lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kaksi yötä Karhuherran kanssa: ensimmäinen kertomus

Kaksi yötä, kaksi aamua ja yksi kokonainen päivä. Repun pikkutaskussa kolmet pikkuhousut, jotka tuoksuvat Karhuherran spermalta (tietenkin minä haistelen niitä). Niin paljon asioita, ettei minun muistini ole likimainkaan kerennyt pysyä perässä. 

Remmirangaistukseni minä sain melkein heti saavuttuani. Karhuherra käski minun ottaa vaatteeni pois ja asettua ikkunan eteen nojaamaan, riisui sitten oman nahkavyönsä. Karhuherran asunto on katutasossa ja ikkunat tielle päin, sälekaihtimet olivat auki ja minun silmäni kiinni. Minua nolotti tarjota itseäni piiskattavaksi, eikä keho meinannut millään ottaa taittuakseen remmin edessä. Karhuherra nosti käteni vasten ikkunanpieliä, komensi huvittuneena minua pyllistämään kunnolla ja alkoi lyödä. Remmi puri peppuun ja reisiin kirveltäviä läiskiä, kipu sai minut nostelemaan jalkojani ja haukkomaan henkeäni, hiki nousi iholle. Ja minä nautin aivan suunnattomasti, olin valuvan märkä. Minä en ole aivan varma mitä muuta tapahtui, mutta muistan huohottaneeni Karhuherran kaulaan halusta harmissani, kun se sylitteli minut remmin jälkeen ja suunnitteli muina miehinä kauppareissua. 


Kaupasta Karhuherra osti minua varten hemmotteluasioita ja puukon. Kotiin päin lähtiessä se totesi, että saisin katsoa matkan varrelta mieleiseni vitsan ja käydä hakemassa sen. Enhän minä mitään katsonut. Jäin odottamaan että se käskisi ja patistaisi minua, eikä minun tarvitsisi toimia oma-aloitteisesti. Lopulta aivan lähellä kotia Karhuherra osoitti puun, mutta minä jähmetyin ja odotin että se pakottaisi minut. Ei se nyt mikään mahdoton tehtävä minulle olisi ollut, mutta minä olen tottunut siihen että saan vitkutella kunnes minut kovistellaan toimimaan. Karhuherra ei ole sellainen. Minä en tehnyt niin kuin se sanoi, joten se meni ja haki vitsan itse. Minun sydän jätti lyönnin väliin kun se meni, alkoi nolottaa etten ollut totellut heti.

Minä kannoin vitsan kotiin ja Karhuherra piti minulle pienen puhuttelun sylikkäin. Se ei varsinaisesti moittinut minua, se yksinkertaisesti selitti ettei tämä homma toimi näin. Jos minä en toteuta sen tahtoa, sen täytyy kiristää aina vain jotta minä alkaisin tehdä niin, ja lopulta kummallakaan ei ole kivaa. Tuntui pahalta, harmitti niin että melkein itketti. En minä ollut tarkoittanut niskoitella, minä vain... jätin tottelematta ja vilpittömästi luulin että se olisi ok. Heikko puolustus, myönnän. Karhuherra pohti verkkaisesti miten joutuisi nyt antamaan sitä vitsaa minulle kovennettuna. Niin ettei olisi väliä kuka sen näkee.

Minä en muista, miten Karhuherra sen tarkalleen sai aikaan, koska kaihtimet olivat olleet auki aiemminkin. Terassin oven se avasi äänille, ja kai vain käski minun katsoa aivan läheltä ohi kulkevia ihmisiä niin että tulin niistä korostetun tietoiseksi. Sillä kertaa asettuessani ikkunan eteen minä todella tunsin asettuvani näyteikkunaan. Se hävetti ja kauhistutti, mutta tietysti myös kiihotti minua. Se, että kuka tahansa saattoi nyt nähdä, tai kuulla inahteluni, ja se, ettei minulle tullut mieleenkään esittää eriävää mielipidettäni toteutustavasta. Karhuherra päätti sen ja tällä kertaa tottelin kiltisti. Kun Karhuherra siirtyi taakseni ja alkoi räpsäytellä vitsalla viiruja iholleni minä painoin silmäni taas kiinni ja otin nauttien vastaan kaiken.

Vitsottuaan kyllikseen Karhuherra työntyi sisääni takaapäin. Minun suuni ja silmäni rävähtivät auki ja näin pyöräilijän, joka katsoi ikkunaan päin. Yritin vetäytyä ikkunasta, mutta Karhuherra piteli minua lujasti enkä voinut kuin jäädä siihen ja antaa sen naida minua. Jälkeenpäin Karhuherra kertoi melko mellevänä hymyillen, ettei tieltä tosiasiassa päiväsaikaan sen asuntoon näy. Hahmoja ja liikettä voi havaita, muttei mitään likaisia yksityiskohtia. Aivan hyvä niin. 

Karhuherra kurkotti pöydällä olevaan liukkaripurkkiin, voiteli minut ja työnsi sormiaan peppuuni, painautui sisälle. Sattui kamalasti ja kavahdin ikkunaan päin, mutta Karhuherra piteli minua taas, pakotti paikalleni ja odotti hetken, työntyi hitaasti syvemmälle. Ja minuun satttui ja karkasin taas, ja jälleen se nappasi minut kiinni. Niin monta kertaa, että painauduin alastomana huohottaen ja vikisten ikkunaa vasten, varpailleni asti jännittyneenä, Karhuherra liian isona sisälläni. Se piti minua hetken sillä tavalla ja vetäytyi sitten pois, 

Minä en edelleenkään ole mikään kokorasisti sen enempää kuin ylen innostunut työntämään itseeni valtavia asioita, mutta olen silti hurjan mielissäni siitä miten suuri Karhuherra on. Se pystyy oikeasti säikyttelemään minua sillä kyrvällään. Kun se työntyy yllättäen puolikuivaan pilluun, tai lämmittelynkin jälkeen peppuun, minä haukon henkeä pelosta että se satuttaa minua. Tunnen itseni täydellisen avuttomaksi. En tarkoita idioottimaisesti kähveltää Karhuherran kalua oman statukseni fallokseksi, eikä se tietenkään ole kenenkään muun mulkusta milliäkään pois, mutta tällä hetkellä Karhuherralla on kiistatta maailman kivoin kikkeli. Se sopii täydellisesti tähän tarinaan, siihen mitä me toisillemme seksuaalisesti olemme. 


Kyläilyyn mahtui kaiken kaikkiaan niin paljon seksiä ja syliä, että minun on mahdotonta jakaa yhtymisiä erillisiksi kerroiksi, tai edes eri päiville. Minä kirjaimellisesti tärisin onnesta Karhuherran kainaloon pieneksi mytyksi käpertyneenä, ja se piteli minua hellästi kunnes taas pakotti itsensä minuun, aina uudestaan.

Se herätti minut levittämällä liukuvoidetta peppuuni ja työntymällä siihen lusikka-asennossa, vetäytyi joka työnnöllä hetkeksi kokonaan ulos ja painautui sitten taas niin syvälle kuin saattoi. Nosti jalkani ylös ja painui rajusti pohjaan asti. Tuli kasvojeni päälle ja nai minua kurkkuun niin että yökin limaa, ja sotki sen pitkin kasvojani omalla suullaan. Kiusoitteli minut välillä jo kerjäämään, että se tulisi minun sisälle. Heitti minut päälleen, nappasi käteni otteeseen selkäni taakse ja pani minua altapäin - ihanin ja alistavin asento ikinä minusta. Se kiipesi päälleni kun katsoimme elokuvia enkä minä nähnyt loppuratkaisuja, laukesin kun se pani minua perseeseen. Se antoi minulle vielä lisää piiskaa kun pyysin sievästi. Antoi asettua kerälle sen jalkojen väliin ja nuolla sen puhtaaksi kun se oli taas tullut pilluuni, painaa pääni sen reiden päälle ja imeä hellästi ja hiljaa. Siirsi pikkuhousujen kankaan tieltään ja nai minua ne ylläni. Piti minua sylissään kun minä aloin itkeä hyvää oloani sen lauettua minuun ensimmäisen kerran. 

Niin nautinnollista kuin kaikki fyysisesti olikin, kaiken sen läpi tuntui koko ajan paljon suurempi tyydytys. Karhuherra saa minun alistumiseni tuntumaan kauniilta ja arvokkaalta asialta. Se näkee miten täydellisesti minä sille antaudun, ja pitää sitä lahjana jonka arvoinen sen puolestaan täytyy olla. Ei jonain, minkä se voi noin vain kepeästi ottaa jos huvittaa, minulta yhtä hyvin kuin keneltä tahansa muultakin. Tunnen, että se kunnioittaa vilpittömästi kaikkea mitä sille itsestäni annan. Juuri siksi se voi käyttää minua niin kuin se tekee. Yhdessä hetkessä sylittelee ja seuraavassa kietoo käsivartensa painamaan kaulaani tai sormet repimään suupieliäni ottaessaan minut miten milloinkin mielii. Se ei ainoastaan saa sen kyrpää kovaksi, vaan se on sille aivan yhtä tärkeää ja oikein kuin minullekin. 

Seksintäyteisellä kohtaamisella oli kurjemmatkin seurauksensa. Toisena iltana minulle iski pissatulehdus, joka onneksi asettui yöksi kun kiskaisin ensiavuksi pullon sataprosenttista karpalomehua. Minulle on kyllä opetettu PPPP (panon perään pisut & pesut), mutta minusta se on perin iloton sääntö joka saa sisäisen eritefettarini itkemään verta. En minä halua pestä toista itsestäni heti pois. Minä haluan vuotaa spermaa, sotkea sormeni siinä ja haistella ja maistella sitä kun toinen on sulkenut silmänsä eikä näe. Sillä tavalla sotkuisena pöpöt vain pääsevät harmillisen herkästi vääriin paikkoihin.

Virtsatieinfektio ei suinkaan ollut se Karhuherran suunnittelema suuri ja kauhistuttava pissayllätys, vaan se spektaakkeli toteutui niin ikään kuulemma pikkuisen kovennettuna kuumottavan pitkän odotuksen ja härnäämisen jälkeen. Siitä saa niin mainion cliffhangerin, että pätkäisen ja päätän tämän monsterimaisen mittavan merkinnän ensimmäisen osan näihin sanoihin:

Kun Karhuherra oli laittanut saunan päälle, se viskasi viereeni sängylle katetrointivälineet.

11 kommenttia:

  1. Kaunista luettavaa, jälleen kerran :) Olen lukenut blogiasi alkutaipaleesta asti, ja on ihana huomata miten tekstisi elää mielessäni. Kirjoitat niin kauniisti.

    Eikä viikonlopussakaan mitään vikaa näytä olevan ;)

    - Adela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, tuntui todella hyvältä kuulla ne. Ja aivan eriskummallisen hienoa, että olet ollut mukanani alusta asti! :)

      Ei moittimista minullakaan, totta tosiaan ;D

      Poista
  2. Mä niin arvasin, että se pissaleikki on katetrointia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kävi mielessä, mutta tyrmäsin ajatuksen oitis sillä perusteella, ettei se laittaisi minua tekemään sitä... :)

      Poista
  3. Karhuherra on sun mies. Sen tuntee kauas. Pidä siitä kiinni. Be happy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, kiitos <3 Minä pidän, tuntuu aivan uskomattomalta miten joku voi olla niin paljon kaikkea mistä minä pidän ja mitä arvostan.

      Poista
  4. Kuvat niistä pikkareista olisivat tehneet tästä pärisyttävästä postauksesta tajunnanlevittävän tömäyksen. Kiitos. T. Herra 74

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi himputti kun ei tullut itselleni mieleen, sehän oliskin ollu hyvä ajatus! Mutta hyvä että kelpasi ilmankin, seuraavalla kerralla sitten :)

      Poista
  5. Kuulostaa erinomaiselta kaikin puolin.

    VastaaPoista
  6. Jotenkin vaan sinun blogisi kuuluu tänne niin kuin minunkin. Tekstisi elää taas sitä omaa elämäänsä ja tuntuu tulevan niin vaivattomasti. Tiedän, että olet perfektionisti kirjoittamisesi suhteen niin kuin minäkin ja kyllä minä nautin, kun sinä taas niin vaivattomasti liikut verbaliikan poluilla.
    Mitä itse tarinaan tulee, niin sinulla on aivan ihastutta Karhuherra, joka selkeästi on saanut sinut koukkuun. Olen vilpittömästi onnellinen sinun puolestasi. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, ihanaa että elätte mukana! <3

    Tuntuu hyvältä kuulla, että teksteistäni myös näkyy se helpotus jota olen kokenut. Aina tekstien julkaisemisessa on minulle paineensa, siitä ei pääse mihinkään, mutta olen onnellinen ettei se paine tunnu enää jo kirjoittaessa.

    VastaaPoista