sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kaksi yötä Karhuherran kanssa: toinen kertomus

Kun Karhuherra oli laittanut saunan päälle, se viskasi viereeni sängylle katetrointivälineet.

Ei tietenkään Karhuherra katetroinut minua. Se vaihtoehto ei edes käväissyt kauhistuneessa mielessäni. Se tietää miten paljon ajatus minua inhottaa, eikä pakottaisi minua siihen. En ihmettelisi, jos jollain lailla myöhemmin, öh, kannustaisi minua muuttamaan kantaani, mutta luotan ja tiedän tasan tarkkaan, ettei se laittaisi minua tilanteeseen jossa saattaisin suostua pelkästä pelosta tuottaa pettymystä.

Se katetri oli sitä itseään varten. Se laittaisi minut katetroimaan sen.

Karhuherra ei lähtenyt hirveästi avaamaan, mitä käytännössä tulisi tapahtumaan. Vaikka kuinka hain sen katsetta silmät epäuskosta ja järkytyksestä selällään, se vain veti minut hymyillen hellästi kainaloonsa ja jatkoi elokuvan seuraamista. Minä ehdin miettiä oloni rauhalliseksi. Paskat minä mitään katetroisin. Eihän se nyt oikeasti voisi laittaa minua tekemään sitä, se vain säikyttelee. Ei mitään hätää. 

Niin minä jokseenkin varmana asiastani luulin, mutta niin vain hetkeä myöhemmin valmistelin katetria Karhuherran opastamana. Minä olin niin hermostunut, että sellaiset asiat kuin tarran toimintaperiaate tuntuivat mahdottomilta käsittää, Karhuherra joutui huvittuneena itse liimaamaan suihkun seinään sen säilytyspussin, joka toimi samalla katetrin telineenä. Olisi voinut luulla, että sellainen sählääminen olisi alkanut sitäkin projektin luonteen huomioiden hiukka hermostuttaa, mutta se oli täysin tyyni, suorastaan hyväntuulinen. Minä en. Siitä sentään olin valtavan huojentunut, ettei toimeenpiteen suorittamiseen sisältynytkään neuloja niin kuin olin jostain saanut päähäni. Kaikessa yksinkertaisuudessaan täytyi vain työntää ohut pehmeä putki pissareiästä sisään.

Ja minä työnsin. Alastomana polvillani Karhuherran edessä lattialla minä tein sen.


Nyt kirjoittaessani minua kevyesti kuvottaa, mutta en minä silloin voinut kovin pahoin. Välillä puhaltelin ja kärvistelin, ja mitä pitemmästi putkea olin pujottanut sitä vaikeampi minun oli olla ajattelematta mitä olin tekemässä. Etoi vähän. Kun pissaa sitten alkoi valua putkesta minun polvilleni sain sätkyn, säikähdin että nyt olen tökännyt siltä jotain elintärkeää puhki. Meni hetki ymmärtää, että tapahtui tietysti juuri niin kuin oli tarkoituskin.

Minä en muista mutta luulen, että Karhuherra veti katetrin itse ulos ja nosti minut ylös lattialta syliinsä. Se laittoi suihkun päälle ja saippuoi ja pesi minut joka puolelta, minä olin kuin nukke sen käsissä hievahtamattakaan kunnes se oli pessyt minut kokonaan. Saunassa minä makasin pää sen sylissä ja jalat nostettuna seinää vasten, edelleen vähän poissa tolaltani mutta en yhtään hädissäni. Minä en vain voinut uskoa, että se oli tehnyt sen. Että minä olin tehnyt sen.

Olen itsestäni oikeastaan aika ylpeä. Tiedän, että Karhuherrakin on.

Minun on karhunkolossa käsittämättömän hyvä olla. Karhuherra huomioi ja hemmottelee minua suloisilla ja kiihottavilla tavoilla. Vie kaupungille syömään ja kotiin kävellessä työntää muina miehinä sormensa minun peppuuni, nauraa silmillään kun minä yritän olla siitä huolimatta luontevasti ja vilkuilen olkani yli ettei kukaan vain näe. Se pussailee mun kanssa kaupassa ja nostaa helmaa hyllyjen välissä hyväilläkseen. Katsoo kanssani minun valitseman elokuvan eikä vaivaannu, vaikka minä vollotan sitä katsoessa silmät päästäni (Big Hero 6, voi luoja miten ihana elokuva <3 ).

Karhuherran kanssa BDSM ei ole tapa harrastaa seksiä, se on tapa rakastaa. Enkä tarkoita nyt pelkästään sitä vaaleanpunaista rakastamista, puhun niinkin pehmoisia kuin tietynlaisesta lähimmäisenrakkaudesta. Vilpittömästä kunnioituksesta ja kiinnostuksesta toista ja sen kanssa syntyvää läheisyyssuhdetta kohtaan.


Aamu ennen lähtöä oli hidas ja raukea. Karhuherra ripusti minun nänneihini ja häpyhuuliini pyykkipoikia, irroitti ne välillä ja laittoi takaisin niin että sattui enemmän. Se haki minulle kupin kahvia ja käski nousta makuulta juomaan sen, minä hain kömpelösti asentoa jossa olisi saattanut istua pyykkipojat yhä pillullani. Ennen kuin saattoi minut autolleni, Karhuherra räpsäytti reisiini vitsalla vielä muutaman viirun.

Minä en arastellut enää lähellekään niin paljon kuin viimeksi. Aina välillä puhuessani huomasin kesken lauseen olevani äänessä ja sen kuuntelevan, ja kiusaannuin niin että sotkeennuin sanoissani. Tietyllä tavalla ujostelen vielä kamalasti ja harmittaahan se, mutta minusta ei tunnu enää siltä että olisin jonkin pleksin takana.

Enkä minä pelkää enää yhtään niin paljon tekeväni virheen jos luotan.

10 kommenttia:

  1. Mmm.......hoitajana minun pitäisi kai sanoa jotain, mutta enpä sano, Hyvinhän kaikki kuitenkin meni, Enkä halua sinua pelotella, siinä ehkä se suurempi syy :)
    Nauti ystävä pienoinen lahjasta jonka Karhuherra on sinulle antanut. Turvallisesta karhunkolosta ja sen turvallisesta isännästä, joka on tosiaan ottanut sinut haltuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhuherra on itsekin jossain vaiheessa työkseen katetreja veivannut, joten luotan että hän katetroitti nyt itsensä asianmukaisella tavalla :) Sen verran tajuan toki minäkin, ettei kylppäri mikään ihanteellinen ympäristö millekään toimenpiteelle ole, mutta olen sen verran tyly akka, että katson tulehdusriskin täysin Karhuherran kontolle. Se varmasti sen tiedostaa ja silti tahtoi tämän kanssani tehdä, joten minä en vaivaa sillä mieltäni.

      Kiitos, kauniisti sanottu <3 Minä nautin, varmasti.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Äh, kommenttini meni ensin tähän vastaukseksi, siis poistin ja siirsin. Jäi kuitenkin näköjään jäljet näkyviin. :D

      Poista
    4. Eikö osaakin olla ärsyttävää! :D Mullekin on käynyt monta kertaa noin kommentoidessa muihin blogeihin.

      Poista
  2. "BDSM ei ole tapa harrastaa seksiä, se on tapa rakastaa."

    Voi kyllä! Oi miten osuvasti sanottu, juuri näillä sanoilla voisin kuvitella selittäväni asiaa jollekin, jos sellaiseen tilanteen joutuisin. D/s on minulle nimenomaan tapa rakastaa, tapa suhtautua toiseen ihmiseen, ja sen kautta peilautuu kaikki kanssakäyminen, myös se seksuaalinen.

    Jokainen tietenkin saa määritellä asian itselleen juuri niin kuin haluaa - on ihan ok, jos D/s on "vain" seksileikki. Yhtä lailla on ok myös jos se on enemmän - tämän muistamisessa minulla on välillä vaikeuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osut naulan kantaan. Kun asia itselle on niin kovin tärkeä, jopa tietyllä tavalla pyhä, tuntuu väkisinkin rienaukselta että joillekin se on ihan totta pelkkää pornoa. Mutta olet oikeassa, tietysti sekin on ok. Jos se toimii eikä ketään loukata niin mikäpä siinä.

      Hirveän helposti sitä vain sortuu itsekin tässä kohtaa ajattelemaan, että "te teette sen väärin" :)

      Poista
    2. Kaipa se on vain hyväntahtoisuutta (ainakin itselleni ja uskon näin olevan teilläkin, vaikka en kumpaakaan tunne), kun toivoisi, että muutkin saisivat kokea yhtä hienoja asioita mitä itse kokee (oikeastaan aika monessa muussakin asiassa kuin vain seksin saralla). Mielestäni tämä ei siis ole ollenkaan muiden vähättelyä tai mitään elitismiä.

      Kyllähän niitäkin on, jotka eivät ole ensin uskaltaneet kokeilla oikein mitään ns. normaalista poikkeavaa, tai ottaa vaikkapa D/s-leikkejään astetta vakavammin (toisaalta mikään änkyrävakavuus ei mielestäni toimi), mutta kokeiltuaan ihmettelevät miten olivat aiemmin aivan turhaan niin lukossa ja jumissa. Aika moni tuntuu kuvittelevan, että asioista voi vain haaveilla, eikä mikään voi toteutua juuri heidän elämässään, joten on tyydyttävä siihen mitä on. Ei varmasti toteudukaan, jos ei uskalla ehdottaa tai koittaa mitään uutta. Tämän kaiken epävarmuuden ja sen voittamisen pikkuhiljaa voin sanoa kokeneeni itsekin. Epävarmuuksia on edelleen paljon, mutta olen matkalla oikeaan suuntaan, siltä ainakin tuntuu.

      Ei tietenkään ole mitään ongelmaa, jos jotkut kokevat omasta näkökulmastani hyvin pelkistetyn seksuaalisuuden täysin tyydyttävänä. Olen silti sitä mieltä salaa, että kokeilematta, tai vähintään harkitsematta melkeinpä mitä vain asiaa ei voi olla 100% varma :D En tiedä saako tästä mitään selvää, nyt on jotenkin vaikea taas koota ajatuksia järkevästi migreenin takia. Mielestäni on kuitenkin hyvä kyseenalaistaa omia valintojaan joka päivä vähän missä vain asiassa (ei kuitenkaan liikaa tietenkään), kehitykselle tulisi aina jättää tilaa, ei siitä oikein haittaa voi olla.

      Poista
    3. Saa hyvinkin selvän, kiitos kommentistasi! :)

      Se on tosiaan surullista, miten monet tyytyvät epätyydyttävään seksielämään ja kuvittelevat, ettei sen parempaa ole olemassakaan. Heille minäkin vilpittömästi toivoisin rohkeutta etsiä toisia teitä.

      Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että salaa minä ihan renttelisti paheksun puolestaan niitä, joille seksuaalisuudessa on kyse vain asioiden kokeilemisesta tai tekemisestä itsearvoisesti: siksi että saa sanoa, että nyt on se tai tämäkin koettu. Tarkoitan sellaista jatkuvasti nälkäistä, räävintöntä tapaa naida rasteja ruutuihin. Minä tiedän, etten minä ole mikään katsomaan toisten tapaa toimia nokanvarttani pitkin, mutta en mahda sille mitään, että seksuaalisuuden latistaminen pisteiden keräilyksi maalina limakalvokontakti sotii minun elämänarvojani vastaan.

      Poista
    4. Kiitos itsellesi hyvästä blogista!

      Ymmärrän hyvin, ei tuo minustakaan kuulosta muulta kuin itsepetokselta, mikä väistämättä satuttaa muitakin. Itse en ehkä osaa paheksua, mutta tällaisten "rasti ruutuun"-ihmisten epävarmuus surettaa. On minullekin ehdoteltu erilaisia asioita ja suututtu, kun en olekaan toiminut toivotulla tavalla, eli ehdottajien suunnitelman mukaisesti. Eräs pariskunta oli päättänyt, että haluavat kokeilla kolmatta osapuolta ja asia vielä muotoiltiin niin, että "kun piti tätä asiaa x kokeilla, niin siksi nyt tehtäisiin näin ja sinun osasi olisi tämä". Itseäni ei vain kiinnostanut, minulle seksissä täytyy olla syvyyttä ja toisiin osapuoliin täytyy tuntea vetoa, en pysty siihen muuten. En oikein ymmärrä, miten jotkut taas pystyvät dissosioimaan niin tehokkaasti, että suorittavat näinkin intiimejä asioita kuin jotain tehtävälistaa. Tietysti monilla voi olla taustalla vaikka mitä (esim. mielenterveysongelmia tai traumoja, tai ihan vain epävarmuutta), en oikein pysty tuomitsemaan tällaisia ihmisiä.

      Poista