Mutta ei tässä pelkässä pumpulissa pötkötellä. Ihastuminen on pahimmillaan pirskatin tuskaista muutenkin, saati sitten silloin kun entisten rakkauksien raadot haisevat vielä nenässä. Välillä on hirveän uuvuttavaa rakentaa luottamusta uuteen ihmiseen ja pitää kaikki "entä jos taas" -pelot aisoissa. Minun sydän on helposti vietävissä mutta mieli ei noin vain taivukaan, ja se on aika ajoin melko repivä ristiriita.
Onneksi minulla on näppärä coping-konsti tällaisten painetilanteiden varalle. Minä ruppeen käyttäytymään mitä moninaisimmin tavoin typerästi ja hyökkäilemään sähisten ihmisten silmille. Kummasti helpottaa oloa! Hävettää ja harmittaa niin että kaikki kohtuuttomilta tuntuneet koettelemukset alkavat tuntua suorastaan oikeudenmukaiselta rangaistukselta. Mutta ei minun tarvitse kokonaan omin hartiavoimin hoitaa itseni ruoskimista: Karhuherra lupasi jo auliisti antaa minulle remmiä yhden ylilyönnin johdosta.
On Karhuherra antanut minulle muutakin jännityksellä odotettavaa. Se on heitellyt hyvin hämmentäviä vihjeitä jostain, mitä se on minun pääni menoksi suunnitellut, ja minun on täysi toivottomuus koittaa arvailla mitä se sitten lopulta on. Se liittyy jollain tavalla Karhuherran pissaan, mutta se on kaikesta päätellen jotain aika hurjaa. Miten muka niin! En minä keksi mitään sellaisia pissajuttuja, jotka veisivät minut äärirajoille. Joko se kusettaa koko pissan tai sitten sillä on mielessään jotain niin hullun hardcorea, etten minä semmoisista tiedäkään. Tai ehkä kyseessä on kuin onkin tuiki tavallinen päällepissaamishetki ja pelkokerroin on täyttä bluffia. En silti laskisi sen varaan.
Onneksi mysteerin ratkeamista ei tarvitse vartoa kovin kauaa. Minä menen Karhuherran luokse maanantaina jollei maailma kaadu. Siihen asti riittää rehua hangottavaksi, joten aikakaan ei käy odotellessa pitkäksi.
Mutta kyllä minun silti vain on vaikea pysyä nahoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti