perjantai 14. elokuuta 2015

Sen pituinen se.

Kun suljet sen oven
toinen avautuu
jotain karkaa pois*

Ei tule enää toisia tarinoita Karhuherrasta. Sen kirjan kannet ovat nyt kiinni. Ja minun sydämeni särkynyt, kuinka yllättävä loppuratkaisu. Minulle kerrottiin jo kolmannen kerran elämässäni tismalleen samaa valhetta, ja minähän tietysti ihan sovinnolla uskoin, ei tarvinnut taaskaan hääppöisiä pajunköysiä punoa.

En minä ole Karhuherralle edes vihainen, vaikka se ansaitsisi sen. Minä olen väsynyt siihen harhaani, että minun pitäisi muka olla antamassa kaiken maailman paskamaisuuksien tekijöille ansionsa mukaan. Totuus on, että vaikka antaisin samalla mitalla kaiken mitä pienestä sielustani irti lähtee, ne eivät koskaan saisi sitä mitä sietäisivät. En minäkään ikinä saa, vaikka olen omalla tavallani aivan yhtä läpimätä. Karma on kai sitten rikki.

Minä olen vain turhautunut ja poissa tolaltani. Jos sellaisen ihmisen kuin Karhuherran, herkän ja älykkään ja kauniin ihmisen kanssakin käy näin, niin kuinka kummoisia voi enää olettaa yhtään keneltäkään?

Minä olen saanut tästä kaikesta kyllikseni. Kukaan ei enää ikinä satuta minua tällä tavalla, käytä minun luottamustani hyväkseen. Kun minä kerran olen aina väärässä, päästän pahaa sisään ja suljen hyvää ulkopuolelle vaikka kuinka koittaisin varoa, niin tehdäänpä sillä tavalla että pistetään rajat kokonaan kiinni. All in all you were all just bricks in the wall**. Muurin yli yrittävät ammutaan tavattaessa. Jos vielä joku mielii minun sydäntäni murskaamaan, niin sopii tulla pihalle koittamaan. Voin kertoa, että se en ole minä joka taipuu polvistaan. 

Toistaiseksi en ole kiinnostunut yhtään kenestäkään. En tahdo panna enkä sessioida enkä kahvitella yhdenkään elävän sielun kanssa, joka ei jo ole luottamustani lunastanut. Minä en jaksa enää tehdä itsestäni pelleä sillä tavalla. Käydä läpi niitä hirvittäviä ponnisteluja, joita minulle toiseen ihmiseen tutustuminen ja itseni avaaminen tuottaa, vain todetakseni kerta toisensa jälkeen, että se oli erehdys alun alkaenkin. Hukata tuntejani kirjoittamalla kauniita sanoja ja kuvittelemalla saaneeni osakseni jotain hyvää ja kaunista, kun todellisuudessa minä käärin samaa paskaa aina vain nätimpään paperiin. 

Kaikesta tästä melodraamasta ja itketyistä tunneista huolimatta minä voin itse asiassa helvetin hyvin. Aivan perusteellisen perseestä että tässä kävi taas näin, mutta minkäpä minä sille mahdan. Ei se ainakaan sillä kummene, että annan jonkin näin alhaisen vetää itsenikin matalaksi. Minä olen elossa ja vahva vaikka minuun sattuukin, minä voin helposti tehdä feeniksit ja voimaantua prikulleen niin ylevästi kuin asiaan kuuluu aina kun elämä tällä tavalla moukaroi.

Enkä minä enää usko satuihin.

*Pariisin Kevät: Salaliittoteoria
** Pink Floyd: Another Brick in the Wall Part 3

// Tiedoksi: Karhuherra oli lukenut ja hyväksynyt tekstin julkaistavaksi ennen kuin se näki päivänvalon.

10 kommenttia:

  1. Syvä huokaus, totta tosiaan. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Ihan turha ladella mitään latteuksia. Sydämestäni toivon, että avaat vielä sen sydämesi "oikealle" ihmiselle. Sinun ihmisellesi. <3

    VastaaPoista
  3. Niin kovasti samaa mieltä edellisen kanssa, toivon onnea. Mä aina ihmettelen sun rohkeutta heittäytyä suhteisiin (olen itse kovin hidas ja tarkka ja varovainen), mutta silti jaksan uskoa ettei sun kannata heittää kirvestä kaivoon. Olet himpun verran liian mielenkiintoinen ihminen. Siis ihan huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kiitokset kuulostaa aina liian pieniltä, mutta en kai minä muuta voi sanoa: siispä kiitos, ihanasti kirjoitettu <3

      Minä ihmettelen ihan samaa :) Minä en edes ole sellainen, joka Etsisi rakkautta, ja joka kerta kun tulee takkiin, vannon että ei enää ikinä. Ja sitten minä kuitenkin sukellan aina uudestaan ja uudestaan suoraan sinne syvään päähän.

      Poista
  4. Moikka ja tsemppiä!

    Jos tässä on toistuva kaava kyseessä niin pakko kysäistä niinkin itsestään selvää kuin et kai vaan päästä itseäsi ihastumaan ihmisiin joiden kanssa on puhuttu, että kyseessä on ihan seksisuhde? Tiedän ettei se ole aina helppoa ja usein asioita ei edes puhuta aluksi kovin selvin sanoin. Itselläni olisi hälytyskellot pärähtänyt soimaan tuossa kuvaussession aikana. Kysyisin, että haluaisiko tällainen ihminen, joka vie minut vieraiden eteen pantavaksi ja kuvattavaksi hyvin pian tutustumisen jälkeen jotain oikeaa ja kestävää kanssani.

    Toisaalta, enhän minä tiedä edes tuon toisen blogikirjoituksesi kommenttienkaan pohjalta, että miten tämä homma tarkalleen karahti kiville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      On minulle joskus noinkin käynyt, muttei sitä miksikään trendiksi voi sanoa, eikä siitä ollut nyt kysymys. Karhuherran kanssa puhuttiin asiasta paljon, ja molemmat toivoivat ja uskoivat, että tämä voisi olla sitä jotain suurta ja pysyvää. Oltiin vain eri mieltä siitä, millaisia käytännön järjestelyjä se tarkoittaa.

      Sen kuvaussession Karhuherra itse asiassa järjesti siksi, että Minulla oli pari kuvaideaa jotka tahdoin sen kanssa päästä toteuttamaan. Tyypillistä tuuria että niitä kuvia ei sitten lopultakaan onnistuttu ottamaan, mutta toisen niistä oli määrä olla niin intiimi, että Karhuherra kyllä tiesi minun olevan sinut ajatuksen kanssa, vaikka se suihinottokuva minulle yllätyksenä siinä tilanteessa tulikin :)

      Poista