Elämäntaparemonttia D/s:n avulla (feat. Peikko)

Minä olen oikeastaan aika laiska. Tai pikemminkin sellainen urakka-ahkera vain. Minä suorastaan nautin siitä, kun on jokin iso ja raskas homma joka pitää hoitaa rajallisessa ajassa laittaen itsensä koetukselle. Mutta jos on jotain, mistä pitäisi pitkällä aikavälillä tunnollisesti huolehtia, niin minä erittäin suurella todennäköisyydellä luistan siitä mikäli se vain mahdollista on. Erityisen mahdollista se on tietysti silloin, kun joudun vastaamaan lorvimisen seurauksista vain itselleni, joten lempparilaiskotteluani on jättää pitämättä huolta omasta itsestäni. 

Liikuntaa harrastan intohimoisesti mutta kovin kausittain, ja ruokavaliooni pätevät samat satunnaisuuden lait. Enimmäkseen syön suht järkevästi, herkutellen normaalilla kotiruualla, mutta sitten kun jostain sen saan päähäni niin homma karkaa hetkessä käsistä. Vedän vaikkapa kolmet hamppariateriat viikkoon tai muuta vastaavaa. Kauneuden- ja jopa terveydenhoidon suhteen olen niin ikään taipuvainen lepsuiluun, eikä esimerkiksi ihonhoitorutiineista ole minun kohdallani puhettakaan. Varsinkin kesällä saattaa helposti koittaa päiväkausia, jolloin en koskekaan mihinkään shampoota kummempaan kosmetiikkaan. Lääkemääräyksessä taas todetaan yksiselitteisesti, että hoitava astmalääke otetaan aamuin illoin, mutta käytännössä minä käytän sitä muutamina päivinä vuodessa. Sittenpä minä olenkin aina tukehtumassa kun altistun navettapölylle.

Tasaisin väliajoin minä sitten aloitan elämäntaparemontin. Se alkaa aina hirveän hyvin, niin kuin niiden tapana on. Muistan voivani hemmetisti paremmin ja nauttivani elämästä enemmän, kun pidän myös itsestäni hyvää huolta. Sitten kuluu pari-kolme viikkoa ja kaikki vain jotenkin jää. En koskaan pääse sen ratkaisevan kynnyksen yli, että innostus ehtisi muuttua hyvinvointia tukeviksi rutiineiksi.

Hädässä ystävä kuitenkin tunnetusti tutaan! Ystävämme Peikko on nyt ryhtynyt elämänmuutosprojektini viralliseksi valvojaksi, joka vastaa ansaitsemistani kepeistä ja porkkanoista, miten päin ne sitten menevätkään.

Ensi töikseni sain kirjata ylös säännöt, joissa on sekä kieltoja että komentoja koskien erinäisiä hyvinvointiini liittyviä asioita. Keskeisimmät teesit ovat säännöllinen liikunta ja asiallinen ruokavalio, mutta löytyypä laaditusta listasta pykälät myös muun muassa päivittäiselle tietokoneaika-rajoitukselle ja ihonhoidollekin. Viikottain toimitan Peikolle raportin, johon kirjaan erittelyn siitä miten minäkin päivänä sääntöjen noudattaminen on sujunut. Selkeiden sääntörikkomusten sattuessa minun on kuitenkin ilmoitettava Peikolle viipymättä, jotta tämä voisi määrätä minulle sanktion ansioni mukaisesti. 

Enkä minä selvinnyt rankutta edes ensimmäistä viikkoa. Tietokoneaika ylittyi parinakin päivänä ja viikonloppuna tirpaisin vapaaillan kunniaksi kännit. Sen säännöt sentään sinänsä sallivat, mutta kun söin sitten yöllä oikein jättimätöt grillillä. Eikä paljon tullut mitään yövoiteitakaan siveltyä... Niin minulle sitten säädettiin loppuviikon runkkukielto, yksi päivä kutakin rikettä kohti. Eikä siinä vielä kaikki.

Minulle Peikko on ollut pervo-isoveli, jonka puoleen olen aina voinut kääntyä kun pervopolkuni on käynyt kivikkoisemmaksi, tai on vain tullut jotain johon olen kaivannut kanssakinkyn näkemystä. Nyt kun siihen rinnalle on tullut alistuminen sille tässä asiassa, minua on oitis ruvennut nykimään pieni piruus. On suorastaan pakottava tarve olla sille pikkuisen nenäkäs, kun kerta mokoma on muka komentaakseen minua. Eihän sen nyt pidä antaa luulla että se sentään noin vain käyttää!

Niimpä Peikko sitten viime viikolla räpsäytti viisastelustani julmimman rankun mitä olen kuunaan nahoissani tutanut. Se lähetti minulle linkin videoon ja määräsi katsomaan sen alusta loppuun pyykkipojat nänneissäni ja häpyhuulissani. Heti tämän jälkeen minun oli määrä kirjoittaa arvostelu näkemästäni ja toimittaa se saman tien Peikolle.

Peikko korosti, ettei minun ollut lupa kosketella itseäni, ja ettei tehtävää keskeytettäisi vaikka aika alkaisi tuntumaan pitkältä. Tästä päättelin, ettei kyseessä olisi mikään muutaman minuutin klippi, mutta silti minun leukani loksahti, kun näin videon kokonaiskeston olevan tunti ja yhdeksän minuuttia. Jo niin pitkän videon yhtäjaksoinen seuraaminen itsessään on minulle kidutusta. Ja ne pyykkipojat sattuivat kamalasti, nännit olivat ihan ok mutta häpyhuuliin teki tosi kipeää. Säälittävää, tiedän, mutten minä ole koskaan oikein tuottanut itselleni kipua ja näemmä kestän sitä surkeasti. Minusta tuntui, etten saattaisi antaa pyykkipoikien olla hävylläni ollenkaan, mutta aloin yhtä kaikki suorittamaan tehtävää.

Video oli kink.comin pornoa, jossa taltutettiin kipakkaa ja ylimielistä narttua. Kuinka kekseliästä Peikolta, todella nokkelaa! Pikku primadonnaa rääkättiin rainassa muun muassa pyykkipojilla (kuinka ollakaan), nöyryyttäen laittamalla toistamaan kaikenlaista alentavaa sekä naittamalla sitä huppupäisellä statistimiehellä. Totta puhuen minulta meni melko paljon draamankaaresta ohi, koska olin niin tuskissani. 39 minuutin kohdalla minun oli pakko pysäyttää video ja käyttää pyykkipoikia pois pillultani. Sattui saatanallisesti irrottaa ne. Väristen minä kuitenkin asettelin ne takaisin, vaikka meni hetki saada ne niin että kipu olisi jotensakaan siedettävissä nyt jo aralla alueella. Uhmakkuudesta ei voida puhua, niin surkeana minä kohtalooni alistuin, mutta silti minua ajoi halu näyttää: en tasan suostuisi myöntämään Peikolle etten pystynyt.

Jäljellä oleva aika kului piinallisen hitaasti. Olisin aivan kuollakseni halunnut koskettaa itseäni. Video kiihotti minua ja pienikin kosketus olisi muuttanut kivun nautinnoksi. Tämän oli täytynyt jäädä Peikolta huomioimatta, eihän se muutoin mitenkään olisi voinut olla niin inhottava että epäsi minulta luvan oloani helpottaa..! Yleensä en cumshoteista välitä mutta tällä kertaa sperman roiskahtaminen oli parasta mitä saatoin kuvitella katseltavaksi, sillä se tarkoitti tuskaisan oloni pikaista päättymistä. Minua tosissani pelotti irrottaa pyykkipojat koska tiesin sen sattuvan eniten, mutta irrotettavahan ne tietysti oli. Hetken henkäiltyäni ja kiemurreltuani olin toipunut niin, että saatoin toimittaa Peikolle tämän vaatiman arvion. Kritiikkiä irtosi eritoten tämän taideteoksen tarpeettoman pitkästä kestosta.

Minulla on kieltämättä ollut pieniä vaikeuksia sopeutua siihen, etten minä voikaan myöntää itselleni poikkeuksia omiin sääntöihini. Siitä huolimatta olen onnistunut noudattamaan niitä kaiken kaikkeaan melko kuuliaisesti ja pikkuhiljaa oppinut pyytämään Peikolta luvan poikkeuksiin, niin kuin asiaan luonnollisesti kuuluu. Positiivisia muutoksia aloin huomata jo reilun viikon jälkeen. Minulta oli siinä ajassa humpsahtanut neljä kiloa turvotusta pois, puolet omasta tavoitteestani siis. Maanantaina alkoi kolmas viikko ja minä voin kaikin puolin merkittävästi paremmin, nautin liikkumisesta ja olen paljon aktiivisempi. Ehdin tehdä päivän aikana enemmän niitä asioita, joista oikeasti nautin.

Projekti tulee päätökseensä 26.9, jolloin toivottavasti pääsen Turun kinkyklubille esittelemään entistä ehomman olemukseni Peikolle. Epäonnistumisesta on ukaasina kammottava kutitusrangaistus, onnistumisesta taas palkitaan ainakin piiskalla. En tiedä tarkkaan mitä kaikkea Peikolla on mielessään, mutta uskallan luottaa siihen että pidän siitä.

Olen myös melko luottavainen sen suhteen, että tällä kertaa minä onnistun ja saan itsestäni ja elämästäni enemmän sellaista, kuin todella tahdon niiden olevan. Tässä ei tehdä enää pientä pintaremonttia, nyt pistetään perustukset kuntoon.


Peikon silmin:

Kun alistuva, fiksu, kaunis nainen pyytää nätisti jotain, niin siihen on helppo vastata. Nyt vastaus oli vieläkin helpompi, sillä pikkuisella siskollani on oma paikkansa sydämessäni.

Pikkusisko teki oman sääntöpohjansa, jonka me yhdessä kävimme läpi. Itsekin jonkinmoisen elämäntaparemontin läpikäyneenä tiedän kyllä, että useasti kaikki ehdottomuudet tuovat lopulta ongelmia ja niimpä halusinkin sääntöihin tuoda vähän pelivaraa. Lisäksi tiedostin että tämä olisi vaan alku ja toivon että se kantaisi pidemmälle. Haluan siis korostaa että säännöt tehtiin yhdessä, jolloin niihin sitoutuminen on aina helpompaa.

Koska osaan vähän aavistella kuinka kieroon kasvanut pikkusisko onkaan, niin tarjosin projektiin keppiä ja porkkanaa. Hahmottelin sanoiksi Turun Clubille ohjelmanumeron, jossa lavalle kannetaan vaaka ja punaposkinen sisko. Hän voisi sitten lavalla ihan itse päättää punnitseeko itsensä korsetti päällä vai ihan ilkoalasti. ”Melkoisen reilua”, taisi sisko tokaista. Jos lopputulos näyttäisi vihreää voisin hemmotella siskoa joko piiskoin, lemmikin omistajana tai hyrrän voimin. Ehkäpä jopa näitä kaikkia. Rangaistukseksi määräytyi julkinen kutitussessio, riiputtimessa tietenkin, johon uskon saavani useampia apukäsiä. Rangaistuksen voisi katsoa suoritetuksi, kun maassa siskon jalkojen välissä olisi lätäkkö. Kuitenkin ennen kuin ostat lipun siskon missinäytökseen, niin voin jo nyt kertoa että edellä kuvailtua julkista punnitusta en tule toteuttamaan. Itsekään en vaakaa omista ja en halua että ihmisiä arvostellaan painoindeksin mukaan. Peikotkin kun ovat lyhyehköjä ja leveitä kuin luolan suut. Niimpä arvostelu tehdään muulla keinoin, luultavasti ihan silmäpelillä.

Jokin yhteinen ominaisuus alistuvilla naisilla tuntuu aina alkuun löytyvän. Minun ja siskoni suhde on ollut tähän asti hyvin veljellinen. Silloin on keskusteltu kun olkapäätä on tarvittu. Niimpä nyt uuden dynamiikan myötä näytti siskosta kuoriutuvan ilkikurinen, kiusotteleva ja rajojaan hakeva pikkutyttö. Välillä oltiin niin näsäviisaita ja välillä heiteltiin mielikuvia alastomasta siskosta parvekkeella. Välillä luettiin, näitä itse tekemiä sääntöjä, rivien välistä ja kun sieltä ei vastausta löytynyt, niin sovellettiin ja keksittiin uusia toimintatapoja. Mutta mitä muuta minä sitten odotin? No oikeasti en mitään muuta.

Muistelimme sitten yhdessä mitä sovimmekaan ja kas se yhteinen polku olikin tiedossa. Kuitenkin niitä rikkeitäkin jokunen ilmaantui, mutta viikon runkkukielto ja pieni videotehtävä auttoi kummasti. Tämän jälkeen kaikki on mennytkin kuin kink.com -videoissa.

Puhuimme alusta asti selväksi että tämä kaikki perustuu luottamukseen ja ihan siihen omaan haluun. Minä saan raporttini ja välillä kyselen ylimääräistäkin. Minulle ei ole tärkeintä se että pääsen pomottomaan söpöä siskoani, vaan toivon todella että hän onnistuu. Tähän asti kaikki on mennyt loistavasti.


Pikkusisko ei malta olla lisäämättä: 

Ahihi, minä en muistanutkaan että olen Peikkoa vähän härnännytkin. Vaikka toisaalta, eikö se nyt ole pelkästään hyvien tapojen mukaista selittää, miksi on vetäydyttävä kesken viestittelyn? Jos nyt vaikka sattuu makaamaan paraikaa alastomana parvekkeen patjalla edellisestä orgasmista raukeana ja on juuri aikeissa alkaa levittää liukuvoidetta peppuunsa tapin testailua varten...