Ne viheltäen menee.

Lihallisuuden sijaan minun fokukseni on viime viikot ollut vahvasti ideamaailmassa. Tehtailen tenttejä ja oppimispäiväkirjoja liukuhihnatuotantona ja istun itselleni iskiaksen näpyttelemällä raakamateriaalia graduuni. Ei ole enää aikaa mistä hukata liian monimutkaisiin ihmissuhteisiin tai huonoihin ideoihin.

Mutta olen minä tehnyt joitain mielenkiintoisia havaintoja.

En tiedä mistä olen moisen perversion päähäni saanut, mutta viime aikoina olen kaivannut kipeästi hyvien tyyppien läsnäoloa. Tiedättehän, niitä kavereita kun katsoo formuloita ja tilaa grilliltä mieluiten makkaraperunat. Tuikitavallisia tallaajia, joita ajaa sympaattinen tarve tehdä koti ja saada pitää jostakusta huolta. Sellaisia samuliedelmanneja.

Minäpä olen hoksannut mistä niitä löytyy: informaatiotieteiden ja interaktiivisen median laitokselta. Siellä ne on kaikki. Jostain syystä samanlaista esiintymää ei esimerkiksi meidän taideaineiden laitokselta löydy.

Näinpä olenkin löytänyt lempparilukunurkan infimin käytävän varrelta kivasta pikku sohvanurkkauksesta. Näistä asemistani jatkuvasti toisella korvalla ja silmällä hyvien tyyppien liikkeitä tarkkaillen olen tullut huomanneeksi niissä yhden hyvin lajinomaisen piirteen.

Ne viheltää.

Lukunurkkaukseni sijaitsee eräänlaisessa minimaalisessa aulatilassa, josta löytyy kopiokone ja vessa. Karkeasti arvioiden kahdeksan jannua kymmenestä, jotka pysähtyvät jompaakumpaa käyttämään, alkavat vihellellä joko välittömästi minut huomattuaan, tai viimeistään paikalta poistuessaan. Toistin kokeen neljänä peräkkäisenä päivänä, yhteneväisin tuloksin.

Tutkimushypoteesini on seuraavanlainen: viheltely on hyvien tyyppien tapa heiluttaa häntää. Viheltämällä uros osoittaa havainneensa naaraan saapuneen reviirilleen ja suhtautuvansa tähän paitsi ystävällisesti, myös enemmän tai vähemmän uteliaasti. Kenties klassinen flirttivislaus onkin polveutunut tästä käyttäytymistendenssistä.

Vertailupohjana olen käyttänyt keräämääni laajaa aineistoa hyvien tyyppien etäisistä sukulaisista, aggressiivisempien viettien ajamista uroista, joihin arkikielessä viitataan usein kusi- tai paskapäinä. Niillähän ei tällaista hienovaraista signaalia esiinny ollenkaan; ne ei vihellä. Sen sijaan ne siirtyvät suoraan niin sanotusti nylkyttämään jalkaa. Kenttäkokeeni perusteella myöskään keskimääräistä aremman oloisten koiraiden käyttäytymiseen tämä refleksinomainen viheltely ei kuulu.

Pidän tutkimustuloksiani mullistavina. Olenhan tullut kehittäneeksi helposti toistettavan ja luotettavan metodin erottaa jyvät akanoista, hyvät tyypit retkuista.

Ikävä kyllä on kuitenkin todettava, ettei hyvästäkään teoriasta aina ole käytännön hyötyä. On tyttöjä kuten minä, jotka eivät huoli hyviä tyyppejä, vaikka niitä tyrkytettäsiin niille kultareunaisilla perintötarjottimilla, kylkiäisinä lupaus yhteisestä asuntolainasta ja seitsenpaikkaisesta perheautosta. Naisia, jotka aina rakastuvat vain renttuihin.

Douglas Adamsia mukaillen:

I love good guys.
I love the whistling noise they make as I pass them by.

(Toisen kahvikupin jälkeen huomasin, ettei tuo ollutkaan niin nokkelasti veistelty kuin ensin ajattelin. Ihan siis metaforana meinasin, ei minun kulkeissani kukaan konkreettisesti perään viheltele. Korkeintaan joku raksamies toisinaan tööttää pakustaan.)

Selkäsaunoja ja lääkärileikkejä.

Minä vietin viikonlopun erään miehen luona. Sisäpiirin vitsi sinetöi miehen kohtalon sikäli, etten minä voi kutsua sitä millään muulla peitenimellä kuin pentti*.

Pentti on mies, jolla on sängyn päädyssä kahleita, nipistimiä ja joitain erilaisia piiskoja kauniisti esille ripustettuna. Katosta roikkuu kiinnitysteline kettinkeineen ja sohvan vieressä on tuoli, jonka siirtäminen keskemmäs lattiaa tietää sitä että tyttö saa piiskaa.

Kun tulimme pentin asunnolle, sängylle oli levitetty myös vanha, keltainen sadeasu, jota ei kuitenkaan vielä tänä viikonloppuna otettu käyttöön muuten kuin pentin uhkauksissa aina kun heittäydyin nenäkkääksi. Jostain syystä pentti nääs stimuloi hirvittävän voimakkaasti minun kielenkannattimiani, enkä kerta kaikkiaan malta olla kujeilematta sille jatkuvasti. Vaikka kyllä minä muutaman löylytyksen jälkeen opin jo pitämään pahimmat sammakot suussani.

Tytön muisti on jälleen tehnyt tepposet, ja on kovin vaikea hahmottaa kuinkas kaikki sitten kävikään. Lisäksi tämän merkinnän tekemistä kankeuttaa se, että minusta tuntuu kuin setä istuisi minun olkapäällä kun kirjoitan, ja se tekee siitä todella raskasta. Tuntuu kuin pettäisin sitä kirjoittamalla. Näin ollen tämä narratiivi kulkee nyt vähän nihkeästi ja nytkähdellen, enkä viitsi taistella itsestäni irti täysin kattavaa raporttia.

Ensimmäisenä iltana pentti vei minut hakemaan vitsoja. Se taittoi puusta kolme sopivaa oksaa, ja minä kannoin ne sen asunnolle. Kun ne olivat vähän lämmenneet, pentti käski minua valitsemaan ja viemään sille niistä yhden, siirtämään piiskaustuolin paikalleen ja pyytämään siltä kauniisti, jos kerran piiskaa halusin. Helpommin sanottu kuin tehty, tälle subille kun subjektius passaa paljon huonommin kuin objektina oleminen. Nolotti nousta sohvalta ja valmistella oma selkäsaunansa. Mutta tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy, hetken huokailtuani ja luotuani turhaan anovia katseita penttiin minä lopulta suoriuduin. Pentti istui piiskaustuoliinsa ja otti minut polviensa päälle.

Pentti luki minun kehonkieltä todella hyvin. Se löi ensin sievästi, mutta kovensi nopeasti otteitaan nähtyään miten kestän. Ja kun se meni sille harmaalle alueelle, jossa kestin mutten enää tiennyt paljonko enempää, se lopetti hyvin pian siltä erää. Minulle jäi jokaisen piiskauksen jälkeen jano saada lisää, tieto siitä että kestäisin ja haluaisin vieläkin kovempaa.

Vitsojen lisäksi ahkerassa käytössä koko viikonlopun oli pentin tekemä puinen lyömäväline, eräänlainen leveä lasta johon oli tehty pieniä reikiä. Se oli ihana, paras asia millä minua on koskaan lyöty. Kipu oli voimakasta, mutta levittyi laajalle alueelle, joten sen päälle oli helpompi päästä. Hetken läimäyksen jälkeen tuntui aina eräänlainen haamulyönti, aivan kuin uusi isku mutta lämpimämpi.

Toisena päivänä pentti antoi minulle nahkaiset käsikahleet ja käski laittamaan ne valmiiksi paikoilleen elokuvan ajaksi. Pentti teki paljon tuontapaista kiusaa. Kosketteli minut kiihottuneeksi ja rupesikin sitten tekemään jotain muuta, tai kertoi härnäävän paljon etukäteen mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kun elokuva sitten lopultakin loppui, pentti kehotti minua riisumaan vaatteeni ja ohjasi kiinnitystelineen alle. Käteni kiinnitettiin kahleista telineestä roikkuviin kettinkeihin, ja pentti laittoi nänneihini ketjulla toisissaan kiinni olevat melko saatanan napakat nipistimet.

Sitten pentti työnsi minulle lihanuijan perseeseen.

Teknisesti ottaen siinä tosiaan kävi sillä tavalla. Mutta mä avaan tätä pikkuisen, silläkin uhalla että juttu väistämättä vähän vesittyy. Kyseessä oli siis IKEA:n nuija, jonka pitelypää on jostain tuntemattomasta syystä muotoiltu aivan kuin anustappi. Se on hirveän miellyttävää materiaaliakin, tuntui hyvältä.

Pentti hyväili minua, juoksutti kynsiään minun selkäpiitä pitkin, ja alkoi sitten lyödä. Puinen lasta, vitsa, joitain raippoja ja piiskoja joita en nähnyt koska en uskaltanut katsoa kun pentti poimi ne koukustaan. Pillullani tekonahasta tekaistu flogger, jolle levitin kuuliaisesti jalkani kun sisäreisiäni käskevästi taputeltiin.

Pentti kokeili kaikkea ensin hellemmin, mutta sitten koko ajan lujempaa, kävi aina välillä hivelemässä ja sormettamassa koko ajan märemmäksi kostuvaa minua. Kipua oli koko ajan enemmän, ja koko ajan enemmän se kiihotti. Kiljahtelin kauhusta ja nautinnosta, joista kumpikaan ei mennyt yli sietokyvyn. Vain pari kertaa astahdin aistimastani iskusta poispäin, silloinkin heti sen tultua haluten jo kovempaa. Minä kamppailin kivun kanssa kyllä, mutta minä pärjäsin. Ja kun pentti irrotti minut kahleista ja halasi minua, tiesin sen olemuksesta että olin pärjännyt hyvin.

Aamulla sain elämäni herätyksen. Pentti herätteli minut hellästi lääkärintakkiin pukeutuneena, ilmoittaen että on aamukierroksen aika.

Siinä hieroessani unihiekkoja silmistäni pentti kuunteli sydänääneni stetoskoopilla, ja kyseli josko minulla oli kuumeinen olo. Vakuutin voivani aivan hyvin, mutta tohtori tahtoi välttämättä tarkistaa asian, komensi minut vatsalleni ja levitti liukuvoidetta pepulleni. Kuulin, miten pentti veti kumihanskat käteensä ja painoi kuumemittaria niin että se piippasi, työnsi sen minun peppuun ja alkoi mitata minun lämpöäni.

Pentti ohjasi minut polvilleni sängylle, jätti kuumemittarin paikalleen ja lähti hakemaan jotakin. Kuumemittari piippasi ja pentti otti sen pois, ja sanoi tekevänsä vielä pienen sisätutkimuksen, työnsi kumihanskojen peittämiä sormiaan pilluuni ja peppuuni. Pian tunsin pentin työntyvän sisääni ja alkavan panna minua.

Kuva

Seuraavana päivänä minä olin joko herkempänä, tai sitten pentti oli merkittävästi kovakätisempi. Ehdin hädin tuskin taittua sen polvien päälle kun jo kaivoin kynteni mattoon kivusta, ja jo parin lyönnin jälkeen nostin käteni kasvoilleni.

Polvien päällä piiskaamisessa on se etu ja aseettomuus, ettei siitä voi kierähtää karkuun. Voi kipristää varpaitaan, voi potkaista säärensä jännittyneenä suoriksi, voi painaa pyllyään poispäin lyönnistä tai nostaa sitä kohti, mutta pakoon ei oikeasti pääse, kun on konkreettisesti toisen otteessa. Toisaalta toisen keho toi myös sellaista turvaa, ettei mieleen missään vaiheessa päässyt hiipimään pelko siitä, että ei enää kestäisi. Huolimatta siitä miten kovana kivun koin, minä kestin sitä paljon paremmin kuin yleensä pitkän tauon jälkeen. Välillä olin kuulevinani oksan palasten sinkoilevan napsahtaen seinille.

Aina välillä, juuri kun kipu kerkesi käydä todella kovaksi sietää, pentti käski minua nousemaan eteensä, silitteli ja kysyi vieläkö jatketaan. Viimeisellä kerralla vastasin etten tiedä, halusin mutta samalla en kuitenkaan. Pentti totesi lempeällä äänellä, että jollei tiedä, silloin saa piiskaa, ja käski ojentamaan sen välineen jolla halusin jatkaa.

Missään vaiheessa ei tullut mieleen keskeyttää tilannetta. Ei edes silloin, kun luulin pentin sylittelyjen jälkeen session jo päättyneen, ja tämä nostikin oman jalkansa piiskauspenkille ja komensi minut taittumaan sen yli uudelleen lyötäväksi. Silloin pentti löi niin kovaa ja niin nopeasti, että nousin hyvin nopeasti kumarastani ja heitin koko painoni pentin jalkaa vasten. Silti en edes ehtinyt ajatella pyytäväni sitä lopettamaan. Pentti livahti ohi minun rajojeni kuin koira veräjästä ja lopetti ennen kuin minä ehdin kunnolla tajuta sen tapahtuneen. En voinut kuin jäädä huohottaen nojaamaan pentin jalkaan siksi sekunniksi kun vitsa laskettiin maahan, ja minut otettiin taas hellästi syliin varmistaen, että kaikki oli hyvin. Kaikki oli enemmän kuin hyvin.

Sen piiskauksen jälkeen minä olin aivan tuskaisen kiihottunut. Tämä ei tietenkään jäänyt tarkkaavaiselta Dr. Dickiltäni huomaamatta, vaan piiskaustuolista tuli katsomonpenkki jossa istuen pentti seurasi, miten minä sormetin itseäni sängyllä sen käskystä. Minulta evättiin lupa tulla, käskettiin vain kertomaan kun olisin lähellä. Ujostutti niin paljon että se oli vaikeaa, mutta onnistuin, joskaan en ehtinyt sitä sanomaan, kun pentti ehti käskeä minut polvilleni sängylle. Sain taas lihanuijasta, sekä pilluuni että peppuuni. Ja sain minä sitten sitä pentti-parkaakin.

Minä tykkään pentistä ihan pirusti. Sen kanssa on helppoa ja hauskaa olla, ja ennen kaikkea, asiat ovat yksinkertaisia. Minä tykkään myös siitä tytöstä joka sen kanssa olen, eloisa, sanavalmis ja viehättävä. Sain siltä myös ehkä siisteimmän seksikohteliaisuuden ikinä, kun se myönsi minulle mustan vyön suihinotosta.

En tiedä, nähdäänkö pentin kanssa enää näissä merkeissä, mutta en minä sitä pahakseni panisi.


* En tiedä mikä perversio minulla on kirjoittaa kaikki pseudonyymit pienellä alkukirjaimella. Tuntuisi vain jotenkin teennäiseltä kirjoittaa ne kapitaalein, ikään kuin teeskennellen, että esimerkiksi pentti olisi oikeasti joku Pentti. 

Love swing.

Kirjoitus elokuun lopulta, katkelmia syyskuulta.

On kulunut puoli vuotta siitä kun ensimmäistä kertaa kapusin tärisevin jaloin setän asuntoon. Nyt minä muistan omien askelteni äänen niillä rappusilla ulkoa kuin lempilaulun.

Setä sitoo korsetin ylleni löyhästi, vain tukemaan asentoa vähän. Muut vaatteet riisun mytyksi lattialle. Setä laittaa nilkkoihini nahkaiset kahleet, ja minä jään ihastelemaan niitä kun se alkaa kietoa köyttä ylävartaloni ympäri. Ne ovat niin kauniit, mustaa ihoni valkoisella.

Setä sitoo keskittyneenä. Tunnen sen kehon niin selkeänä, omani paljaana korsetista huolimatta, lämmön ja toisiinsa vastaavat liikkeet. Välillä sen iho tulee omaani vasten, sen iho ja köysi samaa miestä, niin erilaista tunnetta. Eloton, karhea köysi hyväilemässä minua; setän pehmeä iho sen elämän ympärillä, vain hipaisemassa kun minun vapauteni solmitaan pois.Kun ylävartaloni ja reiteni on köytetty, setä asettaa minut oviaukkoon seisomaan. Minusta lähtevät köydenpäät se heittää ylös, ympäri leuanvetotangon. Minä näen ja seuraan miten se tekee kiinnityksistä painoni kestävät, mutta en minä fysiikan laeista tiedä mitään. Köydet punoutuvat kasteisiksi hämähäkinseiteiksi ja me kaksi himmeää valoa teemme pisaroista kristalleja. 

                                                              ***

Minulla ja setällä on ollut vaikeaa, sekä yhdessä että tahoillamme. Kaikenlaista paskaa on tapahtunut, sanottu ja tehty. Monta solmua on saatu aukeamaan, paljon asioita selvitettyä, mutta niitä tuntuu tulevan aina lisää. Jokaista eteenpäin otettua harppausta seuraa niin monta askelta taakse, että lähtöpiste näyttää mahdottomalta saavuttaa.

                                                              ***
Setä käskee minua nojaamaan taakse ja nostaa jalkani ilmaan. Käteni se on jättänyt vapaiksi, käsiini se antaa lempileluni. Minä hyväilen itseäni käskystä ja setä alkaa keinuttaa minua köysien varassa. 
                                             
                                                               ***

Me olimme kerran leikkipuistossa, setä ja poika ja minä. Minä menin selälleni hämähäkkikeinuun ja poika antoi naurua kuplien vauhtia. Minä tunsin taivaan sylissäni, maan itsestäni irti mutta valmiina vastaanottamaan jos putoan, ympärilläni kuin käsivarret. Nauroin niin että vedet valuivat silmistä, kerroin molemmille miten onnellinen olin. Miten voisin keinua siinä tuntikausia, painottomana mutta kaiken ympäröivän otteessa ja ulottuvilla, kaiken millä mulle on eniten merkitystä juuri nyt.

                                                               ***

Setän sormet sisälläni, keinuva liike ja värinä klitoriksellani on välittömästi liikaa, minä olen ylikiihottuneessa tilassa. Kaikki tuntuu sähköltä, tuntuu orgasmilta mutta tekee melkein kipeää, minä kouristelen kauttaaltaan enkä tiedä haluanko heti pois vai lisää. Minä käytän vibraattoria vain hetken kerrallaan ja vedän sen sitten pois, mutta setän sormet ovat ja pysyvät sisälläni ja köydet keinuttavat minua. Nousuhumalaa, tietoa siitä ettei pää eikä kroppa kestä enempää, mutta molemmat janoavat lisää. Minä olen kaikella painollani köysien varassa, minulla ei ole mitään mistä ottaa kiinni, ja setä keinuttaa minua kivun ja nautinnon yli sinne, missä kummallakaan ei ole mitään merkitystä.

                                                                ***

Minä makaan polvieni päällä setän eteisessä. Juhlat ovat päättyneet, minä etsin pikkuhousujani päästäkseni pois setän luota mutta en löydä. Itken jo toista tuntia hengittäen katkonaisesti, paniikki painamassa keuhkojani ilman sijaan, itken niin että luomet turpoavat lihapaloiksi eikä henkeä enää ole mistä vetää sisääni. Setä polttaa tupakkaa tietokonetuolissaan täysin tyynenä, katsoo minun tuskaani niin kuin olisin sen ansainnutkin. Sen mielestä minä olin käyttäytynyt epäkunnioittavasti vaikka en mielestäni ollut tehnyt mitään väärää, eikä se näe loukkauksia jotka minä koen sairaalloisina. Me ei yksinkertaisesti nähdä toisiamme enää, niin kaukana me olemme.
                           
                                                               ***

Setä työntyy sisälleni. Minä katson sitä silmiin, näen niissä sen himon ja oman haluni heijastuksena. Orgasmi tulee, ja se tahtoo tulla uudestaan, mutta minun keho ei pysty siihen. Sähkö on liian voimakasta, impulssit muuttuvat irvokkaiksi, minä vedän vibraattorin klitorikseltani mutta vien sen pian takaisin. Siitä tulee kytkin. Kun päästän sen heltiämään, rauhoitun hetkeksi kokemaan setän kehoa. Mutta välittömästi, kun vien sen takaisin lähelleni, sinkoudun uuteen orgasmiin, liian kovaa. Se tulee mutta ei täyty.

                                                                ***

Kahvinkeitin naksahtelee hiljaa. Telkkarissa toivotetaan hyvää nimipäivää sankareille. Poika leikkii hyväntuulisena, minä valmistaudun uuteen päivään. Lasken pojalle kylvyn ja menen herättämään setän. Suukotan sen suuta ja silittelen partaa. Takana on riidaton yö, unta sylikkäin ja hyviä hetkiä. Ainakaan en ole onneton.

                                                                ***

Minä olen saanut gradun johdannon valmiiksi ja näytän sen setälle. Se sanoo olevansa minusta ylpeä. Me pannaan, setä pepussani ja sormet klitoriksellani minä saan orgasmeja sarjassa. Minä saan orgasmeja sarjassa.
                                                                ***

Setä laukeaa huutaen. Näen siitä, ettei se ollut mikä tahansa orgasmi, tällä oli toinen merkitys. Se sanoo jättävänsä minut siihen hoitamaan itseni loppuun, menee jalat täristen istumaan ja katsomaan. Minä unohdan että se näkee.
                                                                ***

Tänään hain tavarani setän luota enkä toistaiseksi tahdo olla sen kanssa missään tekemisissä. Tästä päätöksestä ei ole muutoksenhakuoikeutta. Se on tehty järjellä eikä sydämellä ja siksi se pitää, niin kauan kuin on vähääkään järkeä jäljellä.

Vaikka itse eroaminen onnistuttiin hoitamaan sovinnossa, setään liittyy tällä hetkellä aivan liikaa sellaista, mitä en halua lähellekään omaa elämääni. Se ei muuta miksikään sitä, miten helvetin tärkeä ihminen se mulle on. Sitä, että meillä oli hetkemme.

Minä olen ollut viime ajat tämän tästä niin vihainen, pettynyt ja loukkaantunut, että nyt on takki melko tyhjä. En osaa oikein surrakaan, vaikka tiedän että se tulee sieltä vielä, ikävän korkojen kanssa. Oikeastaan ainut tunne mikä edelleen on hereillä, on häpeä: still just a sucker with no self esteem.

Minä en kadu mitään, mutta jos pystyisin niin muuttaisin paljon.
       
                                                                ***

Minä kosken ja kouristelen, vetäydyn ja palaan, olen orgasmin omana kauan, ennen kuin se päästää minut otteestaan. Menen voimattomaksi, heikoksi korvista varpaisiin. 

Minä leijun köysissä ja pelkään sitä hetkeä, kun setän on pakko laskea minut alas.     

                                                              Loppu.

Subikriisi.

Tänään Little Miss Submissive sai saatana soikoon tarpeekseen. Pikkuinen pamautti Mazdan oven kiinni niin että kajahti ja ajoi kaupungin läpi ikkunat auki ja hevi huutaen. Suututti niin että oksennus oli nousta kurkkuun.

Minä olen lopen kyllästynyt alistumiseen.

Olen korvista kantapäihin kyltynyt kumartelemaan ja konttaamaan. Koko minun elämän mulle on toimitettu tarkoin, miten minun pitäisi tuntea ja toimia. Vaikka harvemmin olenkin totellut, kiltisti minä olen painanut pääni ja hyväksynyt sen, että tietysti minun olisi pitänyt. Ollut pahoillani siitä, etten ole pystynyt toisten toiveita ja odotuksia itsestäni täyttämään. Eikä ne koskaan ole edes tahtoneet mua, ne on tahtoneet Ingalsin Lauran.

Nyt riitti, kuulitteko. Mitta täynnä, kuppi nurin, kamelin selkä sentin pätkinä.

Minulle ei missään vaiheessa tullut varsinaista subikriisiä silloin kun pervoilun pariin löysin. Monet aloittelevat alistujat kun kipuilevat koittaessaan saada seksuaalisen submissiivisuuden sopimaan minäkuvaansa. Itsensä itsenäiseksi ja vahvaksi mieltäneelle voi olla kovakin paikka niellä oma tarve tulla hallituksi toisin käsin.

Minä en koskaan kokenut sitä sillä tavalla ongelmallisena. Alistuminen, niin laumassa kuin lakanoissakin, on aina ollut mulle helvetin luontaista, siitä huolimatta ettei se ole minulle luonteenomaista. Sen ristiriidan minä olen tiedostanut ja hyväksynyt jo vuosia sitten, joten subiksi herätessä siitä ei koitunut ylimääräistä päänvaivaa. Kuitenkin nyt, viikkoja jatkuneen paineen alla ja yhden henkilökohtaisen järkytyksen jälkeen, minä olen alkanut mieltymyksiäni tietyllä tapaa oireilla.

Se alkoi tiedostamattomana jupisemisena omassa päässäni. Yhtäkkiä minua rupesi vallan jurppimaan törmätä kaikenlaisiin viittauksiin D/s-dynamiikasta. Herroittelu, lieat ja sanallinen oman alistetun aseman alleviivaaminen nostatti minussa paitsi puistatuksia myös puhdasta raivoa. Lampaat! Luopiot! Kaivakaa jostain itsellenne selkäranka tai madelkaa matkoihinne. Pikkusen ryhtiä tähän hommaan nyt, ämmät!

Kuva

Samoihin aikoihin lasitaloni toisessa siivessä setä kuseskeli päälleni, pieksi minut pelosta nyyhkyttäväksi mytyksi ja käytti kaikkia reikiäni mielihalujensa mukaan. Ja se kaikki on mulle edelleen enemmän kuin fine.

Minä ja setä emme ole varsinaisessa D/s-suhteessa, mutta meidän seksuaalinen hierarkiamme on sanomattakin selvä. Sen lisäksi, että saan siitä suunnattomasti nautintoa, se tyydyttää ja tuudittaa minun alati myllertävää mieltäni. Se tekee riivatun rumasta groteskistani vapauttavan karnevaalin, jossa minun heikkouteni muuttuvat voimaksi. En minä sitä kyseenalaista vieläkään, olempahan vain äitynyt ällistelemään, mikä piru minut sellaista saa muka tarvitsemaan. Miksi tarvitsen valinnaista vapaudenriistoa vapautuakseni?

Kaksinaismoralistisen vertaistorjunnan lisäksi leipääntymiseni on näkynyt näin kypsyneeksi kovin epäkypsänä käytöksenä. Minun elämäntilanteessani ei varsinaisesti heittäydytä elämään kuin Hemingway vaikka kuinka tekisi mieli pistää ranttaliksi, mutta on kapinenkin kapina aina tyhjää parempi. Olen muun muassa alkanut tilannetupakoimaan ja marssittanut ruokavaliooni rutkasti rasvaa ja lisättyä sokeria, enkä mä ***tu todellakaan aio tehdä PEF-seurantaa astmakontrolliani varten. Varo nahkaasi universumi, pikkusisko is breaking bad!

"Kukaan ei mua määrää", mutta onko se uhkaus vai valitus?

Onko minun oireiluni merkki siitä, etten minä olekaan niin alistuvainen kuin olen ajatellut, vai siitä että kaipaan sitä kipeämmin kuin olen luullutkaan? Ehkä käyttäydynkin kurittomasti siksi, että minut laitettaisiin ruotuun, ja turhautumiseni toisiin subeihin on vain happamia pihjalanmarjoja. Vai olenko minä todella saamassa kyllikseni koko hela hoidosta?

Alistuva käyttäytyminen elämässä yleensä on tietysti eri asia kuin seksuaalisessa kontekstissa. Silti ainakin näin pienen identiteettikriisin keskellä niillä on selkeä yhteys. Karjuessani koslassani kurkku suorana kaupungin kuuroille korville "I want out!" en voi olla kyseenalaistamatta kontrastia turhautumiseni ja taipumusteni välillä. Entä jos koko kinkyys onkin vain oopiumia kituvalle minuudelleni? Toisaalta, ei kai hyvistä hatseista haittaakaan ole, jos todellisesta toipumisesta ei ole enää toivoa.

Kuva

Varmaankin viisainta on vain erottaa jatkossakin yhteisöllinen elämä ja hengenravinto toisistaan. Muussa elämässäni minä tahdon viimeinkin sysätä väärät kuninkaat vallasta ja olla oman itseni lahjomaton itsevaltias, mutta seksuaalisuuteni koen ja organisoin toisella tavalla. Lainsäädäntövallan jaan ja veto-oikeuden pidätän itselläni, mutta tuomio- ja toimeenpanovallan olen valmis ja halukas laskemaan omista käsistäni.

Nouseeko tästä tuhkasta uusi elämä vai valmiiksi raunioitunut utopia, se jääköön nähtäväksi.

Lopunaikojen tulemista.

Tänään minä laukesin kun setä pani minua perseeseen.

Minä hyväilin itseäni sormin samalla, mutta se orgasmi olisi todennäköisesti tullut ilmankin. Se tuli niin äkkiä ja odottamatta, ei yhtään sillä tavalla väsyttämällä niin kuin yleensä kun setä on minun kanssa. Eikä minun päässäni ollut ainuttakaan ajatusta silloin, ei pornofilmiä pyörimässä. Sitä paitsi, siinä asennossa, setä minun takanani kyljillämme kiinni käpertyneenä, minä en edes saanut sormin sitä tuntumaa mitä tavallisesti tullakseni tarvitsen. Minä tulin pelkästään siitä panemisesta, tulin kovaa.

Minulle ei ole ikinä tapahtunut mitään vastaavaa, en ole ikinä saanut pelkästä kosketuksesta. Minä itkin ja nauroin vuorotellen ja yhtä aikaa, minä sanoin setälle että rakastan sitä.

Jokin aika sitten, en tiedä enää monistako viikoista puhutaan, minä sain orgasmin runkkaamalla kun setä nai minua. Se oli nimenomaan sitä taistelemalla hakemista ja keksityn pornon katselemista, itseni tyydyttämistä vaikka olinkin läsnä ja setä sisälläni vaikutti vahvana. Se oli valtava menestys sekin, mutta tämä tämänpäiväinen oli mestariteos.

Me olemme taas niin lähellämme toisiamme, sisäkkäin silloinkin kun seksit ja sessiot on siellä minne ei silmä eikä mieli kanna. Nyt, kun ollaan jo päästämässä irti.

Se on surullista. Tai ei oikeastaan.

Tällä hetkellä minulla ja setällä on onni ja nauru, joka kelluu kaiken syvän ja surullisen päällä. Istutaan portailla ja nauretaan toistemme pieruille.

Ehkä tämä on sittenkin onnistunut päätös.

Epilogi.

Lyhyestä itkuvirsi kaunis: minun ja setän taru on nyt luettu. Loppuratkaisu oli pettymys. Minä aina ajattelin, että me pystyttäisiin päättämään tämä tarina tyylikkäästi, mutta latteaksi draamaksihan se sitten meni. Setä teki mielestäni törkeän tempun, minkä seurauksena minä sain tyylipuhtaan paskahalvauksen.

Mutta ei tästä sentään tragediaa tainnut tulla. Sovimme asian, ja aikomuksena on sopia myös saman katon ja peitonkin alle vielä ainakin viikon, yhteisellä reissulla kun ollaan. Eikä minun mielipide setästä ihmisenä ja sen merkityksestä mulle ole muuttunut miksikään. Uskon yhä, että sakeimman mentaalimyrskyn laannuttua en enää itke että meidän juttu on ohi, vaan hymyilen, koska se tapahtui.

Tässä koko farssissa vain on yksi asia, joka kalvaa minua aika vitusti. Freaks me out, kerta kaikkiaan. Setän töppäys loukkaa minua henkisesti niin syvästi että voin fyysisesti pahoin, mutta ette helvetissä arvaa mitä muuta. Se kiihottaa minua.

Pistää epäilemään minun mielenterveyttä. Jollei minussa jotain ole pielessä jotta että ylipäätään reagoin näin, ei ainakaan voi hirveän kauan jatkua tähän malliin ilman että sulake palaa. Näin korkkiruuvinkieroa kinkyä minä en kestä.

Tämän takia olen pirun onnellinen, että setä on minun kanssa nyt. Tällaisessa pyörteessä tarvitsen jälkihoitoa enemmän kuin koskaan, syliä ja suukkoja jotka kuiskii, että kaikki on hyvin, vaikka se olisikin vale. Sekaisin tässä ollaan, kaikki ja minä.

Kun palaamme kotiin, minä ajan viimeisen kerran pois setän pihasta, eikä meillä sen jälkeen ole enää mitään muuta kuin mennyttä. Se tuntuu epäreilulta. Ihan kuin tästä tarinasta olisi revitty sivuja välistä, enkä koskaan saisi tietää, olisiko juuri niillä riveillä tapahtunut jotain ratkaisevan tärkeää. Eikä sille vain mahda mitään. 

Ei voi muuta kuin koittaa nauttia siitä, mitä jäljellä on.

Rakas päiväkirja.

Olisi varsin likainen temppu jättää viime viikon käsittely pelkkiin ranskalaisiin viivoihin. Aioin askarrella kaikesta kokemastani useamman erillisen, selkeästi teemoitetun merkinnän, joista tulisi vähän kevyempää luettavaa, mutta moinen kursailu nyt jääköön. Minä haluan kahlata ne kokemukset läpi sellaisena kuin ne mulle tuli. Tulkaa mun mukaan.

Ei, minä en ollut missään sen eksoottisemmassa lomakohteessa kuin omassa kodissani. Muksu jäi mummuloimaan, ja minä lähdin viideksi päiväksi viettämään omaa aikaa kotikentälleni. Käytännössä ne kotvat olivat kovin setäpitoisia.

Minä ehdin kirjoittaa pienen paineen alla (ne nimenomaiset bambusäleet nännejäni setän kieroutuneesta mielestä motivoivasti mankeloiden) melkein kokonaisen merkinnän parista ensimmäisestä päivästä. Koska olen patalaiska paska, siteeraan suoraan itseäni  joiltain osin kuin suurtakin sanailijaa.

- - Sitten setä köytti minut. Pylly pystyyn, polvet rintakehää vasten, kädet selän taakse kiinni. Sain kumiläpyskästä niin kipeästi että kierähtelin kauhuissani karkuun. Setä sai siitä tarpeekseen ja istui minun pääni päälle niin, etten enää päässyt mihinkään. Se löi ja löi, minä huusin sitä lopettamaan, mutta se sanoi vain tiukasti että minulla on turvasana sitä varten ja jatkoi. Minä en halunnut sanoa turvasanaa, mutta tiesin olevani ensimmäistä kertaa aivan tosissani sietokykyni rajoilla, ja että minun olisi pakko turvautua siihen pian. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut, setä pisti läpyskän pois juuri ennen kuin aloin hakea taikasanaa huulilleni.

Kuva

Olen minä aimminkin rimpuillut köysiä vasten, mutta tämä kerta oli erilainen. Minulla on edelleen köydenjäljet kyljissä, niin kovasti minä kamppailin. Yleensä minun riuhtominen on sitä, että yritän kestää ja tavallaan turvaan niiden köysien otteeseen, erääänlaiseen syliin, mutta tuossa tilanteessa minun primitiivinen pyrkimys oli aidosti päästä niistä nyöreistä pois ja pakoon.

Setä ei ollut siltikään vielä lopettanut. Läpyskä sai olla, mutta sen tilalle setä otti käyttöönsä bambusäleensä. Kipu tuntui kovemmalta kuin rankkupiiska yleensä, mutta pääsin nopeasti sen päälle ja aloin nauttia aivan käsittämättömän paljon. Aivan liian pian setä sanoi jättävänsä tällä kertaa tähän, koska minun perse ei oikeasti kestäisi minun nautintoani. Se oli kyllä viisaasti arvioitu. Minun takamus oli aivan pateilla ja juovilla, ja minulla on nyt pitkästä aikaa kunnon aristavat mustelmat pakaroillani. Sen lisäksi mulla on kyljissä mustat köydenjäljet, koska olin tapellut niin kovasti kumiläpyskän iskuja vastaan.
Sinä aikana kun setä on minun mieltäni ja kehoani nussinut, minun suhde kipuun on kehittynyt ja kasvanut oleellisesti. Vaikka ensin koskisi kuinka, ja pelko pakottaisi perääntymään ensimmäisistä kipupisteistä, minä pääsen nykyään lähes poikkeuksetta sen yli. Sille tasolle, että kiihotun ja nautiskelen, enkä enää halua sen loppuvan vaan pikemminkin kovenevan. Kumiläpyskä tuntuu jostain syystä olevan poikkeus. En tiedä, käyttääkö setä sitä tahallaan kovemmin kuin muita välineitä, tietoisena siitä miten inhottavana sen koen, vai sattuuko se nyt vain olemaan napalmia minun kipureseptoreille.

Niin. Ei ole kovinkaan kauan siitä kun aprikoin, onko minussa ylipäätään mainitsemisen verran masokistia. Setä on kyllä siltä osin kumonnut kaikki kysymysmerkit.

Myöhemmin setä yllätti minut täydellisesti. Minä olin mennyt pahaa aavistamatta pissalle, kun setä tuli perässäni vessaan uhkaavan näköisenä. Minä istuin jo pytyllä, setä käveli alasti minun luokseni ja tarttui kurkkuuni painaen minua taaksepäin. Sitten setä kusi minun päälleni. Vatsalleni ja pillulleni, katsoen minua koko ajan sillä läpäisevällä katseellaan. Minä voihkin nautintoani ääneen, se tilanne oli niin täydellinen. Kun setä oli lakannut ja siirtynyt suihkuun pesemään itseään, ja minä suoristin selkäni, setän kusi valui minun navastani pilluuni.

Jonkin ajan kuluttua setä toisti yllätystemppunsa pienellä variaatiolla komentaen minun suihkun lattialle istumaan ja vastaanottamaan suihkunsa. Sotkettuaan minut se käski minua hyväilemään itseäni, mutta en jostain syystä saanut itseäni tekemään sitä, se tuntui yhtäkkiä nololta niin suoraan sen silmien alla. Siitä hyvästä sain läimäyksiä kasvoilleni, mutten siitä huolimatta saanut kättäni liikutetuksi. Sitten setä haki minun vibraattorin ja ojensi sen minulle, ja se oli jotenkin turvallisempi tapa, sillä minä pystyin hieromaan itseäni siinä katseenkin alla, edelleen likaisena setästä.

Kuva

Kaikki kahden markankin seksuaaliterapeutithan korostavat spontaanien seksikokemusten merkitystä missä tahansa pitemmän juoksuajan suhteessa. Kaavoihin kangistuminen on mörkö, jota pitää torjua hierontaöljyin ja makuuhuoneen kynnyksen tuolla puolen panemisin. Setä ei suinkaan ole se sälli, joka säväyttäisi suunnittelemattomilla kylpyläviikonlopuilla tai kauniisti paketoiduilla satiinihepeneillä, mutta sillä on konstinsa saada mut haukkomaan henkeäni hätkähdyksestä. Se saattaa esimerkiksi tosiaan kusta päälle, vaikka olin ehtinyt johtopäätellä, ettei se ollenkaan pitäisi sellaisesta - onhan se lukenut mun blogia, eikä siltikään sanallakaan kommentoinut aihetta. Tai sitten se saattaa saatella minut neuloitettavaksi, täysin tietoisena siitä, että neulat ovat kuuluneet mun mustalle listalle. Yllätyksiä ne on nekin.

Tänään minä laittauduin nätiksi, pistin punaisen ruusun hiuksiini ja punasin huuleni. Kokeilin vaatteita, jotka laitan lauantain paikallisiin pervobileisiin. Valkoinen mekko pitkillä hapsuilla, sukkanauhaliivi ja -sukat. Setä laittoi minut taas harjoittelemaan korkkareilla kävelyä, eikä se ollut enää niin täydellisen vastenmielistä, mutta en minä siitä pidä. Tunnen itseni niin epävarmaksi koroissa, että tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta että olisin silloin viehättävä.

Setä tuntui olevan niin mielissään siitä, miten kauniina minä olin. Näin, miten se pidätteli itseään käymästä minun kimppuun kun minä harjoittelin kävelyä. Lopulta se käski minut polvilleni eteensä: "Tiedät, mitä sinun pitää tehdä." Minä riisuin sen housut ja otin munan suuhuni. Setä tarttui minua tukasta ja painoi sen kurkkuuni, läimäytteli poskelle kehuessaan hyväksi tytöksi. Kyyneleet alkoivat valua minun poskille, silmämeikit levisivät ja huulipuna häivyttyi setän kaluun. 

Lauantaina tosiaan luotsimme tiemme kinkyklubille. Minä onnistuin selättämään mörköni, ja ainakin setän itsensä mukaan esiinnyin sille eduksi. Minä osasin kävellä koroilla, yllättäen hyvinkin luontevasti, enkä pidätellyt itseäni yhtään sen enempää kuin on luontevaa uusia ihmisiä tavattaessa. 

Siellä klubilla setä vasta sen jokerin löikin pöytään. Setä oli tutustuttanut minut erääseen erittäin ihanaan ihmiseen, ja vetäytyi tupakkatauolla hetkeksi tämän kanssa kaksin keskustelemaan. Minä oletin olevan kyse aivan muista asioista, enkä kiinnittänyt tähän kahdenkoplaan sen kummempaa huomiota. Mutta kun palasimme sisälle, setä naulasi tyytyväisenä virnuilevan katseensa minuun. "Meillä on sinulle pieni yllätys." KEILLÄ MEILLÄ.

Kun neulat sitten otettiin esiin, en tiennyt miten päin olla. Mua on pengottu neuloilla sen verran traumatisoivasti, että nykään hemoglobiiniakin otettaessa puristan silmät tiukasti kiinni ja käden nyrkkiin. Siksi toisakseen, minä olen nähnyt kyllä mitä muuta niillä neuloilla voi tehdä. Siispä mulle neulat edustaa kipua, sairautta ja tuhoa.

Kuva

Mutta setä piti minua kädestä kiinni. Se luotti siihen ihmiseen. Minun iho desinfioitiin, ja neulat tulivat suoraan paketista. Aiemmista mielleyhtymistäni huolimatta mulla ei tullut mieleenkään sanoa ei - minä luotin molempiin niihin käsipariin, jotka minua oli taluttamassa. Minä tiesin, ettei mulle tehtäisi tällä kertaa pahaa.

Minä käänsin pääni neulasta poispäin, mutta setä käski katsomaan. Niimpä minä näin, miten neula upposi minuun ja tuli hieman ihoa venyttäen hitaasti ulos. Se kuvotti ensin. Mutta en minä voinut fyysisesti pahoin, ja kun tajusin, ettei se juurikaan satu, minut valtasi välitön euforia. Kun minulta kysyttiin, laitettaisiinko toinen, kolmas ja neljäs, nyökkäsin innoissani. Kun tajusin, etten saisi enempää, minut valtasi valtava pettymys.

Minä en saanut siitä sinällään seksuaalista nautintoa. Se mitä niillä neuloilla tehtiin, oli mulle puhtaasti psykologista. Mutta kyllä minä märäksi kiihotuin, siitä, miten sain neulojen lävistämälle iholleni luunappeja. Se sattui hyvin vähän, mutta se pieni ele oli hyvin voimakas: Minä olen lävistänyt sinut, ja nyt minä näpäyttelen sinuun kipua, ihan noin vain. Ja olihan siinä tietysti se aspekti, miten setä oli tuonut minut siihen tilanteeseen, luottaen valtaansa tehdä niin.

Verta tuli joitain tippoja vasta sitten, kun neulat otettiin pois. Mustelma mulla on vieläkin tallella. Yksi ehdoton ei  kiepautettu joo:ksi, haluan todellakin kokea saman uudelleen.

Illan varsinainen kliimaksi oli riiputussidonta, jonka setä oli mulle etukäteen luvannut. Siinä oli mulle sen verran häiriötekijöitä, etten sitomisvaiheessa päässyt oikein tunnelmaan. Minä seisoin pelkissä alusvaatteissani hyvin keskeisellä paikalla tietoisena siitä, että meitä katsottiin, ja minua itseäni kiinnosti katsella miten meidän vieressämme toista naista sidottiin roikkumaan. Yleensä nautin köydestä ihollani suunnattomasti, mutta nyt en oikein pystynyt keskittymään tuntemuksiini.

Kunnes setä sitten nosti minut lentoon. Taas oli kyllä musiikin suhteen niin nappiajoitus ettei paremmasta väliä: Heti kun toinenkin jalkani nousi lattiasta, alkoi soida Billy Idolin White Wedding - yksi minun kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, joka on itse asiassa osasyy siihen, että minä kuljen nimellä Pikkusisko. Nyt aivan viime aikoina olen kuunnellut sitä eräänlaisena voimaantumiseni soundtrackina. It's a nice day to start again.

"Eargasm", köydet ja huumaava painottomuuden tunne. Ei sitä euforiaa voi oikein sanoiksi pukea. Minä en edes muista siitä tilanteesta mitään muuta kuin sen miltä minusta tuntui. En sitä, miten päin siinä oikeastaan edes roikuin tai sitä, miten setä oli kuulemma moneen kertaan varmistanut että olin ok. Ikävä kyllä minun kylki oli jäänyt vähän huonoon asentoon, joten setä joutui ottamaan minut alas ihan liian pian. Muuten olisin voinut roikkua siinä vaikka koko loppuillan.

Se oli mulle ensimmäinen kerta, kun köysistä tuli muulla kuin seksuaalisella tavalla ihana olo. Mulle ne on olleet nimenomaan seksilelu, jotain mikä kiihottaa minua aivan mielettömästi. Riippuminen oli aivan erilaista. Taivaallista. Jos ne kaksi taivasta yhdistyisivät, seksuaalinen ja tuo tuollainen mielihyvä, ja setä panisi minua kun roikun köysissä... Sydän pysähtyy pariksi lyönniksi pelkästä ajatuksesta.

Nyt minä olen jotenkin niin tunnepäissäni, etten pystykään enää yhtään keskittymään tähän merkintään, vaikka minulla oli niin kova tarve kirjoittaa kaikki nopeasti ylös. Onneksi tässä tuskin on sitä riskiä, että minulta pääsisi mitään tärkeää unohtumaan jollen sitä jollain tavalla ikuista. Näitä muistoja minä en anna ikinä pois.