tiistai 5. marraskuuta 2019

Where the wild things are

Fantasioidessaan sitä tulee kuvitelleeksi kaikenlaista sairasta paskaa. On yksinkertaisesti aivan saatanan siistiä löytää ihminen, joka vilpittömästi haluaa tehdä niitä asioita sinun kanssa, oikeasti.  

Eikä se kuvitelmakätkö silloin enää olekaan mikään saastainen kellariluukku mielen perukoilla, vaan silkkaa kukkaniittyä ja linnunlaulua silmänkantamattomiin. Fiktiivinen maisema, johon voi astua sisään yhdessä, ja niinä hetkinä elää fantasiaa: ei ainoastaan toteuttaa leikin kautta tiettyjä toiveita vaan todella elää ja hengittää siinä mahdollisessa maailmassa. Where the wild things are. Sellainen tekee kovin onnelliseksi, sellainen on paljon enemmän kuin seksi. 

Minulla alkaa tulla kehtaamisen rajat vastaan jätistä kertoessa. Harmillista mutta ymmärrettävää. Häpeän funktio on estää ihmistä tulemasta potkituksi pois laumasta, eikä ihmislaumojen viestintäkulttuuriin lähtökohtaisesti kuulu kertoilla mitäpä minun taikka sinun persereiälle on hiljattain tapahtunut. Silti, vaikka ne tapahtumiset tuntuisivat miten tärkeiltä.

Että aika paljon anaalia oli viime kyläilyllä. Panemista totta munassa, mutta myös muuta puuhaa josta en ole näissä määrin aiemmin päässyt osalliseksi. Niin monta jätin suurta sormea sisällä että minuun todella sattui ja minä pelkäsin. Jätti käskemässä minua levittämään itseäni jotta se voi kusta sinne, ja sen jälkeen jatkamassa julmaa sormeiluaan. Minä pienenä likaisena myttynä tappi pepussani jätin jalkojen välissä, kun se antaa pesuvetensä roiskua minun päälleni sen sijaan että pesisi minut. Vyö kaulani ympärillä, ottamassa jätin kyrvän vuorotellen perseeseen ja suuhun, uudestaan ja uudestaan. Häpeissäni ja äärimmilleen kiihottuneena kun jätti raipaniskujen välissä pysähtyy katsomaan, sylkemään ja sormettamaan nahkaiset hansikkaat käsissään. Lopulta, minä valumassa voipuneena pitkin sänkyä kun olen lauennut sen naidessa rääkkäämäänsä reikää enkä vain jaksa enää. 

Minä en ymmärrä mitä ne naistenlehdet höpöttää. Anaaliseksin todellakin kuuluu sattua, ja parhaimmillaan se on silloin kun sattuu ainakin päivän sen jälkeen. Jos kakalla käyminen ei  seuraavan kerran anaalisession jälkeen jännitä yhtään niin silloin on jotain tehty väärin. 


Mutta perseilyt sikseen. Mulla oli jälleen kerran ja kokonaisvaltaisesti tosi ihanaa. Junassa minua aina alkaa jännittää, ei niinkään se mitä tuleman pitää vaan jätin näkeminen. Kun näen jätin, se alkaa unohtua. Kun se halaa minua ja laittaa kätensä kaulalleni niin luontevasti ettei kukaan voi kiinnittää siihen huomiota, tai tarttuukin kämmeneni sijasta ranteeseeni kun kävelemme, unohdan kokonaan että minua edes voisi jännittää. Ei me vieläkään tunneta toisiamme kovin hyvin, enkä ole sen kanssa yhtä välitön ja suulas kuin olen sitten kun minut tuntee, mutta se ei jaksa häiritä minua sillä tavalla kuin se on usein uusien ihmisten kanssa tehnyt. 

Pidän siitä miten helppo jätin kanssa on olla hiljaa. Hiljaa oleminen on ollut minulle aina helvetin hankalaa, tilanteesta riippuen joko siksi etten oikeasti halua olla mutten uskalla puhuakaan, tai sitten siksi etten vain osaa olla. Voin nimittäin kertoa että täältä sitä juttua tulee jahka suu on kertaalleen saatu auki, eikä ole mikään hirmu tiheä seula minkä läpi se tavara tuutataan. Jätin kanssa mulle ei tule sellaista "puhu nyt ja puhu vitun hyvin kanssa tahi vaikene iäksi" -paniikkia. Eikä kyllä tule junonkaan, ehkä minä olen kasvanut siitä pakokauhusta yli. Osaan olla tietyllä tavalla varautunut joutumatta varomaan, ujostella häpeämättä sitä ja kokematta mitään kohtuutonta epämukavuutta sen takia. Mulle se tuntuu supervoimalta. 

Olin myös lähimpänä kipuorgasmia koskaan. Jätti löi minua pitkään, ensin (nahkahanskaisin!) käsin ja sitten raipalla, aloittaen hyvin kevyesti ja koventaen sitten otteitaan. Olin pitkään pelkästä kivuntunteesta siinä pyörteessä, tiedättekö, jonkinlaisella kielekkeellä ennen kuin kroppa alkaa luisua orgasmiin. Kokonaan en siihen uponnut, koska jätti tosiaan räjäytti minun pään ja kaikki kiihokekeskukset toisin tavoin aina välillä, keskittymällä nöyryyttämään minua anaalisesti. Yhtä kaikki hyvin orgastinen kokemus siis.

Tämän tarinan opetus on täten selvä: Siellä missä on hassuja hurjia jättejä, siellä on myös hyvin onnellisia pieniä tyttöjä (joilla on kipeät pyllyt).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti