Jättimäistä julmuutta

Olin jätin luona jälleen, suunnilleen silmänräpäyksen. Siinä ajassa ehdin kiertää pari-kolme galaksia. Tänään en ole yhtä nopealiikkeinen, käveleminen särkee vähän joka puolelta. 

Tällä kertaa odotettavissa oli pieni ennaltasovittu ohjelmanumero, koska olin pyytänyt jätiltä jotain. Eikä ollut muuten helpoimmasta päästä hommia kysyä..! Mietin tuntikausia miten asian muotoilen vai kehtaanko ollenkaan, mutta lopulta sain kakistetuksi että tahtoisin ottaa mukaan oman plugini. Se on liian iso ja raskas käyttää pelkästään omaksi ilokseni, mutta totta tietenkin minua kiihotti ajatus että jätti pakottaisi sen minuun. Jätti piti luonnollisesti ajatusta kannatettavana, ja minä sain siirtyä punastelemaan jo etukäteen sitä hetkeä kun joutuisin ojentamaan tappini jätille.

Se hetki koitti ratikassa. Matkalla jätin luo se sanoa tupsautti ääni tavanomaisuutta täynnä että annapa se minulle. Minä sanoin että en anna. Ratikalla matkustaminen on minulle verrattain tuore kulttuurikokemus, mutta tiedän minä sen ettei niissä ole tapana ojennella toisille anaalitappeja. En takuulla tekisi sitä ja sen minä myös jätille kerroin hyvin selvästi. Ja sitten minä tietysti tein. Jätti työnsi tapin tyytyväisenä povitaskuunsa. 

Minuun se työnsi sen rääkättyään ensin sekä henkisesti että fyysisesti nahkasaappaillaan. Minusta on supernöyryyttävää kun se käskee minua pukemaan ne jalkoihinsa, edes niiden nuoleminen ei ole yhtä alentavaa. Tunnen itseni täydeksi tumpeloksi kun en meinaa millään onnistua niiden nauhojen kanssa, en löysyttämään enkä kiristämään niitä. Ujostuttaa kun se katsoo ja odottaa eikä hommasta vain tahdo tulla juuri mitään.

Mutta jätti odottaa. Ja kun lopulta olen saanut homman tehtyä, se käskee minut istumaan jalkansa päälle ja painamaan pilluani saapasta vasten, pitelee minua kaulaani kietaisemallaan vyöllä ja laittaa imemään itseään. Kun jätti komentaa minut selälleni ja talloo pilluani ja rintaani olen oikeasti kauhuissani jälleen, minuun sattuu ja pelkään vaistomaisesti että se satuttaa pahasti. Lattianrajasta katsottuna jätti näyttää kolossaalisen pitkältä, ja minusta tuntuu että se voisi yhdellä liikkeellä polkea minut rusahtaen littaan kuin koppakuoriaisen. Ja siinä minä sitten valun halusta sotkua jonka saan nuolla pois kun jätti painaa saappaan suulleni.

Se tappi sattui. Joka kerta. Se vei minusta tilaa niin että kun jätti nai minua takaapäin se tuntui vielä kovemmalta kuin yleensä. Kun jätti katsoi että oli minun orgasmieni aika, se työnsi sormiaan minuun vaikka tappi oli yhä paikallaan. Luulin että repeäisin. Kun jätti sitten otti tapin pois ja rikkoi minua työntäen neljä valtavaa sormeaan syvälle minuun samalla kun pitelin wandia itseäni vasten, minä laukesin vaikka miten monta kertaa. Jätti komensi tiukasti minut jatkamaan heti kun olin saanut soperrettua kiitokseni edellisestä orgasmista, eikä mennyt kauaa kun tulin taas.

Sitten jätti hakkasi minut verille. Se ei ollut aivan niin radikaalia kuin on hauska antaa ymmärtää, mutta kieltämättä yksi kovimpia kokemiani kipusessioita. Ja se oli ihanaa 💜 Olisin voinut jatkaa loputtomiin sitä etten kestänyt enää yhtään, ja nyt kaipaan kipua enemmän kuin iki-ikinä. Täydellinen koukuttuminen. Kaikesta kipunautiskelusta huolimatta tämä tunne on minulle uusi, ei se ole ollut aivan tällaista ennen.

Jätti löi minua ensin käsin ja raipalla. Aika kauan ja koko ajan kovempaa, kunnes olin siinä pisteessä että halusin sen lopettavan. Muttei se lopettanut. Enkä minä pyytänyt. Kiemurtelin kivusta ja yleensä ihmiset lopettavat lyömisen siihen, mikä onkin usein oikein hyvä idea. Mutta sitten on näköjään sellaisia hulluja joille se todellinen hauskuus vasta alkaa siinä kohtaa. En niinkään päässyt kivun päälle sillä tavalla kuin päästessä ollaan niissä orgasmipyörteissä. Minä yksinkertaisesti luovutin.

Tavallisesti vingahtelen ja voihkin kun minua lyödään, mutta nyt menin hiljaiseksi. Oli pakko vain hengittää, maata voimattomana ja ottaa iskut vastaan. Yleensä sitä on jollain tasolla tietoinen mahdollisuudestaan keskeyttää tilanne tarvittaessa ja on siksi tietyllä tapaa valveilla, ikään kuin vähän odottaen milloin pitää sanoa hep. Nyt minä luovuin siitäkin, hyväksyin että jätti lyö niin kauan  ja kovaa kuin haluaa ja minun on vain kestettävä. Ja se on ihana tila päänsä laittaa.

Jossain vaiheessa aloin silti kai uudelleen väistellä iskuja, koska jätti vaihtoi taktiikkaa. Se haki lipastostaan jotain, ja se jokin oli Wartenbergin pyörä. Jätti kysyi minulta jälkeenpäin miltä se tuntui, enkä löytänyt sille sanoja. Jos olette koskaan vetäneet vetoketjun vahingossa nahkaanne kiinni, se on sitä mutta ylös asti. Se ei oikeastaan pistä vaikka pisteleekin, ja aika iso osa sen aiheuttamasta tuskasta on oikeastaan kummituskipua, ihon säikähdystä ja reagointia jo siellä missä pyörä ei vielä kuljekaan. Vähän tulee mieleen se tukkavatkain, tiedättekö, sellainen vispilän näköinen jolla painellaan päänahka kananlihalle. Siinä on samantapaista hermopistetunnetta. Nyt jos kysytte pidänkö minä siitä vekottimesta, en rehellisesti sanottuna osaa vastata. Mutta ehdottomasti haluan sitä uudestaan.

Välissä jätti oli lopettaakseen ja otti minut syliin hyssyteltäväksi, mitä totisesti kaipasinkin. Siinä turvassa minä hengitin ja tajusin että tarvitsen lisää. On hyvin hämmentävää, miten rajojen yli talutetun kivun jälkeen pillu tuntuu siltä kuin sitä olisi sivelty jollain jumalten nektarilla. Pehmeältä, kuumalta ja raukealta kuin haukotus, mutta silti piripintaan haluavalta. Niinpä minä pyysin lisää ja totisesti sain. Enemmän kuin ehdin ajatella, ja siitä jätti minua ystävällisesti muistutti kun taas kiemurtelin sen iskujen alla. Sitä todellakin saa mitä.

Jätti käytti myös piikkipyörää uudelleen. Se teki vielä kipeämpää kun iho oli hetken ehtinyt levätä lyönneistä, ja oli jätti varmasti ilkeämpi, painoi piikkejä syvemmälle ihooni. Ehkä se johtui kukkakepin jälkipoltteistakin. Kukkakepin käyttäminen voi kuulostaa kovin kepeältä, mutta se on mun henkilökohtaisella listallani vittumaisten lyömävälineiden kärkikastia. Sen aiheuttama tunne on välitön ja vilpitön haista vittu. Tosi tympeää ja kummallista kipua, yllättävän voimakas ja tylppä impakti siihen nähden miten kapealle alueelle isku osuu, ja kirveleekin vielä. Välillä siihen on muka pääsevinään kiinni, ja juuri kun ajattelee että hei tämähän onkin aika kiva, se on pelkkää puhdasta paskamaisuutta taas.

Ei tullutkaan sitä keppiä yhtään ikävä kun jätti palasi raippaan. Sillä se ei ehtinyt lyödä kovin kauaa, ennen kuin laittoi valot päälle ja totesi hämmentyneen huvittuneena että nyt täytyisi lyöminen lopettaa. Kuulemma minun pyllystäni oli alkanut roiskua verta sen käsille, pyörän pistot olivat kai hakatessa auenneet. Helvetin perse, kirosin mielessäni hartaasti. Olisin niin kovasti halunnut vielä, vaikka koko yön hengittää hetken ja palata aina vain siihen kipuun joka teki koko kehosta humalan. Mutta siihen minä sitten jäin, makaamaan näreissäni vatsallani kun jätti puhdisti hellästi haavani. Sentään sellaisella desifiointiaineella joka poltteli.

Totta puhuen olin vähän yllättynyt siitä miten julma jätti oli. Ei sillä etteikö se aiemmin olisi satuttanut minua hyvinkin huolellisesti, olin vain arvellut ettei noin raju rajojen yli riepottelu olisi välttämättä sen juttu. I stand corrected.

Kaiken aikaa jätti puhuu minulle hirvittävän rumasti. Oikeasti törkeitä asioita, ei mitään sievästi suttuista. Kaikki kamala mitä se minulle tekee muuttuu vieläkin kamalammaksi kun sen kehystää sellaisin sanoin. Niissä puheissa minä olen tyhmä ja merkityksetön pikkuhuora, kaikki millä on väliä on siinä miten jätti saa minusta raadeltua oman nautintonsa. Eikä mikään voisi olla minulle tyydyttävämpää. Sen häpäisyt tuntuvat silityksiltä ja seitsemältä oikealta, saada olla sellaisen ihmisen käyttötavaraa on uskomatonta luksusta.

Kun jätti kusee minun suuni täyteen, minä syljen suurimman osan ulos voidakseni kiltisti ottaa vastaan seuraavan suullisen. Mutta minä jätän aina vähän minkä nielen, se on minulle tärkeää vaikkei jätti sitä näe. Silloin kun se haluaa minun nuolevan sen persettä, minä teen sen tietysti niin hyvin kuin osaan. Samalla koen valtavaa hellyyttä sitä kohtaan ja ylpeyttä itsestäni, kun se antaa minun tehdä sellaista ja saan sen nauttimaan. Se miten jätti ottaa kyrpänsä perseestäni ja työntää sitten suoraan suuhuni tuntuu riettaudessaan varsinaiselta pornolarppaukselta, mutta samaan aikaan läsnä on tietty lämpö ja lempeys, siinä nöyryydessä jolla otan sen vastaan.

Kaiken kovan ja kamalan kivijalkana on vilpitön välittäminen ja kunnioitus. En mitenkään voisi tehdä sellaisia asioita kuin jätin kanssa, jollen arvostaisi sitä ihmisenä siten kuin teen, ja jollen kokisi näin vahvasti että sekin arvostaa minua samalla mitalla.

Olen pikkuisen sijoiltani siitä onnesta, että olen saanut jätin elämääni.