena, jota minä katson automaattisesti ylöspäin. Kun sellainen pyytää, todella toivoen että saa, nuolla minua, saada minut nauttimaan, vaikka kerroin ettei sen tarvitse koska en kuitenkaan saa, ja tekee sitä niin väsymättä että minä lopultakin aloin unohtaa miksi kysyin... Se teki sen niin hyvin. Ja minä tiesin ettei sitä haitannut kun vajosin koko painollani sen suuta vasten.
Entä se tapa millä se tarttui minuun. Miten se tarttui minua tukasta, painoi minut polvilleni ja löi minua, sanoi ääneen ne sanat, että tahtoo laittaa minut kärsimään siitä miten se kärsii. Miten se työnsi sormensa minuun ja teki sanoiksi sen miltä minä tunnun, miten minä muutun kun tahdon sen pysyvän siellä mihin on tunkeutunut, tekevän siitä temppelin pelkästään häväistäkseen sen tai :::. Se tuli minun kiinni, se hyväili ja kosketti niin kuin tekee vain se jolla on omakin lupansa tehdä se niin kuin todella tahtoo.
Deep inside of a parallel universe
It's getting harder and harder
To tell what came first
Minä en tahdo alistaa sitä. Mutta minä nautin aivan helvetisti siitä, että se joutuu alistumaan kun on minun kanssani. Ja samalla minä alistun sille. Tavalla, jolla en kuitenkaan ole yhtään sen alempana, vaan jopa tietyllä tavalla ylempänä. Minä kaikessa alistuvassa seksuaalisuudessani olen jotain, mitä se omalla tavallaan palvoo. Niin kuin minä sitä, mutta kuitenkin aivan eri tavalla, minä luulen. Ja minä... Minä tahdon tuottaa sille nautintoa, tiedostaen että se voi viedä minut kauaskin mukavuusalueeltani.
Huomaan puhuvani preesensissä. Se johtuu siitä, että minä aivan todella toivon tämän toistuvan, jollei jatkuvan.
---
Tänään se kysyi minun nimeäni. Kysyi, koska ei tiennyt. Minä kerroin sen niin kuin vieraan nimi kerrotaan, minä en koskaan ole oikein tuntenut ristimänimeäni omakseni. Minulla on aina ollut muita
nimiä. Pikkulutkakin on minun nimeni oikeammin kuin mikään niistä kolmesta, jotka äitini minulle antoi.
Minä en kysynyt, mutta minä tahtoisin tietää, millä nimellä se minua ajatteli aiemmin. Vai ajatteliko ollenkaan. Maameren tarinoissa taiat ovat sen, joka käyttää asioista niiden todellisia nimiä.
Mikä minun nimeni on?
--- Kuningatar kuljetti mattoveistä minun ihollani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti