Kolme

Tiedättekö tunteen, kun menee vain aivan paskaksi onnesta? Eikä mistään olosuhteiden onnesta, olosuhteet voivat olla miten päin helvettiä haluavat. Sellainen onni joka tulee kun sisällä jotain isoa liikkuu ja loksahtaa kohdalleen niin että kaikki vavahtaa rajusti, tuntuu ensin iskulta ja saa itkemään. Säikähtää sitä miten kaikki vain jotenkin onkin oikein vaikka piti olla niin paljon väärää. Saattaa viimein laskea raskaimmatkin taakkansa maahan, mutta jalat tutisevat vielä maitohapoilla.

Ja silloin sitä aivan todella ymmärtää, että olosuhteet tulevat ja menevät, ne ovat olemassa vain hetkissä, eikä niiden saa antaa tulla onnensa tielle. Onni ei ole ajassa, onni on tilassa. Aina tässä, näki sen tai ei. Vastoin yleistä harhaluuloa se ei ole sitten kun eikä ikinä jos.

Ulko-oven painuttua kiinni myöhäisen teehetken päätteeksi kuningatar ja tämän puoliso alkoivat suukotella minua. Suukot painautuivat aina syvemmälle ihooni, ja kun käsi kohotti mekkoni helmaa, en uskonut sen olevan kuningattaren. Se tuntui niin luonnolliselta että se on jo vähän absurdia. Minun ihoni tuntui vain hetkeksi pysähtyvän kuuntelemaan, kuin varmistaakseen että oli ymmärtänyt oikein mitä kosketus sanoi, ja sitten kaikki oli aivan selvää. Kolme ihmistä samassa sylissä ja kosketuksia, jotka saivat minut valumaan valtoimenaan.

Kuningatar tarttui minua tiukasti hiuksista ja pyöräytti ympäri, kohti puolisonsa syliä, ja painoi minut polvilleni tämän eteen. Kuningatar avasi vyön ja laski miehensä housut, käsi edelleen tiukasti tukassani, ja minä hamusin miehen huulteni väliin. Imin kunnes kuningatar sai kosketuksellaan miehen laukeamaan suuhuni. Hyvä tyttö.

Minä en tiedä, mutta sitten taisi mennä aika kauan. Kuningatar istui lattialla eteisen seinää vasten ja antoi minun pitää päätäni sylissään, silitteli ja tukisteli ja piirsi kynsillään sydämiä selkääni. Jutteli minulle sanoja jotka saivat minut ynisemään, sanoja ihanasta kuningattaren kiimaprinsessasta joka oli saanut vatsansa täyteen. Ja vaikka ne sanat olivat sellaisia, vaikka oli kynsiä ja hampaita ihossa ja kieli paikoissa jotka inhottavat minua, kuningattaren syli oli sanattoman hellä ja lämmin. Tunsin niin täydellisesti sen etten ollut siinä siksi että olen kiimasta valuva pikkulutka, vaan siksi että olen rakas ja tärkeä ja kiihottava sellaisena kuin minä olen. Kiimasta valuvana pikkulutkanakin.

Kuva

Sen jälkeenkin oli paljon hetkiä joista minä en muista mitään. Mutta muistan miten olin kuningattaren sylissä sohvan toisessa päässä, tämän puoliso toisessa, ja kuningatar lukitsi omilla jaloillaan minun jalkani auki miehen eteen. Sain sormia sisälleni, ja kuningatar puhui taas sillä tavalla että tuntui kuin se olisi tullut minun sisälleni myös: Pikkulutka... Pitäisiköhän sitä nussiakin.

Kuningatar nosti minut hiuksistani sohvalta, riisui pikkuhousuni ja painoi olohuoneen matolle polvilleni, pylly pystyssä. Sä voitkin odottaa siinä näytillä. Kuuntelin kun kuningatar auttoi kondomin miehensä ylle ja odotin pystymättä pysymään täysin paikoillani. Kuningatar sanoo sitä kiusallaan levottomaksi pimpiksi, sitä kun minun lantioni alkaa tehdä tahatonta liikettä kun kiihotun. Mies tuli minun takaani ja kuningatar seurasi vieressä. Onhan siitä jotain iloa... 

Pian kuningatar kysyi mieheltään, haluaisiko tämä jollain toisella tavalla, ja minun tahdottiin tulevan syliin. Katsotaan osaako se ratsastaa. Ja minä ratsastin. Kuningatar piti minua tiukasti hiuksista koko ajan, ja minä pidin kättäni hänen kädellään samalla kun käperryin miehen syliin ja suutelin tätä.

Lopulta minä makasin sohvalla miehen kainalossa, kun se laukesi minun kädessäni. Kuningatar pyyhki minun sormiani spermasta talouspaperilla tyynenä hymyillen, moitti lempeästi miten sottainen minä olin. Huora...

Olen aika varma, että tuo ilta jää mieleeni yhtenä kiihottavimmista muistoista mitä minulla on. Se oli kuin runkkukuvitelmaa alusta loppuun. Todennäköisesti se toimi niin hyvin siksi, että ilmapiiri oli niin lämmin. Minä pidän kuningattaren puolisosta valtavasti, ja meillä on ollut aiemminkin tapana halailla ja suukotella. Ihan viattomasti tosin, mutta silti se fyysinenkin hellyys on tullut turvalliseksi. Sen vuoksi sain tavallaan aivan rauhassa ja pelotta heittäytyä jo sillä hetkellä siihen fantasiaan, että kuningatar laittoi minut naimaan jotakuta, vaikkei se tietysti täysin niin ollut. Minulla olisi ollut siinä tila ja vapaus valita toisin, eikä mikään mitä tapahtui todellakaan ollut minulle vastentahtoista.

Mutta enpä ala valehtelemaan. Tapahtuneen jälkeen olen useammin kuin kerran lauennut ajatukselle, että minua käytettisiin oikeasti niin. Naitettaisiin jollakulla omien tarkoitusperien tähden, riippumatta siitä tahtoisinko minä varsinaisesti vai en. Fantasia, joka näkyi jo barbileikeissä. Minun nukkeni oli se, jonka leikkikavereiden nuket käskivät nussimaan satoja kenejä vain siksi että saattoivat. Komeita, iljettäviä, rumia, ilkeitä, minkä tahansa kaltaisia kenejä. Ja minä nautin hirveästi siitä, että minun barbini kärsi siinä leikissä. Tahdoin olla se barbi, leikkien jälkeen tahdoin sitä peitto jalkojeni välissä kunnes tärisin.

Minun seksuaalinen mielikuvitukseni laukkaa vapaammin kuin pitkään aikaan. Uskallan kuvitella, pelkäämättä että se on typerää ja häpeällistä siksi, ettei minulle tietystikään koskaan tule tapahtumaan sellaisia asioita. Ylipäätään, olen itse alkanut esiintyä omissa runkkukuvitelmissani, kun jo kauan olen mieluiten tukeutunut stuntteihin. Minun pornonkulutuksenikin on vähentynyt radikaalisti, en vain oikein tunnu tarvitsevan sitä enää samalla tavalla.

Tuntuu mahdottoman hyvältä tämä kaikki. Jotenkin olen tullut havahtuneeksi siihen tosiasiaan, että elämässä hyvin paljon on mahdollista, jos sitä vain uskaltaa tahtoa. Vaikka olenkin onnellinen itse, en kuningattaren kautta, hänen läsnäolonsa on kieltämättä kovasti auttanut minua näkemään, missä se onni oikeasti on ollut kätkettynä koko ajan.